Myös jos epäoikeudenmukaiselle laille ei TEHDÄ mitään niin käytännössä rikos on "sallittu". Jos rikos eii rangaista niin se sallitaan. Epäoikeudenmukaisuus on kaikella tapaa pahuutta.
Ooksä nyt ihan tosissasi?
Väitätkö, että sellaiset teot on sallittu, joista ei saa rangaistusta.
Ymmärtäisin näkökulmasi jos kyseessä olisi jokin aivan uusi ilmiö. Jos kukaan ei koskaan olisi raiskannut ketään eikä siksi osattaisi rangaista. Mutta teot ovat tuhansia vuosia vanhoja joista jo Kaikkivaltias määräsi kuoleman rangaistuksen. Miksi Jumala piti tekoa niin hirveänä mutta meidän "oikeus" laitoksemme mielestä asia ei ole kovinkaan vakava.
Kun laki määrää tiukemman rangaistuksen raharikoksista se osoittaa että päättäjien MIELIPIDE on ettei raharikos ole sallittu.
.....tämä on vaan saman toistoa joten olkoon. Kun yhteiskunta rakastaa pahuutta ja valhetta niin sen mukaan se säätää lait ja sen mukaan se saa tuomionsa.
Niin hirveä asia kuin raiskaus onkin, se kohdistuu vain yksilöön.
Esimerkiksi rahaväärennös kohdistuu koko yhteiskuntaan. Koko Suomi menisi hetkessä sekaisin, jos kopiokoneella tehdystä rahasta ei saisi ankaraa rangaistusta.
Sellaisissa valtioissa, jossa kansalaiset eivät enää luota oman maansa valuuttaan siirrytään vaihtamaan tavaroita ja palveluita tai käyttämään toisen valtion valuuttaa.
Ei siitä kovin kauaa ole kun naapurimaassa pystyi elämään herroiksi myymällä pimeästi lännestä salakuljetettuja farkkuja ja sukkahousuja. Ja tuo oli vasta hyvin lievä esimerkki.
Oivalsin, että annoitkin selityksen pahuuden näkökulmaan tässä.
Kuten sanot , yksilöllä ei oikeasti ole ihmisarvoa kun vastassa on systeemi tai raha. eli yhteiskunta on arvokkaampi kuin yksilö.
Minun ongelmani johtuu siitä että olen uskonut puheet ihmisarvosta. Ihmisarvossahan kyse on AINA yksilön arvosta. Jos yksilöllä ei ole arvoa kuten eräs oikein kertoi heidän mukaansa yksilö on ihmisroska. Kun jotkut ihmisryhmät ajavat epätoivosella raivolla oikeuksiaan niin he ovat juuri sen oivaltaneet että arvo on VAIN RYHMÄLLÄ. Joten he epätoivoisesti sijoittavat itsensä johonkin ryhmään saadakseen oikeuksia. "Homojen oikeudet", "maahanmuuttajien oikeudet" "turvapaikanhakijoiden oikeudet" "paperittomien oikeudet".
Mutta koska yksilöllä ei oikeasti ole oikeuksia niin loppupeleissä kenelläkään ei ole oikeuksia. Koska oikeuksien TARVE tulee todella ilmi vasta kun yksilö joutuu uhriksi. Ja uhreillahan ei oikeuslaitoksessa ole ihmisarvoa kuten olemme uutissa viime aikoina USEIN joutuneet toteamaan.
Jokainen ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Jokainen ketju on yhtä arvokas kuin sen arvottomin lenkki. Eli koko yhteiskunta on ihmisroskan arvoinen.
Aikanaan ihmettelin miksi ILmestyskirjassa korostetaan tuomiota "jokainen joka valhetta rakastaa ja tekee heitettiin tuliseen järveen". Mutta nyt oivallan itsekin uskoneeni että yhteiskunnassamme on "ihmsiarvoja" koska niistä niin paljon puhutaan. mutta joudunkin toteamaan että JÄLLEEN KAIKKI PUHE ON VALHETTA. Siksipä joudun toteamaan että koko yhteiskuntamme on rakennetty valheelle eli kaikki jotka sitä sopusoinnussa ja halulla rakentavat, tekevät valhetta ja rakastavat valhetta.
Joten vastaus kysymykseen kuinka tuomarit tuomitaan on juuri tuo mikä Ilmestyskirjassa sanotaan. Ei arvioiden tekojensa pahuusasteikkoa vaan rakkaudesta valheeseen.
Tämä vastauksesi myös selittää sen että rikoksen uhrilla ei koskaan ole ihmisoikeuksia kuten ei koulukiusatuilla eikä muillakaan uhreilla riippumatta heidän ihonväristään tai kulttuuristaan tai uskonnostaan tai kielestään. Koska UHRI ON AINA YKSILÖ eikä ryhmä tai yhteisö. Siis tuomioistuimen edessä oikeuslaitoksessamme on vain yksilöitä joita puhutellaan. Ja he saavat oikeutta vain jos vetoavat ihmisryhmäänsä eivät yksilöinä yksilön olemattoman ihmisarvon takia.