Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus

[xyz]

Sieluani ravitsee tämä sanankohta:

"Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi." (Ef. 4:32)

Ystävällisyys ja hyväsydämisyys ovat vaikeita. Koko uskossa oloni ajan, kymmenkunta vuotta, olen vihannut joitakin uskovia. Joku on toiminut tavalla, mistä on ollut minulle vahinkoa, jonkun käyttäytyminen tai olemus ärsyttää ja jotakin vihaan ilman selvää syytä. Tuleekohan tähän tässä elämässä muutosta, ainakaan lopullista?

[sandia]

Hei  vastaan hieman ohi aloituksesi, sorry. Nimittain kiva kuulla etta olet ollut 10 vuotta uskossa! Tai ei kai se ohi olekaan. Joo huomaan itsestani, etta ajatuksiin tuppaantuu hirvean helposti kriittisia ajatuksia toisista,ja varmaan ne ajatukset tavalla tai toisella sitten jopa nayttaytyy ulospain.

Herra naytti tuon mulle kerran istuessani rukouspiirissa muiden kanssa. Se alkaa ainakin minulla tosi pienesta. Herra naytti sen mulle ja oli todella paljastavaa itsestani.

[Taisto]

Sieluani ravitsee tämä sanankohta:

"Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi." (Ef. 4:32)

Ystävällisyys ja hyväsydämisyys ovat vaikeita. Koko uskossa oloni ajan, kymmenkunta vuotta, olen vihannut joitakin uskovia. Joku on toiminut tavalla, mistä on ollut minulle vahinkoa, jonkun käyttäytyminen tai olemus ärsyttää ja jotakin vihaan ilman selvää syytä. Tuleekohan tähän tässä elämässä muutosta, ainakaan lopullista?

Anteeksi antaminen on joskus vaikeaa. Mutta kyllä: siihen oppii vuosien mittaan, vähitellen. Yksi hyvä opettaja on se, että huomaa enemmän ja enemmän itsekin tarvitsevansa anteeksiantoa, koska on loppujen lopuksi sisimmässään aika monesti syyllinen samoihin asioihin jotka toisissa ärsyttävät.

Vie aikansa että suostuu näkemään omat vajavaisuutensa, ja myöntää ne.

[xyz]

Kiitos sandia ja Taisto vastauksistanne.

Olen viime vuodet mekaanisen oloisesti siunannut ihmisiä, joita kohtaan minulla on kielteisiä tunteita ja ajatuksia. ("Siunaa Jeesus sitä ja sitä.") Tunteet ja ajatukset eivät ole hävinneet, mutta kai tämä on parempi tilanne kuin että vain sallisin ne itselleni.

[Taisto]

Kun olen huomannut sisälläni kielteisiä ja syyllistäviä ajatuksia jotakuta kohtaan, olen aika usein mielessäni sanonut, että Jeesuksen nimessä annan hänelle anteeksi. Tämä on yleensä ollut vapauttavaa. Varsinkin kun olen siinä samalla huomannut etten itsekään ole täydellinen.

[xyz]

Kiitos Taisto hyvästä ajatuksesta.

[sandia]

Mulla toimii ehkä parhaiten sen tiedostaminen, että mä oon täysi hypokraatti kun teen niin eikä mulla ole mitää validia syytä arvioida toisia.  En tiedä onko hypokraatti sana, mutta siis tekopyhä. Usein Herra myös huomauttaa että kato sä teet samaa itse, tai sulla on vastaava heikkous itselläsi. Tai jopa pahempi heikkous. Joskus käy niin että Herra laittaa minut tilanteeseen missä teen aivan samoin kuin se mitä olen kritisoinut. Se on kanssa hyvä realiteetti tsekkaus.

[xyz]

Kiitos sandia.

[Natanael]

Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha,..


Luonnollisenkaan hedelmäpuun hedelmät eivät ilmaannu isoina.
Ne kasvavat aikanaan.
Sitä ennen puun pitää kasvaa riittävästi.
Hedelmä ei kasva pakottamalla.
Puun pitää saada riittävästi valoa ja ravinteita. Ja se pitää suojata tuholaisilta.
Missä myydään hengellistä jänisverkkoa?

[Soltero]

Minun on kai aika helppoa olla hyväsydäminen.
Mutta.
Ystävällisyys ja kohteliaisuus ovat hyveitä,
joita minulla ei ole.

Selitän usein esille tulevan ynseyteni (esim. palveluammateissa toimivia kohtaan) sillä, että inhoan kaikenlaista
esittämistä ja näyttelemistä.
Ja koska naaman ja äänen pingottaminen kohteliaaksi ja miellyttämishaluiseksi on mielestäni yleensä jonkinlainen esitys,
en haluaisi harrastaa sellaista.
Kohteliaisuuspelien pelaaminen kiitosvuodatuksineen ja erilaisine toivotuksineen on minusta vastenmielistä.

Ja kuitenkin.
Raamattu kehottaa uskovia rakkaudellisuuteen ja lempeyteen kaikkia kohtaan.

"Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa."
(Kol. 3:12-13)

Olenkin alkanut hyvin hitaasti mutta epävarmasti oppia,
että olen ylpeä, siis epänöyrä.
Koska halveksin yleisesti käytössä olevia, suorastaan kansainvälisiä ihmissuhdesääntöjä, nämä säännöt ja tavat
eivät voi olla täysin turhaan keksittyjä.
Ylpeyteni estää myöntämästä sitä ja saa minut ajattelemaan,
että olen itse oikeassa.

Mutta kun joskus hiukan annan periksi ja menen hetkeksi mukaan kohteliaisuuspeliin, huomaan sen ilahduttavan toisia - vaikka koenkin itseinhoa näyttelemisestäni.
Ja tarkoituksena kai onkin juuri,
että toinen osapuoli tulee onnelliseksi.
Sehän on rakkaudellisuutta.

Tätä samaa puutteellisuutta (ynseyttä yms.) esiintyy myös suhteessani ystäviin ja sukulaisiin.
En varmasti ole "suloisesti tuoksuva rakkauskirje Jeesukselta".
Sellaiseksi en saa itseäni millään venytetyksi.

Voin vain tunnustaa vikojani ja tekosiani Herralle ja ottaa vastaan Hänen armahduksensa, aina uudestaan.
Uskon Hänen murtavan minua vähitellen siinä tahdissa
kuin Hän näkee sen toteuttamiskelpoiseksi
vaikeassa tapauksessani.

[Janne]

Ystävällisyys ja hyväsydämisyys ovat vaikeita. Koko uskossa oloni ajan, kymmenkunta vuotta, olen vihannut joitakin uskovia. Joku on toiminut tavalla, mistä on ollut minulle vahinkoa, jonkun käyttäytyminen tai olemus ärsyttää ja jotakin vihaan ilman selvää syytä. Tuleekohan tähän tässä elämässä muutosta, ainakaan lopullista?

Pystyn samaistumaan, koska itsekin olen vähän känkkäränkkä joitakin uskovia kohtaan jos he vaikka sanovat toisten uskovien joutuvan helvettiin jos nämä eivät kuulu samaan lohkoon lai lahkoon tai eivät noudata jotakin höpöä "ihmisten tekemää ulkoista sääntöä" johon ei edes löydy perusteita Raamatusta. Varsinkin jos syytökset vielä kohdistuvat lapsiin eli lapsia pelotellaan helvetillä.

Olin taannoin kirkossa kun pappikin puuttui saarnassaan tähän eli taas oli hänen korviinsa tullut tapauksia jossa uskovat lapset peloittelevat toisia lapsia helvetillä. Usein nämä peloteltavat lapset ovat myös uskossa ja näin ollen helvetillä peloittelu tuntuu erityisen pahalta kun nämä lahkoon kuulumattomat uskovat lapset tietävät ja uskovat kuitenkin helvetin olemassaoloon. ELi peloittelu saa usein aikaan itkukohtauksia.

Itselle tulee sitten sellainen lapsellinen olo, että itse olet kun toista haukut tai jopa niin että itse joudut helvettiin kun toista olet sinne tuomitsemassa.

[Janne]

Anteeksi. Kuinka pääsen yli katkeruudesta?

Jumalalta pyydän tähän apua.

[xyz]

Anteeksi. Kuinka pääsen yli katkeruudesta?

Jumalalta pyydän tähän apua.

Ei sinun minun mielestäni tarvitse pyytää anteeksi. Kirjoituksesi ei minusta ollut paha.

Oman katkeruuteni/vihani yms. suhteen en ole voinut tehdä muuta kuin kiittää Jeesusta siitä, että hän on sovittanut minut ja että olen saanut lahjaksi vanhurskauden.

[sandia]

Anteeksi. Kuinka pääsen yli katkeruudesta?

Jumalalta pyydän tähän apua.

Elama en kieltämättä helpompaa, jos ei ole katkeruutta. Itse ajattelen, että ihminen voi vapautua siitä. Ajattelen, että katkeruus perustuu ajatteluun mitä ikäänkuin pelaa mielessään kuin juuttunutta vinyylilevyä. Vihdoin alkaa tuntua että se mitä siinä kohdassa satutaan sanomaan on totuus, koska siitä ajattelusta on tullut ikäänkuin tapa.

[sandia]

Siloin rukouspiirissä kun koin, että Herra huomautti ajatuksissani asuvasta ikäänkuin kroonisesta kriittisyydestä, kokemus oli melkein huvittavaa.
Kysyin mielessäni rukouksessa, että Herra haluatko että jotenkin palvelen siinä toisia Pyhässä Hengessä.
Koin että Herra sanoi: "kuinka sinä voit luulla kykeneväsi palvelemaan, kun ajatuksesi on täynnä kriitiikkiä toisia kohtaan?"

Tajusin että oli jo ajatellut, että onpas tolla hassusti laitettu tukka, toisella on tosi rumat Birkenstock sandaalit ja ihmettelin miten hän niin huolettomasti heiluttaa jalkojaan ja ikäänkuin näyttelee niitä rumia kenkiä (pian tuon jälkeen jouduin itse turvautumaan samaisiin terveyssandaaleihin ja nytkin on sellaiset birkkarit jalassa!!).

Tuo oli niinkuin pieni väläys että jos tuota rataa koko ajan ajattelen, kritisoin ihmisiä suuren osan aikaa! PIeniä juttuja sinänsä, mutta siitä se alkaa...