Kirjoittaja Aihe: Pyhyyden kokeminen  (Luettu 2492 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Pyhyyden kokeminen
« : 05.07.14 - klo:20:44 »
En muista, onko tästä aiheesta keskusteltu aikaisemmin. Haluaisin kuitenkin selvittää sitä, onko pyhyyden kokeminen ainoastaan subjektiivista vai onko sillä jotain tekemistä henkien erottamisen kanssa. Muistuu mieleen eräs naishenkilö (muistaakseni Ylöjärveltä), joka soitti minulle muutama vuosi sitten. Hän kertoi menneensä Nokia-mission tilaisuuteen. Ensimmäinen vaikutelma hänellä oli, että täällä on väkevä Jumalan Hengen läsnäolo. Istuttuaan siinä hetken, hän aivan hätkähti siihen, että hyvänen aika, tämähän on väärä henki.

Minua tämä ilmiö on vaivannut vuosikaudet, koska koen hyvin herkästi tämän. Viime aikoina olen yrittänyt mennä kuulijaksi hengellisille kesäjuhlille ja pari kertaa on käynyt niin, että on ollut lähdettävä heti pois. Hiljattain menin juhlille, joiden järjestäjiä pidin raittiimmasta päästä. Mutta niin vain kävi, etten voinut mennä edes sisälle diskotyyppisen menon vuoksi.

Minua suoraan sanoen vaivaa tämä asia. Onko vika minussa vai onko "koko" Suomen kristikunta eksynyt väärän hengen valtaan? Jos lähden sitä näiltä juhlien järjestäjiltä kysymään, niin vastauksen tiedän jo etukäteen.
« Viimeksi muokattu: 05.07.14 - klo:21:56 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #1 : 05.07.14 - klo:22:53 »
Vaihtoehdot taitavat olla, että tilaisuudessa vaikuttaa Pyhä Henki, paha henki tai ihmisten omat sielun voimat. Varmaankin nuo kaikki kolme ovat joka paikassa läsnä ainakin siellä missä on yksikin uskova paikalla. Se, mikä henki hallitsee, määrittelee tilaisuuden yleisen luonteen. Itse uskon, että useimmiten leimaa antaa tilaisuuksiin ihmisen tuottama ja hakema uskonnollinen hurmos, jota tavoitellaan eri paikoissa eri tavoin. Jos tuo uskonnollisuus on jotain muuta kuin aiemmin opittua, vastustus sellainen tulee mielestäni ihan omista syistä, tykkäämisistä tms. Jos uskonnollinen hurmos tai tunnetila on sellaista, joka on jollakin tavalla omaa ja itselle tuttua, sitä ei niin helposti huomaakaan.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #2 : 05.07.14 - klo:23:23 »
Minulle on myös vaikea kysymys, missä määrin voi olla hengellisyyden rinnalla tai sekoittuneena se mikä on inhimillistä. Jos katsotaan Ilmestysmajasn eläinuhreissa olevaa esikuvia, huomataan, että uhrieläimen piti olla virheetön ja urospuolinen. Minulle on opetettu tai olen kirjoista oppinut, että urospuolisuus kuvaa Jumalan näkökulmaa ja naaraspuolisuus ihmisen näkökulmaa. Syntiuhrina ainoa virheetön on uhri oli Jeesus. Muistelen niin, että kiitosuhrina sai olla joko uros- tai naaraspuolinen uhrieläin - täytyypä tarkistaa tuo asia.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #3 : 05.07.14 - klo:23:29 »
Toinen esikuva, joka ei ole minulle vielä täysin avautunut on Joosua kirjassa olevat gibeonilaiset, jotka vanhoilla vaatteillaan ja kuivilla leivillään huijasivat israelilaiset luulemaan, että he ovat jostain kauempaa ja saivat tehtyä liiton heidän kanssaan. Tehdyn liiton seurauksena gibeonilaiset säilyttyivät henkensä ja oli myöhemmin jopa kiellettiin vahingoittamasta heitä. Heidän tehtäväkseen tuli olla halon hakkaajina ja veden kantajina Herran alttaria varten. Alttariin ja uhriin heillä ei noilla toimilla mielestäni ollut mitään osuutta. Kun Saul myöhemmin tappoi gibeonilaisia, se johti rangaistukseen. Saul kuvannee tuossa uskonnollisuutta, joka kieltää jotakin ihmisessä olevaa, jota ei saa kieltää, mutta jolla ei ole kuitenkaan osuutta alttariin.
« Viimeksi muokattu: 05.07.14 - klo:23:51 kirjoittanut KnutL »

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #4 : 05.07.14 - klo:23:36 »
Toinen esikuva, joka ei ole minulle täysin avatunut on Joosua kirjassa olevat gibonilaiset, jotka vanhoilla vaatteillaan ja kuivilla leivillään huijasivat israelilaiset luulemaan, että he ovat jostain kauempaa ja saivat tehtyä liiton heidän kanssaan. Tehdyn liiton seurauksena gibeonilaiset säilyttyivät henkensä ja oli kielletty vahingoittamasta heitä. Heidän tehtäväkseen tuli olla puiden ja veden kantajina Herran alttarille. Alttariin heillä ei ollut osuutta. Kun Saul tappoi gibeonilaisia, se johti rangaistukseen. Saul kuvannee tuossa uskonnollisuutta joka kieltää jotakin ihmisessä olevaa.
Olisiko tällä jotakin tekemistä gibeonilaisten kanssa:
Lainaus käyttäjältä: Room.7:25
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Kannattaa muistaa, etteivät ne viisi kuningasta hyökänneet israelilaisten kimppuun, vaan gibeonilaisten kimppuun - siis heidän, jotka oli alistettu palvelemaan Herran alttaria.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #5 : 05.07.14 - klo:23:40 »
Noilla edellä olevilla pohdinnoilla tarkoitan kysyä, missä määrin on oikein pyhyyden kokemiset tai uskonnollisuus. Voisiko olla niin, että se mittari on jossain siinä kohtaa, palvelevatko ne gibeonilaiset Herran alttarin tarkoitusta vai eivät? Jos palvelun kohde, siis se kohde, jota israelilaiset itse palvoivat, oli joku muu kuin Jumala, silloin palveltiin epäjumalia.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #6 : 05.07.14 - klo:23:56 »
Noilla edellä olevilla pohdinnoilla tarkoitan kysyä, missä määrin on oikein pyhyyden kokemiset tai uskonnollisuus. Voisiko olla niin, että se mittari on jossain siinä kohtaa, palvelevatko ne gibeonilaiset Herran alttarin tarkoitusta vai eivät? Jos palvelun kohde, siis se kohde, jota israelilaiset itse palvoivat, oli joku muu kuin Jumala, silloin palveltiin epäjumalia.
Jos noin on, ei sitä saa kieltää. Kuitenkin on todettava se, että on täysin eri asia olla halonhakkaaja hyvää ja oikeaa tarkoitusta varten kuin se, että pääsee osalliseksi uhrin tuomasta sovituksesta.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #7 : 06.07.14 - klo:11:05 »
Noilla edellä olevilla pohdinnoilla tarkoitan kysyä, missä määrin on oikein pyhyyden kokemiset tai uskonnollisuus. Voisiko olla niin, että se mittari on jossain siinä kohtaa, palvelevatko ne gibeonilaiset Herran alttarin tarkoitusta vai eivät? Jos palvelun kohde, siis se kohde, jota israelilaiset itse palvoivat, oli joku muu kuin Jumala, silloin palveltiin epäjumalia.

Sinulla on erityinen armoitus löytää esikuvia Vanhan Liiton puolelta. Se on mahdollisesti ainoa tapa löytää totuus. Valitettavasti olen sen verran laiska, etten jaksa tutkia asiaa niin paljoa, vaan on tyydyttävä henkilökohtaisiin "tuntemuksiin" siitä huolimatta, että siten voin päätyä virheelliseen lopputulokseen.

Mutta mennään aivan alkuun. Vaikka en varttunutkaan ns. uskovaisessa kodissa, muistan että meillä oli aina kosketuspintaa paikkakunnan hengellisiin tilaisuuksiin, joita kotikylälläni pidettiin milloin kenenkin toimesta. Kaksi uskovaa tätiäni piti siitä huolen. Ja pyhäkoulusta, jossa elämän eväitä sain, olen jo aiemmin kertonutkin.

Aivan pienestä minulle iskostui varsin syvään ajatus siitä, että Jumalan valtakunnan ja maailman välillä on ehdoton raja, joka ei ole ylitettävissä ilman vakavia seurauksia. Maailman "henkeen" ei voinut siten mukautua millään alueella ylittämättä tuota rajaa. Raja ei ollut kenenkään ihmisen piirtämä, vaan sen oli jokin ihmistä suurempi piirtänyt lähtemättömästi sydämeen. Siksi esim. tangomainen "helluntaihumppa" aiheutti sisimmässäni aina vastenmielisyyttä. Eikä mikään muukaan tanssisalimeno saanut minua koskaan valtaansa. Vaikka maaallisessa musiikissa on paljon kaunistakin, niin hengellisessä musiikissa on jotain ylimaallista, jonka ei-uskovakin mieltää sellaiseksi.

Ennen uskoontuloani norkoilin tanssipaikkojen liepeillä, mutta aina sisimmässä "kuului" ikäänkuin ääni: "Sinä et kuulu tänne". Tämä sama asia on seurannut läpi elämän. Mutta nyt tuo sama "ääni" häiritsee moniin hengellisiin tilaisuuksiin osallistumista.

Kun sittemmin olen elänyt lähes toistakymmentä vuotta ilman "kotiseurakuntaa", niin kokouksessa käynnit ovat luonnollisesti harventuneet. Kokouskulttuurien muutos tuona aikana on ollut huomattava ja radikaali. Hämmentävintä on ollut se, että ilman sanoja maallista ja hengellistä musiikkia ei mitenkään voi enää erottaa toisistaan. Toinen merkittävä havainto on ollut se, että aplodeeraaminen on saanut niin paljon tilaa.

Jos olisi mahdollista, että joku edesmennyt seurakunnan jäsen saisi yht'äkkiä herätä henkiin ja tulla mukaan omaan seurakuntaansa, niin tokkopa tuntisi sitä siksi, jonka puolesta on niin paljon vaivaa nähnyt ja varojaan uhrannut. Niin suuresti asiat ovat muuttuneet parissakymmenessä vuodessa. Nuorempien tätä on vaikeaa ymmärtää, koska he eivät muusta tiedä.
« Viimeksi muokattu: 08.07.14 - klo:17:09 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #8 : 26.04.20 - klo:18:34 »
Vähän kummastelen sitä, että tähän keskusteluun ei ole tullut jatkoa, koska aihe sinänsä on hyvin mielenkiintoinen.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #9 : 26.04.20 - klo:20:11 »
En ole kokenut, että jossakin hengellisessä kokoontumisessa olisi ollut kokonaan vallalla väärä henki, siis saatana.
Mutta sitä on tapahtunut, että samassakin tilaisuudessa olen hengellisesti aistinut Pyhän läsnäoloa esim. jonkin laulun ja puheen aikana,
mutta epäpyhyyttä jonkun toisen puhujan esiintyessä.

Esim. kun joku nainen astuu seurakunnan eteen ja alkaa opettaa, koen, että jotakin arveluttavaa on tekeillä. 
Silloinhan toimitaan Raamatun ohjeiden vastaisesti.
Uskon kyllä, että Jumala voi käyttää Sanansa opetuksessa naisiakin,
mutta ristiriita on silti ilmeinen ja ollaan harmaalla alueella.

Kun jokin rokkibändi alkaa metelöidä silloin, kun tilanteeseen kuuluisi hengellinen laulu, en koe pyhyyttä.
Mutta pyhä tilanne voi taas olla samassa kokouksessa seuraava rukoushetki.

Varmaankin on myös uskonnollis-kristillisiä tilaisuuksia, joissa Pyhä Henki ei ole vaikuttamassa. 
Sellaisen voi kai huomata ainakin, jos on henkien erottamisen lahja.
Uskoakseni en ole joutunutkaan tuollaisiin kokoontumisiin.
Niistä jäisi varmaan vielä paljon tyhjempi olo kuin niistä,
joissa edes hetkittäin huomaa Herran läsnäoloa.

Koen aidosti pyhäksi hetkeksi oman raamatunlukutuokioni iltaisin.
Silloin itse Jumala opettaa minua ja on hyvin lähellä.
Samoin jonkin saarnan tai laulun kuunteleminen netistä voi olla pyhä hetki,
mutta ei aina.
Epäpyhyys voi johtua puhujan hengettömyydestä, mutta myös omasta senhetkisestä asennoitumisestani.
 

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #10 : 26.04.20 - klo:22:16 »
Tästä pyhyyden kokemisesta saattaa tulla mielenkiintoinen keskustelu. Käsitykseni mukaan sielunvihollinen (=sv) viihtyy hyvin monen kristillisenkin yhteisön tilasuuksissa. Se siis tarkoittaa sitä, että Jumalan Henki yksin ei ole vaikuttavana.

Olen maininnut täällä C.S. Lewisin kirjan Paholaisen kirjeopisto, jossa käsitellään tätäkin asiaa. Kysymys on siitä tosiasiasta, ettei sv ole niinkään huolestunut omiensa juhlista, mutta jotkut kristittyjen kokoontumiset ovat tuhoisia sen tarkoitusperille.

Radiosta kuulee joskus raitista ja puhdasta evankeliumin julistusta, mutta sen jälkeen pätkähtää päälle "helvetillinen" musiikki. Jonkun ihmeteltyä tätä ääneen, olen selittänyt, että se on se "pirun osuus". Muutaman kymmenen vuoden ajalta tekemieni havaintojen mukaan tämä on kasvava trendi.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa ullamaija

  • Viestejä: 203
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #11 : 27.04.20 - klo:10:52 »
Mielenkiintoinen aihe.Mitä kauemmin on uskossa,niin pyhyyden löytää vain puhtaasta evankeliumista ja Jeesuksesta kertovasta rauhallisesta musiikista.Muutaman kerran olen "maistanut"Jumalan puhetta juurikin laulun sanojen kautta.Esim.n30 v. sitten olin merheellinen jostain asiasta ja kuulin tyttäreni laulavan "siellä kaikki saavat uuden sydämen"ja ihan sellainen villi riemu tulvi sydämeeni.Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #12 : 27.04.20 - klo:15:06 »
Sielunvihollinen on varmasti aina paikalla hengellisissä tilanteissa.

"Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä."
(1. Piet. 5:8)

Joskus kiljuvan jalopeuran äänen kuulee uskonnollissävytteisessä rockissa tai ns. ylistyssessioissa.
Sitä kuulee myös esim. jonkun papin tms. saarnatessa innokkaasti, että
"koska Jumala on rakkaus, koko ihmiskunta lopulta pelastuu, tai että
"rakkaus kaikissa ilmenemismuodoissaan (myös homoseksissä) on jumalallista rakkautta".

Vaikka hengellisessä tilaisuudessa kaikki puheet, laulut ja muut esitykset olisivat ilmeisen pyhiä, saatana on kuitenkin aina hiljaisesti paikalla,
osana kaikkien läsnäolevien ajatus-, tahto- ja tunnemaailmaa.

Edes itsensä erittäin pyhittyneiksi kokevat eivät ole vaihtaneet ihmisyyttään Jeesuksen täydelliseen persoonaan.
Aina esiintyy pientä tai suurta arvostelunhalua, kaunaisuutta, seksuaalista himoa, kateutta, rahojen laskemista jne.,
jopa kesken väkevän rukouksen- ylistyspsyykkauksista puhumattakaan.

Uudestisyntyneet uskovat on kuitenkin vanhurskautettu Jeesuksen veren kautta.
Siksi sielunvihollinen, jonka Jeesus on voittanut (vaikka ei vielä karkottanut),
ei voi tempaista lankeilevintakaan uskovaa pois Herran lapseudesta:

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
(Room. 8: 38-39)

Mikään hengellisesti heikkotasoinen kokoontuminen, saarna, opetus, musiikkiesitys tms. ei voi tehdä tyhjäksi Herran evankelioivaa ja parantavaa pelastustyötä.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #13 : 27.04.20 - klo:18:52 »
En voi sanoa, että osaisin määritellä mitä pyhyyden kokeminen on. En oikein tiedä mihin silla termillä tähdätään.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Pyhyyden kokeminen
« Vastaus #14 : 27.04.20 - klo:19:41 »
Minulle pyhyyden kokeminen tarkoittaa,
että olen tekemisissä ajattomien, jumalallisten, yliluonnollisten,
muuttumattomien, alkuperäisten, järjellä ja tunteilla tavoittamattomien, absoluuttisten totuuksien kanssa.