Sielunvihollinen on varmasti aina paikalla hengellisissä tilanteissa.
"Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä."
(1. Piet. 5:
Joskus kiljuvan jalopeuran äänen kuulee uskonnollissävytteisessä rockissa tai ns. ylistyssessioissa.
Sitä kuulee myös esim. jonkun papin tms. saarnatessa innokkaasti, että
"koska Jumala on rakkaus, koko ihmiskunta lopulta pelastuu, tai että
"rakkaus kaikissa ilmenemismuodoissaan (myös homoseksissä) on jumalallista rakkautta".
Vaikka hengellisessä tilaisuudessa kaikki puheet, laulut ja muut esitykset olisivat ilmeisen pyhiä, saatana on kuitenkin aina hiljaisesti paikalla,
osana kaikkien läsnäolevien ajatus-, tahto- ja tunnemaailmaa.
Edes itsensä erittäin pyhittyneiksi kokevat eivät ole vaihtaneet ihmisyyttään Jeesuksen täydelliseen persoonaan.
Aina esiintyy pientä tai suurta arvostelunhalua, kaunaisuutta, seksuaalista himoa, kateutta, rahojen laskemista jne.,
jopa kesken väkevän rukouksen- ylistyspsyykkauksista puhumattakaan.
Uudestisyntyneet uskovat on kuitenkin vanhurskautettu Jeesuksen veren kautta.
Siksi sielunvihollinen, jonka Jeesus on voittanut (vaikka ei vielä karkottanut),
ei voi tempaista lankeilevintakaan uskovaa pois Herran lapseudesta:
"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
(Room. 8: 38-39)
Mikään hengellisesti heikkotasoinen kokoontuminen, saarna, opetus, musiikkiesitys tms. ei voi tehdä tyhjäksi Herran evankelioivaa ja parantavaa pelastustyötä.