Suurin uhka kristinuskolle

[Paulus]

Suurin uhka kristinuskolle ei suinkaan ole se, että maailma vihaa uskovia. Mielestäni suurin uhka tulee "sisältäpäin", eli niistä, jotka pitävät itseään kristittyinä. Siis uskonnolliselta taholta aivan samoin kuin Jeesuksen aikaankin.

Aikoinaan Kaarlo Syväntö matkusti Isaeliin muistaakseni vuonna 1947. Joku kysyi häneltä, että miten hän voi kertoa siellä niille paikallisille evankeliumia. Kaarlo vastasi, että hän vastaa, kun kysytään. Ja lisäsi siihen, että pitää elää niin, että kysytään.

Meillä täällä alkaa olla semmoinen tilanne, että Jumalasta ja Jeesuksesta puhuminen on lähes kiellettyä. Ihmeellisintä on se, että tätä ilmenee niidenkin keskuudessa, jotka jollakin tavalla ovat olleet koko ikänsä evankeliumin vaikutuspiirissä. Heille ei saisi puhua mitään sinnepäinkään, vaan pitäsi pysytellä vain muissa keskustelun aiheissa. Nämä, jotka kimpaantuvat, ovat kyllä uskonnollisia ja mielestään kristittyjä, mutta heissä oleva uskonnollisuuden kuori ei kestä "raaputtamista".

Suositteen tältä alueelta Aksel Valen-Sendstadin kirjaa Jäähyväiset uskonnolle. Siinä on hyvin tervettä analyysiä hurskaasta uskonnollisuudesta, josta varmaan meistä jokaisella on omaakin kokemusta. Kirjan kansi ei mielestäni lainkaan kuvaa sitä asiaa, mistä on kysymys, vaan vie ajatukset ohi sen, mistä kirjassa puhutaan.

[Taisto]

Suurin uhka kristinuskolle ei suinkaan ole se, että maailma vihaa uskovia. Mielestäni suurin uhka tulee "sisältäpäin", eli niistä, jotka pitävät itseään kristittyinä. Siis uskonnolliselta taholta aivan samoin kuin Jeesuksen aikaankin.

Aikoinaan Kaarlo Syväntö matkusti Isaeliin muistaakseni vuonna 1947. Joku kysyi häneltä, että miten hän voi kertoa siellä niille paikallisille evankeliumia. Kaarlo vastasi, että hän vastaa, kun kysytään. Ja lisäsi siihen, että pitää elää niin, että kysytään.

Meillä täällä alkaa olla semmoinen tilanne, että Jumalasta ja Jeesuksesta puhuminen on lähes kiellettyä. Ihmeellisintä on se, että tätä ilmenee niidenkin keskuudessa, jotka jollakin tavalla ovat olleet koko ikänsä evankeliumin vaikutuspiirissä. Heille ei saisi puhua mitään sinnepäinkään, vaan pitäsi pysytellä vain muissa keskustelun aiheissa. Nämä, jotka kimpaantuvat, ovat kyllä uskonnollisia ja mielestään kristittyjä, mutta heissä oleva uskonnollisuuden kuori ei kestä "raaputtamista".

Suositteen tältä alueelta Aksel Valen-Sendstadin kirjaa Jäähyväiset uskonnolle. Siinä on hyvin tervettä analyysiä hurskaasta uskonnollisuudesta, josta varmaan meistä jokaisella on omaakin kokemusta. Kirjan kansi ei mielestäni lainkaan kuvaa sitä asiaa, mistä on kysymys, vaan vie ajatukset ohi sen, mistä kirjassa puhutaan.

Minulle on tuo kirja parhaillaan luettavana. Välillä tuntuu jopa vaikealta lukea - ehkä juuri siksi,
että kirjan kirjoittaja osaa hyvin paljastaa meissä piilevän uskonnollisuuden joka voi olla aidon
uskon esteenä. Uskonnollisuus sotii uskoa vastaan.

Tämä uhka ei taida tulla pelkästään "niistä jotka", vaan meistä itsestämme, minusta itsestäni.
Tämän näkeminen ja myöntäminen ottaa kipeää... mutta ottakoon vaan. Parasta on kuitenkin
kohdata totuus.

[Paulus]

Tämä uhka ei taida tulla pelkästään "niistä jotka", vaan meistä itsestämme, minusta itsestäni.
Tämän näkeminen ja myöntäminen ottaa kipeää... mutta ottakoon vaan. Parasta on kuitenkin
kohdata totuus.

Oikeastaan tämän ymmärtäminen vaatii juuri sitä, että näkee uskonnollisuuden itsessään. Ja seurakunnat tukevat uskonnollisuutta, on vain joitakin yksilöitä, joille evankeliumi on päässyt merkitsemään uskonnollisuuden loppua.

Joulu on uskonnollisuuden "kulta-aikaa", jolloin tunteet ovat päällimmäisenä. Monet joululaulut kertovat tästä, evankeliumin kannalta monellakaan niistä ei ole mitään annettavaa. Otan pari suosittua laulua esimerkiksi: "Sydämeeni joulun teen" ja "Joulumaa".

"Mitä suuremmaksi ja merkityksellisemmäksi Jumalan Henki saa Jeesuksen meille osoittaa, sitä enemmän uskonnollisuus meissä kuolee". Aksel Valen-Sendstad, Jäähyväiset uskonnolle.

[Natanael]

Tilasin kirjan Kiviojalta.

[kirjaonline.com]

Käytämme valtavasti energiaa maailman tekojen tuomitsemiseen ja "oikeille tavoille" opettamiseen.
Tässä kiireessämme emme kuitenkaan johdata ihmisiä evankeliumin sanoman luokse.

Jeesus sanoi ettei ole tullut tuomitsemaan maailmaa, ja sanoipa sen vielä voimakkaamminkin "vaikka he eivät ottaisi minua vastaan en minä heitä tuomitse, sillä heillä on tuomitsija kun tulee loppu"

Jeesus keskittyi rakastamaan ihmisiä taivaaseen, sillä Hän tiesi että Jumalalla on voima muuttaa kääntynyt ihminen!

[Mice]

Maailmaa on todellakin turha tuomita ja opettaa, vaikka siitä jotain hetkellisiä hyötyjä olisikin. Loppuun asti se ei kanna.
Tänään juuri keskustelin erään uskovan kanssa siitä, kuinka monella seurakuntaan hakeutuvalla on heti ensi kerrasta lähtien sellainen kummallinen taipumus alkaa "siivosyntiseksi" ettei vaan erottuisi joukosta. Se on uskovien aikaansaamaa, enkä pidä sitä hyvänä asiana.

Minusta se katujen mies saa tulla katujen miehenä kohtaamaan Jumalaa. Kun Jumala muuttaa ihmistä, niin siinä ei ole filunkia. Tosin muuttumista ei voida, eikä pitäisi hoputtaa. Siihenkin me olemme usein syyllisiä. Ihmisien pitäisi saada olla kesken ja rikki. Se vaatii uskovia, jotka eivät ole sinisilmäisiä, vaan ymmärtävät mitä maailmassa tapahtuu.

Rakkaus ja totuus yhdessä. Kristillisessä mielessä toista ei ole ilman toista.

[Mice]

Yksi uhka kristinuskolle on karismaattinen yleisuskonnollisuus, mikä ei enää tukeudu kristinuskon fundamenteille, vaan käyttää niitä "vaapasti" hyväkseen ajaakseen omia päämääriään.

Kieli on kristillistä, mutta henki on näennäisestä vapaudesta huolimatta kahlitseva ja tunkkainen.
Ollaan kauhean vapaita ja suuriin asioihin uskovia, mutta ei uskota sitä, että mitään harhaa voisi olla olemassa, jos Jeesus mainitaan.

[Paulus]

Yksi uhka kristinuskolle on karismaattinen yleisuskonnollisuus, mikä ei enää tukeudu kristinuskon fundamenteille, vaan käyttää niitä "vaapasti" hyväkseen ajaakseen omia päämääriään.

Ja hankalaksi asian tekee se, että tunnettujen kristillisten kustantajienkin kirjoista löytyy valtaisat määrät harhaoppeja. Osa kirjoista on "hengen" sanomia ja varmaan niin onkin, mutta sanomat eivät pidä yhtä Raamatun kanssa.

Olen maininnut aiemmin joitakin tällaisia kirjoja nimeltä. Minulla on tässä edessäni kirja Jumala puhuu. Suomentaja Tapani Kärnä (helluntailainen) ja kustantaja on Kuva ja Sana. Kirja on on 5. painos, joten sitä on myyty arviolta ainakin 15.000 kpl Suomessa.

Kirja koostuu "kahden kuuntelijan" ylöskirjaamista sanomista. Googlaamalla löytyy lisätietoa. Kirjan englanninkielinen nimi on "GOD CALLING by Two Listeners, edited by A. Russel".

[Mice]

Yksi uhka kristinuskolle on karismaattinen yleisuskonnollisuus, mikä ei enää tukeudu kristinuskon fundamenteille, vaan käyttää niitä "vaapasti" hyväkseen ajaakseen omia päämääriään.

Ja hankalaksi asian tekee se, ettei voi luottaa siihen, että tunnettujen kristillisten kustantajienkin kirjoista löytyy valtaisat määrät harhaoppeja. Osa kirjoista on "hengen" sanomia ja varmaan niin onkin, mutta sanomat eivät pidä yhtä Raamatun kanssa.

Olen maininnut aiemmin joitakin tällaisia kirjoja nimeltä. Minulla on tässä edessäni kirja Jumala puhuu. Suomentaja Tapani Kärnä (helluntailainen) ja kustantaja on Kuva ja Sana. Kirja on on 5. painos, joten sitä on myyty arviolta ainakin 15.000 kpl Suomessa.

Kirja koostuu "kahden kuuntelijan" ylöskirjaamista sanomista. Googlaamalla löytyy lisätietoa. Kirjan englanninkielinen nimi on "GOD CALLING by Two Listeners, edited by A. Russel".

Onneksi on olemassa tervettä opetusta, mikä avaa silmiä.
On totta, että Jeesuksen nimessä julkaistaan täyttä harhaoppia. Ei kai muuta luvattukaan.

[Mice]

Ja jokainen harhoja kritisoiva saa jonkun leiman ns. väkeviltä.
On selvää, että se on epäkiitollinen työ.

[Paulus]

Ja jokainen harhoja kritisoiva saa jonkun leiman ns. väkeviltä.
On selvää, että se on epäkiitollinen työ.

Kirjoitin vuosia sitten tästä asiasta Ristin Voittoon ja lehti julkaisi sen. Sain tulikivenkatkuista palautetta siitä, että olin mennyt arvostelemaan tunnettuja "kristillisiä" kustantajia. Olen edelleen sitä mieltä, että seurakunnan valveutuneisuuden tai valvomattomuuden näkee parhaiten kirjanmyyntipisteestä.

[kirjaonline.com]

Ja jokainen harhoja kritisoiva saa jonkun leiman ns. väkeviltä.
On selvää, että se on epäkiitollinen työ.

Puhutun ja kirjoitetun arvostelu on täysin Raamatullista ja toivottavaa, mutta valitettavasti siinäkin voi mennä yli!
Joillakin tuntuu olevan arvostelun armolahja hyvinkin palavaksi viritettynä, ja harhaoppeja sekä vaaroja nähdään joka paikassa.
Joidenkin arvostelulta ei välty kuin arvostelija itse.
Me uskomme Jumalan muuttavaan voimaan mutta eihän uskomme lopu siihen että Jumala ei kykenisi varjelemaan omiaan harhaopeilta, varsinkin kun usein harhaopiksi käsitetään seikka jolla ei ole pelastuksenkaan kanssa mitään tekemistä.
Tarkoitan sanoa että niin monesti harhaopiksi lyödään seikka joka oikeastaan on vain aistimme mukavuutta koskeva makukysymys, kuten millä sävelillä soittaisimme, tms.

[Natanael]

Jos mietitään VT:n israelilaisia, niin miksi heidät vietiin pakkosiirtolaisuuteen eli pois Luvatusta maasta?

[Mice]

Ja jokainen harhoja kritisoiva saa jonkun leiman ns. väkeviltä.
On selvää, että se on epäkiitollinen työ.

Puhutun ja kirjoitetun arvostelu on täysin Raamatullista ja toivottavaa, mutta valitettavasti siinäkin voi mennä yli!
Joillakin tuntuu olevan arvostelun armolahja hyvinkin palavaksi viritettynä, ja harhaoppeja sekä vaaroja nähdään joka paikassa.
Joidenkin arvostelulta ei välty kuin arvostelija itse.
Me uskomme Jumalan muuttavaan voimaan mutta eihän uskomme lopu siihen että Jumala ei kykenisi varjelemaan omiaan harhaopeilta, varsinkin kun usein harhaopiksi käsitetään seikka jolla ei ole pelastuksenkaan kanssa mitään tekemistä.
Tarkoitan sanoa että niin monesti harhaopiksi lyödään seikka joka oikeastaan on vain aistimme mukavuutta koskeva makukysymys, kuten millä sävelillä soittaisimme, tms.

Joillakin on tulen palavana myös kyky vähätellä varoituksia ja korvaakaan ei lotkauteta aiheelliselle kritiikille.
Se on sellainen kova ja ylimielinenkin "lahja". Nimitellään milloin demonin metsästäjäksi ja milloin miksikin uskonnolisuuden hengen riivaamaksi.

Kaikessa voidaan mennä yli. Tarkoituksena on kuitenkin rakentaa ei rikkoa.

[Pökkelö]

Henkien erottaminen on hyvin epäkiitollinen lahja. Lahjan haltija näkee jo alkutekijöissään mihin tuo toiminta / tapa tulee johtamaan vuosien saatossa.
Muut eivät näe, vaan vakuuttelevat varsinkin arvostetuimpien henkilöiden suilla kaiken olevan raitista ja hyvää.
Erottamisen lahjan saanut kärsii tuskaa näkemästään, ja saa vielä muilta pilkkaa ja vähättelyä.

Meilläkin on vuosikymmenien ajan askel kerrallaan viety seurakuntaa ihan muille poluille Elämän tieltä.
Nimi Jeesus on yhä huulilla, mutta elävän Herran Jeesuksen Kristuksen seuraaminen on vaihtunut uskonnollisen kulttuurin moninaisuuteen, jossa on kivaa uskonnollista
touhuilua jokaiselle jotakin makujen ja toiveiden mukaan.
Kaikki touhuilu toki kristillisyyden nimissä. Sielunvihollinen tarjoaa ihan mitä vaan kunhan saa uskon katseen kiinnitettyä pois Jessuksesta Kristuksesta Golgatan ristillä.