Tuntuu hölmöltä kysyä tätä, mutta miten sä sitten tulit uskoon. Sori kysymysmerkki on taas kateissa jossain mun näppäimistössä. Tapahtuu kun vaihtelen kieltä kesken lausetta että sään äät ja ööt.
Olen ollut lapsesta asti uskossa. Äitini on uskossa ja olen ikäni rukoillut iltarukouksen eli tavallaan siis "sisäistänyt" uskon osaksi elämääni jo äidin maidossa. Lapsen uskolla pääsin pitkälle. Tietenkin sitten kun kyseessä oli lapsen usko, niin jossakin vaiheessa maailma kutsui jne.. tuttu tarina monelle uskovaisen äidin tai perheen kasvatille.
Nuorena ja lapsena sitä uskoi Taivaan Isään, mutta ei ehkä ymmärtänyt täysin Jeesuksen ristintyön merkitystä ja henkilökohtaisen uskon oleellisuutta.
Muutaman kriisin olen kokenut elämäni aikana ja ensimmäisen kriisin kohdatessa kapinoin Jumalalle, kunnes myönsin että Jumala on kaikkivaltias.
Seuraava vakava kriisi sairauden muodossa olikin tuolloin kun kirjoittelin Netmissioniin. Silloin asenteeni oli jo aivan toinen kun ensimmäisen kriisin kohdatessa. Eli turvauduin 100% Jumalaan enkä kapinoinut yhtään. Halusin kyllä parantua, mutta en ollut yhtään vihainen tai katkera Jumalalle. Ilman Taivallista Isääni olisin varmasti ehkä jopa kuollut. Jumalalle kaikki kunnia parantumisestani.
Vaikea sanoa milloin olen uudestisyntynyt. En pysty sanomaan tarkkaa päivää. Koen ennemmin, että olen tehnyt uskonratkaisun ja minulla on ollut kaksi etsikkoaikaa elämässäni.
Vapaiden suuntien edustajat varmasti eivät pidä termeistä "uskonratkaisu" ja "kasteen armoliittoon palaaminen". En kuitenkaan ole uudelleen kastanut itseäni kun en ole koskaan luopunutkaan uskostani, vaikka tietenkin olen syntiä tehnyt niin kuin kaikki muutkin. Usko on kuitenkin kannatellut minua läpi elämäni.
Olen vieläkin syntinen ja heikko. Armoon minun on tukeuduttava joka päivä. Tunteeni ovat mitä ovat. Onneksi minulla kuitenkin toimii vielä omatunto. Uskon, että Pyhä Henki puhuu sitä kautta minulle joka päivä. Olen herkkä pyytämään anteeksi paitsi läheisiltä niin myös Jumalalta.
Raamatusta saan myös siinä mielessä tukea, että lähestulkoon kaikki henkilöt Jeesusta lukuunottamatta olivat heikkoja, syntisiä ja epätäydellisiä niin kuin minäkin.
Ei tässä muuta keinoa ole kuin armoon ja ristintyöhön tukeutuminen. Kilvoitella yritän, mutta aikamoista tuuperrusta tämä on.
Publikaani lienen en fariseus.
Jotenkin tunnen vetoa körttiläisyyteen, mutta liike on mennyt liian liberaaliksi.
Alatien kristillisyyttä kyllä kannatan. Ihmisen pienuutta ja Jumalan suuruutta.
