Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista

[tikli]

Uskon salaisuus, puhtaassa omassatunnossa..tulee mieleen että jolla sitä ei ole se on todella salaisuus, mutta jolla se on se on koettavissa Jumalan tekona, vaikka sanoilla vaikea edes määrittää uskoa, eli tavallaan hänellekkin Jumalan salaisuus.

Näin on ja kun tämän pääsee käsittämään, ymmärtää myöskin sen, että ellei Jumala avaa, ei ihminen kykene omin avuin uskon salaisuutta ymmärtämään, eli inhimilliseltä ihmiseltä, ei itseltä eikä muiltakaan voi näiden asioiden käsittämisessä vaatia yhtään mitään, sillä ne on Jumalan salannut vain uskon silmin nähtäviksi.

[Paulus]

Nimenomaan, kuten tämäkin Raam.kohta ilmaisee:

1. Tim. 3:9
vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.

On siis kysymys "uskon salaisuuksista".

Ymmärtääkseni tuo kai tarkoittaa myöskin sitä, että ne voidaan avata vain uskon kuuliaisuudella, vai miten te ymmärrätte?

ps. Tai en nyt tiedä, voiko sanoa niin, että juurikin tuo kyseinen kohta tarkoittaa sitä, mutta mielestäni Sanan kokonaisuus antaa tuollaisen kuvan esim. Aabrahamin ym. uskon kuuliaisuudesta puhuttaessa.

Uskon kuuliaisuutta ei tule edes mielessään sekoittaa lain kuuliaisuuteen. Monille tämä asia on ja pysyy salaisuutena. Mutta eron ymmärtäminen vapauttaa monista taakoittavista asioista. Yksi sellainen asia on oman itsensä ja uskonelämänsä ympärillä pyöriskeleminen. Se vapauttaa jatkuvasta itsensä tarkkailun painajaisesta todelliseen kristityn vapauteen. Silti uskon kuuliaisuus vaikuttaa lain kuuliaisuutta, mutta se on kokonaan eri asia.

Vaikka asia on äärimmäisen merkityksellinen, niin en sitä milloinkaan ole saarnoista kuullut. Sanasta ja edesmenneitten Jumalan ihmisten kirjoituksista asia on valjennut. Se on kiitosaihe.

Lisäyksenä vielä edelliseen se, että näiden kahden asian eron ymmärtäminen on myös edellytys keskinäiselle rakkaudelle ja aidolle kristittyjen yhteydelle. Kaikki ovat samalla viivalla ja yhdistävä tekijä on rakkaus totuuteen. Siinä kaikki ovat vielä matkalla.

[Hilema]

Ajankohtaiseksi esimerkiksi "rakkaudesta ilman totuutta",  käyvät liberaalien ev.lut. pappien - taas kriitiikkiä valtakirkkoa kohtaan - rakkaus-, armo- ja suvaitsevuuspuheet asioista, jotka Rttu joko ilmoittaa synniksi tai vaihtoehtoisesti antaa jonkin muun selvän kannan tai ohjeistuksen.

[Lydia]

Ajankohtaiseksi esimerkiksi "rakkaudesta ilman totuutta",  käyvät liberaalien ev.lut. pappien - taas kriitiikkiä valtakirkkoa kohtaan - rakkaus-, armo- ja suvaitsevuuspuheet asioista, jotka Rttu ilmoittaa synniksi. Tai vaihtoehtoisesti antaa jonkin muun selvän kannan tai ohjeistuksen.

Joo ja se uppoaa kansaan, kirkko tullut ihmistä vastaan oikealla* tavalla. Mihin tämä vielä mahtaa olla menossa jos elämää meille annetaan.

[Lydia]

Miten Hileman kissa oikein tuossa sohvalla on, solmussako.

[Hilema]

Miten Hileman kissa oikein tuossa sohvalla on, solmussako.

Kun tarkkaan katsoo, siinä on kaksi kissaa päiväunilla!

[Lydia]

Miten Hileman kissa oikein tuossa sohvalla on, solmussako.

Kun tarkkaan katsoo, siinä on kaksi kissaa päiväunilla!

 

[Lydia]

Ketjua siivoiltu hieman.

[Taisto]

Uskon kuuliaisuutta ei tule edes mielessään sekoittaa lain kuuliaisuuteen. Monille tämä asia on ja pysyy salaisuutena. Mutta eron ymmärtäminen vapauttaa monista taakoittavista asioista. Yksi sellainen asia on oman itsensä ja uskonelämänsä ympärillä pyöriskeleminen. Se vapauttaa jatkuvasta itsensä tarkkailun painajaisesta todelliseen kristityn vapauteen. Silti uskon kuuliaisuus vaikuttaa lain kuuliaisuutta, mutta se on kokonaan eri asia.

Vaikka asia on äärimmäisen merkityksellinen, niin en sitä milloinkaan ole saarnoista kuullut. Sanasta ja edesmenneitten Jumalan ihmisten kirjoituksista asia on valjennut. Se on kiitosaihe.

Lisäyksenä vielä edelliseen se, että näiden kahden asian eron ymmärtäminen on myös edellytys keskinäiselle rakkaudelle ja aidolle kristittyjen yhteydelle. Kaikki ovat samalla viivalla ja yhdistävä tekijä on rakkaus totuuteen. Siinä kaikki ovat vielä matkalla.

Millä perusteella juuri tämä asia on se edellytys? Onko niin, että tämä on ollut juuri sinulle ratkaiseva oivallus? Jos näin on,
niin sehän ei välttämättä tarkoita sitä että meillä muillakin asia olisi näin.

[Paulus]

Uskon kuuliaisuutta ei tule edes mielessään sekoittaa lain kuuliaisuuteen. Monille tämä asia on ja pysyy salaisuutena. Mutta eron ymmärtäminen vapauttaa monista taakoittavista asioista. Yksi sellainen asia on oman itsensä ja uskonelämänsä ympärillä pyöriskeleminen. Se vapauttaa jatkuvasta itsensä tarkkailun painajaisesta todelliseen kristityn vapauteen. Silti uskon kuuliaisuus vaikuttaa lain kuuliaisuutta, mutta se on kokonaan eri asia.

Vaikka asia on äärimmäisen merkityksellinen, niin en sitä milloinkaan ole saarnoista kuullut. Sanasta ja edesmenneitten Jumalan ihmisten kirjoituksista asia on valjennut. Se on kiitosaihe.

Lisäyksenä vielä edelliseen se, että näiden kahden asian eron ymmärtäminen on myös edellytys keskinäiselle rakkaudelle ja aidolle kristittyjen yhteydelle. Kaikki ovat samalla viivalla ja yhdistävä tekijä on rakkaus totuuteen. Siinä kaikki ovat vielä matkalla.

Millä perusteella juuri tämä asia on se edellytys? Onko niin, että tämä on ollut juuri sinulle ratkaiseva oivallus? Jos näin on,
niin sehän ei välttämättä tarkoita sitä että meillä muillakin asia olisi näin.

Eipä tätä foorumia tarvitse kovinkaan kauan seurata, kun huomaa, että täällä ei vallitse keskinäinen rakkaus ja (hengen) yhteys. Jostainhan sen täytyy johtua.

[Taisto]

Uskon kuuliaisuutta ei tule edes mielessään sekoittaa lain kuuliaisuuteen. Monille tämä asia on ja pysyy salaisuutena. Mutta eron ymmärtäminen vapauttaa monista taakoittavista asioista. Yksi sellainen asia on oman itsensä ja uskonelämänsä ympärillä pyöriskeleminen. Se vapauttaa jatkuvasta itsensä tarkkailun painajaisesta todelliseen kristityn vapauteen. Silti uskon kuuliaisuus vaikuttaa lain kuuliaisuutta, mutta se on kokonaan eri asia.

Vaikka asia on äärimmäisen merkityksellinen, niin en sitä milloinkaan ole saarnoista kuullut. Sanasta ja edesmenneitten Jumalan ihmisten kirjoituksista asia on valjennut. Se on kiitosaihe.

Lisäyksenä vielä edelliseen se, että näiden kahden asian eron ymmärtäminen on myös edellytys keskinäiselle rakkaudelle ja aidolle kristittyjen yhteydelle. Kaikki ovat samalla viivalla ja yhdistävä tekijä on rakkaus totuuteen. Siinä kaikki ovat vielä matkalla.

Millä perusteella juuri tämä asia on se edellytys? Onko niin, että tämä on ollut juuri sinulle ratkaiseva oivallus? Jos näin on,
niin sehän ei välttämättä tarkoita sitä että meillä muillakin asia olisi näin.

Eipä tätä foorumia tarvitse kovinkaan kauan seurata, kun huomaa, että täällä ei vallitse keskinäinen rakkaus ja (hengen) yhteys. Jostainhan sen täytyy johtua.

Aika epäsuora vastaus... mutta tarkoittanee sitä että tuon mainitsemasi eron ymmärtäminen on mielestäsi
se oleellinen tekijä. Ja näkemyksesi on, että monilta täällä se ymmärrys puuttuu, näin tulkitsen vastauksesi.

Varsinainen kysymykseni koski perusteluita näkemyksellesi, mutta siihen et jostakin syystä vastannut.
Mutta olkoon, kyllä tämäkin riittää.

Nyt tämä mies lähtee iltapesulle ja kohtapuoliin nukkumaan, joten jos aiot tähän vielä
vastata, niin tee se vaikka huomenna. Saat rauhassa miettiä vastaustasi 

[Paulus]

Uskon kuuliaisuutta ei tule edes mielessään sekoittaa lain kuuliaisuuteen. Monille tämä asia on ja pysyy salaisuutena. Mutta eron ymmärtäminen vapauttaa monista taakoittavista asioista. Yksi sellainen asia on oman itsensä ja uskonelämänsä ympärillä pyöriskeleminen. Se vapauttaa jatkuvasta itsensä tarkkailun painajaisesta todelliseen kristityn vapauteen. Silti uskon kuuliaisuus vaikuttaa lain kuuliaisuutta, mutta se on kokonaan eri asia.

Vaikka asia on äärimmäisen merkityksellinen, niin en sitä milloinkaan ole saarnoista kuullut. Sanasta ja edesmenneitten Jumalan ihmisten kirjoituksista asia on valjennut. Se on kiitosaihe.

Lisäyksenä vielä edelliseen se, että näiden kahden asian eron ymmärtäminen on myös edellytys keskinäiselle rakkaudelle ja aidolle kristittyjen yhteydelle. Kaikki ovat samalla viivalla ja yhdistävä tekijä on rakkaus totuuteen. Siinä kaikki ovat vielä matkalla.

Millä perusteella juuri tämä asia on se edellytys? Onko niin, että tämä on ollut juuri sinulle ratkaiseva oivallus? Jos näin on,
niin sehän ei välttämättä tarkoita sitä että meillä muillakin asia olisi näin.

Eipä tätä foorumia tarvitse kovinkaan kauan seurata, kun huomaa, että täällä ei vallitse keskinäinen rakkaus ja (hengen) yhteys. Jostainhan sen täytyy johtua.

Aika epäsuora vastaus... mutta tarkoittanee sitä että tuon mainitsemasi eron ymmärtäminen on mielestäsi
se oleellinen tekijä. Ja näkemyksesi on, että monilta täällä se ymmärrys puuttuu, näin tulkitsen vastauksesi.

Käsitykseni tosiaan on, että joiltakin se täälläkin puuttuu.

Varsinainen kysymykseni koski perusteluita näkemyksellesi, mutta siihen et jostakin syystä vastannut.
Mutta olkoon, kyllä tämäkin riittää.

Voi olla, etten osaa vastata lyhyesti, koska asia on hyvin moniulotteinen. Käsitteet uskon kuuliaisuus ja lain kuuliaisuus vievät meidät evankeliumin ytimeen. Paavalille asia oli erittäin tärkeä, sillä hän aloittaa ja päättää roomalaiskirjeensä tähdentämällä juuri uskon kuuliaisuutta (Room. 1:5 ja 16:26). Valitettavasti -92 käännöksessä jae 16:26 on käännetty (virheellisesti) "uskoon ja kuuliaisuuteen". Tästä olen kirjoittanut jossakin toisaalla enemmän.

Kyse (tässäkin!) on siis lain ja evankeliumin erottamisesta toisistaan.

Uskon kuuliaisuus on olemukseltaan samankaltaista kuin lapsen kuuliaisuus vanhempiaan kohtaan (tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että asiat perheessä ovat kohdallaan). Uskon kuuliaisuudessa ei ole tarvetta pohtia sitä, että teenkö nyt jotakin oikein tai väärin, koska kuuliaisuus on syntymän perusteella meissä. Jos mennään lain kuuliaisuuden puolelle, niin puuhastellaan kaiken aikaa niiden omien (hengellisten) tekemisten (ja kokemusten) kanssa kuvitellen, että kyllä Jumala nyt minua siunaa, kun olen näin panostanut Häneen ja Hänen asiaansa.

Uskon kuuliaisuudessa asiat vaan menevät kohdalleen ilman, että niitä sen kummemmin pohditaan. Kyseessähän on Isä/lapsisuhde, joka ei ole riippuvainen lapsen hyvyydestä eikä siinä ole pientäkään ajatusta siitä, että jos en osoittaudu oikeaksi lapseksi, niin joudun siitä jotenkin kärsimään tai että minua rangaistaan. Tämä on myös taustana kielteiseen suhtautumiseeni ajatukseen, että meidät olisi adoptoitu Jumalan lapsiksi. Syntymä on täysin eri asia kuin adoptio, sillä adoptiossa "vanhempien" ominaisuudet eivät periydy lapselle.

Nyt tämä mies lähtee iltapesulle ja kohtapuoliin nukkumaan, joten jos aiot tähän vielä
vastata, niin tee se vaikka huomenna. Saat rauhassa miettiä vastaustasi 

Usein heräilen aamuyöstä ja silloin ajatus on selkeimmillään. Niin nytkin. Lainausten kanssa on hieman ongelmia, mutta ehkä tästä selvän saa.

[tikli]

Itse olen tätä mieltä, mitä tässä laulussa sanotaan ja siksi
minusta meillä kenelläkään ei ole varaa paukuttaa omaa
rintaansa, että MINÄ olisin jotain enemmän, kuin muut
Jumalan lapset.

https://www.youtube.com/watch?v=YZYbFk1qgeo&list=RDLFXhhw-8-PQ

Ei täällä asu sankareita, hävinneitä on niin
monta.....kerjäläisiä vain uupuneita...jotka
tullessaan tuovat muistojaan.......
riekaleita ihmiselämän.....
Ei täällä asu uljas kansa......
ei ketään löydy tahratonta.......


Jos väheksymme toisen uskovan kohdalla hänen uskoaan
ja kilvoitustaan, halveksumme silloin sitä työtä, jota Jumala
on meissä itse kussakin tehnyt, sillä omilla teoillamme
emme kukaan pitkällekään pötki tällä tiellä.

Hän tekee työtään meissä jokaisessa omaan tahtiinsa, joten
antakaammme Hänelle työrauha jokaisen omansa kohdalla,
kuten vanha sananlasku sanoo; "Ei ole viisasta arvostella
keskeneräistä työtä" ja jätetään kanssamatkaajiemme
mittailut ja puntaroinnit Hänen tehtväkseen.

Vasta eräänä päivänä, kun meidän jokaisen henk.kohtaisen
elämämme puunrunko kaadetaan, tulee näkyviin vuosirenkaiden
todelliset kasvut ja kasvamattomuudet ja Hän itse ne omaan
metsänhoitokirjaansa lukee ja merkkaa ja ne mittaukset vasta
paljastavat kaiken sen, mitä todellisuudessa on tapahtunut itse
kunkin kasvussa tai kasvamattomuudessa.

Pidetää ensisijaisesti omalla kohdallamme huolta siitä,
että viivymme virvoittavien vesien äärellä saadaksemme
juoda jatkuvasti raikasta vettä siitä lähteestä, jonka varassa
meidän elämämme ja kasvumme on ja jospa näin voisimme
jollekin toisellekin janoiselle ammentaa vettä siitä lähteestä
tai osoittaa tien tuolle Elävän veden lähteelle.

Jesaja 55
1. Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen....
8. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne,
eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata,
ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun
ajatukseni teidän ajatuksianne.
10. Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei
sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi
ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
11. niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee:
ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä
minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten
minä sen lähetin.

[Paulus]

Jos väheksymme toisen uskovan kohdalla hänen uskoaan
ja kilvoitustaan, halveksumme silloin sitä työtä, jota Jumala
on meissä itse kussakin tehnyt, sillä omilla teoillamme
emme kukaan pitkällekään pötki tällä tiellä.

Hän tekee työtään meissä jokaisessa omaan tahtiinsa, joten
antakaammme Hänelle työrauha jokaisen omansa kohdalla,
kuten vanha sananlasku sanoo; "Ei ole viisasta arvostella
keskeneräistä työtä" ja jätetään kanssamatkaajiemme
mittailut ja puntaroinnit Hänen tehtväkseen.

Ethän nyt vain vihjaile, että joku täällä tekisi noin?

[Lydia]

Ei edes tarvitse vihjailla sillä olemme nähneet että on arvosteltu toisen kokemuksia ja uskoon liittyviä asioita, mutta nyt on uusi aika ja yritetään nähdä että olemme kaikki uudestisyntyneet Kristuksessa ja olemme samaa perheväkeä. Pidetään toistemme puolia, vahvistetaan ja armahdetaan toisiamme. Pidetään huolta toisistamme.