Puimatanner

Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Paulus - 24.08.16 - klo:10:27

Otsikko: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 24.08.16 - klo:10:27
Etsiskelin otsikon aiheesta omaa keskustelua, mutta en sitä löytänyt. Ihmeitä sensijaan sivutaan monta kertaa. Kun tässä elämän iltaa elelen, niin jokaisena päivänä saan kokea ihmeen tai ihmeitä.

Varsinkin nuorempana piti monia asioita itsestäänselvyyksinä, mutta nyt ne ovat ihmeitä. Jo pelkästään se, että aamulla herään ja pystyn nousemaan jaloilleni, on ihme. Emme vain noteeraa ihmeeksi sellaista, mikä tapahtuu joka päivä. Ymmärrämme sen vasta sitten, kun tulee jokin vika ja jotain menetämme. Ei ole itsestään selvää, että tasapainoaisti tai jokin muu aisti toimii. Ja ihmisessä itsessään on äärettömän paljon toisiinsa liittyviä asioita, jotka ovat ihmeitä. Näköaistia olen monta kertaa ihmetellyt, miten se toimii aivojemme kanssa ja miten lisäksi muistamme monia näkemiämme asioita jopa kymmenien vuosien päästä.

Joku sanoisi, että on se evoluutio ihmeellinen. Oikeastaan olen kateellinen heille, kun heidän uskonsa on niin suuri.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Mice - 24.08.16 - klo:13:19
Itse ihmettelen ja pidän ihmeenä Jumalan armoa. Varsinkin jos se riittää.
Pidän armoa lähes mahdottamana asiana. Mahdoton pelastuu armosta. Se on ihme. Uskon, että armo on totta.

Myös elämä itsessään on viime vuosina saanut minussa enemmän ja enemmän aikaiseksi ihmettelyä. Ihmettelen elämän ihmettä.

Kaikkivaltiaan kyky tehdä ihmeitä ei ihmetytä. Totta kai Jumala tekee ihmeitä.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: hanski - 24.08.16 - klo:20:48
Itse yritän "varata" ihme -sanan tarkoittamaan selvästi yliluonnollista tapahtumaa. Mutta kyllä monet sellaisetkin asiat, jotka ovat selitettävissä ns. luonnollisilla syillä, tuntuvat hyvinkin ihmeellisiltä, varsinkin jos ne "sattuvat" tapahtumaan esim. juuri oikeaan aikaan tms. Ja olen kokenut rukousvastauksena monta sellaista asiaa, jotka ovat kyllä luonnollisesti selitettävissä, mutta ehkä aika epätodennäköisiä tai jollain tavalla sellaisia, ettei niitä voi pitää itsestäänselvyyksinä.

Olen esim. jollain lailla taipuvainen ajattelemaan, että isäni sai elää pidempään, kuin ehkä olisi ollut todennäköistä. Hän kuoli asbestin aiheuttamaan syöpään, mutta esim. eräs sukulaiseni kuoli samaan tautiin yli kymmenen vuotta nuorempana kuin hän, ja myös monet hänen työkavereistaan kuolivat häntä ennen. Tietysti tähän oli varmaan ihan luonnollisiakin syitä, kuten esim. se, että hän ei polttanut eikä käyttänyt alkoholia. Mutta toisaalta asbestin määrä keuhkoissa oli muistaakseni suurempi kuin esim. tuolla sukulaisella (hänkään ei polttanut, mutta viikonloppuisin kyllä käytti alkoholia). Eikä tuo asbesti ollut ainoa altistus isälläni - jossain työterveystarkastuksessa lääkäri oli muistaakseni sanonut, että on kyllä ihmeellistä, ettei vuosikymmenten maalien ja liuottimien käsittely näytä aiheuttaneen mitään terveysongelmia. No mitä nyt ehkä vähän makuaistiin vaikutti, mutta ei sen enempää. Ehkä tämä kaikki saa selityksensä siitä, että isälläni oli vaan vähän normaalia vahvempi kroppa, mutta kuten sanottu, olen taipuvainen ajattelemaan, että se oli myös lahjaa Jumalalta, ja vastausta rukouksiin.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 24.08.16 - klo:21:41
Itse yritän "varata" ihme -sanan tarkoittamaan selvästi yliluonnollista tapahtumaa.

Täytyy tunnustaa, että vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää sen, että "luonnollisetkin" tapahtumat ovat ihmeitä. Mutta tämän ymmärtämisen edellytys on ollut nähdäkseni se, että niitä on otettu pois tai ainakin jossain määrin rajoitettu. Yksi sellainen on esim. maku- ja hajuaisti, jotka eivät ehkä palaudu kokonaan ennalleen ilman suurempaa ihmettä. Aikamoinen menetyshän se on. Mutta monella on paljon huonommin asiat. On syytä olla kiitollinen vähemmästäkin.

Myös luonnossa näkee suuria ihmeitä, mutta niidenkin näkeminen saattaa vaatia silmien avautumisen aivan uudella tavalla.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: hanski - 24.08.16 - klo:22:05
Toki sitä itsekin tulee tuota ihme - sanaa käytettyä myös väljemmässä merkityksessä, mutta jos ajatellaan esim. tilannetta, että joku pyytää pitämään ns. todistuspuheen siitä, mitä Jumala on minun elämässäni tehnyt, niin harkitsen tarkemmin, minkälaisia tapahtumia kutsun ihmeiksi. Tämä siitä syystä, että kuulijoiden joukossa on tod. näk. ihmisiä, jotka pystyvät hyvinkin mielessään löytämään näitä ns. luonnollisia selityksiä niille tapahtumille ja ajattelevat, että siinä taas yksi hihhuli kertoo ihmeenä aivan luonnollista asiaa.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: ullamaija - 25.08.16 - klo:12:20
Kuningas Daavid ei väheksynyt "luonnollista"ihmettä eli itseään,ihmistä:"Minä olen ihme,suuri ihme".Eikö tämän sanan voi jokainen kristitty soveltaa omaan olemassaoloonsa.Jostain syystä meidätkin on Luojamme nähnyt hyväksi syntyä tähän maailman aikaan,tähän maahan,niiden ihmisten syliin ja ympäröimäksi jotka perheemme ja ystävämme muodostevat.Kyllä koko elämä on ihme ja me ihmiset "ihmetyyppejä".Ei ole kahta täysin samanlaista henkilöä,joten Herralta ei mielikuvitusta puutu.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 25.08.16 - klo:12:38
Kuningas Daavid ei väheksynyt "luonnollista"ihmettä eli itseään,ihmistä:"Minä olen ihme,suuri ihme".Eikö tämän sanan voi jokainen kristitty soveltaa omaan olemassaoloonsa.Jostain syystä meidätkin on Luojamme nähnyt hyväksi syntyä tähän maailman aikaan,tähän maahan,niiden ihmisten syliin ja ympäröimäksi jotka perheemme ja ystävämme muodostevat.Kyllä koko elämä on ihme ja me ihmiset "ihmetyyppejä".Ei ole kahta täysin samanlaista henkilöä,joten Herralta ei mielikuvitusta puutu.

Jumalan ihmeet meillä on joka hetki edessämme ja voimme nähdä niitä itsessämme, toisissa ihmisissä ja luonnossa. Ja koko Jumalan luomisteko on yhtä suurta ihmettä. Joskus meille annetaan luonnollisten ihmeiden lisäksi extra-ihmeitä esim. jumalallisen parantumisen tms. muodossa. Raamattu puhuu myös Jumalan vastustajasta, jolle annetaan jostain syystä (tilapäinen ja rajoitettu) valta tehdä ihmeitä. Niiden tarkoituksena on eksyttää meidät pois oikealta tieltä, siksi meidän tulisi pystyä erottamaan ne Jumalan teoista.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 07.09.16 - klo:05:19
Näköaistia olen monta kertaa ihmetellyt, miten se toimii aivojemme kanssa ja miten lisäksi muistamme monia näkemiämme asioita jopa kymmenien vuosien päästä.

Joku sanoisi, että on se evoluutio ihmeellinen. Oikeastaan olen kateellinen heille, kun heidän uskonsa on niin suuri.

Tätä pohdiskelin näin öiseen aikaan. Yhtä ihmeellisiä ovat muutkin aistit. Vaikka makuaisti katoaa, niin tietoisuudesta maut eivät silti katoa. Sama koskee tuntoaistin kautta saatuja kokemuksia. Ja kuuloaistin ihmeellisyys tuli mieleen kuunnellessani radion ohjelmaa, jossa muisteltiin menneitä. Muistan elävästi Markus-sedän äänen lapsuudesta, kun hän aloitti lastenohjelman sanoilla: "Päivää pienet ystäväiseni, päivää jälleen…"

Mutta vielä tuosta evoluutio-uskosta. Se, se vasta tosi uskoa on. Ajatella, että tyhjästä syntyy kaikki olevainen itsestään ilman tekijää "älyttömän suunnitelman" tuloksena.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 01.07.17 - klo:14:05
Mutta vielä tuosta evoluutio-uskosta. Se, se vasta tosi uskoa on. Ajatella, että tyhjästä syntyy kaikki olevainen itsestään ilman tekijää "älyttömän suunnitelman" tuloksena.

Turkissa menee jotain hyväänkin suuntaan:
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: NanoK - 02.07.17 - klo:12:17
Ihmiset ovat tänään yhtä sokeita ja erehtyväisiä kuin aiemminkin. Luulisi jo tuon sanan "teoria" sanan "evoluutio" perässä jättävän tilaa mahdollisuudelle, että ehkä kyseessä onkin vain teoria. Jos teoriassa on jotain mikä todellisuudessa pitää paikkansa, niellään helposti koko paketti sinisilmäisinä. Vaikka se muu osa olisi puppua.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 22.03.20 - klo:13:17

Mutta vielä tuosta evoluutio-uskosta. Se, se vasta tosi uskoa on. Ajatella, että tyhjästä syntyy kaikki olevainen itsestään ilman tekijää "älyttömän suunnitelman" tuloksena.

Karkasin jälleen karanteenista puolentoista tunnin kävelylenkille, jossa liki puolet on pelkkää metsätaivalta. Oli aikaa pohtia syntyjä syviä. Tuli pohdittua evoluutioteoriaa. Ja tosiaan, eipä siitä enempää ole faktaa kuin se, että se on teoriaa. Ja huonoa sellaista. On yksi pieni sana, joka mielestäni vahvistaa sen, että se pysyykin teoriana. Se sana esiintyy Raamatussakin lukuisia kertoja. Se sana on siemen.

En muista kenenkään evoluutiouskovaisen määritelleen, mistä se siemen on alunperin syntynyt ja mistä se edelleen syntyy. Muistaako joku muu?
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 24.03.20 - klo:17:11
Tätä jälleen mietin. Olen vahvasti sitä mieltä, että (ajallinen) elämä jatkuu ainoastaan siemenen välityksellä. Kaikki elollinen tuottaa siemenen, josta sitten aikanaan alkaa uusi elämä.

Siemen voi olla "kuolleessa tilassa" satoja tai jopa tuhansia vuosia, mutta kun siemen joutuu sille otollisiin olosuhteisiin (esim. koskeus ja lämpö), niin siemen tuottaa lajille tyypillisen elämän, joka sitten tiettyjen vaiheiden kautta tuottaa jälleen elämää. Miten evoluutio-uskovaiset tämän asian selittävät?
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 24.03.20 - klo:17:50
Joku evoluutiouskovainenkin on pohtinut tätä:

Hesarin sivulta löytyi tämä selitys https://www.hs.fi/tiede/art-2000002918892.html:

ENSIMMÄISTÄ kasvin siementä ei varsinaisesti tehty, eikä sitä pysty nimeämään. Kyse on kasvien lajinkehityksestä eli evoluutiosta. Se on vaikea asia ymmärtää, koska muutokset ovat vieneet miljoonia vuosia.

Siemenkasvit kehittyivät karkeasti arvioiden yli 300 miljoonaa vuotta sitten. Ennen niitä maapallolla eli kasveja, jotka lisääntyivät itiöiden eli mikroskooppisen pienten lisääntymisosasten avulla. Vähitellen itiökasveista kehittyivät ensimmäiset siemenkasvit ja niistä nykypäivän siemenkasvit.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Taisto - 24.03.20 - klo:21:59
Tätä jälleen mietin. Olen vahvasti sitä mieltä, että (ajallinen) elämä jatkuu ainoastaan siemen välityksellä. Kaikki elollinen tuottaa siemenen, josta sitten aikanaan alkaa uusi elämä.

Siemen voi olla "kuolleessa tilassa" satoja tai jopa tuhansia vuosia, mutta kun siemen joutuu sille otollisiin olosuhteisiin (esim. koskeus ja lämpö), niin siemen tuottaa lajille tyypillisen elämän, joka sitten tiettyjen vaiheiden kautta tuottaa jälleen elämää. Miten evoluutio-uskovaiset tämän asian selittävät?
Minusta tuntuu, että tuon selittäminen ei ole evolutionisteille ollenkaan vaikeaa. Siemenessähän on kyseisen kasvilajin dna, eli "rakennusohje" siitä miten siemenestä kasvaa elävä kasvi, ja miten se aikanaan tuottaa uusia siemeniä.

Se mikä on vaikea (mahdoton) selitettävä asia on tämä: mistä ja miten dna eli rakennusohje on syntynyt. Se ohje on suuri määrä informaatiota, ja fakta on että aine itsessään ei synnytä informaatiota. Mistä tuo informaatio siis on peräisin, siinäpä pulma evoluutiouskoville.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Oloneuvos - 25.03.20 - klo:00:24
Tätä jälleen mietin. Olen vahvasti sitä mieltä, että (ajallinen) elämä jatkuu ainoastaan siemen välityksellä. Kaikki elollinen tuottaa siemenen, josta sitten aikanaan alkaa uusi elämä.

Siemen voi olla "kuolleessa tilassa" satoja tai jopa tuhansia vuosia, mutta kun siemen joutuu sille otollisiin olosuhteisiin (esim. koskeus ja lämpö), niin siemen tuottaa lajille tyypillisen elämän, joka sitten tiettyjen vaiheiden kautta tuottaa jälleen elämää. Miten evoluutio-uskovaiset tämän asian selittävät?

En tiedä noin syvällisiin kysymyksiin varmoja vastauksia? Jos pohdin vuosikymmeniä taaksepäin niin eikö silloin monet uskovaiset omaksuneet evoluutio-uskonopin? 6000 vuoden luomiskertomukseen suhtauduttiin ylimielisesti ja jopa pilkallisestikin. Myös monet uskovaiset, minäkin uskoontuloni alkuvuosina, mutta nyt olen kääntynyt  uskomaan, että "Jumalan sana on totuus ja valo minun tielläni!"
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Oloneuvos - 25.03.20 - klo:01:12
Päivinämme halutaan Jumalan tekemät ihmeet tavalla tai toisella selittää järkiperäisesti. Kaikelle yritetään löytää luonnollinen selitys; myös Jeesuksen tekemille ihmeille.

Itse olen ollut uskossa vuodesta 1971 ja kokenut parantumisihmeen 6.5.1988 ja isäni kohdalla todistanut parantumisihmeen syyskuussa 1986. Olen ollut siis uskossa kohta 49 vuotta ja siinä kokenut kaksi parantumista. Olen varmasti kertonut kummastakin vuosien varrella, mutta valmis todistamaan Herran armoteoista, jos jokua ei ole noista tapahtumista vielä lukenut.

Olen vuosikymmeniä kantanut huolta lähimmäisistä, joille on ollut tärkeämpää kehon parantuminen kuin syntien anteeksisaaminen, Jeesuksen kohtaaminen armahtajana. Mitä hyödyttää parantua ruumiin vaivoista jos synnit hukuttavat kadotukseen. "Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?"

Vielä yksi asia: Jumalan parantamat ihmiset voivat mennä lääkärin tutkittavaksi ja saada parantumisestaan diagnoosin. Aivan liian paljon on valheparantumisia ajassamme ja parantumisia, jotka kestävät vain muutamasta tunnista muutamaan päivään. Onkohan sellainen parantumista ensinkään?
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Taisto - 25.03.20 - klo:07:41
Vielä yksi asia: Jumalan parantamat ihmiset voivat mennä lääkärin tutkittavaksi ja saada parantumisestaan diagnoosin. Aivan liian paljon on valheparantumisia ajassamme ja parantumisia, jotka kestävät vain muutamasta tunnista muutamaan päivään. Onkohan sellainen parantumista ensinkään?
Niinpä niin: jos Jumala parantaa niin silloin paraneminen on todellista, ei siitä jää mitään epäilyksiä. Aivan toinen asia on karismaattinen uskottelu...
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 25.03.20 - klo:10:04
Vielä yksi asia: Jumalan parantamat ihmiset voivat mennä lääkärin tutkittavaksi ja saada parantumisestaan diagnoosin. Aivan liian paljon on valheparantumisia ajassamme ja parantumisia, jotka kestävät vain muutamasta tunnista muutamaan päivään. Onkohan sellainen parantumista ensinkään?

Valitettavasti tämä lääkärijuttu ei toimi useinkaan käytännössä näin. Meillä on perheessä ollut kaksi ihmeparantumista, mutta kummastakaan ei voi saada lääkärintodistusta. Vaimon pohjukaissuolihaava parani yhdessä rukouskokouksessa 70-luvulla. Emme edes puhuneet rukoilijalle tuosta vaivasta, silti hän sanoi: "Tämä vaiva ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi."

Muistan, kuinka vaimo oli kippuroinut sen vaivan kanssa usein öisin, mutta se vaiva parani.

Toinen juttu oli oma paranemiseni yhtenä yönä vaivasta, josta kukaan lääkäri ei tiennyt mitään. Siitä on jo monta vuotta (ehkä 5-10 v.) Olen tästä kertonut toisaalla.

Kumpaakaan vaivaa ei ole sen koommin ollut, joten paranemista ainakin itse voimme pitää todellisena. Ehkä ei ole tarkoituskaan, että toitottaisimme niistä maailmalle, koska kaikki eivät kumminkaan usko.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Soltero - 25.03.20 - klo:16:16
Pyhän Hengen vaikuttamat parantumiset ja muut ihmisen älyn ylittävät tapahtumat  ovat aivan Raamatun mukaisia.

"Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."
Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.

Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta."
(Mark. 16: 17-20)

Joissain tapauksissa Herra siis vahvistaa sanansa ihmeiden avulla.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Pökkelö - 25.03.20 - klo:23:04
Eräs iäkäs uskova. Valtavasti kärsinyt (kiusattu uskonsa tähden jo lapsena) ja sairauksia vaikka muille jakaa.
Pelännyt menettävänsä näkönsä silmäsairauden takia toistakymmentä vuotta.
Nyt muutamia viikkoja sitten oli edessä leikkaus, jossa leikkaava asiantuntija kertoi onnistumisprosentin olevan lähellä nollaa ja todennäköistä on sokeutuminen.
Uskova luotti Jeesukseen ja ettei rakastava Taivaan Isä salli lapsensa sokeutuvan.

Leikkauksen suorittajan suureksi häämästykseksi odotettu sokeuden sijasta oli tämä ystävä saanut näkönsä takasin.
Hän näkee hyvin ja kiittää Jeesusta!!!
Näinkin ihmeet voivat tapahtua ja kunnian saa yksin Herra!

https://www.youtube.com/watch?v=xt9zr89Uc28
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Oloneuvos - 26.03.20 - klo:15:06
Vielä yksi asia: Jumalan parantamat ihmiset voivat mennä lääkärin tutkittavaksi ja saada parantumisestaan diagnoosin. Aivan liian paljon on valheparantumisia ajassamme ja parantumisia, jotka kestävät vain muutamasta tunnista muutamaan päivään. Onkohan sellainen parantumista ensinkään?

Valitettavasti tämä lääkärijuttu ei toimi useinkaan käytännössä näin. Meillä on perheessä ollut kaksi ihmeparantumista, mutta kummastakaan ei voi saada lääkärintodistusta.

Olen tietoinen mitalin tästäkin puolesta. On niitä, jotka äänekkäästi kertovat Herran parantaneen heidät vaivoistaan, mutta entisten oireiden palanneen muutaman viikon sisällä. Toisaalta niitä, jotka ovat makuuhuoneessaan huokailleet armoa hyvin sairaina elämän ja kuoleman Herralta ja huomanneet aamulla heräävänsä terveinä (tai parantuneensa pikku hiljaa parin kuukauden kuluessa. Nämä viimeksi mainitut eivät useinkaan pidä suurta ääntä parantumisestaan, ovat enemmän niitä "maan hiljaisia".
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: sandia - 26.03.20 - klo:15:37
Olen minakjn kertonut taman aiemmin, mutta kun 3.lapsemme oli 8+ kuukautta, niskani artyi aivan mahdottomasti. Vauva oli ikaisekseen painava. Arsytys sateili kasiin asti. Ne olivat valilla turta, puutuneet ja ties mita.Minun oli vaikea hoitaa 3 pienta lasta ja kotia eika ollut ketaan minua jelppaamassa.

Rukouspiirissa pyysin esirukousta asian puolesta. Muutama ihminen laittoi katensa paalleni ja rukoili puolestani. Yksi heista rukouksen jalkeen sanoi minulle, etta varmaan sait ihan upouuden niskan ja hymyili. Hymyilin takaisin ja ajattelin, etta kaveri on pehmoinen paastaan.

Mutta niskakivut ja muut siihen liittyvat oireet tyssasivat siihen ja ovat pysyneet poissa. Seuraavana paivana ei kipuja ja oireita ollut   Se vauva on nyt 20.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Oloneuvos - 26.03.20 - klo:17:50
Olen minakjn kertonut taman aiemmin, mutta kun 3.lapsemme oli 8+ kuukautta, niskani artyi aivan mahdottomasti. Vauva oli ikaisekseen painava. Arsytys sateili kasiin asti. Ne olivat valilla turta, puutuneet ja ties mita.Minun oli vaikea hoitaa 3 pienta lasta ja kotia eika ollut ketaan minua jelppaamassa.

Rukouspiirissa pyysin esirukousta asian puolesta. Muutama ihminen laittoi katensa paalleni ja rukoili puolestani. Yksi heista rukouksen jalkeen sanoi minulle, etta varmaan sait ihan upouuden niskan ja hymyili. Hymyilin takaisin ja ajattelin, etta kaveri on pehmoinen paastaan.

Mutta niskakivut ja muut siihen liittyvat oireet tyssasivat siihen ja ovat pysyneet poissa. Seuraavana paivana ei kipuja ja oireita ollut   Se vauva on nyt 20.

Tällaista toisinaan tapahtuu ja se on hieno kokemus ja sisäinen tunto, että Herra pitää huolen. "Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä äläkä unohda mitä hyvää Herra on sinulle tehnyt!"
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 19.07.20 - klo:11:23
Tänään tapahtui semmoinen ihme, että sanomalehti Keskisuomalainen teki ison jutun ruandalaisesta miehestä, joka on nyt ev.lut. pappina Suomessa, Ahvenanmaalla. Jutun lopussa kerrotaan hänen ihmeparanemisestaan. Kannattaa hankkia lehti käsiinsä ja lukea koko pitkä juttu. Laitan kuvakaappauksen vain siitä artikkelin loppuosasta.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: sandia - 25.07.20 - klo:22:51
Toisaalta jokainen hengitys minkä vedämme on täysin riippuvainen Herrasta.  Ja kaikki parantuminenkin on Herran hyvyyttä.  Tuossa tilanteessa hän osoitti minulle rakkauttaan hyvin konkreettisella tavalla täysin poistamalla kuukausia jatkuneen kivun yhdessä yössä.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Taisto - 26.07.20 - klo:09:05
Niskakipujen parantuminen itsestään ei ole ihme. Jos ihmeparantumisia tapahtuisi todellisuudessa, niistä ei olisi vaikeata löytää todisteita, koska kansainvälinen tiedeyhteisökin osoittaisi sille suurta mielenkiintoa perehtyen ilmiöön suurella mielenkinnolla. Tutkimuksia olisi tuhansia ja saatavilla olisi todeksi osoitettuja ihmeparantumiskertomuksia.
Kyllä ihmeiksi luokiteltavia parantumisia tapahtuu, ja myös muunlaisia ihmeitä. Sehän on vain hyvä, että niistä ei tehdä suurta numeroa eikä showta, Eivät ne sitä varten tapahdu, että tiedeyhteisö saisi niistä "ruokaa", vaan siksi että sairas tai köyhä tai muulla tavalla vaikeuksissa oleva ihminen saisi avun.

Karismaattisissa piireissä pidetyt showt, joissa paasataan paranemisista, eivät ole se paikka missä paranemisia oikeasti tapahtuu. Kyllä tilanteet ovat yleensä aivan toisenlaisia, arkisen elämän tilanteita, eikä parantuneilla ole yleensä tarvetta julistaa sitä suureen ääneen, heille riittää että saavat olla kiitollisia Jumalalta tulleesta avusta. Nöyryys, joka ei ole nykyisin arvostettu asia, liittyy monesti näihin asioihin, jotka ovat enemmistön mielestä sensaatiomaisia mutta avun saaneet mielestä eivät ole sellaisia vaan avusta ollaan sydämessään kiitollisia.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 26.07.20 - klo:10:17
Mielestäni se on aina ihme, kun Oloneuvos on paikalla. Iloitaan siitä. Kaikkea hyvää Oloneuvokselle.  :) :) :)
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Oloneuvos - 27.07.20 - klo:05:47
Tavallisimmin ihmeparantumiskertomukset koskevat kait päänsärkyjä tai selkäkipuja, mutta sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät ja kuolleet heräävät ainoastaan jossain hyvin kaukana lähetyskentillä, esim. Afrikassa.

Vaikka valtaosa parantumisista on hetken tunnekuohua (ja siten haihtuvaa tai peräti pelkkiä valheita) niin on myös aitoa parantumista. Itse paranin perinnöllisestä sydänviasta 6.5.1988. Sairaus oli todettu sekä Lohjan Sairaalassa että Meilahden sairaalassa. Parantuminen todettiin 1991 Helsingin Marian sairaalassa tehdyissä vajaa 3 päivää kestäneissä tutkimuksissa.

Isäni irrotettiin Meilahden tehohoidon (osasto 20) laitteista 1986, koska lääkärien mukaan hänen sisäelimensä (haima, maksa ja munuaiset) olivat olleet 3 viikkoa yleisen verenmyrkytyksen seurauksena toimintakyvyttömät ja isä oli syvässä koomassa. Neljä päivää myöhemmin isäni yllättäen heräsi koomasta. Kaikki elämää ylläpitävät laitteet oli siis kytketty pois. Isäni eli tämän jälkeen hieman yli vuoden ja kykeni mm. luomaan omakotitalon katolta lumet talvella ja istuttamaan äitini kanssa perunat maahan keväällä. Myös menettämänsä puhe- ja lukukyky palasivat, mutta siihen kului 2-3 kuukautta.

Edellä mainituista parantumisista on tallella epikriisit, mutta ei lääkärit kumpaakaan pitäneet ihmeparantumisena. Toki professori Mattila (isän sydänleikkauksen suorittanut lääkäri) totesi, että toisinaan tapahtuu parantumisia, joita ei kyetä lääketieteen keinoin vielä selittämään.

Tuttavani Jaana Toivonen oli sokea. Avustin häntä mm. Kiponniemen leirikeskuksessa 1980-luvulla. Hän lauloi mm. Konnakuorossa (ollessaan muistaakseni vielä sokea). Laitan alle yhden hänen laulamansa kappaleen 4.7.1992. Tapasin Jaanan 1993 Oromyllyllä ja hän oli parantunut, mm. ajanut ajokortin. Jaana kuoli aivoverenvuotoon 2000-luvun alussa.

Kyllä parantumisia tapahtuu, mutta ei niistä parantuneet tavallisesti suurta ääntä pidä. Kyllähän jokainen aidosti parantunut tietää sen tosiasian, että joka aamu herätessään on päivän lähempänä kuolemaa josta herätään vasta ylösnousemuspäivänä.

Tässä Jaana ja Savea mä vain olin Herra pöydälläsi.

https://www.youtube.com/watch?v=3EIRiCS1wTI&list=PL84TIWdXtiAThRrQEF74hnA90aILyvmgN&index=4&t=0s

[Jos joku Jaanan omainen tai ystävä haluaa niin poistan Jaanaa käsittelevän kohdan tai moderaattori tekee sen.]
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Soltero - 27.07.20 - klo:13:31
Ihme tarkoittaa outoa tapahtumaa, jolle ei löydy järkeen perustuvaa
selitystä.
Kun uskova vapautuu jostakin hankalasta tilanteesta, paranee sairaudesta tms.
hän kiittää Jumalaa ihmeellisestä avusta.
Uskossa eli Pyhän Hengen ohjauksessa oleminen on sinänsä ihme,
koska Herran toiminta ihmisen elämässä perustuu ihmeellisiin eli
käsittämättömiin voimiin ja ilmiöihin.

Useimmat sairauksista ja vammoista paranemiset tapahtuvat nykypäivänä
järjen ja tiedon kautta, siis esim. lääkärien avulla.
Mutta siinäkin toimii ihmeellinen Jumala, koska mitään ei tapahdu Hänen
sallimattaan.
Joskus ihminen saa avun johonkin ongelmaansa yhtäkkiä, esim. esirukouksen
kautta.
Sellaista sanotaan ihmeeksi, vaikka siinä ei ole mitään eroa verrattuna esim. leikkauksella ja lääkkeillä paranemiseen.
Jumala käyttää omaa voimaansa ja valtaansa usein ihmisten,
mm. esirukoilijoiden tai lääkärien välityksellä.
Se että uudestisyntynyt oivaltaa tämän, perustuu uskon ihmeeseen.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Anton - 28.07.20 - klo:00:01
Vaikka lääketiede ei löydä parantumiseen syytä, niin kysymyksessä ei ole ihme.

Tuollaisella määrittelyllä ihmeitä ei ole olemassakaan. Kätevää toki määritellä sana uusiksi omien premissien kautta, mutta kannattaa miettiä onko silloin mitään arvoa sillä, että uudelleen määritellyn sanan käyttö sattuu vahvistamaan juuri ne omat premissit.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: sandia - 28.07.20 - klo:18:03
Tuota eihän ihme olisi enää ihme jos voitaisiin selittää. Ja missä menee ihmeen ja ei-ihmeen raja inhimilliseltä kannalta katsottuna. Oliko se vain sattuma vai ihme, että isäni oli jo jätetty kuolemaan sairaalassa 73 vuotiaana hyvin pahan sydänkohtauksen takia. Hänelle ei yksinkertaisesti tehty mitään vaikka oli kuoleman kielissä, ja sitten SATTUMALTA kirurgi, joka oli leikannut isän sydämen 10 vuotta aiemmin oli SATTUNUT jossain näkemään iskän sen hetkiset paperit ja oli päättänyt itsekkeen yksityispotilaana leikata isän ja pelasti isän hengen sinä iltana. Isä sai 10 vuotta lisäaikaa.

Joitakin kuukausia sitä ennen täällä USAssa suomalainen uskova pari, joka oli ollut vanhempiemme vuokralaisena Töölössä, oli nähnyt isästä unen, tai siis vaimo oli nähnyt sen unen. Siinä isä oli kuolemaisillaan ja heille tuli kova hengellinen huoli rukoilla isän puoles
Ja kun kuulin että iskä oli tosi pahana, tuli sellainen kuoleman tunnen ympärilleni ja ajattelin että nyt se on menoa.
Sitten Herra muistutti minulle että hei onhan vieläkin rukous mahdollista.
Tuli sellainen olo että TÄH?? ::)

Sitten ajattelin että joo tosiaan, varmaan ihan hyvä tilanne rukoilla Herraa. Rukoillessani sitten koin että mulle sanottiin, että eiks Raamattu neuvo ylistämään Herra joka tilanteessa. Ajattelin että totta sekin ja aloin kiittää Herraa hänen hyvyydestään.

Sitten tuli hyvin voimakas siis täysin sisäinen, subjektiivinen kokemus: ikäänkuin taivaasta tuli jotenkin sydämeeni tai johonkin ikäänkuin hyvin voimakkaasti ikäänkuin tulipallo. Tosi vaikea kuvata, mutta olin täysin ällistynyt ja jotenkin vain tiedostin, että Herra näytti jotain........ehkä voimaansa??

Ihmeissäni sitten jatkoin päivääni ja tiedostin että sain hyvin lujan uskon että kaikki on Herran hallussa. En tiennyt mitä se tarkoittaa mutta se kuoleman kalman tunnen todella oli pois ja usko sen tilalla.

Mutta päiviä vieri ja isä oli sama ja meni vaan heikommaksi. Ostin jopa itselleni mustan hameen kun sattui sopiva kohdalla kirpparilla.
Olin sitten eräänä aamupäivänä lukemassa Raamattua ja rukoilemassa ja nousin siitä muihin askareisiin, ja silloin sain ikäänkuin tosi vahvan vakuutuksen että NYT ISÄN ASIAT OVAT PAREMMASSA JAMASSA. En tiennyt mitä, ajattelin ehkä hän nyt kuoli ja on taivaassa tai sitten kai jotain muuta.

Soitin äidille Suomeen ja kerroin että mulla on sellainen varmuus on asiat on hyvin. Ja samalla äiskä kertoi että kuin ihmeen kautta kirurgi joka oli leikannut isän aiemmin, oli sattunut näkemään jossain iskän paperit ja oli itse päättänyt leikata isän yksityisesti Mehiläisen sairaalan kautta, kuten aikaisemminkin.

Iskä parani.
Kun hän sitten kiitteli lääkäriä hyvästä ammattitaidosta, lääkäri oli sanonut:
"Arska älä mua kiitä, olit niin pahassa jamassa että ei siinä enää mun kyvyilla yksin oltais pärjätty. Jostain ylhäältä kai tuli se apu."

Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 28.07.20 - klo:18:26
Itse näen ja koen ihmeitä lähes joka päivä, ainakin näin kesäiseen aikaan. Niin, ja paranin kivulloisesta vatsavaivasta tänään. Sitäkin pidän ihmeenä, toki tiedostan sen, että joku kokee jonkin asian ihmeenä, toinen ei näe ihmeitä juuri missään.

Minulla oli vatsa kipeänä pari päivää ja viime yönä se äityi niin, että en meinannut unta saada. Tuli siinä mieleen vanha konsti, joka on ennen auttanut. Otin tavallista ruokasoodaa reilun lusikallisen ja liuotin sen lämpimään veteen. Oli aika pahan makuista, join kuitenkin, mutta meni muutama tunti ja kipu oli pois.

Samaa konstia olen joskus vuosia sitten käyttänyt hyvällä menestyksellä.

Aloin etsiä netistä kokemuksia ruokasoodasta ja niitä tosiaan löytyi. Tässäkin on yksi: https://askelterveyteen.com/ruokasooda-laakeyhtioiden-pahin-vihollinen/
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: sandia - 28.07.20 - klo:19:46
Joo sooda auttaa hyvin happojen neutralisoimisessa.
Otsikko: Vs: Ihmeet
Kirjoitti: Paulus - 31.07.20 - klo:19:26
Itse näen ja koen ihmeitä lähes joka päivä, ainakin näin kesäiseen aikaan.

Kysymykseen siitä, mikä on ihme, ei taida olla yleispätevää vastausta. Ihmeen kokeminen ja jonkin asian ihmeeksi ymmärtäminen on mielestäni henkilökohtainen asia. Meillä on tuhannen neliön tontti ja tässä kasvaa hyvin monenlaista hyötykasviakin, joista saadaan jonkinlainen sato joka syksy.

Vadelmia olen kerännyt parin-kolmen päivän välein. Kyllä minä taas ihmettelin siellä pusikossa vattujen kypsymistä. Niiden kehittyminen on aina ihme ainakin minulle ja joka kerta siellä pusikossa tuntuu suorastaan huvittavalta selittää kasvustoa jotenkin evoluution tuloksena. Minun ajattelussani se on täysin mahdotonta, kuten kaikki muukin elämään liittyvä.

Kun siivosin niitä marjoja, totesin jälleen kerran, että ihmisen käsi se vasta ihme luomus on. Voin kerätä käteen kerralla 1-5 marjaa, tarkastella niitä ja valikoida huonot pois. Siinä on jo niin monta mykistävää toimintoa, että voidaan täysin hyvällä syyllä puhua ihmeestä ja ihmeistä.

Ja elo-syyskuussa saataneen mittava sato omenia viidestä omenapuusta. Kaksi puuta on jo iäkkäitä ja ovat tuottaneet joskus suurenkin sadon. Toinen on nimeltään Sokeri-Miron, kaikkein suurin puu. Toinen on Valkea kuulas, joka sekin on hyvin tuottoisa ainakin tänä vuonna. Kolmas on Sandra, joka ensimmäistä kertaa on tuottamassa kohtuullisen sadon, samoin Pekka, joka tuottaa vähemmän. Viimeisin on Krista ja jännityksellä odotamme, pääseekö sitä maistamaan nyt ensi kertaa, siinä on nimittäin vain yksi omena.

Ihan joka vuosi niistä ei tule kovin runsasta satoa, mutta silloin kun tulee, omenoita on jaettu naapureille ja ystäville.

Luonnon ihmeitä katselin tänään myös lähimetsässä, josta kävin keräämässä muutaman litran mustikoita. Vaikka tämä on kaupunkialuetta, niin satoa kypsyy ihan lähietäisyydellä 1-2 kilometrin säteellä. Helppoa ja hyödyllistä hommaa, ei tarvitse muuta kuin mennä ja ottaa.