Jes.56 luvun alkuosa kertoo siitä, että pelastus on myös pakanoille. Erityisesti se liittyy tietenkin Jeesuksen sovitustyön jälkeiseen aikaan.
Tuon luvun loppuosassa profeetta nuhtelee erityisesti Israelin paimenia. Ymmärrän heillä tarkoitettavan maan uskonnollista ja maallista johtoa.
Oikeastaan luvun 57 alkuosa liittyy edellisen luvun loppuun.
Koska Israel oli eksyksissä, ei jonkun vanhurskaan kuolemaa huomata, saati surra.
Mielestäni siihen liittyy jae Jes.57:1
Jos ihan välttämättä haluaa tempauksen tuosta luvusta löytää, se on jakeessa 2.
"Hän [vanhurskas] menee rauhaan: jotka vakaasti vaeltavat, he saavat levätä kammioissansa"
En oikein pidä koko tempaus-sanasta, koska siihen liittyy laaja oppirakennelma.
Tempauksesta opettavat tuovat mielellään esiin monenlaista siihen ajankohtaan liitettyä levottomuutta ja sensaatiota.
Mielestäni on parempi ajatella, että vanhurskas menee kuoltuaan rauhaan, niin kuin edelle laittamani jae asian ilmaisee.
- -
Tuossa Jes.56 on kerrottu Vanhan Testamentin kielellä, uuden liiton seurakunta-ajasta.
6 Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani,
7 ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.
Nuo ed. jakeet kertoo siis samaa kuin nämä
Hepr.12
22 vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
23 taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
24 ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö