Uskon kysymyksistä puhuttaessa tekee havainnon, että kristinuskoakin pidetään yhtenä uskontona uskontojen joukossa. Tietenkin on olemassa kristinuskonnollisuutta, joka ei ole kuitenkaan aitoa kristinuskoa. Uskonnollisuushan rakentuu sen varaan, että kun ihminen toimii tietyllä tavalla, niin hän saa pelastuksen ja Jumala hyväksyy hänet. Ne rakentuvat siis ansioperiaatteen mukaan.
Kristinuskossa asiat eivät mene näin. Kaikki pelastukseen tarvittava on tehty valmiiksi jokaiselle yksilölle, hänet "kutsutaan pöytään valmiille aterialle". Kaikki on valmista, mutta kaikki eivät hyödy kutsusta, koska eivät ota sitä vastaan. Kun ihminen ottaa kutsun vastaan, niin Jumala lahjoittaa hänelle tarvittavan uskon ja vähitellen tämä usko vahvistuu ja muuttaa ihmistä Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Joitakin asioita jää pois ja joitakin tulee tilalle. Sitä prosessia kutsutaan pyhitykseksi ja se on loppuelämän pituinen prosessi.
Uskoon tulo ei siis ole vaikeaa. ihmisen suostuminen siihen kuitenkin tarvitaan.