Onpa hyvä että se sai viettää viimeiset vuodet teillä, missä siitä välitettiin ja pidettiin huolta
Luulen, että koiran kanssa "höösättiin" jonkun mielestä liikaakin, mutta meille koira oli paremminkin "hän" kuin "se". Ehkä entisiä laiminlyöntejä yritettiin alitajuisesti "korjata" ja tämä otus sai siitä hyödyn.
Koira oli kääpiöpinseri ja se painoi enimmillään n. 7 kg. Rotu on niin lyhytkarvainen, ettei sellaista saisi mielestäni edes tuoda Pohjolan oloihin, missä se kärsii kylmyydestä. Jos pakkasta oli 5 astetta tai enemmän, koiraa oli puettava ja pakkasen mentyä 15-20 asteeseen, sille oli laitettava lämpimät tossut, muuten se ei pystynyt kävelemään ja jähmettyi paikoilleen. Koiralle ei laitettu kaulapantaa, vaan koko ajan käytettiin valjaita, jotka riisuttiin aina sisälle tullessa pois.
Mutta kerronpa tilanteen, missä koira oli selvästikin hyvin onnellinen. Tossujen laittaminen oli minun tehtäväni. Ensinnäkin oli hankalaa löytää kunnon tossuja, jotka olisivat pysyneet jaloissa. Keksin sitten semmoisen systeemin, että leikkasin jostain paksuhkosta ja pehmeästä trikoosta 4x40 cm:n suikaleet jalkaräteiksi ja niiden päälle laitoin tossut, jolloin ne pysyivät jalassa. Koira nautti siitä, kun otin sen syliini, käänsin otuksen selälleen ja siinä asennossa se nukkui onnellisena tassut pystyssä niin kauan, että sain näprätyksi paikoilleen jalkarätit ja tossut joka tassuun.
Allaolevassa kuvassa koiralla on täysi talvivarustus, johon kuuluu, jalkarätit, tossut (eri paria!), takki, kudotut säärystimet, kauluri ja valjaat. Tuolla tavalla mentiin, jos pakkasta oli yli 20 astetta. Kaulurin sai vedetyksi korvien päälle, etteivät korvat aivan jäätyneet.
Rodun yksi ärsyttävä piirre on varsin yleisesti se, että ne ovat kovia haukkujia. Mutta tämä yksilö oli siitä ominaisuudesta vapaa. Se haukkui silloin, jos joku oli tulossa ja varsinkin, jos ovikello soi. Mutta heti, kun vieras oli sisällä, se muuttui äärimmäisen ystävälliseksi vieraallekin. Jos istuin vieraan kanssa johonkin keskustelemaan, se asettui yleensä siihen jalkojen juureen nukkumaan, usein minun ja vieraan väliin.
Ei voi mitään, mutta minulla on ikävä sitä rääpälettä.