Mikä on harhaoppia?

[Mice]

Itselleni on hyvin tärkeää, että esim. tuossa paljon lainatussa Joh. 3:16 kohdassa tuo asia selitetään juuri tuolla tavalla oikein, kuten edellä ystävät tekivät. Olen sellainen persoona, että jää raastaamaan mieltä aika tavalla, jos joku yrittää kääntää Jeesuksen sanoja jotenkin enemmän tunteellisiksi, kuin mitä ne olivat. Tarvitsen selkeät ohjeet, en tunnepitoista Jumalan käsittämättömän rakkauden määrittelyä.

En ole varma, mutta epäilen, että nykyaikana moni haluaisia kuulla niitä tunteellisia tulkintoja enemmän, eikä niinkään sitä selkeää "tapaa" millä Jumala on päättänyt pelastaa ne jotka uskovat.

Itse tarvitsen selkeyttä ja onneksi Jumala sellaista tarjoaakin sanansa ja  hyvien Raamatun opettajien kautta.

[Paulus]

Otan tähän toisen asian. Sanomalehti Keskisuomalainen on julkaissut jo kymmeniä vuosia sivullaan  lyhyttä Pysähdy hetkeksi -palstaa, jonka kirjoittajat vaihtuvat viikoittain. Tämän päivän lehdessä oli rov. Kari Kuittisen vähintäänkin outo teksti, josta sai sellaisen käsityksen, että se olisi Raamatusta. En kuitenkaan löydä ainoaakaan käännöstä, jossa asia noin sanottaisiin. Kysymys on Room. 4. luvusta. Laitan sen alle ihmeteltäväksi.

Room. 4. luvun jakeessa 5 on yhden kerran tuo sana "tekee" (KR92), mutta tuon jälkimmäisen "tekee" -sanan kohdalla on "lukee", joka onkin aivan eri asia.

KR38 on tässä(kin) hyvin selkeä. Tuossa 8. luvussa on peräti 11 kertaa tuo sana: "lukee".

[Oloneuvos]

Otan tähän toisen asian. Sanomalehti Keskisuomalainen on julkaissut jo kymmeniä vuosia sivullaan  lyhyttä Pysähdy hetkeksi -palstaa, jonka kirjoittajat vaihtuvat viikoittain. Tämän päivän lehdessä oli rov. Kari Kuittisen vähintäänkin outo teksti, josta sai sellaisen käsityksen, että se olisi Raamatusta. En kuitenkaan löydä ainoaakaan käännöstä, jossa asia noin sanottaisiin. Kysymys on Room. 4. luvusta. Laitan sen alle ihmeteltäväksi.

Room. 4. luvun jakeessa 5 on yhden kerran tuo sana "tekee" (KR92), mutta tuon jälkimmäisen "tekee" -sanan kohdalla on "lukee", joka onkin aivan eri asia.

KR38 on tässä(kin) hyvin selkeä. Tuossa 8. luvussa on peräti 11 kertaa tuo sana: "lukee".

Tuossa jälleen yksi esimerkki KR92 raamatunkäännöstyön merkittävistä eroista vanhempiin laitoksiin verrattaessa.

(Reunahuomautus: Nousi mieleeni (vaikka ei suoranaisesti liitykään Roomalaiskirje 4:n uusimpaan käännökseen) käännöskomitean puheenjohtaja Aimo Nikolaisen lausuma uutta käännöstä esitellessään. Tämä Uuden testamentin ja kreikkalaisen filologian (https://fi.wikipedia.org/wiki/Filologia) professori harmitteli, ettei Raamatusta vielä tässäkään laitoksessa saatu käännetyksi ymmärrettävämmin ilmaisuja "χαιρετε εν Κυριω -khairete en Kyrioo -iloitkaa Herrassa" tai "εν Χριστω -en Khristoo -Kristuksessa" jne. Hänen näkemyksensä mukaan kreikan prepositiolla en varustettua sanaa ei voida yksiselitteisesti kääntää kielessämme inessiiviksi, joka vastaa kysymykseen "missä" ja siis päätettä ssa/ssä. Käsitin, että Nikolainen pyrki sanomaan, että parempi käännös olisi ollut esim. vierellä tai kanssa. Toisaalta, kyllähän suomen kielessäkin ssa/ssä päätettä käytetään "ulkoisistakin" asioista, esim. pöydän pinnassa näkyi naarmuja, olimme kalassa jne. Otin tämän tähän väliin sanoakseni mielipiteenäni, että uusin raamatunkäännös pyrkii "ulkoistamaan" sanaa ihmisjärjelle ymmärrettävämmäksi. Miten ihminen voisi olla sisällä Kristuksessa... järjetöntä, hullutusta.)

Tässä on kysymys verbistä logidzomai, joka merkitsee lukea jollekin jotakin, joku joksikin tai pitää joku jonakin. Sana sen eri muodoissa on UT:ssa 41 kertaa. Tätä sanaa ei käytetä puhuttaessa esim. kirjan lukemisesta. Sellainen lukeminen kreikaksi on anaginosko ja esiintyy UT:ssa 33 kertaa. Ei pidä sotketa keskenään näitä kahta termiä, jotka omassa kielessämme ovat "toisiaan lähellä".

Miksi sitten lukea-sana on vaihtunut uudessa käännöksessä sanoiksi laskea ja katsoa? Profaanissa kreikasa sana logidzomai merkitsi alun alkaen todellakin laskemista ja lukemista. Se kuului pääasiallisesti kaupankäyntitermistöön (Novum 5, sivu 494). UT:ssa usko ja vanhurskautuminen uskon kautta eivät kuitenkaan ole kauppatavaraa. KR92 ei käännä sanaa logidzomai johdonmukaisesti Roomalaiskirjeessä.

Tässä logidzomai-sanasta käännökset Roomalaiskirjeen luvussa 4
jae / uusi käännös / vanha käännös
------------------------------------
3 / katsoi / luettiin
4 / katsota / lueta
5 / lukee / luetaan
6 / katsoo / lukee
8 / lue / lue
9 / katsoi / luettiin
10 / sana puuttuu / luettiin
11 / katsotaan / luettaisiin
13 / katsottiin / sana puuttuu (sitä ei ole alkutekstissä, KR92 lisätty 4 selittävää sanaa joita ei KR38:ssa eikä alkutekstissä)
22 / katsoikin / luettiinkin
23 / ei käännetty / luettiin
24 / katsova / luettava
-----------------------------------

Mielestäni näissäkin kohdin uusi kirkkoraamattumme jollakin tavoin latistaa Sanan rikkaan ilmoituksen siitä tavasta, jolla Jumala lukee lahjavanhurskauden Kristukseen uskovan päälle. Sitä ei katsota eikä lasketa, vaan se luetaan. Näin ainakin minulle evankeliumin ilmoitus on ymmärrettävämpää.

[Paulus]

"SUURI EREHDYS

Suurimpia erehdyksiä, mitä kautta aikojen on tehty kristillisessä opetuksessa, on vanhurskauttamisopin ja pyhitysopin toisiinsa sekoittaminen: ei ole osattu erottaa toisistaan uskonvanhurskautta, joka meille luetaan ansiotta, ja elämänvanhurskautta, siis pyhitystä, joka on kristittynä vaeltamista.

Heti kun alamme puhua kristillisestä elämästä ja hyvästä elämästä, puhumme pyhityksestä. Jos sekoitamme tämän opetuksen vanhurskauttamiseen, tuloksena on oppi: Ihminen on vanhurskautettu pyhityksensä tähden. Kuitenkaan ei mikään liha tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto" (Room. 3:20).

William Uotinen, Sinäkin olet perillinen, Karas-Sana Oy

- - -

"Lutherin vanhurskauttamisopin reformatorinen kausi alkoi vasta siitä, että hän alkoi opettaa vanhurskauttamista yksistään Kristuksen vanhurskauden lukemisena syntisen hyväksi ja erotti siitä vanhurskaaksi tulemisen, joka on sen seurausta ja vaikutusta. Armosta, uskon kautta, Kristuksen tähden vanhurskauttamisesta puhuminen ei vielä merkinnyt reformatoriseen vanhurskauttamisoppiin siirtymistä… Ratkaisukohta esireformatorisen ja reformatorisen vanhurskauttamisopin välillä oli siinä, oliko vanhurskauttaminen käsitetty olemukseltaan vanhurskaaksi tulemiseksi vai vanhurskaaksi lukemiseksi.

Uuras Saarnivaara, Syntisen tie

[Paulus]

Tuossa läheisellä tiellä ajelee aika usein poikia mopoilla ja kevytmoottoripyörillä. Jos autoni pitäisi niin hirveää meteliä, niin sillä ei olisi asiaa liikenteeseen. Poliisi voisi ottaa vaikka kilvet pois.

Jotenkin se pärinä vei ajatuksen hengellisiin. Ajatellaan, että mitä enemmän on ääntä, sitä enemmän on voimaa. Yleensä ne hankkeet kuitenkin kaatuvat jossain vaiheessa, jotka ovat olleet kaikkein äänekkäimpiä.

[Taisto]

Tuossa läheisellä tiellä ajelee aika usein poikia mopoilla ja kevytmoottoripyörillä. Jos autoni pitäisi niin hirveää meteliä, niin sillä ei olisi asiaa liikenteeseen. Poliisi voisi ottaa vaikka kilvet pois.

Jotenkin se pärinä vei ajatuksen hengellisiin. Ajatellaan, että mitä enemmän on ääntä, sitä enemmän on voimaa. Yleensä ne hankkeet kuitenkin kaatuvat jossain vaiheessa, jotka ovat olleet kaikkein äänekkäimpiä.

Aivan niin: mitä enemmän huudetaan Jumalalle (jumalille), sitä enemmän kuvitellaan saatavan voimaa ja henkeä. Tiettyjen pakanallisten uskontojen meininkiä ...

Minua kyllä huolestuttaa, etteivät riviseurakuntalaiset näe että siinä touhussa on jokin pielessä.

[Paulus]

Jostain syystä minua on johdatettu niin, että olen saanut pysyvän allergian tai sielunvamman kokouksessa huutamisesta. Varhaislapsuudessani kylällämme järjestettiin kokouksia, joissa huuto ja mekastus oli hirvittävä. Sain sieltä elinikäisen immuniteetin siihen melskaamiseen ja siksi kierrän moiset tilaisuudet kaukaa.

[garibaldi]

Ilmeisesti ainakin Livets Ordista oli peräisin sellainen oppi, että mitä kovempi huuto niin sitä kovempi henki. Ilmeni kuulemma erityisesti rukoustilanteissa. "rukoustilanteissa"

[Paulus]

Mitä tulee tuohon lainaamaani Hiltusen vanhan kirjan oppiin, en ole koskaan kuullut, että siitä seurakunnassa olisi irtisanouduttu. Koska niin ei ole tehty, se vanha oppi on edelleenkin joidenkin ajattelussa jollain tapaa mukana.

Yleistäen sanoisin, että äärimmäisen harvoin sanoudutaan irti jostain vääräksi havaitusta opetuksesta. Uudet ajatukset vain lisätään aiempien jatkoksi. Lopputuloksena on opillinen sekamelska.

Melko piiiitkällä kokemuksella seurakuntaelämästä rohkenen väittää, että seurakunnissa väärinä oppeina pidetään jehovalaisuutta ja mormonismia. Ne mainitaan, ei juuri muita. En ainakaan muista kuulleeni. Kokemukseni tosin rajoittuu vain kahden suunnan seurakuntiin useammalla paikkakunnalla. Onkohan muilla kokemuksia asiasta?

[Taisto]

Mitä tulee tuohon lainaamaani Hiltusen vanhan kirjan oppiin, en ole koskaan kuullut, että siitä seurakunnassa olisi irtisanouduttu. Koska niin ei ole tehty, se vanha oppi on edelleenkin joidenkin ajattelussa jollain tapaa mukana.

Yleistäen sanoisin, että äärimmäisen harvoin sanoudutaan irti jostain vääräksi havaitusta opetuksesta. Uudet ajatukset vain lisätään aiempien jatkoksi. Lopputuloksena on opillinen sekamelska.

Melko piiiitkällä kokemuksella seurakuntaelämästä rohkenen väittää, että seurakunnissa väärinä oppeina pidetään jehovalaisuutta ja mormonismia. Ne mainitaan, ei juuri muita. En ainakaan muista kuulleeni. Kokemukseni tosin rajoittuu vain kahden suunnan seurakuntiin useammalla paikkakunnalla. Onkohan muilla kokemuksia asiasta?

Onhan niitä tiukan linjan edustajia edelleen vaikkapa helluntailaisissa. Eräs tällainen suhtautui kriittisesti neutraalissa paikassa kokoontuvaan miestenpiiriin, joka ei varsinaisesti ole minkään seurakunnan piiri, mutta siellä käyvät miehet ovat enimmäkseen (mutta eivät kaikki) luterilaisia. Tämä kriitikko sanoi, että hän ei osallistu "porttokirkon toimintaan", eli ei voinut mennä noihin melko pienen piirin kokoontumisiin.

Melkein säälittää, että joku haluaa pitää päässään noin kireää pipoa.

[Paulus]

Onhan niitä tiukan linjan edustajia edelleen vaikkapa helluntailaisissa. Eräs tällainen suhtautui kriittisesti neutraalissa paikassa kokoontuvaan miestenpiiriin, joka ei varsinaisesti ole minkään seurakunnan piiri, mutta siellä käyvät miehet ovat enimmäkseen (mutta eivät kaikki) luterilaisia. Tämä kriitikko sanoi, että hän ei osallistu "porttokirkon toimintaan", eli ei voinut mennä noihin melko pienen piirin kokoontumisiin.

Jehovalaisuuden ja mormonismin lisäksi muistetaan tosiaan varoittaa "porttokirkosta" ja katolisuudesta. Hassua tässä on se, että ko. suunnat itse toteavat olevansa lähempänä katolisuutta kuin luterilaisuutta (kts: http://puimatanner.net/index.php?topic=210.msg32167#msg32167, vastaus 379).

Eräs paradoksi on se, että "porttokirkossa" ei ole seurakuntakuria ja siksi siellä voi olla ajoittain ihan raitistakin, kuten itse olen saanut jo parisenkymmentä vuotta mukanaolleena todeta. Vapaissa suunnissa sellainen toiminta ei pitkään olisi mahdollista.

[garibaldi]

Olisikohan tuossa jokin vaikutus luterilaisella tunnustuksellisuudella. Eli kun omat uskonkäsitykset ovat jollain tavalla määriteltyjä, niin eivät kaikenlaiset ihmemiehet pääse vaikuttamaan niin paljoa.

[Paulus]

Olisikohan tuossa jokin vaikutus luterilaisella tunnustuksellisuudella. Eli kun omat uskonkäsitykset ovat jollain tavalla määriteltyjä, niin eivät kaikenlaiset ihmemiehet pääse vaikuttamaan niin paljoa.

Saattaa hyvinkin olla. Toinen on mielestäni aika syvälle juurtunut opetus lain ja evankeliumin erottamisesta. Vaikka olen ollut läheisessä kosketuksessa vapaisiin suuntiin kymmenien vuosien ajan, niin en muista kuulleeni kuin yhden puheen asiasta. Ja sen puheenvuoron käytin itse. Olen tästä kertonut aiemmin: http://puimatanner.net/index.php?topic=106.msg4276#msg4276 (vastaus 165)

[Pökkelö]

Onhan näitä yksittäsiä ihmisiä, joille kaiki muut on harhassa.

Edellämainittujen lisäksi Adventistit taitaa olla aika rajoilla jehovien / mormonien seuraan.

"Porttokirkossa" on seinät leveällä ja kattokorkella. Kaikki kukat ja rikkaruohot saavat kukoistaa.
On siellä vielä pieniä saarekkeita, joissa on raitista menoa osan uskovien vielä pysyessä kirkon toiminnassa.
Toki heidänkin tilaansa kavennetaan pikku hiljaa ja sama maallistuminen on menossa kirkon sisällä pysytelleissäkin.

Yksi tuttu kertoi uskollisuudestaan kirkolle. Kehui naispapin järjestämää toimintaa missä käy säännöllisesti, kun on niin kivaa.
Kysyin mitä se toiminta on ?
Järjestää kuulemma mielenkiintoisia tietokilpailuja, joissa käy muitakin ihan kivasti. 

Pysyvät kirkon sisällä suolana ja valona muuttaakseen sitä sisältä päin.
Kirkko kyllä muuttuu ja on muuttunut jo vuosikymmeniä. Meneekö toivottuun suuntaan ?
Ja kyllä se on niin, että siinä mukana roikkuvat muuttuvat myös. Hitaammin. Samaan suuntaan kuitenkin rutinasta huolimatta.

[garibaldi]

Sellaisen pointin voisi myös heittää, että luterilaisuuteen vaikuttaa Suomessa uskonpuhdistuksen teologia huomattavasti enemmän, kuin esimerkiksi helluntailaisuuteen. Valtavirtainen baptismi on ymmärtääkseni hyvin lähellä tai käytännössä helluntailaisuutta Suomessa. Sellaiseenkin termiin olen törmännyt kuin bapluntailaisuus.