Nykyisellä ylistyksellä Jumalaa ikäänkuin maanitellaan toteuttamaan meidän tahtoamme. Ei Jumala ole mikään riikinkukko, joka levittää pyrstönsä, kun sitä tarpeeksi kehutaan. Hän on korkea ja pyhä Jumala ja hän toimii oman aikataulunsa ja oman tahtonsa mukaan — ei meidän pillimme mukaan.
Kun ajattelemme Johannes Kastajaa, Paavalia, Pietaria, Stefanusta ja Jaakobia, niin kenestäkään ei voida sanoa, että heillä olisi ollut hallussaan joku erikoinen keino, jonka avulla Jumala olisi toiminut heidän toivomallaan tavalla. Heidän tuli toimia Jumalan ehdoilla, vaikka se merkitsi aikanaan heidän elämänsä väkivaltaista loppua.
Meilläkään ei ole keinoja Jumalan läsnäolon vetämiseksi alas. Meidän on tyytyminen siihen yksinkertaiseen mutta valtavaan totuuteen, että Jeesus on luvannut olla “joka päivä kanssamme maailman loppuun saakka” (Matt. 28:20).
Kun seurakuntien toimintaa yli kaksi vuosikymmentä sitten lähdettiin uudistamaan, niin aluksi muutos ajettiin sisään hengelliseltä kuulostavan ylistyksen ja paikoin siihen liittyvän tanssin avulla.
Hengelliseksi luultua kokemusta tehostamaan löydettiin uusia menetelmiä. Niitä erehdyttiin pitämään uusina, vaikka ne ovat hyvin vanhoja ja nämä “uudet” syrjäyttivät lähes kaiken entisen.
Monin paikoin ollaan vieläkin kokemuksen vankeina. Miltei mikä tahansa vahvaa tunnelatausta aikaansaava kelpaa. Kovaääninen musiikki ja tanssi saavat aikaan hurmion erityisesti suuren joukon läsnäollessa. Surullisinta asiassa on se, että kokemus antaa valheellisen ja pettävän tunteen siitä, että ollaan tekemisissä jumalallisen kanssa.
Kokemus on uusittava aika-ajoin, muutoin niihin sidoksissa oleva ihminen kokee olevansa Jumalan hylkäämä.
Ylistyksen myötä saatiin myös uusi teologia. Ylistysopit rakentuvat pääpiirteittäin kaikki samalle perustalle vaikkakin niitä on perusteltu Raamatulla ja koetettu naamioida evankeliumin verholla. Oppien ytimenä on, että uskovien on opeteltava tietyt ylistysmenetelmät, jotka saattavat meidät Jumalan läsnäoloon ja ylistyksemme kautta saamme häneltä jotain sellaista, jota emme muutoin saisi. Ihmisestä tulee jumalasuhteensa subjekti ja Jumalasta objekti, eli kohde.