Puimatanner > Hartaus ja rukous

Kultajyviä

(1/3) > >>

Paulus:
Silloin tällöin tulee vastaan jokin lyhyehkö teksti, jonka haluaisi muillekin jakaa. Tänään tuli vastaan sellainen:
   
Kristityn valtava omaisuus

"... ja että Hän valaisisi teidän sisäiset silmänne..." (Ef. 1: 18)

Paavali rukoilee kristittyjen puolesta, että he saisivat nähdä sydämen silmin, miten valtavasti Jumala on siunannut heitä Kristuksessa. Sydämellä näkeminen tarkoittaa sisäistä, Jumalan Hengen antamaa ymmärrystä.

Tiedäthän, että Jumala on antanut sinulle valtavan omaisuuden? Hän on antanut sinulle Kristuksen ja siinä lahjassa sinulla on syntien anteeksiantamus, Jumalan rakkaus ja hyväksyntä, Jumalan johdatus, uskollisuus, Pyhän Hengen voima ja määränpäänä odottava paikka taivaassa.

Monesti me näemme vain ulkoisilla silmillämme omat puutteemme, syntimme, vaikeutemme ja kärsimyksemme. Niiden näkeminen masentaa ja vie pohjaa uskoltamme.

Tarvitsemme Jumalan antamaa sisäistä näkökykyä. Tarvitsemme jatkuvasti kuulla evankeliumia eli Jumalan ilosanomaa ja omistaa sen omalle kohdallemme. Silloin - keskellä köyhyyttämme - ymmärrämme olevamme onnellisia ja rikkaita. Silloin tajuamme, että meillä on ikään kuin Jumalan antama pankkitili, jota saamme vapaasti käyttää.

Kun meillä on Jeesus, meillä on kaikki mitä tarvitsemme tänään - ja myös huomenna.


Lähde: https://yksinarmosta.fi/2019/07/08/kristityn-valtava-omaisuus/

ullamaija:
Siinä se on sanottu.Käytännössä tuppaa elämän hankaluuksissa unohtumaan.Ehkä myötämäet olisivat vielä vaarallisempia. "Anteeksi anna,nosta ja kanna,vie perille."

Jano:
Laila Hietamiehen romaanista puhututti tällaiset rivit.

Paulus:
   
Oletko riittävän syntinen?

"ja jos siis pappi havaitsee, että spitaali on levinnyt yli koko ruumiin, hän julistakoon sairaan puhtaaksi. Koska sairas on tullut kauttaaltaan valkoiseksi, hän on puhdas" (3. Moos. 13:13)

Spitaali kuvaa Mooseksen kirjoissa syntisyyttä. Spitaaliin sairastunut tuli eristää leirin ulkopuolelle, sillä Jumalan läheisyydessä ei saanut olla saastaisuutta.

Lainaamani ote spitaalilaista on häkellyttävä: jos spitaalinen oli aivan kauttaaltaan spitaalin peitossa, eikä hänessä ollut yhtään tervettä kohtaa, hänet tuli julistaa puhtaaksi. Hän ei siis muuttunut puhtaaksi, vaan hänet julistettiin puhtaaksi papin toimesta ja niin hän sai taas elää Jumalan läheisyydessä.

Juuri samalla tavalla Jumala julistaa jumalattoman ihmisen puhtaaksi. Siinä vaiheessa, kun ihminen ymmärtää olevansa Jumalan edessä läpeensä syntinen, hänet julistetaan ihmeen kaltaisesti puhtaaksi ja Jumalalle kelpaavaksi.

Oletko siis tullut riittävän syntiseksi? Ajatteletko vielä pystyväsi parempaan, teetko Jumalalle uusia lupauksia ja yritätkö osoittautua vähemmän spitaaliseksi? Entä jos Jumalalla ei ole ongelmaa meidän syntisyytemme vaan sen puutteen kanssa? Entä jos Hän odottaa sinun taistelevan syntiesi kanssa niin kauan, ettet enää jaksa?

Silloin, kun itse koet olevasi kadotettu, juuri silloin Jumala julistaa sinut pyhäksi. Nimittäin vain syntiset tarvitsevat Vapahtajaa. Itsensä täysin spitaalisina näkevät odottavat pelastusta itsensä ulkopuolelta. Ja sen se saavat!

Lähde: https://yksinarmosta.fi/2019/07/12/oletko-riittavan-syntinen/

NanoK:
Minusta tuntuu että tämä teksti on kolahtanut minuun joskus aiemminkin:

1.Moos.37:28
"Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta ja myivät hänet."
Ellei meillä Raamatussa olisi muita kertomuksia kuin tämä, me kuitenkin jo tästä oppisimme, kuinka ihmeellistä hallitusta Jumala maailmassa toteuttaa: siinä, missä perkeleen ja kuoleman luullaan olevan käsillä, hän onkin lähinnä. Joosefkin luulee nyt olevansa Jumalan hylkäämä, vaikka Jumala kuitenkin  häntä silmillään seuraa. Jumala sallii tosin hänen tulla myydyksi ja viedyksi vieraalle maalle, missä hänen kauan aikaa oli kärsittävä monta vastusta, aivan kuin Herra ei olisi ollut hänen tykönänsä; mutta kun aika tulee, Herra asettaa hänet suurimpaan kunniaan antaen koko maan hänen haltuunsa. Siihen hän joutui uskossa ja kärsivällisyydessä Herraa odottamalla. Näin Herra meillekin tekisi, jos me osaisimme olla kestäviä uskossa. Eihän meilläkään ole muuta Jumalaa kuin se sama, joka silloinkin hallitsi. Meillä on sama kaikkivaltias Isä ja sama sana: hän ei tahdo meitä hyljätä. Mutta tietäkäämme; sen, jota hän tahtoo kunnioittaa, hän ensin saattaa häpeään, sen, jota hän eniten aikoo ilahduttaa, hän ensin täyttää surulla ja sydämen vaivalla. Näin hän tekee erittäinkin valituillensa: kuta syvemmälle hän heitä alentaa ja mitättömäksi tekee, sitä enemmän hän aikoo korottaa ja ylentää.
M.L. Mannaa Jumalan Lapsille

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu