Mice viimeinen lauseesi toi mieleen, että juhlat ovat esikuvaa Kristuksesta, siis tulevaisen varjo vanhassa liitossa. Ne julistavat Kristusta. Kun niiden esikuvallisuutta tutkii, voi vain ihastella Jumalan viisautta ja tarkkaa suunnitelmaa. Ajatellaan vaikka juutalaisten pääsiäistä. Juuri silloinhan Jeesus kärsi ja kuoli ja pääsiäinen sai kokonaan uuden sisällön esikuvan täyttymyksessä.
Sitä ajattelua en ole vielä päässyt ymmärtämään, että esikuvia yhä pidetään yllä viettämällä juhlia, vaikka ne ovat saaneet täyttymyksen. Kaikki eivät tosin ole täyttyneet lopullisesti vielä. Moni sanoo, että juhlissa on konkreettinen muistutus Jeesuksen täyttämästä esikuvasta ja kokevat niiden vieton siunauksellisena. Sen suon heille ilomielin. Ehkäpä tässä on syy, että puhuvat juhlien vietosta muillekin.
Eräs pastori sanoi puheessaan, että hän ei ymmärrä, miksi uskovat kieltäytyvät esim sapatin siunauksellisuudesta pitää täysi lepopäivä Raamatun äärellä ja sen päivän pyhittämisessä. Ajatus on minusta kyllä hyvä, ei ole pahitteeksi pyhittää yksi päivä viikossa sanan lukemiselle, rukoukselle ja näiden jakamiselle perheen kesken (heillä joilla on perhe ja siihen muutenkin mahdollisuus). Tämän voi mielestäni tehdä yhtä hyvin vaikka sunnuntainakin ja ilman sapatin rekvisiittaa ja säädöksiä.