Itse sana "armonväline" herättää ei-katolilais-luterilaisissa kristityissä hämmennystä.
Sana sakramentti on helpompi hahmottaa.
Sakramentti tarkoittaa asiaa, jossa Jumalan sana vaikuttaa aineessa. Jumalan sana + aine = sakramentti. Sakramentti-sana ei itsessään ilmene Raamatun kirjoituksissa, vaan on teolooginen termi asialle, joka muutoin kylläkin ilmenee sanassa.
Kasteen sakramentti.
Paavali opettaa kasteesta, että kasteessa me olemme Kristuksen päällemme pukeneet.
Näin siis tapahtuma, kaste, kastevesi, kun siihen liittyy usko, on pelastava. Siinä puemme Kristuksen yllemme.
Samaten Herran Pyhä Ehtoollinen, eukaristia:
Siinä Jumalan sana liittyy aineeseen: leipään ja viiniin.
Ilman Jumalan sanaa leipä ja viini ovat vain leipä ja viini, eikä niillä ole mitään siunaavaa ja pelastavaa vaikutusta. Mutta yhdistyessään Jumalan sanaan: "tämä on minun ruumiini ja minun vereni", vaikuttaa leipä ja viini uskossa todellakin Kristuksen fyysisen syömisen, tulemme osaksi Kristuksen ruumista.
Katolinen kirkko opettaa mm. avioliiton olevan sakramentti ja itseasiassa tähän myöskin Raamattu selvästi viittaa: kun kristitty mies yhtyy vaimoonsa, tulevat he yhdeksi lihaksi.
Sakramentin olemus, jotta se olisi sakramentti, on aine, joka ilman Jumalan sanaa ja uskoa säilyvät vain aineena, mutta Jumalan sanassa ja uskossa muuttuvat pelastavaksi, yliluonnolliseksi, sen mukaisiksi, kuin Jumalan sana todistaa.
Ev.lut.kirkko ei opeta, että sakramentti, esim. kaste, ilman uskoa vaikuttaisi pelastusta.
Vaikka lapsi kastetaankin, hänelle myöhemmin opetetaan Jumalan sana ja tarkoitus on, että hän nk. konfirmaatiossa vastaanottaa kasteenlahjansa, uskossa. Ilman uskoa ei kaste häntä mitään hyödytä.