Puimatanner

Puimatanner => Seurakunta => Aiheen aloitti: Tarck Aili J.A. - 22.03.14 - klo:23:02

Otsikko: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 22.03.14 - klo:23:02
Olen jo vuosia miettinyt, että luterilaisesta kirkosta olisi lähdettävä johonkin. En vain ole osannut päättää, minne. Nyt olen pikkuhiljaa päätymässä sellaiseen ratkaisuun, että ehkä liityn yhteiskristilliseen seurakuntaan.

Valintaan on vaikuttanut se, että siellä hyväksytään joukkoon eri taustoista tulevat ihmiset eikä kokemukseni mukaan puhuta pahaa luterilaisista. Raamattuopetus on kokemukseni mukaan ollut siellä raitista (ei menestysteologiaa vaan ns. perinteistä raamattuopetusta) ja vaikka toiminta on karismaattista, se ei ole uuskarismaattista. 

Tuosta kasteasiasta olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti se kuuluisi tapahtua vasta uskoontulon jälkeen, joten mahdollisesti on kasteella käynti myös edessä jossain vaiheessa. Ehkä eniten tähän päätökseen on vaikuttanut erään henkilön kertomus omasta elämästään. Hänelle Pyhä Henki oli alkanut puhua henkilökohtaisesti sen jälkeen kun hän oli käynyt kasteella ja tällä siis tarkoitan suoraa puhetta ihmiselle ilman välikäsiä. Tokihan Jumala muutenkin puhuu esim. Raamatun sekä toisten ihmisten kautta (esim. näyt, tiedon sanat tai saarnassa joku kohta, joka on kuin "juuri minulle tarkoitettu" juuri siihen elämäntilanteeseen ja niihin kysymyksiin, joita sillä hetkellä mielessä ehkä on). Toisaalta Pyhä Henkihän myös puhuu samalla tavoin ns. suoraan joillekin luterilaisillekin uskoville. Kuitenkin, tuo puhe oli mielestäni osoitus siitä, ettei siinä ihmistä kastettaessa ihan metsään menty.

Kuitenkaan vaikka liityn uuteen seurakuntaan en missään nimessä halua alkaa puhua pahaa luterilaisista. Mielestäni omaa seurakuntaansa tulisi voida "mainostaa" jollakin muulla keinolla kuin kilpailevia vaihtoehtoja mollaamalla.

Jokaisella ihmisellä on oma elämänhistoriansa, joka vaikuttaa asioihin. Jos syntyy esim. luterilaiseen perheeseen, on luontevaa uskoon tultua mennä mukaan luterilaiseen seurakuntaan. Jos sama ihminen olisi syntynyt helluntailaiseen tai vapaakirkkolaiseen perheeseen, hän olisi mennyt mukaan näiden toimintaan uskoon tulonsa jälkeen. On siis ihan ns. sattumaa, mihin syntyy ja millaiset eväät saa uskonelämälleen.

Olen saanut luterilaisesta seurakunnasta tervehenkisen pohjan ilman uuskarismaattisuutta tai menestysteologiaa. Tästä olen kiitollinen.

_________________________________

Vähän sekavaksi meni näköjään tuo aloitusteksti.
Tarkoitus on siis keskustella siitä, mitkä asiat saivat foorumin keskustelijat uskoon tulon jälkeen valitsemaan juuri jonkun tietyn seurakunnan tai pysymään siinä seurakunnassa, jossa jo lapsesta lähtien on tottunut käymään.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Natanael - 22.03.14 - klo:23:13
Vanhempieni mukana menin helluntaiseurakuntaan. Kävin siellä kasteella ollessani noin 10v. Vai olinkohan jo 12v. Jossain on joku paperi...täytyy joskus etsiä esille. Erosin kymmenien vuosien jälkeen muutama vuosi sitten ja olen sen jälkeen etsinyt itselleni sellaista seurakuntaa, jossa ei ylistysfiilistellä tai jossa ei ole liian lakihenkistä ja mikä tärkeintä, jossa halutaan etsiä totuutta.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 22.03.14 - klo:23:17
Kirjoitin tuossa aloitustekstissä, että omaa seurakuntaa tulisi voida mainostaa jollakin muulla keinolla kuin kilpailevia vaihtoehtoja mollaamalla. Mutta samassa viestissä jo tulin arvostelleeksi niitä muita vaihtoehtoja... näin tämä menee.
 :o
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 22.03.14 - klo:23:21
Se on ehkä koko elämän kestävä ongelma, miten pysyä siinä puolivälissä, ettei tipahda ojaan sinne lakihenkisyyden puolelle tai ettei tipahda ojaan sinne tien toiselle puolelle sellaiseen asenteeseen, että "hällä väliä". Minulla ainakin meinaa horjua ojanpenkalta toiselle.
 ???
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Natanael - 22.03.14 - klo:23:23
Ilmestyskirjassakin lukee näin 'mutta se minulla on sinua vastaan, että..'
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 22.03.14 - klo:23:52
Ilmestyskirjassakin lukee näin 'mutta se minulla on sinua vastaan, että..'

Tarkoitat kai sitä, että siinä tavallaan puhutaan pahaa jostakin seurakunnasta.

Lainaus
Ilmestyskirja 2:4-5
Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus...
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Marjatta - 23.03.14 - klo:08:43
Olen jo vuosia miettinyt, että luterilaisesta kirkosta olisi lähdettävä johonkin. En vain ole osannut päättää, minne. Nyt olen pikkuhiljaa päätymässä sellaiseen ratkaisuun, että ehkä liityn yhteiskristilliseen seurakuntaan.

Onko sellaisiakin olemassa?
Onko näillä  oma kirkkorakennus vai kokoontuvatko he jonkun olemassa olevan srk:n tiloissa??
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Jees-mies - 23.03.14 - klo:09:37
Mielestäni esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimivaa One Way Missionia voisi pitää olemukseltaan yhteiskristillisenä, vaikka se toimii sinänsä täysin seurakuntamaisesti.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 23.03.14 - klo:10:20
Minun korvissani sana "yhteiskristillinen" kuulostaa lähes kirosanalta, koska sen varjoon voidaan kätkeä melkein mitä tahansa. Käytännössä yhteiskristillisyys tarkoittaa sitä, että toimitaan yhdessä esim. jossakin aktiossa, mutta ei voida keskustella erottavista asioista.

Kokonaan toista on kristittyjen yhteys. Se on jo olemassa, sitä ei tarvitse eikä voi luoda. Mutta jos se joukko alkaa jotenkin organisoitua, siitä tulee uusi lahko entisten lisäksi.

Yhteiskristillisyys on lähinnä yritystä näyttää maailmalle, että kuinka rakastetaan toisiaan. Todellinen kristittyjen yhteys ei ole näyttelykamaa.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Taisto - 23.03.14 - klo:10:43
Minun korvissani sana "yhteiskristillinen" kuulostaa lähes kirosanalta
Onko mahdollista, että vika olisi sinun korvissasi?
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 23.03.14 - klo:10:47
Minun korvissani sana "yhteiskristillinen" kuulostaa lähes kirosanalta
Onko mahdollista, että vika olisi sinun korvissasi?

Kyllä niissä vikaa on. Kuulolaite ei vain ole korjannut sitä. Yhteiskristillisyys on mielestäni keinotekoista toisin kun kristittyjen yhteys.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 23.03.14 - klo:10:50
Tuosta kasteasiasta olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti se kuuluisi tapahtua vasta uskoontulon jälkeen, joten mahdollisesti on kasteella käynti myös edessä jossain vaiheessa.

Tuskin voit korjata virhettä toisella virheellä. Minä kävin tuon tien, joten kokemusta on.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Jees-mies - 23.03.14 - klo:10:56
Kyllä minulla on hieman samanlaisia tuntemuksia kuin Pauluksella. En tosin pidä "yhteiskristillisyyttä" sentään kirosanana, mutta siitä tulee mieleen sellainen hieman keinotekoisesti rakennettu toiminnan muoto, jossa erilaiset hengelliset organisaatiot yrittävät toimia välillä yhdessä ja lakaisevat vaikeat asiat siksi aikaa maton alle.

Yksilötason uskovien yhteys taas syntyy kuin itsestään.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Helena - 23.03.14 - klo:11:04
Tuosta kasteasiasta olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti se kuuluisi tapahtua vasta uskoontulon jälkeen, joten mahdollisesti on kasteella käynti myös edessä jossain vaiheessa.

Tuskin voit korjata virhettä toisella virheellä. Minä kävin tuon tien, joten kokemusta on.
Toisen vakaumuksen sohiminen ei liene asiallista. Moni voi tällä foorumillakin olla hyvin erimieltä niistä "teeseistä", joihin olet päätynyt opillisesti ja vakaumuksellisesti. Oma tiesi on oma tiesi ja toinen kuin toinenkin on samalla tavalla vapaa omaan vakaumukseensa.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 23.03.14 - klo:11:08
On aika yleistä, että oppi katsotaan yhteyden esteeksi. Mutta ei se näin ole, Kristuksen oppi on yhteyden edellytys. Yhteys on jo olemassa niiden kesken, joilla on tämä oppi. Riippumatta siitä, mihin "seurakuntaan" he kuuluvat.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 23.03.14 - klo:11:15
Toisen vakaumuksen sohiminen ei liene asiallista. Moni voi tällä foorumillakin olla hyvin erimieltä niistä "teeseistä", joihin olet päätynyt opillisesti ja vakaumuksellisesti. Oma tiesi on oma tiesi ja toinen kuin toinenkin on samalla tavalla vapaa omaan vakaumukseensa.

Taannoin soitti eräs nainen, joka oli saanut uutta opetusta kasteesta. Hän oli tullut siihen vakaumukseen, että hänen kaksi edellistä kastettaan olivat vääriä, siksi hän oli käynyt kolmannella. Joskus on velvollisuus "sohia" ja parempi olisi, jos sohiminen tapahtuisi riittävän ajoissa.

Tiedän, että monet ovat eri mieltä siitä mitä kirjoittelen. Mutta en pidä sitä mitenkään esteenä kirjoittamiselle. Eikä se taida olla foorumin sääntöjen vastaistakaan. Sitäpaitsi olen jo ehtinyt tottua virtuaaliseen kivitykseen.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 23.03.14 - klo:11:27
Jokaisella ihmisellä on oma elämänhistoriansa, joka vaikuttaa asioihin. Jos syntyy esim. luterilaiseen perheeseen, on luontevaa uskoon tultua mennä mukaan luterilaiseen seurakuntaan. Jos sama ihminen olisi syntynyt helluntailaiseen tai vapaakirkkolaiseen perheeseen, hän olisi mennyt mukaan näiden toimintaan uskoon tulonsa jälkeen. On siis ihan ns. sattumaa, mihin syntyy ja millaiset eväät saa uskonelämälleen.

Olen saanut luterilaisesta seurakunnasta tervehenkisen pohjan ilman uuskarismaattisuutta tai menestysteologiaa. Tästä olen kiitollinen.

Jos nyt pohtisin liittymistä johonkin seurakuntaan, niin vaa'assa painaisi ehkä enemmän se, liitynkö siihen, jonka harhat tunnen vai siihen, jonka harhoja en tunne. Jos liityn johonkin pieneen yhteisöön, niin en voi mitenkään varmistua siitä, millainen se on esim. vuoden kuluttua.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Helena - 23.03.14 - klo:11:33
Toisen vakaumuksen sohiminen ei liene asiallista. Moni voi tällä foorumillakin olla hyvin erimieltä niistä "teeseistä", joihin olet päätynyt opillisesti ja vakaumuksellisesti. Oma tiesi on oma tiesi ja toinen kuin toinenkin on samalla tavalla vapaa omaan vakaumukseensa.

Taannoin soitti eräs nainen, joka oli saanut uutta opetusta kasteesta. Hän oli tullut siihen vakaumukseen, että hänen kaksi edellistä kastettaan olivat vääriä, siksi hän oli käynyt kolmannella. Joskus on velvollisuus "sohia" ja parempi olisi, jos sohiminen tapahtuisi riittävän ajoissa.

Tiedän, että monet ovat eri mieltä siitä mitä kirjoittelen. Mutta en pidä sitä mitenkään esteenä kirjoittamiselle. Eikä se taida olla foorumin sääntöjen vastaistakaan. Sitäpaitsi olen jo ehtinyt tottua virtuaaliseen kivitykseen.
Henkilökohtaisuudet eivät koskaan ole asiallisia, varsinkaan kun argumenttina on oma kokemus. Näkemysten ilmaisu on kokonaan toinen asia.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 23.03.14 - klo:11:37
Muutama vuosi sitten kyselin kovasti paikkaani Jumalalta ja oikean seurakunnan valintaa.

Minulla oli 3 vaihtoehtoa ja valitsin niistä yhden ehkä noin vuoden mietinnän jälkeen. Olin onnellinen valinnastani. Kaikki meni hyvin ehkä pari vuotta kunnes
jouduin toteamaan ettei minua sinne ihmiset oikeasti halunneet. Vastuutehtäviin valittiin sellaisia jotka osoittivat käytöksellään pitävänsä minua "kummallisena ja ulkopuolisena" , minulle ei puhuttu edes vaikka istuin samassa pöydässä jne jne.

erosin seiltä joku aika sitten ja etsin edelleen paikkaani. Nyt mietin olenko luopio kun olen totaalisen kyllästynyt seurakuntien touhuihin, enkä keksi mitään paikkaa mihin oikeasti haluaisin mennä. en ole pariin kuukauteen taas käynyt edes missään kokouksessa :(

Katselen kyllä netistä ja TV7:lta kokouksia mutta en saa aikaseksi mennä minnekään. Pelkään pensiytyväni  :-[
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Natanael - 23.03.14 - klo:11:39
Jokaisella ihmisellä on oma elämänhistoriansa, joka vaikuttaa asioihin. Jos syntyy esim. luterilaiseen perheeseen, on luontevaa uskoon tultua mennä mukaan luterilaiseen seurakuntaan. Jos sama ihminen olisi syntynyt helluntailaiseen tai vapaakirkkolaiseen perheeseen, hän olisi mennyt mukaan näiden toimintaan uskoon tulonsa jälkeen. On siis ihan ns. sattumaa, mihin syntyy ja millaiset eväät saa uskonelämälleen.

Olen saanut luterilaisesta seurakunnasta tervehenkisen pohjan ilman uuskarismaattisuutta tai menestysteologiaa. Tästä olen kiitollinen.

Jos nyt pohtisin liittymistä johonkin seurakuntaan, niin vaa'assa painaisi ehkä enemmän se, liitynkö siihen, jonka harhat tunnen vai siihen, jonka harhoja en tunne. Jos liityn johonkin pieneen yhteisöön, niin en voi mitenkään varmistua siitä, millainen se on esim. vuoden kuluttua.
Aiemmin luterilaisesta kirkosta tosiaankin tiesi sen harhat. Joku pystyi niiden kanssa elämään, toinen ei. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että homppeliaatetta ja muuta jumalattomuutta vyörytetään kirkkoihin ja silloin saattaa tulla nopea lähtö. Paikallinen tilanne voi eri puolilla maata olla hyvinkin erilainen. Omalla paikkakunnallani on monta uskovaista pappia luterilaisessa kirkossa.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 23.03.14 - klo:11:42
Minun korvissani sana "yhteiskristillinen" kuulostaa lähes kirosanalta, koska sen varjoon voidaan kätkeä melkein mitä tahansa. Käytännössä yhteiskristillisyys tarkoittaa sitä, että toimitaan yhdessä esim. jossakin aktiossa, mutta ei voida keskustella erottavista asioista.

Kokonaan toista on kristittyjen yhteys. Se on jo olemassa, sitä ei tarvitse eikä voi luoda. Mutta jos se joukko alkaa jotenkin organisoitua, siitä tulee uusi lahko entisten lisäksi.

Yhteiskristillisyys on lähinnä yritystä näyttää maailmalle, että kuinka rakastetaan toisiaan. Todellinen kristittyjen yhteys ei ole näyttelykamaa.

Niin, minunkin korvissani sana "yhteiskristillinen" kuulostaa aika epämääräiseltä ja epäluotettavalta, paitsi tässä tilanteessa. OWM:n toiminta on minun kokemukseni mukaan raitista toimintaa ja on lähtenyt liikkeelle Jumalan kehotuksesta. Alunperinhän Suonto sai Jumalalta kehotuksen koota 200 uskovaa eri seurakunnista tekemään katutyötä. Siitä koko toiminta lähti liikkeelle.

Sitä en tiedä, miten on lähtenyt liikkeelle tämä ajatus seurakunnan perustamisesta. Kuitenkin nyt olen suunnitellut kokeilevani tällaista vaihtoehtoa. Pääseehän sieltä pois, jos toiminta käy epämääräiseksi. Vaikka tähän saakka en ole mitään epämääräistä havainnut. TV7:lta voi kuunnella joitakin niiden puhujien puheita sieltä OWM:sta, tosin kaikkien OWM:n puhujien puheita ei tv:ssä näy. Onhan siinä tosin sellainen seikka, että kun osa porukasta on luterilaisia ja osa vapaista seurakunnista niin opetuksessa voi olla vähän vaihtelua joistakin asioista puhuttaessa. Siinä kohdassa kuulija voi itse harkita asioita ja "valita sopivan vaihtoehdon".

Tällaiseen toimintaan osallistuminen vaatii sen, ettei ole niin ehdoton kaikissa asioissa vaan ottaa huomioon sen, että ihmiset on erehtyväisiä eikä kaikissa asioissa päästä yksimielisyyteen.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 23.03.14 - klo:11:45
Henkilökohtaisuudet eivät koskaan ole asiallisia, varsinkaan kun argumenttina on oma kokemus. Näkemysten ilmaisu on kokonaan toinen asia.

Mitähän tarkoitat noilla henkilökohtaisuuksilla? Miksi ei saisi kertoa omista kokemuksista? Voihan olla, että omat kokemukset auttavat jotain toista vaikeassa valinnassa.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 23.03.14 - klo:11:48
Mielestäni luterilainen herätyskristillisyys on kaikkein paras vaihtoehto, siihen vain pitäisi saada lisätyksi se, että lasten kastaminen lopetettaisiin ja siirryttäisiin kastamiseen vasta uskoontulon jälkeen. Luterilainen herätyskristillisyys on tervettä uskoa minun käsitykseni mukaan.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Helena - 23.03.14 - klo:11:49
Henkilökohtaisuudet eivät koskaan ole asiallisia, varsinkaan kun argumenttina on oma kokemus. Näkemysten ilmaisu on kokonaan toinen asia.

Mitähän tarkoitan noilla henkilökohtaisuuksilla? Miksi ei saisi kertoa omista kokemuksista? Voihan olla, että omat kokemukset auttavat jotain toista vaikeassa valinnassa.
Omien kokemusten kertominen on tottakai ok. Mutta se ei ole ok, että leimaa toisen ihmisen vakaumuksen virheelliseksi.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Natanael - 23.03.14 - klo:11:50

erosin seiltä joku aika sitten ja etsin edelleen paikkaani. Nyt mietin olenko luopio kun olen totaalisen kyllästynyt seurakuntien touhuihin, enkä keksi mitään paikkaa mihin oikeasti haluaisin mennä. en ole pariin kuukauteen taas käynyt edes missään kokouksessa :(
Elämässäni oli tilanne, etten käynyt yli kymmeneen vuoteen missään jotain satunnaista tilannetta kuten joulukirkkoa tms. lukuunottamatta. Jotkut pitivät minua luopiona. Itse en itseäni sellaiseksi ole ajatellut. Viimeksi olen käynyt säännöllisesti kokouksissa noin 2v. sitten. Väsähdin silloin totaalisesti ylistystouhuihin - on parempi pysyä uskossa yksinään kuin menettää uskonsa porukassa. Sitä aiemmin kävin toisessa seurakunnassa, mutta siellä taas oli lakihenkinen meininki ja kun lisäksi tuli varoituksia jopa puhujapöntöstä, katsoin parhaaksi väistyä takavasemmalle.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Helena - 23.03.14 - klo:11:53
Mielestäni luterilainen herätyskristillisyys on kaikkein paras vaihtoehto, siihen vain pitäisi saada lisätyksi se, että lasten kastaminen lopetettaisiin ja siirryttäisiin kastamiseen vasta uskoontulon jälkeen. Luterilainen herätyskristillisyys on tervettä uskoa minun käsitykseni mukaan.
Tämä on varmasti totta. Harmillista on se, että jäsenyys osoittautuu omaan vakaumukseen nähden ongelmalliseksi.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 23.03.14 - klo:12:01

erosin seiltä joku aika sitten ja etsin edelleen paikkaani. Nyt mietin olenko luopio kun olen totaalisen kyllästynyt seurakuntien touhuihin, enkä keksi mitään paikkaa mihin oikeasti haluaisin mennä. en ole pariin kuukauteen taas käynyt edes missään kokouksessa :(
Elämässäni oli tilanne, etten käynyt yli kymmeneen vuoteen missään jotain satunnaista tilannetta kuten joulukirkkoa tms. lukuunottamatta. Jotkut pitivät minua luopiona. Itse en itseäni sellaiseksi ole ajatellut. Viimeksi olen käynyt säännöllisesti kokouksissa noin 2v. sitten. Väsähdin silloin totaalisesti ylistystouhuihin - on parempi pysyä uskossa yksinään kuin menettää uskonsa porukassa. Sitä aiemmin kävin toisessa seurakunnassa, mutta siellä taas oli lakihenkinen meininki ja kun lisäksi tuli varoituksia jopa puhujapöntöstä, katsoin parhaaksi väistyä takavasemmalle.

vähän sama olotila on itselläni mutta haaveilen sitlti että joskus löytäisin srk:n jossa rakastetaan toisiamme. ehkä se toteutuu vasta taivaassa.

mutta enemmän pelkään että pensistyn tai rupean taas "pahan puhujaksi" kuten viimeksi kun olin vuosia vain uskottomien seurassa, silloin myös sairastuin ja pelkäsin kuolemaa tosissani  :-\

siihen aikaan sattui myös wtc-isku ja olin täysin vakuuttunut että jos olisin ollut "hereillä" olisin tiennyt jotain sellaista olevan tulossa koska

"ei Herra Herra tee mitään ilmoittamatta salaisuuttan palvelijoilleen, profeetoille".

Tuonhan aavistivat Wilkersonin seurakunnassa kun lopettivat kokoukset ja paastosivat ennen kuin isku sitten tapahtui  ???

samoin nyt tulisi olla valveilla kun maailman sota kärkkyy ovella  :(
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 23.03.14 - klo:12:04
mitä jos vainot syttyy ja minulla ei ole ketään jonka yhteydessä olisin niiden keskellä  :(
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Natanael - 23.03.14 - klo:12:16
Yksin ei ole kiva olla. Se, että jää pois jostain seurakunnasta katkoo sosiaalisia suhteita. Jos niitä on ennättänyt tulla. Tällä hetkellä minun seurakuntani on miesten piiri kerran kuussa, satunnaiset ystävien kohtaamiset, käyn epäsäännöllisesti hyvin monenlaisissa piireissä. Sitten on lisäksi tämä foorumi.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 23.03.14 - klo:12:25
viesti hävis kun painoin väärää nappia   :-[

noh, olkoon , ei tätä tarvii enempää käsitellä , mitä väliä yhdellä sielulla on  :(

olkoot ne perhettä jotka siihen vielä uskoo  :-X
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Lydia - 23.03.14 - klo:12:36
Tuosta kasteasiasta olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti se kuuluisi tapahtua vasta uskoontulon jälkeen, joten mahdollisesti on kasteella käynti myös edessä jossain vaiheessa.

Tuskin voit korjata virhettä toisella virheellä. Minä kävin tuon tien, joten kokemusta on.

Kunnioitetaan toisen mielipidettä ja sitä minkä on oikeasi kokenut kasteasiassa.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Lydia - 23.03.14 - klo:13:10
mitä jos vainot syttyy ja minulla ei ole ketään jonka yhteydessä olisin niiden keskellä  :(

Jumala varmaan johdattaa sinut johonkin seurakuntaan vielä.  :)
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 23.03.14 - klo:13:31
Tuosta kasteasiasta olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti se kuuluisi tapahtua vasta uskoontulon jälkeen, joten mahdollisesti on kasteella käynti myös edessä jossain vaiheessa.

Tuskin voit korjata virhettä toisella virheellä. Minä kävin tuon tien, joten kokemusta on.

Kunnioitetaan toisen mielipidettä ja sitä minkä on oikeasi kokenut kasteasiassa.

Kaikkien muiden mielipidettäkö pitää kunnioittaa, paitsi minun? Jotenkin epäjohdonmukaista. Sitäpaitsi en toivo, että joku tekee saman virheen, minkä itse olen tehnyt.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Lydia - 23.03.14 - klo:13:35
Tuosta kasteasiasta olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti se kuuluisi tapahtua vasta uskoontulon jälkeen, joten mahdollisesti on kasteella käynti myös edessä jossain vaiheessa.

Tuskin voit korjata virhettä toisella virheellä. Minä kävin tuon tien, joten kokemusta on.

Kunnioitetaan toisen mielipidettä ja sitä minkä on oikeasi kokenut kasteasiassa.

Kaikkien muiden mielipidettäkö pitää kunnioittaa, paitsi minun? Jotenkin epäjohdonmukaista. Sitäpaitsi en toivo, että joku tekee saman virheen, minkä itse olen tehnyt.

No vähän semmonen juttu jos joku kertoo jotakin kokemuksiaan tjms ei ole hyvä lytätä niitä. En minä oikein pidä hyvänä jos kerron jostakin Jumalan kohtaamisestani ja se yritetään mitätöidä. Siitä vain tässä kysymys. Ei henkilökohtaista sen enempää.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 23.03.14 - klo:13:50
kyllä tää on näköjään vaikeeta muillakin  :-\

- ihmissuhteet  :'(
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Mice - 23.03.14 - klo:13:52
Jo pienenä lapsena olin mukana luterilaisen seurakunnan kuvioissa. Lähinnä herätysliikejutuissa, mutta myös kirkossa kävin sunnuntaisin. Lisäksi kävin vielä teini-ikäisenäkin seurakunnan pitämässä pienoismallikerhossa (sekin alkoi muuten aina rukouksella). Kaikesta tuosta jäi sellainen "kodin tuntu".

Muistan sen, että minusta ei ollut ollenkaan vastenmielistä olla mummojen ja pappojen seassa seurakuntatalolla hengellisessä tilaisuudessa. Siellä oli rento tunnelma ja pienet leikkimisen äänet eivät häirinneet ketään. Karkinkin monesti joku mukava ihminen tarjosi (Pectuksia muistan ainakin saaneeni :D)

Varsinkin juuri siitä synnyinpaikkakunnan seurakuntalosta ja ihmisistä siellä on jäänyt sellainen turvallinen muisto. Hymyileviä ja sopivan "tavallisia" ihmisiä. Huutavia "kiljukauloja" ei ollut. Pelkäsin niitä lapsena, kun vierailimme joskus toisessa seurakunnassa, missä sellaisiakin oli ja meininki muutenkin erilaista mihin olin tottunut (tässä ei ole tarkoitus pilkata mitään seurakuntaa, se oli erilaista ja that's it).

Nyt sitten tilanne kirkossa on se, että vaikea siellä on uskovan olla mukana. Monien herätysliikkeiden toiminta on edelleen hyvää ja niihinhän uskovat luterilaiset monesti mukaan menevätkin. Kirkon "johtoporras" on suurimmalta osaltaan mätä, enkä itse jaksa uskoa, että se siitä enää paremmaksi muuttuu. Minun päätettävissähän se asia ei ole, mutta siltä se näyttää.

Jos eroan kirkosta, niin en varmaankaan liity mihinkään seurakuntaan jäseneksi. Nyt ei ainakaan ole sellaista seurakuntaa näköpiirissä mihin haluaisin liittyä. Luterilaisena tavalla tai toisella pysyn, kuuluimpa kirkkoon tai en.
Paikkakunnallani on luterilaisia jumalanpalveluksia joka viikko, joihin saa osallistua nykyiset ja entiset kirkon jäsenet. Tunnen siis näkemyksiltään luterilaisia, jotka eivät kuulu kirkkoon, johtuen sen linjan muutoksista.

Itse pidän yhtenä merkittävänä käännekohtana vuoden 1986 pappisviran avautumista myös naisille. En kiihkoile siitä asiasta, mutta uskon kyllä tutkimusten tuloksia. Vuonna 2011 ilmestynyt Kati Niemelän tekemä tutkimus kertoo, että kirkon naispapeista vain 14% pitää homoseksuaalisuutta syntinä. Miespapeista sentään vielä puolet uskovat Raamatun ilmoitukseen tuossa asiassa. Lukuhan pitäisi olla 100%, että ei tuo kovin lohduttavalta vaikuta. Samassa tutkimuksessa todettiin, että aika harva naispapeista piti kirkon ykköstehtävänä evankeliumin julistamisen. Naispappien listalla tärkeämpiä olivat yhteiskunnallinen toiminta ja vaikuttaminen. Kirkolla ei ole mitään toivoa, jos evankeliumista ei tule ykkösasia. Se on aivan varma juttu.

Itse pidän hyvänä yhdistyksiä, missä on ihmisiä monista eri taustoista ja yhteisenä päänäkynä on kristuskeskeisyys ja evankeliumin julistamienn ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Käyn erään sellaisen yhdistyksen tapahtumissa ja olen kokenut niissä aitoa yhteyttä. Minua ei kauheasti kiinnosta siellä se, että mikä on kenenkin tausta. Julistus ja opetus ovat niin ytimeen porautuvia, että siinä riittää hyvässä mielessä ihmeteltävää kahvipöytäkeskusteluihin ja kotimatkalle.

Olipas vähän sekava kirjoitus. :D


Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Natanael - 23.03.14 - klo:13:58
Tuosta kasteasiasta olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti se kuuluisi tapahtua vasta uskoontulon jälkeen, joten mahdollisesti on kasteella käynti myös edessä jossain vaiheessa.

Tuskin voit korjata virhettä toisella virheellä. Minä kävin tuon tien, joten kokemusta on.

Kunnioitetaan toisen mielipidettä ja sitä minkä on oikeasi kokenut kasteasiassa.

Kaikkien muiden mielipidettäkö pitää kunnioittaa, paitsi minun? Jotenkin epäjohdonmukaista. Sitäpaitsi en toivo, että joku tekee saman virheen, minkä itse olen tehnyt.

No vähän semmonen juttu jos joku kertoo jotakin kokemuksiaan tjms ei ole hyvä lytätä niitä. En minä oikein pidä hyvänä jos kerron jostakin Jumalan kohtaamisestani ja se yritetään mitätöidä. Siitä vain tässä kysymys. Ei henkilökohtaista sen enempää.
Jos joku joka olisi käynyt uskovien kasteella ja kertoisi nyt aikovansa käydä uudelleen kasteella, koska siinä ensimmäisessä käytettiin vääriä kastesanoja, tulisiko siihen kommentteja? Entäpä, jos joku aikoisi suorittaa kasteen perumisrituaalin, ohitettaisiinko se ns. lyttäämättä?
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Marjatta - 23.03.14 - klo:14:12
Micen stooria oli mukava lukea. Ei ollut sekava.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Lydia - 23.03.14 - klo:14:15
Uskon että Jumala johdattaa myös paikalliseurakunta-asioissa kun seurakuntaan kuuluminen on raamatullista ja Jumalan tahdon mukaista.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 23.03.14 - klo:14:17
Kirkolla ei ole mitään toivoa, jos evankeliumista ei tule ykkösasia. Se on aivan varma juttu.

Itse pidän hyvänä yhdistyksiä, missä on ihmisiä monista eri taustoista ja yhteisenä päänäkynä on kristuskeskeisyys ja evankeliumin julistamienn ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Käyn erään sellaisen yhdistyksen tapahtumissa ja olen kokenut niissä aitoa yhteyttä. Minua ei kauheasti kiinnosta siellä se, että mikä on kenenkin tausta. Julistus ja opetus ovat niin ytimeen porautuvia, että siinä riittää hyvässä mielessä ihmeteltävää kahvipöytäkeskusteluihin ja kotimatkalle.

Olipas vähän sekava kirjoitus. :D

Ei yhtään sekava. Voin yhtyä kaikkeen kirjoittamaasi. Vaikka kirkollisissa kuvioissa voinkin olla mukana, niin en ole kirkkoon liittymässä, juuri siitä syystä, että johto on pahasti metsässä. En kuitenkaan tarkoita oman paikkakuntani papistoa ainakaan kokonaisuudessaan. Sieltä löytyy ystäviä, joiden kanssa on Hengen yhteys. Mm. eräs lestadiolaistaustainen nuori pappi.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 23.03.14 - klo:14:20
Uskon että Jumala johdattaa myös paikalliseurakunta-asioissa kun seurakuntaan kuuluminen on raamatullista ja Jumalan tahdon mukaista.

Mielestäni kuulun seurakuntaan, vaikka en kuulukaan mihinkään "hengelliseen" yhdistykseen, joita jostain merkillisestä syystä pidetään "Jumalan seurakuntina".
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Natanael - 23.03.14 - klo:14:49
Poikani kävi joskus varhaismurkkuiässä helluntaiseurakunnan kesäleirillä ja sai siellä niin negatiivisia kokemuksia, että halusi kesken pois. Sitten yläasteikäisenä hän halusi lähteä lut.kirkon rippileirille. Tästä syntyi jonkunmoinen meteli helluntailaisen sukuni keskuudessa. Se vaimeni vasta siihen kun kysyin: 'Kumpi on parempi mennä oikein kastettuna helvettiin vai väärin kastettuna taivaaseen?' Hengelliset asiat siis kiinnostivat poikaa, mutta ei helluntailainen touhu. Hän kävi siis vasta murkkuikäisenä kasteella ja sai silloin valelukasteen. Rippileirille olisi voinut osallistua muutenkin, mutta ennen konfirmointia piti käydä kasteella. Riparin vetäjät olivat uskovaisia ja tilaisuudessa, jossa oli myös vanhemmat läsnä, selostettiin pelastuksen tie hyvin selvästi.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 23.03.14 - klo:16:25
Poikani kävi joskus varhaismurkkuiässä helluntaiseurakunnan kesäleirillä ja sai siellä niin negatiivisia kokemuksia, että halusi kesken pois. Sitten yläasteikäisenä hän halusi lähteä lut.kirkon rippileirille. Tästä syntyi jonkunmoinen meteli helluntailaisen sukuni keskuudessa. Se vaimeni vasta siihen kun kysyin: 'Kumpi on parempi mennä oikein kastettuna helvettiin vai väärin kastettuna taivaaseen?' Hengelliset asiat siis kiinnostivat poikaa, mutta ei helluntailainen touhu. Hän kävi siis vasta murkkuikäisenä kasteella ja sai silloin valelukasteen. Rippileirille olisi voinut osallistua muutenkin, mutta ennen konfirmointia piti käydä kasteella. Riparin vetäjät olivat uskovaisia ja tilaisuudessa, jossa oli myös vanhemmat läsnä, selostettiin pelastuksen tie hyvin selvästi.

Tämä on mielestäni suuri kiitosaihe. Toivon, että meistä itsekukin voisi rohkaista vaikkapa sähköpostitse niitä kirkon palvelijoita, joilla vielä on oikea sanoma. Olen itse harrastanut sitä jo useamman vuoden ja lähes joka kerta palautteeseeni on vastattu kiitoksella.

Palautteen (ainakin srk:n työntekijöille) voi antaa osoitteella: etunimi.sukunimi@evl.fi
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Hilema - 23.03.14 - klo:20:34
Mielestäni esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimivaa One Way Missionia voisi pitää olemukseltaan yhteiskristillisenä, vaikka se toimii sinänsä täysin seurakuntamaisesti.

OW jakautuu kahteen: seurakuntaan ja lähetysjärjestöön.

Lähetysjärjestön aktioihin osallistuminen ja toiminnan kannattaminen on sallittua kaikille. Aktiot toimivat paikallisen OW -srk:n tai sen ystäväsrk:n hyväksi. Hyvää työtä köyhien, orpojen, vammaisten, naisleskien ja katulasten hyväksi, mutta ei minusta mitenkään mainittavasti yhteiskristillistä.

House -srk:ssa on baptistinen kästekäsitys. Ovathan sen pastoritkin siiirtyneet sinne helluntaista (Miettinen, Mattila). Sitä en tiedä, onko mahd. olla srk:n jäsen ilman vallitsevan opin mukaista kastetta, mutta selvää on, että ilman sitä pidetään kastamattomana. - Joten siinä se yhteiskristillisyys.

Lainaus
Sitä en tiedä, miten on lähtenyt liikkeelle tämä ajatus seurakunnan perustamisesta.

Srk:n tarve on tullut siitä, että toiminnan piirissä (perjantai Kristukselle) uskoon tulleista monetkaan eivät löytäneet paikkaansa jo olemassa olevista, kuten oli ollut  tarkoitus. Toiminnasta oli tullut hengellinen yhteys myös monille jo uskoville, joilla eri syistä ei ollut muuta yhteyttä. Yltiökarismaattisissa sekä uskonsanan piireissä hajonneita oli samoin hakeutunut OW:n piiriin.

Lähteet: Raportti -lehti.

Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Hilema - 23.03.14 - klo:20:50
Yhteiskristillisyys on minusta - hieman kärjistäen - sitä, että kastamattomat ja väärinkastetut, (eli luterilaiset ja jokunen met. tai ort.) saavat tulla mukaan toimintaan oikeinkastettujen tosiuskovaisten päämäärien hyväksi.

Tai eri srk:tiin kuuluvien keskeinen viihdytystilaisuus, jossa ohjelmaa esittävät mm. kirkkoherra ja hell.past., jotka rämppäävät kitaroitaan ja laulavat duettoja.  Yhteisesitys siis. (En ollut läsnä, luin lehdestä).
Sitten taivastellaan, kuinka ihmeellistä on,että voidaan kokoontua yhdessä (kerran vuodessa) vaikka kuulutaan eri srk:tiin.

En näe mielekkäänä yht.krist. toimintaa, sillä emmehän me mahdu fyysisestikään kaikki samaan seurakuntaan. (Yhden srk:n sopiva  jäsenmäärä on n.150 henkilöä). Hyvät suhteet ja ystävällismieliset asenteet eri tunnustuskuntia kohtaan tulee tietenkin olla, mutta yhteiselle toiminnalle ei ole edellytyksiä, eikä edes tarvetta.

Henk.koht. ystävyyssuhteet muodostuvat kuten ystävyydet muutenkin.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Jees-mies - 23.03.14 - klo:22:26
House -srk:ssa on baptistinen kästekäsitys. Ovathan sen pastoritkin siiirtyneet sinne helluntaista (Miettinen, Mattila). Sitä en tiedä, onko mahd. olla srk:n jäsen ilman vallitsevan opin mukaista kastetta, mutta selvää on, että ilman sitä pidetään kastamattomana. - Joten siinä se yhteiskristillisyys.
Täytyy myöntää, etten ole kovin tarkasti seurannut OWM:n kehitystä viime aikoina. En tiennyt että siellä on nykyään toinenkin helluntaitaustainen pastori.

Miettinen kasteesta ja muustakin:
http://www.onewaymission.fi/index.php/opetusta/luettavaa/379-haaste-muutokseen

Lainaus
Upotuskaste symboloi sitä, että meidät on haudattu Kristuksen kanssa. Kristuksessa olemme kuolleet synnille, vanha on kadonnut ja jotakin uutta on tullut tilalle, olemme nyt uusia luomuksia Kristuksessa. Valtava esikuvallinen vahvistus uskollemme ja myös yksi niitä uskon opin alkeita, joiden pitäisi olla meille jo täysin selviä, jotta pääsisimme eteenpäin.

Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Natanael - 23.03.14 - klo:22:29

En näe mielekkäänä yht.krist. toimintaa, sillä emmehän me mahdu fyysisestikään kaikki samaan seurakuntaan. (Yhden srk:n sopiva  jäsenmäärä on n.150 henkilöä).
Olen samaa mieltä tuosta jäsenmäärästä. Yksilö hukkuu isompaan.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 24.03.14 - klo:00:09
Nimimerkki Kurjenmiekka tuolla edellä jossakin viestissään kaipaili uskovien keskinäistä rakkautta ja sellaista uskovien perheyhteyttä, jotain sinnepäin. Toisella foorumilla jo olen aiemmin tähän vastannutkin, mutta vastaanpa jälleen.

Minun vastaukseni tähän on aika kyyninen. Olen sitä mieltä, ettei välttämättä koskaan tämän maallisen elämän aikana tule mitään niin kovin erikoista yhteyttä uskovien välille. Mutta jos jollain lailla pystyy joukkoon sopeutumaan, niin siinä on jo ihan riittävästi. Uskovien väliset ihmissuhteet toimii samoin kuin kaikkien muidenkin ihmisten väliset suhteet. Pitää olla luonteeltaan sellaiset ihmiset, jotka viihtyy toistensa seurassa ja vielä mielellään samat mielenkiinnon kohteet. Uskovien joukossa yhdistävä tekijä on kiinnostus uskonasioihin. Oikeastaan muuta yhdistävää ei välttämättä olekaan.

_______________________________________

Sitten noista eri seurakunnista.
Mielestäni on surullista se, että uskovaiset on jakautuneet ryhmiin, jotka on sotajalalla keskenään. Paras vaihtoehto olisi sellainen, josta joku onkin joskus jollekin foorumille kirjoittanut, että kaikki uskovat yhdessä muodostaisivat yhden seurakunnan jollekin paikkakunnalle. Esim. olisi Tampereen seurakunta, Turun seurakunta, Helsingin seurakunta eikä mitään erotteluita luterilaisiin, helluntailaisiin, vapaakirkkolaisiin yms. Kaikki kuuluisivat samaan porukkaan. Ei vaan taida koskaan toteutua.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 24.03.14 - klo:01:23
Minua häiritsee sellainen mielikuva, jonka olen saanut helluntailaisista seurakunnista, että niissä suhtaudutaan hieman nihkeästi luterilaisiin. Ja sekin häiritsee, että luterilaiset on jakaantuneet niin moniin eri herätysliikkeisiin, joista eräätkin kuvittelevat olevansa ainoita oikeita uskovia.  Toisaalta hyvähän se on, että on ollut herätyksiä eri aikoina. Niiden seurauksenahan ne herätysliikkeetkin tosiaan on syntyneet...

Kun nyt sitten on keksitty tällainen oiva ratkaisu kuin yhteiskristillisyys, niin tämä sopii minulle vallan mainiosti. Ainakin tässä tapauksessa kun olen vuosien ajan seurannut opetusta ko. paikassa ja havainnut, että opetus on raitista.
Sitä paitsi tämähän oli alunperin Jumalan keksintö. Nimittäin T.Suonto oli saanut Pyhältä Hengeltä kehotuksen koota 200 uskovaa eri seurakunnista tekemään katulähetystyötä. Ja tämä toiminta jatkuu edelleen ja siihen toiminnan oheen on nyt muodostunut tämä seurakunta.
__________________________

Hilema kyseli toimitiloista. No, niitä voi vuokrata.  :)
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 24.03.14 - klo:01:43
Lapsena minua harmitti se, että kun luokallani oli useita lestadiolaisia, niin että vain he olisivat olleet oikeita uskovia. Myöhemmin harmitti kun nuorena ja nuorena aikuisena huomasin, miten myös muihin luterilaisen kirkon eri herätysliikkeisiin kuuluvat ihmiset olivat omissa lokeroissaan. Ja nykyisin harmittaa se, miten eri kirkkokuntiin kuuluvat uskovat ovat välillä vähän kuin sotajalalla keskenään. Tämän vuoksi en erityisemmin haluaisi kuulua juuri mihinkään kirkkokuntaan sillä aina kuuluessaan johonkin asettuu jotain toista vastaan. Uskovien kuuluisi olla samaa joukkoa.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 24.03.14 - klo:03:51
Minua häiritsee sellainen mielikuva, jonka olen saanut helluntailaisista seurakunnista, että niissä suhtaudutaan hieman nihkeästi luterilaisiin.

En sanoisi "hieman". Eivät ne luterilaiset oikeastaan olleet uskovaisiakaan, mitä nyt ehkä jotenkin pääsisivät taivasten valtakuntaan armosta, jos siitäkään. Toisin kuin me tosiuskovat, jotka on upotettu eikä vaan valeltu ja kuulumme valiojoukkoon. Näin sanoo häveten hän, joka on itsekin näin ajatellut.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 24.03.14 - klo:04:06
Poistin kysymyksen.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Marjatta - 24.03.14 - klo:09:34
Eikö yhdistävänä tekijänä ole usko Jeesukseen! Erilaisuutemme ilman Kristusta ei yhdistä, mutta usko Häneen Pyhässä Hengessä yhdistää.

Vaikka on paljon [eri syistä] kaikenlaista vajavuutta, niin emmekö itse kukin Kristuksen Hengen avulla voi osoittaa rakkautta ja lämpöä, edes yhdelle seurakunnassa, odottamatta sitä muilta!


Paholainen tekee kaikkensa uskovien yhteyden rikkomiseksi ja se kyllä osaa käyttää jos minkäkinlaista syytä, joka näyttää olevan pätevä ja luvallinen.
Pohdintani on osoitettu etenkin minulle, ei  syytökseksi kenellekään.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Hilema - 24.03.14 - klo:11:06
Tämä Tarck Aili J.A.:n kommentti on niin oiva ja totta, että lainaan sen tähän:


Lainaus
Nimimerkki Kurjenmiekka tuolla edellä jossakin viestissään kaipaili uskovien keskinäistä rakkautta ja sellaista uskovien perheyhteyttä, jotain sinnepäin. Toisella foorumilla jo olen aiemmin tähän vastannutkin, mutta vastaanpa jälleen.

Minun vastaukseni tähän on aika kyyninen. Olen sitä mieltä, ettei välttämättä koskaan tämän maallisen elämän aikana tule mitään niin kovin erikoista yhteyttä uskovien välille. Mutta jos jollain lailla pystyy joukkoon sopeutumaan, niin siinä on jo ihan riittävästi. Uskovien väliset ihmissuhteet toimii samoin kuin kaikkien muidenkin ihmisten väliset suhteet. Pitää olla luonteeltaan sellaiset ihmiset, jotka viihtyy toistensa seurassa ja vielä mielellään samat mielenkiinnon kohteet. Uskovien joukossa yhdistävä tekijä on kiinnostus uskonasioihin. Oikeastaan muuta yhdistävää ei välttämättä olekaan.

Tuolta sekalaiselta jouk(ki)olta ei pidä odottaa liikoja.
Ei sellaista lämpöä ja huomiota, mitä olisi kunkin kuulunut saada aikanaan osakseen omassa lapsuudenkodissaan. Ei sellaista läheisyyttä mitä voi olla vain hyvässa avioliitossa ja omassa perheessä. Ei srk korvaa puolisoa, perhettä ja syvää ystävyyttä, jos niitä ei ole.  Srk ei korvaa sukulaisia, joihin on pitkäaikainen, yhteiseen taustaan ja paljolti samuuteen perustuva yhteydentunne, vaikka nämä eivät olisi uskoviakaan. S-suhteita kannattaa vaalia, jos suinkin siihen on molemminpuolista halukkuutta.

Perheenäidit ovat usein väsyneitä, joiden kristill. `velvollisuus` täyttyy siinä, kun saavat katraansa ajoissa jumikseen ja pyhäkouluun.
Joukossa on huonokuuloisia vanhuksia, joiden kanssa hälisevässä tilassa on melko mahdoton keskustella.
Joukossa on sellaisia, joista voi päälle päin päätellä,
että eivät ole kasvaneet herätysliikekodissa tai muussa ns. erittäin kunnollisessa perheessä. Näiden kanssa ei luonnollisesti olisi mitään yhteistä, mutta he tarvitsisivat myönteistä huomioita meiltä muilta. (On ollut ilo havaita muutamien tällaisten pysymistä joukossa sunnuntai toisensa jälkeen, ja kasvua kaikin puolin edukseen).
Teinit ja nuoret aikuiset saattavat olla niin `cool`. Toiset ovat niin arkisia ja ylipainoisia, muutamat taas virallisia pukuherroja ja -rouvia.

On hyvin asiat, jos kirkkokahveilla on muutamakin, joiden kanssa on syntynyt luonteva kuulumistenvaihto -yhteys. Kaikki siitä enempi on ylimääräistä plussaa.
Ehkä auttaisi tarkempi erittely, mihin tarpeeseen odottaa seurakunnan, tuon epämääräisen kollektiivin, vastaavan.

Kurjenmiekan kalseat kokemukset ovat totta, on niistä itsellänikin havaintoa. Lämpö-avoimuus - aste pitäisi olla havaittavissa kuitenkin nopeasti, muutaman käynnin jälkeen.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Hilema - 24.03.14 - klo:11:12
Lainaus
Hilema kyseli toimitiloista. No, niitä voi vuokrata.  :)
« Viimeksi muokattu: tänään kello 01:25 kirjoittanut Tarck Aili J.A.

Tuon täytynee liittyä johonkin ihan muuhun. En ole kysellyt toimitiloista. Omakin srk:ni kokoontuu vuokratiloissa.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 24.03.14 - klo:11:35
Lainaus
Hilema kyseli toimitiloista. No, niitä voi vuokrata.  :)
« Viimeksi muokattu: tänään kello 01:25 kirjoittanut Tarck Aili J.A.

Tuon täytynee liittyä johonkin ihan muuhun. En ole kysellyt toimitiloista. Omakin srk:ni kokoontuu vuokratiloissa.

Joo, en tiedä, mistä luin tuon.  ::)  Selasin ketjua taaksepäin enkä löytänyt tuota. Joka tapauksessa on hyvä, että tiloja voi myös vuokrata srk:n käyttöön. Samoissa tiloissa voi olla samana päivänäkin erilaisia hengellisiä tilaisuuksia eri porukoiden järjestämänä.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 24.03.14 - klo:11:40
Tuosta kasteasiasta olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti se kuuluisi tapahtua vasta uskoontulon jälkeen, joten mahdollisesti on kasteella käynti myös edessä jossain vaiheessa.

Tuskin voit korjata virhettä toisella virheellä. Minä kävin tuon tien, joten kokemusta on.

Tuo vähän kiinnostaisi, että millä lailla koet tehneesi "toisen virheen" ja mikä oli se ensimmäinen virhe. Oliko ensimmäinen virhe luterilaiseksi syntyminen ja toinen virhe se aikuiskaste? Miksi koet nämä virheiksi? Jos seurakunnassa/seurakunnissa on ollut mielestäsi jotain väärää opetusta tai väärää asennetta, niin sehän on kuitenkin eri asia kuin kaste.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 24.03.14 - klo:11:55
Hilemalla osuvaa tekstiä tuossa viestissä #53.
Lainaus
Hilema: "Ehkä auttaisi tarkempi erittely, mihin tarpeeseen odottaa seurakunnan, tuon epämääräisen kollektiivin, vastaavan."
En oikeastaan odota seurakunnalta mitään muuta kuin hyvää opetusta sieltä puhujanpöntöstä. Muilta osanottajilta odottaisin lähinnä jonkinlaista hyväksymistä joukkoon. Olen aika kyyninen tässä asiassa enkä edes odota löytäväni sieltä mitään ystäviä tai keskusteluseuraa. Istun siellä penkissä ja yritän olla näkymätön.  ??? Jos voisi toivoa mitä vaan, toivoisin, että seurakunnissa jokaisella olisi joitakin ystäviä, joiden kanssa voisi keskustella. Kuitenkaan en pidä tätä realistisena ajatuksena.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 24.03.14 - klo:12:43
Tuosta kasteasiasta olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti se kuuluisi tapahtua vasta uskoontulon jälkeen, joten mahdollisesti on kasteella käynti myös edessä jossain vaiheessa.

Tuskin voit korjata virhettä toisella virheellä. Minä kävin tuon tien, joten kokemusta on.

Tuo vähän kiinnostaisi, että millä lailla koet tehneesi "toisen virheen" ja mikä oli se ensimmäinen virhe. Oliko ensimmäinen virhe luterilaiseksi syntyminen ja toinen virhe se aikuiskaste? Miksi koet nämä virheiksi? Jos seurakunnassa/seurakunnissa on ollut mielestäsi jotain väärää opetusta tai väärää asennetta, niin sehän on kuitenkin eri asia kuin kaste.

Lapsikaste oli se, mitä pidin aikoinaan virheenä (ei se tietenkään minun virheeni ollut). Ns. uskovien kaste oli se toinen virhe ja se oli minun virheeni. Raamatullisia eivät tainneet olla kumpikaan, varsinkin kun se jälkimmäinen tapahtui vasta kolmen vuoden kuluttua uskoontulosta. Raamatullinen kastehan edellyttää välitöntä kastamista, kun evankeliumin julistuksesta on saatu pisto sydämeen. En puhuisi siinä vaiheessa vielä uskoontulosta, jos uudestisyntyminen (lue: Pyhän Hengen saaminen) ei vielä ole tapahtunut. Raamatullinen kaste on nykyajassa erittäin harvinainen.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 24.03.14 - klo:13:12
Lapsikaste oli se, mitä pidin aikoinaan virheenä (ei se tietenkään minun virheeni ollut). Ns. uskovien kaste oli se toinen virhe ja se oli minun virheeni. Raamatullisia eivät tainneet olla kumpikaan, varsinkin kun se jälkimmäinen tapahtui vasta kolmen vuoden kuluttua uskoontulosta. Raamatullinen kastehan edellyttää välitöntä kastamista, kun evankeliumin julistuksesta on saatu pisto sydämeen. En puhuisi siinä vaiheessa vielä uskoontulosta, jos uudestisyntyminen (lue: Pyhän Hengen saaminen) ei vielä ole tapahtunut. Raamatullinen kaste on nykyajassa erittäin harvinainen.

Tuossa oli hyvä teksti. Täydelliseen raamatullisuuteen tässä asiassa ei jälkikäteen oikein voi päästä. Mikä on mennyt on mennyt. Ei voi palata ajassa taaksepäin.

Minunkin pitäisi palata ajassa taaksepäin sinne asti kun olin alle kouluikäinen... silloin tulin uskoon ensimmäisen kerran. Toisen kerran sitten noin viidentoista ikäisenä. Välissä oli pieni paussi, sellaista srk:n toiminnasta ulkopuolella olemista, rukoilemattomuutta, Raamatun lukemattomuutta vaikka jonkinlainen usko oli edelleen jossain taustalla. Sen vaan silloin huomasin, että kun usko jäi tavallaan ilman ravintoa, se näivettyi. Nykyisinkin on kiusauksena jäädä pois srk:sta koska en tunne kuuluvani joukkoon. Netin äärellä on helppo istua...

Tuli tuossa muuten juuri taas mieleen se syy, miksi olen alunperin alkanut tänne nettiin kirjoitella. Nimittäin meinasin lähettää sähköpostia eräälle henkilölle kyselläkseni joitakin asioita, mutta sitten mietin, että siinä tuhlaantuu siltä ihmiseltä hirveästi aikaa kun se joutuu alkaa vastata minun viestiini. Ehkä hänellä ei ole aikaa tai kiinnostusta vastata. Hän voi kokea sen velvollisuudeksi ja rasitukseksi kun on muutakin hommaa.

Sen puolesta tällaiselle keskustelupalstalle on hyvä kirjoitella kun täällä ei ole kellekään vaivaksi kysellessään jotain asioita. Tänne tullaan kirjoittamaan ja keskustelemaan ja jos jollakin ei ole aikaa kirjoittaa, ei hän tänne tule. Täällä ei ole ihmisille vaivaksi ja harmiksi kysellessään jotain. 
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 24.03.14 - klo:13:34
Minunkin pitäisi palata ajassa taaksepäin sinne asti kun olin alle kouluikäinen... silloin tulin uskoon ensimmäisen kerran. Toisen kerran sitten noin viidentoista ikäisenä.

Oma kokemukseni vastaa melko hyvin tuota kuvailemaasi. Minulla ei lapsuudessa tosin ollut mitään uskoontulokokemusta, mutta nähdäkseni uskoin koko ajan. Kun ajattelen sitä aikaa, niin enkö olisi ollut kastekelpoinen ollessani silloin otollisimmillani Jumalan edessä? Varsinainen uskoontuloni 16-vuotiaana oli nähdäkseni paluuta takaisin siihen lapsenuskoon.

Jeesuskin teki opetuslapsiensa kanssa opetuslapsia jopa enemmän kuin Johannes kastamalla (Joh. 4:1,2). Se on ainakin raamatullista, miksi niin ei voisi olla edelleen?
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Lydia - 24.03.14 - klo:14:06
Olen hyvin tyytyväinen seurakuntaan johon kuulun. Otan sen eräänä elämäni siunauksena.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Lydia - 24.03.14 - klo:14:12
Se miltä seurakunta 'tuntuu' milloinkin saattaa johtua aika tavalla ihmisestä itsestään. Elämä on vaan niin monimuotoinen kokemus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joku voi sanoa että olipas siunattu kokous ja Jumalan Henki läsnä, toinen meinaa ettei kuivempaa kokousta olekkaan.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 24.03.14 - klo:14:13
Minunkin pitäisi palata ajassa taaksepäin sinne asti kun olin alle kouluikäinen... silloin tulin uskoon ensimmäisen kerran. Toisen kerran sitten noin viidentoista ikäisenä.

Oma kokemukseni vastaa melko hyvin tuota kuvailemaasi. Minulla ei lapsuudessa tosin ollut mitään uskoontulokokemusta, mutta nähdäkseni uskoin koko ajan. Kun ajattelen sitä aikaa, niin enkö olisi ollut kastekelpoinen ollessani silloin otollisimmillani Jumalan edessä? Varsinainen uskoontuloni 16-vuotiaana oli nähdäkseni paluuta takaisin siihen lapsenuskoon.

En muista aikaa, jolloin en olisi tiennyt Jumalan olemassaolosta mitään. Mutta muistan sen, että menin mielelläni srk:n päiväkerhoon sillä odotin kuulevani siellä opetusta uskonasioista. Aika vähäiseksi se opetus jäi sillä kerhossa oli paljon kaikenlaista muuta touhua kuten askartelua ja jotain leikkejä. Uskonasioita oli silloin vähän vaikea ymmärtää, mutta jotakin ymmärsin ja jossain vaiheessa olin huolissani siitä, olenko oikeasti uskossa. Tein siis sen vuoksi tietoisen uskonratkaisun siinä jossain vaiheessa. En osaa sanoa tarkkaan minkä ikäinen silloin olin, alle kouluikäinen kuitenkin. Kouluikäisenä pääsin pyhäkouluun ja siellä olikin opetusta jo vähän enemmän. Ja kun nuorena tein uudelleen uskonratkaisun, se oli tosiaan tavallaan paluuta takaisin siihen lapsenuskoon.

Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 24.03.14 - klo:14:14
Minunkin pitäisi palata ajassa taaksepäin sinne asti kun olin alle kouluikäinen... silloin tulin uskoon ensimmäisen kerran. Toisen kerran sitten noin viidentoista ikäisenä.

Oma kokemukseni vastaa melko hyvin tuota kuvailemaasi. Minulla ei lapsuudessa tosin ollut mitään uskoontulokokemusta, mutta nähdäkseni uskoin koko ajan. Kun ajattelen sitä aikaa, niin enkö olisi ollut kastekelpoinen ollessani silloin otollisimmillani Jumalan edessä? Varsinainen uskoontuloni 16-vuotiaana oli nähdäkseni paluuta takaisin siihen lapsenuskoon.

Jeesuskin teki opetuslapsiensa kanssa opetuslapsia jopa enemmän kuin Johannes kastamalla (Joh. 4:1,2). Se on ainakin raamatullista, miksi niin ei voisi olla edelleen?

Noin sen varmaan kuuluisi mennä.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Paulus - 24.03.14 - klo:15:42
Kouluikäisenä pääsin pyhäkouluun ja siellä olikin opetusta jo vähän enemmän.

Olemme kumpikin olleet siinä etuoikeutetussa asemassa, että olemme saaneet käydä pyhäkoulua. En muista, olinko pyhäkoulussa jo ennen alakouluikää vai sen jälkeen. Käsitykseni mukaan siellä opetus oli vielä raitista ja puhdasta. Naapurissa muistan olleeni kokouksessa, josta sain kauhun huutoon ja melskaamiseen. Siellä ei ollut tietoakaan siitä rauhasta ja pyhyydestä, jota pyhäkoulussa sain kokea.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 24.03.14 - klo:19:48
Tämä Tarck Aili J.A.:n kommentti on niin oiva ja totta, että lainaan sen tähän:


Lainaus
Nimimerkki Kurjenmiekka tuolla edellä jossakin viestissään kaipaili uskovien keskinäistä rakkautta ja sellaista uskovien perheyhteyttä, jotain sinnepäin. Toisella foorumilla jo olen aiemmin tähän vastannutkin, mutta vastaanpa jälleen.

Minun vastaukseni tähän on aika kyyninen. Olen sitä mieltä, ettei välttämättä koskaan tämän maallisen elämän aikana tule mitään niin kovin erikoista yhteyttä uskovien välille. Mutta jos jollain lailla pystyy joukkoon sopeutumaan, niin siinä on jo ihan riittävästi. Uskovien väliset ihmissuhteet toimii samoin kuin kaikkien muidenkin ihmisten väliset suhteet. Pitää olla luonteeltaan sellaiset ihmiset, jotka viihtyy toistensa seurassa ja vielä mielellään samat mielenkiinnon kohteet. Uskovien joukossa yhdistävä tekijä on kiinnostus uskonasioihin. Oikeastaan muuta yhdistävää ei välttämättä olekaan.

Tuolta sekalaiselta jouk(ki)olta ei pidä odottaa liikoja.
Ei sellaista lämpöä ja huomiota, mitä olisi kunkin kuulunut saada aikanaan osakseen omassa lapsuudenkodissaan. Ei sellaista läheisyyttä mitä voi olla vain hyvässa avioliitossa ja omassa perheessä. Ei srk korvaa puolisoa, perhettä ja syvää ystävyyttä, jos niitä ei ole.  Srk ei korvaa sukulaisia, joihin on pitkäaikainen, yhteiseen taustaan ja paljolti samuuteen perustuva yhteydentunne, vaikka nämä eivät olisi uskoviakaan. S-suhteita kannattaa vaalia, jos suinkin siihen on molemminpuolista halukkuutta.

Perheenäidit ovat usein väsyneitä, joiden kristill. `velvollisuus` täyttyy siinä, kun saavat katraansa ajoissa jumikseen ja pyhäkouluun.
Joukossa on huonokuuloisia vanhuksia, joiden kanssa hälisevässä tilassa on melko mahdoton keskustella.
Joukossa on sellaisia, joista voi päälle päin päätellä,
että eivät ole kasvaneet herätysliikekodissa tai muussa ns. erittäin kunnollisessa perheessä. Näiden kanssa ei luonnollisesti olisi mitään yhteistä, mutta he tarvitsisivat myönteistä huomioita meiltä muilta. (On ollut ilo havaita muutamien tällaisten pysymistä joukossa sunnuntai toisensa jälkeen, ja kasvua kaikin puolin edukseen).
Teinit ja nuoret aikuiset saattavat olla niin `cool`. Toiset ovat niin arkisia ja ylipainoisia, muutamat taas virallisia pukuherroja ja -rouvia.

On hyvin asiat, jos kirkkokahveilla on muutamakin, joiden kanssa on syntynyt luonteva kuulumistenvaihto -yhteys. Kaikki siitä enempi on ylimääräistä plussaa.
Ehkä auttaisi tarkempi erittely, mihin tarpeeseen odottaa seurakunnan, tuon epämääräisen kollektiivin, vastaavan.

Kurjenmiekan kalseat kokemukset ovat totta, on niistä itsellänikin havaintoa. Lämpö-avoimuus - aste pitäisi olla havaittavissa kuitenkin nopeasti, muutaman käynnin jälkeen.

"ylipainoiset" toivat humoristisen näkökulman tähän ongelmaan  ;D

- tuo kuulumisten vaihto olisi ihan kivaa, mutta se tosiaan edellyttäisi että olisi aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä, itse en sitä ole  :-\
siispä osasyy on itsessäni

- se mihin tarpeeseen haluaisin tuon "epämääräisen kollektiivin" vastaavan on itse asiassa itsellänikin hukassa. en siksi osaa asiaa edes rukoille, en tiedä mitä Herralta edes pyytäisin  :-[

- suuri asia olisi kuitenkin jos sen "hengen yhteyden ja rakkauden" edes jotenkin vaistoisi. Raamatun mukaanhan sen pitäisi siellä olla olemassa  :-\
joskus olen sen hyvin vahvasti kokenut ja sitten kuitenkin tilaisuuden loputtua ihmiset puhuu pahaa ja katsoo ohitse niinkuin toinen ei olisi olemassa.
he eivät ehkä mitään kokeneet ?? kuitenkin kontrasti siinä hetkessä on liian suuri minun kestää  :(
Otsikko: Vs: Seurakunnan valintaMitä
Kirjoitti: Hilema - 24.03.14 - klo:20:41
Yritys oli kuvailla että kaikenlaisia ja -näköisiä srk:ssa on, täytyy venyttää sietokykyään ja koettaa sopeutua jotenkin joukkoon. Mitähän minustakin saatetaan ajatella.

Tärkeintä on hyvä Sanan opetus josta saa rakennusaineita, että on  mielekästä osallistua johonkin. Sen ympärille se sekalainen joukko on kokoontunut. Sen lisäksi täytyy tietenkin tuntea olevansa hyväksytty ja tervetullut joukkoon siinä missä ne kaikki muutkin. 

Vaikeaksi menee, jos ei ole itse yhtään kiinnostunut muista.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Lydia - 28.03.14 - klo:18:46
Millaisia olivat uskovien seurakunnat n.500-1500- luvuilla?
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Soltero - 28.03.14 - klo:18:59
Millaisia olivat uskovien seurakunnat n.500-1500- luvuilla?
Erittäin mielenkiintoinen kysymys.

Täällä Espanjassa katolinen kirkko oli suunnilleen tuon ajan osittain syrjäytetty,
koska valta kuului muslimeille (700-luvulta alkaen).
Silti kristill. kirkko säilyi hyvin elinkelpoisena ja muutettiin taas ainoaksi sallituksi uskonnoksi n. v. 1500.
Paikallisia vainojakin oli islamin vallan aikana.

Oikeasti uskovia kristittyjä ja heidän seurakuntiaan (ainakin epämuodollisia) täytyi olla siihen aikaan täälläkin, samoin kuin maissa, joissa kristinuskoa sai harjoittaa vapaasti.

Kirjallisuudessa puhutaan vain paavin vallan ja kirkollisen toiminnan palauttamisesta, mutta on mahdoton kuvitella, että kaikki "kristityt" olisivat rukoilleet Neitsyt Maríaa, palvoneet paavia ja tehneet taikojaan pyhimysten edessä.
Luulisi olevan joitakin muistiinpanoja noiden aikojen Jeesusta seuraavien seurakuntien
elämästä.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Lydia - 28.03.14 - klo:19:42
Mielenkiintoista olisi siirtyä aikakoneelle sinne sen ajan jumalanpalveluksiin. Mitä he korostivat, sen uskon että Jumalan pelkoa varmaan oli enemmän mitä tällä vuosituhannella. Ei tarvitse kuin lukea vanhoja virsiä, siellä on erilaiset suhtautumiset Jumalaan ja sanaan.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Soltero - 28.03.14 - klo:20:10
Mainitsemanasi aikana, vv. 500-1500, ei ollut muita virallisia kirkkoja kuin roomalais-katolilaiset ja ortodoksit.
Mahtoikohan kirkon sisällä olla tuohonkin aikaan uudestisyntyneiden uskovien epävirallisia ryhmiä-
tai kirkon ulkopuolella?

Puhutaan karismaattisista seurakunnista tms. ryhmittymistä , joita olisi ollut koko kristinuskon olemassaolon ajan. 
Jotkut kirkkoisät olivt karismaatikkoja jne.
Pitää hiukan selvittää asiaa enemmän.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Soltero - 28.03.14 - klo:20:21
Ai juu, olivathan ainakin valdolaiset, jotka keskiajalla vastustivat kirkkoa ja muodostivat omia seurakuntiaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valdesilaiset
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Lydia - 28.03.14 - klo:20:59
Valdolaiset olivatkin ihan raamatullinen ja tervehenkinen porukka.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Soltero - 28.03.14 - klo:21:53
Montanolaisuus on vielä paljon vanhempi liike, joka pyrki lähemmäksi alkuseurakuntaa
kuin mihin järjestäytynyt kirkko oli ajautunut.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Montanolaisuus
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Taisto - 29.03.14 - klo:08:08
Montanolaisuus on vielä paljon vanhempi liike, joka pyrki lähemmäksi alkuseurakuntaa
kuin mihin järjestäytynyt kirkko oli ajautunut.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Montanolaisuus
Wikipediassa on mielenkiintoinen maininta montanolaisuuteen liittyen:

"Tämän päivän helluntailaisuudessa on kuitenkin paljon samoja piirteitä kuin montanolaisuudessa, ja helluntailaisuutta onkin kutsuttu myös uusmontanolaisuudeksi. Helluntailiike pitää kuitenkin itse montanolaisuutta harhaoppisena liikkeenä."

Mutta tuo aika vv. 500-1500: eikö silloin ollut vähemmän virallisia seurakuntia / liikkeitä myös afrikassa,
arabiassa, ja ties kuinka pitkälle Keski-Aasiaan ja Itä-Aasiaan päin? Hiukan harmittaa, kun ei tunne
"omaa historiaansa" eli hengellisten liikkeiden historiaa tämän paremmin. No jospa sitä joskus
(eläkkeellä?) olisi aikaa lukea enemmän.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 29.03.14 - klo:15:15
puimatanterelaiset   ::)
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tosikko - 29.03.14 - klo:22:27
Seurakunta/uskonto tulee valittua sen mukaan mikä on syntymäkotinsa uskonnollinen näkemys. Näin suurimmalla osalla.
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 29.03.14 - klo:22:54
Seurakunta/uskonto tulee valittua sen mukaan mikä on syntymäkotinsa uskonnollinen näkemys. Näin suurimmalla osalla.

Näin on. Se myös saatetaan tulkita valinnaksi siitä huolimatta, että se tulee "synnyinlahjana". Jos on onnekas, on saanut synnyinlahjana oikeanlaisen valinnan.
 ???
Otsikko: Vs: Seurakunnan valinta
Kirjoitti: Soltero - 29.03.14 - klo:23:11
Seurakunta/uskonto tulee valittua sen mukaan mikä on syntymäkotinsa uskonnollinen näkemys. Näin suurimmalla osalla.
Onneksi pieni osa uskonnollisten kotien lapsista tulee aikanaan elävään uskoon ja kuuntelee Jumalan kutsua myös sen suhteen, mihin seurakuntaan hakeutuu.