Puimatanner > Laki ja evankeliumi

Käskyt ja kiellot

(1/4) > >>

HelenaM:
Otan tämän uuteen aloitukseen. Raamatussa ja myös Ut:ssa on paljon kehotuksia ja kieltoja. Liikenteessä mennään sääntöjen mukaan, muuten siitä ei tulisi mitään. Jo tuon liikenne-esimerkin kautta voi pitää itsestäänselvyytenä, että Jumalan antamat käskyt ja ohjeet ovat ihmiselämän parhaaksi, ihmisen puolella ja niiden motiivina ja tavoitteena on Jeesuksen sanoin yltäkylläinen elämä.

Ajattelen niin, että ainut keino ja tie noudattaa Jumalan antamia ohjeita on seurata Jeesusta. Käskyjä ja ohjeita on lukematon määrä ja ihmisluonnon rajallisuus ymmärtää Raamattua tekee niiden noudattamisesta haasteellista, joiltain osin, tai moneltakin osin, miten vaan.

Jeesuksen seuraaminen taas on asia, josta voitaisiin varmaan puhua hyvin paljon. Mitä se kaikenkaikkiaan tarkoittaa, mistä siinä on kysymys. Kuitenkin tällä tiellä ainoastaan Jumalan käskyt tulevat osaksi luontevaa käyttäytymistä, näin ajattelen. Käskyjä ja kieltoja on mahdotonta edes yrittää noudattaa pidemmällä aikavälillä siitä lähtökohdasta, että joku asia on kielletty, tai näin Raamattu ohjeistaa tekemään. Se jää ulkokohtaiseksi. Esimerkiksi joku on saanut elantonsa varastamalla, mutta uskoontulossaan hänen omatuntonsa herää ja siksi tulee voimakas synnintunto. Hän saa kaiken anteeksi. Tämän myötä entinen tapa hankkia elatus ei käy ja hän on valintatilanteessa. Tekeekö hän valintansa ainoastaan siksi, koska varastaminen kielletään Raamatussa, ehkä alkuun niin. Koko elämäntapa on luonnollisesti murrosvaiheessa. Jos hän ei paaduta sydäntään, jatko on Jumalan kädessä.

Pointtini on tuo johon viittasin: luonteva Jumalan mielen mukainen elämä. Siinä ei enää tarkkailla sitä, teenkö oikein vai väärin niissä asioissa, joissa voitto on saatu. Ihan niin kuin liikenteessäkin, se sujuu luontevasti liikennevaloissa, kieltomerkkien ja kaistaopasteiden kanssa, niiden noudattaminen on "selkäytimessä".

Niiltä osin Jumalan laki tulee kirjoitetuksi sydämeen ja kaikenlainen muu vaihtoehto näyttäytyy kauhistavuutena, Jumalan Isän sydäntä loukkaavana ja murehduttavana.

Tämä tuli mieleen, kun ajattelin pyhitystä yleensä. Kun Raamatussa puhutaan muuttumisesta Jeesuksen kuvan kaltaisuuteen, kirkkaudesta kirkkauteen. Asia ja alue kerrallaan se tapahtuu.

sandia:
En ole ajatellut, että uskova kokisi elämän Herran kanssa käskyinä ja kieltoina.
Itse en ole noin kokenut uskoon tulon jälkeen.Tosin en sitä ennenkään. :-[

Mutta uskovanakin olen kokenut, että sellaiset elämän alueet mitä Jumala ei syystä tai toisesta ole koskettanut, voivat todella johtaa tuollaisen käskyjen, tuomion tunteen, kapinoinnin kierteeseen, kun oma itse yrittää oikeuttaa sen mikä sitten liekään.

Siinä voi kokea olevansa jopa kadotukseen tuomittu. Mutta ainakin minulla se on johtunut siitä että en ole samaa mieltä Jumalan kanssa jostain asiasta, että se on syntiä. Oon kertonut oman kokemukseni tästä täällä joten en viitti toistaa. Eikä ole aikaa.

Korpima:
Minusta tuntuu, että ainakin omat selkärangasta tulevat reaktiot ovat usein aika "maallisia" ja inhimillisiä. Eilen Lentoturmatutkinta-TV-ohjelmassa oli maininta, että lentäjien koulutuksessa ensin tutuksi tulleet reaktiot menevät "takaraivoon" ja voivat aktivoitua stressitilanteessa myöhemminkin. Venäläisten ja länsimaalaisten  lentokoneiden keinohorisontit ovat erilaiset ja siksi lentäjä käänsi konetta väärään suuntaan, kun stressitilanteessa vanha koulutus palasi mieleen. Erilaiset keinohorisontit ovat kuin maailma ja Jumalan valtakunta: arvot ja toimintatavat ovat erilaisia, mutta vanha voi silti aktivoitua.

Toinen ohjelmassa tullut "primitiivireaktio" on usein tapahtuva lentäjien reaktio sakkaamiseen: käännetäänkin ohjaimesta konetta ylöspäin. Oikea reaktio olisi kääntää kone nokka alaspäin, jotta nostovoima voisi palautua. Ei aina mene ihmisen reaktiot oikein koulutetuillakaan ihmisillä. Syntielämässä voinee mennä samoin: automaattiset reaktiot eivät auta asiaa ja synnistä eroon pääsyä.

Varmasti vanhaa ihmistä (esim. ennen uskoon tuloa itselläni) on siis runsaasti jäljellä ja sitä voi yrittää vastustaa. Ehkä ja toivottavasti pikkuhiljaa reaktiot voivat muuttua paremmiksi. Lisäkoulutusta voidaan tarvita, jotta vanhasta päästää eroon. Käskyt ja kiellot voivat auttaa tässä. Lentokone (minä) on ikään kuin menossa väärään suuntaan koko ajan ja vääriä ajatuksia ja toimintoja tulee, mutta niitä voi yrittää oikaista ja korjata Raamatun ohjeiden (ja Pyhän Hengen) avulla. Tältä ainakin oma elämä tuntuu: harvoin mikään -- ajatuksista alkaen -- menee täysin oikein. Korjausliikkeitä pitäisi tehdä jatkuvasti, mutta toivottavasti ei joudu korjaamattomaan synnin syöksykierteeseen.

Tuohon varas-esimerkkiin liittyen: luin toiselta foorumilta tarinaa, jossa autoon oli murtauduttu ja yritetty varastaa jokin osa rikkoen samalla autoa. Kuvittelin sen omassa päässäni ja ajatukseni varasta kohtaan olivat ensimmäiseksi kaikkea muuta kuin ystävälliset. Muistin kuitenkin lähimmäisen rakastamisen ja vihamiehen puolesta rukoilun periaatteet ja ajatteluni kääntyi toivottavasti enemmän niiden mukaiseksi. Rukoilin varkaan kohteeksi joutuneen ja varkaan puolesta ja yritin asettaa tapahtuneen isompaan kuvaan: kyseessä on kuitenkin vain materiaa. Ja varkaallakin on toivoa.

Varmasti tämä olisi tosin paljon vaikeampaa, jos varkaus olisi sattunut omalle kohdalle. Tunnereaktio ja harmi olisi ihan eri luokkaa. Hyvän tahdon löytäminen voisi olla vaikeaa.

pax:
Pyhitys on mielestäni ennen kaikkea Pyhän Hengen työtä meissä, jos toimin väärin, aivan varmasti minua Henki siitä muistuttaa. Toki vaara että en välitä siitä enkä tee parannusta jolloin paatunut on lähellä.
Ovatko käskyt ahdistavia🤔 ehkä ahdistaa asiat joita pitäisi tehdä ja jäävät tekemättä syystä tai toisesta.
Olemme valinnan paikalla joka hetki, seuraanko Jeesusta vai onko mukavampi käpertyä omaan itseensä.
Olen peilannut haluani tehdä Jumalan tahdon mukaan ajatusleikillä että Jeesus on ihan fyysisesti läsnä vieressäni, miten toimisin toisin hänen lähellään. Ja tuo onkin totta hän on koko ajan läsnä, se on hyvä muistaa.

HelenaM:
Ajattelin sitä, kun joku esim sanoo, ettei tee jotakin, koska Raamattu kieltää sen. Tai tekee jotakin, koska Raamattu niin ohjeistaa. Tästä tulee ainakin mulla mieleen, että asia on (vielä) ulkokohtaisella tasolla ja tarvitsee työstämistä, että tulee sydämen muuttumisen tasolle. Varmuuden vuoksi vielä totean, ihminen ei itse saa tätä aikaan, se on Jumalan muuttavan työn tulosta, niinkuin jo aloituksessa viittasin.

Ja asia ja alue kerrallaan tämä tapahtuu. Hyvin usein puhutaan sitä, miten keskeneräisiä ja heikkoja olemme, ja se on totta. Tämä toinen puolikin on olemassa, Kristus on meidän pyhityksemme. Paavali mainitsi jossain siitä, että Kristus saisi muotoa omissaan. Siitä tässä on nähdäkseni kyse, ja se on mahdollista, muuttumalla kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Korpima kirjoitti reaktioista. Nekin voivat muuttua, vähitellen. Kerran itsekin huomaa, ettei enää ollutkaan ensireaktioissaan esim. negatiivinen.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu