Lieneekö ylpeyttä vai epäuskoa vai kumpaakin, kun en ole pyytänyt esirukousta mieheni puolesta. Hän ei ole ollut töissä marraskuun lopusta asti selkäkipujen takia. Saattaa olla että taas on leikkaus edessä. Oli lähes kivuton nyt talven aikana usean viikon, kortisonipiikkien jälkeen, mutta sen vaikutus loppui.
Olen toisaalta kiitollinen, että hänen ei ole tarvinnut mennä töihin corona aikana,
Ja sinänsä rukousvastaus tässä suhteessa.
Ja meillä on ollut todella kivaa kahdestaan kotona tän talven ajan.
Elämä on ollut aika stressaavaa, ja nyt mieskin on rauhassa stressin suhteen.
Itse olen tehnyt etätöitä kohta kokonaisen vuoden!
Mutta miten eteenpäin, se on meiltä peitossa. Jätän koko tilanteemme Isälle!