Kirje Heprealaisille

[sandia]

Luvusta 2
"Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä";
13. ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!"
14. Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,
15. ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
16. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.
17. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
18. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Juu kuolemaan viittaminen on iso asia : Jeesus kuoleman kautta kukisti sen, jolla oli kuolema vallassaan: se on perkeleen.

Tietenkään en kykene syvällisesti ymmärtämään tuota. Itse asiassa vasta nyt luin sen oikein. Jeesus kukisti kuoleman kautta perkeleen.
Sitä ennen kuolema oli perkeleen vallassa.

Hurja todellisuus mitä en ymmärrä, mutta siinä on selvästi että Jeesus voitti sielunvihollisen ja tällä oli sitä ennen ollut kuolema vallassan.

Ja sitten tuo, miten Jeesus samastui ihmiseen, kävi läpi vaikeita asioista.
Rukoillessaan oli sellaisessa tuskassa, että hänen hikipisaransa olivat verta.
Hän sovitti meidät syntimme ja voi auttaa meitä koska hän eli omassa elämässään todeksi ihnimillisen kärsimyksen ja vaikeuden, ja kiusaukset.

Tuossakin on varmaan paljon enemmän asiaa tai siis sovellusarvoa kuin mitä ymmärrän.

Silti ainakaan minä en muista heti rukoilla ja antaa asiat Jumalan huoleen, jos jotain uhkaavaa tai pahaa tapahtuu.
Sen sijaan menen paniikkiin. Eilen minulla oli itse asiassa sellainen tilanne.
Ja muistutin itselleni siitä, että Jeesus tietää kaiken minusta ja siksi on hyvä antaa hänelle tilanne kuin tilanna ja pyytää apua.
Tuo avunpyyntö oli jossain ketjussa esillä sinänsä. Jotenkin minä menen helposti sen asian ohi enkä muista pyytää apua.

[Korpima]

Juu, en itsekään oikein ymmärrä mitä tarkoittaa, että kuoleman valtias oli Saatana (ennen Jeesuksen kuolleista nousemista). Ehkä tämä on ymmärrettävä symbolisesti, siis että ihmiskunnan lankeemus tapahtui käärmeen kautta ja tästä seurasi kuolevainen tila.

Ja kirjoittaahan Paavali jossain, että tottelemattomuuden lapset (eli ei-kristityt) ovat Saatanan hallussa (tjsp.). Eli samoin kuin Pyhä Henki voi vaikuttaa uskovissa, niin myös Saatana voi vaikuttaa, jos ei ole uskossa (ehkä jotenkin näin?).

Ymmärtäisin että luomakunta ja kuolematkin toimivat sinänsä Jumalan määräämällä tavalla. Voin hyvin ymmärtää tämän väärinkin, vaikea ymmärtää mahdollisia hengellisiä ulottuvuuksia.

Kirjoitetaan myös Jeesuksesta veljenä. Tämä ei myöskään oikein avaudu, itse näen Kristuksen helposti Jumalana tai johonkin erityiseen "messias-kategoriaan" kuuluvana olentona. Ja onhan Jumala kuitenkin hyvin erilainen kuin ihminen (pitäisi palata taas siihen Tozerin kirjaan, jäi noin puoleenväliin).

[sandia]

Ymmärtäisin ajatuksen Jeesuksesta uskovien veljenä siten, että hän nöyrtyi ihmisen tasolle niin syvästi, että samastui meihin, ja kuten tuossa luvussa 2 mainitaan, kävi samoja tuskia läpi kuin mitä ihminen.
Eli se on niinkuin syvän rakkauden osoitus.

Kauan aikaa sitten kuuntelin täällä radiosta Bible Speaks seurakunnan raamattutuntia.
Siinä puhuja mainitsi 3 eritasoista "hyvän tahdon, rakkauden" luonnetta ja kutsui niitä termeillä Sympatia, Empatia, Samastuminen.

Kun koemme sympatiaa, ikäänkuin kaeumpaa voimme vaikka surkutella toisen ihmisen tilannetta.
Empatia tulee lähemmäksi, ja kokee tavallaan samoja tunteita ja siksi kykenee lähestymään kärsivää ihmistä ehkä paremmin.
Samastuminen olisi sitten sitä mitä Jeesus teki. Hän otti syntisen ihmisen luonnon, kävi inhimillisiä kärsimyksiä läpi ja jopa kuoli meidän puolestamme, että sielumme pelastuisi. Eli hän täysin laskeutui ihmisen tasolle ja oli sillä tavalla samaa kuin me.

Tuli myös mieleen samasta aiheesta se että Jeesus kutsui Jumalaa Isäksi. Ja hän meidänkin Isämme.
Siksi hän on veljemme.

[sandia]

Jostain syystä kun heräsin toissa aamuna, aivoni kelasivat Raamatun lausetta, mikä olisi sopinut hyvin yhteen Heprealaiskirjeen kahdessa ensimmäisessä luvussa olevaan kuvaukseen Jeesuksesta.
Kelasin useamman kerran jakeita ja ajattelin, että ehkä minulta oli vain jäänyt se huomaamatta, mutta ei se siellä ole.

Löysin sitten  sitten haun kautta, se on Hepr.5:7

. Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
8. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,

Tuli mieleen, että jo lihaksi inkarnoitunut Jumala tarvitsee rukousta omissa taisteluissaan, olisi hyvin loogista, että mekin tarvitsemme rukousta.

Kohta jatkuu :ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,

Ehkä Jeesusta ihmisenä peloitti kuolema ja kaikki se viha mitä hän tulisi kohtaamaan, sekä kiduttaminen ja kaikki se mitä hänen lähellä olevilleen ihmiselle tapahtuu, kun he näkevät hänen kuolleen.

Kyllähän Jeesus tiesi että hän tulisi kuolemaan tai siis, että hänet tapettaisiin ja että hän heräisi kuolleista. Evankeliumeista selvästi tulee tämä esille.

Hän on käynyt paljon läpi, siksi hän voi olla meille laupias ja armollinen ja auttaa missä tilanteessa sitten ólemmekin.

[Malakia]

Ehkä Jeesusta ihmisenä peloitti kuolema ja kaikki se viha mitä hän tulisi kohtaamaan, sekä kiduttaminen ja kaikki se mitä hänen lähellä olevilleen ihmiselle tapahtuu, kun he näkevät hänen kuolleen.

Jeesus ei pelännyt mitään eikä ketään. Pelko on ainoastaan syntisten "ominaisuus", ei synnittömän.

Kun Aadam Eeva olivat langenneet , he heti piiloutuivat Jumalalta kun kuulivat Hänen askeleensa puutarhassa. He piiloutuivat koska pelkäsivät.

Pelko tuli heidän osakseen vasta kun Jumalan pyhyys oli heistä poistunut, joka samalla oli ollut heidän "asunaan".

1.Moos.3:8-10

Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet ?

Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin".



1.Joh.4:18   Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.


1.Joh.4:9  Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme Hänen kauttansa.

[sandia]

Joo totta. Noin kirjoitetaan pelosta.
Mitahan tunteita Jeesus sitten koki mm. Getsemannessa rukoillessaan.
Hanesta taidettiin sanoa, etta han tuli tuskaan. Jotenkin noin se meni.
Tuska tunteena on myos erittain epamiellyttava.

Lukkaan evankeliumista:
 Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä.* 44 Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.

Vanhemmassa kaannoksessa on:
44. Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.

Eli ensimmaista kertaa tanaan jotenkin ajattelin, etta ei siina ehka sittenkaan ole, etta han hikoili verta, vaan se vertaus siihen miten hiki vuoti hanesta, ikaankuin solkenaan, kun jos on paha haava...?

Mutta aikamoinen psykofyysinen stressireaktio hanella oli.

[Korpima]

Pelkoon liittyen tuli äskettäin vastaan Ylen uutinen naisesta, joka ei tunne pelkoa: https://yle.fi/aihe/a/20-10006441

Pelottomuus vei naiselta kyvyn suojella itseään, mikä sai hänet näyttämään monen ulkopuolisen silmissä tyhmänrohkealta. --

Selvisi, että tunteet sijaitsevat kaikkialla aivoissa. Pelkoa, vihaa, inhoa, rakkautta tai iloa tuntiessa aivoissa aktivoituvat lukuisat alueet ja aivoverkostot laajoilla alueilla.

En kyllä tiedä, miten Jeesus oli "virittynyt." Vaikea sanoa, mutta tunteita ainakin oli, kuten itkua. En siis itse olisi varma siitä tunsiko Jeesus pelkoa vai ei.

[sandia]

Lienee sama juttu, mika osui minullekin silmiin. Muistaakseni ainakin siina jutussa mita vilkaisin oli, etta vasta tukehtumisen tunne aiheutti pelon tai paniikin tassa henkilossa.

[sandia]

Ehkä Jeesusta ihmisenä peloitti kuolema ja kaikki se viha mitä hän tulisi kohtaamaan, sekä kiduttaminen ja kaikki se mitä hänen lähellä olevilleen ihmiselle tapahtuu, kun he näkevät hänen kuolleen.

Jeesus ei pelännyt mitään eikä ketään. Pelko on ainoastaan syntisten "ominaisuus", ei synnittömän.

Kun Aadam Eeva olivat langenneet , he heti piiloutuivat Jumalalta kun kuulivat Hänen askeleensa puutarhassa. He piiloutuivat koska pelkäsivät.

Pelko tuli heidän osakseen vasta kun Jumalan pyhyys oli heistä poistunut, joka samalla oli ollut heidän "asunaan".

1.Moos.3:8-10

Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet ?

Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin".




1.Joh.4:18   Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.


1.Joh.4:9  Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme Hänen kauttansa.

Jain miettimaan tata. Kuten jo ilmaisin, etta olen samaa mielta Malakian kanssa Raamatun kohdista mitka liittavat pelon rangaistukseen ja on siis osa langennutta ihmisluontoa.

En tieda varmuudella, mutta tuli mieleen, etta selvasti evankeliumeissa on, etta Jeesus koki tuskaa Getsemannessa.
En usko, etta taivaassa koetaan tuskaakaan.

Roomalaiskirjeen 2. luvussa on talla tavalla:
9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!

Silti sanotaan, etta Jeesus koki tuskaa.

Eli miten tama sitten on??

[Korpima]

Itse ajattelisin, että asia voi olla miten vain. Sitä ei ehkä hyvin pysty yksin Raamatusta päättelemään.

Voihan ajatella, että Jeesus oli enemmän "ihmismäinen" (pelko mukaanlukien). Tai edusti enemmän ennennäkemätöntä "hengen ihmistä" (tai oli vain äärettömän rakastava). Kaikenlaista voinee ajatella. Tunne-elämästä ei kuitenkaan ole paljoakaan tai miten Jeesus "toimi" ihmisenä ja Jumalana (eri lailla tai samalla lailla kuin tyypillisempi ihminen).

Tuli mieleen termi hypostatic union, https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hypostatic_union

As the precise nature of this union is held to defy finite human comprehension, the hypostatic union is also referred to by the alternative term "mystical union".

[Malakia]

Kun tekee Raamatusta haun "älä pelkää"-sanonnalla, tulee VT:sta 51 kertaa ja UT:sta 12 kertaa tuo käsky esille.

https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

Nuo lauseet on aina suunnattu syntisille ihmisille. Pelko on synnin seuraus, "hedelmä".

Samoin kun katsoo sanoja rohkea/rohkaista, pelko/pelätä, eri sijamuodoissa niin huomaa että Jumalasta ei puhuta että Hän olisi "rohkea" tai että Hän tarvitsisi "rohkaisua".

Se, joka pelkää tarvitsee rohkaisua.

Jeesuksesta sanotaan, Joh.1:14....

"  Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta."

Ps.27:1 Daavidin psalmi. Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?   

[Korpima]

Niin, onhan pelosta ollut tavalliselle ihmiselle arjessa tiettyä hyötyä. Kuuluu normaaliin eläimen ja ihmisen luontoon. Pelkää vaikka karhuja, susia jne. Ei kai synnin seurausta sinänsä?

Ja onko jumalanpelko pelkoa...

Jumalan luontoon varmastikaan pelko ei kuulu, mutta miten Jeesuksen yhdistelmä toimi... Ja miten ylösnousemusruumis toimii eri tavalla, vaikea tietää.

Lisäys: tuohon eläinjuttuun liittyen tuli mieleen kertomuksia suurista pyhimyksistä, jotka tulivat hyvin juttuun kaikkien eläimien kanssa. Leijonakin voi olla kaveri. (Tai ehkä tämä oli puuttumista ylhäältä?) Ehkä siis Jeesuksen ei tarvinnut pelätä eläimiäkään.

Ja seurasihan Jeesus Isän tahtoa kaikessa ja asiat järjestyivät (rahan löytyminen kalasta, aasi, jne.), joten varmaan siinä mielessä ei ollut paljoa pelättävää.

[sandia]

Ehkä Jeesusta ihmisenä peloitti kuolema ja kaikki se viha mitä hän tulisi kohtaamaan, sekä kiduttaminen ja kaikki se mitä hänen lähellä olevilleen ihmiselle tapahtuu, kun he näkevät hänen kuolleen.

Jeesus ei pelännyt mitään eikä ketään. Pelko on ainoastaan syntisten "ominaisuus", ei synnittömän.

Kun Aadam Eeva olivat langenneet , he heti piiloutuivat Jumalalta kun kuulivat Hänen askeleensa puutarhassa. He piiloutuivat koska pelkäsivät.

Pelko tuli heidän osakseen vasta kun Jumalan pyhyys oli heistä poistunut, joka samalla oli ollut heidän "asunaan".

1.Moos.3:8-10

Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet ?

Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin".



1.Joh.4:18   Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.


1.Joh.4:9  Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme Hänen kauttansa.

Niin siirryin käsittelemaan tuskaa tunnetilana.
Jeesuksesta kerrotaan etta hän koki tuskaa.
En kuitenkaan usko, ettät taivaassa koetaan tuskaa.
Eli miten selittyy, etta Jeesus koki tuskaa, vaikka Roomalaiskirjeen mukaan se kuuluu vain ihmiselle joka tekee vääryytta, syntiä.

[Malakia]

Jeesus sanoi, Luuk.12:50  Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty !

Jesajan kirjan kuuluisa luku 53 kertoo Jumalan valinneensa itselleen kärsijän roolin, sijaiskärsijän roolin...

Jes.53:3  Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

53:7  Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

Koko luku 53 on hyvä lukea. Siinä ei sanallakaan puhuta pelosta, eikä tietenkään Jeesuksen syntisyydestä koska Jeesus oli synnitön.


Jumalan oli valinnut itselleen kärsijän roolin..."kipujen mies".

Ps.69:10   Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on Minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka Sinua herjaavat, ovat sattuneet Minuun.
Room.15:3 Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niinkuin kirjoitettu on: "Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun".

Psalmit 69 ja 119 sopivat molemmat hyvin kuvaamaan Jeesuksen kärsimyksiä....

[HelenaM]

Huomioni kiinnittyy enkeleihin, heidän roolistaan kirjoitetaan jonkun verran. Jumala puhui Moosekselle Siinailla enkelin välityksellä. Ja muuallakin enkelien kerrotaan välittäneen Jumalan puheen, mm. paimenille, kun Jeesus oli syntynyt. Jeesusta myös verrataan enkeleihin ja sanotaan, että Hän on paljon suurempi kuin enkelit.

Uuden liiton aikana Jumala on puhunut "Pojan kautta" ja julistuksen kautta, joka kerrotaan tulleen "taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä". Enkelit ovat "palvelukseen lähetettyjä...niitä varten, jotka saavat autuuden periä." Uudessa liitossa tarkoittaa Jeesukseen uskovia. Enkelit tekivät palvelusta myös Jeesukselle. Jäljempänä puhutaan taivaallisesta sotajoukosta, sama kuin se joukko, joka ylisti Jumalaa Jeesuksen syntymän aikaan kuultavalla ja nähtävällä tavalla paimenille.

Vaikuttavaa tekstiä enkeleistä.