Sitä ei kai voi välttää, että kaikissa seurakunnallisissakin kokoontumisissa on joitakin yhteisiä elementtejä, esim. alkurukous, kuorolaulua,
todistuspuheenvuoroja, saarna, tiedotuksia, yhteislauluja,
uhrilahjan keräys, loppurukous yms.
Tietyt asiat kuuluvat seurakunnan kokoontumisiin.
Ihminen kaipaa jotakin ennalta- arvattavaa, tuttua ja turvallista, kun menee kokoontumisiin.
Tietenkään hengellisen annin ei pidä olla ennalta tiedettyä,
ei myöskään puheiden sisältöjen jne.
Vaihteluksi joku saa joskus esim. sanan Herralta, jonka hän jakaa muillekin, tai jokin todistuspuhe voi tulla aivan ilman suunnitelmia.
Ainakaan niissä helluntaiseurakuntien kokoontumisissa, joissa olen ollut, ei ole mitään sellaisia kaavoitettuja fraasirukouksia eikä saarnaajan kanssa vuorotellen veisattavia vakiovärssyjä, kuten on ev.lut. liturgioissa.
Juu. Ylistyssessiot ovat kamalia. Joku kai tarvitsee sellaisia, mutta onneksi joudun harvoin niiden uhriksi.