Löysin koneen uumenista vanhan kirjoitukseni monen vuoden takaa, joka saattaa jollekin olla tuttu ennestään. Sitä saa kritisoida.
Monelle saattaa olla yllätys se, että myös sielunvihollinen julistaa "evankeliumia". Hänen evankeliumistaan Paavali käyttää nimitystä "toinen evankeliumi". Tässä evankeliumissa käytetään samoja käsitteitä, kuin aidossakin evankeliumissa. Siksi sitä on joskus vaikea erottaa oikeasta evankeliumista. Näyttää siltä, että vihollinen tulee "evankeliuminsa" kanssa niin lähelle oikeaa kuin mahdollista - tapahtuupa sen kautta ihan oikeitakin uskoontulemisia. Siksi sen väitetään olevan oikeaa. Sehän tuottaa hyvää satoa. Kristikunnan historiassa oikea ja väärä evankeliumi ovat kulkeneet rinnakkain alusta alkaen. Jeesuskin esitti tämän vertauksessaan vehnästä ja lusteesta.
Jos vihollinen tulisi seurakunnan keskelle sarvet päässä, niin jokainen häntä kavahtaisi. Vihollinen on kuitenkin tuhanten juonten mestari, se osaa laskelmoida — oikeastaan se on taitava matemaatikko. Se sallii muutaman tulla uskoon aivan oikeastikin, jos se tämän "oikeaksi" todistetun kautta pystyy tunkeutumaan seurakuntaan saaden aikaan tuhoa ja hämminkiä. Paavalille hänen juonensa eivät olleet tuntemattomat. Toisin on nyt. Tänään ei saa ajatella negatiivisesti, nyt on ajateltava vain positiivisia asioita, on nähtävä hyvä puoli kaikessa ja kaikissa. Tämän opin hyväksyvät ns. henkioppaatkin. Onpa profeettoja, jotka ennustavat tulevia asioita ja heidän ennustuksensa jopa toteutuvat. He myöntävät profetoivansa väärän hengen vaikutuksesta, mutta sanovat, että mitä väliä sillä on, sehän toimii!
Toinen evankeliumi hämmentää siinäkin mielessä, että sillä on "näyttöä". Se saa aikaan liikettä, joka on selvästi havaittavissa. Mieluusti se kuuluttaa kaikelle kansalle, että se ei edusta mitään hautausmaauskoa. Ihmeetkään eivät ole sille tuntemattomia. Ei voida kieltää, etteikö se muuttaisi ihmistä. Se saa ihmisen käyttäytymään eri tavalla kuin ennen, se tuo elämään uutta sisältöä, jota siinä ei ennen ollut. Monessa muussakin mielessä se muuttaa ihmistä ja usein on ihmissilmin lähes mahdotonta nähdä siinä eroa aitoon evankeliumiin. Tosiasiassa vain Jumala voi tehdä tämän erottelun täysin varman päälle. Mutta on eräs asia, josta voi jotain päätellä. Hedelmä. Sen suhteen ongelmana on pitkä kypsymisaika. Kristityn kohdalla kypsyminen vie vuosia, jopa vuosikymmeniä ja lopultakin siihen menee koko ajallinen elämä.
Jotain voi kuitenkin päätellä hedelmän laadusta. Huono puu tuottaa huonoja hedelmiä, hyvä puu hyviä. Toisen evankeliumin hedelmät ovat karvaita. Eräinä tuntomerkkeinä voidaan mainita rikkoutuneet ihmissuhteet. Vaikka tällainen uskova puhuu paljon Jeesuksesta, käyttää paljon hengellisiä termejä ja siteeraa paljon Raamattua, silti hedelmä on usein kova. Tällaisen "uskovan" lähipiirissä on usein raskasta ja ahdistavaa olla. Aina vallitsee jokin outo jännite, jota on vaikea määritellä. Tässä läheisyydessä et voi olla vapaa ja oma itsesi, sinulta edellytetään jotain sellaista, mitä et ole. Näyttää siltä, että toinenkaan ei ole oma itsensä, vaan jonkinlainen roolihahmo. Armollisuuden tilalla on usein armottomuus.
Tuntuu aivan uskomattomalta, että sielunvihollinenkin julistaa Jeesusta ja Jeesuksen vastaanottamista. Millainen tämä hänen Jeesuksensa sitten on?
Tämä Jeesus otetaan kaiken sen päälle, mitä ihmisessä ennestään on ikäänkuin jonkinlaiseksi takuumieheksi. Tosin jotain on aivankuin malliksi jätettävä pois, muuten ei kukaan voisi uskoa tähän Jeesukseen. Tämä Jeesus saattaa esiintyä kuninkaana, joka "adoptoi" sinut perheensä jäseneksi ja saat kaikki siihen kuuluvat oikeudet jo tässä ajassa. Hän voi antaa aivan käsittämättömän ilon kokemuksen ja onnen tunteen. Sinä saat mahtavan kokemuksen siitä, että juuri sinut on valittu ja sinulla on tehtävä ja loistava tulevaisuus. Kaikesta hyvästä huolimatta sinulle ei kerrota kaikkea…
Tosiasiassa tämä Jeesus lupaa pelastaa sinut vain, jos ryhdyt hyväksi, teet sitä ja tätä ja näin lunastat itse itsesi. Sinä maksat kaiken omalla hielläsi ja verelläsi. Mutta tämän Jeesuksen omana sinä itse tulet kaiken keskipisteeksi Sinusta riippuu kaikki. Jos sinä epäonnistut, niin kaikki on menetetty ja joudut toivottomuuteen.
Mutta tämä Jeesus ei ole syntisen Vapahtaja. Tämä Jeesus kuormittaa sinut, mutta ei itse osallistu kuorman kantamiseen. Hän ei vapauta sinua, vaan sitoo.
Miksi ihmiset sitten valitsevat tämän Jeesuksen? Tai miksi he vaihtavat oikean Jeesuksen tähän vale-Jeesukseen?
Siksi, että tämä Jeesus esiintyy kuninkaallisena eikä missään alennustilassa. Tämä Jeesus nostaa ihmisen suureksi jo tässä ajassa. Tämä Jeesus tekee suureksi sen, joka nostaa itse itsensä huipulle. Tämä Jeesus ei ole epäonnistuneen rupusakin ystävä. Tämä Jeesus ei juuri armoa tunne — paitsi tietysti puheissa ja totuuskin on hänelle suhteellista. Tälle Jeesukselle sopii mainiosti se, että asiansa edistämiseksi kaikki keinot ovat luvallisia. Siksi hänen menetelmänsä oudoksuttaa sitä taivastien kulkijaa, joka käy tietään oikean Jeesuksen kanssa.
Edelläoleva tuntuu liian synkältä ollakseen totta. Tosiasiassa näin karkeasti ei tapahdukaan käytännössä, vaan kaikki mainittu tapahtuu hyvin pienin askelin. Muutoin ihminen saattaisi huomata, että kaikki ei ole kohdallaan. Toinen Jeesus sallii sinun saada joskus huomattaviakin voittoja. Tällainen kokemus, jos mikään, saa sinut vakuuttumaan siitä, että olet oikealla tiellä. Jos tällaisista voitoista muodostuu vuosien jatkumo, niin mikäpä mahti voisikaan rikkoa sitä idylliä, että sinä olet pyhittynyt ja kelpaat siksi Jumalalle. Tässä on kuitenkin ansa.
Oikea Jeesus ei vaadi synnittömyyttä vaan antaa syntisi anteeksi. Hän ei vie uskonnon orjuuteen, vaan päästää siitä. Et kelpaa hänelle pyhityksesi tähden, vaan pyhityt siksi, että hän on tehnyt kaiken valmiiksi armostaan (1. Kor. 1:30).