“Mitä uskonnollisempi ihmisestä tulee, sitä kauemmaksi Jumalasta
hän kasvaa. Lisääntyvän omistautumisen myötä tulee
lisääntyvä tyhjyyden tunne. Kaikkien sääntöjen pitäminen ei tyydytä
sisäistä nälkää; ja niin omistautumista seuraa uusi omistautuminen,
johon liittyy aina toive siitä, että tämä on se viimeinen
uhri, joka miellyttää Jumalaa ja tuo sydämelle tyydytyksen.
Uskonto muuttaa käyttäytymistä, mutta ei sydäntä ‘haluamisen
lähdettä’. Seuraamalla kaikkia sääntöjä uskova välttää sitä
mikä on kiellettyä, mutta hänen sydämensä haluaa sitä edelleen.
Itseasiassa sydän haluaa sitä enemmän nyt, kuin silloin,
kun se ei vielä ollut kiellettyä. Vilpitön henkilö alkaa inhota
kyvyttömyyttään totella ja alkaa tehdä lupauksia Jumalalle.
Uskovan ainoa todellinen vihollinen on orjan mielenlaatu,
joka jatkuvasti ponnistelee saavuttaakseen Jumalan suosion.
Jos henkilö etsii Jumalan hyväksymistä jonkin sellaisen perusteella,
minkä mukaan hän on elämänsä järjestänyt, hän ilmaisee,
että Kristuksen kuolema oli tarpeeton.”
Malcolm Smith, Se on täytetty