26
« Uusin viesti kirjoittanut sandia 13.04.24 - klo:17:30 »
Vihdoin sain luettua Heprealaiskirjeen luvut 5 - 7 huolellisemmin.
Siinä on niin paljon asiaa ja sielun ravintoa, että en oikein kykene sillai hetkessä sulattamaan sitä.
5:5-6: ssa on kaksi viittausta Psalmeihin. Psalmi 2:7: Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin";
ja Psalmi 110:7: "6. niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan".
Vähän sekava esitys.
Mutta tuo on hyvä esimerkki siitä, että Vanhaa Testamenttia ei oikein voi eroittaa Uudesta Testamentista.
Heprealaiskirjeen 7. luku on todella rukiista tekstiä Jeesuksen pappeudesta "Melkisedekin järjestyksen mukaan".
Paras lukea se huolellisesti kokonaisuutena Raamatusta. Yritän vain jollain tapaa mieltää sen teeman, että Jeesuksen pappeus, mikä tavallaan jotenkin ihmeellisesti jo esiteltiin Aabrahmille on ikäänkuin Vanhan Liiton leeviläisten pappien yläpuolella.
Luvussa on ajatus, että koska Aabraham oli leeviläisten pappien kantaisä, niin leeviläiset papitkin antoivat Aabrahamissa kymmenykset "papille Melkisedekin järjestyksen mukaan".
Sitten todetaan että Jeesushan ei ollut leeviläinen (jotka Jumala oli määrännyt vanhan liiton pappissuvuksi), vaan Juudaksen jälkeläinen. Ja nyt hän on pappi, joka on iankaikkisesti ylimmäinen pappi, ja joka voi täydellisesti pelastaa ihmisen, joka tulee Hänen luokseen.
Tätä teemaa käsitellään hyvin paljon luvuissa 7 ja 8. Lukua 8 en ole alkanut lukea vielä.
Luvun 8 alku tosin ikäänkuin selvittää pääasian:
1. Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa,
2. tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen.