Yritin miettiä vielä laupeuden kautta tuota metsä/metsän henki/Jumala -erottelua.
Voihan sen ehkä yrittää ymmärtää niin, että itsekin itsekseni rukoillessa tulee toki joskus mieleen, että puhunko vain itsekseni. Mutta itselläni tarkoitus on kyllä puhua Jumalalle, vaikka helpostihan se on vähän "itsekseen ajattelua". Jos Jeesus olisi näkyvästi vieressä tai näkisin jonkin taivaallisen valtaistuimen, niin varmaan rukoukset olisivat erilaisia. Jotenkin ottaisi Jumalan majesteetillisuuden ja valtakorkeuden paremmin huomioon.
Mutta joo, kyllä silti yritän pitää Jumalan mielessä kun rukoilen.
Tuli myös mieleen, että onhan sillä nähdäkseni väliä kenelle puhuu ja kommunikoi tai rukoilee. En itsekään ole puu tai "metsän henki", vaan ihminen. Jos siis joku vaikka kävelyllä puhuisi minulle, niin hän ei puhuisi puille tai jollekulle hengelle tai Jumalalle, vaan minulle. Nämä olennot eivät siis ole samoja - on eri asia puhuuko minulle, toiselle ihmiselle, puulle tai Jumalalle. En esimerkiksi ole itse metsä, eikä Jumalakaan ole metsä.
Joskus tuli mieleen opastusta rukoukseen kuitenkin siten, että rukousta olisi voinut harjoittaa puhumalla (muistaakseni) jollekin esineelle, vaikkapa lampulle. Mutta onhan "oikeasti" Jumala kuitenkin eri asia kuin lamppu, vaikka rukousta voi näin harjoitella. Jos siis koko ajatus rukouksesta on vieras.