Tuohon KTS:n kommenttiin sen verran että vaikka itse en ole luterilainen koen huolta niiden vuoksi jotka käyvät kirkossa, toivoisin heidän saavan sieltä elämän sanoja, jotakin jolla on ikuisuusarvoa ja joka vien Kristuksen tykö. En arvioi sen vuoksi että olisin ilkeä, päinvastoin. Raamattu sanoo miten sokea voi sokjeaa taluttaa. Tiedän että ihmisen on hyvin helppoa ottaa korvasyyhyyn opetusta, jos mieli vetää syntiin ja saa opetusta ettei se nyt niin tarkkaa ole ja ehkä Jumala ei ole niin tarkoittanutkaan..se osuu ja uppoaa moneen. Kenen on silloin vastuu?
Näin on.
Korvasyyhyopetus eli mielistely on päivän sana.
"Tavalliset ihmiset" tykkäävät käydä karaokessa ottamassa samalla muutaman tuopillisen,
rakastavat tanssiravintoloissa pyörähtelyä,
etsivät parinvaihdossa uusia ulottuvuuksia seksielämäänsä,
ihailevat homojen ja sukupuolenvaihtajien viisasta rohkeutta,
ymmärtävät
jumalan olevan yhtälailla sekä Buddha, Allah että Jesse,
käyvät joskus kirkossa etsimässä henkistä piristystä,
tietävät
raamatun olevan yksi uskonnollinen kirja monien muiden joukossa,
saavat hengellistä sisältöä elämäänsä reikiterapiasta ja joogasta jne.
Miksi siis kirkko ei kannattaisi ja tukisi tätä kaikkea?
Kun ihmiset kuitenkin tuollaista haluavat, miksi kirkko opettaisi joitakin vanhanaikaista tarinaa
synnistä ja helvetistä?
Miksei anneta ihmisten elää rauhassa niin kuin he haluavat, ja tarjota heille lämmintä läsnäoloa
silloin ja siinä muodossa kuin he haluavat?
Miksi kirkon pitäisi vaatia, että kouluissa opetetaan kristinuskoa, koska yhä useampi lapsi edustaa
jotakin muuta uskontovaihtoehtoa.
Ei kristityillä voi olla oikeutta loukata muslimi- tai ateistilasta altistamalla häntä
kuulemaan kristillisiä taruja.
Kirkko onkin vihdoin löytänyt tiensä ihmisten sydämiin.
Se on lempeä, ymmärtävä, rakastava ja salliva kanssakulkija tavallisen ihmisen arjessa ja juhlassa.