100-vuotisjuhlien lähestyessä Suomi tarvitsee - meitä jokaista.
Joku aika sitten eräs näyttelijä sai palstatilaa kertoessaan, minkälainen hänen Suomensa on ja siinä yhteydessä puhuttiin myös 'kuplasta' - omasta suljetusta ajattelutavasta ja -paikasta.
Muistuu vuosikymmenen takaa mieleeni ensimmäisiä työyhteisökoulutuksia, joissa puhuttiin omenasta, jota tulee katsoa ylhäältäpäin nähdäkseen ns. ison kuvan. Herkästi tulee katsottua horisontin tasolla sitä osaa, jossa omenan kylki edustaa koko hedelmää.
Elänkö kuplassa?
Millainen minun Suomeni on?
