Kaikki maanpäällisiin seurakuntiin kuuluvat eivät kuulu Kristuksen seurakuntaan.
Ihmisen uudestisyntymistähän ei kukaan toinen voi mitenkään varmistaa,
koska se on kokonaan Jumalan asia.
On myös ns. valheveljiä ja -sisaria, jotka esittävät pätevästi uskovaa.
Ev.lut. seurakunnissa olen kuullut epäraamatullista opetusta,
että erityistä uskoontuloa ei edes tarvittaisi.
Silti noissakin seurakunnissa on joukossa Kristuksen seurakuntalaisia, jotka ovat uudestisyntyneet Jeesuksen veren kautta,
kertarysäyksellä tai hitaammin kasvaen.
Mihinkään kirkkoon, herätysliikkeeseen tai muuhun yhteisöön kuuluminen ei siis ole
merkki Jeesuksen seurakuntaan kuulumisesta.
Esim. vapaissa suunnissa on henkilöitä, jotka eivät koskaan ole tulleet uskoon, vaikka ovat saaneet jossain vaiheessa kasteen ja liittyneet seurakuntaan.
He ovat usein lähtöisin samaan liikkeeseen kuuluvista perheistä, jonka perinteitä he seuraavat.
Sama koskee tietysti ev.luterilaisia, vaikka vauvakaste ja sitä seuraava seurakuntalaisuus ei enää olekaan niin automaattinen perinnäistapa kuin ennen.
Vauvana kastamattoman tulee tietysti aikanaan saada kaste, jos hän myöhemmin vastaanottaa uudestisyntymisen.
Uusi Testamentti erottaa toisistaan Kristuksen hengellisen seurakunnan ja maanpäälliset seurakunnat.
Varsinkin Paavali perusti monia seurakuntia, joiden jäsenistä osa oli pakanakristittyjä ja osa juutalaistaustaisia.
"Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut;
näin minä säädän kaikissa seurakunnissa." (1. Kor. 7:17)
Seurakunnissa oli alusta alkaen riitoja.
"Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia keskenänne, ja osittain sen uskonkin." (1. Kor. 11:18)
"Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen".
Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?" (1. Kor. 1: 12-13)
Uskovien inhimillisistä heikkouksista huolimatta Paavali kehottaa uskovia osallistumaan paikalliseen seurakuntaan ja olemaan siinä yksimielisiä.
Hän antaa tarkkoja ohjeita siitä, miten seurakunta syntyy,
toimii ja miten sitä opetetaan ja ohjataan.
Monet armolahjat on tarkoitettu toimimaan nimenomaan seurakuntien kokouksissa.
"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä."
(1. Kor. 12: 4-7; 28)
(keskustelu alkaa olla aika kaukana aloituksen aiheesta)