Olen huomannut huolestuneena sitä piirrettä. Se on jo alkanut yleistää uskovien keskuudessa. Että kysyminen yhteisymmärryksen kannalta näyttää jäävän kokonaan pois ja sen sijaan tulee väärät ja perättömät sanat syyllistämiseksi syyllistäen syöttämällä toisen osapuolen suuhun, mitä se ei mitään tarkoita ja samalla tehdään henkisellä tasolla toisesta osapuolesta vääränlaisen kuvan kohteeksi ja ne johtaa väärinymmärrykseen kasaannuttavaksi, niin henkinen voima ei riitä oikaisemaan kaikki väärinymmärretyt asiat, että saisi oikaistettua ja korjattua sitä kaikkea pois päästäkseen yhteisymmärrykseen.
Muistelen minun aikani, jolloin kysyttiin aina ensin varmistaakseen, että ymmärtää asiaa oikein. Nykyään ymmärretään heti väärin ja siten on heti valmis syyllistämään pommittaen ne Raamatun kohdat ja selittämään, että asia on näin, mitä toinen osapuoli ei tarkoita mitään ja tekee toisesta osapuolesta vääränlaisen kuvan kohteeksi, mitä toinen osapuoli ei ole mitään sellaista kuvaa antanut. Tällä tavalla mennään henkilökohtaisuuksiin tehdessään toisesta osapuolesta vääränlaisen kuvan kohteeksi, mitä hän ei ole sellainen.
Yhteisymmärryksen kannalta taitoa tarvitaan myös voidakseen päästä yhteisymmärrykseen kysellen ja varmistaen, tarkoittaako toinen osapuoli sitä. Koska jokaisella uskovalla on oma vaihe ja uskonkasvu, jonka mukaan käsittää asiat näin.
Taitoa tarvitaan ymmärtämään, mitä linkissä ja kirjoituksessa tarkoittaa. Ja taitoa tarvitaan myös kuuntelemiseen, mitä toinen osapuoli tarkoittaa. Samoin taitoa tarvitaan keskusteluihin niiden tarkoitusten mukaan.
Ei kannata jättää kesken linkin lukemisen ja lähtee heti kommentoimaan kärkkäästi, se johtaa pois yhteisymmärryksestä väärinymmärrykseen, siksi kannattaa lukea rauhallisesti ja huolellisesti miettien, mitä linkki ja kirjoitus tarkoittaa ja tokihan kyselemällä pääsee yhteisymmärrykseen. Taitoa kaivataan takaisin.