Pelastus ilman uudestisyntymistä?

[Soltero]

Teemme luultavasti ison virheen siinä, että ajattelemme palastavan uskon olevan määriteltävissä oleva elämys (tai kokemus), kun se todellisuudessa onkin yhteyttä Jumalan kanssa. Uskon, että tällaisen yhteyden Jumala lukee ihmiselle vanhurskaudeksi (tai uudestisyntymäksi), jolloin hän on täysin kelvollinen Jumalalle. Kannattaa lukea Room. 4. luku ajatellen myös tätä kysymystä.

Tässä toit asian itsekin esille, eli ihminen pelastuu uskon kautta Jeesukseen.

Raamatun ilmoitus uudestisyntymisen välttämättömyydestä ja esim. ilmaisu Pyhän Hengen saamisesta Apostolien teoissa ovat varmaankin siinä samassa kategoriassa, jonka tuolla edellä sanoit, ettei yhdestä jakeesta tai lauseesta pidä tehdä aukotonta oppia, jota voisi soveltaa myös pieniin lapsiin tai kehitysvammaisiin.

Pieni lapsi ei tietenkään voi ymmärtää Jumalan sanan julistusta, että hän voisi uudestisyntyä sanan kautta tai että usko voisi tulla kuulemisesta. Lapsi on viaton siinä mielessä, että hänellä ei ole omatunto vielä kehittynyt eikä siksi voi ymmärtää mitään synnistäkään. Kuitenkin jo esim. 4-vuotias alkaa tätäkin ymmärtää ja oman perheen keskellä on koettu, että hän omassatunnossaan kokee jotakin väärin tehneensä (sanoo selkeästi sitä synniksi) ja tuo asiansa Jumalan eteen rukouksessa sekä saa syntinsä anteeksi.

Tietääkö joku 4-vuotias pelkästään Jumalan äänen puhuttelemana tekevänsä syntiä,
sanoo tekoaan synniksi, tuo asiansa rukouksessa Jumalan eteen
ja saa synnin anteeksi?
Siis 4-vuotias?

[Paulus]

Sen enempää eipäs-juupastelematta totean näkemyksenäni, jonka jo sanoinkin, että ihminen pelastuu ja vanhurskautetaan uskon kautta. Kun Jumala antaa uskon Jeesukseen kuullun (tai luetun) evankeliumin kautta, silloin ihminen uudestisyntyy. Tämä on oma käsitykseni asiasta mm. Apostolien tekojen perusteella. Siellä mainitut Pyhän Hengen saamiset eivät siten tarkoita sitä, että uskoontulleet ja kasteelle menevät olisivat olleet Pyhästä Hengestä osattomia.

Tämä on hyvin yleinen ajattelutapa ja niin olen itsekin ajatellut. Sitten erinäisten vaiheiden jälkeen aloin lukea Raamattua "uusin silmin" ikäänkuin aikaisemmin omaksutun kyseenalaistaen.

Esim. kertomus Samarian herätyksestä (Ap. t. alkoi puhua minulle jotain muuta kuin se, miten ennen olin ajatellut. Kansa oli hurahtanut Simonista, joka oli hämmästyttänyt heitä noituuksillaan. Mutta kun he näkivät ne ihmeet ja tunnusteot, jotka seurasivat Filippuksen saarnaa, he uskoivat Filippusta ja ottivat kasteen. Heilä oli siis jonkinlainen ihmeusko ja niin se oli Simonillakin. Mutta se ei välttämättä tarkoittanut vielä uudestisyntymistä. Simonkaan ei uudestisyntynyt ja kertomus antaa aiheen ajatella, että kukaan muukaan ei vielä siinä vaiheessa uudestisyntynyt. Mutta Pyhä Henki tuli vasta sitten kun Pietari ja Johannes tulivat Jerusalemista. Niissä oloissa edestakainen matka Samarin ja Jesusalemin välillä kesti luultavasti viikkoja, koska kuljettiin jalan vuoristopolkuja. Viestin piti mennä siis ensin Jerusalemiin, eikä sieltä varmaan heti ekapäivänä lähdetty takaisin.

Itselleni tämä havainto oli myös merkityksellinen. Kun ajattelen sitä hetkeä, jolloin "otin Jeesuksen vastaan", niin en silloin mielestäni vielä uudestisyntynyt, vaikka erilaisten kriteerien mukaan tulinkin "kastekelpoiseksi". Varsinainen uudestisyntymiseni tapahtui joitakin päiviä myöhemmin ja sain valtavan halun lukea Raamattua ja myös halun hakeutua uskovien seuraan. Jo ostetut tanssikengätkin saivat parempaa käyttöä.

Radio Deissä eräs henkilö kertoi, että hän tuli (omasta mielestään) uskoon vasta 2,5 vuotta sen jälkeen, kun hän oli tehnyt "uskonratkaisun".

[Soltero]

Uskon siihen, että Jumala Pyhässä Hengessään on hyvin lähellä ihmistä, joka on tekemässä
uskonratkaisua.

Tuo ratkaisu voi tietysti aluksi olla etupäässä sanoja (esim. myönteinen vastaus jonkun kysymykseen, haluaako jättää elämänsä Herralle),
mutta tilanne vakiintuu ja ihminen alkaa tajuta aivoissaan ja hengessään,
mitä on tapahtumassa.
Silloin hänessä syntyy todellinen yhteys Herraan eli Pyhä Henki täyttää hänet (joskus vain sisäisenä kokemuksena, joskus näkyvästi esim. kielilläpuhumisena).

Joissakin tapauksissa tietoinen uskonratkaisu ja Pyhän Hengen yhteyden saaminen tapahtuvat samaan aikaan, joskus eivät.
Mitä väliä sillä on, millaiset aikataulut ja järjestykset kenenkin tapauksessa ovat?

[Taisto]

Joissakin tapauksissa tietoinen uskonratkaisu ja Pyhän Hengen yhteyden saaminen tapahtuvat samaan aikaan, joskus eivät.
Mitä väliä sillä on, millaiset aikataulut ja järjestykset kenenkin tapauksessa ovat?

Eipä näillä järjestyksillä taida paljon olla väliä. Kunhan ei vain tehdä niistä oppia,
mitä missäkin vaiheessa pitää tapahtua, että kaikki menisi oikeaoppisesti.
Ihmisillä kun on tapana luoda "oikea käsitys" asiasta kuin asiasta - siis
varsinkin hengellisistä asioista.

[Veera]

Tietääkö joku 4-vuotias pelkästään Jumalan äänen puhuttelemana tekevänsä syntiä,
sanoo tekoaan synniksi, tuo asiansa rukouksessa Jumalan eteen
ja saa synnin anteeksi?
Siis 4-vuotias?

Kerroin oman perheen keskellä koetusta siis. Lapselle on luontevaa tulla kertomaan vanhemmalle, mikä painaa mieltä ja hän monesti pyytää, että rukoiltaisiin.

On luontevaa, että uskovat vanhemmat rukoilevat lastensa kanssa jo heti heidän synnyttyään, puhuvat heille rakastavasta Jumalasta ja lukevat Raamattua heidän kanssaan, lasten versiot eri ikäkausilta ovat hyväksi avuksi. Lapsille välittyy tämän kautta ymmärrys oikeasta ja väärästä ja asiat loksahtelevat paikoilleen lapsen varttuessa. Yhteisissä rukoushetkissä vanhemmat pyytävät anteeksi syntejään Jumalalta, mm. vääriä sanoja ja käytöstä (lasten kuullen sopivalla tavalla), samoin lapsilta pyydetään anteeksi, kun siihen on tarve. Meilläkin on tehty näin.

[Natanael]

Mitä väliä sillä on, millaiset aikataulut ja järjestykset kenenkin tapauksessa ovat?

Sillä voi olla isokin merkitys. Erilainen käsitys esim tuosta samarialaisten tapauksesta on johtanut siihen, että kymmeniä vuosia uskossa olleet jonottavat vielä Pyhän Hengen kastetta odottavien jonossa. Taustalla on se, että on tehty kokemuksista tehty oppi, kun pitäisi alistaa kaikki kokemukset opin alle. Sekä omat, että Apostolien teoissa kerrotut.

[Paulus]

Mitä väliä sillä on, millaiset aikataulut ja järjestykset kenenkin tapauksessa ovat?

Sillä voi olla isokin merkitys. Erilainen käsitys esim tuosta samarialaisten tapauksesta on johtanut siihen, että kymmeniä vuosia uskossa olleet jonottavat vielä Pyhän Hengen kastetta odottavien jonossa. Taustalla on se, että on tehty kokemuksista tehty oppi, kun pitäisi alistaa kaikki kokemukset opin alle. Sekä omat, että Apostolien teoissa kerrotut.

Minusta on jotenkin kornia, että uudestisyntyneet laulavat: "Tule Pyhä Henki, lailla tulen, lailla tuulen… tule Pyhä Henki, tule köyhään sydämeen… jne. Sen voisi vielä jotenkin käsittää, jos kysymyksessä olisivat uskosta osattomat.

Ap.t. 19 luvussa kerrotaan kuinka Paavali tapasi Efesossa opetuslapsia, joilta hän kysyi: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun tulitte uskoon?" Nämä eivät olleet edes kuulleet Pyhästä Hengestä.  Tästä on rakennettu oppi, että uudestisyntynytkin voi olla ilman Pyhää Henkeä. Mutta asiayhteys kertoo, että nämä olivat Johanneksen opetuslapsia.

Edellisessä luvussa (Ap.t. 18) kerrotaan Apollos-nimisestä miehestä, jolle oli opetettu Herran tie (tietysti hän oli opetuslapsi, koska opetti tarkoin Jeesuksesta) ja puhui palavana hengessä. Tarkistin useammasta Raamatusta, että sana hengessä on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella. Vuoden 92 käännös sanoo, että hän julisti sanaa "pyhää intoa hehkuen". Mutta hänkin tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Vaikka asiaa ei suoraan sanota, Apollos ei mitä ilmeisimmin ollut uudestisyntynyt eli ei ollut saanut kristillistä kastetta eikä Pyhää Henkeä.

Jos näihin asioihin suntaudutaan hälläväliä-tyyliin, niin se tekee mahdolliseksi hurahtaa milloin minkin pelle-hermannin kelkkaan. Eikä huijareista ole puutetta niin kauan kuin on huijattavia.

[Soltero]

Mitä väliä sillä on, millaiset aikataulut ja järjestykset kenenkin tapauksessa ovat?

Sillä voi olla isokin merkitys. Erilainen käsitys esim tuosta samarialaisten tapauksesta on johtanut siihen, että kymmeniä vuosia uskossa olleet jonottavat vielä Pyhän Hengen kastetta odottavien jonossa. Taustalla on se, että on tehty kokemuksista tehty oppi, kun pitäisi alistaa kaikki kokemukset opin alle. Sekä omat, että Apostolien teoissa kerrotut.

Missä sellaisia jonoja on?
En ole koskaan kuullut tuollaisesta ilmiöstä.

[Soltero]

Mitä väliä sillä on, millaiset aikataulut ja järjestykset kenenkin tapauksessa ovat?

Sillä voi olla isokin merkitys. Erilainen käsitys esim tuosta samarialaisten tapauksesta on johtanut siihen, että kymmeniä vuosia uskossa olleet jonottavat vielä Pyhän Hengen kastetta odottavien jonossa. Taustalla on se, että on tehty kokemuksista tehty oppi, kun pitäisi alistaa kaikki kokemukset opin alle. Sekä omat, että Apostolien teoissa kerrotut.

Minusta on jotenkin kornia, että uudestisyntyneet laulavat: "Tule Pyhä Henki, lailla tulen, lailla tuulen… tule Pyhä Henki, tule köyhään sydämeen… jne. Sen voisi vielä jotenkin käsittää, jos kysymyksessä olisivat uskosta osattomat.

Ap.t. 19 luvussa kerrotaan kuinka Paavali tapasi Efesossa opetuslapsia, joilta hän kysyi: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun tulitte uskoon?" Nämä eivät olleet edes kuulleet Pyhästä Hengestä.  Tästä on rakennettu oppi, että uudestisyntynytkin voi olla ilman Pyhää Henkeä. Mutta asiayhteys kertoo, että nämä olivat Johanneksen opetuslapsia.

Edellisessä luvussa (Ap.t. 18) kerrotaan Apollos-nimisestä miehestä, jolle oli opetettu Herran tie (tietysti hän oli opetuslapsi, koska opetti tarkoin Jeesuksesta) ja puhui palavana hengessä. Tarkistin useammasta Raamatusta, että sana hengessä on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella. Vuoden 92 käännös sanoo, että hän julisti sanaa "pyhää intoa hehkuen". Mutta hänkin tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Vaikka asiaa ei suoraan sanota, Apollos ei mitä ilmeisimmin ollut uudestisyntynyt eli ei ollut saanut kristillistä kastetta eikä Pyhää Henkeä.

Jos näihin asioihin suntaudutaan hälläväliä-tyyliin, niin se tekee mahdolliseksi hurahtaa milloin minkin pelle-hermannin kelkkaan. Eikä huijareista ole puutetta niin kauan kuin on huijattavia.

Mutta mikä on sitten se ainoa, ehdottomasti oikea oppi näissä asioissa, jota suosittelet kaikkien noudattavan, jotta ketään ei huijattaisia?

[Soltero]

Tietääkö joku 4-vuotias pelkästään Jumalan äänen puhuttelemana tekevänsä syntiä,
sanoo tekoaan synniksi, tuo asiansa rukouksessa Jumalan eteen
ja saa synnin anteeksi?
Siis 4-vuotias?

Kerroin oman perheen keskellä koetusta siis. Lapselle on luontevaa tulla kertomaan vanhemmalle, mikä painaa mieltä ja hän monesti pyytää, että rukoiltaisiin.

On luontevaa, että uskovat vanhemmat rukoilevat lastensa kanssa jo heti heidän synnyttyään, puhuvat heille rakastavasta Jumalasta ja lukevat Raamattua heidän kanssaan, lasten versiot eri ikäkausilta ovat hyväksi avuksi. Lapsille välittyy tämän kautta ymmärrys oikeasta ja väärästä ja asiat loksahtelevat paikoilleen lapsen varttuessa. Yhteisissä rukoushetkissä vanhemmat pyytävät anteeksi syntejään Jumalalta, mm. vääriä sanoja ja käytöstä (lasten kuullen sopivalla tavalla), samoin lapsilta pyydetään anteeksi, kun siihen on tarve. Meilläkin on tehty näin.

Asia on tietysti aivan toinen ei-uskovassa perheessä,
joita on kai 95 % kaikista suomalaisperheistä.

Ei siellä kukaan lapsi varmasti tule pyytämään isiltä tai äidiltä,
että rukoiltaisiin, koska on tullut rikotuksi Jumalan tahtoa.

Mitä mieltä olet sellaisesta lapsesta, joka on "ollut sikiöstä alkaen uskossa, koskaan kokematta mitään uskonratkaisua tai uudestisyntymistä", mutta joka vähitellen murrosiässä vieraantuu vanhempien opettamsta uskosta, seurakunnasta ja Jumalasta.

Onko hän luopio, koska luopuu uskosta, jonka on saanut jo syntyessään?

En jos hän palaa Herran luo esim. 70-vuotiaana?
Jatkaako hän noin vaan aina ollutta uskonelämäänsä, vai joutuuko hän
tekemään jonkin ratkaisun?
Tapahtuuko kuitenkin silloin uudestisyntymä, jos hän alkaa taas olla todistava Jeesuksen lauman jäsen?

[Taisto]

Jos näihin asioihin suntaudutaan hälläväliä-tyyliin, niin se tekee mahdolliseksi hurahtaa milloin minkin pelle-hermannin kelkkaan. Eikä huijareista ole puutetta niin kauan kuin on huijattavia.

Ei kyseessä ole välttämättä hälläväliä-suhtautuminen. Voi olla niinkin päin,
että jos tiedän olevani uskossa, niin minun ei tarvitse välittää siitä jos
joku oman oppinsa mukaisesti väittää minun kokemusteni tapahtuneen
väärässä järjestyksessä.

Kyseessä ei silloin ole huijattavana oleminen vaan huijarien torjuminen.

[Paulus]

Mutta mikä on sitten se ainoa, ehdottomasti oikea oppi näissä asioissa, jota suosittelet kaikkien noudattavan, jotta ketään ei huijattaisia?

Jos olen oikein ymmärtänyt näitä keskusteluja, niin ylitse muiden nousee pari ajatusta.
1. Raamatussa on oikea oppi.
2. Raamattua ei pidä tulkita.

Niinpä niin. Mutta meillä kaikilla on oma taustamme ja siksi olemme väistämättä enemmän tai vähemmän kytköksissä niihin ajatustottumuksiin, joiden parissa olemme kauan olleet.

Yksi hyvä neuvo nousee sekin Raamatusta. Jaakob kirjoittaa, että jos joltakin puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta. Viisautta annetaan vähitellen. Mutta ainoastaan se asenne, että olen valmis tarkistamaan jatkuvasti käsityksiäni, suo mahdollisuuden edetä.

Omasta mielestäni olen vasta alussa tällä tiellä, vaikka tuo rukous on ollut kestorukousaiheena jo useita vuosia. On kuitenkin syytä varautua siihen, että vastausten tullessa joutuu törmäyskurssille vakiintuneiden "uskonnollisten järjestelmien" kanssa. Siitä voi olla seurauksena se, että entiset ystävät alkavat karttaa seuraamme, mutta toisaalta saamme ystäviä tahoilta, jotka eivät ole aiemmin tulleet edes mieleemme.

[Paulus]

Mutta mikä on sitten se ainoa, ehdottomasti oikea oppi näissä asioissa, jota suosittelet kaikkien noudattavan, jotta ketään ei huijattaisia?

Vastaan tähän vielä erikseen. Minulla on semmoinen käsitys, että on olemassa hyvin yksinkertainen oppi, joka toimii, kuten hyvä virustorjuhtaohjelma tietotekniikassa. Se on lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan. Helppo asia teoriassa, mutta vaikea käytännössä. Käytännön oppimiseen taitaa mennä koko elämä.

Tämä asia on ylenkatsottu nimenomaan siksi, että se on luterilaisuuden ydintä (ja luterilaisetkin lipsuvat siitä pahoin). Tämän puuttuminen havaittiin tärkeäksi myös Azusa-kadun herätyksen aikoihin (Frank Bartleman, Azusakatu 312, sivu 215).

Galatalaiskirjeen tutkistelu auttaa myös tässä asiassa.

[Soltero]

Jos näihin asioihin suntaudutaan hälläväliä-tyyliin, niin se tekee mahdolliseksi hurahtaa milloin minkin pelle-hermannin kelkkaan. Eikä huijareista ole puutetta niin kauan kuin on huijattavia.

Ei kyseessä ole välttämättä hälläväliä-suhtautuminen. Voi olla niinkin päin,
että jos tiedän olevani uskossa, niin minun ei tarvitse välittää siitä jos
joku oman oppinsa mukaisesti väittää minun kokemusteni tapahtuneen
väärässä järjestyksessä.

Kyseessä ei silloin ole huijattavana oleminen vaan huijarien torjuminen.

Näin minäkin asian käsitän.
Sille tosiasialle ei voi mitään, että eri ihmisillä uskoon tuleminen, uudestisyntyminen,
Pyhällä Hengellä täyttyminen, kaste yms. merkitsevät jonkin verran eri asioita ja
ilmenevät eri tavoilla ja eri aikajärjestyksissä.

Joku tutkii asioita vain Raamatusta rukoillen Jumalalta ymmärrystä (kuten mm. minä), joku on kasvanut lapsesta lähtien jonkin herätysliikkeen, kirkkokunnan,
lahkon tms. opin mukaiseen Raamattu-näkemykseen,
joku "keksii" Raamatusta aivan omat oppinsa ja alkaa levittää niitä
jne.

Sille ei voi mitään, että jotkut ihmiset hurahtavat huijaususkoihin.
Miten heidät voisi käytännössä "saada ajoissa kiinni", ja mitä heille voisi tarjota harhaopin vastineeksi, joka kiinnostaisi heitä yhtä paljon?

Ennen ihmiset saivat kristillisen kasvatuksen kotona, kouluissa opetettiin kristinuskoa, lapset kävivät rippikoulun, jossa opettivat uskovaiset papit jne.
Silloin kaikilla oli edes perustiedot siitä, mitä kristinusko on.
Omituisia ihmisten keksimiä järjestelmiä, kuten jehovantodistajuus, osattiin varoa.

Nyt ajat ovat muuttuneet. 
Lapsia ei enää kasvateta kristinuskon kannattajiksi (joka tietenkään silti ei ole lainkaan sama asia kuin uskossa oleminen).
Papit eivät enää saarnaa synnistä ja sen seurauksista, tuomiosta ja iankaikkisesta kadotuksesta, ihmisiä ei varoiteta vaeltamassa lavealla helvettiin johtavalla tiellä jne.

Naiset piipittävät saarnaspöntöissä hämäriä, joskus edes hieman uskonnollissävytteisiä ihmissuhde-esitelmiään, vain osa papeista on uskovia kristittyjä,
kahden miehen väliset seksiliitot siunataan kirkoissa Jumalan edessä jne.

Kirkko on sekoittanut hengelliset kuviot maksavia jäseniään mielistellessään ja hylätessään Raamatun auktoriteetin Jumalan Pyhänä ilmoituksena.
Kirkko ei tunne vastuutaan kristinuskon levittämisessä ja opettamisessa,
vaan järjestää ajan henkeen sopivaa ajanvietteellistä puoliuskonnollista ohjelmaa sellaista kaipaaville.

Kirkon ulottuvilla on kai vieläkin yli 70 % kansalaisista, joten mahdollisuuksia
sellaisen opetuksen antamiseen olisi paljon, jonka seurauksena ihmisillä olisivat valmiudet valita valtavasta hengellisestä tai sen kaltaisesta terveimmät ja raamatullisimmat.
Mutta kirkolla ei kai enää ole kykyä eikä halua sellaiseen,
koska se ei itsekään tunne eikä kunnioita Jumalaa eikä Sanaa.

[Natanael]

Mitä väliä sillä on, millaiset aikataulut ja järjestykset kenenkin tapauksessa ovat?

Sillä voi olla isokin merkitys. Erilainen käsitys esim tuosta samarialaisten tapauksesta on johtanut siihen, että kymmeniä vuosia uskossa olleet jonottavat vielä Pyhän Hengen kastetta odottavien jonossa. Taustalla on se, että on tehty kokemuksista tehty oppi, kun pitäisi alistaa kaikki kokemukset opin alle. Sekä omat, että Apostolien teoissa kerrotut.

Missä sellaisia jonoja on?
En ole koskaan kuullut tuollaisesta ilmiöstä.

Riippuu tietenkin niiden ihmisten määrästä, tarvitaanko jonoa vai riittääkö esimerkiksi etupenkki, jossa ihmiset ovat polvistuneena niin kauan kuin joku tulee heidän luokseen rukoilemaan heille Pyhän Hengen kastetta.

Tällaista ei taida esiintyä missään kaatumista harrastavissa paikoissa. Tämä on enemmän sellaisten perinteisimpien helluntaiseurakuntien juttu.
Kirjaimellisesti jonottamista olen nähnyt viimeksi vuonna 2011. Jono johti kokoussalista erilliseen huoneeseen.


Tuossa samassa kokouksessa tämä Pyhän Hengen kastetta odottavien puolesta rukoilemaan erikoistunut henkilö puhui tästä:

Katso, minä seison siellä sinun edessäsi kalliolla Hoorebin luona; lyö kallioon, ja siitä on vuotava vettä, niin että kansa saa juoda." Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpain nähden.

Puhuja perusteli siis tuolla jakeella uudestisyntymisestä erillisen Pyhän Hengen kasteen saamista ja tarpeellisuutta.


Mielestäni tällöin tehdään väkivaltaa Paavalin antamalle Vanhan Testamentin tulkinnan avaimille, jossa hän sanoo
”saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä”. Paavali ei siis vertaa Pyhän Hengen kastetta veteen joka saatiin vasta kalliosta paljon  Egyptistä lähdön jälkeen. Pilvestä puhutaan jo ennen Kaislameren ylittämistä - siis ennen vesikastetta.

21 Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistaksensa heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä.
22 Pilvenpatsas ei poistunut päivällä eikä tulenpatsas yöllä kansan edestä.

19 Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa
20 ja tuli egyptiläisten joukon ja Israelin joukon väliin; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista.

Samassa yhteydessä Paavali jatkaa ” ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.” (1.Kor.10)


Jos kaikki juovat samasta hengellistä kalliosta, Kristuksesta, miten voisi olla mahdollista, että olisi sellaisia kristittyjä, jotka eivät ole saaneet Pyhän Hengen kastetta.


Jeesus sanoo antavansa vettä, jota juotuaan ei ikinä janoa.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".

Tuossa ei varmasti puhuta mistään uudestisyntymisestä erillisestä Pyhän Hengen kasteesta.
Tulkitsen siis niin, että tuo edellinen jae kumoaa sellaisen tulkinnan, että tuo esikuva kallioon lyömisestä ja veden saaminen olisi  tulkittava Pyhän Hengen kaste - kokemukseksi.

Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.