Jumalan läsnäolo

[Hilema]

Ymmärtääkseni luterilaisuudessa opetetaan, että Jumala on läsnä Sanan ja sakramenttien kautta. Koska vapaissa suunnissa ei ole sakramentteja, varmaankin siksi on tullut korostettu halu tuoda Sanan rinnalle jotain muuta, jonka kautta Jumalan voi sanoa olevan läsnä. Se jotain ovat erilaiset kokemukset. Äärikarismaatisuudessa Sanan paikalle on vaihdettu jutut.

Itse keksittyjä sakramentteja mm.: vauvasiunaus, kaatuminen, likoaminen, eteenmeno, esilukijan perässä lausuttu ns.syntisen rukous .

[Mice]

Teologiseksi näpertelyksi koetaan usein sellaiset asiat, jotka haastavat omia käsityksiä tai tulevat muutoin liian "lähelle".

Usein olen huomannut sen, että joku saattaa kirjoittaa rivitolkulla teologisia kannanottoja Jumalasta (kannanotto Jumalasta on teologiaa, halusi tai ei), mutta jonkun toisen kirjoittajan parin rivin eriävä kommentti koetaan uskonnolliseksi viisasteluksi ja näpertelyksi.

Teologisesti ja "filosofisesti" pidän mahdottomana ajatusta, että uskova ihminen "tuomitsee" kanssauskovia teologiasta. Tarkoitan tässä sitä, että tuomitsee "liiallisesta" teologiasta. En tarkoita väärästä opista huomauttamista. Minusta jokainen Jeesukseen uskova saa puhua Jumalasta ja esittää julkisesti ymmärrystään Jumalasta Raamatun ilmoituksen ja yleisen ilmoituksen pohjalta. Se on teologiaa.

Pelkkä kylmä oppi ei tietenkään auta ketään, mutta ymmärtääkseni tässä keskustelua käyvät ovat kaikki Jeesukseen Kristukseen uskovia ihmisiä, jotka haluavat evankeliumin leviävän. Siinä tapauksessa olen valmis ja kiinnostunutkin käymään monenlaista keskustelua.

[Paulus]

Dogmatiikan professori Osmo Tiililä
kertoi 1960-luvulla kerran luennollaan
teologian opiskelijoille matkastaan
Etelä-Amerikkaan. Valtamerilaivan lähestyessä
rannikkoa konferenssimatkalla
ollut Tiililä oli sairastunut vakavasti. Satamasta
Tiililä oli viety suoraan paikalliseen
sairaalaan. Kielivaikeudet olivat
olleet suuret, tilojen hygienia vaatimatonta
ja sairaalahenkilökunnan pätevyyskin
oli alkanut askarruttaa. Suurin huolenaihe
oli kuitenkin ollut sairaus, joka tuntui
vain pahenevan ilman että kukaan oikein
ymmärsi, mitä tehdä.
Luennollaan Tiililä kertoi, miten hänellä
siellä kaukana sairasvuoteella alkoi
tulla mieleen kuoleman mahdollisuus.
Tällä oli ollut vaikutusta hänen teologiaansa.
Mitä heikompaan kuntoon hän oli
mennyt, sitä merkityksettömämmiksi olivat
käyneet hänen laajat tietonsa hypostaasis-
opista, kontroverssiteologiasta,
Dordrechtin synodin kaanoneista, koherenssipostulaatista,
eskatologiasta, synteettisestä
metodista jne. – vaikka nämä ja
monet muuta asiat kuuluvat kristillisen
dogmatiikan pääkohtiin.
Mitä lähempänä kuolemaa Tiililä oli
kokenut olevansa, sitä yksinkertaisemmaksi
hänen kristillinen oppinsa oli käynyt.
Lopulta tärkeää oli ollut vain se, että
Jeesus Kristus oli kuollut Golgatalla ja
sovittanut hänen syntinsä ja että Jumala ei
tuomitse niitä, jotka turvautuvat Jeesukseen.
Siinä oli lopulta ollut Tiililän koko
dogmatiikka.

Lähde:
http://www.evank.org/pdf/AR_2005-4.pdf

[Mice]

Juuri noin se menee.

Samantyyppisen "tarinan" on kertonut myös Matti Väisänen. Hän koki sairaalan vuoteella myös ihmeellisesti sen, että ei ole muuta kuin  Jeesus, joka pelastaa kurjan syntisen.

Suosittelen kuuntelemaan ilman ennakkoluuloja.

http://www.luthersaatio.fi/opetukset/tiitus/2009/tiitus_opetus_20090125_matti_vaisanen_4ms6_24.mp3

Tämä on mahtava lyhyt opetus. 

[Soltero]

Ymmärtääkseni luterilaisuudessa opetetaan, että Jumala on läsnä Sanan ja sakramenttien kautta. Koska vapaissa suunnissa ei ole sakramentteja, varmaankin siksi on tullut korostettu halu tuoda Sanan rinnalle jotain muuta, jonka kautta Jumalan voi sanoa olevan läsnä. Se jotain ovat erilaiset kokemukset. Äärikarismaatisuudessa Sanan paikalle on vaihdettu jutut.

Tarkoitat siis, että luterilainen kirkko (esim. homoseksualisteja Jeesuksen nimessä seksiliittoon siunaava naispappi) saa Jumalan lähelleen pysymällä oikeasti Sanassa.
Ja kun on vielä sakramentit, Jumala on varmasti lähellä.

Mutta koska helluntailaisilla ei ole Sanaa eli Raamattua, ja sakramentitkin puuttuvat,
meidän on itse keksittävä omia juttujamme.

Voi.  Voi.

[Mice]

Miksi homojen siunaamisessa "seksiliittoon" vedotaan aina luterilaisiin?

Miksei koskaan kerrota sitä, että esim. yksi karismaattisen liikkeen johtohahmoista, Brian McLaren, oli vihkimässä omaa poikaansa homoseksuaaliseen liittoon?

Näen kummallista puoluemeininkiä edelleen. Jopa ei-luterilaisia "syytetään" luterilaisuudesta.

[Soltero]

Miksi homojen siunaamisessa "seksiliittoon" vedotaan aina luterilaisiin?

Miksei koskaan kerrota sitä, että esim. yksi karismaattisen liikkeen johtohahmoista, Brian McLaren, oli vihkimässä omaa poikaansa homoseksuaaliseen liittoon?

Näen kummallista puoluemeininkiä edelleen. Jopa ei-luterilaisia "syytetään" luterilaisuudesta.

Tarkoitin nyt tilannetta, joka tällä hetkellä tietojeni mukaan vallitsee Suomessa.
Luopumus Jumalan Sanasta etenee kovaa vauhtia, eikä kaikki vapaidenkaan suuntien toiminta ole enää raamatullista.
Olen saanut sellaisen käsityksen, että ainakaan esim. Helsingin Saalem-seurakunta ei vielä vihi kahta miestä keskenään avioliittoon, vaikka onkin kirkollistunut.

Ei ole mitään puoluemeininkiä, jos uskova toivoo ja rukoilee, että edes jotkin hengelliset ryhmittymät noudattaisivat Jumalan antamia elämän ohjeita.

[Mice]

Miksi homojen siunaamisessa "seksiliittoon" vedotaan aina luterilaisiin?

Miksei koskaan kerrota sitä, että esim. yksi karismaattisen liikkeen johtohahmoista, Brian McLaren, oli vihkimässä omaa poikaansa homoseksuaaliseen liittoon?

Näen kummallista puoluemeininkiä edelleen. Jopa ei-luterilaisia "syytetään" luterilaisuudesta.

Ei ole mitään puoluemeininkiä, jos uskova toivoo ja rukoilee, että edes jotkin hengelliset ryhmittymät noudattaisivat Jumalan antamia elämän ohjeita.

Olen tästä samaa mieltä.
Ja sen noudattamisen lisäksi kun olisi vielä selvä evankeliumi, niin kaikki on mahdollista. Evankeliumi tarvitsee lyhentämättömän lain rinnalleen. Muuten evankeliumin mahtavuus jää ymmärtämättä.

[Lydia]

Tulee tätä ketjua seuratessa mieleen Kirkastusvuoren kokemukset, kuka voi väittää ettei juuri siinä hetkessä ollut Jumalan läsnäolo käsinkosketeltava, hetki jonka opetuslapset olisivat halunneet jatkuvan varmaan loputtomiin. Kyllä heilläkin oli vuorelle mennessä jo Jumalan rauha sydemessä..ei voida vähätellä sitä todellisuutta että Jumala antaa joskus aivan erityisiä juhlahetkiä jolloin koemme Jumalan läsnäoloa. Se voi tapahtua missä vain ja milloin vain.

[Mice]

Mielestäni tässä ei olla kieltämässä tai vähättelemässä ns. juhlahetkiä.
Usko ei kuitenkaan perustu juhlahetkeen, kokemukseen tai tunteeseen. En luule kenenkään niin tarkoittaneenkaan, kunhan sanoin.

Raitis usko koostuu mielestäni uskomisesta ja tietämisestä. Tunteet ja kokemukset kuuluvat siihen kokonaisuuteen, mutta eivät synnytä saati muodosta tervettä uskoa.

Yksi lempijakeistani, jota toistan usein:
"Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt."

[Paulus]

Tulee tätä ketjua seuratessa mieleen Kirkastusvuoren kokemukset, kuka voi väittää ettei juuri siinä hetkessä ollut Jumalan läsnäolo käsinkosketeltava, hetki jonka opetuslapset olisivat halunneet jatkuvan varmaan loputtomiin. Kyllä heilläkin oli vuorelle mennessä jo Jumalan rauha sydemessä..ei voida vähätellä sitä todellisuutta että Jumala antaa joskus aivan erityisiä juhlahetkiä jolloin koemme Jumalan läsnäoloa. Se voi tapahtua missä vain ja milloin vain.

Aika poikkeava kokemus siihen verrattuna, mitä tämän ajan "Jumalan läsnäololla" tarkoitetaan. Siinä ei tarvittu rumpuja, värivaloja eikä savuja. Eikä tanssia tai lippujen liehutusta.

Joskus voisi pistäytyä nykyajan "läsnäolon yrittämisessä" kuten Elia Karmelilla, ja sanoa: "Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen, vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta" (1. Kun. 18:27).

[Lydia]

 
Näissä keskusteluissa puhutaan välillä toistemme ohi, samalla ilmaisulla tarkoitetaan eri asiaa. Jos minä puhun Jumalan läsnäolosta tarkoitan sitä kirjaimellisesti, joku toinen tarkoittaa 'muka Jumalan läsnäoloa', kuvittelua. Siksi nämä keskustelut vaikuttavat riitaisilta joskus.

[Paulus]

Näissä keskusteluissa puhutaan välillä toistemme ohi, samalla ilmaisulla tarkoitetaan eri asiaa. Jos minä puhun Jumalan läsnäolosta tarkoitan sitä kirjaimellisesti, joku toinen tarkoittaa 'muka Jumalan läsnäoloa', kuvittelua. Siksi nämä keskustelut vaikuttavat riitaisilta joskus.

Ehkä olisi syytä erottaa Jumalan läsnäolo ja Jumalan läsnäolon kokeminen toisistaan. Ne kun ovat kaksi eri asiaa. Opetuslapset olivat Jeesuksen seurassa koko ajan Jumalan läsnäolossa, vaikka eivät sitä aina kokeneet.

[Mice]

Olen useamman kerran saanut osakseni arvostelu siitä, että korostan myös uskon tiedostavaa/tietävää ominaisuutta.
On haukuttu aivouskovaksi ja syytetty järjen päätelmistä.

En ota niistä itseeni, koska ymmärrän sen, että kyseisiä analyyseja heittelevät ihmiset eivät ole oivaltaneet oikein sitä mitä Raamattu kertoo järjen päätelmistä:

"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan"

Asiayhteys kertoo meille sen, että uskovaa ei kehoitetta olemaan järjetön, vaan Jumalan tuntemista vastaan nostetut päätelmät ja varustukset hajotetaan. Jumalan tuntemiseen saa ja täytyy käyttää myös järkeä.

[Natanael]

Ymmärtääkseni luterilaisuudessa opetetaan, että Jumala on läsnä Sanan ja sakramenttien kautta. Koska vapaissa suunnissa ei ole sakramentteja, varmaankin siksi on tullut korostettu halu tuoda Sanan rinnalle jotain muuta, jonka kautta Jumalan voi sanoa olevan läsnä. Se jotain ovat erilaiset kokemukset. Äärikarismaatisuudessa Sanan paikalle on vaihdettu jutut.

Tarkoitat siis, että luterilainen kirkko (esim. homoseksualisteja Jeesuksen nimessä seksiliittoon siunaava naispappi) saa Jumalan lähelleen pysymällä oikeasti Sanassa.
Ja kun on vielä sakramentit, Jumala on varmasti lähellä.

Miten tuon minun tekstini voi noin lukea? Tarkoituksella käytin tuossa sanaa sakramentti, koska vapaissa suunnissa niille ei anneta minkäänlaista arvoa. Kun siis rinnastin sakramentin erilaisiin kokemuksiin, tarkoitus oli herättää ajattelua olisiko se Sanan ohelle laitettu lisäke minkään arvoinen. Tuo rinnastus ei ole sikäli oikein, koska sakramenttien takana on esimerkiksi ehtoollinen Jeesuksen asettamana, mutta monet kokemusopit ovat vain jotain sellaisia tuulia, jotka tulee ja menee. Suuremman kirkkauden kokeminen on kai nyt se viimeisin villitys.

Mutta koska helluntailaisilla ei ole Sanaa eli Raamattua, ja sakramentitkin puuttuvat,
meidän on itse keksittävä omia juttujamme.

Voi.  Voi.

Jos pidät helluntailaisia äärikarismaattisina, sitten on noin. Minulle äärikarismaattisuutta on se reuna vapaita suuntia, joissa nykyisin esiintyy erilaista melskaamista. Siinä joukossa on city-seurakuntia ja pienempiä henkilöjohtoisia ryhmiä, mutta myös helluntaiseurakuntien ja vapaakirkkojen sisällä osa väestä on mieltynyt erilaisiin ilmiöihin.