Pyhän Hengen alueilla liputan täysiä perinteisen helluntailaisen näkemyksen puolesta. Se on raamatullinen, kestävä, käytännössä koeteltu. Sellaistakin esiintyy, että Pyhällä Hengellä täyttyminen katsotaan olevan vihollisesta. Olen törmännyt siihen, että uskossaoleva ihminen ilvehtii toisen kielilläpuhumista.
Voi meitä ihmisiä. Onneksi Jumalalla on keinot antaa yksinkertaisille ymmärrystä kurituksenkin kautta. Jos ei ennen, niin usein kuoleman lähestyessä uppiniskaisinkin suostuu kuuntelemaan Jumalan ääntä.
Herra itse myös puolustaa, nostaa, rohkaisee, lohduttaa, parantaa Henkensä kautta ja samalla vahvistaa, ettei ihmisten väärintekemiset enää riko. Joku voi halveksia kanssaihmisiään ja sillä asenteellaan nostaa itsensä toisen yläpuolelle. Eikä edes huomaa houkkamaisuuttaan, vaan toista alaspainamalla kuvittelee oikeasti vahvistuvansa ja sitä myös esillä pitää. Pahinta se on silloin, kun uskova vanhempi suhtautuu siten omaan lapseensa. Sanon tarkoituksella uskova vanhempi, sillä ällistyttävän paljon omassa ikäluokassani on uskovan kodin kaltoinkohdeltuja lapsia. Kodin kulissit ovat kunnossa, mutta niiden takana on enimmäkseen kuolleita luita.