Kirjoittaja Aihe: Jumalan läsnäolo  (Luettu 36928 kertaa)

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #165 : 13.09.18 - klo:09:22 »
Onko teillä tapa tai oma sisäinen vaatimus, että rukous on oikeanlaista vasta kun siinä on tietty tunnetila ja fiilis? Myös silloin kun rukoilette yksin?

Ei, sillä tunnetiloihin ei pysty itse vaikuttamaan kovin paljoa. Oli tunnetila minkälainen tahansa, niin rukous on oikeanlaista silloin kun se on aitoa.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #166 : 13.09.18 - klo:09:54 »
Onko teillä tapa tai oma sisäinen vaatimus, että rukous on oikeanlaista vasta kun siinä on tietty tunnetila ja fiilis? Myös silloin kun rukoilette yksin?

Tunnen olevani outo lintu tässä(kin) rukousasiassa. Puhutaan paljon aamurukouksesta, ruokarukouksesta, iltarukouksesta jne. Pidetään äänekkäitä rukouskokouksia, joissa yleensä samat ihmiset ovat äänessä. Joskus olen sitä itsekin yrittänyt, mutta jälkeenpäin on hävettänyt se, että "rukoilin ihmisille".

Nyt kun ns. seurakunta puuttuu, niin rukouskin on muuttanut muotoaan. Sanassa sanotaan, että rukoilkaa lakkaamatta. Se on ruvennut puhuttelemaan. Julkinen rukous päättyy yleensä aameneen, mutta yksityiseen sitä aamenta harvemmin tulee, vaan rukous jatkuu sisimmässä jossain muodossa.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #167 : 13.09.18 - klo:13:18 »
Tuolla ”läpimurrolla” tarkoitin lähinnä sitä mistä Raamatussa on lukemattomia esimerkkejä, kun rukous menee ”läpi” esimerkiksi Daavidin elämässä, hän etsi joka vaiheessa Herraa eikä hellittänyt ennenkuin Herra vastasi. Tai Jeesus Getsemanessa, tai opetuslapset Pietarin ollessa vangittuna, jne jne...

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #168 : 13.09.18 - klo:16:13 »
Rukous muuttaa mielen- ja tunnetilaa turvallisella tavalla.
Kun on kielteinen olotila, kaunaisuutta, suuttumista, epämääräistä levottomuutta tms.,
rehellinen ja avoin yksinäinen rukoilu Herran edessä asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Kysymys ei ole itsensä psyykkaamisesta eikä meditoinnista, vaan rukous on tapahtumien, olotilojen ja ihmissuhteiden tietoista käsittelyä siten, että mukana on Kaikkivaltias Jumala.
Hän tietää rukoilijan taustat, kyvyt ja kykenemättömyydet, ja on ollut näkemässä jo silloin, kun kielteinen tilanne on alkanut kehittyä.

Herra tekee mahdolliseksi sen, että syntyy anteeksiantavaa ja toisia ymmärtävää mieltä.
Hänen läheisyytensä myös auttaa rukoilijaa armahtamaan itseään.
Itselleen asetetut ylettömät vaatimukset ja jäytävät syyllisyydentunteet tasoittuvat ja mielen lukot aukeavat.

Minulle on hyvin tärkeä tämä Psalmin rukous:
"Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni."
(Ps. 4:2)


Poissa xyz

  • Viestejä: 220
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #169 : 13.09.18 - klo:16:50 »
Soltero on edellä pukenut sanoiksi sen, minkä haluaisin toteutuvan kohdallani. Pyysin toisessa ketjussa esirukousta rukouselämääni liittyen.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #170 : 13.09.18 - klo:17:03 »
Solteron viesti toi minulle mieleen sen, että rukous on melko pitkälle sitä, että antaa Jumalan sanan totuuden johtaa oikeaan. Ainakin omalla kohdalla rukous on sen asia kipuilemista antaako Jumalan sanan mennä sydämeen vai en.
« Viimeksi muokattu: 13.09.18 - klo:17:14 kirjoittanut sandia »

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #171 : 14.09.18 - klo:10:00 »
Puhuisin ennemmin kokemuksellisesta tietoisuudesta, kuin tunnetilasta.