Syntinen pelastuu Herran Jeesuksen uhrin tähden - Hänessä synti tuomittiin, ja Hänessä Jumala sovitti itse itsensä kanssa koko maailman. Jeesuksen sovintoveri vain antaa syntejä anteeksi.
Luterilaisen kasteopin ydin on sen "salaisuudessa" eli sakramenttalistisuudessa: vesi ei ole enää pelkkää vettä vaan jumalallista vettä (pyhitettyä vettä), jossa on Jumalan Sana ja Jumalan nimi.
Luterilaisen kirkon iso-katekismus selvittää:
Kaste on aivan eri asia kuin muu vesi. Tämä ei johdu veden luonnollisesta olemuksesta, vaan siitä, että veteen tulee jotain jalompaa. Jumala itse luovuttaa siihen kunniansa ja panee siihen valtansa ja voimansa. Siksi se ei olekaan pelkkää luonnollista vettä, vaan jumalallista, taivaallista, pyhää ja pelastavaa vettä tai jotain vielä ylistettävämpää. Kaikki tämä johtuu sanasta, taivaallisesta ja pyhästä sanasta, jota kukaan ei pysty kyllin ylistämään. Tässä sanassa on kaikki, ja se voi kaiken, mitä Jumala on ja voi. Myös kasteen olemus eli se, että se on sakramentti, on juuri tästä peräisin. Pyhä Augustinuskin opettaa näin: Accedat verbum ad elementum et fit sacramentum, eli: "Kun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti", mikä on pyhä, jumalallinen toimitus ja merkki.
lähde:
http://tunnustuskirjat.fi/ik/4osa.htmlJumalan evankeliumissa ja Sanassa kuitenkaan kastevesi ei poista lihan saastaa, eikä annan syntejä anteeksi, vaan Jeesuksen veri - kun ihminen uskoo syntinsä sovitetuksi Kristuksen yllä ristillä, johon Jumalan Sana ja Jumalan armo ihmistä ohjaa.
1Piet.3:21 "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena –
joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan
hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta..."
iso-katekismus jatkaa:
Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi.
lähde:
http://tunnustuskirjat.fi/ik/4osa.htmlRaamattu ei missään sano, että jokainen joka kastetaan, se pelastuu, vaan se sanoo
jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä se pelastuu. Tässä ihminen omakohtaisesti kääntyy Herran luo, eikä jää kirkon luoman sakramentalistisen uskotelman varaan, jossa vesikaste pelastaisi synnistä.
ROOMALAISKIRJE 10 LUKU
11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään". 12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. 13
Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? 15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" 16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?" 17
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Apostoli Paavali ei lähetty kastamaan, vaan julistamaan Jumalan evankeliumia ihmisille pelastukseksi.
1Kor.1:17 "Sillä
Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi."