Kirjoittaja Aihe: Millä ja miten murehdutamme, tai mikä murehduttaa Pyhää Henkeä?  (Luettu 12578 kertaa)

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.

Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".


Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.

Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.

Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.

"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle."  (2. Kor. 10:5)

Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.

Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".


Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.

Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.

Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.

"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle."  (2. Kor. 10:5)

Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
Jumalaa ei voi tuntea ainakaan tunteen perusteella. Tunteet ovat liian petollisia tunnistamisvälineiksi.

Tietenkin uskoon liittyy oleellisesti usko.


Kun Paavali kirjoittaa "sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon", hän tuskin tarkoittaa sitä, että hän olisi laittanut ajattelukoneistonsa lepotilaan.

Tuntemiseen liittyy järki hyvin voimakkaasti.
Jos joku sanoo tuntevan toisen ja toisen toimintatavat, luultavasti sanojalla rattaat vielä pyörähtelee pääkopassa.

Lydia

  • Vieras
Joskus aina kuulee kertomuksia kun älykkö ateisti kohtaa Kristuksen, siinä järjen päätelmät kolisevat lattialle ja tilalle tulee mitä?

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.

Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".


Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.

Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.

Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.

"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle."  (2. Kor. 10:5)

Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
Jumalaa ei voi tuntea ainakaan tunteen perusteella. Tunteet ovat liian petollisia tunnistamisvälineiksi.

Tietenkin uskoon liittyy oleellisesti usko.


Kun Paavali kirjoittaa "sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon", hän tuskin tarkoittaa sitä, että hän olisi laittanut ajattelukoneistonsa lepotilaan.

Tuntemiseen liittyy järki hyvin voimakkaasti.
Jos joku sanoo tuntevan toisen ja toisen toimintatavat, luultavasti sanojalla rattaat vielä pyörähtelee pääkopassa.
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes  olemassa.

Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon, alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.

Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".


Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.

Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.

Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.

"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle."  (2. Kor. 10:5)

Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
Jumalaa ei voi tuntea ainakaan tunteen perusteella. Tunteet ovat liian petollisia tunnistamisvälineiksi.

Tietenkin uskoon liittyy oleellisesti usko.


Kun Paavali kirjoittaa "sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon", hän tuskin tarkoittaa sitä, että hän olisi laittanut ajattelukoneistonsa lepotilaan.

Tuntemiseen liittyy järki hyvin voimakkaasti.
Jos joku sanoo tuntevan toisen ja toisen toimintatavat, luultavasti sanojalla rattaat vielä pyörähtelee pääkopassa.
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes  olemassa.

Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon, alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.

Siksikö järjenkäyttö Raamatun tutkimisessa on kielletty, ettei voida todistaa Jumalan olemassaoloa?

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.

Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".


Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.

Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.

Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.

"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle."  (2. Kor. 10:5)

Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
Jumalaa ei voi tuntea ainakaan tunteen perusteella. Tunteet ovat liian petollisia tunnistamisvälineiksi.

Tietenkin uskoon liittyy oleellisesti usko.


Kun Paavali kirjoittaa "sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon", hän tuskin tarkoittaa sitä, että hän olisi laittanut ajattelukoneistonsa lepotilaan.

Tuntemiseen liittyy järki hyvin voimakkaasti.
Jos joku sanoo tuntevan toisen ja toisen toimintatavat, luultavasti sanojalla rattaat vielä pyörähtelee pääkopassa.
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes  olemassa.

Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon, alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.

Siksikö järjenkäyttö Raamatun tutkimisessa on kielletty, ettei voida todistaa Jumalan olemassaoloa?
Ei kai tuollaista syy-seuraussuhdetta ole olemassa.
Mutta hengellisiä asioita ei voi ymmärtää eikä selittää järjellä, kuten 1. Kor. 2: 11-16 opettaa.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.

Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".


Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.

Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.

Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.

"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle."  (2. Kor. 10:5)

Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
Jumalaa ei voi tuntea ainakaan tunteen perusteella. Tunteet ovat liian petollisia tunnistamisvälineiksi.

Tietenkin uskoon liittyy oleellisesti usko.


Kun Paavali kirjoittaa "sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon", hän tuskin tarkoittaa sitä, että hän olisi laittanut ajattelukoneistonsa lepotilaan.

Tuntemiseen liittyy järki hyvin voimakkaasti.
Jos joku sanoo tuntevan toisen ja toisen toimintatavat, luultavasti sanojalla rattaat vielä pyörähtelee pääkopassa.
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes  olemassa.

Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon, alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.

Siksikö järjenkäyttö Raamatun tutkimisessa on kielletty, ettei voida todistaa Jumalan olemassaoloa?
Ei kai tuollaista syy-seuraussuhdetta ole olemassa.
Mutta hengellisiä asioita ei voi ymmärtää eikä selittää järjellä, kuten 1. Kor. 2: 11-16 opettaa.

Tuossa korintolaiskirjeessä muutama jaetta aiemmin lukee näin:

Lainaus
6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,
7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.

Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".


Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.

Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.

Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.

"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle."  (2. Kor. 10:5)

Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
Jumalaa ei voi tuntea ainakaan tunteen perusteella. Tunteet ovat liian petollisia tunnistamisvälineiksi.

Tietenkin uskoon liittyy oleellisesti usko.


Kun Paavali kirjoittaa "sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon", hän tuskin tarkoittaa sitä, että hän olisi laittanut ajattelukoneistonsa lepotilaan.

Tuntemiseen liittyy järki hyvin voimakkaasti.
Jos joku sanoo tuntevan toisen ja toisen toimintatavat, luultavasti sanojalla rattaat vielä pyörähtelee pääkopassa.
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes  olemassa.

Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon, alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.

Siksikö järjenkäyttö Raamatun tutkimisessa on kielletty, ettei voida todistaa Jumalan olemassaoloa?
Ei kai tuollaista syy-seuraussuhdetta ole olemassa.
Mutta hengellisiä asioita ei voi ymmärtää eikä selittää järjellä, kuten 1. Kor. 2: 11-16 opettaa.

Tuossa korintolaiskirjeessä muutama jaetta aiemmin lukee näin:

Lainaus
6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,
7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta
Niin. 
Kysymys on todellakin hengellisestä viisaudesta, joka on Jumalassa salattu, ja vain uskon kautta lähestyttävissä.

tikli

  • Vieras
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes  olemassa.

Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon,
alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.

Näinhän se menee.

Vain uskon kautta ja siksi hän on salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut lapsenmielisille.

Matt. 11
25. Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

Miksihän Isä on näin hyväksi nähnyt?

Olettaisin kysymyksessä olevan sen, että Jumala odottaa ihmiseltä nöyryyttää tunnustaa, että hän ei omalla viisaudellaan ja ymmärryksellään voi löytää ja ymmärtää Jumalaa ja siksi siihen tarvitaan lapsenmielistä uskoa ja luottamusta.

Ja joka ei halua nöyrtyä tässä asiassa lapsenkaltaisuuteen, ei ole näkevä Jumalan valtakuntaa, näin minun nähdäkseni Jumalan Sana meitä opettaa?

tikli

  • Vieras
Meissä on kyky rakastaa jo Jumalan luomistyön perusteella. Kun Jumalan rakkaus vuodatetaan uskovaan Pyhän Hengen kautta, puhutaan aarteesta saviastiassa. Sen esille saaminen käytännön tasolla on Jumalan työ. Se on sitä, kun Kristus saa muotoa omissaan.

Olen samaa mieltä, että meidän "lihassammekin" on kyky rakastaa, on mm. äidinrakkautta, jonka usein kuvataan olevan lähimpänä Jumalallista rakkautta, koska se "terveimmillään" on täysin pyyteetöntä rakkautta, eli ns. agape-rakkautta.

Jumala on kyllä luonut meidät rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja myöskin lähimmäistämme niin kuin itseämme, mutta tämän särki ja rikkoi syntiinlankeemus, josta seurasi se, että ihminen lunnollisena itsenään kykenee parhaimmillaan rakastamaan ehkä vähän itseään ja lähimmäistään usein vain silloin, jos saa vastarakkautta tai jos hänelle on jotain hyötyä siitä, että osoittaa rakkautta.

Mutta Sana sanoo kuitenkin näin:
1. Joh. 4
8. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Ja siinä tulee apuun se, mistä Helena tuossa edellä kirjoittaa:
Room. 5
5.  Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Ja aina kun rikomme Rakkauden käskyä / lakia vastaan, me murehdutamme meidän sydämiimme vuodatetun Pyhän Hengen ja siksi meidän tulisi vaalia kaikkia ihmissuhteitamme, sillä ne ovat hyvin merkityksellinen asia Jumalan perspektiivistä katsottuna.

Me emme voi kuitenkaan vaalia kunnolla ihmissuhteitamme, ellemme ensisijaisesti vaali suhdettamme Jumalaan, sillä rakkaus on Hänessä ja tulee Häneltä Pyhän Hengen kautta.

Rakkaus Jumalaan ilmenee rakkautena lähimmäisiin:
1. Joh. 4
20. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee.
Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.


Jokainen varmasti tiedämme, että kymmenestä käskystä seitsemän kohdistuvat ihmissuhteisiimme.

Näin suuren arvon Jumala on antanut sille, miten kohtelemme lähimmäisiämme.

Mutta kukaan meistä ei kykene tähän omassa voimassaan, tahi omassa lihallisessa rakkaudessaan, sillä tyhjästä on paha nyhjästä.


Taisto

  • Vieras
Etteikö järjen tai tiedon tms perusteella voi uskoa??

Pietarin 2. kirjeessä sanotaan:
"Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ."

Ja roomalaiskirje:
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet."


Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Etteikö järjen tai tiedon tms perusteella voi uskoa??

Pietarin 2. kirjeessä sanotaan:
"Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ."

Ja roomalaiskirje:
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet."
Jumalan olemassaolon ja iäisyyden aavistavat kaikki ihmiset:

"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua."  (Saarn. 3:11)

Mutta pelastuksen tie on kirjoitettu Raamattuun sen alkulehdiltä alkaen, ja se huipentuu
Jeesuksen lunastusuhrissa.
Nämä ovat uskon asioita, eivät tietämisen.
Hengellinen tietäminen on eri asia, ja se on Jumalan lahja.
Hengellisiä lahjoja saa vain uskon kautta, ei järjellä pohtimalla.

Taisto

  • Vieras
Etteikö järjen tai tiedon tms perusteella voi uskoa??

Pietarin 2. kirjeessä sanotaan:
"Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ."

Ja roomalaiskirje:
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet."
Jumalan olemassaolon ja iäisyyden aavistavat kaikki ihmiset:

"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua."  (Saarn. 3:11)

Mutta pelastuksen tie on kirjoitettu Raamattuun sen alkulehdiltä alkaen, ja se huipentuu
Jeesuksen lunastusuhrissa.
Nämä ovat uskon asioita, eivät tietämisen.
Hengellinen tietäminen on eri asia, ja se on Jumalan lahja.
Hengellisiä lahjoja saa vain uskon kautta, ei järjellä pohtimalla.
Olen samaa mieltä: usko Jeesukseen, ja sovitustyöhön, on eri asia kuin "tietäminen".
Ja paljon suurempi asia, aivan eri sfääreissä.

Mutta ei tietoa ja järkeä silti pidä väheksyä.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Järki, ajattelu, tietäminen jne. ovat tietysti tärkeitä asioita,
samankaltaisia kuin esim. tunteet. 
Niitä on ja nitä saa käyttää, mutta niiden ei kannata hallita elämäänsä.

"Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.
 Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee;
 mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee."  (1. Kor. 8: 1-3)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes  olemassa.

Olen ollut aina niin heikkouskoinen, ettei maailmankuvaani ole mahtunut kaiken olevaisen syntyminen sattumalta. Jo pelkästään peukalon monikäyttöisyys todistaa sattumaa vastaan. Kristillisen uskon ja järjen välillä ei ole mielestäni mitään ristiriitaa. Usko palvelee järkeä ja järki uskoa. Jokainen ihminen uskoo johonkin, mutta jos kristillinen usko puuttuu, niin järkikin on tuuliajolla. Luomakunnan synty ilman Älyä on täysin älytöntä.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell