Kireä uskova on lihan ja hengen välisessä ristiriidassa, mutta ei löydä sieltä ulospääsyä. Se on eräänlaista sokeutta omalle tilalleen. Toisaalta hän haluaisi elää kristittynä vapaudessa ja toisaalta hänen lihansa ei taivu sitten millään synnittömään vapauteen. Ja sitten sitä lihaa yritetään pitää kurissa säännöillä ja käskyillä ja sitä samaa tolkutetaan muillekin.
Kyse on siis siitä, että ei olla suostuttu olemaan, tai ei olla tajuttu, että uskova on loppuun asti armahdettu syntinen.
On armoa saada olla armosta riippuvainen. Se tuo vapauden ja poistaa kireyden (paitsi kyllä meissä sitäkin on aika ajoin).
Lain ja evankeliumin sotkeminen johtaa kireyteen uskossa. Se voi näyttää hurskaalta, mutta ei sitä vaikuta rakkaus eikä totuus.
