Jos olisin sielunvihollinen

[Paulus]

Vaikka en suosittelekaan askartelemaan enemmän pirun kuin Kristuksen kanssa, olen joskus pohtinut tätä kysymystä. Sielunvihollisen päätehtävähän on toimia siten, että mahdollisimman moni päätyisi sen valtakuntaan. Omistaan se ei niinkään paljon kanna huolta, mutta ne, jotka ovat päässeet sen käsistä, tulisi voittaa takaisin. Siitä kertoo seurakunnan historia.

Entä minä, jos olisin sen housuissa, miten menettelisin, että saisin Matin ja Maijan petetyksi siinä määrin, että he luopuisivat siitä, mikä on oleellisinta pelastavassa uskossa.

Tämä ei ole turhaa pohdiskelua vaan tekee ymmärrettäväksi monia kohtaamiamme asioita, joiden edessä muutoin olemme ymmällä.

[Soltero]

Tarkoitatko luopioita,
siis oikeasti uudestisyntyneitä, Jeesuksen elämänsä Herraksi
vastaanottaneita ja tunnustaneita, Pyhän Hengen ohjaukseen jättäytyneitä,
rukoillen ja Raamattua lukien mahdollisesti seurakuntayhteydessä eläneitä henkilöitä,
jotka jossakin vaiheessa luopuvat uskosta ja kieltävät Jeesuksen?

En tiedä, miten saatana toimii noissa- onneksi harvinaisissa- tapauksissa.
Menetelmien täytyy olla erittäin yksilöllisiä, koska Pyhän Hengen poistumiseen
ja Jeesuksen Herruuden kieltämiseen tarvitaan valtava hengellinen ja lisäksi
inhimillinen kriisi ja muutos.

Jeesus ei varmasti luovuta viholliselle ketään kutsumaansa ja kutsuun myöntävästi vastannutta ilman valtavia mullistuksia.

Henkivallatkaan eivät tähän yksin pysty:

 "Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."  (Room. 8: 38-39)

[Paulus]

Tarkoitatko luopioita,
siis oikeasti uudestisyntyneitä, Jeesuksen elämänsä Herraksi
vastaanottaneita ja tunnustaneita, Pyhän Hengen ohjaukseen jättäytyneitä,
rukoillen ja Raamattua lukien mahdollisesti seurakuntayhteydessä eläneitä henkilöitä,
jotka jossakin vaiheessa luopuvat uskosta ja kieltävät Jeesuksen?

En tiedä, miten saatana toimii noissa- onneksi harvinaisissa- tapauksissa.
Menetelmien täytyy olla erittäin yksilöllisiä, koska Pyhän Hengen poistumiseen
ja Jeesuksen Herruuden kieltämiseen tarvitaan valtava hengellinen ja lisäksi
inhimillinen kriisi ja muutos.

Jeesus ei varmasti luovuta viholliselle ketään kutsumaansa ja kutsuun myöntävästi vastannutta ilman valtavia mullistuksia.

"Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja…" (1. Tim. 4:1)

Rakkaus totuuteen puuttu joiltakin. Kts. 2. Tess. 2. luku. Näille lähtetään vakevä eksytys, niin että he uskovat valheen. Pitäisikö jo eksyksissä olevia (siis uskosta osattomia) erikseen eksyttää?

[Soltero]

Tarkoitatko luopioita,
siis oikeasti uudestisyntyneitä, Jeesuksen elämänsä Herraksi
vastaanottaneita ja tunnustaneita, Pyhän Hengen ohjaukseen jättäytyneitä,
rukoillen ja Raamattua lukien mahdollisesti seurakuntayhteydessä eläneitä henkilöitä,
jotka jossakin vaiheessa luopuvat uskosta ja kieltävät Jeesuksen?

En tiedä, miten saatana toimii noissa- onneksi harvinaisissa- tapauksissa.
Menetelmien täytyy olla erittäin yksilöllisiä, koska Pyhän Hengen poistumiseen
ja Jeesuksen Herruuden kieltämiseen tarvitaan valtava hengellinen ja lisäksi
inhimillinen kriisi ja muutos.

Jeesus ei varmasti luovuta viholliselle ketään kutsumaansa ja kutsuun myöntävästi vastannutta ilman valtavia mullistuksia.

"Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja…" (1. Tim. 4:1)

Rakkaus totuuteen puuttu joiltakin. Kts. 2. Tess. 2. luku. Näille lähtetään vakevä eksytys, niin että he uskovat valheen. Pitäisikö jo eksyksissä olevia (siis uskosta osattomia) erikseen eksyttää?

Tarkoittaakohan tuo "luopuvat uskosta" nmenomaan jo uudestisyntyneitä?
Olen aina ajatellut sen viittaavan siihen, että lopun aikoina yhä usemmat niistä, joilla olisi mahdollisuus ottaa usko vastaan, alkavatkin "noudattaa villitseviä henkiä, riivaajien oppeja" jne. 

He siis torjuvat Herran kutsun etsikkoaikanaan.
Nimikristityt, ns. kirkkokansa tms. ovat varmaan suurimmassa vaaravyöyhykkeessä.

[Paulus]

Tarkoittaakohan tuo "luopuvat uskosta" nmenomaan jo uudestisyntyneitä?
Olen aina ajatellut sen viittaavan siihen, että lopun aikoina yhä usemmat niistä, joilla olisi mahdollisuus ottaa usko vastaan, alkavatkin "noudattaa villitseviä henkiä, riivaajien oppeja" jne. 

He siis torjuvat Herran kutsun etsikkoaikanaan.
Nimikristityt, ns. kirkkokansa tms. ovat varmaan suurimmassa vaaravyöyhykkeessä.

Nimikristityt tuskin tarvitsevat mitään eri eksytystä. Suuremmassa vaarassa ovat käsittääkseni ne, jotka ovat tehneet ns. uskonratkaisun, käyneet kasteella, täyttyneet hengellä ja liittyneet "oikeaan" seurakuntaan.

Olen seurannut erästä tällaista tapausta hyvin läheltä. Vaikka hänellä oli kaikki nuo edellämainitut tunnusmerkit, niin tänään hän on täysin kylmä kaikelle hengelliselle. Ja on ollut jo kymmeniä vuosia sielunvihollisen pettämä.

Näitä tapauksia on luultavasti hyvin paljon. Sielunvihollisen juoni on hänen kohdallaan onnistunut siinä määrin, että lähes koko elämä on mennyt hukkaan. Lopusta en tiedä.

[Soltero]

Tarkoittaakohan tuo "luopuvat uskosta" nmenomaan jo uudestisyntyneitä?
Olen aina ajatellut sen viittaavan siihen, että lopun aikoina yhä usemmat niistä, joilla olisi mahdollisuus ottaa usko vastaan, alkavatkin "noudattaa villitseviä henkiä, riivaajien oppeja" jne. 

He siis torjuvat Herran kutsun etsikkoaikanaan.
Nimikristityt, ns. kirkkokansa tms. ovat varmaan suurimmassa vaaravyöyhykkeessä.

Nimikristityt tuskin tarvitsevat mitään eri eksytystä. Suuremmassa vaarassa ovat käsittääkseni ne, jotka ovat tehneet ns. uskonratkaisun, käyneet kasteella, täyttyneet hengellä ja liittyneet "oikeaan" seurakuntaan.

Olen seurannut erästä tällaista tapausta hyvin läheltä. Vaikka hänellä oli kaikki nuo edellämainitut tunnusmerkit, niin tänään hän on täysin kylmä kaikelle hengelliselle. Ja on ollut jo kymmeniä vuosia sielunvihollisen pettämä.

Näitä tapauksia on luultavasti hyvin paljon. Sielunvihollisen juoni on hänen kohdallaan onnistunut siinä määrin, että lähes koko elämä on mennyt hukkaan. Lopusta en tiedä.

Nimikristityt ovat kai juuri niitä penseitä, joista Raamattu varoittaa:
"Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos."  (Ilm. 3:16)

Hehän saattavat innostua jostakin räväkästä showmiehestä tai -naisesta, mahdollisesti
harhaopettajasta, koska eivät osaa erottaa oikeaa väärästä.
He haluavat vaihtelua arkeensa, ja koko näyttävästi pukeutunut ja meikattu "evankelista" voi olla kivan ja erikoisen tuntuinen. 
Jos kyseessä on valheopettaja, seuraukset voivat olla pahat.

Olettaisin, että oikeasti Jeesuksen henkilökohtaisesti tunteva on aika pienessä vaarassa,
mutta tietysti vihollinen yrittää jymäyttää niitä, jotka ovat tulemaisillaan uskoon.
Siksi on hirveä asia, että seurakuntiin otetaan puhumaan harhaoppisia.

Tietysti on henkilökohtainen tragedia, jos uskossa oleva tosiaan luopioituu ja joutuu aikanaan helvettiin.

Mutta suurin osa eksyvistä on varmaan kirkkouskovaisia, esim- luterilaisia ja katolilaisia,
jotka tosissaan luulevat pelastuvansa esim. kasteen, rippukoulun, messujen, ehtoollisen tms. kautta, ilman Jeesuksen henkilökohtaista vastaanottamista.

He eivät tarvitse mitään amerikkalaisia showmiehiä, koska kirkon omista papeista suuri (suurin?) osa on valheopettajia. 
Hehän toimivat kaikkein ovelimmalla tavalla, ikään kuin sisältäpäin, muka seurakunnan vastuunkantajina ja Jumalan edustajina, joihin eksyvät ihmiset luottavat.

[Paulus]

Nimikristityt ovat kai juuri niitä penseitä, joista Raamattu varoittaa:
"Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos."  (Ilm. 3:16)

Hehän saattavat innostua jostakin räväkästä showmiehestä tai -naisesta, mahdollisesti
harhaopettajasta, koska eivät osaa erottaa oikeaa väärästä.
He haluavat vaihtelua arkeensa, ja koko näyttävästi pukeutunut ja meikattu "evankelista" voi olla kivan ja erikoisen tuntuinen. 
Jos kyseessä on valheopettaja, seuraukset voivat olla pahat.

Olettaisin, että oikeasti Jeesuksen henkilökohtaisesti tunteva on aika pienessä vaarassa,
mutta tietysti vihollinen yrittää jymäyttää niitä, jotka ovat tulemaisillaan uskoon.
Siksi on hirveä asia, että seurakuntiin otetaan puhumaan harhaoppisia.

Tietysti on henkilökohtainen tragedia, jos uskossa oleva tosiaan luopioituu ja joutuu aikanaan helvettiin.

Tuo lainaamasi ilmestyskirjan kohta tarkoitaa aivan selkeästi Herran seurakuntaa, jota Herra, ihme kyllä, pitää vielä kaikesta huolimatta rakkaana! (jae 19). Muuten sitä ei kehotettaisi parannukseen.

Jos ajattelee tämän päivän seurakuntia, niin kuvaus sopinee moniinkin niistä. Ja aika hyvin erityisesti karismaattisiin seurakuntiin.

Mutta suurin osa eksyvistä on varmaan kirkkouskovaisia, esim- luterilaisia ja katolilaisia,
jotka tosissaan luulevat pelastuvansa esim. kasteen, rippukoulun, messujen, ehtoollisen tms. kautta, ilman Jeesuksen henkilökohtaista vastaanottamista.

He eivät tarvitse mitään amerikkalaisia showmiehiä, koska kirkon omista papeista suuri (suurin?) osa on valheopettajia. 
Hehän toimivat kaikkein ovelimmalla tavalla, ikään kuin sisältäpäin, muka seurakunnan vastuunkantajina ja Jumalan edustajina, joihin eksyvät ihmiset luottavat.

Olen tuntenut ja tunnen vieläkin aika monia luterilaisia uskovia ja minun on häveten ollut myönnettävä, että käsityksen heistä on ollut virheellinen. Jos pitäisi mainita nimeltä niitä, joista pyhitys tavalla tai toisella on näkynyt, niin valtaosa heistä olisi luterilaisia. Sitten on tietysti niitä, jotka eivät ole milloinkaan syntyneet Jumalan lapsiksi, mutta heitä ei kirkon menot juuri lainkaan kiinnosta. Heille riittää ulkokohtaiset rituaalit, joissa ei heille ole mitään sisältöä. Heitä ei tarvitse edes eksyttää, koska ovat jo eksyksissä. Luvussa 3 on sanoma Sardeen seurakunnalle ja kovin tuo kuvaus muistuttaa ev.lut. seurakuntaa.

Nykyajassa puhdasta Herran seurakuntaa on lähes mahdotonta löytää. Jos kuka tahansa meistä lähtisi perustamaan "puhtaalta pöydältä" seurakuntaa, niin se olisi hetkessä epäpuhdas. Siguni tuossa alla kertoo syynkin siihen.

[Soltero]

Nimikristityt ovat kai juuri niitä penseitä, joista Raamattu varoittaa:
"Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos."  (Ilm. 3:16)

Hehän saattavat innostua jostakin räväkästä showmiehestä tai -naisesta, mahdollisesti
harhaopettajasta, koska eivät osaa erottaa oikeaa väärästä.
He haluavat vaihtelua arkeensa, ja koko näyttävästi pukeutunut ja meikattu "evankelista" voi olla kivan ja erikoisen tuntuinen. 
Jos kyseessä on valheopettaja, seuraukset voivat olla pahat.

Olettaisin, että oikeasti Jeesuksen henkilökohtaisesti tunteva on aika pienessä vaarassa,
mutta tietysti vihollinen yrittää jymäyttää niitä, jotka ovat tulemaisillaan uskoon.
Siksi on hirveä asia, että seurakuntiin otetaan puhumaan harhaoppisia.

Tietysti on henkilökohtainen tragedia, jos uskossa oleva tosiaan luopioituu ja joutuu aikanaan helvettiin.

Tuo lainaamasi ilmestyskirjan kohta tarkoitaa aivan selkeästi Herran seurakuntaa, jota Herra, ihme kyllä, pitää vielä kaikesta huolimatta rakkaana! (jae 19). Muuten sitä ei kehotettaisi parannukseen.

Jos ajattelee tämän päivän seurakuntia, niin kuvaus sopinee moniinkin niistä. Ja aika hyvin erityisesti karismaattisiin seurakuntiin.

Mutta suurin osa eksyvistä on varmaan kirkkouskovaisia, esim- luterilaisia ja katolilaisia,
jotka tosissaan luulevat pelastuvansa esim. kasteen, rippukoulun, messujen, ehtoollisen tms. kautta, ilman Jeesuksen henkilökohtaista vastaanottamista.

He eivät tarvitse mitään amerikkalaisia showmiehiä, koska kirkon omista papeista suuri (suurin?) osa on valheopettajia. 
Hehän toimivat kaikkein ovelimmalla tavalla, ikään kuin sisältäpäin, muka seurakunnan vastuunkantajina ja Jumalan edustajina, joihin eksyvät ihmiset luottavat.

Olen tuntenut ja tunnen vieläkin aika monia luterilaisia uskovia ja minun on häveten ollut myönnettävä, että käsityksen heistä on ollut virheellinen. Jos pitäisi mainita nimeltä niitä, joista pyhitys tavalla tai toisella on näkynyt, niin valtaosa heistä olisi luterilaisia. Sitten on tietysti niitä, jotka eivät ole milloinkaan syntyneet Jumalan lapsiksi, mutta heitä ei kirkon menot juuri lainkaan kiinnosta. Heille riittää ulkokohtaiset rituaalit, joissa ei heille ole mitään sisältöä. Heitä ei tarvitse edes eksyttää, koska ovat jo eksyksissä. Luvussa 3 on sanoma Sardeen seurakunnalle ja kovin tuo kuvaus muistuttaa ev.lut. seurakuntaa.

Nykyajassa puhdasta Herran seurakuntaa on lähes mahdotonta löytää. Jos kuka tahansa meistä lähtisi perustamaan "puhtaalta pöydältä" seurakuntaa, niin se olisi hetkessä epäpuhdas. Siguni tuossa alla kertoo syynkin siihen.

Jumala ei kuitenkaan pelasta seurakuntia, vaan yksilöitä.
Ei sillä voi olla mitään merkitystä, minkä nimisen lahkon, eriseuran, kirkon tai herätysliikkeen seurakuntaan kukin kuuluu. 
Sydämen usko ja suun tunnustus ovat yksilön asioita.

"sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." (Room. 10:10)
Parannuksen tekokin tapahtuu aina yksittäisen ihmisen Jumala-suhteessa.

Pelastuvia uskovia kuuluu monenlaisiin Jeesuksen jumaluuden ja Raamatun pyhyyden tunnustaviin porukoihin.
Jos yrittää löytää pelastusta seurakunnista ja siksi etsii mahdollisimman raamatullista seurakuntaa, tekee aivan turhaa työtä.

Se seurakunta, joka kokonaan aikanaan pelastuu, on kaikista uskovista muodostuva Kristuksen morsian, ja sen jäsenyyteen pääsee vaikka aivan yksin rukoilemalla ja Raamattua lukemalla- edellyttäen tietysti, että Jumala kutsuu.
Ja Jumala kutsuu jokaista ihmistä jossakin elämänvaiheessa.

[Paulus]

Jumala ei kuitenkaan pelasta seurakuntia, vaan yksilöitä.
Ei sillä voi olla mitään merkitystä, minkä nimisen lahkon, eriseuran, kirkon tai herätysliikkeen seurakuntaan kukin kuuluu.

Itse pelastumisen kannalta ei välttämättä olekaan.

Siinä mielessä sillä on kuitenkin erittäin suuri merkitys, että "seura tekee kaltaisekseen". Se tarkoittaa käytännössä sitä, että joudut sopeutumaan tilanteeseen. Muutoin joudut sisäiseen ristiriitaan, koska et voi enää olla oma itsesi ja ajatuksesi poikkeavat siitä suunnasta, jonka seurakuntasi johto omaksuu.

Otetaan esimerkki vaikka siitä, miten seurakunnan johto suhtautuu musiikkiin. Jos se opettaa, että kaikki musiikki on neutraalia ja kaikki tyylit ovat hyväksyttäviä, niin et voi vastustaa esim. rock-konserttia seurakunnassasi, jos siellä semmoinen päätetään järjestää.

Toinen esimerkki: Jos seurakuntasi johto "hurahtaa" johonkin Amerikan Pelleen ja kutsuu tämän kokoussarjan pääpuhujaksi, niin et sille mitään mahda. Sinun on se hyväksyttävä ja lakattava toimimasta sitä vastaan. Jos et salaa mielipidettäsi, joudut ennemmin tai myöhemmin seurakuntasi ulkopuolelle (ellet ole luterilainen).

[Soltero]

Jumala ei kuitenkaan pelasta seurakuntia, vaan yksilöitä.
Ei sillä voi olla mitään merkitystä, minkä nimisen lahkon, eriseuran, kirkon tai herätysliikkeen seurakuntaan kukin kuuluu.

Itse pelastumisen kannalta ei välttämättä olekaan.

Siinä mielessä sillä on kuitenkin erittäin suuri merkitys, että "seura tekee kaltaisekseen". Se tarkoittaa käytännössä sitä, että joudut sopeutumaan tilanteeseen. Muutoin joudut sisäiseen ristiriitaan, koska et voi enää olla oma itsesi ja ajatuksesi poikkeavat siitä suunnasta, jonka seurakuntasi johto omaksuu.

Otetaan esimerkki vaikka siitä, miten seurakunnan johto suhtautuu musiikkiin. Jos se opettaa, että kaikki musiikki on neutraalia ja kaikki tyylit ovat hyväksyttäviä, niin et voi vastustaa esim. rock-konserttia seurakunnassasi, jos siellä semmoinen päätetään järjestää.

Toinen esimerkki: Jos seurakuntasi johto "hurahtaa" johonkin Amerikan Pelleen ja kutsuu tämän kokoussarjan pääpuhujaksi, niin et sille mitään mahda. Sinun on se hyväksyttävä ja lakattava toimimasta sitä vastaan. Jos et salaa mielipidettäsi, joudut ennemmin tai myöhemmin seurakuntasi ulkopuolelle (ellet ole luterilainen).

Niin se on.
Silti vaikuttaa aika epätodennäköiseltä, että jokin kristittyjen seurakunta menisi niin harhaan,
että kaikki sen jäsenet luopuisivat harhaopetuksen takia uskosta ja kävelisivät kadotukseen.

Onhan luterilaisissakin seurakunnissa nimikristittyjen massojen joukossa elävässä uskossa olevia uudestisyntyneitä- myös seurakunnissa, joiden papit eivät ole lainkaan uskossa.

Varmaan näin lopunaikoina on erikoisen tärkeää jokaisen uskovan muistaa tämäkin opetus:

"älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan."  (1. Joh. 4:1)

Vastuu on aina yksilöllä.
Jos omassa seurakunnassa vierailee omituisia hörhöjä eksyttämässä, jokaisen uskovan täytyy henkilökohtaisesti rukoillen selvittää itselleen, onko opetus oikeaa. 
Siksi Raamattu olisi tunnettava melko hyvin, koska oikea opetus pitää aina yhtä Raamatun Sanan kanssa.

[Paulus]

Jos omassa seurakunnassa vierailee omituisia hörhöjä eksyttämässä, jokaisen uskovan täytyy henkilökohtaisesti rukoillen selvittää itselleen, onko opetus oikeaa.

Käytit tuossa sanaa "täytyy". Olen täsmälleen samaa mieltä. Täytyminen kuvaa velvollisuutta. Se saattaa merkitä vaikeitakin ratkaisuja. Jos seurakuntasi johto ja suurin osa seurakuntaa asettuu yksimielisesti jonkun "hörhön" tai jonkin epäterveen ilmiön taakse, niin joudut pohtimaan, mitä teet vai teetkö mitään. Joskus käy niin, että omien intressien vaarantuminen estää avoimen mielipiteen ilmaisun. Palkkaa saavilla se voi merkitä taloudellisen toimeentulon päättymistä.

[Paulus]

Itse aiheeseen mennäkseni, sielunvihollisena näkisin tehtäväni hyvin monipuolisena siksi, että jokaiselle ihmiselle pitäisi räätälöidä petos yksilöllisesti.

Niistä, jotka ovat kaukana Jumalasta, ei tarvitse kovin suurta huolta kantaa. Pitää vain sekoittaa hengellinen toiminta sellaiseksi sekamelskaksi, että se näyttäisi mahdollisimman huvittavalta ja typerältä. Sen homman hoitamiseen tarvitaan innokkaita ja "palavia" uskovia. Heitä pitää innostaa kaikkeen uuteen, mihin ihmiset ovat luonnostaankin taipuvia ja missä ihminen saattaa nousta hyvinkin huomattavaan asemaan. Siihen on lukuisia mahdollisuuksia, joita ei pidä jättää käyttämättä. Seurakunta on saatava uskomaan, että "maailmassa" on paljon hyvää, jota ei suinkaan pidä menettää.

Pahinta "meidän" kannalta ovat sellaiset yksinkertaiset uskovat, jotka turvautuvat kaikessa armoon ja riippuvat siinä. Heissä on varsin vähän tarttumapintaa ja heitä on vaikea viekoitella paheisiin. Yksi hyvä keino kuitenkin on, heidät pitää saada tietoiseksi siitä, että he ovat nöyriä. Siten heidät on mahdollista saada ylpeiksi ja sen jälkeen heitä on mahdollista saada muihin paheisiin, koska armo peittää kuitenkin synnin. Varovainen kuitenkin täytyy olla, koska tällaiset ihmiset huomaavat helposti, että pahuus on lain alaisuutta.

[Paulus]

Otin tämän tänne, koska se liittyy nimenomaan tähän aiheeseen:

Mielestäni on kaksi eri asiaa se mitä seurakunnan kokoontumisissa soitetaan ja lauletaan ja sitten musiikki yleisemmin.

Seurakunnan kokoontumisissa myös laulujen täytyy julistaa samaa sanomaa mitä puheidenkin (pitäisi).

Juuri näin. Nykyisin on täsmälleen päinvastoin. Joskus puhe on täysin asiaa, mutta sitten tulee musiikkiesitys, joka vetää maton alta. Tässä näen tietynlaisen logiikan, jota ohjataan syvyydestä. Musiikkivalinnoilla tuhotaan se työ, jota on tarkoitus tehdä. Tässä on nähtävissä sielunvihollisen toimintatapa. Saadaan seurakunta takuuvarmasti hajalle.

Ei-uskovat maailmanihmisetkin tätä hämmästelevät, mutta seurakunnan johtajat eivät rohkene tähän puuttua, koska omat kullanmurut ovat siellä puikoissa ja saattavat suuttua.

[Tosikko]

Jospa vihulainen saakin apua itse jumalalta: 2.Tessalonikalaiskirje:
2:11   Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valhee

[Paulus]

Yksi sielunvihollisen merkittävimmistä työkaluista näyttää olevan kasteriidat. Luultavasti ne ovat hajottaneet kristittyjä eri leireihin enemmän muin mikään muu yksityinen asia. Täälläkin ylivoimaisesti merkittävin keskustelu on saatu aikaan kasteista. Sivuja on jo 65 ja  kommentteja yli 40.000! En silti väitä, että keskustelijat olisivat pääsääntöisesti olleet vihollisen asialla.

Nähdäkseni kuitenkin kasteasiassa ollaan vihollisen asialla silloin kun paalutetaan oma käsitys ainoaksi oikeaksi eikä suostuta näkemään eri tilanteita ja vaihtoehtoja ja sitä, että toisenlaisen kastekäsityksen omaava on Jumalan lapsi, joka saattaa olla pyhityksen tiellä paljon pidemmällä kuin mitä itse olen.