Voisi vielä miettiä vapaa tahto -aihetta. Onko ihmisellä Jumalan yksinvaikuttavuudesta irrallista aikuisen oikeasti omaa vapaata tahtoa suhteessa omaan pelastukseensa? Jos ei ole, seuraa siitä nähdäkseni loogisesti, että predestinaatio ja monergismi on tosiasia. Jos joku ei pelastu, syy siihen on Adamin lankeemus ja se, että Jumala ei ole halunnut pelastaa ihmistä vaikuttamalla hänessä pelastavaa uskoa ja uudestisyntymisen (nehän ovat yhtäaikaisia tapahtumia, sillä samalla hetkellä, kun ihminen on uskomassa ensimmäisen kerran, hän on samalla uudestisyntynyt). Tai sitten, jos yksin Adamia ja Eevaa ei voi syyttää, niin jokainen Adamin jälkeläinen on jollain mystisellä tavalla ollut osallinen omalla vapaalla tahdollaan Adamin lankeemukseen, ja saanut sen asiosta kadotustuomion ansaitusti osakseen.
On ihan järkevää ajatella, että millainen on puu, sellaisia ovat hedelmät. Riippuu olennon olemuksesta, millaisia teot ovat. Jumala on täysin hyvä olemukseltaan eli Hän on täysin kykenemätön valitsemaan pahaa. Jumalankaan valinnat eivät siis ole absoluuttisen vapaita tai riippumattomia siitä, minkälainen olento laadultaan tai juuriltaan on.
Väitän, että ihminen voi tehdä, mitä hän haluaa (jos ei ole ulkoista estettä), mutta hän ei voi haluta tai valita, mitä hän haluaa. Valinnan tekijä ei luo valitsijaa (siis itseään) tiettyine ajatusrakennelmineen tietyn luonteenpiirteen kanssa; valitsija ei luo itseään impulsseineen, pyrkimyksineen tai motiiveineen. Täysin vapaa tahto on silkkaa mielikuvitusta. Jos ihmisen tahto olisi täysin vapaa, silloin pitäisi olettaa, että ihminen voisi valita mielivaltaisesti ihan päinvastaisia asioita yhtä luontevasti, vapaasti, helposti ja milloin tahansa, ilman että mikään motiivi ihmisen sisältä käsin vääjäämättä saisi ihmisen valitsemaan niin kuin hän valitsee sellaisena ihmisenä kuin hän luonnostaan tai "sydämestään" on.