Vapaissa suunnilla on aika voimakakkaana painolastina kirkollisten uskovien silmissä
maine lahkolaisuudesta- vaikka asia pontevasti kielletäänkin.
Kirkon sisällä uskoon tulleella ihmisellä henkilöllä täytyy olla jokin aivan erityinen syy liittyä johonkin uskonlahkoon.
Samoin vapaissa suunnissa uudestisyntyneet tarvitsevat jonkin erityiskriisin, ennen kuin he siirtyvät kirkollisiin piireihin.
Edellä sanoit sellaista, joka liippaa omia kokemuksiani erittäin läheltä. Olen tullut uskoon kirkollisissa kuvioissa ja pidän virheenä liittymistäni ns. vapaan suunnan seurakuntaan. Uskon, että siinä oli kuitenkin johdatusta siinä mielessä, että se on johtanut useampaankin kriisiin. Kriisini taitaa olla lopuillaan, mutta jos ajattelisin liittyväni johonkin seurakuntaan, niin ilmeisesti se olisi ev.lut. Mutta en halua samaistua kirkon johdon nykykannanottoihin ja se estää liittymiseni ainakin tällä haavaa.
Kirkkoon liittymistä puoltaa se tosiseikka, että kokolailla tunnen ne harhat, joita kirkossa on. Jos liittyisin esim. johonkin helluntaiseurakuntaan, niin en mitenkään voi edes aavistaa, millaisia harhoja ko. seurakunta on hyväksymässä esim. vuoden kuluttua.
Käsitykseni mukaan vapaiden suuntien perusongelma on se, että ne ovat hyvin lähellä roomalaiskatolisuutta! Tämä koskee erityisesti karismaattisia yhteisöjä. Ennen kuin minut kivitetään, niin kerron, mitä tällä tarkoitan. Tätä väitettähän pidetään täysin absurdina, mutta Katolisen Kirkon Katekismusta lukemalla tein tämän havainnon. Vapaissa suunnissa tämä kiistetään jyrkästi, mutta se johtuu siitä, että katsotaan ainoastaan ulkonaista. Mutta erityisesti vanhurskauttamisoppi on (käytännössä) lähes sama. Luterilaisuuskin on lähestymässä katolisuutta, mutta alunperin se on ollut melko kaukana siitä paitsi tietenkin ulkonaiselta olemukseltaan.
Omien havaintojeni mukaan h-seurakuntien suurin vaara on ns. henkikasteopissa. Se johtaa helposti siihen, että haetaan keinolla millä hyvänsä kokemuksia ja se avaa portit demonisille vaikutuksille. Sain aivan äskettäin tälle käsitykselle vahvistusta, enkä ole enää yksittäistapauksen varassa.