Puimatanner

Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Natanael - 24.05.18 - klo:18:09

Otsikko: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 24.05.18 - klo:18:09
Foorumi elää erilaisia tilanteita.
Joskus on enemmän tarvetta hieman suljetumpaan keskusteluun.
Sellaiseen on mahdollisuus tämän foorumin suurelle yleisölle näkymättömissä osioissa.

Foorumin periaatteena on ollut se, ettei alkujaan "näkymättömissä" olevia keskusteluja tai niissä olevia viestejä tuoda näkyville. Tällöin myös keskustelujen rönsyt saattavat jäädä piiloon, vaikka varsinaista syytä ei myöhemmissä keskusteluissa enää olisikaan.

Tähän ketjuun saa siis laittaa kaikenlaista sekalaista puimisen aihetta, joka näkyy satunnaisille ohikulkijoillekin.


Mahdolliset mielleyhtymät toisten foorumeiden lähes samannimisiin pysyviin ketjuihin ovat joko sattumaa tai lukijan omaa mielikuvitusta.
Ehkä.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Ellen - 24.05.18 - klo:22:00
Minä ällistyin avatessani tämän foorumin.  En muistanut yhtään, että olen kirjoittanut tänne aiemmin jo.  Täällä on paljon Netmissionista tuttuja tyyppejä.  Ihan kiva tämmönenkin yllätys.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 24.05.18 - klo:22:11
Moi vaan Ellen ja tervetuloa takaisin  ;D

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Ellen - 24.05.18 - klo:22:13
Moi vaan ja kiitos!   :D
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Tosikko - 24.05.18 - klo:23:04
armoliitossa?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Ellen - 25.05.18 - klo:14:28
Eivätkö armoliitossa ole kaikki ne, jotka ovat uskossa Jeesukseen, jotka ovat ottaneet Hänet vastaan Vapahtajanaan? 
Uusi liitto on ymmärtääkseni armoliitto.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: ullamaija - 25.05.18 - klo:16:42
Vaikeaksi käy elämä jossain muussa kuin armoliitossa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 25.05.18 - klo:17:26
Vaikeaksi käy elämä jossain muussa kuin armoliitossa.

Totta haastat. Käytännössä kuitenkin monet uskovat elävät osin armoliitossa ja osin lakiliitossa. Ja elämä käy vaikeaksi. Eiköhän täälläkin jokaisella ole tästä asiasta omakohtaista kokemusta? Uskonnollisuus tuppaa viemään sinne lakiliiton puollelle.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 25.05.18 - klo:19:37
Yhdessä omenapuussamme on tänä vuonna tosi paljon kukkia, kolmessa jonkun verran.
Ympärillä pörrääviä pölyttäjiä ei näy.
Jääköhän omput tänä vuonna saamatta?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 25.05.18 - klo:20:21
Yhdessä omenapuussamme on tänä vuonna tosi paljon kukkia, kolmessa jonkun verran.
Ympärillä pörrääviä pölyttäjiä ei näy.
Jääköhän omput tänä vuonna saamatta?

Meillä on kaksi isoa omenapuuta ja kaksi pienempää. Kukkia on ollut valtavasti varsinkin niissä vanhemmissa. Kyllä pölyttäjiä on, pitää vaan seurata vähän kauemmin. Kimalaiset ovat tehneet pitkää päivää, vielä iltahämärissä kuuluu pörinää.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Tosikko - 27.05.18 - klo:20:37
Vaikeaksi käy elämä jossain muussa kuin armoliitossa.

Totta haastat. Käytännössä kuitenkin monet uskovat elävät osin armoliitossa ja osin lakiliitossa. Ja elämä käy vaikeaksi. Eiköhän täälläkin jokaisella ole tästä asiasta omakohtaista kokemusta? Uskonnollisuus tuppaa viemään sinne lakiliiton puollelle.

Juuri näin ajattelin olevan, mutta ajattelin että armollitto on jotakin ns. kaanan kieltä
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 06.06.18 - klo:21:25
Nyt tapahtui mielenkiintoinen asia.

Uskova porin jazzien toimitusjohtaja sai kenkää samantien kun selvisi että hän pitää mahdollisena että homo voi eheytyä.

Minä kuulen tässä antikristuksen tulon airuen.

Jo nyt jos et kumarra jumalattomuuden edessä joudut työttömäksi. Näyttää siltä että uskon kieltäminen tulee suosituksi kun joudutaan näin konkreetisesti tekemään valinta elannon ja kristinuskon välillä.

Nyt pomoporras puhdistetaan. Seuraavaksi suorittava porras. Ja sitten muu elanto.

'Älkää peljätkö. Minä olen sen teille edeltä ilmoittanut.'
'Joka vahvana pysyy loppuun asti, pelastuu.'
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 06.06.18 - klo:21:40
Tuollainen erottaminen pitäisi ehdottomasti riitauttaa.
Koska kyseessä on toimitusjohtaja, lainsäädäntö menee toisin kuin työntekijän kohdalla.
Toivottavasti joku löytää jonkun syrjintäpykälän, jonka perusteella tapauksen voisi nostaa esille.

Ilmeisesti asianomainen itse ei ole kärkäs sellaiseen, jos lehdissä olevat hänen lausuntonsa ovat edes suurin piirtein kohdallaan.
Ulkopuolisilla ei ehkä ole perusteita tehdä kantelua.

Toivottavasti KD, perussuomalaiset tai siniset nostavat jonkinlaisen haloon.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 06.06.18 - klo:21:41
Yhdessä omenapuussamme on tänä vuonna tosi paljon kukkia, kolmessa jonkun verran.
Ympärillä pörrääviä pölyttäjiä ei näy.
Jääköhän omput tänä vuonna saamatta?

Meillä on kaksi isoa omenapuuta ja kaksi pienempää. Kukkia on ollut valtavasti varsinkin niissä vanhemmissa. Kyllä pölyttäjiä on, pitää vaan seurata vähän kauemmin. Kimalaiset ovat tehneet pitkää päivää, vielä iltahämärissä kuuluu pörinää.

Tarkistin tilannetta tänään, kun kukat on jo tippuneet. Hurjan paljon on pieniä omenanalkuja, sato saattaa olla hyvä, jos vettä saadaan. Olen kyllä kastellut letkulla parin-kolmen päivän välein Saisi taivaaltakin tulla.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 06.06.18 - klo:23:54
Kyllähän tuo erottamistapaus sananvapauden ja uskonnonvapauden kannalta voisi olla mielenkiintoinen riitauttaa.

Mutta itse uskon että olemme niin pitkällä että oikeusvalvojatkaan eivät voi enää kestää kansakunnan synnin edessä. Heidän on taivuttava.

Samaa oli näkyvissä paljon silloin kun Päivi Räsänen oli sisäministerinä. Nyt viikon sisällä Soinin kimppuun käytiin laajalti kun hän uskalsi edes vihjata että lastensurmia pitäisi vähentää.

Näemme ympärillämme romahduksen. Ja saamme etuoikeuden olla tässä ajassa todistamassa että Herra pitää sanastaan huolen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: JPK - 07.06.18 - klo:00:02
Työlainsäädännön mukaan tämä erottamistapaus on enemmän kuin kyseenalainen, sillä vain lainsäädännön asetuksella "epäasiallinen käyttäytyminen työnantajaa tai asiakkaita kohtaan", voidaan väkisin sovittaa tapahtuneeseen, mutta silti väärin perustein.

Vihapuheen määritteleminen on jo veteen piirretty viiva, jota tuskin kukaan osaa enää arvioida. On selvää, jos työpaikalla pilkataan päivä pääksytystään homoseksuaaleja työntekijöitä tai asiakkaita, on mahdollista päätyä irtisanotuksi, mutta tässä tapauksessa oli henkilökohtainen ja asiallinen vakaumuksellinen mielipide, joka johti irtisanomiseen. Mahdoton yhtälö suhteessa työlainsäädännön puitteisssa tapahtuvaan irtisanomiseen.

SETA siis kykenee hallitsemaan jopa irtisanomisia väärin perustein, kun LGBT-ihmisiä loukataan. Tämä irtisanominen oli täysin työlainsäädännön vastainen teko, sekä törkeää vallankäyttöä, joka voi johtaa yhä hurjempiin vastaaviin tapauksiin tulevaisuudessa. Tällaiset teot kun agitoi ja yllyttää vaan uudenlaisiin vastaaviin tapauksiin, ja kynnys vihapuheesta valittamiseen ja tuomitsemiseen sen kun vain alenee.

Uskovalla on oikeus todistaa uskostaan, ja siihen kuuluu asiallisesti rakkaudessa annettu todistus: homoseksuaalisuus on syntiä, ja luonnottomuutta. Tähän sitten vielä kutsu pelastukseen, uskossa Jeesukseen, niin kaikki on hyvin - tuli sitten potkut tai ei.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 07.06.18 - klo:01:23
Olen varmaan taas liian pessimisti, mutta en usko että uskovan kannattaa maalliseen oikeuteen viedä asioitaan, mitkä liittyvät omaan vakaumukseen.

Ja olen mielelläni väärässä tässä kohtaa.

Enkä tiedä miksi uskovan ihmisen pitäisi edes olla Pori Jazzien toimitusjohtajana. En moralisoi ollenkaan, mutta eikö ole selvää, että ristiriita on mahdollinen maallisen festarin kanssa? 
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: JPK - 07.06.18 - klo:09:47
Korjaan sen verran asiaa, että nähtävästi kyseisessä Pori Jazz-tapauksessa ei päde normaali työlainsäädäntö irtisanomisperusteena. Silti asiasta on mielestäni hyvä keskustella, ja nimenomaisesti arvioida sitä - onko eettinen ja moraalinen vakaumus oikeus irtisanomiseen. Mielestäni ei.

Kristinuskon raamatullinen muoto tulee lopun ajassa vihatuksi, sillä maailma rakastaa syntiä ja valhetta enemmän kuin Jumalan Sanan totuutta. Uskovalla kuitenkin on oikeus esittää yhteiskunnallisesti eriävä mielipide, henkilökohtaisen uskonsa mukaisesti - ja myös mahdollisissa irtisanomisissa kysyä perusteluja sille, tapahtuiko se oikein perustein vaiko ei.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Pökkelö - 07.06.18 - klo:22:51
Aikamme suvaitsevaisuus rajaa selkeästi suvaitsevaisuuden ulkopuoilelle Raamattuun sidotun vakaumuksen.
Sitä ei suvaita.

Uskonnollinen tai poliittinen vakaumus. Sukupuoli tai seksuaalinen suuntauneisuus ei saa olla syrjinnän syynä. Näin julistetaan.
Ja kyse on vielä 7 v vanhasta asiasta. Eiköhän asioilla ole vanhenemisajatkin ?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 07.06.18 - klo:23:28
Tässä lisää tietoa vallitsevasta kulttuurista missä kristinusko on jo peruste jopa työntekijän irtisanomiselle.

"Työoikeuden professori Seppo Koskinen arvioi, että jos Pori Jazzin rivityöntekijä olisi ilman aiempia rikkomuksia esittänyt julkisuudessa samanlaisia näkemyksiä kuin entinen toimitusjohtaja Aki Ruotsala, niin tälle olisi pitänyt antaa varoitus.

Jos epäasiallinen käytös olisi vielä jatkunut, niin työnantaja olisi voinut ryhtyä voimakkaampiin toimenpiteisiin. "

Tämä lainaus Ylen artikkelista tältä päivältä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: JPK - 08.06.18 - klo:15:40
Tarkka ja asiallinen mielipide, jonka kanssa olen samaa mieltä.

– Väitän, että uskonnollisen vakaumuksen perusteella tapahtuva syrjintä ja loukkaaminen on tänä päivänä paljon avoimempaa ja ns. eliitin, sivistyneistön piirissä ja mediassa hyväksytympää kuin seksuaalisten vähemmistöjen kohdalla, Räsänen perustelee.

lähde: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/250746-professori-alf-rehn-toivotti-paivi-rasasen-hevon-helvettiin-rasanen-hammastyi
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 08.06.18 - klo:16:05
Kristittyjen vainot alkavat olla todellisuutta jo Suomessaksin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Tosikko - 08.06.18 - klo:18:31
Se että toimii tyhmästi ja saa siitä palautetta ei ole vainoa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 08.06.18 - klo:19:19
Se että toimii tyhmästi ja saa siitä palautetta ei ole vainoa.


Mitä tuumaisit, jos kaivaisin esille sinun kirjoituksiasi vuodelta 2012 ja niiden perusteella hommaisin sinulle potkut työpaikastasi?


Tämä kommenttini ei ole siis vainoa, vaan palautetta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Tosikko - 08.06.18 - klo:21:04
Se että toimii tyhmästi ja saa siitä palautetta ei ole vainoa.


Mitä tuumaisit, jos kaivaisin esille sinun kirjoituksiasi vuodelta 2012 ja niiden perusteella hommaisin sinulle potkut työpaikastasi?


Tämä kommenttini ei ole siis vainoa, vaan palautetta.

Hyvä kysymys. Miksi haluaisit tehdä niin?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 08.06.18 - klo:21:07
Se että toimii tyhmästi ja saa siitä palautetta ei ole vainoa.


Mitä tuumaisit, jos kaivaisin esille sinun kirjoituksiasi vuodelta 2012 ja niiden perusteella hommaisin sinulle potkut työpaikastasi?


Tämä kommenttini ei ole siis vainoa, vaan palautetta.

Hyvä kysymys. Miksi haluaisit tehdä niin?

En sanonut, että haluaisin tehdä niin.
Ruotsalaa kohdeltiin väärin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: JPK - 10.06.18 - klo:21:03

HELSINGIN SANOMAT: SHARIA-LAKI LÄNSIMAISEEN YHTEISKUNTAAN?


Todella outoa uutisointia.
[Sara Vainio HS Julkaistu: 10.6 2018]

Otsikolla: "Sharia-laille pitäisi antaa länsimaissa tilaa, sanoo Suomessa vieraillut asiantuntija – ”Uskon, että se saataisiin toimimaan”

Lainaus: "PELKO sharian sanelemista julmista rangaistuksista ja esimerkiksi naisten alistamisesta ovat saaneet poliitikot Atlantin molemmin puolin vaatimaan sille täyskieltoa.

Quraishi-Landesin mielestä on kuitenkin selvää, etteivät muslimit tai sharia ole katoamassa länsimaista. Siihen sen sijaan voisi vaikuttaa, kuinka eristyksiin vähemmistö tapoineen jää tai millaisia sharian tulkintoja tuetaan.

”Nyt länsimaiden pitää päättää, ottavatko ne välttämättömät muutokset vastaan pakolla vai ilolla. Jotkin uudet tavat voisi myös toivottaa tervetulleeksi.” - "

lähde: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005714508.html

HUOMAA: "Nyt länsimaiden pitää päättää, ottavatko ne välttämättömät muutokset vastaan pakolla vai ilolla".

Tämä on todella huolestuttava lausunto!

------------

Islamistisen sharia-lain tutkimusta tehnyt ryhmä kokoontui juuri vast'ikään Suomessa. Suuntaus on mielestäni enemmän kuin huolestuttava.

katso: http://www.isils.net/conferences
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 05.07.18 - klo:18:14
Täällä olisi tarvetta osaaville korjausmiehille.

https://yle.fi/uutiset/3-10290423

Jutun kuvateksti on hyvin oivallettu.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 05.07.18 - klo:22:11
Olen varmaan taas liian pessimisti, mutta en usko että uskovan kannattaa maalliseen oikeuteen viedä asioitaan, mitkä liittyvät omaan vakaumukseen.

Ja olen mielelläni väärässä tässä kohtaa.

Enkä tiedä miksi uskovan ihmisen pitäisi edes olla Pori Jazzien toimitusjohtajana. En moralisoi ollenkaan, mutta eikö ole selvää, että ristiriita on mahdollinen maallisen festarin kanssa?

Satuin vähän summassa lukemaan tätä ketjua ja huomasin tän Micen viestin.
Joo totta. En tältä kannalta hoksannut ajatella tuota tilannetta. Nyt ihmettelen, miksi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 10.07.18 - klo:20:11
En minäkään ymmärrä miksi uskovainen hakeutuisi festareille johtajaksi, myymälänhoitajaksi Alkoon tai papiksi katoliseen kirkkoon.
Silti sellainen toiminta mitä tuossa Ruotsalan tapauksessa nähtiin, on täysin vastoin oikeusperiaatteita.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Tosikko - 14.07.18 - klo:20:59
En minäkään ymmärrä miksi uskovainen hakeutuisi festareille johtajaksi, myymälänhoitajaksi Alkoon tai papiksi katoliseen kirkkoon.


Katolinen kirkko ihan hyvä vaihtoehto, paitsi jos haluaa olla palkkapappi.


Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 14.07.18 - klo:21:02
En minäkään ymmärrä miksi uskovainen hakeutuisi festareille johtajaksi, myymälänhoitajaksi Alkoon tai papiksi katoliseen kirkkoon.


Katolinen kirkko ihan hyvä vaihtoehto, paitsi jos haluaa olla palkkapappi.

Sinä olet ilmeisesti kokenut suuren valaistumisen tuossa asiassa. Kertoisitko siitä?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mietiskelijä - 15.07.18 - klo:02:57
Olen varmaan taas liian pessimisti, mutta en usko että uskovan kannattaa maalliseen oikeuteen viedä asioitaan, mitkä liittyvät omaan vakaumukseen.

Ja olen mielelläni väärässä tässä kohtaa.

Enkä tiedä miksi uskovan ihmisen pitäisi edes olla Pori Jazzien toimitusjohtajana. En moralisoi ollenkaan, mutta eikö ole selvää, että ristiriita on mahdollinen maallisen festarin kanssa?

(https://thumbs2.imgbox.com/f0/79/j6fGvVuu_t.png) (http://imgbox.com/j6fGvVuu)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 20.07.18 - klo:17:59
Tykkäämme vähän rauhallisemmista paikoista, mutta silti on kiva nähdä jotain muutakin kuin oma piha.

Tänään kävimme manner-Suomen pienintä kuntaa vilkaisemassa. Kylän keskustassa oli kunnantalo, kauppa-ravintola, kahvila ja ...pelastuslaitos.
Tänään siellä ei ollut ketään pelastumassa.

Paikkakunnan nähtävyys on iso kirkko. Vaikka kaikki kunnan asukkaat tulisivat yhtäaikaa jumalanpalvelukseen, se olisi vasta puolitäysi tai puolityhjä, katsantokannasta riippuen.
Oli kiva nähdä, miten kunnolla ja taidokkaasti tehty puutyö kestää toistasataa vuotta.

Kunnan kuuluisin asukas on kai Hertta Kuusinen.


https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Luhanka
730 asukasta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 24.07.18 - klo:13:49
Kävin hakemassa torilta vielä yhden laatikon mansikoita. Aika vetisiä olivat nämä aiempiin verrattuna. Miksiköhän sitä joka vuosi luulee, että hinta laskee ja laatu paranee?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Ifa - 24.07.18 - klo:14:11
Mulla on 90-litrainen pakastin marjoille ja tänä kesänä se tuli täyteen mansikkaa. Se on kaappimalli ja nyt olen ajatellut hankkia toisen samankokoisen sen päälle muita marjoja varten. Yhden sisältö ei riitä edes jouluun saakka.

Torilta ostin 10 kg mansikkaa, maksoi yht. 70 euroa. Jäin odottelemaan hinnan putoamista, mutta eipä pudonnut. Tuolla hinnalla ostin toisen samanlaisen satsin ja pakkanen tuli täyteen. Vattua ja mustikkaa haluaisin myös.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 24.07.18 - klo:14:20
Huomenna olisi tarkoitus lähteä mustikkaan. Voi olla, ettei siellä kovin kauan jaksa olla. Lupailee huomisellekin 27 astetta.
Torilla kilohinta oli 16 euroa.

Parhaat mansikat löytyi Suonenjoelta. Poikkesimme yhdellä sukulaisreissulla Sjoen torilla.
Olisi kannattanut ottaa sieltä useampi laatikko.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Ifa - 24.07.18 - klo:14:25
Jokohan on hirvikärpäsiä metikössä, ne on vihonviimeisiä elukoita.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 24.07.18 - klo:14:30
Näyttää niitä tulevan näytöllekin.

http://hyonteismaailma.fi/hyonteiset/ulkohyonteiset/pistavat_hyonteiset/hirvikarpanen.html
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Ifa - 24.07.18 - klo:14:45
Marjareissulla tilanne selviää, onko niitä, muutenkin kuin wirtuaalisesti...ällöjä mönkijöitä ovat. >:(
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: junnu77 - 24.07.18 - klo:14:55
Eipä ole vielä hirvareita näkyny,,Paarmoja ja itikoita siitäkin edestä :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 26.07.18 - klo:07:04
Ei ollut hirvikärpäsiä, paarmoja kyllä. Ja hirveän kuuma.
Ämpärin verran saatiin mustikoita.
10l siivottuna / 2hlöä / 2,5 h

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 26.07.18 - klo:11:07
(https://i.gifer.com/Ue5w.gif)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 26.07.18 - klo:12:49
(https://i.gifer.com/Ue5w.gif)

(https://i.gifer.com/Ue5w.gif)

Kärpäslätkä! Äkkiä tänne!  >:(
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 28.07.18 - klo:22:26
Tänään aamun viileydessä tuli käydyksi mustikassa. Tunnissa sain sankoon noin 7,5 litraa, eli aika hyvin on mustikkaa kypsynyt ottaen huomioon kuivuuden.

Metsän ilmavoimista ei juuri ollut haittaa: tunnin aikana havaitsin kaksi hyttystä ja yhden pienen kärpäsen, siinä kaikki. Tuulinen sää ja harvahko  männikkö varmaankin vaikuttivat asiaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 22.08.18 - klo:16:12
Olisikohan tästä aivan kummallisesta kirjoituksesta pääteltävissä, että Kirkko ja kaupunki-lehti edustaa sellaisia punaviherarvoja, joihin kuuluu olennaisesti kaikenlaisen moraalittomuuden puolustaminen?

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/jumala-trump-ja-putin-kristillisen-konservatiivioikeiston-toiminta-suomessa-kulkee-samoilla-raiteilla-kuin-yhdysvaltain-evankelikaaleilla
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.08.18 - klo:16:50
Huh. Suomalaiset tutkijat ovat siis saaneet selville että kaikki uskovat tukevat Trumpia USAssa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.08.18 - klo:16:58
Kun lukee uutisia tuosta Natanaelin Kirkko ja Kaupunki linkistä asia tulee jotenkin ymmärrettävämmäksi. Paavalin kirkon uruilla soitetaan heviä ja Hesassa näyttää olevan hautausmaapappi, joka miettii hautausmaan käytön rajoja. Kummallista.

Tässä kanssa omituinen juttu Kirkko ja Kaupunki lehdestä.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-rukous-on-vakuutus-elamalleni-sanoo-onnettomuudessa-vammautunut-felix-ad-1

..""Vodou on sopivaa, kun voimia käytetään hyvään"

Tässä Kirkko ja Kaupunki lehden artikkelissa puolestaan luodaan kristinuskon ja zeniläisyyden välille siltaa. Vähän siihen tapaan että mystikko on mystikko on mystikko.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 22.08.18 - klo:20:59
En käyttäisi edes hätätapauksessa tuota lehteä jos toiletissa olisi pelkkä rulla.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Oloneuvos - 23.08.18 - klo:01:11
En käyttäisi edes hätätapauksessa tuota lehteä jos toiletissa olisi pelkkä rulla.

Se oli väkevästi ja tyhjentävästi ilmaistu mielipide. Minäkin taisin ymmärtää.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.08.18 - klo:01:26
Kyllä mä sytykkeeksi kelpuuttaisin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 24.08.18 - klo:22:46
Liityin joitakin viikkoja sitten Facebookiin saadakseni yhteyden eräisiin sukulaisiin. Tai sellaisiksi luulemiini. Toistaiseksi tuo keino ei ole tuottanut tulosta.

-

Nyt ihmettelen miksi minulle ihan ventovieraat ihmiset pyytävät kaveriksi. Jotkut heistä ovat julkisuudesta tuttuja ihmisiä, jotka eivät varmasti tunne minua. Osalla heistä saattaa olla mielessä omien aatteidensa ja tuotoksiensa levityspyrkimyksiä.
Toiset kaveripyynnön laittaneista on ns. tavallisia ihmisiä, joilla saattaa olla minulle etäinen tuttu.
En ymmärrä mitä tarkoitusta moisilla yhteydenotoilla on.
Ymmärtääkö joku muu?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 25.08.18 - klo:09:54
Minä "olin facebookissa" pari vuotta sitten - jonkin aikaa. Onneksi ymmärsin ajoissa lopettaa sen. Koen sen vahingollisena: se on tykkäämisen metsästystä, hyviä hymiöitä pitää saada omiin viesteihin lisää ja lisää ja lisää...

Selvästi hymiöhumalahakuista hommaa, johon tulee vakava riippuvuus, ja jolla ei lopulta ole paljonkaan tekemistä elämän kanssa.

Tiesittekö muuten, että fb:n ja muiden some-välineiden kehittäjät eivät halua lastensa käyttävän niitä? Minkähän takia...
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 25.08.18 - klo:10:24
Mä oon taas ymmärtänyt asian väärin, jos FB ei olekaan kuvallinen puhelinluettelo.

-

Oikeastaan mua jonkun verran järkyttää se, että niin monet tuttavani kaveeraa kaikenlaisten äärikarismaattisten henkilöiden kanssa ja linkkaa sellaisia tilaisuuksia mitkä kannattaisi kiertää mahdollisimman kaukaa.

Toinen minulle vastenmielinen ilmiö on se, että aika monet näyttävät olevan täysin sokeassa israel-uskossa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 25.08.18 - klo:15:57
Mä oon taas ymmärtänyt asian väärin, jos FB ei olekaan kuvallinen puhelinluettelo.

-

Oikeastaan mua jonkun verran järkyttää se, että niin monet tuttavani kaveeraa kaikenlaisten äärikarismaattisten henkilöiden kanssa ja linkkaa sellaisia tilaisuuksia mitkä kannattaisi kiertää mahdollisimman kaukaa.

Toinen minulle vastenmielinen ilmiö on se, että aika monet näyttävät olevan täysin sokeassa israel-uskossa.

No annetaan Jopen selventää naamakirjan tarkoitus:

https://www.youtube.com/watch?v=1iZtLi7eoqo (https://www.youtube.com/watch?v=1iZtLi7eoqo)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: ElCaro - 25.08.18 - klo:16:09

Oikeastaan mua jonkun verran järkyttää se, että niin monet tuttavani kaveeraa kaikenlaisten äärikarismaattisten henkilöiden kanssa ja linkkaa sellaisia tilaisuuksia mitkä kannattaisi kiertää mahdollisimman kaukaa.

Toinen minulle vastenmielinen ilmiö on se, että aika monet näyttävät olevan täysin sokeassa israel-uskossa.

Yllättävän samanlaisia kokemuksia minulla.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 25.08.18 - klo:16:13

Oikeastaan mua jonkun verran järkyttää se, että niin monet tuttavani kaveeraa kaikenlaisten äärikarismaattisten henkilöiden kanssa ja linkkaa sellaisia tilaisuuksia mitkä kannattaisi kiertää mahdollisimman kaukaa.

Toinen minulle vastenmielinen ilmiö on se, että aika monet näyttävät olevan täysin sokeassa israel-uskossa.

Yllättävän samanlaisia kokemuksia minulla.

En edes tunne koko asiaa, joten en siitä juuri mitään tiedä. Enkä osaa edes hävetä…  ::)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: ElCaro - 25.08.18 - klo:16:20

En edes tunne koko asiaa, joten en siitä juuri mitään tiedä. Enkä osaa edes hävetä…  ::)

No eipä ole syytäkään hävetä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 16.09.18 - klo:17:04
Kummallista, että vain äärioikeisto tuottaa valeuutisia.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/16/valheenpaljastaja-valeuutiset-rehottivat-ruotsissa-vaalien-aikaan-sama-on
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 20.09.18 - klo:16:46
Mä olen sensuroinut YLEn kanavaluettelostani.

Huomasiko kukaan Ruotsin ääntenlaskennan aikana tietokoneet kuulemma "kaatuivat" "eikä ääntenlasku ollut vaarassa".
Alan yhä enemmän epäillä ettei vaalit ole sen enempää rehellisiä lännessä kuin idässäkään. Kun kansalle on niin helppo valehdella niin miksi vallanhaluiset jättäisivät käyttämättä kaikkein tehokkaimman valheen eli ääntenlaskennan "virheet".

Kun ääniä katoaa  Suomessakin niin voimme olettaa ettei tulevaisuudessa ole olemassakaan sellaisia kuin rehelliset vaalit jos niitä on nykyäänkään olemassa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 22.09.18 - klo:19:42
Jalovaarasta tuli ortodoksi.


https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/pirkko-jalovaara-liittyi-ortodoksiseen-kirkkoon/
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 29.09.18 - klo:13:15
Maakuntalehden "Lyhyet"-palstalla nimimerkki Lintuponkari esittää ajankohtaisen ja kiperän kysymyksen:

"Mistä johtuu, että kurkiauran toinen kylki on pitempi?"





Vastaus kuuluu:
"Siitä, että siinä on enemmän lintuja."


Itse ajattelen, että se johtuu siitä, että auran toisessa kyljessä lintuja on vähemmän.

Tuosta voisi vetää vertauskuvan politiikkaankin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 29.09.18 - klo:16:15
Tuomiokirkon tornin kellot ovat toistaiseksi oikeassa vain kaksi kertaa vuorokaudessa.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/519cfe52-96ed-4678-b646-95970f2706a4_u0.shtml

Onneksi sentään ne ja kaiken lisäksi joka päivä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 29.09.18 - klo:20:31
"Tanskassa perjantaina ollut poliisin jättioperaatio liittyi tietyn ihmisryhmän henkeen kohdistuneeseen uhkaan."

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/faa58323-7ccd-4ba6-8dbf-85d661df016c_u0.shtml


Eka veikkauksen on, että tuo vaarassa ollut ihmisryhmä oli sellaisia paistinpannun käyttäjiä, jotka eivät enää välittäneet, vaikka pannussa olisi joskus paistettu läskirasvaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 30.09.18 - klo:08:28
Maakuntalehden "Lyhyet"-palstalla nimimerkki Lintuponkari esittää ajankohtaisen ja kiperän kysymyksen:

"Mistä johtuu, että kurkiauran toinen kylki on pitempi?"





Vastaus kuuluu:
"Siitä, että siinä on enemmän lintuja."


Itse ajattelen, että se johtuu siitä, että auran toisessa kyljessä lintuja on vähemmän.

Tuosta voisi vetää vertauskuvan politiikkaankin.

Minua kiinnostaisi miten vedät siitä vertauksen politiikkaan?

Itse olen taipuvainen miettimään motiivia. Mielestäni linnutkaan eivät ole tyhmiä joten niillä on jokin motiivi olla toisella auran "kyljellä". Tai sitten ne vain sattuivat saapumaan sieltä suunnasta auraan ja jäivät lähimpään "kylkeen". Kaikkiin asioihin voi siis olla monta selitystä sivullisilla mutta yleensä vain yksi motiivi itse tekijällä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 30.09.18 - klo:09:44
Kurkiaurassa kärkilintu vaihtuu vähän väliä. Riippumatta vetäjästä pääsuunta on sama. Syksyllä etelään talvehtimaan, keväällä takaisin.
Jos aurasta puuttuu kokonaan toinen kylki, se ei ole aura ollenkaan.
Muodostelman tarkoitus on vähentää ilmanvastusta.

Tällä hetkellä auran vasen kylki on lyhyempi. Hyvä niin, koska toisessa tapauksessa syötäisiin kaikki toisten pelloilta.

-

Kurki lentää kaula suorana. Ainakin vaalien lähestyessä.

Siinä kyljessä, joka on pidempi, viimeiset linnut ovat kauempana kärjestä kuin lyhyemmässä. Kummallista, että tuota ei yleisesti hoksata.
Jotkut hoksasivat muutama vuosi sitten miten pääsee helpoiten päättäjäksi.
Eräskin luuli, että moinen keplottelu oli hyväkin idea, kunnes ei enää saanut henkeä ja muuttui hetkeksi siniseksi ja sitten vasta paljasti todellisen värinsä.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kaj_Turunen

eräs toinen tapaus
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suvi-Anne_Siimes
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 30.09.18 - klo:12:31
 ;D
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 02.10.18 - klo:08:22
Peto valvoo liikenneturvallisuutta.
Eikös olekin kaunis tuo maailman jumala?

https://www.iltalehti.fi/iltvhullumaailma/7cab59bd-d444-4e13-8eb3-874c1af6a6b6_a6.shtml
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 14.10.18 - klo:14:00
Maakuntalehti otsikoi, että Citymarket aloittaa kotiinkuljetukset.
Vielä kun keksisi miten pääsisi helposti ja edullisesti töihin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 15.10.18 - klo:22:31
Syöpöttelin näin myöhään, vaikka se ei kuulemma ole terveellistä.
Samalla silmäilin mainosläpyskää.

Alan tulla vanhaksi tai sitten maailma on menossa tosi kummalliseen suuntaan muoti-ilmiöineen. Eräs kauppa mainostaa nappikuulokkeita.
Agenttitarinoissa puhutaan hihaan tai käytetään nappimikrofoneja. Joku 007:n kollega käyttää kai nappikameraa.
Nappikuulokkeet on kai joku uusi villitys.
Mun mielestä nappikuulokkeita olisi tosi hankala käyttää. Siinähän menisi niska mutkalle ja käyttö herättää taatusti huomiota, vaan mitäpä uutta se nuoriso ei kokeilisi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 28.10.18 - klo:09:21
Mun mielestä olisi hyvä idea siirtyä talviaikaan joka viikonloppu.
Heräisi paljon pirteämpänä.

Jostain syystä en ennätä elä 168:aa tuntia viikossa. Siksi tarvittaisiin viikoittain yksi tunti lisää.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 28.10.18 - klo:09:30
Mun mielestä olisi hyvä idea siirtyä talviaikaan joka viikonloppu.
Heräisi paljon pirteämpänä.

Jostain syystä en ennätä elä 168:aa tuntia viikossa. Siksi tarvittaisiin viikoittain yksi tunti lisää.
Missä olotilassa olet viikoittain sen ajan 168:sta tunnista jota et elä?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 28.10.18 - klo:09:45
Ei vaan niin päin, etten ennätä elää. Ilman lisätunteja tarpeellinen määrä unia jää katsomatta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 11.11.18 - klo:16:46
Jordan Peterson alkaa olla jonkinlainen someilmiö.
Tässä toimittaja yrittää tunkea jatkuvasti hänen suuhunsa sanoja, mutta lopulta toimittaja hyytyy. Hauska väittely katsoa.

https://youtu.be/aMcjxSThD54

Tämän linkin kautta löytyy tekstitetty versio

https://www.verkkouutiset.fi/netin-yllattava-superilmio-muuttaako-jordan-peterson-maailman/
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 11.11.18 - klo:18:35
Jordan Peterson alkaa olla jonkinlainen someilmiö.
Tässä toimittaja yrittää tunkea jatkuvasti hänen suuhunsa sanoja, mutta lopulta toimittaja hyytyy. Hauska väittely katsoa.

https://youtu.be/aMcjxSThD54

Tämän linkin kautta löytyy tekstitetty versio

https://www.verkkouutiset.fi/netin-yllattava-superilmio-muuttaako-jordan-peterson-maailman/

ensimmäistä kertaa törmäsin tuollaisen mieheen, häntähän kuuntelee mielellään....

hassu nainen :"me muka dominoidaan, väitätsä muka et me dominoidaan, miten sä kehtaat yleistää että me muka dominoidaan !!"

Painostaa dominanssia ja sitten vaatii että hyssytellään " ei ei et sä dominnoi sä vaan väität koko ajan vastaan...."

älytöntä, mutta normaalia jumalattomuutta kun toisia syytetään ja haukutaan samalla kun itse ollaan samanlaisia.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 11.11.18 - klo:18:52
Noin hyökkäävää feministiä ei voi pidempään kuunnella kun tulee pahaolo.

Onkohan niiden agressio siitä johtuvaa että ne alkaa huomata ettei mikään himo auta pahoinvointiin vaan agressio ja dominointi senkun kiihtyy ja muuttunee pian raivoon jossa "nainen oli juopunut pyhien verestä".

Kun ei voi tunnustaa olevansa syntinen ja väärässä niin vain raivo on lopputulos ja sen myötä tuho.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 11.11.18 - klo:19:06
22 min. kohdalla meni feministiltä ns. jauhot suuhun.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 12.11.18 - klo:11:14
22 min. kohdalla meni feministiltä ns. jauhot suuhun.

naisen kierous kyllä riitti vastaamaan "olen iloinen että sain sinut painostuksella kiusalliseen paikkaan".

Lopputulos : feministi saa loukata loputtomiin ja vainota ja ajaa omaa vallanhimoaan koska laki tulee kieltämään puolustautumisen diktatuuria vastaan koska "se nainen oli juovuksissa pyhien verestä".

Mutta mehän tiedämme lopun : Ilmestyskirja 17:16
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Jees-mies - 21.11.18 - klo:12:55
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005906345.html

Lainaus
Neljä suomalaista pidätetty Malesiassa, vuosien vankeus uhkaa – poliisi takavarikoi 336 muistikirjallista Raamatun tekstejä ja 47 kynää

Lainaus
Neljä Suomen kansalaista on pidätetty Malesiassa epäiltynä uskonnollisen materiaalin jakamisesta julkisilla paikoilla, useat malesialaislehdet uutisoivat.

Lainaus
Malesiassa on periaatteessa uskonnonvapaus, mutta islam on valtionuskonto eivätkä etniset malaijit voi kääntyä muihin uskontoihin. Maassa harjoitetaan kuitenkin myös esimerkiksi buddhalaisuutta, kristinuskoa ja hindulaisuutta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 21.11.18 - klo:18:39
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005906345.html

Lainaus
Neljä suomalaista pidätetty Malesiassa, vuosien vankeus uhkaa – poliisi takavarikoi 336 muistikirjallista Raamatun tekstejä ja 47 kynää

Lainaus
Neljä Suomen kansalaista on pidätetty Malesiassa epäiltynä uskonnollisen materiaalin jakamisesta julkisilla paikoilla, useat malesialaislehdet uutisoivat.

Lainaus
Malesiassa on periaatteessa uskonnonvapaus, mutta islam on valtionuskonto eivätkä etniset malaijit voi kääntyä muihin uskontoihin. Maassa harjoitetaan kuitenkin myös esimerkiksi buddhalaisuutta, kristinuskoa ja hindulaisuutta.

Mitenkähän saataisiin kaikki ateistit ja vapaa-ajattelijat auttamaan näitä suomalaisia kristittyjä? Heillehän Raamattu on satukirja. Lukeekohan Albert näitä vielä?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 21.11.18 - klo:19:12
TIMO VALTOSEN jengi on vangittu Malesiassa trakujen jaosta !!!!!   :-[
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 21.11.18 - klo:19:17
http://www.joosuamissio.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=71&Itemid=70

https://www.lansivayla.fi/artikkeli/227335-jeesus-bussi-herattaa-huomiota-paakaupunkiseudulla

apua  !
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 21.11.18 - klo:22:02
Toivottavasti selviävät sieltä takaisin.

Jonkun verran suljettujen maiden evankelioinnista tietävänä, pidän Valtosen ja kumppaneiden toimintaa typeränä, jos uutisointiin asiasta voi luottaa.

Itsensä lisäksi he vaaransivat myös kaikki ne, joille he kirjallisuutta jakoivat ja mahdollisesti ne paikat missä he kävivät.
En olisi yllättynyt, jos heillä olisi ollut varjo perässä jonkun aikaa.
On myös hyvin paljon mahdollista, että paikalliset kristityt saavat monenlaisia syytteitä länsimaisten aatteiden suosimisesta ja, että heidän toimintavapauksiaan kavennetaan pienen ryhmän typeryyksien vuoksi. Noin voi käydä, vaikka he eivät olisi suomalaisia edes tavanneet.

Tuollaisella tempauksella voidaan tuhota maassa vuosia toisella tavalla eli huomaamattomasti tehty evankeliointityö.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 23.11.18 - klo:12:36
Tässä Alan Salehzadehin näkemys:

Näkökulma: Suomalaisten pidätykset Malesiassa ovat kaksinaismoralismin taidonnäyte sekä muslimimailta että perussuomalaisilta

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a47732c0-43ab-4e2b-985d-f4d2eacf951a
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.11.18 - klo:16:21
Mietin vaan sitä, että oliko sitten Raamatun aikojen lähetysmatkat jollain tapaa paremmin harkittuja sen suhteen, mihin on turvallista mennä, mihin ei. ???
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.11.18 - klo:16:38
Juuri oli toinenkin tilanne missä uskova oli lähtenyt todistamaan Jeesuksesta ja se ei onnistunut, vaan kaveri kuoli nuolisateeseen.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005907951.html
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 23.11.18 - klo:16:42
Wikin mukaan Malesiassa on 30 miljoonaa asukasta ja heistä on 9% kristittyjä.
Joukossa lienee muitakin kuin kulttuurikristittyjä.
Maassa toimii eri uskonsuuntien seurakuntia ja muita ryhmiä.

Jos sinne lähtee porukka, joka ei osaa kieltä eikä edes kunnolla englantia, voi kysyä  onkohan tuollainen kynäevankeliointityö ihan loppuun asti harkittua.
Mielestäni edes Valtosen kotimaan tempaukset eivät ole olleet järkevimmästä päästä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.11.18 - klo:16:48
Niin. Entä sitten tuo nuori kaveri joka lähestyi maailman eristyneintä heimoa. Teoriassa olisi itse asiassa tosi helppo suojautua heiltä jos laittaa luodinkestävät tamineet ylleen. Ja sitten vielä ottaa jonkun heille tuntemattoman puolustusaseen mukaan. Saisi ehkä peloittelemalla heidät karkuun. Tiedä sitten miten kristillistä se olisi.

http://www.newser.com/story/267649/what-he-thought-would-keep-him-alive-a-football-fish-and-god.html

Mutta eikö lähetyssaarnaajat kautta aikojen ole laittaneet itseään likoon ottamalla riskin sen suhteen miten heihin suhtaudutaan juuri kun erilaisia heimoja lähestytään?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 23.11.18 - klo:16:53
Ajattelen niin, että kun Jumala käskee epätavallisiin tehtäviin, silloin tulee myös selkeä ilmoitus.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.11.18 - klo:16:55
Ajattelen niin, että kun Jumala käskee epätavallisiin tehtäviin, silloin tulee myös selkeä ilmoitus.

Voimmeko tietää, että näissä kahdessa tilanteessa selvää ilmoitusta ei ollut?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.11.18 - klo:16:57
Ajattelen niin, että kun Jumala käskee epätavallisiin tehtäviin, silloin tulee myös selkeä ilmoitus.

Olen sinänsä kokenut tuota omassa elämässä.
Tilanne lasketaan niin kuin taivaasta syliin. Jotain mitä itse ei olisi osannut ajatella. Ja sitten tuli profetioita ja tiedon sanoja monessa täysin irrallaan olevassa tilanteessa. Ihmiset ikään kuin yllättyivät mitä heidän piti sanoa eikä heillä ollut tietoakaan minun elämästä, eivät kaikki edes tunteneet minua mitenkään. Tää tapahtui muistaakseni 4 kertaa. Kaksi kertaa seurakunnassa, yksi niistä Saalemissa, toinen Mikkelin ev. lut. kirkon tilaisuudessa, ja kaksi kertaa junassa ja kerran bussissa. Kaikki nää mulle täysin vieraita henkilöitä.

 Eräs uskova ystävä joka oli ikäänkuin rukoillut minut uskoon, mistä kuulin jälkeen päin, kutsui minut kyllään teekkarikylään, tää tyttö on diplomiinsinööri. Kun oli tarjonnut mulle kahvit, kertoi että Jumala oli puhunut minulle ja sitten kertoi mitä. Hänkään ei tiennyt mitään tilanteestani.

Mutta siis mulla se asia oli jo sydämellä, joten he vain puhuivat siitä minkä Herra oli JO mulle antanut.

Samalla mulla oli valtava rukoustaakka, tiedän että todella taistelin rukouksessa että Herran tahto tapahtuisi, vaikka en edes tiennyt mitä se oli. Tie sitten vaan avautuu pikkuhiljaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 23.11.18 - klo:17:06
Rohkenen epäillä ainakin tuota Malesian tapausta.

Monet uskovat tekevät asioita oman sielun höyryllä ja sen on ihan eri juttu kuin tehdä asioita Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.11.18 - klo:17:08
Rohkenen epäillä ainakin tuota Malesian tapausta.

Monet uskovat tekevät asioita oman sielun höyryllä ja sen on ihan eri juttu kuin tehdä asioita Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Mietin vaan sitä että Raamatussa EI ole tilannetta missä uskovat sanoivat että ei ois pitänyt julistaa evankeliumia.

Ja miten Jumala suhtautuu tähän ikäänkuin luvattomaan evankeliointiin.

Uskovat lähtivät evankelioimaan Jerusalemin ulkopuolella siinä tilanteessa kun heitä alettiin vainota ja lähtivät käpälämäkeen. Eli melko inhimillinen tilanne tuokin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 23.11.18 - klo:17:37
Mielestäni Raamattu ei kannusta typerään käyttäytymiseen Malesiassa eikä Suomessa.
Googlaamalla löytyy yhtä ja toista esim. keskustelupalstoilta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 23.11.18 - klo:20:04
Mietin vaan sitä, että oliko sitten Raamatun aikojen lähetysmatkat jollain tapaa paremmin harkittuja sen suhteen, mihin on turvallista mennä, mihin ei. ???

silloin ei vielä ollut tuota islamia olemassa joten ei se ehkä ollut niin vaarallista. vasta jos se uhkas diktaattorin valtaa niin sitten saattoi tulla rangaistuksia, toki jos julistaa Jeesusta Kuningasta niin tappoihan se herodeskin lapset sen takia.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 23.11.18 - klo:20:10
Eihän noista tiedä jos niillä on muita vaikka poliittisia seurauksia .... saavat eristyksessä asuvat vaikka TV:n ..... no onhan se vakavaa jos kokonainen joukko on evankelioimattta ja kaikki menee kadotukseen, ja kuinka pitkälle se sana täytyy toteutua "että julistakaa kaikille kansoille ja sitten tulee loppu" eikö loppu voi tulla ennen kuin kaikille on julistettu?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.11.18 - klo:20:58
Mielestäni Raamattu ei kannusta typerään käyttäytymiseen Malesiassa eikä Suomessa.
Googlaamalla löytyy yhtä ja toista esim. keskustelupalstoilta.

Mikä olisi hyvä hakusana? "typerä käyttäytyminen" ? ::)

Mutta joo, sanoohan Jeesus, että olkaa älykkäät kuin käärmeet......juuri suhteessa ei-uskoviin(kin)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.11.18 - klo:20:59
Mietin vaan sitä, että oliko sitten Raamatun aikojen lähetysmatkat jollain tapaa paremmin harkittuja sen suhteen, mihin on turvallista mennä, mihin ei. ???

silloin ei vielä ollut tuota islamia olemassa joten ei se ehkä ollut niin vaarallista. vasta jos se uhkas diktaattorin valtaa niin sitten saattoi tulla rangaistuksia, toki jos julistaa Jeesusta Kuningasta niin tappoihan se herodeskin lapset sen takia.

Niin. Missähän menee terveen harkinnan tai varovaisuuden ja ihmispelon raja. ???

Itse pukeutuisin nuolenpitaviin varusteisiin jos yrittäisin mennä tapaamaan sitä täysin eristynyttä ihmisryhmää, jonka tiedetään tappavan ulkopuoliset nuolisateella. Ja jotain muitakin puolustustaktiikoita haluaisin osata. Jos olisi haulikko tai jotain, sillä tussauttaminen  ilmaan varmaan vakuuttaisi heidät pysymään turvallisen välimatkan päässä. Ja ehkä four wheeler.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: ElCaro - 23.11.18 - klo:22:51
Tässä puitavaa; Sebastian Tynkkynen erotettu helluntaiseurakunnasta. Mitä ajatuksia herättää?

https://yle.fi/uutiset/3-10520566
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Hilema - 23.11.18 - klo:22:53
Aivan kuin eivät tietäisi islamista ja islamilaisista maista mitään nuo evankelioijat. Ensimmäiset ajatukset minullakin olivat, että ajattelematonta ja tyhmänrohkeaa toimintaa.

Mutta puisimmeko tämän illan pastorin esitystä telkkarissa. Pääsi esille parhaaseen katseluaikaan eikä saa sanotuksi juuri mitään vaikka sujuvaa puhetta suolsi. Kyllä oli vaikeaa olla ja sanoa mitä mieltä asiasta on. Yhdessä vaiheessa pääsi asiaan, jota olisi voinut pitää esillä enemmänkin, eli usk.yhteisöjen oikeudesta määrittää omat sääntönsä ja sanoa ne ääneen.
Minä olisin kysynyt Sebastianilta, miksi hän haluaisi kuulua srktaan, jonka käsitystä ei hyväksy. Ja jos lapsuudenkoti olisi muuttunut hänen mieleisekseen, niin olisiko se enää se sama ja tuttu koti.

Ja miksi ihmeessä aikuisen miehen pitää istua sisällä pipo päässä. Onko se nyt sitä hipsteriyttä sitten.

https://areena.yle.fi/1-4493544

###
Googlasin: srkpastori ja nuorisotyön johtaja.


Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 24.11.18 - klo:11:00
Tämähän se onkin kumma trendi nykyään kun halutaan änkeä joka paikkaan ja muuttaa se sellaiseksi kuin itse halutaan.
Onko se muuta kuin diktatuuria?? Sama tyyli sekä anarkisteilla , terroristeilla, islamisteilla, feministeillä, homoilla, sukupuolettomilla, jne.

Mikä on tämä uusi outo trendi ja agressiivisuus jolla tätä ideologiaa ajetaan. Se on oikeastaan hämmästyttävää miten eri arvoja edustavat tahot yhdessä ajavat pahuutta esiin kukin tahollaan ja yhteisestä halusta.
Tällaistahan kuuluisi olla meidän kristittyjen yhteys että hyvyyttä ajettaisiin yhteisenä agendana, yhteisestä mielestä, yhteisestä sydämestä. Mutta ei ; pahuuden yhdenmukaisuus on voimakkaampaa, yhteisvoimaisempaa, samaan suuntaan agressiivisella päättäväisyydellä pyrkivää. Kuin  yhteisestä sydämestä ovat ottaneet samat tavat joka taholla?

Ono se yhteisen lähteen aiheuttamaa tämä "yhteishenki"?

Vaikka mitenkään ei voi toimia samassa maassa sekä feminismi että naisten kivittäminen niin silti niillä on samat toimintatavat omien etujensa ajamiseksi ja samojen arvojen ajamiseksi.

Ehkä tässä onkin taustalla ajatus että kun "kokoontuvat yhteen" niin ryhtyvät tappamaan toisiaan ja "siten on Herra heille kostanut".

2. Aikakirja
20:22   Ja juuri kun he aloittivat riemuhuudon ja ylistysvirren, antoi Herra väijyjiä tulla ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selkään, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun; ja heidät voitettiin.
20:23   Sillä ammonilaiset ja mooabilaiset asettuivat Seirin vuoristolaisia vastaan tuhoamaan ja hävittämään heitä; ja kun he olivat lopettaneet Seirin asukkaat, auttoivat he toisiaan toistensa tuhoamisessa.
20:24   Kun Juudan miehet tulivat paikalle, josta voi tähystää erämaahan, ja kääntyivät joukkoon päin, niin katso, ruumiita makasi maassa, ei kukaan ollut pelastunut.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Jees-mies - 24.11.18 - klo:11:38
Noiden sentinelien kanssa on sellainen ongelma, että populaatio todennäköisesti kuolisi ulkopuolisten tauteihin alta aikayksikön. Sehän on yksi syy, miksi sinne ei päästetä ketään. Tai siis Intian hallitus on kieltänyt sinne menon. Sen lisäksi nuo maailman hallituksista ja kuninkaista tietämättömät alkuasukkaat näyttävät suojelevan aluettaan melkoisen tappavasti.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 24.11.18 - klo:13:44
Aivan kuin eivät tietäisi islamista ja islamilaisista maista mitään nuo evankelioijat. Ensimmäiset ajatukset minullakin olivat, että ajattelematonta ja tyhmänrohkeaa toimintaa.

Mutta puisimmeko tämän illan pastorin esitystä telkkarissa. Pääsi esille parhaaseen katseluaikaan eikä saa sanotuksi juuri mitään vaikka sujuvaa puhetta suolsi. Kyllä oli vaikeaa olla ja sanoa mitä mieltä asiasta on. Yhdessä vaiheessa pääsi asiaan, jota olisi voinut pitää esillä enemmänkin, eli usk.yhteisöjen oikeudesta määrittää omat sääntönsä ja sanoa ne ääneen.
Minä olisin kysynyt Sebastianilta, miksi hän haluaisi kuulua srktaan, jonka käsitystä ei hyväksy. Ja jos lapsuudenkoti olisi muuttunut hänen mieleisekseen, niin olisiko se enää se sama ja tuttu koti.

Ja miksi ihmeessä aikuisen miehen pitää istua sisällä pipo päässä. Onko se nyt sitä hipsteriyttä sitten.

https://areena.yle.fi/1-4493544

###
Googlasin: srkpastori ja nuorisotyön johtaja.

Tässä lisää ko. nuorisopastorin ajatuksia vuodelta 2017.
https://www.ristinvoitto.fi/ristin_voitto/rv-tv/rv-uutiset_10112017/

Tampereen helluntaiseurakuntaan ei kuulemma ole asennettu homohälyttimiä.


Tuota ajatusta voi verrata esimerkiksi tähän:

24 Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion,
25 hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 24.11.18 - klo:13:52
Tässä puitavaa; Sebastian Tynkkynen erotettu helluntaiseurakunnasta. Mitä ajatuksia herättää?

https://yle.fi/uutiset/3-10520566

Perussuomalaisten kannattajissa on ollut aika paljon uskovaisia, myös pastoreita.
Veikkaan, että tapaus Tynkkynen ajaa heitä PS:n kannattajakunnasta pois. Toisaalta osalle porukasta heistä vaihtoehto on ollut demarit, eikä siinä puolueessa esiintyvät ajatukset sovi nekään. Soinilaisuuden kannattajista tuli käytännössä poliittisesti kodittomia.


Tuo Malesian juttu yhdistyy myös perussuomalaisiin. Kaksi juttua voi olla vielä sattuma. Jos lähiaikoina tulee vielä kolmas kohu, johon liittyy PS ja uskovaiset, pidän tapahtumaketjua tai ainakin siihen liittyvää mediajulkisuutta järjestettynä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.11.18 - klo:16:12
Noiden sentinelien kanssa on sellainen ongelma, että populaatio todennäköisesti kuolisi ulkopuolisten tauteihin alta aikayksikön. Sehän on yksi syy, miksi sinne ei päästetä ketään. Tai siis Intian hallitus on kieltänyt sinne menon. Sen lisäksi nuo maailman hallituksista ja kuninkaista tietämättömät alkuasukkaat näyttävät suojelevan aluettaan melkoisen tappavasti.

Sain käsityksen että heidän vastaanottonsa on ensisijainen syy miksi sinne ei saa lain mukaan yrittää mennä. Sen verran on jo ihmisiä kuolllut heidän luotisateeseensa.

Tosin sitten mainittiin juuri tuo, että ulkopuoliset veisivät sinne tauteja joihin heillä ei ole vastustuskykyä.
Niinhän juuri kävi Amerikan alkuperäisväestölle. Meidän lähialueen Pequot heimo tuhoutui sitä kautta hyvin pitkälle. Saattaa olla Mohikaaneille oli käydä samoin. Molemmat ovat tässä lähellä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.11.18 - klo:16:37
Mutta jotenkin lähetyskäsky tulisi kai toteuttaa sentinellienkin kohdalla. Ehkä tämä tapaus oli siemen sille. Tai sen tapauksen laaja julkisuus. Voimme rukoilla sen heimon puolesta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 24.11.18 - klo:17:20
Nyt on aika paljon viinahöyryjä päässä.
En ole alkanut juopottelemaan, vaan piti lisätä maalämpöjärjestelmään lisää nestettä, koska verkoston paineet on jo ajat sitten laskeneet nollaan. Ei ole aiemmin saanut aikaiseksi alkaa ko. hommaan.

Käytännössä homma hoituu niin, että isoon saaviin laitetaan etanolia tynnyristä ja lisätään siihen vettä.
Sitten laitetaan maapiirin nesteet kulkemaan saavin kautta väliaikaisten letkujen avulla - kääntöventtiilit on tietenkin olleet olemassa jo maalämpöpumpun asentamisesta saakka.
Jos meni laskelmat oikein, pumppu pyöräyttää nesteet kerran putkistossa ympäri vajaassa puolessa tunnissa. Aika paljon oli putkissa ilmaa.

Tämä oli muistaakseni vasta toinen kerta asennuksen jälkeen, kun tein perusteellisen ilmauksen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Andromeda - 24.11.18 - klo:18:55
Tuli tässä pohdiskellessa mieleen, että nyt kun Sentinelit raahasivat tuon miehen pois, he ovat siitä kontaktista voineet saada jonkun tartunnan. Ainakin he ovat teollaan altistuneet mahdollisille itselleen vieraille bakteereille ja viruksille. Se voi olla koko heimon kuolemaksi. Rukoilen, että he selviäisivät kohtaamisestaan vaaratta. Olen pohtinut sitäkin, että miten tuo mies kuvitteli julistavansa heimolle evankeliumia, kun ainakin media kertoo ettei kukaan osaa puhua heimon kieltä? Sanan julistamisessa ei ole sinänsä mitään pahaa, tässä tapauksessa se vain taidettiin suorittaa sen enempää ajattelematta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 24.11.18 - klo:18:55
Noiden sentinelien kanssa on sellainen ongelma, että populaatio todennäköisesti kuolisi ulkopuolisten tauteihin alta aikayksikön. Sehän on yksi syy, miksi sinne ei päästetä ketään. Tai siis Intian hallitus on kieltänyt sinne menon. Sen lisäksi nuo maailman hallituksista ja kuninkaista tietämättömät alkuasukkaat näyttävät suojelevan aluettaan melkoisen tappavasti.

Sain käsityksen että heidän vastaanottonsa on ensisijainen syy miksi sinne ei saa lain mukaan yrittää mennä. Sen verran on jo ihmisiä kuolllut heidän luotisateeseensa.

Tosin sitten mainittiin juuri tuo, että ulkopuoliset veisivät sinne tauteja joihin heillä ei ole vastustuskykyä.
Niinhän juuri kävi Amerikan alkuperäisväestölle. Meidän lähialueen Pequot heimo tuhoutui sitä kautta hyvin pitkälle. Saattaa olla Mohikaaneille oli käydä samoin. Molemmat ovat tässä lähellä.
No, Amerikan alkuperäisväestö sai kyllä kärsiä sairauksista jonkin verran. Johtuen siitä, että valkoiset määräsivät heille alueet jossa heidän pitää olla, ja alueet saattoivat olla mm. etelämpänä jossa intiaanit joutuivat olemaan tekemisissä meksikolaisten kanssa. Ja sieltä heille tarttui sairauksia, joihin heillä ei ollut vastustuskykyä.

Mutta kyllä pääsyy intiaanien perikatoon olivat valkoiset maahantunkeutujat, jotka juonittelivat monin tavoin intiaaneja vastaan, valtasivat heiltä asumiskelpoiset alueet, tappoivat paitsi intiaanien sotureita, myös naisia, lapsia ja vanhuksia... Intiaanit eivät juuri koskaan olleet niitä, jotka olisivat ensiksi tappaneet valkoisia, vaan valkoiset aloittivat sodat. Ja valtasivat lopulta koko mantereen, ylivoimaisen lukumääränsä ansiosta.

Jossakin vaiheessa valkoisten hallinto julisti, että kaikilla amerikan asukkailla (intiaaneja lukuunottamatta) on tasavertaiset oikeudet. Että sellaista.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 24.11.18 - klo:19:28
Tässä on kerrottuna vähän laajemmin tuon nuolisateeseen joutuneen kaverin tarinaa.

https://www.faithwire.com/2018/11/23/john-allen-chaus-friend-reveals-the-true-reason-behind-missionarys-fatal-trip-to-remote-indian-island/
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.11.18 - klo:21:10
Noiden sentinelien kanssa on sellainen ongelma, että populaatio todennäköisesti kuolisi ulkopuolisten tauteihin alta aikayksikön. Sehän on yksi syy, miksi sinne ei päästetä ketään. Tai siis Intian hallitus on kieltänyt sinne menon. Sen lisäksi nuo maailman hallituksista ja kuninkaista tietämättömät alkuasukkaat näyttävät suojelevan aluettaan melkoisen tappavasti.

Sain käsityksen että heidän vastaanottonsa on ensisijainen syy miksi sinne ei saa lain mukaan yrittää mennä. Sen verran on jo ihmisiä kuolllut heidän luotisateeseensa.

Tosin sitten mainittiin juuri tuo, että ulkopuoliset veisivät sinne tauteja joihin heillä ei ole vastustuskykyä.
Niinhän juuri kävi Amerikan alkuperäisväestölle. Meidän lähialueen Pequot heimo tuhoutui sitä kautta hyvin pitkälle. Saattaa olla Mohikaaneille oli käydä samoin. Molemmat ovat tässä lähellä.
No, Amerikan alkuperäisväestö sai kyllä kärsiä sairauksista jonkin verran. Johtuen siitä, että valkoiset määräsivät heille alueet jossa heidän pitää olla, ja alueet saattoivat olla mm. etelämpänä jossa intiaanit joutuivat olemaan tekemisissä meksikolaisten kanssa. Ja sieltä heille tarttui sairauksia, joihin heillä ei ollut vastustuskykyä.

Mutta kyllä pääsyy intiaanien perikatoon olivat valkoiset maahantunkeutujat, jotka juonittelivat monin tavoin intiaaneja vastaan, valtasivat heiltä asumiskelpoiset alueet, tappoivat paitsi intiaanien sotureita, myös naisia, lapsia ja vanhuksia... Intiaanit eivät juuri koskaan olleet niitä, jotka olisivat ensiksi tappaneet valkoisia, vaan valkoiset aloittivat sodat. Ja valtasivat lopulta koko mantereen, ylivoimaisen lukumääränsä ansiosta.

Jossakin vaiheessa valkoisten hallinto julisti, että kaikilla amerikan asukkailla (intiaaneja lukuunottamatta) on tasavertaiset oikeudet. Että sellaista.

Pequot heimo ja mohikaanit asuvat taalla koillisnurkassa. Ei tanne silloin meksikolaisia tullut. Puritaanit toivat ne sairaudet heille.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 25.11.18 - klo:19:54
Jos on Niikon kaverin touhut karanneet käsistä, niin on Niikon omatkin
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005911070.html
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 26.11.18 - klo:10:27
Törmäsin toisaalla juttuun Amerikan intiaaneista ja suomalaisista, joilla oli yhteisiä intressejä enemmänkin aikoinaan. Nämä varmaan ovat Sandialle kovinkin tuttuja ja ehkä niistä olet kirjoittanutkin. Itse en saanut tuota ohjelmaa auki tällä vanhalla läppärillä, mutta yritän toiste tuolla uudemmalla.

https://yle.fi/uutiset/3-8493618
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 26.11.18 - klo:15:08
Törmäsin toisaalla juttuun Amerikan intiaaneista ja suomalaisista, joilla oli yhteisiä intressejä enemmänkin aikoinaan. Nämä varmaan ovat Sandialle kovinkin tuttuja ja ehkä niistä olet kirjoittanutkin. Itse en saanut tuota ohjelmaa auki tällä vanhalla läppärillä, mutta yritän toiste tuolla uudemmalla.

https://yle.fi/uutiset/3-8493618

Mielenkiintoista.:)
Erään intiaaninuoren perhe otti minut rinkiinsä ja yhdessä rukoilimme. Kysyin varmuuden vuoksi, että ketä me rukoillaan. Vastaus oli, että Hyvää Luojaa ja hänen poikaansa Jeesusta Kristusta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 26.11.18 - klo:15:11
Jos on Niikon kaverin touhut karanneet käsistä, niin on Niikon omatkin
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005911070.html

En taida olla ihan samaa mieltä.  Kasvoin nuorisoryhmässä missä menimme evankelioimaan moneen paikkaan, joskus torin reunalla megafonilla :)
Ja Ruotsissa olin aktiossa 18 vuotiaana.

Ei Raamattu mielestäni tue ideaa, että silloin vain evankelioimme, kun meidän sanomamme hyväksytään, tai sitä ei ainakaan vihata.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 26.11.18 - klo:17:16
Jos on Niikon kaverin touhut karanneet käsistä, niin on Niikon omatkin
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005911070.html

En taida olla ihan samaa mieltä.  Kasvoin nuorisoryhmässä missä menimme evankelioimaan moneen paikkaan, joskus torin reunalla megafonilla :)
Ja Ruotsissa olin aktiossa 18 vuotiaana.

Ei Raamattu mielestäni tue ideaa, että silloin vain evankelioimme, kun meidän sanomamme hyväksytään, tai sitä ei ainakaan vihata.

Olen ollut aika monessa paikassa evankelioimassa. Vapaassa maassa voi toimia toisin kuin suljetussa. Silti Suomessakin pitäisi olla järki päässä eikä häiritä ihmisiä.

Malesiassa, samalla saarella missä Valtonen ja kumppanit nyt ovat, on myös helluntaiseurakunta.
Miksi eivät toimineet yhdessä heidän kanssaan?
Silloin kun itse olen ollut naapurimaan suuntaan tekemisissä joskus ajat sitten, toiminta tapahtui aina yhdessä maassa jo olevien uskovien kanssa. Tavalla tai toisella. Käytännössä homma alkoi niin, että ensiksi karistettiin varjostajat.

Mielestäni tuo Valtosen toiminta vain hajottaa.
En usko, että Niikon harrastama tarrojen liimailu moskeijan oveen oli kovin hyödyllistä. Ja se, että joku paikallinen päätyy vankilaan suomalaisten toheloinnin vuoksi, ei ole hyvä juttu.

Kyllä se helluntaiseurakunnankin vahtimestarin päreet palaisi, jos pitäisi irroitella kirkon ovesta jotain jehovien tai antifan tarroja.



Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 26.11.18 - klo:17:33
No joo tarrojen liimaaminen lienee helposti vandalismia.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 26.11.18 - klo:20:50
"Niikko: Malesiassa pidätetyt suomalaiset vapaaksi, karkotetaan Suomeen – Jeesus-kynät jäivät poliisin haltuun"

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005912664.html
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 26.11.18 - klo:21:06
Hyvä, että pääsivät pois.

Silti en malta olla sanomatta, että kohta kuullaan puheenvuoroja siitä miten heistä tuli lähes marttyyrejä. Vai joko opittiin jotain? Tuskin.


Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 26.11.18 - klo:21:25
Just tällaiset minun mielestäni kahelit tempaukset saavat minut epäilemään onko uskomisessa yhtään mitään järkeä.
Kun olen katsellut facesta ja vähän muualtakin mitä kirjoitellaan, äänessä ovat eniten ne, jotka haluaisin kiertää mieluiten tuhannen kilometrin päästä eli sellaiset, jotka hösäävät siellä ja täällä herzogin, tukiaisten ja vastaavien kanssa, järjestävät mitä lie parantamisjuttuja ja firetyksiä.
Lisäksi osa porukkaa selittää tuolla kadulla Jeesus-kyltin alla jotain Israel-politiikkaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 26.11.18 - klo:21:35
Just tällaiset minun mielestäni kahelit tempaukset saavat minut epäilemään onko uskomisessa yhtään mitään järkeä.
Kun olen katsellut facesta ja vähän muualtakin mitä kirjoitellaan, äänessä ovat eniten ne, jotka haluaisin kiertää mieluiten tuhannen kilometrin päästä eli sellaiset, jotka hösäävät siellä ja täällä herzogin, tukiaisten ja vastaavien kanssa, järjestävät mitä lie parantamisjuttuja ja firetyksiä.
Lisäksi osa porukkaa selittää tuolla kadulla Jeesus-kyltin alla jotain Israel-politiikkaa.


Ei kai se usko, minkä on saanut uudestisyntymisessä ole verrattava tukiaisiin tai hezogiin tai edes Israel-politiikkaan?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 26.11.18 - klo:22:24
Sitä tulee miettineeksi monenlaista, kun monet minun hyvin tuntemani ihmiset toimivat ihan kummallisella tavalla. Heidän uskonsa sisältää kasapäin elementtejä, joita en voi mitenkään hyväksyä.

Kokouksissa hihhuloidaan Israelia. En ymmärrä sellaista, että kiihotetaan ihmisten tunteet ja ollaan olevinaan jotenkin pyhiä, kun heilutetaan Israelin lippuja. Nuo Jeesus-bussijutut ja Jeesus-marssit ovat jostain syystä myös Israel-kampanjoita.
Sitten väännetään Raamattu ihan kummille mutkille, kun tungetaan Ilmestyskirjaan kaiken maailman sanomalehdet.

Samat ihmiset, jotka ovat olleet Amerikan ihmesaarnaajien lumoissa, kaveeraavat Patrickin kanssa ja firettävät siellä ja täällä.

Tukiaisjuttu liittyy Valtosen Lapin kiertueeseen. Valtonen ei ole mun tuttu, mutta jotkut mun tutut ovat hänen tuttujaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 26.11.18 - klo:22:43
Sitä miettii mielessään, olenko minä täysin pois poikennut uskon tieltä vai onko tuntemissani ihmisissä keskimääräistä enemmän raiteiltaan pudonneita.

Useat saarnamiehet ja vanhemmat uskovat, joita olen pitänyt vuosikymmenet tolkullisina näyttävät aamentelevan tai kannattavan sellaisia tai sellaista, mikä ansaitsisi jyrkän tuomion.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 27.11.18 - klo:00:44
Joo ei täällä ole mitään noita hullutuksia. En tiedä miten ne on niin sinne Suomeen pakkaantuneet.
Kai täällä jossain löytää sitä samaa kun osaksi ilmaisesti se on täältä tullutta, mutta isoon maahan mahtuu paljon hullua. Surullista että se tai osa siitä juuri sitten tuodaan Suomeen. On täällä varmaan paljon muutakin hullua mitä ei olla tuotu Suomeen.  Sitä voi kyllä miettiä, että MIKSI..siis niinkin paljon hölmöä on sinne rantautunut.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 27.11.18 - klo:01:01
Sitä tulee miettineeksi monenlaista, kun monet minun hyvin tuntemani ihmiset toimivat ihan kummallisella tavalla. Heidän uskonsa sisältää kasapäin elementtejä, joita en voi mitenkään hyväksyä.

Kokouksissa hihhuloidaan Israelia. En ymmärrä sellaista, että kiihotetaan ihmisten tunteet ja ollaan olevinaan jotenkin pyhiä, kun heilutetaan Israelin lippuja. Nuo Jeesus-bussijutut ja Jeesus-marssit ovat jostain syystä myös Israel-kampanjoita.
Sitten väännetään Raamattu ihan kummille mutkille, kun tungetaan Ilmestyskirjaan kaiken maailman sanomalehdet.

Samat ihmiset, jotka ovat olleet Amerikan ihmesaarnaajien lumoissa, kaveeraavat Patrickin kanssa ja firettävät siellä ja täällä.

Tukiaisjuttu liittyy Valtosen Lapin kiertueeseen. Valtonen ei ole mun tuttu, mutta jotkut mun tutut ovat hänen tuttujaan.



Tuo lihavoimani kohta antaa syytä ajatella että jotain kummallista...
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Alvari - 27.11.18 - klo:07:29
.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 27.11.18 - klo:10:36
Hyvä, että pääsivät pois.

Silti en malta olla sanomatta, että kohta kuullaan puheenvuoroja siitä miten heistä tuli lähes marttyyrejä. Vai joko opittiin jotain? Tuskin.

FB:sta
"Nyt joudumme kuulusteluihin Singaporessa, meille oli tilattu hotelli missä piti levätä, peseytyä, syödä. Mutta olemme suljettu pieneen aulaan. Yritin selittää virkailijoille meitä kidutettu 8 päivää, päästäkää jo. Järkytyksekseni eräs maahanmuuttoviranomainen uhkasi meitä palautukselle takaisin Malesian Langkaville, nyt omaisemme ovat olleet yhteydessä Suomen ulkoministeriöön taas. Kova on taistelu päästä koto Suomeen."
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Lemmikki - 27.11.18 - klo:11:56
Hyvä, että pääsivät pois.

Silti en malta olla sanomatta, että kohta kuullaan puheenvuoroja siitä miten heistä tuli lähes marttyyrejä. Vai joko opittiin jotain? Tuskin.

FB:sta
"Nyt joudumme kuulusteluihin Singaporessa, meille oli tilattu hotelli missä piti levätä, peseytyä, syödä. Mutta olemme suljettu pieneen aulaan. Yritin selittää virkailijoille meitä kidutettu 8 päivää, päästäkää jo. Järkytyksekseni eräs maahanmuuttoviranomainen uhkasi meitä palautukselle takaisin Malesian Langkaville, nyt omaisemme ovat olleet yhteydessä Suomen ulkoministeriöön taas. Kova on taistelu päästä koto Suomeen."

Mä luulen että me länsimaalaiset olemme niin kulttuurimme kasvatteja että luulemme kun tuosta vähän selittelemme vastustajalle sitä sun tätä niin sitten ne ymmärtää. Mutta tosiasiassa ne EIVÄT YMMÄRRÄ koska heidän perusajatusmaailmansa on täysin erilainen.

Minä olisin hyvin nöyrä ja hiljainen jos joutuisin tuolla vankilaan. Kyllä se olisi niin suuri järkytys että hiljaisena ja kiltisti odottaisin sen maan diktaattorin armahdusta, "jospa hän suvaitsisi armahtaa".

Mutta länsimaalainen ei edes tiedä mitä tarkoittaa "nöyrä". Vaikka sen pitäisi olla uskovien hengen hedelmä !!!

Kun siis nöyryyden vastakohta on ylpeys niin se on tutumpi asenne länsimaalaisille. Asenne on suunnilleen se että "kuinka te kehitysmaalaiset kehtaatte kohdella meitä ylemmän sivistyksen jäseniä näin ???"

Mutta koska tuon kulttuurin , toisen puolen maapallon ihmiset eivät kuuntele meidän "sivistyneitä kommenttejamme" niin siinä voi käydä hullusti.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Pökkelö - 27.11.18 - klo:22:26
Natanaelin Israel asiaa arvelen ymmärtäväni.
Kun Israelista tulee palvonnan kohde, kultainen vasikka jonka ympärillä tanssitaan.

Meitä kehoitetaan siunaaamaan ja tukemaan Israelia. Se on kuitenkin syntinen Herransa edessä. Palvonnan kohteena sitä ei sovi pitää.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 28.11.18 - klo:10:33
Natanaelin Israel asiaa arvelen ymmärtäväni.
Kun Israelista tulee palvonnan kohde, kultainen vasikka jonka ympärillä tanssitaan.

Meitä kehoitetaan siunaaamaan ja tukemaan Israelia. Se on kuitenkin syntinen Herransa edessä. Palvonnan kohteena sitä ei sovi pitää.

Yhdyn näihin Pökkelön ajatuksiin. Yhden ainoan kerran olen ollut kahden viikon matkalla Israelissa ja näin omin silmin ja kuulin omin korvin, kuinka jumalaton sekin kansa on. Havainto ei kuitenkaan merkitse, että suhtautumiseni Israeliin tulisi olla vihamielinen. Mutta ei Israelia pidä ryhtyä jumaloimaan ikään kuin se olisi jokin mallikansa.

On siellä toki paljon semmoista viisautta, joka monelta muulta maalta puuttuu. Maa on ehkä kuitenkin yksi maailman demokraattisimmista maista ja myös demokratian huonot puolet siellä korostuvat.

Raamatusta olen saanut käsityksen, että Jumalan suunnitelmaan kuuluu myös Israelin tulevaisuus, ja siihen tarvittaessa kuuluvat myös tuomiot.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 28.11.18 - klo:16:57
Joku kuukausi sitten minulla osui silmä Roomalaiskirjeen 11 luvun kohtaan kun kirkossa pastori luki sen seuraavaa lukua 12:  Samoin kuin te ennen olitte Jumalalle tottelemattomia, mutta nyt olette saaneet laupeuden näiden tottelemattomuuden kautta,
31 samoin nämäkin nyt ovat olleet tottelemattomia, että myös he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden.
32 Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.


Tuo jotenkin avautui minulle ihan siis sattumalta. Ehkä se enkunkielinen Raamattu jotenkin ilmaisi sen selvästi, tai ehkä Pyhä Henki jotenkin avasi mulle tuota...

Mutta siis Herra on selvästi demonstroinut että Israel on saman tottelemattomuuden "vanki" kuten kaikki muutkin ja siten heilläkään ei ole mitään muuta tietä Isän luo kuin Isän itsensä valmistama pelastus: Kristuksen sijaiskuolema

Tuo jotenkin tumpsahti sydämeen siltä istuimelta tosi selvästi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 03.12.18 - klo:18:56
Onks kahvila puimis -ketju tarkoituksella lukossa?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 03.12.18 - klo:19:06
Onks kahvila puimis -ketju tarkoituksella lukossa?

Ei.
Olisikohan tuuli paiskannut oven takalukkoon.
Nyt se on auki.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 03.12.18 - klo:21:08
Onks kahvila puimis -ketju tarkoituksella lukossa?

Ei.
Olisikohan tuuli paiskannut oven takalukkoon.
Nyt se on auki.

Heh, juuh. Joskus luonnonvoimat yllättävät :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Oloneuvos - 10.12.18 - klo:15:46
Yhdessä omenapuussamme on tänä vuonna tosi paljon kukkia, kolmessa jonkun verran.
Ympärillä pörrääviä pölyttäjiä ei näy.
Jääköhän omput tänä vuonna saamatta?

Tuliko omenoita?

Täällä läntisellä Uudellamaalla ovat kaupan kassajonossa mummot kehuneet vuoden olleen hyvä omenavuosi. Madot ym. tuholaiset eivät siis ilmeisesti tykänneet lämpimästä ja kuivasta kesästä. Itse asun vuokralla rivitalossa. Pihalla on kolme omenapuuta joista yksi kuivui ja varisti lehtensä elokuussa (kirjaimellisesti joka ainoan lehden). Tuskinpa se antaa satoa enää koskaan  :'( sniifh !
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Oloneuvos - 11.12.18 - klo:01:22
.

Tämä oli hyvin puhutteleva kannanotto. Piste. Nosti taas mieleeni sen tosiasian, että monet kyllä julistavat evankeliumia, että "Hän otti pois maailman synnin kuolemalla ristillä", mutta siihen ei pannakaan sitten pistettä (.) vaan puolipiste [;] tai kaksoinpiste [:] ja ruvetaan selittelemään asiaa ja tekemään se tavalla tai toisella yksistään riittämättömäksi. Tähän on pantava piste
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Alvari - 20.12.18 - klo:03:29
No siinä oli alun perin muutakin kuin piste. Mutta lyhensin sitä. Otin turhat sanat pois. Lyhyestä virsi kaunis. Piste. Jokaisesta turhasta sanasta meidät tuomitaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 24.12.18 - klo:00:47
Eipä ollut yllätys, että homoliittovyörytyksen jälkeen alkaa uusi kansakunnan aivopesu.

https://yle.fi/uutiset/3-10567514
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Alvari - 24.12.18 - klo:02:00
Mikähän mahtaa olla seuraava vaihe?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 24.12.18 - klo:02:38
https://www.minilex.fi/a/eläimen-seksuaalinen-hyväksikäyttö

e. linkki ei toimi, mutta asia tuli varmaan selväksi..
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 24.12.18 - klo:06:02

https://www.minilex.fi/a/eläimen-seksuaalinen-hyväksikäyttö (https://www.minilex.fi/a/eläimen-seksuaalinen-hyväksikäyttö)

Nyt toimii tuo linkki.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 01.01.19 - klo:21:17
Kahelia porukkaa Saksassa

https://yle.fi/uutiset/3-10577794

No, maan islamisoituminen hoitaa tuon ongelman ajallaan.
En silti riemastu.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 09.02.19 - klo:11:23
Suomessa tehdään tätä nykyä erinomaista teollisuuden tuotantoa, jota ei kumma kyllä ole ennen keksitty tehdä.

Vanhuksia hoidetaan vain sen verran, että he juuri ja juuri pysyvät hengissä. No, koska toimitaan aivan rajoilla, niin tietysti silloin tällöin joku kuolee, mutta kuolevathan vanhukset joka tapauksessa melko pian, ei kai siitä kukaan protestoi. Hoitajien määrä pidetään minimissä tai alle minimimäärän. Totta kai: palkkakuluthan on pidettävä minimissä, jotta omistajat saisivat hyvät tienestit. Vanhusten hoito on erinomaisen tuottava teollisuuden ala: vaikka tehdään tietoisesti sekundaa, niin asiakkaat eivät valita.

On sentään hyvä, että toimintaa valvotaan. Hoiva-alan tehtaissa on käytössä erinomainen aate: omavalvonta. Aivan mahtava idea, omistajat saavat itse valvoa että rahaa varmasti tulee omaan taskuun eikä sitä käytetä mihinkään joutaviin asiohin kuten oikeasta lääkityksestä huolehtiminen, ravinnon jakelu, paskan pesu... puhumattakaan että vanhuksilla olisi mahdollisuus ulkoiluun tai hoitajilla olisi aikaa jutella vanhusten kanssa.  Tähän täytyy nyt jämäkästi sanoa, että ulkoiluttaminen tai jutustelu ovat aivan turhaa hempeämielisyyttä. Tehokas tuotanto on kaiken a ja o, kyllä näin on jämpti.

Onneksi meillä on pääministeri, joka ymmärtää että tehokas talous on se johon kaikki huomio täytyy kohdistaa. Elämme hyviä aikoja.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 09.02.19 - klo:13:21
Joo, se on ollut törkeää välinpitämättömyyttä vanhuksia kohtaan, mitä nyt julkisuudessa esillä olleissa tapauksissa on tapahtunut.

Kuitenkin keskustelu on erittäin politisoitunutta.
Julkisella puolella minun tuttavapiirissäni hoitoalalla töissä olleet valittivat jo kolmekymmentä vuotta sitten, ettei aika riitä kunnollisen hoidon antamiseen saati siihen, että vanhuksia olisi voitu viedä ulos useammin kuin yhden kerran kesässä.

Hoitoalalla yksityisen puolen palkat ovat alhaisemmat kuin julkisen puolen. Osa yksityisen puolen voitoista tulee sieltä.
Julkisen puolen tehottomuus on ilmiselvää jokaiselle joka on hiemankin perehtynyt ko. organisaatioiden toimintaan. Siellä on monenlaista suunnittelijaa ja päällikköä ja byrokratian kiemuroita, jotka tuhlaavat verorahoja.
Yksinkertaistamalla prosesseja, yksityinen puoli pystyy ihan oikeasti tekemään asiat kustannusedullisemmin.

Kunnissa päättäjät tietävät miten vaikeaa on saada edes pieni muutos aikaan. Helpoin tie on ulkoistus ja ongelmien siirto yksityisten ratkottavaksi.
Kunnat kilpailuttavat hoidon ja lopputulos on erittäin alhainen hinta. Sellainen, jolla ei pysty kunnon hoitoa tarjoamaan.
Yksityinen kilpailee nyt tulevaisuuden markkinaosuuksista ja siksi on pakotettu suostumaan.

Kun tuohon yhdistetään tiettyjen firmojen omistajien ahneus (tai ymmärtämättömyys) tai toisissa tapauksissa jonkun väliportaan johtajan urahaaveet, joihin liittyy tuloksen teko, ollaankin nykytilanteessa.

Nyt on ollut esillä ja ihan syystä yritysten vakavat laiminlyönnit.
Toivottavasti esille kaivetaan myös julkisen puolen laiminlyönnit ja typeryydet.
Minulla olisi monta tarinaa kerrottavana.
Minua suututtaa se, että vasemmisto yrittää esittää julkisen puolen toiminnan onnelana, vaikka ennen aikaisia kuolemia sekin on saanut aikaiseksi.


Julkisen puolella se, että tarjouskilpailut tehdään epäreiluksi pienten, mutta sydämellään työtä tekevien pienten yrittäjien kannalta on yksi perimmäinen syy yhdessä ideologian kanssa.

Sitten toinen näkökulma:
Jostain syystä omaishoitajalle ei anneta kuin murusia, joitakin tonneja vuodessa. Sitten kun omaishoitajan jaksaminen loppuu, vanhus päätyy laitokseen, ja jostain pitää löytää 50000. Jos voitaisiin edes vuoden verran edesauttaa omaishoitajien jaksamista, säästöt olisivat valtavat ja se olisi myös monen vanhuksen kohdalla onnellisempaa.

Samantapainen kuvio on lasten kohdalla. Perhepäivähoito on pahasta. Suuret lapsilaumat päiväkodeissa ovat onnela, koska työntekijät saadaan liittojen jäseniksi ja vasemmistoa kannattamaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 09.02.19 - klo:15:03
Löytyi lisää motivaatiota äänestää, ja puolueen valintakaan ei nyt ole vaikeaa...
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 09.02.19 - klo:20:17
Kummassako on vika, siinä joka siirrättää vanhukset yksityiseen hoivakotiin vai hoivakodissa, joka ottaa heidät vastaan liian pienillä resursseilla?


"Pelimanniin on siirtynyt pitkäaikaispotilaita terveyskeskuksen vuodeosastolta ja muista tehostetun palveluasumisen yksiköistä. Tällä on pyritty siihen, että ikäihmisiä ei olisi laitoshoidossa terveyskeskuksen vuodeosastolla"

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005996063.html
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 09.02.19 - klo:22:38
Kummassako on vika, siinä joka siirrättää vanhukset yksityiseen hoivakotiin vai hoivakodissa, joka ottaa heidät vastaan liian pienillä resursseilla?


"Pelimanniin on siirtynyt pitkäaikaispotilaita terveyskeskuksen vuodeosastolta ja muista tehostetun palveluasumisen yksiköistä. Tällä on pyritty siihen, että ikäihmisiä ei olisi laitoshoidossa terveyskeskuksen vuodeosastolla"

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005996063.html
Siinäpä kysymys. Kyllähän molemmissa on vikaa, ja raha on molemmilla suuressa määrin se tekijä joka on siirrot saanut aikaan. Tosin eri tavalla tekijänä: toisen on säästettävä, ja toinen haluaa (tai yrittää) tehdä bisnestä.

Kyllä tässä kuviossa on selvästi mukana myös se mitä sanoit: kunnissa ei saada päätöksiä aikaan, joten ulkoistetaan koko homma.

Onkohan hoiva-alan yrityksillä jo tiedosssa asia jota ei suurelle yleisölle kerrota: että ollaan siirtymässä ameriikan malliin, jossa kaikilla on pakollinen vakuutus terveydenhuoltoa varten...? Se selittäisi miksi isot yritykset rohmuavat itselleen pieniä hoiva-alan yrityksiä: jatkossa homma tulee olemaan kannattavaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 04.03.19 - klo:18:48
Suosittelen tämän ohjelmasarjan katsomista, jos oma turvallisuus kiinnostaa.

https://areena.yle.fi/1-4664681

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 05.03.19 - klo:20:38
Muuttaisitko kristilliselle asuinalueelle?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suunnittelija-kertoo-mita-uusi-kristillinen-asuinalue-pitaa-sisallaan-aluetta-suunniteltu-jo-20-vuotta-kristillisyys-luo-yhteenkuuluvuuden-tunnetta/7310876#gs.tnjPLjE5
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 05.03.19 - klo:22:04
Muuttaisitko kristilliselle asuinalueelle?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suunnittelija-kertoo-mita-uusi-kristillinen-asuinalue-pitaa-sisallaan-aluetta-suunniteltu-jo-20-vuotta-kristillisyys-luo-yhteenkuuluvuuden-tunnetta/7310876#gs.tnjPLjE5
En muuttaisi. Siellä voisi eläminen käydä pitemmän päälle vaikeaksi. Tiedän sen, kun vähän mietin omaa "loistavaa" kristillisyyttäni.

Jeesus ei käskenyt eikä mitenkään suositellut tuossa mielessä erottautumista maallisesta yhteiskunnasta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Jano - 05.03.19 - klo:22:08
Muuttaisitko kristilliselle asuinalueelle?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suunnittelija-kertoo-mita-uusi-kristillinen-asuinalue-pitaa-sisallaan-aluetta-suunniteltu-jo-20-vuotta-kristillisyys-luo-yhteenkuuluvuuden-tunnetta/7310876#gs.tnjPLjE5
En muuttaisi. Siellä voisi eläminen käydä pitemmän päälle vaikeaksi. Tiedän sen, kun vähän mietin omaa "loistavaa" kristillisyyttäni.

Jeesus ei käskenyt eikä mitenkään suositellut tuossa mielessä erottautumista maallisesta yhteiskunnasta.

Eihän tuossa puhuta mitään mistään yhteiskunnasta erottautumisesta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 06.03.19 - klo:13:19
Muuttaisitko kristilliselle asuinalueelle?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suunnittelija-kertoo-mita-uusi-kristillinen-asuinalue-pitaa-sisallaan-aluetta-suunniteltu-jo-20-vuotta-kristillisyys-luo-yhteenkuuluvuuden-tunnetta/7310876#gs.tnjPLjE5

En muuttaisi. Viime kesänä muutimme tähän asuntoon mitä remppasin ja näin on hyvä :)

En koe millään tavalla ongelmalliseksi elää monenlaisten ihmisten seassa. Jostain syystä kokisin ahdistavammaksi "kristillisen asuinalueen". Heti mieleeni nousee ajatus jonkinlaisesta lahkoutumisesta ja sisäisestä valvonnasta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 06.03.19 - klo:17:10
Jostain syystä kokisin ahdistavammaksi "kristillisen asuinalueen". Heti mieleeni nousee ajatus jonkinlaisesta lahkoutumisesta ja sisäisestä valvonnasta.
Samma här.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Jano - 07.03.19 - klo:07:20
Piti ihan lukea tuo artikkeli uudestaan, jäikö minulla jotain siitä huomaamatta.

Mutta luettuani sen uudestaan, heräsi ajatus että onkohan täällä luettu sitä aika rankasti omien ennakko-oletusten kautta. Kun minä luin, että asuinalue-hankkeen ideana ja motiivina on:

- aikaansaada ja ylläpitää yhteenkuuluvuuden tunnetta
- helpottaa käytännön arjen lähimmäisen palvelemista
- helpottaa seurakunnan toimintaan osallistumista
- tätä kaikkea erityisesti liikkumarajoitteisten vanhusten osalta

En löytänyt artikkelista edes vivahteita minkään ”superkristillisyyden”, yhteiskunnasta erottautumisen, lahkoutumisen tai sisäisen valvonnan osalta. Äänessä ollut henkilö vaikutti minusta täysin päinvastaiselta.

Minusta tuo on aivan loistava idea. Itse en tosin sinne muuttaisi, koska tykkään asua näin että lähin naapuri on 500 metrin päässä metsikön takana :)

Mutta siunausta hankkeelle toivotan!
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 07.03.19 - klo:13:31
En minäkään löydä artikkelista sellaista.

Silti olen sitä mieltä mitä olen. Ihminen on ihminen. Suhtaudun hyvin epäluuloisesti tuollaiseen hankkeeseen ja se on täysin oma ongelmani.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 07.03.19 - klo:17:13
Suljetuilla yhteisöillä on tapana epäonnistua. Ongelmia alkaa tulla sisältä päin. En minäkään uskaltaisi asua tuollaisella asuinalueella.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Jano - 07.03.19 - klo:18:13
Ei tuo nyt mitenkään suljetulta vaikuta :D Luulen että asiasta tietämätön ei tule mitenkään erottamaan tuota kristilliseksi asuinalueeksi.

Itse kuitenkin noudatan hyväksi havaitsemaani oppia: Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Ja viihdyn erittäin paljon yksin :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 07.03.19 - klo:18:16
Ei tuo nyt mitenkään suljetulta vaikuta :D Luulen että asiasta tietämätön ei tule mitenkään erottamaan tuota kristilliseksi asuinalueeksi.

Itse kuitenkin noudatan hyväksi havaitsemaani oppia: Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Ja viihdyn erittäin paljon yksin :)

Tarkoitin suljetulla sitä, että  pitää täyttää kriteeri asuakseen siellä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Jano - 07.03.19 - klo:18:21
Ei tuo nyt mitenkään suljetulta vaikuta :D Luulen että asiasta tietämätön ei tule mitenkään erottamaan tuota kristilliseksi asuinalueeksi.

Itse kuitenkin noudatan hyväksi havaitsemaani oppia: Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Ja viihdyn erittäin paljon yksin :)

Tarkoitin suljetulla sitä, että  pitää täyttää kriteeri asuakseen siellä.

Aa okei. Minä kyllä haluaisin että naapurit täyttäisivät tietyt kriteerit jos joutuisin asumaan niin ahtaasti että naapureita näkyisi joka päivä. Elämää hankaloittavat idiootit eivät olisi tervetulleita. Ja eiköhän jokainen rehellisesti toivoisi tätä samaa :D
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 07.03.19 - klo:18:22
Suljetuilla yhteisöillä on tapana epäonnistua. Ongelmia alkaa tulla sisältä päin. En minäkään uskaltaisi asua tuollaisella asuinalueella.

Mistähän tuo käsitys tuli, että kyseessä olisi "suljettu" yhteisö? En huomannut sellaista, että olisi kuuluttava johonkin tiettyyn seurakuntaan. Ei kai se sen kummempaa ole, kuin että asutaan "kristityssä" maassa. Arvelen, että muslimit eivät hakeudu asumaan kristillisellä alueella. Eipä silti, joidenkin muslimien kanssa on helpompaa keskustella perimmäisistä kysymyksistä kuin "kristittyjen" kanssa.

Jos tuollainen yhteisö sitoutuu tiukasti johonkin "lahkoon", niin sanon "kiitos ei".
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 07.03.19 - klo:18:23
Ei tuo nyt mitenkään suljetulta vaikuta :D Luulen että asiasta tietämätön ei tule mitenkään erottamaan tuota kristilliseksi asuinalueeksi.

Itse kuitenkin noudatan hyväksi havaitsemaani oppia: Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Ja viihdyn erittäin paljon yksin :)

Tarkoitin suljetulla sitä, että  pitää täyttää kriteeri asuakseen siellä.

Aa okei. Minä kyllä haluaisin että naapurit täyttäisivät tietyt kriteerit jos joutuisin asumaan niin ahtaasti että naapureita näkyisi joka päivä. Elämää hankaloittavat idiootit eivät olisi tervetulleita. Ja eiköhän jokainen rehellisesti toivoisi tätä samaa :D

Niin. Entä jos se johtaisi kriteereiden sekamelskaan....

Mielestäni historia on osoittanut vakuuttavalla tavalla, että joko juttu menee siihen, että koko homma hajautuu sisäisiin ristiriitoihin tai sitten nousee yksilöitä jotka ottavat ne kriteerien määrittelemiset omiin käsiinsä.

USAssa on erilaisia asuinalueita, varmaan myös kristillisiä sellaisia....arvelisin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 07.03.19 - klo:18:30
Tätä asiaa on jo aiemmin käsitelty osiossa "Missä haluaisit asua? "Esim. vastaus 7.   
http://puimatanner.net/index.php?topic=596.0

Muistui mieleen kokemus entisestä elämästämme Tampereella. Asuimme kerrostalossa, jossa yläpuolellamme ja alapuolellamme asuvat naapurit olivat ystävyksiä. Ja alkoholi näytteli huomattavaa osaa tuossa ystävyydessä. Tuskin edes "nimellisesti" kristityssä yhteisössä sellaista esiintyisi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 07.03.19 - klo:18:39
Tätä asiaa on jo aiemmin käsitelty osiossa "Missä haluaisit asua? "Esim. vastaus 7.   
http://puimatanner.net/index.php?topic=596.0

Muistui mieleen kokemus entisestä elämästämme Tampereella. Asuimme kerrostalossa, jossa yläpuolellamme ja alapuolellamme asuvat naapurit olivat ystävyksiä. Ja alkoholi näytteli huomattavaa osaa tuossa ystävyydessä. Tuskin edes "nimellisesti" kristityssä yhteisössä sellaista esiintyisi.

Heittäisin kruunaa tai klaavaa tuosta. Mutta olettaisin että jos alkoholismia esiintyisi, niin se ehkä yritettäisiin piiloittaa hieman paremmin. Mutta jos on alkoholiongelmia ja suuttumisongelmia, niin kuka sitä tietää. Ei se paikkaa katso.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Jano - 07.03.19 - klo:19:06
Lainaus käyttäjältä: sandia
Niin. Entä jos se johtaisi kriteereiden sekamelskaan....

Siksipä kriteerien pitäisi olla joko mahdollisimman tiukat ja selkeärajaiset, tai sitten mahdollisimman ympäripyöreät. Tuossa kristittyjen ghetto -hankkeessa taitaa olla kyse enemmän jälkimmäisestä.

Itselläni olisi tietysti erittäin tiukat ja minun yksinvaltiaana määräämät kriteerit :) Valvoisin toimintaa isoveljen otteella ja heivaisin surutta kaikki vähänkään minun normejani rikkovat pois valtakunnastani :)

Huh, hengästyttää jo ajatuskin, onneksi en ole moisesta kuitenkaan kiinnostunut :D


Lainaus käyttäjältä: sandia
Mielestäni historia on osoittanut vakuuttavalla tavalla, että joko juttu menee siihen, että koko homma hajautuu sisäisiin ristiriitoihin tai sitten nousee yksilöitä jotka ottavat ne kriteerien määrittelemiset omiin käsiinsä.

USAssa on erilaisia asuinalueita, varmaan myös kristillisiä sellaisia....arvelisin.

Arvelisin että taloudelliset realiteetit kuitenkin tuovat Suomen Järvenpäässä määrättyjä paineita siihen, että homma pysyy ihan maan pinnalla. Viisikymmentä asuntoa kun täytyy pitää asuttuna, ei siinä varmastikaan aleta kovin tarkasti kyselemään tai varsinkaan määrittelemään kiinnostuneiden sieluntilaa sen tarkemmin. Olen varma että tuo alue eroaa mistä tahansa muusta kehyskuntien asuinlähiöistä vaan siinä, että se on todennäköisesti keskimääräistä rauhallisempi, ja että siellä on seurakunnan toimintaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 07.03.19 - klo:19:57
Olen varma että tuo alue eroaa mistä tahansa muusta kehyskuntien asuinlähiöistä vaan siinä, että se on todennäköisesti keskimääräistä rauhallisempi, ja että siellä on seurakunnan toimintaa.
Siinäpä se: minkä seurakunnan toimintaa? Vain yhdenkö uskonsuunnan opit tai käytännöt olisivat hyväksyttäviä?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 07.03.19 - klo:20:07
Muuttaisitteko Puimatanner nimiselle kristilliselle asuinalueelle? Se muodostuisi meistä foorumin kirjoittajista.

Niinpä  :)

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 07.03.19 - klo:20:18
Mulle tuli sama mieleen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 07.03.19 - klo:21:09
Muuttaisitteko Puimatanner nimiselle kristilliselle asuinalueelle? Se muodostuisi meistä foorumin kirjoittajista.

Niinpä  :)

Uskaltaisinpa muuttaa. Johtuneeko siitä, että joitakin olen tavannut ihan sylkyetäisyydeltä ja vuosia on jo tunnettu. Mutta pari ehtoa minullakin on. Pitää olla mahdollisuus sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen, mutta tarvittaessa myös yksityisyyteen. Yhteisön tulisi olla sellainen, että se ei pakota yhteisöllisyyteen. Parasta olisi, jos asunnot olisivat pieniä ok-taloja ja yksityisessä omistuksessa. Yhteisiä tiloja voisi olla esim. ruokailutilat, kirjasto, hoivatilat jne.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 07.03.19 - klo:22:04
Mä voisin tehdä alueen säännöt.

Sinne tulisi yksi erittäin hyvin äänieristetty talo, jossa musiikin kuuntelu on sallittua, muualla ei. Talossa olisi monta erillistä huonetta, jokaiselle tyylilajille omansa.

Alueen kastekeskustelut määräisin käytäväksi vain tippuvan räystään alla.

Alueella olisi sallittu vain Suomen liput.

Häiriköt ja salaliittoteoreetikot lähettäisin keittiön kellariin kuorimaan perunoita.

Tarvittaisiinko muita sääntöjä?

 8)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Alvari - 07.03.19 - klo:22:15
Saisiko siellä pitää kirjahyllyssä Leninin patsasta? Sellaista aivan pientä?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 07.03.19 - klo:22:23
Конечно, если вы положите на нее статую Маннергейма


Muumien esilläpitoa pitää harkita tarkemmin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 07.03.19 - klo:22:38
Saisiko siellä pitää kirjahyllyssä Leninin patsasta? Sellaista aivan pientä?

Klassikko! :D

Jos et kiinnitä siihen sydäntäsi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 07.03.19 - klo:22:39
Kaverini puolesta kyselen, että olisiko parveketupakointi sallittua?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Alvari - 07.03.19 - klo:23:01
Конечно, если вы положите на нее статую Маннергейма

Ääh, en oikein ymmärtänyt tuosta muuta kuin ekan sanan, eli "tietysti". Mun piti tänä vuonna opetella venäjä, mut tuli mutkia matkaan. Onneks on google translator.

Mielestäni Mannerheimin patsas ei ole oikein sopiva kirjahyllyyn. Mannerheim-taulu sen sijaan olisi kivempi seinällä, ja sellaisenhan omistankin. Mutta ei siihenkään saa kiinnittää sydäntään.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 07.03.19 - klo:23:06
Alueen taloissa ei ole parvekkeita, mutta voisihan sinne sellaisen rakentaa tupakoitsijoita varten.
Tupakoijat ovat katoava ihmislaji.
Useampikin tuttava on lopettanut kokonaan tupakoinnin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 07.03.19 - klo:23:17
Olin joitakin vuosia sitten erään seurakunnan 'seurakunta tutuksi'-tyyppisessä tilaisuudessa.
Eräs uusi osallistuja kyseli miten seurakunnassa suhtaudutaan tupakoijiin.
Pastori näytti hänelle tien tupakkapaikalle.
Luulen, että ko. teko oli parempi tie raittiuteen kuin kielto.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 07.03.19 - klo:23:19
Olin joitakin vuosia sitten erään seurakunnan 'seurakunta tutuksi'-tyyppisessä tilaisuudessa.
Eräs uusi osallistuja kyseli miten seurakunnassa suhtaudutaan tupakoijiin.
Pastori näytti hänelle tien tupakkapaikalle.
Luulen, että ko. teko oli parempi tie raittiuteen kuin kielto.

Olen samaa mieltä. Pitkässä juoksussa tuollainen voi motivoida enemmän lopettamaan, kuin moraalisaarna.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 08.03.19 - klo:08:27
Mä voisin tehdä alueen säännöt.

Sinne tulisi yksi erittäin hyvin äänieristetty talo, jossa musiikin kuuntelu on sallittua, muualla ei. Talossa olisi monta erillistä huonetta, jokaiselle tyylilajille omansa.

Alueen kastekeskustelut määräisin käytäväksi vain tippuvan räystään alla.

Alueella olisi sallittu vain Suomen liput.

Häiriköt ja salaliittoteoreetikot lähettäisin keittiön kellariin kuorimaan perunoita.

Tarvittaisiinko muita sääntöjä?

 8)

Lettu-uskovaisille oma loosinsa. Pyöreille maapalloille oma, lukollinen komero.  ;)

Mutta itse asiaan. Voisin hyvinkin ajatella tulevani toimeen täällä nykyisin viihtyvien kanssa sillä edellytyksellä tietenkin, että kaikki kanssakäyminen on vapaaehtoista puolin ja toisin. Toinen edellytys tuollaiseen muuttamiselle on se, että sieltä voi myös lähteä pois.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 09.03.19 - klo:09:16
Tuli mieleen semmoinen ajatus, että josko voisi toteuttaa kylän seurakunnattomille? Mutta ei kuitenkaan tehtäisi asiasta kynnyskysymystä, jolla olisi vaikutusta kylään tulemiseen tai sieltä pois lähtemiseen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Alvari - 09.03.19 - klo:14:56
Häädettäisiinkö sieltä sitten pois, jos tulisi epäilyksiä, eikä enää olisi varma, onko kristitty?

Montako olutta saisi ottaa saunan jälkeen?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 09.03.19 - klo:18:21
Häädettäisiinkö sieltä sitten pois, jos tulisi epäilyksiä, eikä enää olisi varma, onko kristitty?

Montako olutta saisi ottaa saunan jälkeen?

Nämä kysymykset nousevat luonnollisesti siitä taustasta, jonka olemme joskus omaksuneet. On tietysti selvää, että tuollaisessa yhteisössä eläminen ei onnistu ilman minkäänlaisia sääntöjä. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kenenkään elämiseen pidä puuttua, ellei hän aiheuta ongelmia muille. Ei kuitenkaan ole olemassa minkäänlaista yhteiselon mahdollisuutta ellei ole joitakin "pelisääntöjä".

Olen asunut tällä omakotialueelle kymmeniä vuosia ja sinä aikana on ollut monenlaista naapuria. Osasta on aiheutunut paljon harmia, osasta ei ollenkaan. Meillä on naapureita erilaisista taustoista. Lähimmät naapurit ovat helluntaitaustaisia. Luultavasti eivät nykyisin kuulu virallisesti mihinkään yhteisöön. Yksi naapuri on ortodoksi. Ei mitään ongelmia, mutta ei hengen yhteyttäkään. Ihmisinä ihan mukavia.

Sitten on yksi lähinaapuri, jonka kanssa on pitkälti yhteistä rajaa. Tämä naapuri on katolinen. Ja on melkoinen ongelma monin eri tavoin. Täyttänee lähiaikoina 90 vuotta, joten ongelma ei liene pitkäaikainen. Pahin ongelma tämän kanssa on se, että hän ei välitä tippaakaan siitä, että hänellä kasvaa puustoa, josta on paljon harmia, varsinkin meille. Ilmeisesti joittenkin pakkotoimien kautta siihen voisi vaikuttaa, mutta en haluaisi siihen lähteä. Tämä naapuri pitää osittain omana alueenaan meille tulevaa tietäkin, vaikka se on rajapyykein selvästi merkitty ja olen sen selvällä rahalla lunastanut. Lähes kaikki puuston aiheuttama roska tulee meille tältä naapurilta. Ja hänen mahtava puustonsa varjostaa piha-aluettamme ja kesäillatkin ollaan täällä hämärässä. Mutta ei suostunut puiden kaatamiseen, vaikka olisin siitä huomattavan summan maksanutkin.

Ihan hlljattain on rakennettu toiselle puolelle kolme paritaloa ja niissä asuu nuoria lapsiperheitä. Lapsia on ihan vauvasta alkaen arviolta 4-5 vuoteen. Näistä on tullut ihan myönteinen kuva. Osalla lienee lestadiolaistausta.

Sillä kokemuksella, jota olen tästä "yhteisöstä" saanut, osaisin luultavasti laatia säännöt, jotka ainakin suurelta osin turvaisivat yhteiselon sujuvuuden. Hengen yhteys on kokonaan eri asia, mutta sitä ei voi säännöillä luoda. Jonkinlainen yhteinen arvopohja olisi kuitenkin tavoittelemisen arvoinen.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 09.03.19 - klo:18:55
Pauluksen kirjoituksesta tuli mieleen islantilainen elokuva minkä katsoin lentokoneessa Reykjavik'iin viime kesänä. Teema juuri oli napuruussopu ja/tai sen puuttuminen.

Kaikki alkoi siitä että naapurin uusi nuori vaimo nalkutti miehelle, että etsä vois mennä sanomaan naapureille, että kaataisivat tuon ison puun pois, kun se varjostaa pihaa liikaa. Puu oli siis naapurin tontilla.
Mies sanoi, että on yrittänyt puhua siitä, mutta naapurit suostu. Vaimon nalkutus tuli liian rankaksi sietää ja mies päätti ota asiat omiin käsiin. Hän kaatoi naapurin pihapuun yöllä.

Tietty siitä tuli kauhee poru. Sitten hävisi puunkaatouhrien kissa ja rouva alkoi huolestua todella. Mies yritti rauhoittaa ja sanoi että kissa tekee joskus noin, ne vaan katoavat ja sitten omalla ajallaa tulevat kotiin. Vaimo sanoi, ettei meidän kissa oo ikinä tehnyt sitä.

Vaimo oli jo muutenkin ärtynyt naapurista kun oli eronnut samanikäisestä vaimostaan ja ottanut uuden nuoren tilalle. Hänellä alkoi kehittyä ajatus, että se uusi vaimo on kissan häviämisen takana...Rouvat kävivät isoja riitoja asiasta, että mitä sä oot tehnyt mun kissalla ja toinen sanoo että ei me olla sun kissaa nähneet.

Suuttumus ja katkeruus alkoi kasvaa tosi isoksi kissan omistajan mielessä (hänellä oli muitakin traumoja mitä ei ollut käynyt läpi). Hän sai itsensä vakuuttuneeksi että ne puunkaatajat olivat tappaneet hänen kissansa.

Hänen koko olemuksensa vaati oikeutta!!! Ja hän kehitti ovelan juonen. Hän varasti sen uuden vaimon saksanpaimenkoiran, vei eläinlääkäriin ja kertoi että koira on kovin sairas, ei kai voi muuta kuin nukuttaa se. Niin koira nukutettiin ikiuneen eläinlääkärillä. Rouva oli jo tehnyt ajan eläinten täyttäjälle. Ja niin tapetusta koirasta tehtiin hieno näyttelyesine.

Sillä välin uusi nuori rouva oli jo suunniltaan koiran katoamisesta, ja mies ja hän ajelivat pitkin Reykjavikiä etsimässä koiraa
Kun he tulivat kotiin hyödyttömän etsintäreissun jälkeen, koira seisoikin oman kodin rappusilla. Rouva ihastui mutta lopulta tietty joudun kauhun ja shokin valtaan kun näki mitä koiralle oli tapahtunut.

Mutta puunkaatouhrirouva oli tyytyväinen. Hän koki saaneensa oikeuden kadonneen kissan jälkeen, koska oli täysin vakuuttunut että uusi nuori rouva oli jollain tapaa eliminoinut kissan.

Uuden nuoren rouvan mies oli myös järkyttynyt ja raivoissaan tilanteesta ja meni puhumaan puunkaatouhripariskunnan kanssa.  Mies oli yksin kotona eikä hän tiennyt mitään vaimonsa kosto-operaatiosta ja oli luonnollisestikin puolestaan raivoissaan että uuden nuoren rouvan mies syytti heitä koiran kohtalosta.

Miehet joutuivat käsirysyyn sillä seurauksella, että kumpikin löivät päänsä johonkin ja menehtyivät vammoihin.

Kun kaikki tapaturmat ja hautajaiset oltiin setvitty, puunkaatouhrivaimo, nyt leski, oli yksin talossaan ja katsoi ulos.
Kas , kissahan sieltä tuli reissuiltaan takaisin kotiin.



Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 09.03.19 - klo:19:30
Pauluksen kirjoituksesta tuli mieleen islantilainen elokuva minkä katsoin lentokoneessa Reykjavik'iin viime kesänä. Teema juuri oli napuruussopu ja/tai sen puuttuminen.

Kaikki alkoi siitä että naapurin uusi nuori vaimo nalkutti miehelle, että etsä vois mennä sanomaan naapureille, että kaataisivat tuon ison puun pois, kun se varjostaa pihaa liikaa. Puu oli siis naapurin tontilla.

Tuskin löytyy mitään yleispätevää neuvoa siihen, että yhteiselo kaikkien kesken sujuu. Tulisi kuitenkin laatia yhteiset pelisäännöt varsinkin, jos yhteisöä ollaan perustamassa. Kaupungeissa on tällaisia sääntöjä, mutta ne ovat varsin kankeita hoidettavia. Yhteisöllä tulisi kuitenkin säilyä valta ongematilanteissa.

Tuo kertomus isosta puusta oli koskettava. Tässä meillä on semmoinen tapaus, että reilun 10 metrin päässä meidän nurkasta kasvaa suuri mänty, jonka kaatumista olemme jo pitkään pelänneet. Mänty kasvaa em. paritalon tontilla. Paritalojen asukkaat ovat kaatamisen kannalla ja me pidämme sitä välttämättömänä. Vieressä asuu kuitenkin yksi naapuri, joka ei suostu kaatamiseen. Hän sanoi, että puu on siinä niin kauan kuin hän elää. Kova koillistuuli voi kaataa sen suoraan meidän makuuhuoneeseen. Nyt sitten nämä uudet naapurit saivat tämän isännän suostumaan puun kaatamiseen, mikä pitäisi tapahtua tämän kevään kuluessa.

On mielestäni hassua ja järjenvastaistakin, että tontin omistaja ei voi päättää tontillaan kasvavista puista, vaan että asiaa pitää kysyä kaikilta naapureilta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 09.03.19 - klo:19:40
Puunsa menettäneen rouvan sappi kiehui, kun naapurit tulivat kysymään, ovatko sattuneet näkemään koiraa.

Rouva vastasi: emme, mutta jos sille on tapahtunut jotain pahaa, voitte haudata sen meidän puun juurelle.

Tässä suomalaista tietoa elokuvasta.  Puun alla.
https://www.nordiskkulturkontakt.org/fi/tapahtumat/elokuva-under-the-tree-undir-trenu-is-2017/
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: ElCaro - 10.03.19 - klo:12:07
Kuulostaa Aku Ankalta ja Tulpulta  :P
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 10.03.19 - klo:18:19
Heh, totta joo kun nyt sanot, huomaan sen.  :)
Mutta siinä on islantilaiset ongelmineen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 25.03.19 - klo:19:33
One Way Missio on saanut somessa ja vähän muuallakin kuraa niskaansa.
Tapani Suonto kertoo itse mistä on kysymys:

https://youtu.be/q4DO7Xgbb3o
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 25.03.19 - klo:20:00
One Way Missio on saanut somessa ja vähän muuallakin kuraa niskaansa.
Tapani Suonto kertoo itse mistä on kysymys:

https://youtu.be/q4DO7Xgbb3o

Olin juuri kuuntelemassa/katsomassa tuota videota.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 25.03.19 - klo:21:26
Kuuntelin. Hyvä puhe. Herra oli antanut hänelle sen unen toisen uskovan kautta ennen kuin alkoi ropisemaan.
Mulla oli sellaisia kokemuksia kun olin tosi rankassa tilanteessa hengellisesti. Kyllä se auttaa. Tietää ikäänkuin missä mennään. On helpompi todella seistä sillä paikalla mihin Herra on laittanut.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Jano - 25.03.19 - klo:21:57
Katsoin tuon videon. Tuli sellainen vaikutelma, että ottaakohan tuo mies itsensä ja oman työnsä hieman liian vakavasti? Hienoa toki jos työssä on hedelmää, mutta jotenkin tulee vaivautunut olo kun pitää tehdä tuollaisia selitysvideoita. Eikö kannattaisi keskittyä vaan itse työhön ja jättää puhujat omaan arvoonsa? Jos itse tekisin työtä jossa joutuu tulilinjalle, en seuraisi somea ollenkaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 25.03.19 - klo:22:06
Minun käsitykseni on se, että OWM:ista jotkut levittävät täysin paikkaansa pitämättömiä väitteitä ja sitä jatkunut jo vuosia.
Sen lisäksi monilla paikkakunnilla seurakunnissa kuohuu, koska sinne on perustettu uusi srk.
Syynä on tietenkin se, että sadat ihmiset ovat joutuneet kodittomiksi, koska äärimarismaattisuus on vallannut heidän aiemman kotiseurakuntansa.
Lunta tulee siis tupaan monelta puolelta.

Itse en ole käynyt yhdessäkään heidän tilaisuudessa, koska sellaisia ei meillä päin ole.
Netistä olen jotain katsonut.

https://onewayseurakunta.fi


http://oneway.tv/fi/category/PLdZAghCIk-sG_7dWvZGa-McJV05LP6Rof
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Tosikko - 31.03.19 - klo:18:15
One Way Missio on saanut somessa ja vähän muuallakin kuraa niskaansa.
Tapani Suonto kertoo itse mistä on kysymys:

https://youtu.be/q4DO7Xgbb3o

Kuuntelin myös. Puhe oli kieltämättä erinomainen, jolla saadaan paimennettua lauma takaisin tukemaan ja maksamaan toimintaa. Hieno retorinen veto oli vihjata, että vaino johtuu siitä että ollaan oikealla tiellä.

Aika näyttää miten tässä käy. Karismaattisuus tai sen puute on kieltämättä kipupiste monessa seurakunnassa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Tosikko - 31.03.19 - klo:18:26
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/analyysi-karismaattisissa-oppikiistoissa-on-vain-vahan-voittajia/
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Oloneuvos - 19.08.19 - klo:20:30
Jos joku kävi Laukaalla Kristusjuhlassa lauantaina 17.8 niin kiinnostaisi kuulla miten päivä siellä meni. Paikalla oli ollut noin 80 henkeä saamani viestin mukaan. Ehkä joitakin tälläkin foorumilla kirjoittajia?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Marjatta - 27.08.19 - klo:14:33
Minäkin mielellään kuulisin pätkän Kristusjuhlan ravintoantia. Ihan vaan lyhyesti. Ilolla odotetaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 27.08.19 - klo:17:38
Minäkin mielellään kuulisin pätkän Kristusjuhlan ravintoantia. Ihan vaan lyhyesti. Ilolla odotetaan.

Olin pitkästä aikaa hengellisessä tilasuudessa, missä mikään ei tökkinyt. Ja ehtoollistilaisuus oli mielestäni erinomainen. Puheet lienee videoitu, mutta niitä ei ole mulla jus tässä. Hei, nyt pitää lähteä ukkopiiriin, alkaa klo 18.00.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 27.08.19 - klo:17:47
Puheet Laukaassa äänitettiin järjestäjän toimesta.
Videoinnin  teki yksityinen.


Tällaiset googlasin

https://youtu.be/kmMiNr2oSXs

https://youtu.be/vmZlFuHxYKs

https://youtu.be/ym0P33GHZAw
https://youtu.be/Mc_mK79KOQM

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Oloneuvos - 30.08.19 - klo:22:22
Puheet Laukaassa äänitettiin järjestäjän toimesta.
Videoinnin  teki yksityinen.


Tällaiset googlasin

https://youtu.be/kmMiNr2oSXs

https://youtu.be/vmZlFuHxYKs

https://youtu.be/ym0P33GHZAw
https://youtu.be/Mc_mK79KOQM 


Kiitos näistä Natanael. Hyvää opetusta. Toivon sydämestäni, että moni puimatantereella kuuntee/katselee luennot; vaikkapa vain yhden viikossa. Uskon jokainen katsojan/kuuntelijan saavan niistä siunauksen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Oloneuvos - 28.11.19 - klo:23:24
Tutkistelin tänään vähän sitä mitä Raamattu opettaa armolahjoista; oman Raamattuni (KR1938) lisäksi Novum vierelläni avoinna. Löysin itselleni jotain uutta ja yllättävää.

Olen ollut monissa rukoushetkissä, joissa ihmiset ovat pyytäneet armolahjoja Herralta. Useimmin kielilläpuhumisen ja profetoimisen armolahjaa. Kohdat Room. 12:8 ja 1.Kor. 7:7 pysäyttivät; niissä mainitaan antamisen ja naimattomuuden armolahjat. En ole itselleni kumpaakaan koskaan pyytänyt enkä ole ymmärtänyt koskaan ennen niiden edes kuuluvan armolahjoihin. Enkä ole ylipäätänsä kenenkään kuullut niitä itselleen pyytävän.

Tarkistin alkukielestä ja kyllä antaminen ja naimattomuus mainitaan armolahjana, karismana. Muitakin harvojen tavoittelemia lahjoja mainitaan, mm. kehottamisen ja laupeuden harjoittamisen lahjat joista viimeinen on ilmeisen lähellä antamisen lahjaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Oloneuvos - 15.12.19 - klo:15:01
Sain tänään kuulla, että menestysteologi Reinhard Bonnke on kuollut 79 vuoden iässä. Hän sairasti syöpää. Uutiselle vahvistuksen löysin myös googlettamalla.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/evankelista-reinhard-bonnke-on-kuollut/
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 06.01.20 - klo:18:02
On se kumma miten uutiset väärentää asioita. Siinä drone hyökkäyksessä kuoli myös toinen puolustusministeriön listoilla oleva terroristi. Siitä ei puhuta mitään. Se saisi asian näyttämään liian "normaalilta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 06.01.20 - klo:18:07
On se kumma miten uutiset väärentää asioita. Siinä drone hyökkäyksessä kuoli myös toinen puolustusministeriön listoilla oleva terroristi. Siitä ei puhuta mitään. Se saisi asian näyttämään liian "normaalilta.
Kyllä Suomen uutisissa mainitaan tuo toinenkin kuollut. Eikö USA:ssa mainita?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 06.01.20 - klo:18:09
On se kumma miten uutiset väärentää asioita. Siinä drone hyökkäyksessä kuoli myös toinen puolustusministeriön listoilla oleva terroristi. Siitä ei puhuta mitään. Se saisi asian näyttämään liian "normaalilta.
Kyllä Suomen uutisissa mainitaan tuo toinenkin kuollut. Eikö USA:ssa mainita?

Ei sanaakaan.
Olen tsiigaillut USAn puolustusministeriön julkaisuja, ja sieltä löysin sen terroristin nimen ja sitten googlasin sen. Sitä kautta sain tietää että hän kuoli  samassa hötäkässä

Äsken luin myös valaisevan Reutersin artikkelin viime kuukausien tilanteesta.

Ei edes Department of Defense'in virallisessa tiedonannossa mainittu sen toisen terroristin nimeä. Miksiköhän... ???

Tiedän että julkisivun takana tapahtuu paljon terroristien eliminointia mistä ei koskaan uutisoida.

Tässäkin tilanteessa asianomaisilla oli paljon enemmän tietoa kuin niillä jotka nyt taas kerran hyökkäävät Trumpia vastaan. Arvelen että Trumpin rooli, siis yleensä presidentin rooli, tuossa on symbolinen. Ei heillä ole tarpeeksi tietoa tehdä tuollaisia päätöksiä yksin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 06.01.20 - klo:18:58
Kysyin mieheltani. Han kylla tiesi asian.  Eli ainakin Fox news raportoi sen. 8)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 07.01.20 - klo:06:20
Harmi kun säilyttänyt sen Reutersin uutisen linkkiä. Nyt en enää löydä sitä. Mutta tutkailin Reutersin sivuila lähi idän uutisia ja lueskelin niitä. Ei oo asiat hyvin. Näyttää että ne ääriryhmiä kasvaa kuin sieniä sateella ja ne eivät katso maiden rajoja, vaan nää ryhmät luo aivan omat "rajansa", yli maiden rajojen ja ovat siksi hyvin arvaamattomia. Nää tyypit jotka eliminoitiin näytti edustavan aivan uutta strategiaa tuhota niitä jotkä mieltävät vihollisiksi.

Huh. Taitaa Jeesuksen tulo todella olla lähellä.
Onneksi. Kun ihmisten keinot menee täysin jumiin.


Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Karina-lile - 07.01.20 - klo:17:59
Minä ällistyin avatessani tämän foorumin.  En muistanut yhtään, että olen kirjoittanut tänne aiemmin jo.  Täällä on paljon Netmissionista tuttuja tyyppejä.  Ihan kiva tämmönenkin yllätys.
     


No samat sanat Ellen 😋😄
vasta vähän ennen joulua löysin tänne
~ ILOITSEN ~
ja huomasin, tunnistin muutaman tutun Ystävän

♡♡♡♡♡
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Oloneuvos - 10.01.20 - klo:01:13
Minä ällistyin avatessani tämän foorumin.  En muistanut yhtään, että olen kirjoittanut tänne aiemmin jo.  Täällä on paljon Netmissionista tuttuja tyyppejä.  Ihan kiva tämmönenkin yllätys.
     


No samat sanat Ellen 😋😄
vasta vähän ennen joulua löysin tänne
~ ILOITSEN ~
ja huomasin, tunnistin muutaman tutun Ystävän

♡♡♡♡♡

Miten sait tuon sydämenkuvan tehtyä?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 10.01.20 - klo:02:15
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: jäsen103 - 10.01.20 - klo:08:13
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 10.01.20 - klo:10:38
Heh sydamissa loytyy. :)

Luin Hesarista siita miten Trump tuli paatokseen siita terrostien eliminoinnista. Siina kerrottiin etta han oli pohtinut asiaa nevonantajiensa kanssa asiaa monta paivaa. Ja etta asia oltiin otettu esille Obaman ja Bushin aikoina, mutta oltiin pelatty seuraksia. Taa siis Hesarista.

Kun taas meidan saama uutisointi  loi kuvan, etta Trump oli impulsiivisesti  ideoinut jutun ja kaikkien kauhuksi kaytti valtaansa toisen maan kenraalin tappamiseen.
Tuo uutisointi sitten kuitenkin aiheuttaa vastareaktion ja Trumpin suosio senkuin kasvaa. Kuten eilisesta Ohion Trump kampanjan tilaisuudesta nakyy.

Joopa. Niin taalla.

https://binged.it/3083GnX
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Oloneuvos - 11.01.20 - klo:13:15
Heh sydamissa loytyy. :)

Luin Hesarista siita miten Trump tuli paatokseen siita terrostien eliminoinnista. Siina kerrottiin etta han oli pohtinut asiaa nevonantajiensa kanssa asiaa monta paivaa. Ja etta asia oltiin otettu esille Obaman ja Bushin aikoina, mutta oltiin pelatty seuraksia. Taa siis Hesarista.

Kun taas meidan saama uutisointi  loi kuvan, etta Trump oli impulsiivisesti  ideoinut jutun ja kaikkien kauhuksi kaytti valtaansa toisen maan kenraalin tappamiseen.
Tuo uutisointi sitten kuitenkin aiheuttaa vastareaktion ja Trumpin suosio senkuin kasvaa. Kuten eilisesta Ohion Trump kampanjan tilaisuudesta nakyy.

Joopa. Niin taalla.

https://binged.it/3083GnX
Katsoin tuota kuvaa laittamassasi linkissä ja täytyy sanoa, että Trumpilta ei rohkeutta puutu esiintyessään tuollaisen joukon edessä (ilmeisesti jollain stadionilla). Hänen täytyy luottaa Jumalaan sillä USA:n presidentti jos kuka tietää sen verran historiasta, että sellaista turvamiesten armeijaa ei olekaan joka voisi suojella maan johtajan koskemattomana.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 11.01.20 - klo:17:02
Kaiken muun ohella hänellä on tiukka kampanjaohjelma, matkustaa osavaltioihin ja kerää vastaavanlaisen joukon joka kerta.
En tiiä mitä ajatella. Ihminen hänkin on. Ja täysin kokematon politiikan kiemuroissa, mutta härkämäisestä eteenpäinpuskemisesta ei ole puutetta. Tosin tällä viikolla näin että hänellä oli todella mustat silmänaluset. Oli juuri samana päivänä kuin tuo tilaisuus. Oli laittanut lisää meikkiä ettei mustat silmänaluset näkyisi. En ihmettele ollenkaan. Olin näkeväni hänen olemuksestaan tuossa tilanteessa live kuvassa että oli väsynyt. Otti todella suuren riskin ja näytti melko pahalta jonkin aikaa.

Ja sitten tuo jatkuva mustamaalaaminen minkä kohteena hän on. Kyllä hänellä on tosi kova sietokyky ajattelee tyypistä mitä muuta tahansa. Se Big Bad Don laulu on todella osuva.

Löysin uutisia vuodelta 2015.
Obama oli yrittänyt aivat toisenlaista. Kaveerasi ja poisti niitä rajoitteita mitä tälle tyypille mm. YK oli laittanut. Ja mitä todennäköisemmin lisäsi tämän valtaa ja mahdollisuuksia tehdä jatkuvaa tuhoa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Oloneuvos - 12.01.20 - klo:18:19
Jos oikein olen ymmärtänyt, niin useimmat suomalaiset vastustavat Trumpia, myös uskovaiset. Syytä en tiedä koska en tunne politiikkaa (jos se edes on politiikkaa)? 2015 toukokuussa näin sellaisen unen, että Trumpista oli tullut USA:n presidentti. Kerroin unestani keväällä muutamille maailman politiikkaa seuraaville henkilöille. Heidän mielestä sellainen olisi pahin mahdollinen kauhuskenaario, mutta mahdoton toteutua. Tätä mieltä he olivat vielä ennen USA:n presidentin vaaleja syksyllä ja suomalainen lehdistökin oli varma Trumpin vastapuolen valitsemisesta, samoin ilmeisesti USA:n tiedotusvälineet. Mutta toisin kävi ja nyt minusta alkaa tuntua, että Trump valitaan vielä toisellekin kaudelle (ken elää hän näkee mitä tapahtuu).

Hyvin erikoinen presidentti tuo Trump mielestäni on julkisuudessa ollut verrattuna aikaisempiin, mutta joka tapauksessa "ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta ja ne, jotka on ovat Jumalan asettamat" (jossain Roomalaiskirjeessä). Tuon raamatunpaikan mukaan hänet on Jumalan tehtäväänsä asettanut.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 12.01.20 - klo:18:32
Niin en minä enkä miehenikään halunnut edes ajatella mahdollisuutta, että hänestä tulisi puolueen virallinen ehdokas. Kun se tapahtui, monella oli hyvin paha olla. Olin yksi heistä. En ollut sitä ennen itsekään seurannut maan politiikkaa ollenkaan. Mutta tää kummallinen tilanne aiheutti sen, että halusin alkaa nähdä että mistä tässä ilmiöstä on kyse. Oon sellainen. Kun tapaan ilmiön, uteliaisuus ottaa vallan ja alan tonkia asioita.

Mielenkiintoista on ollut.
Noin 3 päivää ennen vaaleja mulle alkoi valjeta. Muistan kun ajattelin että wow, maassa tapahtuu jotain, siis kansojen syvissä rivissä, mitä moni ei ole hoksannut ottaa tarpeeksi vakavasti. Oh my...Trumpista voi tulla pressa.

Näen sen sangen huvittavana, miten kaikki poliitikot olivat vuorenvarmoja että hänestä ei ikinä tule presidenttiä. Minusta se osoitti sitä, että valtaapitävillä ei ollut haisuakaan mitä maassa itse asiassa oli tapahtumassa.  ;D

Tuo siis valkeni minulle muutama päivä ennen vaaleja.

Ja miksi sallisin, jos siis minulla olisi se valta, sellaisten olevan johdossa, jolta tuo täysin jäi tajuamatta. Pakko kysyä, että mistä muusta ovat aivan pimeässä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Soltero - 12.01.20 - klo:19:33
Venäjän johtaja Putin sanoi selvästi ja useaan kertaan ennen Trumpin valintaa,
että jos Hillary Clintonista tulee USA:n presidentti,
Venäjän ja USA:n välit huononevat ratkaisevasti.
Hän mainitsi myös sodan mahdollisuuden.
Ko. "demokraattinen" naispresidentti ei siis olisi voinut toimia maailmanrauhan enkelinä,
vaikka jälkikäteen niin onkin väitetty.

Trumpin rohkea tapa toimia on osoitus siitä, että poliittisesti korrekti ja diplomaattisen miellyttävä esiintyminen ja päätöksenteko
ei ole ainoa mahdollisuus.
Trump on pannut itsensä kokonaan peliin ja uskaltaa olla välittämättä
panettelusta ja kritiikistä (joka tietysti joskus on perusteltuakin).
Mediaseksikäs kansainvälisen suosion kalastelu,
jota mm. Obama edelleen harjoittaa,
ei tuo rauhaa maailmaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 12.01.20 - klo:20:02
Siinä vaiheessa, kun siis aloin tulla uteliaaksi politiikasta, päätin katsoa Hillary Clintonin ja Trumpin ekan debatin. Muistan niin selvästi että päätin olla avoimella mielellä ja ottaa vastaan se, miten kokenut poliitikko ja ikään kuin amatööri hoitavat sen debatin eri tavalla, ja luotin ikään kuin siihen, että tämä ero tulee aivan selväksi, ja että saan syyn äänestää Clintonia hänen pätevyytensä ja asiallisuutensa takia.

Yllätykseni oli todella suuri kun kuuntelin sitä debattia. Olin täysin pettynyt Hillary Clintonin tapaan vastata Trumpille. Hän oli ylimielinen, halveksiva, eikä peitellyt sitä. Eikä hänen suustaan lähtenyt yhtään viisaasta ajatusta millä olisi voinut osoittaa pätevyytensä. Olin todella täysin pöyristynyt. Muistan ällistyneenä sanoneeni itselleni että hänhän on b....h.

Okei en siis löytänyt syytä päätellä, että hän on selvästi parempi presidentin rooliin. Sen jälkeen ehkä eniten vaikutti juuri se että kansan syvät rivit ilmaisevat jotain mitä nää kokeneet poliitikot eivät ota ollenkaan vakavasti. Clintonhan nimittelikin heitä termillä basket of deplorables. Roskajoukko noin vapaasti käännettynä.

Aloin muodostaa mielipidettä, että taidan vapaaehtoisesti ilmoittua osaksi tätä roskajoukkoa.

Siis Clinton oli syynä sille että äänestin Trumpia.

Pari päivää 2016 vaalien jälkeen menimme Pohjois Caroliinaan tutkimaan sitä osavaltiota mahdollisena paikkana asua.  Siellä törmäsin minulle aivan uuteen ilmiöön, siis tähän etelä osavaltioiden erilaiseen ajattelun verrattuna tähän koillisrannikkoon. Siellä oli todella näyttäviä kotitekoisia Trump mainoksia, ilmiö sinänsä. Samoin kun olimme Tenneseen puolella Getlingburgin kaupungissa näin mitä kummallisimpia ilmiöitä. Se oli kuin jossain muulla planeetalla joku ihmeellinen mikämikämaa. Tässä yhteydessä mainitsen vain ne lukuisat turistikaupat mitkä olivat pullollaan mitä överimpiä Trump mainoksia. ???

En tiennyt mitä ajatella kaikesta siitä, mutta tiedostin, että täällä ne kansat syvät rivit on. On tää ilmiö, siis tää koko maa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 12.01.20 - klo:20:05
Venäjän johtaja Putin sanoi selvästi ja useaan kertaan ennen Trumpin valintaa,
että jos Hillary Clintonista tulee USA:n presidentti,
Venäjän ja USA:n välit huononevat ratkaisevasti.
Hän mainitsi myös sodan mahdollisuuden.
Ko. "demokraattinen" naispresidentti ei siis olisi voinut toimia maailmanrauhan enkelinä,
vaikka jälkikäteen niin onkin väitetty.

Trumpin rohkea tapa toimia on osoitus siitä, että poliittisesti korrekti ja diplomaattisen miellyttävä esiintyminen ja päätöksenteko
ei ole ainoa mahdollisuus.
Trump on pannut itsensä kokonaan peliin ja uskaltaa olla välittämättä
panettelusta ja kritiikistä (joka tietysti joskus on perusteltuakin).
Mediaseksikäs kansainvälisen suosion kalastelu,
jota mm. Obama edelleen harjoittaa,
ei tuo rauhaa maailmaan.

Juu totesin tuon Obaman tavan puhua sulavasti vaikka en silloin vielä politiikkaa seurannut.
Nyt näinä päivinä olen tutkaillut tuota Sulemani juttua ja opin, että Obama oli itse asiassa tukenut häntä toivoen että asiat menee niin kuin sulavasti sitä kautta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.01.20 - klo:17:36
Luin, että Suomen syntyvyys on laskenut samalle tasolle kuin mitä se oli nälkävuosina 1800 luvulla.

https://www.kdlehti.fi/2020/01/23/paivi-rasanen-katastrofaalisesta-syntyvyyden-laskusta-nyt-halytyskellot-soimaan-hallitus/?fbclid=IwAR0mVC2Sbu1d4oDiojz6Wd3ltmsNSHVDPXcOScBAZ2q7U-qPuK89zJqtXU0

"Suomessa syntyi viime vuonna 45 597 lasta. Edellisen kerran näin vähän vauvoja syntyi meillä nälkävuosien aikaan vuonna 1868 ja 1830-luvun lopulla. Vauvamäärä on pudonnut jyrkästi koko 2010-luvun aikana, Räsänen muistuttaa."

Nälästä tuskin asia johtuu nykyaikana.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Taisto - 24.01.20 - klo:18:51
Huomasin tänään uutisista, että hallitus aikoo korottaa lapsilisiä:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b77d3f2f-000b-4a95-a395-41f73f7b9026 (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b77d3f2f-000b-4a95-a395-41f73f7b9026)

Jotain hyvääkin on siis olemassa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.01.20 - klo:19:11
Ja mitä vähemmän lapsia, sitä vähemmän heidän täytyy maksaa lapsilisiä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Marjatta - 30.01.20 - klo:11:33
Kolmessa laulussa on jotain samaa.

Otan vain kunkin laulun tai virren säkeistön, jossa tämä ajatus on.

Ei tunne rauhaasi maailma,
ei huomaa tielläsi kukkia,
se aallon leikkeihin kiintyen
ei tiedä helmistä syvyyden.
___

On kivi hiottava, mi voittokruunussa
On kerran Kuninkaasi säteilevä.
Saa siinä nähdä vaivaa, saa siinä hioa,
Ei isku pieninkään oo säästettävä.
Ne kivet taasen, joilla ei määränä oo tää,
Saa koskematta maassa vain hiljaa levätä,
Vaan myöskin tiedotonna onnestansa.
___

Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.



Meillä Jumalan lapsilla on kaikki tarvittava
Ilo Jeesuksessa,
myös hiomisen keskellä
ja iankaikkinen rauha Kotona.
 
Murheen keskellä iloa ja rauhaa - enemmän kuin tunnetila.
Otsikko: Vs: Olenkohan vihdoinkin tullut uskovaiseksi?
Kirjoitti: Oloneuvos - 08.02.20 - klo:06:57
Ihan tosissani kirjoitin tuon otsikon. Pohdin asiaa yöllä, kun en saanut nukutuksi. Tiedättehän te (ainakin iäkkäämmät) kuinka luuvalo (?) vihloo ja reumatismi repii. Kirjoitin sivulleni tähän "uskoontuloon" liittyvän tekstin joka on luettavissa täällä
http://www.jukkavirtanen.com/425676366/6872039/posting/suomi-pelastuksesi-on-minun-poikani-sovintoveressä

Eipä tässä nyt enempiä. Kahvinkeittoon. Ai niin, laitan tuonne toisaalle pari esirukouspyyntöä.
Hyvää viikonvaihdetta kaikille!

JK. Tuo Marjatan teksti ylempänä oli hyvä ja puhutteleva !
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Karina-lile - 08.02.20 - klo:13:19
Oloneuvos, aiheellinen kommentti Siulta 🤗

Meillä rutinoiduilla uskovilla on pelastusvarmuus niin kirkkaasti taskussa,
että useasti. nojautuu siihen itsestään selvänä.

Ja onhan se niin, sillä ei Herra kutsumistaan kadu!!

On kummiskin tosi hyvä,
että teemmä suunnan tarkistuksia ja päivitämme suhteemme Herraan joka päivä

~ Jumalallahan on VAIN päivän vanhoja lapsia,
vaikka uskossa ois oltu jo vuosikymmeniä.
💖💖💖💖💖

Tuon mainitun OULUN PROFETIAN, HEINOSEN SISARUSTEN,
muistan erittäin hyvin.

Olin nuori silloin ja asuin kotona Oulusa.

Muistan,
 kunka lähellä olevaan Karjasillan ev.lut srk:n srk - kotiin oli valtavan pitkä jono sielunhädässä..


...mitä sittemmin tapahtui ko. sisaruksille, en tässä käy kommentoimaan.

Mutta Jumala kutsui silloin  vakavasti Suomen kansaa.

Kunpa tänäänkin saisimme nähdä pitkiä jonoja Herran huoneeseen.
!!!!!💖

Jaksamista ja voimia Siulle OLONEUVOS  kivuissasi ja unettomiin äitisi

~ komppaan Sinnuu täysillä, sillä *olen samassa veneessä*


UUTTA POTKUA PÄIVÄLLESI...💖

♡~lämmöllä
*lile
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Karina-lile - 08.02.20 - klo:13:30
Lepposaa helmikuista viikonloppua sekä Jäsenille että Vieraille täällä PUIMATANTEREELLA 🤗😍🤗😍🤗😍

~ olkoon SINUN päiväsi siunattu !!

OLET UNIIKKI HERRAN SILMISSÄ YSTÄVÄ ♡
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Mice - 08.02.20 - klo:19:31
Mitä tai mikä on rutinoitu uskova?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Soltero - 08.02.20 - klo:19:44
Mitä tai mikä on rutinoitu uskova?
Rutinoituneella uskovalla voidaan tarkoittaa esim. henkilöä,
joka haluaa toteuttaa tätä Pietarin välittämää ohjetta:

"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea."
(2. Piet. 1:10)

Lankeaminen tarkoittanee tuossa yhteydessä uskosta luopumista
eli pois lankeamista.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Janne - 08.02.20 - klo:20:12
Mitä tai mikä on rutinoitu uskova?

Minulla tuli mieleeni, monessa liemessä kovaksi keitetty uskova.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: xyz - 08.02.20 - klo:20:48
Minulla tulee Karina-lilen viestin asiayhteydessä "rutinoidusta" mieleen jonkinlainen kaavoihin kangistuneisuus.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Janne - 08.02.20 - klo:20:59
Mitä tai mikä on rutinoitu uskova?

Minulla tuli mieleeni, monessa liemessä kovaksi keitetty uskova.

Tai oikeastaan sekoitin ehkä sanaan marinoitu.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Karina-lile - 09.02.20 - klo:03:22
Minulla tulee Karina-lilen viestin asiayhteydessä "rutinoidusta" mieleen jonkinlainen kaavoihin kangistuneisuus.
   

Hyvä ~xyz~ plus + kaikki toiset Ystävät...💖

lähinnä tarkoitin RUTINOITUNEESTA uskovasta sitä,
miten helposti ajatellaan,
että vuosikaudet, jopa vuosikymmenet, uskossa olleena kaikki menee omalla painollaan.

Tuudittaudutaan siihen,
että kerran pelastuksen, uudestisyntymisen kokeneena,
ovat jalat tukevasti maassa,
ja Kristuksen risti ja Hänen hankkimansa pelastustyö vie perille asti.

Onhan se perusta justiinsa tuo,

mutta niinkuin aiemmin kirjoitin,
on joka päivä tarkistettava suhteensa Jeesukseen, Herraamme, Iankaikkiseen Isäämme,

jotta uskossa olemisen TUOREUS  olisi kantava voima,
Kristuksen rakkaus olisi se,
joka meistä uskovista näkyisi ja tuoksuisi tämän saastuneen, pimeän ajan keskellä.

☆ KATSOKAA, KUINKA HE RAKASTAVAT TOISIAAN ☆
kiteytti Jeesus suurimmasta käskystä.

💖

Sinä Ystäväni ~ xyz~ sanoit kyllä totuuden,
että kaavoihin kangistuminen olisi osin myös rutinoitumista.

* Kun ollaan näin tehty ja toimittu ennenkin,
tehdään se edelleen * --periaattella

Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Mun suomenkieli voi olla vähän vaikiaa käsittää...

🤗😍 hehe..

joku sanoikin miulle joskus,
että miun  kielimuotono on jämähtänyt 70-luvun
 suomenkieleen.

😋😋😋😋😋😋

 Mitä sitten tulee lankeemuksiin, on sekin vaara olemassa,
jos emme valvo vaellustamme.

Sanon tämän nöyrällä mielellä,
en korosteta omaa uskossaolemistani.

Parhaimmat vuoteni olen saanut vaeltaa Herran seurassa jo 7vuotiaasta
~ SE ON SUURTA ARMOA !!

 Kunnia rakkaalle Vapahtajalleni.

Suuri kiitollisuus täyttää sydämeni
että nyt vabhuudessani minulla on vielä mahdollisuus taistella Herran sotilaana riveissä
~ esirukoilijana.

SIUNAUSTA YSTÄVÄT

♡~lämmöllä
*lile
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Oloneuvos - 09.02.20 - klo:07:20
Mitä tai mikä on rutinoitu uskova?

Jaaha, se olikin siis rutinoitunut eikä rusinoitunut.. Minulla on tätä lukihäiriötä. Rusinoitunut -niin kuin alussa luin-  olisi tarkoittanut tämmöistä rypistynyttä vanhaa käppänää joka hädin tuskin muistaa aikaa, jolloin oli vielä sileä viinirypäle  ;)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Oloneuvos - 09.02.20 - klo:07:36

Tuon mainitun OULUN PROFETIAN, HEINOSEN SISARUSTEN,
muistan erittäin hyvin.

Olin nuori silloin ja asuin kotona Oulusa.

Muistan,
 kunka lähellä olevaan Karjasillan ev.lut srk:n srk - kotiin oli valtavan pitkä jono sielunhädässä..

...mitä sittemmin tapahtui ko. sisaruksille, en tässä käy kommentoimaan.

Mutta Jumala kutsui silloin  vakavasti Suomen kansaa.

Vai oli se traktaatin sanoma Oulun profeetoilta? Jos nyt oikein muistan, niin juttu lähti heiltä lapasesta, mutta se traktaatin otsikon sanoma oli totta silloin ja on totta tänään. Suomi, sinun pelastuksesi on Minun Poikani sovintoveressä. En jaksa nyt googlettaa noiden Heinosten tapausta, mutta niin se on, että monet heitä ennen ja heidän jälkeensä ovat aloittaneet Hengessä mutta lopettaneet lihassa. "Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen, kuka taitaa sen tuntea?" Jumala vastaa kysymykseen heti seuraavassa jakeessa: "Minä Herra!" Hän tuntee sydämemme.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 05.04.20 - klo:12:02
Hyvä juttu Ylellä. Joskus vaikuttaa siltä, että uskovaiset ovat kaikkein pahimpia salaliittoteorioiden välittäjiä ja helpoimmin uskovat kaikenlaiset muutkin huijaukset.

https://yle.fi/uutiset/3-11285790?utm_source=newsletter&utm_medium=email&utm_campaign=coronavirus&utm_content=2020-04-05
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.06.20 - klo:16:43
Kyllähän noita vilahtelee, mutta en ole itse nähnyt niitä keskeisinä. Pidän kai itsestäänselvyytenä, että niitä on. Tai siis olen jo huomannut sen.
Tuo deep state käsite, on kyllä sellainen, että itsekin olen hieman niellyt sitä.
Mutta ymmärrän sillä valtapeliä ja korruptiota. Ja oletan että kauan poliitikassa olleilla on myös rahallisia intressejä pysyä vallassa. Lieneekö sekin salaliitto, en tiedä.

Mutta tuntuu loogiselta ihmisen käyttäytymiseltä, kun sitä tapahtuu pienemmissäkin ympyröissä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: TJ - 05.09.20 - klo:22:45
Kyllähän noita vilahtelee, mutta en ole itse nähnyt niitä keskeisinä. Pidän kai itsestäänselvyytenä, että niitä on. Tai siis olen jo huomannut sen.
Tuo deep state käsite, on kyllä sellainen, että itsekin olen hieman niellyt sitä.
Mutta ymmärrän sillä valtapeliä ja korruptiota. Ja oletan että kauan poliitikassa olleilla on myös rahallisia intressejä pysyä vallassa. Lieneekö sekin salaliitto, en tiedä.

Mutta tuntuu loogiselta ihmisen käyttäytymiseltä, kun sitä tapahtuu pienemmissäkin ympyröissä.
Deep state-käsitteen porukkaa on myös Suomessa.

"QAnon on Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt salaliittoteoria, jonka ytimessä on ajatus siitä, että pienen porukan rikollinen, paha ja kaikin puolin ikävä valtaeliitti hallitsee maailmaa. Deep state, syvävaltio. Kuka on Q? Koronaviruspandemia on nostattanut QAnon-liikkeen maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Salaliittoteoriaan uskovat myös tuhannet suomalaiset."

https://www.vice.com/en_uk/article/pkym3k/qanon-conspiracy-has-gone-global

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f9873714-7102-4dac-88e3-5d89d82500ad
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 18.07.22 - klo:10:44
Olen miettinyt niitä lukemattomia profetioita Suomen miehityksestä ja kaikesta pelottavasta mitä on julkituotu. Ihmiset ovat pelänneet aivan turhaan näitä asioita.
Olen tainnut aiemminkin tästä kirjoittaa mutta ärsyttää valhe-ennustukset.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 18.07.22 - klo:14:08
Toisaalta kyllä suomalaisten pelon itse asiassa ymmärtää hyvin. Elossa on vieläkin sukupolvea, joka koki NLn hyökkäyksen ja sodan.
Kun sitten minun ikäiseni synnyimme, synnyimme sukupolvelle, joista osa oli sodan traumauttamia ja koko vanhempiemme sukupolven ajattelu olleen värittynyt sillä tietoisuudella, että nippa nappa selvisimmin sodasta, kun taas osa läheisiä kuoli.

Ja lienee NATOon liittyminen myös jonkinlainen pelon tai ainakin huolen osoitus.

Ehkä ne profetiatkin tai "profetiat"olivat usein tämän saman pelon tuottamia?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 05.08.22 - klo:00:31
Miksi kirjoitan tätä viestiä täällä?

Koska mieleeni juolahti tämä foorumi vanhoja kirjamerkkejä siivotessani, kun hävitin erään toisen kirjamerkin.

Olin unohtanut koko puimatantereen enkä itse asiassa taida omata  täällä kummoistakaan viestihistoriaa.

Niinpä kokeilin onko vielä olemassa ja kun kerran oli, kokeilin muistanko tunnuksen ja salasanan. Muistin.

Sitten muistelin että miksi jäin tauolle, enkä muista siihen syytä.

Ehkä jokin ylevä ja  jalo motiivi.

Ehkä huono muisti tai  turhautuminen johonkin turhaan.

Oli miten oli. Tänä vuonna olen käyttänyt paljon aikaa Ukrainan sodan seuraamiseen. Tietoa haalin twitteristä ja eräältä maanpuolustusfoorumilta.

Ja nyt olis tavoitteena seurailla tapahtumia puimatantereellakin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 05.08.22 - klo:10:00
Miksi kirjoitan tätä viestiä täällä?

Koska mieleeni juolahti tämä foorumi vanhoja kirjamerkkejä siivotessani, kun hävitin erään toisen kirjamerkin.

Olin unohtanut koko puimatantereen enkä itse asiassa taida omata  täällä kummoistakaan viestihistoriaa.

Niinpä kokeilin onko vielä olemassa ja kun kerran oli, kokeilin muistanko tunnuksen ja salasanan. Muistin.

Sitten muistelin että miksi jäin tauolle, enkä muista siihen syytä.

Ehkä jokin ylevä ja jalo motiivi.

Ehkä huono muisti tai  turhautuminen johonkin turhaan.

Oli miten oli. Tänä vuonna olen käyttänyt paljon aikaa Ukrainan sodan seuraamiseen. Tietoa haalin twitteristä ja eräältä maanpuolustusfoorumilta.

Ja nyt olis tavoitteena seurailla tapahtumia puimatantereellakin.

Toivon, että jaksat olla aktiiivinen täällä vajavaisten joukossa. Olen ollut eri foorumeilla lähes koko niiden eliniän (synty.net, netmission ja muutamia muita, joiden nimiä en edes muista) Kahdella ensiksi mainitulla taisin olla koko niiden elinajan. Puimatanner on ollut paras, vaikka täälläkin on ollut provokaatioita, jolloin tämä on yritetty kaataa. Siltä osin tämä on muistuttanut ihan oikeaa seurakuntaa…  :( :( :(

Netmissionista tehtiin aikoinaan pari kirjaakin (Pyhä ja syntinen ja Vapaus vai ehdonalainen?) ja kyllä täältäkin kirjaan aineksia olisi, kun joku vain jaksaisi ne koota.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 05.08.22 - klo:13:50
Jaksanko olla ja onko rakentavaa annettavaa, sen aika näyttää.

Keskustelufoorumihistoriaani eri foorumeilla tutkiessa luulen että jossain on saattanut olla hyötyä läsnäolostani ja joissain taas ei.

Eipä sitä etukäteen tiedä jos Jumala ei sitä ilmoita.

Jos edes saa kirjoitettua nimen Jeesus, mahdollisimman usein internettiin, niin eiköhän se hieman evankeliointiin päin kallistu. Ainakin jos ei omalla sikamaisella käytöksellä sitä sitten sotke.

Ahtaalla on uskovat tässä ajassa ja eiköhän sietokyky toisenlaisen kristillisen taustan omaavia kohtaan, olosuhteiden pakosta, nouse.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 05.08.22 - klo:17:08
Otetaan kuitenkin tuo viimeinen lause suolan kanssa.

Nimittäin lueskelin vähän ja uskonnollinen fanatismi ei ole ehtyvä luonnonvara.

Mutta ehkäpä sittenkin siperia opettaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 16.09.22 - klo:23:20
Törmäsin taannoin twitterissä hienoon aforismiin:
Käännös:

Uskonnolliset näkevät Jumalan hyödyllisenä; evankeliumiin uskovat kristityt näkevät Hänet kauniina.

"The religious see God as useful; gospel-believing Christians see God as beautiful"
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 18.09.22 - klo:00:23
Minä uskon että Jeesus tulee pian.

"Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Hän, joka näitä todistaa, sanoo: "Totisesti, minä tulen pian". Amen, tule, Herra Jeesus!

Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen. "

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 25.09.22 - klo:19:32
Jumalaan luottaminen on aloitettava alusta joka päivä, ihan kuin mitään ei oltaisi koskaan aiemmin tehty.

“Relying on God has to begin all over again every day as if nothing had yet been done.” - C.S. Lewis
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 26.09.22 - klo:07:49
Minusta tuo on totta. Kyllä ainakin minun ajatukseni lipsahtavat epäuskon puolelle lähes automaattisesti. Jumalan sana sitten muistuttaa että epäuskon ajatukset eivät itse asiassa ole totta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 26.09.22 - klo:17:33
Kyllä se noin taitaa olla.

Ihan kuin manna Israelilaisilla. Jos yritti säilöä seuraavaan päivään jotain, niin siihen tuli matoja,

Ja Jeesus  varoitti kurottautumisesta tämän päivän yli tai ali.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 26.09.22 - klo:18:20
Joo hyvä näkökanta. On kai väärin odottaa, että itsestä tulee niin hengellisesti vahva, että tuo luottamus toimii kuin rasvattu. Vaan juuri tuolla tavalla päivä ja hetki kerrallaan...Olemme riippuvaisia Jumalan sanasta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 14.10.22 - klo:18:02
Olen pohdiskellut tässä viime aikoina mihin ilo katoaa uskosta ja Jumalan lapseudesta. Kun on tullut uskoon voi sitä riemua kun kaikki synnit on anteeksi annettu. Muistan sen tunteen kun olisi tehnyt mieli ilosta hyppiä ja kuuluttaa kaikille, olen saanut syntini anteeksi.
Mihin se riemu oikein häviää, eikö sen pitäisi lisääntyä. Toki sen tiedostaa että on pelastettu, tosin välillä epäilee kelpaanko ihan varmasti.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 14.10.22 - klo:18:50
Olen pohdiskellut tässä viime aikoina mihin ilo katoaa uskosta ja Jumalan lapseudesta. Kun on tullut uskoon voi sitä riemua kun kaikki synnit on anteeksi annettu. Muistan sen tunteen kun olisi tehnyt mieli ilosta hyppiä ja kuuluttaa kaikille, olen saanut syntini anteeksi.
Mihin se riemu oikein häviää, eikö sen pitäisi lisääntyä. Toki sen tiedostaa että on pelastettu, tosin välillä epäilee kelpaanko ihan varmasti.

Kokemukset ovat hyvin yksilöllisiä ja vaihtelevat. Ne ovat myös riippuvaisia siitä elämästä, jossa pelastuksen on kokenut. Monelle käy niin, että lain ja evankeliumin sekoittuminen toisiinsa himmentää pelastuksen ilon. Tuo tummennettu viittaa juuri tähän.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 14.10.22 - klo:19:43
Joo, varmaan tuo armon kokemus jää piiloon ja se kyllä syö iloa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 14.10.22 - klo:21:28
Paavali sanoi, että on oppinut oloihinsa tyytymään. Ehkei tuo raamatunkohta tähän kohtaan oikein hyvin sovi. Ihanaa, että on ollut sellainen aika elämässä, että on täysin rinnoin riemuinnut pelastuksestaan. Sitä muistoa kannattaa vaalia. Monenlaista uskoontuloa meidän taapertajien joukoissa löytyy, ehkä useammilla ei ole tuonkaltaista muisteltavaa. Jos täydellistä iloa ei tämän elämän aikana saakaan kokea, niin onhan meillä toivo tulevasta, jolloin laulun sanoin: ” kaikki kohdallaan, kerran taivaassa”.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 15.10.22 - klo:09:33
Yleensä ilo siitä että nimi on taivaan kirjassa pitäisi olla vahvemmasti läsnä ja halu kertoa niille jotka ovat vielä ulkopuolella. Jos meitä kohtaa joku onnen kantamoinen elämässämme kyllä mielellämme kerromme siitä kaikille ja se on kuitenkin vain tämän ajan asia. Ainakin minä tarvitsisin Jumalan apua ja Pyhää Henkeä olla rohkeampi tässä asiassa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: ullamaija - 15.10.22 - klo:11:13
Jos ja kun sitä iloa ei koe samoin kuin uskoon tulon yhteydessä , ajattelen niin,että ainakin jossain määrin jää kiitollisuus. Monesta turhasta ja vaarasta tällä tiellä varjeltuu. Armoa sekin on. Sen kokemukset ja elämä opettaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 15.10.22 - klo:18:45
Joo, toi kiitollisuus on kyllä kokemus mullakin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Malakia - 23.10.22 - klo:11:25
Sandia, onko siellä Yhdysvalloissa ns. "käyttöhuoneita" huumeriippuvaisille ?

Täällä jotkut kaipailevat sellaisia tänne Suomeenkin, Euroopan "esimerkin" mukaan. Itse en niitä kaipaa.


Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.10.22 - klo:13:55
En ole ainakaan kuullut sellaisista. Puhtaiden piikkien jaksamista kai on. Voi olla, että käyttöhuoneet eivät oikein sopisi usalaisille
 Haluavat käyttää missä itse tykkäävät  ???
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.10.22 - klo:17:00
Onko fentanyl Suomessa?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Malakia - 24.10.22 - klo:07:35
Onko fentanyl Suomessa?

Voimakas kipulääke, muuta en siitä tiedä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.10.22 - klo:11:46
Kartellit valmistavat laitonta fentanylia ja sitä on suuret määrät liikkeellä USAssa ja muualla. Se on aivan pienissä erissä kuolettavaa. Jos saa pienen hitusen sitä valkoista pulveria iholle, se jo lamauttaa elintoiminnat.
Mm. vankiloissa työntekijät saattavat epähuomiossa olla kosketuksissa sen kanssa kun tulee uusia vankeja tai jos heillä on sitä hallussa.
Siihen on vastalääke, mutta se on saatava hyvin pian.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.10.22 - klo:11:51
https://gov.texas.gov/news/post/operation-lone-star-combats-growing-national-fentanyl-crisis

https://www.dea.gov/press-releases/2022/08/30/dea-warns-brightly-colored-fentanyl-used-target-young-americans
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Malakia - 24.10.22 - klo:14:26
https://gov.texas.gov/news/post/operation-lone-star-combats-growing-national-fentanyl-crisis

https://www.dea.gov/press-releases/2022/08/30/dea-warns-brightly-colored-fentanyl-used-target-young-americans

Ei kateeksi käy Yhdysvaltoja.

Pitääkö tuo jutussa ollut väite paikkansa, ettei Biden ole tehnyt mitään käytännön toimia estääkseen tai vähentääkseen laitonta maahantuloa ?

Osaatko sinä Sandia sanoa kuinka tuota maahantuloa voisi vähentää ?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.10.22 - klo:16:41
Pitää paikkansa.
No hölmönä Biden tv:ssä  julkisesti kutsui laittomat siirtolaiset tervetulleeksi. Kuulin omin korvin
 Heillä oli kiire purkaa kaikki säännöt mitkä oli Trumpin kautena. Täällä ei saa enää kutsua laittomia siirtolaisia laittomaksi. Hommat on niin hullusti. Tuli julisteita missä oli teksti: kukaan ihminen ei ole laiton.
Tuolla tavalla vääristellään monia asioita.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.10.22 - klo:17:17
https://en.m.wikipedia.org/wiki/No_one_is_illegal
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 07.11.22 - klo:15:15
Arkkipiispa Luoma kannattaa homojen vihkimistä kirkossa. Että ihan raamatullinen siunaus asialle josta Raamattu sanoo että on hänen silmissään kauhistus. Kuulin että radio Dein toimitusjohtaja on myös tätä hyväksyvää siipeä.

Kaiken kaikkiaan maailma on mennyt hulluksi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Malakia - 07.11.22 - klo:15:44
Arkkipiispa Luoma kannattaa homojen vihkimistä kirkossa. Että ihan raamatullinen siunaus asialle josta Raamattu sanoo että on hänen silmissään kauhistus. Kuulin että radio Dein toimitusjohtaja on myös tätä hyväksyvää siipeä.

Kaiken kaikkiaan maailma on mennyt hulluksi.

Katselin pätkiä tuosta Flinkkilän tekemästä Luoman haastattelusta koska kiinnosti kuulla mitäLuoma sanoisi aiheesta.
Hän sanoi "voivansa elää" luterilaisessa kirkossa,jos homoliittojen siunaus tulisi kirkolliskokouksessa hyväksytyksi, kun toimittaja näin kysymyksen oli asettanut.

Tosin Luoma totesi että tuollaisen päätöksen hyväksyminen edellyttäisi 3/4-osan hyväksyntää kirkolliskokouksessa, mitä Luoma ei uskonut kovin helposti tapahtuvan.

Toimittajan kanta vaikutti olevan näiden liittojen siunaamisen kannalla.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 07.11.22 - klo:15:53
Hän myös vastasi Flinkkilän kysymykseen myönteisesti siunaisiko itse homoparin.
Luterilainen kirkko pahassa kriisissä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Malakia - 13.11.22 - klo:12:52
https://twitter.com/DavidSFOX4/status/1591522623376211968?ref_src=twsrc%5Etfw%7Ctwcamp%5Etweetembed%7Ctwterm%5E1591522623376211968%7Ctwgr%5E819facac513a7d04283953cd553ed748d860ff55%7Ctwcon%5Es1_&ref_url=https%3A%2F%2Fyle.fi%2Fuutiset

Lentoturma Teksasissa, lentonäytöksessä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 14.11.22 - klo:16:16
Juu näin tuon otsikon myös uutisissa joku päivä sitten, mutta tuntui niin pahalta etten edes lukenut sen enempää.

Tuossa se toinen kone näytti laskeutuvan tai lähes tippuvan toisen päälle. :(
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 17.11.22 - klo:19:18
Kuulee sieltä ja täältä odotusta että saisimme kokea herätyksen aikoja. Tuntuu kuin tarpoisimme
 kuivassa erämaassa ja rukous on kuten Hilja Aaltonen runoili, anna sade Jumala, sydän kaipaa odottaa.
Miksi me ollaan tässä tilassa, voi vain muistella aikoja jolloin seurakunnassa oikein koki Pyhän Hengen läsnäoloa ja armolahjat toimi. Nyt on hiljaista sillä rintamalla.

Kannattaa kuunnella toi Hiljan laulu oikein ajatuksella ja siihen rukoukseen sydän yhtyy.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 18.11.22 - klo:14:00
Satuin eilen lukemaan kaksi erilaista artikkelia, toinen oli ainakin Seurakuntalainen.fi sivuilla.

Se oli Leif Nummelan kirjoitus siitä miten paljon viime vuosina Pohjoismaihin on syntynyt uusia seurakuntia. Ja hyvin erilaisia konservatiivisempia luterilaisia ja erilaisia ns. vapaita seurakuntia.
Luterilaisiakin uusia seurakuntia on melko paljon
Hän mainitsi One Way Mission yhtenä vakiintuneimpana näistä uusista tulokkaista.

Toinen arikkeli kertoi, että Tukholman suuri perinteinen helluntaiseurakunnan johtaja tai pastori on julistanut että Raamattu ei välttämättä kiellä homoseksuaalisia suhteita. Arvelen että tämä henkilö itse on homo.

Paljon muutoksia siis tapahtuu myös.
Mutta luulen että ihmisiä kyllä tulee uskoon, mutta ellei mene uudempiin hengellisiin yhteisöihin, sitä ei ehkä välttämättä havaitse.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 18.11.22 - klo:17:48
Niissä seurakunnissa missä olen ollut ei juuri tällä vuosituhannella ole saatu iloita juurikaan uskoontulleista, erittäin vähäistä. Seurakunnassa kaikenlaisia syntiongelmia. Jos toimisi armolahjat ja Pyhä Henki paljastaisi synnin tulisi Jumalan pelkoa ja tehtäisiin parannusta.

Tuo mitä sandia kertoi Ruotsista on kyllä sellainen juttu että huhhuh.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 19.11.22 - klo:00:36

Seurakuntalainen julkisti sen artikkelin Filadelfia kirkosta.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ruotsin-suurimman-helluntaiseurakunnan-johtaja-raamatussa-ei-sanota-sanatarkasti-etta-homoseksuaalisuuden-toteuttaminen-on-syntia/

Ja Leif Nummelan artikkeli uusista seurakunnistakin oli siellä.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ruotsin-suurimman-helluntaiseurakunnan-johtaja-raamatussa-ei-sanota-sanatarkasti-etta-homoseksuaalisuuden-toteuttaminen-on-syntia/
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 19.11.22 - klo:12:04
Ei kuunapäivänä olisi uskonut että hellaripastori päästää suustaan tuollaisen oksennuksen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 19.11.22 - klo:16:31
On taatusti vaikeaa olla uskova homoseksuaali, mutta Jumala sanoo että sen toteuttaminen on väärin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 19.11.22 - klo:18:08
Itse ajattelen, että jo tuossa ajattelussa on jo annettu myönnytyksiä sille synnille.
Sillä jos tuota ajattelua toteutettaisiin kaikkien syntien kohdalla, se johtaisi melko kummallisiin johtopäätöksiin ja päätyisi siihen, että me ihmisparat olemme luontomme perusteella määriteltyjä ja Jumalan laki on täysin meidän luontomme vastaisia.

Tuo puolestaan johtaa vääristyneeseen Jumala kuvaan, missä Jumala vaatii mahdottomuuksia ja sitten syyttää meitä asioista mihin meillä ei ole mitään kontrollia.

Tuo on ikäänkuin vääristynyt sovellutus sen suhteen, että itsessämme olemme synnin orjia.

Eli johtopäätös olisi, että olemme uhreja. Jumalan vaatimusten uhreja.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 19.11.22 - klo:19:17
Tuo lausunto asiasta antaa jo luvan, pastori on paljosta nyt vastuussa tämänkin A sian suhteen.
Samaa täällä just tuumailin mitä sandiakin edellä kirjoittaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 19.11.22 - klo:22:18
On taatusti vaikeaa olla uskova homoseksuaali, mutta Jumala sanoo että sen toteuttaminen on väärin.
Vaikeaa on, näin ajattelen myös. Murrosikäinen uskova nuori, joka huomaa itsessään heräävää kiinnostusta samaa sukupuolta kohtaan, hämmentyy jo tästä todella paljon. Ja kun sitten tajuaa, miten tuomittavaa tämä kaikki on esim. hänen omassa seurakunnassaan tai omassa kodissaan, miten tällainen lapsi edes selviytyy tästä. Tuomion pelossa ei uskalla puhuakaan kenellekään, hän jää täysin yksin.

Kyllä tarvittaisiin erityistä viisautta Jumalalta tässäkin, seurakunnissa ja kodeissa. Sanotaan kyllä, että homous on Raamatun vastaista, mutta jääkö se siihen.

Tämä kommentti ei tietystikään ole kannanotto Tukholman Filadelfian pastorin sanomisiin. Vapaiden suuntien seurakuntien nuorissa on kuitenkin homoseksuaaleja siinä missä muuallakin. En tiedä sitten, lähtevätkö pois seurakunnistaan aikuistuttuaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 19.11.22 - klo:22:56
Samaa olen pohtinut, onko halua olla homoseksuaalin rinnalla ja saako rakkaudellista hyväksyntää seurakunnan keskellä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Malakia - 20.11.22 - klo:13:16
Eduskuntavaalit on keväällä 2023, maalis-huhtikuussa. https://vaalit.fi/aikataulut

Kysynkin, onko itsellesi jo selvää mitä puoluetta äänestät, ja ketä henkilöä, mahdollisesti, äänestäisit ?

Ja, aioitko äänestää eri puoluetta, tai eri henkilöä, tulevassa vaalissa ?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 20.11.22 - klo:16:12
Jatkan tuosta Filadelfiakirkon jutusta.
Olen huomaavinani ilmiön, missä me uskovat olemme olleet hyvin hiljaisia synnistä varmaan vuosikymmenet seurakunnissa, ja paljon on tapahtunut sen varjolla. Uskon että olemme osaksi vastuussa nykyisestä tilanteesta, että yksipuolisesti puhumme homoseksin synnistä (jos edes enää siitä).
Mutta eiuskoville tilanne näyttäytyy sellaisena että näemme itsemme hyvin vain siitä syystä, että kutsumme itseämme kristityiksi ja sitten lähes määrittelemme synnin homoseksuaalisuudella.

Eli uskovat eivät ole suhtautuneet Raamatullisesti syntiin pitkään aikaan kollektiivisesti syntinä ja tämä tilanne on sen seurausta.

Viha psykologisoidaan.
materialismi nähdään itseoikeutena
vapaa seksi nähdään.........yksityisasiana mistä ei puhuta
kateudesta ei varmaan myöskään puhuta ainakaan syntinä
Toisista pahan puhuminen on sosiaalinen ajanviettotapa...
Toisten syyttäminen on tapa oikeuttaa synti
Ylensyönti nähdään ainoastaan psykologisena ja fysiologisena ongelmana.

Mutta.Homoseksualisuus on synti.
Mutta. Nyt homoseksuaalisuudellekin kehitetään psykologisia selityksiä, joten sekin eliminoidaan "syntilistasta"
Mikä tietenkin kuulostaa ainoastaan oikeudenmukaiselta nykyisessä tilanteessa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 20.11.22 - klo:16:27
Samaa olen pohtinut, onko halua olla homoseksuaalin rinnalla ja saako rakkaudellista hyväksyntää seurakunnan keskellä.
Olen nähnyt joitakin kirjoituksia lehdissä tähän liittyvänä. Niissä pohditaan sitä, onko seurakunnissa valmiutta kohdata homoseksuaaleja.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 20.11.22 - klo:19:50
Mikä heidät erottaisi muista ihmisistä?
Emmehän kutsu muitakaan ihmisiä siten että määrittelemme heidät/meidät jonkin synnin perusteella. Alkoholisti, pornoaddikti, varas, huora, ylensyöjä, toisten parjaaja, juoruilija jne





Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 20.11.22 - klo:21:28
Mikä heidät erottaisi muista ihmisistä?
Emmehän kutsu muitakaan ihmisiä siten että määrittelemme heidät/meidät jonkin synnin perusteella. Alkoholisti, pornoaddikti, varas, huora, ylensyöjä, toisten parjaaja, juoruilija jne

Mietin tässä itsekseni, että mikä kumma tässä keskustelussa häiritsee. Jotenkin tuntuu siltä, että nuo mainitut synnit pitäisi laittaa samaan kategoriaan homouden kanssa. Ja niin muutkin selkeästi Jumalan tahdon vastaiset asiat. On sitten kokonaan toinen asia, kuinka niitä tuodaan esille.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 20.11.22 - klo:21:31
En ole ihan varma mitä tarkoitit.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 20.11.22 - klo:21:48
Mikä heidät erottaisi muista ihmisistä?
Emmehän kutsu muitakaan ihmisiä siten että määrittelemme heidät/meidät jonkin synnin perusteella. Alkoholisti, pornoaddikti, varas, huora, ylensyöjä, toisten parjaaja, juoruilija jne

Mietin tässä itsekseni, että mikä kumma tässä keskustelussa häiritsee. Jotenkin tuntuu siltä, että nuo mainitut synnit pitäisi laittaa samaan kategoriaan homouden kanssa. Ja niin muutkin selkeästi Jumalan tahdon vastaiset asiat. On sitten kokonaan toinen asia, kuinka niitä tuodaan esille.

Miten olisi vaan ihan selkeä evankeliumin julistaminen ja nöyrtyminen sen asian kanssa, että olemme syntisiä ja että Pyhä Henki voi uudestisynnyttää ihmisen ja tehdä sitten Sanan ja Hengen kautta työtä uskovassa ihmisessä?

Tää oli siis se mihin itse tähtäsin.
Annetaan Pyhän Hengen toimia sekä itsessä että muissa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 20.11.22 - klo:21:50
En ole ihan varma mitä tarkoitit.

En sitä yhtään ihmettele, koska minäkään en osaa pukea näitä asioita oikein sanoiksi. On suuria syntejä ja sitten pienempiä syntejä, jotka tulisi nähdä ikäänkuin Jumalan näkökulmasta. Ja se näkökulma löytynee Jumalan sanasta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.11.22 - klo:13:54
En ole ajatellut, että meidän kuuluu jotenkin kategorioida eiuskovat, kun kerromme heille evankeliumista. Mielestäni Jeesuksen esimerkki kun hän söi kaikenlaisten ihmisten parissa, osoitti tämän. Jos alamme erottelemaan tietyt ihmiset syystä mistä tahansa, siis joko erityisen syntisinä tai erikoistapauksina joiden kohdalla Jumalan sana on jotenkin erilainen kuin muiden, joudutaan kummallisuuksiin.

Satuin eilen lukemaan Juudaksen kirjeen. Ajattelen että se Filadelfiaseurakunnan pastori on esimerkki sellaisesta ihmisestä seurakunnassa, mistä siinä puhutaan. Siella puhutaan ihmisista jotka pujahtavat seurakuntaan ja kääntävät Jumalan armo irstaudeksi.

Kun taas se fariseus jonka luon Jeesus oli aterialla ja joka halveksi ja jota inhoitti se nainen, joka "eli syntisesti", on esimerkkin toisesta äärimmäisyydestä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 21.11.22 - klo:15:46
Pohdin tätä homosasiaa siltä kantilta että ovat uskossa ja tulevat seurakuntaan. Tosin ovat samalla viivalla heterosinkkujen kanssa ettei voi toteuttaa halujaan tekemättä haureuden syntiä.
Kaikki tarvitsevat tukea ja evankeliumia seurakunnan sisällä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 21.11.22 - klo:17:26
Niinpä. On taitamaton ja myös Jumalan mielen mukainen tapa kohdata ihmisiä. Raamatussakin sanotaan, että viisas voittaa sieluja. Ajattelen, että esim. sateenkaariperheitä kohdattaessa sama viisaus on tarpeen, kun he tulevat perheineen seurakunnan kokoontumiseen. Tai lapset, jotka kenties arkana ja hämmennyksissään tulevat asiansa kanssa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.11.22 - klo:13:43
Olen hieman hämmentynyt paxin ja HelenaM:n lähestysmistavasta.
Jeesus sanoi, että joka tekee syntiä, on synnin orja. Eli jos säälimme sinkkuja jotka eivät voi "toteuttaa halujaan syntiä tekemättä" ja teemme samoin homoille, niin eikö meidän loogisesti pitäisi osoittaa ymmärtämystä avioliiton rikkojille, jotka eivät voi kokea rakkautta tekemättä syntiä?

Synnistä vapautuminen on hengellinen, ei fyysinen tai psykologinen juttu ensisijaisesti.
Itsessämme olemme syntiin sidottuja ja sen orjia,mikä vaikuttaa ajatteluummekin mm. siten, että ajattelemme että elämämme on epätäydellistä ja kärsimme jos emme voi tyydyttää halujamme.

Olen avoimesti täällä kertonut tilanteesta, missä olin kovassa kiusauksessa tehdä aviorikos. Inhimillisesti se oli aivan ymmärrettävää. En kerro yksityiskohtaisesti, mutta jopa mieheni sanoi, että olisi ollut melkein reilua että olisi tehnyt aviorikoksen siinä valossa mitä puolisoni laittoi minut kokemaan.

Omassa sydämessä oli valtava kaipaus monella eri tasolla, samalla kun olin jo tuominnut itseni kadotukseen.
En tietenkään saanut keneltäkään ymmärrystä. Jopa kampaajani varoitti minua aviorikoksesta, vaikka ei ollut uskossa.

Samalla koin Jumalan tuomion hyvin voimakkaasti.


Melko järkyttävä olotila. Vasta kun Jeesus itse ilmestyi minulle armollisena ja totuudellisena ja sanoi hiljaa, rauhallisesti, vakaasti:"Sandia, kyllä se on synti", alkoi vapautuminen.

Ja se oli ensisijaisesti hengellinen. Itsessäni en olisi selvinnyt. Jotain tuhoisaa tavalla tai toisella olisi tapahtunut.

Ajattelen, että on vaarallista alkaa "ymmärtää" syntiä, vaikka kuinka oikeutetulta se tuntuisi tunne- ja fysiologiseslla tasolla. Lopulta se vie kuolemaan ja tuomioon.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 22.11.22 - klo:14:17

Ajattelen, että on vaarallista alkaa "ymmärtää" syntiä, vaikka kuinka oikeutetulta se tuntuisi tunne- ja fysiologiseslla tasolla. Lopulta se vie kuolemaan ja tuomioon.

Anteeksi, että tungen näin vakavaan asiaan huumoria. Tuli vaan tämä mieleen: http://puimatanner.net/index.php?topic=475.msg42334#msg42334
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 22.11.22 - klo:15:03
Puhutaan Sandia ymmärtääkseni eri asioista. Mutta projisoitko omaa käsitystäsi tai jotain toisten viesteihin ja pidät tätä projisointiasi totuutena toisen ilmaisusta?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 22.11.22 - klo:15:08
Minä siis olen koko ajan tarkoittanut sitä että homo ei voi elää homoudessa toteuttaa seksuaalisia halujaan eikä sinkku voi sekstsilla irtosuhteissa kun seksi kuuluu miehen ja naisen avioliittoon.
Eli siis homoa ei saa millään muotoa sortaa tai painaa sen vuoksi että on tällainen taipumus ja identiteetti vaan tukea rakkauden hengessä pysymään Jumalan tahdossa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 22.11.22 - klo:16:59
Olemme loitonneet alkuseurakunnan käytänteistä niin kauas, että tuskin syntielämän vuoksi kukaan joutuu vanhemmiston puhutteluun tai vastaavaan
ja tulee erotetuksi seurakunnasta. Tietysti poikkeuksiakin toki on. Ehkei itse evankeliumin julistuksessa ihmisten syntejä kategorisoida. Omantunnon äänen voi hiljentää, jolloin luonnonvastainen toimintakin tuntuu oikealta. Väärien valintojen jälkipyykki on yleensä sotkuista puuhaa. Mutta kaikki eivät halua nöyrtyä Jumalan tahtoon. Sen jo  Kainin tarina meille opettaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.11.22 - klo:00:08
Minä siis olen koko ajan tarkoittanut sitä että homo ei voi elää homoudessa toteuttaa seksuaalisia halujaan eikä sinkku voi sekstsilla irtosuhteissa kun seksi kuuluu miehen ja naisen avioliittoon.
Eli siis homoa ei saa millään muotoa sortaa tai painaa sen vuoksi että on tällainen taipumus ja identiteetti vaan tukea rakkauden hengessä pysymään Jumalan tahdossa.

Mutta eihän noin puhuta noista muista ihmisryhmistä jotka luettelin esimerkkeinä. Eli kun tunnustetaan ns homon identiteetti on minun mielestäni jo lähdetty myötäilemään syntiä. Emmehän me ketään ihmistä sorra heidän/meidän syntiemme tähden. Eli ajattelen, että ihmisiin jotka sanovat olevansa homoja suhtaudutaan kummallisesti joko heitä halventaen tai jopa sitten paapoen. Kumpikin on mielestäni kummallinen lähestymistapa. En ole samaa mieltä heidän ihmiskäsityksestään. Minusta se on valhetta, siis että on jotenkin erilainen ihminen kuin muut ihmiset.
Minusta se on vallankäytön tapa ikäänkuin ajaa ns. homoasiaa läpi vaatien erityisoikeuksia ja siksi he näkevät itsensä tai ehkä jo suuri osa yhteiskuntaa näkee heidän tietynlaisen rasismin uhreina.

Olen tuosta kaikesta eri mieltä.
Sitten jos joku osaa osoittaa minulle Raamatusta, että tiettyjä ihmisidentiteettiä, joita on käsiteltävä eri tavalla kuin muita ihmisiä, uudelleenarvioin asia.

Mutta Raamattu mielestäni selvästi osoittaa, että ihminen on ihminen on ihminen. Ja kaikki on alastonta ja paljastettua hänen edessään.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 23.11.22 - klo:08:10
Minun mielestäni homous on identiteetti jos jo lapsena tai kun herää seksuaalisuus, kiinnostus on samaan sukupuoleen, mikä on äärettömän surullista. Onko nämä niitä avioon kelpaamattomia mistä Raamattu mainitsee.
Eri asia aivan se kun esim porno saastuttaa ihmisen kaikkeen luonnottomuuteen tai hyväksikäyttö tai joku muu luo tilanteen otolliseksi homoudelle.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 23.11.22 - klo:09:11
Ymmärrän seurakuntien huolen. Jos/kun joku on joutunut jossain asiattoman käytöksen kohteeksi, haluttaisiin tietenkin, ettei se sama  jatkuisi seurakunnassa. Ja että nämä seurakuntaan tulevat ihmiset kokisivat sen aitona asiana. Kenen tahansa yhteiskunnassa, omassa perheessä, koulussa ym. tällaista kokeneen kohdalla sama asia. Tässä yhteydessä nyt satutaan juttelemaan homoseksuaaleista.

Ihmisten kohtaamisessa tarvitaan viisautta Jumalalta. Ja kasvua uskovana. Tässä on mielestäni pääpointti.

Heräävä kiinnostus samaan sukupuoleen on monilla lapsilla jo. Heitä on uskovien perheissä ja seurakunnissa. Heille en menisi missään tilanteessa sanomaan tyyliin, että olet himon orja, tai että taipumuksesi johtuu siitä, että olet synnin orja. Tällainen olisi raakuutta ja valhettakin. Lapsi ja nuori tarvitsee rinnalleen tukea jo siinä, että tämä totuus itsestä uskalletaan kohdata. Ja siitä eteenpäin jatkuvasti. Tämä nykyinen yhteiskunta ei taida kannustaa mienkään sellaisia lapsia ja nuoria, jotka etsivät muutosta tilanteeseensa. Trendi on yleisesti päinvastainen. Tästäkin syystä vahvasti ymmärrän seurakuntien huolen. Trendeistä huolimatta seurakuntien ainakin pitäisi kulkea vastavirtaan, vakaasti ja suoraan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 23.11.22 - klo:17:12
Ja sitten vielä, uskovaan perheeseen voi syntyä transsukupuolinen lapsi joka tulee uskoon, joutuu elämään ristiriita tilanteessa elämänsä. Sekään ei ole valinta. 😵‍💫
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 23.11.22 - klo:18:00
Jumalalle on kaikki mahdollista, se on meillä tietenkin tiedossa. On olemassa henkilöiden kertomuksiakin, kun he kertovat kokemastaan Jumalan ihmeestä suorastaan ja muuttumisestaan näillä alueilla. Muuta ei voi oikein todeta tähän, kun asia on omakohtaisesti vieras.

Tulee mieleen se, että näiden vähemmistöjen keskuudessa paljolti kammoksutaan kaikkea puhetta muuttumisesta. Jumala ei tee kuitenkaan kenellekään väkivaltaa, vaan haluaa johdattaa totuuteen ja vapauteen. Hänellä on tähän mestarilliset taidot.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: wiivi - 28.12.22 - klo:17:41
Lainaus käyttäjältä: sandia link=topic=949.msg6

[color=red
Samalla koin Jumalan tuomion hyvin voimakkaasti.


Melko järkyttävä olotila. Vasta kun Jeesus itse ilmestyi minulle armollisena ja totuudellisena ja sanoi hiljaa, rauhallisesti, vakaasti:"Sandia, kyllä se on synti", alkoi vapautuminen.

Ja se oli ensisijaisesti hengellinen. Itsessäni en olisi selvinnyt. Jotain tuhoisaa tavalla tai toisella olisi tapahtunut.
[/color]
Hei, Sandia! Haluaisitko kertoa tarkemmin, millä tavalla ja/tai missä tilanteessa Jeesus ilmestyi sinulle?  Asia kiinnostaa, koska olen sidoksissa erääseen tapaan, jonka oletan olevan syntiä ja josta toivoisin pääseväni eroon. Olit varmaankin rukoillut asiasi puolesta? -Minulle on tosin sanottu, että ei tuo tapani vie minulta "taivasosuuttani", mutta silti se vaivaa minua.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 28.12.22 - klo:23:53
En tiedä voiko sinun ja minun tilannetta verrata. Minulla oli aika isot panokset pelissä, eli oli kriisitilanne, ja väärä valinta olisi tuottanut pitkälle meneviä negatiivisia seurauksia. Olen todella kiitollinen, että Herra armahti ja piti huolen että varjeli minut.

Isä meidän rukous "äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta" sai aivan uuden tarkoituksen elämässäni.

Olen miettinyt sen jälkeen, että Jeesus neuvoo meitä rukoilemaan tuon rukouksen! Ilmeisesti siihen on syynsä.

Tavoista ainakin minun on tosi vaikea päästä eroon, ja ajattelen että suurin syy on se, että vain osa meistä haluaa vapautua siitä. Puhun omasta puolesta tosin vain.
Kyllä varmaan Herra voi auttaa, mutta vasta sitten kun itse olen rehellinen asian suhteen.Itselleni ja Jumalalle.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: wiivi - 29.12.22 - klo:06:35
Ei varmaan tilanteitamme voikaan suoraan verrata - niin ajattelin itsekin, mutta kiinnosti kuitenkin tuo, miten
Jeesus sinulle ilmestyi, kun olit vaikeuksissa. Saman olen myös huomannut, että itselleen ja Jumalalle on usein
todella vaikea olla rehellinen ns. "salatuimpaan saakka". Omalla kohdallani tiedän, että lihani ei halua tuota tapaa edes lopettaa, mutta olen rukoillut, että saisin siihen asiaan apua, kun itse olen voimaton sen suhteen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 29.12.22 - klo:13:57
Se tilanne yksinkertaisuudessaan oli niin, että ajaessani illalla pimeässä töistä kotiin, koin vain omassa kokemusmaailmassani, että Herra ikäänkuin seisoi tien pientareella, vaikka en nähnyt häntä, tiedostin vain hänen olemuksensa mikä oli täynnä armoa ja totuutta, hiljaisuutta, rauhallisuutta, vakavuutta, kunniaa..
Hän sanoi hiljaisella vakavalla "äänellä", "sandia, se on synti"

Siitä ei jäänyt epäilystä.
Omassa mielessä olin vatvonut sen kanssa, että minulla on muka oikeus siihen ja taas toisaalta jopa pelkäsin, että Herra oli jo nyt hylännyt minut eikä antaisi anteeksi. Se oli hyvin sekava olotila. Toisaalta yritys oikeuttaa synti, toisaalta kokea Jumalan tuomio ja pelkä että Hän on jo hylännyt minut!!!

Tuo kaikki hävisi siinä hetkessä kun Jeesus täynnä ARMOA ja TOTUUTTA ilmaisi sen yksinkertaisesti: "sandia, se on synti"
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 29.12.22 - klo:16:43
Ei varmaan tilanteitamme voikaan suoraan verrata - niin ajattelin itsekin, mutta kiinnosti kuitenkin tuo, miten
Jeesus sinulle ilmestyi, kun olit vaikeuksissa. Saman olen myös huomannut, että itselleen ja Jumalalle on usein
todella vaikea olla rehellinen ns. "salatuimpaan saakka". Omalla kohdallani tiedän, että lihani ei halua tuota tapaa edes lopettaa, mutta olen rukoillut, että saisin siihen asiaan apua, kun itse olen voimaton sen suhteen.
Jos et itsekään halua eroon pahasta tavasta, kuka sitten voisi sinua auttaa? Jeesus kysyi parannettavilta:"Tahdotko tulla terveeksi?"
Monesti on niin, että sitten vasta kun on joutunut todella alas itse aiheutettujen ongelmien vuoksi, alkaa haluta muutosta. Muutos tulee, kun on sen aika. Ehkä sinulla vielä matkaa jäljellä ihan pohjalle asti. Ehkä sinun kannattaisi hakeutua ammattiauttajan pakeille saadaksesi helpotusta asiaan. Henki sinussa kärsii, kun kuljet kahtaalle ontuen. Rukoilemme täällä kaikki varmasti, että pääsisit tavasta eroon.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 29.12.22 - klo:17:03
Venäjä, terroristivaltio pitäisi eroittaa YK:sta. Miksi ei herätä tähän.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: wiivi - 29.12.22 - klo:17:27
Ei varmaan tilanteitamme voikaan suoraan verrata - niin ajattelin itsekin, mutta kiinnosti kuitenkin tuo, miten
Jeesus sinulle ilmestyi, kun olit vaikeuksissa. Saman olen myös huomannut, että itselleen ja Jumalalle on usein
todella vaikea olla rehellinen ns. "salatuimpaan saakka". Omalla kohdallani tiedän, että lihani ei halua tuota tapaa edes lopettaa, mutta olen rukoillut, että saisin siihen asiaan apua, kun itse olen voimaton sen suhteen.
Jos et itsekään halua eroon pahasta tavasta, kuka sitten voisi sinua auttaa? Jeesus kysyi parannettavilta:"Tahdotko tulla terveeksi?"
Monesti on niin, että sitten vasta kun on joutunut todella alas itse aiheutettujen ongelmien vuoksi, alkaa haluta muutosta. Muutos tulee, kun on sen aika. Ehkä sinulla vielä matkaa jäljellä ihan pohjalle asti. Ehkä sinun kannattaisi hakeutua ammattiauttajan pakeille saadaksesi helpotusta asiaan. Henki sinussa kärsii, kun kuljet kahtaalle ontuen. Rukoilemme täällä kaikki varmasti, että pääsisit tavasta eroon.

Kyse on tupakanpoltosta ja siinä ei oikein ammattiauttajat (lääkärit?) osaa auttaa. Olen kahteen kertaan yrittänyt kalliilla tupakasta vieroittamislääkkeellä ja monella muulla keinolla päästä  tavasta eroon. Kyse on pahasta riippuvuudesta, josta en omin voimin pääse. Tarvitsen siihen Jeesuksen apua, mutta ehkä en tosiaan ole vielä valmis sitä apua saamaan/vastaanottamaan. Tai sitten on olemassa jokin muu syy, miksi en apua ole saanut. Ehkä ylpistyisin, jos vapautuisin tupakasta tai jopa ottaisin siitä kunnian itselleni. Kiitos rukousavusta!
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 29.12.22 - klo:17:32
Eräs ystäväni aikoinaan oli tupakassa kiinni uskoontuloon jälkeen ja meni seurakunnassa rukouspalveluun ja pyysi rukousta asian puolesta ja siihen jäi tupakka.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: wiivi - 29.12.22 - klo:17:35
Tiedän, että puolestani on rukoiltu, kun olen sitä pyytänyt. Ehkä Jumalalla on omat aikansa ja suunnitelmansa...
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 30.12.22 - klo:12:06
Mielikuvaharjoittelua voisi kokeilla. Näe mielessäsi tilanne, miten keuhkojen vajaatoiminta tai keuhkoahtauma runtelee terveyttäsi. Toisaalta kuvittele itsesi pirteänä ja iloisena, raikkaan tuoksuisena, vapaana riippuvuudesta. Jaksat pitää huolta terveydestäsi ja aikaa ei kulu turhaan sauhutteluun.
Sanoit, että kokeilit kalliilla lääkkeellä. Tupakkaan sinulla kuitenkin on varaa. Monet kehuvat suihketta, purukumi ei kuulemma ole yhtä hyvä. Kirjastosta lainaa kirja ” Stumppaa tähän”. Kärsivällisyyttä tarvitaan. Ja se kääntymys, ei ole paluuta menneeseen. Laita säästöön aina mieliteon hetkellä tupakin hinta, niin lopulta voit toteuttaa jonkun tärkeän haaveesi niillä säästöillä!
Se on tupakin henki, joka sinua komentaa, että muka ylpistyisit. Kyllä siitä ylpeäkin voi olla, kun riippuvaisuuden hengen karistaa kannoiltaan. Jumalan avullahan selviät ja sitä ei voi edes pitää omana tekona.
Tukkimiehen kirjanpidolla pidät kirjaa savuttomista päivistäsi! Onnistut kyllä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: wiivi - 30.12.22 - klo:12:49
Ehkä kokeilen tuota suihketta, kun sitä en ole vielä käyttänyt. Kiitos vihjeestä! :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 30.12.22 - klo:17:55
Tunnen ihmisen joka on vuosikaudet möykännyt nikotiinipastilleita, kokouksessakin suu käy.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 30.12.22 - klo:19:17
Toivottavasti ongelmaan löytyy apu.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 04.01.23 - klo:21:38
Mielenkiintoinen joskus lukemani ajatus on että raamatullisesta perspektiivistä lähituotannon ja muun kotimaisen suosiminen olisi oikein (ei siis Baabelin tornin globaaleja tuotoksia).

Käytännössä tämä tuli mieleen nyt katsellessani TV:tä: käänsinkin Hollywood-tuotannon sijaan kotimaiseen Yle-draamaan (TV2, Pintaa syvemmältä -sarja). Lisäksi voisi suosia kotimaisia liikkeitä esim. Amazonin sijaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 05.01.23 - klo:21:43
Tuli mieleen vanha juttu.😁
Työkaveri joskus kertoi kun oli mennyt kirkkoon punaisilla kengillä ja yhtäkkiä hoksasi asian, sanoi että työnsi jalkojaan penkin alle sillä punaiset kengät oli syntiä.
Toinen työkaveri sanoi kun söin marjapuuroa ja leipää että se on syntiä syödä samaan aikaan puuroa ja leipää.
Kolmas työkaveri kertoi että heillä pohjoisessa pidettiin kastamattoman vauvan pään takana virsikirjaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: wiivi - 05.01.23 - klo:22:19
Tänään viimeksi olin kirkossa rukousillassa punaiset kengät jalassa, tosin en kirkkaan punaisissa
vaan sellaisissa tumman, murretun punaisissa kengissä. :D
Marjapuron kanssa sopiikin leipä oikein hyvin, tumma leipä ehkä mieluimmin.
Tuota, että virsikirjaa pidetään kastamattoman vauvan pään takana, en ole kuullut koskaan.
Vaikuttaa minun mielestäni jokseenkin taikauskolta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 05.01.23 - klo:22:26
Taikauskoa tosiaan😁
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 06.01.23 - klo:16:37
Luin juttua jossa oli mietintää eri ihmisryhmien suhtautumisesta henkilökohtaiseen vastuuseen (personal responsibility). Tästä tuli mieleen, miten tämä toimii hengellisessä mielessä. Ymmärtääkseni ei pitäisi stressata turhista, vaan luottaa Jumalan huolenpitoon.

Toisaalta tuli mieleen se tyyppi joka kaivoi rahansa maahan ja toinen rahan moninkertaistaja, joka teki hyvin. Samoin viimeisellä tuomiolla on vastuu tekemisistään. Myöskin Jeesuksen oksastamat tuottavat hedelmää. Tässä on itselleni jotenkin vähän yhteensovittamista: toisaalta vastuu on Jumalalla välillä, toisaalta myös itsellä.

Tuli mieleen joskus lukemani juutalainen viisaus, joka ehkä meni jotenkin niin, että pitäisi rukoilla ja sitten tehdä täysillä töitä tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä huomioitaisiin hengellinen ja fyysinen puoli. Ei ihan selkeätä kuitenkaan minulle osaanko ajatella selkeästi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 09.01.23 - klo:11:33
Kävin lukemassa tuolta pari sivua taaempaa ja ihmettelen kovasti noita juttuja identiteeteistä ja niiden kohtelemisesta jollain erityisellä hyväksyvällä tavalla.

Ja varsinkin sitä vaikutelmaa että jos tekosynnin vaan välttää, niin mielessään voi pyöritellä Jumalanvastaisia himojaan. Jeesus esitti kaikkein tarkimmat analyysit ihmisen sielusta ja haluaisinkin tietää mikä on se Raamatunpaikka missä näitä identiteettejä eritellään ja sallitaan kunhan vaan eivät teoiksi muutu. Itse luen että teko ei niinkään ole raskauttava vaan se ajatus, himo, identiteetti(?).

Sitten luen kaiken kruunuksi SETA:n propagandaroskaa siitä että joku on muka jo syntymästään asti (2-v tai nuorempi vielä tässä vaiheessa) homo tai transu. Ja tämähän tarkoittaa sitten sitä että synnistä tehdään ominaisuus, identiteetti(?). Vähän kuin oikeakätisyydestä tai luonteesta. Ja siitä seuraava askel onkin tuo ajatus missä tästä ei saa puhua kun se käy loukkaamaan identiteettiä(?) /(syntiä).

Ja niinpä todellisuudessa ollaankin sitten jo heittämässä Jeesus parannuksentekovaatimuksineen ulos, koska Hän ei ole tarpeeksi progressiivinen ja ymmärtävä. Syntejä mielessään hautovan pitää tuntea häpeää, paljastumisen pelkoa, pitää kokea murhetta, hätäännystä ja lain herättämää pelkoa. Ja sitten juosta syntiä pakoon ristin juurelle, minne nuo synnit (identiteetit) jätetään.

Jos tuohon lähdetään sormeilemaan identiteettiymmärryksien kanssa saadaan nöyryyden sijaan ylpeys (pride). Parannuksenteon sijaan itsensä (identiteettinsä(?)) hyväksyminen sellaisena kuin on.

Siinä sitten ollaan ihmeessä kun siitä samasta ovesta marssivat sitten peräkanaa kaikki muutkin himot ja synnit. Nykyiset ja vielä keksimättömät. Hyväksyntää ja ymmärrystä vaatien koska identiteetti(?) kaipaa lohtua ja tahrattu omatunto peitettä.

Luterilainen kirkko on jo menetetty tälle jumalattomuuden sisäänmarssille (niin näyttää nyt). Ja näköjään vapaissa suunnissa 'kentän ääni' alkaa toistaa samoja iskulauseita.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 09.01.23 - klo:14:01
Omituiseksi on mennyt. Mutta oletan, että sisäänmarssi alkoi jo kaikkea tuota ennen. Ainakaan minä en kykene hyväksymään naispappeutta raamatullisena. En myöskään uudelleenavioitumista. Eli jo paljon ennen tätä koin, että kristillisyys on lähtenyt uusille raiteille.

Ja kaiken tänkin taustalla on ajatus, että "eiks ihmisellä ole oikeus..., ei ole reilua..."

Nyt sitten vasta, kun kaikki sovinnaiset kulissit ovat kaatuneet ihmiset alkavat Päivi Räsäsen tavoin puolustamaan raamatullisuutta.
Eli meissä on paljon kaksimielisyyttä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 09.01.23 - klo:18:09
Olisikohan kyse alkavista synnytyspoltoista? Ahdistus maailmassa syvenee joka lailla, pysy sinä siis vahvana ja vahvista lähimmäistäsi kaikin tavoin. Kaikenlainen luopumus kuuluu tähän ennustettuun kuvioon. Löytyikö Sodomasta niitä kymmentä hurskasta, joiden vuoksi kaupunki olisi voinut säästyä. Jos ei löytynyt, löytyykö nytkään, kun viimeisten aikojen kuvataan muistuttavan kovasti niitä päiviä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 09.01.23 - klo:20:34
Mulla on kyllä valtava huoli seurakuntien nuorisosta jotka juuri nyt tarvitsisivat teräksenlujaa opetusta Jeesuksen seuraamisesta eikä niinkään siitä kuinka kiva taivaan iskä on.

He kävelevät seurakuntien ennennäkemätöntä luopumusta ja maailman demonista vihaa päin ja mitkä ovat eväät, mitä heille viimeinen vuosikymmen on tarjottu.

Herra armahda!
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 09.01.23 - klo:21:09
Kävin lukemassa tuolta pari sivua taaempaa ja ihmettelen kovasti noita juttuja identiteeteistä ja niiden kohtelemisesta jollain erityisellä hyväksyvällä tavalla.

Ja varsinkin sitä vaikutelmaa että jos tekosynnin vaan välttää, niin mielessään voi pyöritellä Jumalanvastaisia himojaan.
Jos vaikutelmasi ja käsityksesi on tullut "pari sivua taaempaa" olevista viesteistä, mielelläni näkisin, mistä viesteistä. Tämä siksi, ettei tulisi väärinkäsityksiä ja vääriä leimoja viesteihin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 09.01.23 - klo:22:08
Joo, samaa mieltä kun olen siellä myös kommentoinut, mikä viesti on nostettu ongelmallisena.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 09.01.23 - klo:23:38
Referoin niitä tuohon paasaukseeni kappale kappaleelta sen mukaan mitä niissä näin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 10.01.23 - klo:19:47
Mitä sellaiselle nuorelle pitäisi tehdä joka seksuaalisuuden herättyä on kiinnostunut vain samasta sukupuolesta, voiko hän tulla seurakuntaan, pitäisikö jonkun valvoa mitä hänen pään sisällä liikkuu vaikka pidättäytyy? Eikö se ole identiteetti ja onko väärä identiteetti syntiä?
Uskovien vanhempien lapsi koki tämän tuttavapiirissäni eikä siihen aikaan ollut nettipornoa joka olisi ohjannut vinoon.

Kysymyksiä heräsi, olisi tietysti ollut hyvä tietää mihin viesteihin viittasit.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: wiivi - 10.01.23 - klo:20:18
Mitä sellaiselle nuorelle pitäisi tehdä joka seksuaalisuuden herättyä on kiinnostunut vain samasta sukupuolesta, voiko hän tulla seurakuntaan, pitäisikö jonkun valvoa mitä hänen pään sisällä liikkuu vaikka pidättäytyy? Eikö se ole identiteetti ja onko väärä identiteetti syntiä?
Uskovien vanhempien lapsi koki tämän tuttavapiirissäni eikä siihen aikaan ollut nettipornoa joka olisi ohjannut vinoon.

Vaikea kysymys! Ainakin rukoilisin lapsen puolesta. Käsittääkseni hän voi hyvin tulla seurakuntaan, sillä Jeesushan totesi, ettei hän ole tullut terveitä parantamaan vaan sairaita. Kaikkihan me sitä paitsi olemme suuria syntisiä, jotka tarvitsemme armoa. Tuohon valvomiseen en osaa oikein ottaa kantaa. Hyvä, jos pystyy pidättäytymään.

Tuli vielä mieleeni, että armon ja Jeesuksen vastaanottaakseen ei tarvitse olla "hyvä ihminen" tai yrittää ensin parannella itseään, vaan kaikkine synteineen voi syntinsä tunnustaen mennä Jeesuksen luokse armoa anoen ja Jeesus saadaan ja pitääkin vastaanottaa ilman mitään omia ansioita, sillä "ansiommekin" ovat aina kyseenalaisia ja synnin tahraamia. Syntien anteeksianto, joka saadaan Jumalalta on aina armosta annettu lahja. Pyhä Henki vaikuttaa sitten uskovassa tahtomisen ja tekemisen. Omin voimin ei mitään hyvää voi saada aikaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 10.01.23 - klo:23:18
Mitä sellaiselle nuorelle pitäisi tehdä joka seksuaalisuuden herättyä on kiinnostunut vain samasta sukupuolesta, voiko hän tulla seurakuntaan, pitäisikö jonkun valvoa mitä hänen pään sisällä liikkuu vaikka pidättäytyy? Eikö se ole identiteetti ja onko väärä identiteetti syntiä?
Uskovien vanhempien lapsi koki tämän tuttavapiirissäni eikä siihen aikaan ollut nettipornoa joka olisi ohjannut vinoon.

Kysymyksiä heräsi, olisi tietysti ollut hyvä tietää mihin viesteihin viittasit.

Itse ajattelen, että luonnollisesti hän voi tulla seurakuntaan. Kuten kaikki muutkin.
Mutta en ajattele, että se tarkoittaa, että seurakunnan olisi muutettava opetustaan. Mistään aiheesta. Jos siis seurakunta perustaa opetuksen Raamattuun.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 11.01.23 - klo:07:03
Mitä sellaiselle nuorelle pitäisi tehdä joka seksuaalisuuden herättyä on kiinnostunut vain samasta sukupuolesta, voiko hän tulla seurakuntaan, pitäisikö jonkun valvoa mitä hänen pään sisällä liikkuu vaikka pidättäytyy? Eikö se ole identiteetti ja onko väärä identiteetti syntiä?
Uskovien vanhempien lapsi koki tämän tuttavapiirissäni eikä siihen aikaan ollut nettipornoa joka olisi ohjannut vinoon.

Kysymyksiä heräsi, olisi tietysti ollut hyvä tietää mihin viesteihin viittasit.
Jos eivät saisi tulla seurakuntaan, kukaan muukaan ei saisi. Yhteiskunnassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt (yhteiskunnan käyttämä termi) on noussut jotenkin erityisryhmäksi. Edellä olen ilmaissut seurakuntien huolesta, miten heihin suhtaudutaan. Koska saatetaan ajatella seurakuntalaistenkin keskuudessa, että olisivat tällainen erityisryhmä. Kirjoitin myös lasten kohtaamisesta henkilökohtaisissa keskusteluissa ja sielunhoitotilanteissa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 11.01.23 - klo:07:48
Myös uskovien vanhempien lapsi voi olla trans, hänelläkin on paikka seurakunnassa kun valitsee sen tien mitä Raamattu opettaa.
Jos seurakuntaan nämä ihmiset eivät voi tulla silloin ollaan ulkokultaisia eikä Jeesuksen sanat toteudu ’ joka minun tyköni tulee sitä ei heitetä pois’. Mielestäni opetus srkssa ei muutu sen perusteella kuka siellä käy, opetus pohjautuu Jumalan sanaan.
Vaatii taidollisuutta olla erilaisten ihmisten rinnalla.

Kun Jeesus ruokaili publikaanien ja syntisten kanssa, hän sai opetuslapsista nuhteita mutta mitä hän vastaisikaan, eivät terveet tarvitse parantumista vaan sairaat.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 11.01.23 - klo:13:28
Kuinka suhtautua jos homot seurakunnassa vaativat että heillä on oikeus siihen että seurakunta tukee heidän näkemystään homosuhteen julkisesta oikeutuksesta?
Vai onko niin, että koska uskovien omat näkemykset ja käyttäytymiset seksuaalisen moraalin alueella ovat vähän sitä sun tätä, ei ole reilua että sitten homojen ja transsujen, yms. yms. seksuaalisen toteuttaminen nähdään vääränä?

Entä miten suhtautua Paavalin kirjeeseen korinttolaisille, kun hän kirjoittaa:

Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa.
2. Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne?


Tietty voi olla niin, että koska seurakunnassa ei muutenkaan tuomita syntiä, niin ei ole reilua että homojen elämäntapoja tuomitaan.
Ja kyllähän se niin on.

Mielestäni Vilhelm puhui siitä, että mitä tapahtuu nuorelle sukupolvelle joille tarjotaan todella "vaihtoehtoisia" , tai ovatko jo melko pakollisia selityksiä siitä mitä ihminen on?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 11.01.23 - klo:14:09
Entä eikö Ilmestyskirja opeta seurakunnalle siitä miten pitkälle on hyvä antaa sen mennä vähän mihin suuntaan tahansa?

a Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski:
19. Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.
20. Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.
21. Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: wiivi - 11.01.23 - klo:14:13
Käsitykseni on, että homosuhdetta ei tulisi millään tavoin kannattaa eikä hyväksyä saati vihkiä tällaisia pareja.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Malakia - 11.01.23 - klo:14:16
Käsitykseni on, että homosuhdetta ei tulisi millään tavoin kannattaa eikä hyväksyä saati vihkiä tällaisia pareja.

Aamen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 11.01.23 - klo:14:38
Ei Raamattu tue haureutta missään muodossa.
En ole kuullut että ns vapaissasuunnissa oltaisiin myötämielisiä homosuhteille, luterilaisessa tietysti se on tätä päivää.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 11.01.23 - klo:18:14
Nostan tuon, mitä Pax kirjoitti: ihmisten kohtaamisessa tarvitaan taidollisuutta. Se on kaikessa seurakuntatyössä ykkösasia. Se että osattaisiin katsoa ihmistä Jumalan näkökulmasta ja Hengen viisaudessa opetettaisiin totuutta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 11.01.23 - klo:18:43
Ja varsinkin sitä vaikutelmaa että jos tekosynnin vaan välttää, niin mielessään voi pyöritellä Jumalanvastaisia himojaan.

Minusta tästä tulee vähän kuin se vaikutelma, että ihmisellä olisi täysi kontrolli omista ajatuksistaan. Tämähän tuskin pitää paikkaansa, tulee mieleen se vanha esimerkki jossa sanotaan "ole ajattelematta norsua" - ja heti norsu tulee mieleen. Tietenkin syntiä pitää vastustaa mahdollisuuksien mukaan, mutta asiaan keskittyminen saattaa vain tuoda sen lisää esille (OCD, pakko-oireinen häiriö). Ja onhan tässä myös unohdettu Saatanan osuus - jos kristityllä tai ihmisellä on jokin ongelma tai syntitaipumus, niin varmasti tässä on hyvä mahdollisuus saada ihmisen tilaa huononnettua.

Ihmisillä on siis kaikenlaisia taipumuksia ja virheitä. Sukupuolivietit ovat myös voimakkaita. Tulee mieleen vuorisaarnan muistutus siitä, että ajatuskin synnistä (esim. himo muuta kuin omaa puolisoa kohtaan) on tuomittava. Jos esim. homoseksuaalisuuden syntiin taipuvaisella (identiteetti tai ei) nämä ajatukset kohdistuvat samaan sukupuoleen, niin tällä tasolla tuskin kyse on suuresta erilaisuudesta verrattuna heterojen synteihin. Samoin avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat syntiä heteroillekin, eivätkä homoseksuaaliset suhteet ole raamatullisesti sallittuja.

Toki olen samaa mieltä sitä, että raamatullisesti synti tulisi pitää syntinä ja kielletty käyttäytyminen kiellettynä. Mutta ihmisillä on kaikenlaisia ongelmia ja epätäydellisyyksiä ja homoseksuaalisten taipumusten kanssa kamppailu vaatii varmasti paljon tukea ja vahvuutta. Etenkin kun nykyään maailman hyväksyvyys on varmasti helppo ratkaisu. Syntiä on monenlaista ja ihmisillä on sen kanssa kamppailuja, joihin toivottavasti osaamme suhtautua hyvin ja oikein.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 11.01.23 - klo:19:27
Tuli mieleen sananpaikka, jos minulla olisi vääryys sydämessäni, se ei tule suustani ulos. Uskovallakin on vääriä ajatuksia aivan varmasti, jos joku skannaisi ajatuksemme ja kertoisi meille tämän päivän saldon. 🤔
Ja myös tuli mieleeni jos joku katsoo naista himoiten häntä on jo tehnyt huorin.
Tarvitsemme 24h/vrkssa Jeesuksen sovintoveren puhdistavaa voimaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 11.01.23 - klo:22:24
Kävin lukemassa tuolta pari sivua taaempaa ja ihmettelen kovasti noita juttuja identiteeteistä ja niiden kohtelemisesta jollain erityisellä hyväksyvällä tavalla.

Ja varsinkin sitä vaikutelmaa että jos tekosynnin vaan välttää, niin mielessään voi pyöritellä Jumalanvastaisia himojaan. Jeesus esitti kaikkein tarkimmat analyysit ihmisen sielusta ja haluaisinkin tietää mikä on se Raamatunpaikka missä näitä identiteettejä eritellään ja sallitaan kunhan vaan eivät teoiksi muutu. Itse luen että teko ei niinkään ole raskauttava vaan se ajatus, himo, identiteetti(?).

Sitten luen kaiken kruunuksi SETA:n propagandaroskaa siitä että joku on muka jo syntymästään asti (2-v tai nuorempi vielä tässä vaiheessa) homo tai transu. Ja tämähän tarkoittaa sitten sitä että synnistä tehdään ominaisuus, identiteetti(?). Vähän kuin oikeakätisyydestä tai luonteesta. Ja siitä seuraava askel onkin tuo ajatus missä tästä ei saa puhua kun se käy loukkaamaan identiteettiä(?) /(syntiä).

Ja niinpä todellisuudessa ollaankin sitten jo heittämässä Jeesus parannuksentekovaatimuksineen ulos, koska Hän ei ole tarpeeksi progressiivinen ja ymmärtävä. Syntejä mielessään hautovan pitää tuntea häpeää, paljastumisen pelkoa, pitää kokea murhetta, hätäännystä ja lain herättämää pelkoa. Ja sitten juosta syntiä pakoon ristin juurelle, minne nuo synnit (identiteetit) jätetään.

Jos tuohon lähdetään sormeilemaan identiteettiymmärryksien kanssa saadaan nöyryyden sijaan ylpeys (pride). Parannuksenteon sijaan itsensä (identiteettinsä(?)) hyväksyminen sellaisena kuin on.

Siinä sitten ollaan ihmeessä kun siitä samasta ovesta marssivat sitten peräkanaa kaikki muutkin himot ja synnit. Nykyiset ja vielä keksimättömät. Hyväksyntää ja ymmärrystä vaatien koska identiteetti(?) kaipaa lohtua ja tahrattu omatunto peitettä.

Luterilainen kirkko on jo menetetty tälle jumalattomuuden sisäänmarssille (niin näyttää nyt). Ja näköjään vapaissa suunnissa 'kentän ääni' alkaa toistaa samoja iskulauseita.

Minusta tämä on hyvä viesti.
Ja selvä.
Kyllä tuo hyväksyttävyyden vaatimuksen esiinmarssi on selvä ilmiö. Yhteiskunnassa ja ainakin lut. kirkossa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 12.01.23 - klo:12:36
Tuossa viestissä on kyllä hyvä pääpointti, eli se että raamatullista "synnin määritelmää" ei voida poispyyhkiä määrittelemällä se maailman termein identiteetiksi. Esim. jos joku olisi ahne ja se määriteltäisiinkin ahneus-identiteetiksi (syntymästään ahne), niin ei se tekisi asiasta hengellisesti sen hyväksyttävämpää.

Identiteettejä tosin kai voi lähestyä eri tavoin, tämän keskustelupalstan kommentoijilla varmaan useimmilla on kristityn identiteetti (Jumalan lapsen asema). Ja tähän kristityn/uskovan identiteettiin tulisi sisältyä se, että pyrkii välttämään syntiä ja syntisiä identiteettejä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 12.01.23 - klo:12:48
Jos kuka nyt ikinä oletkin, saat lapsen jota kasvatat uskovana Jumalan tuntemiseen, opetat ja rukoilet. Kun hänessä alkaa herätä seksuaalisuus ja turvallisesta uskovasta kodista huolimatta hän kiinnostuu samasta sukupuolesta. Mitä tekisit asialle? Sopisiko hän seurakuntaasi? Hän olisi itsekin hämmentynyt itsestään.
Miten vanhempana toimisit?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 12.01.23 - klo:12:55
Ei uskovan kodin lapset ollenkaan välttämättä synny uudesti ylhäältä. Eivätkä omassa elämässään valitse Herran seuraamista. Silloin identiteetti todella imetään maailmasta. Ja kun kulttuuri vieraantuu Jumalan sanasta niin se heijastuu uskovankin kodin lapsista.

Minun vanhempani puolestaan pilkkasivat minun identiteettiäni, kun en elänyt kuin he uskoon tultuani.

Jeesus melko selvästi opetti tästä aiheesta. Nää rajanvedot leikkaavat usein perheitä.
Ja jos nuori on avoin maailmalle eikä Jumalan sanalle, ei hän kauaa seurakunnassa viihdy.

Ja jos joku vaatii oikeutta olla seurakunnassa ja vaatii Jumalan sanan vastaisten ajatus suuntausten hyväksymistä, silloin todella on kyse jostain muusta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 12.01.23 - klo:13:15
Sandia, tarkoitatko sitä jos varhaisnuori uudesti syntyy niin homous poistuu?

Entä voiko homo mielestäsi olla seurakunnassa pidättäytyen kuten heterosinkkukin?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 12.01.23 - klo:13:21
Sandia, tarkoitatko sitä jos varhaisnuori uudesti syntyy niin homous poistuu?

Entä voiko homo mielestäsi olla seurakunnassa pidättäytynyt kuten heterosinkkukin?

Jos nuori on avoin Jumalan sanalle niin luotan että Pyhä Henki tekee hänessä työtä. Mitä tarkoitat sanalla pidättäytynyt?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 12.01.23 - klo:13:24
Eli uskot että uskoontuleminen parantaa homouden.

Siinä oli kirjoitusvirhe, korjasin ’pidättäytyen’.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 12.01.23 - klo:13:50
Eli uskot että uskoontuleminen parantaa homouden.

Siinä oli kirjoitusvirhe, korjasin ’pidättäytyen’.

Siis mitä tarkoitit sanalla "pidättäytyen"? Et vastannut kysymykseeni.
Siis mitä tarkoitat kun sanot: "Entä voiko homo mielestäsi olla seurakunnassa pidättäytyen kuten heterosinkkukin?"

Mitä tarkoitit sanalla "parantaa". Ajatteletko, että me parannumme himosta?
Itse en käyttäisi sanaa parantua kun on kyse synnistä luopumisesta, parannuksen teosta.
Jeesus opettaa, että ihminen on synnin orja. Siis kun on orja siinä on pahasti kiinni. Se lienee kaikkien meidän kokemus?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 12.01.23 - klo:14:12
Olen ymmärtänyt että usein käytetään ilmaisua parantaako Jumala homouden, voit ajatella jonkun sopivamman termin siihen. Sukupuolivietti on ihmisellä voimakas jos homon pitää ’lopettaa himo’ se on minun mielestäni parantumista ja suuri ihme.

Ai mitä tarkoitin pidättymisellä😊 sitä tietysti etteivät harrasta seksiä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 12.01.23 - klo:14:13
Olen toki huomannut että lähes kaikki nuoret ja nuoret aikuiset näkevät homoseksuaalisuuden ja sukupuolen vaihtamisen normaalina. Olen ihmetellyt sitä mistä moinen lähes globaali ajatuksenmuutos johtuu. Toki minulla on ajatus siitä, mutta ajattelin tuoda aiheen esille tällä tavalla.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 12.01.23 - klo:14:15
Olen ymmärtänyt että usein käytetään ilmaisua parantaako Jumala homouden, voit ajatella jonkun sopivamman termin siihen. Sukupuolivietti on ihmisellä voimakas jos homon pitää ’lopettaa himo’ se on minun mielestäni parantumista ja suuri ihme.

Ai mitä tarkoitin pidättymisellä😊 sitä tietysti etteivät harrasta seksiä.

En löydä Raamatusta tukea käsitykselle "parantaa homouden".
Eli luit ajatuksiani siten, että olen temmannut tuon ajattelun nykyisestä yhteiskunnasta ja ajattelusta.
En seuraa yleensä tuollaisia ajattelutapoja,koska minusta ne eivät ole valideja.
Eli heijastit minuun jotain mitä minä en ole. :) No problem.
Mutta tuota tapahtuu paljon juuri median seurauksena.  Ja sillä tapaa media manipuloi ja johtaa ajatuksiamme.

Ylläoleva ajattelu, että homoudesta parantuu on juuri esimerkki ajattelun psykologisoitumisesta. Jossain ketjussa juuri puhuimme siitä muistaakseni. :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 12.01.23 - klo:15:22
Lueskelin tässä identiteettijuttuihin liittyen arkkipiispa Tapio Luoman puhetta "Kristuksen omat", https://evl.fi/documents/1327140/89133375/arkkipiispa-luoman-avauspuhe-kirkolliskokouksessa-elokuu-2021.pdf

Siinä tuli esille, että kristittynä olo perustuu Kristukseen ja todistajana olemiseen. Joskin hän on ymmärtääkseni hieman sitä mieltä etteivät kristilliset arvot ole enää tärkeitä, tämä varmaan kattaisi jakavan homokysymyksenkin (voin tulkita väärinkin). Liberaalien ja konservatiivien jakaman kirkon johtajalta tämä on aika varovainen näkemys. Samoin perinteiset raamatulliset arvot saattavat asettua maailman kanssa aika vastahankaan nykyään, eikä kirkko ehkä ole enää samanlainen "arvojohtaja" tai niiden määrittelijä kuin joskus.

Luoma:
Lainaus
"Onpa siis kyseessä yksittäinen kristitty tai heistä koostuva seurakunta, kristillisen identiteetin perusta on Jeesus Kristus, yhteys häneen, hänen läsnäolonsa. Kirkon suuri opettaja, 1200-luvulla elänyt Tuomas Akvinolainen on määritellyt, kuka on kristitty. Hänen mukaansa ”kristityksi nimitetään sitä, joka on Kristuksen oma.” Jos Tuomasta on uskominen, kristittyä ei määritellä hänen ominaisuuksiensa, mielipiteidensä, käyttäytymisensä tai puhetapojensa perusteella. Olennaista on kristityn suhde Kristukseen, se, että hän on Kristuksen oma. "

"Näin teologinen puheenparsi voi tuntua oudolta. Onko kristityn identiteetti siis jonkinlainen uskonnollinen salaisuus tai henkimaailman asia? Mitä se tarkoittaa käytännössä? Itse asiassa juuri tämän selville saaminen ja todeksi eläminen on kirkon olemassaolon syy ja tarkoitus. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen. Ehtoollisessa me otamme vastaan Kristuksen. Arjessa ja juhlassa me elämme elämää, jossa Kristus on aina läsnä. Meidät siunataan hautaan Kristuksen omina. Kristityn elämässä ei ole sellaista hetkeä, jossa hänen identiteettinsä ytimessä ei olisi Jeesus Kristus."

"Meitä ei ole kutsuttu ensi sijassa julistamaan ”kristillisiä arvoja” tai niihin perustuvia mielipiteitä. Sen sijaan meidät on kutsuttu ylösnousseen Kristuksen todistajiksi, elämään todeksi identiteettiämme Kristuksen omina ja pitämään esillä evankeliumin ainutlaatuista viestiä pieniä, heikkoja ja syntisiä ihmisiä rakastavasta Jumalasta, joka haluaa pelastaa koko maailman. Olkoon siitä Jumalalle ylistys ja kunnia, ikuisesti."
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 12.01.23 - klo:15:49
Jossain on uskovia, jotka ajattelevat yleistäen, että esim. homous poistuu ihmisestä uudestisyntymän hetkellä. On kuitenkin niin, että useat lapset ovat uudestisyntyneet ja vasta sen jälkeen alkaa seksuaalisuus herätä. Hämmennys on suuri, kun kiinnostus kohdistuu samaan sukupuoleen. Heitä on yllättävän paljon seurakunnissa. Heistä jotkut ovat tulleet esiin omalla nimellään ja kertoneet ihmeellisen muuttumiskokemuksensa. Taustalla on ollut mm. vaikeita traumoja. Jumalan Henki on parantanut sisäistä maailmaa ja samalla hiljalleen muuttanut myös seksuaalisuuden.

Mielestäni ei voi yleistäen sanoa, että esim. homous johtuu aina himosta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 12.01.23 - klo:17:46
Olen ymmärtänyt että usein käytetään ilmaisua parantaako Jumala homouden, voit ajatella jonkun sopivamman termin siihen. Sukupuolivietti on ihmisellä voimakas jos homon pitää ’lopettaa himo’ se on minun mielestäni parantumista ja suuri ihme.

Ai mitä tarkoitin pidättymisellä😊 sitä tietysti etteivät harrasta seksiä.

En löydä Raamatusta tukea käsitykselle "parantaa homouden".
Eli luit ajatuksiani siten, että olen temmannut tuon ajattelun nykyisestä yhteiskunnasta ja ajattelusta.
En seuraa yleensä tuollaisia ajattelutapoja,koska minusta ne eivät ole valideja.
Eli heijastit minuun jotain mitä minä en ole. :) No problem.
Mutta tuota tapahtuu paljon juuri median seurauksena.  Ja sillä tapaa media manipuloi ja johtaa ajatuksiamme.

Ylläoleva ajattelu, että homoudesta parantuu on juuri esimerkki ajattelun psykologisoitumisesta. Jossain ketjussa juuri puhuimme siitä muistaakseni. :)

Ei tämä maailma puhu Jumalan parantavasta voimasta homoudessa, se ruokkii sitä kaikin mahdollisin keinoin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 13.01.23 - klo:02:22
Jossain on uskovia, jotka ajattelevat yleistäen, että esim. homous poistuu ihmisestä uudestisyntymän hetkellä. On kuitenkin niin, että useat lapset ovat uudestisyntyneet ja vasta sen jälkeen alkaa seksuaalisuus herätä. Hämmennys on suuri, kun kiinnostus kohdistuu samaan sukupuoleen. Heitä on yllättävän paljon seurakunnissa. Heistä jotkut ovat tulleet esiin omalla nimellään ja kertoneet ihmeellisen muuttumiskokemuksensa. Taustalla on ollut mm. vaikeita traumoja. Jumalan Henki on parantanut sisäistä maailmaa ja samalla hiljalleen muuttanut myös seksuaalisuuden.

Mielestäni ei voi yleistäen sanoa, että esim. homous johtuu aina himosta.

Ajattelen, että kaiken synnin takana on himo.

Kun vaikka ihminen on pettynyt aviopuolisoonsa, kokee itsensä hylätyksi, ja ilman rakkautta jätetyksi, luonnollisesti koemme surua, pettymystä, yksinäisyyttä, huonoutta siten että epäilemme olemmeko edes rakkauden ansanneita, ehkä meissä on jokin vika. Ja kaipaamme kovasti rakastetuksi tulemista.

Kaikki inhimillisiä tunteita ja tarpeita.

Sitten jos tapaa vaikka naimissa olevan henkilön ja alkaa kohdistaa kaikkia noita tarpeita tähän ihmiseen, voi tulla tunne, että tuo henkilö on juuri se joka kykenee täyttämään tarpeeni tulla rakastetuksi, halutuksi.
Se tunne aiheuttaa sen että alamme oikeuttaa sitä suhdetta vaikka se johtaa aviorikokseen.

Se olo että ellen saa tuon ihmisen rakkautta minkä koen ansainneeni, en voi elää. Mun tarvii saada se.
Ajattelen, että tuo on himo.

Jaakobin kirje:   
kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

Ihminen sekoittaa oikeutetut tarpeensa ja synnin eikä enää näe siinä eroa ja silloin synti tuntuu oikeutetulta-

Viha on hieman samanlainen. Viha jotakuta kohtaan tuntuu niin oikeutetulta sen jälkeen mitä tuo ihminen on tehnyt minulle. Ja kun sitä sitten ilmaisee tätä henkilöä kohtaan, tuntuu että hetkeksi helpoittaa, mutta se viha ikäänkuin on kierre ja siihen liittyvät ajatukset nousevat jatkuvasti pintaan, ja sen mukana tulevat tunteet.
Se ei lopu sillä, että sen ilmaisee. Eli tulee ikäänkuin himo satuttaa toista ihmistä sillä vihalla. Tää on helppo nähdä kun esim. työssäni joudun tapamaan jo eronneita puolisoita ja yrittää opettaa heitä toimimaan yhdessä sen verran että voivat kasvattaa yhdessä lapsia. Joskus tuomari määrää heidän opettelemaan sitä.
Se viha mitä nämä vanhemmat kokevat toisia kohtaan on intensiivistä ja molemmat vain keskittyvät hyökkäämään sanallisesti toisia kohtaan ja käyttävät kaikkea saavuttaakseen sen päämäärän.

On helppo ymmärtää miksi Jeesus samastaa vihan ja murhan. Samoin tekee Johannes kirjeessään.

Uskon, että Jumalan sana kykenee näyttämään totuuden siitä missä menee oikeutettujen tunteiden ja synnin raja. Jumala teki sen minulle selväksi eräässä hyvin tuskallisessa tilanteessa. Ja sitä kautta kykenin näkemään  itsessäni sen mikä on syntiä ja mikä on oikeutettua inhimillistä tunnetta.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 13.01.23 - klo:10:33
Funtsaan, oliko sandian teksti tarkoitettu oman viestini kommentiksi vai yleisenä viestinä ketjuun. Oli miten oli, en kuitenkaan omalla kohdalla ole ajatellut tuonkaltaista "synnin oikeuttamista". Synti on aina syntiä, eikä sitä voi puolustella, eikä voi saada vähemmän synnilliseksi edes itseään huijaamalla, koska tällainen huijaaminenkin paljastuu Jumalan valkeudessa heti alkuunsa. Synnin kauhistavuus tulee voimalla läpi kaikesta tällaisesta, ei kannata edes yrittää kaunistella sitä. Tämä siis oman kokemuspohjalta sanottua. Joku toinen ei koe samalla tavalla.

Esimerkiksi homous on asia, jonka syitä en kuittaa yksiselitteisesti. Sen enempää en lähde analysoimaan, koska sellaiseen minulla ei ole resursseja.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 13.01.23 - klo:10:42
En ole havainnut että kukaan kirjoittajista olisi sen kannalla että uskova saa harjoittaa haureutta, oli sitten homo tai hetero.

Palaan vielä siihen kun kirjoitin Jumalan parantavasta voimasta homoseksuaaleihin mihin sandia puuttui.
Kun Jeesus söi ja seurusteli syntisten kanssa ja häntä siitä nuhdeltiin, hän vastasi ettei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Itse ymmärrän että ei niinkään ollut kysymys sairaista vaan synnistä kipeitä olevia ihmisiä joita hän halusi parantaa Jumalan seurakuntaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 13.01.23 - klo:13:51
Funtsaan, oliko sandian teksti tarkoitettu oman viestini kommentiksi vai yleisenä viestinä ketjuun. Oli miten oli, en kuitenkaan omalla kohdalla ole ajatellut tuonkaltaista "synnin oikeuttamista". Synti on aina syntiä, eikä sitä voi puolustella, eikä voi saada vähemmän synnilliseksi edes itseään huijaamalla, koska tällainen huijaaminenkin paljastuu Jumalan valkeudessa heti alkuunsa. Synnin kauhistavuus tulee voimalla läpi kaikesta tällaisesta, ei kannata edes yrittää kaunistella sitä. Tämä siis oman kokemuspohjalta sanottua. Joku toinen ei koe samalla tavalla.

Esimerkiksi homous on asia, jonka syitä en kuittaa yksiselitteisesti. Sen enempää en lähde analysoimaan, koska sellaiseen minulla ei ole resursseja.

Se oli yleisellä tasolla annettu kommentti lauseeseesi, että et usko että homoseksuaalisuuden takana on aina himo.
Selvensin mitä minä ymmärrän käsitteellä himo.
Ja miten se on eri asia kuin särkyneimmänkin ihmisen haavoittunut tunne-elämä.
Sitten tuli mieleen, miten Herra näytti minulle mikä on murtuneen sydämen ja synnin ero omassa elämässäni. Tajusin sitten, että mainitsemani Heprealaiskirjeen kohta ehkä todella kuvaa sitä miten Herra voi paljastaa ihmiselle salatuimmatkin totuudet omasta sydämestä.

En ajattele, että me ihmiset olemme kovin erilaisia sen suhteen mistä eri synnit johtuvat.
Esim. työssäni jatkuvasti käsittelen lasten hyväksikäyttäjien ajatuksia siitä miten he päätyivät  tekemään sen mitä tekivät. Yleensähän he näkevät lapsen yhdenvertaisena seksikumppanina ja heidän päässään on fantasia yhdenvertaisesta seksuaalisesta suhteesta ja se AINA täyttää muitakin tarpeita, kuten läheisyyden, rakkauden tarpeita seksin ohella.  Ja myös usein he kokevat valtavaa voimattomuutta omassa elämässään ja teko antaa heille tunteen, että joku kuulee heitä ja tavallaan suostuu siihen mitä he haluavat.  Huom. vertaan tässä heitä itseeni, joten kukaan ei voi syyttää, että voi kauhea että mä voin edes puhua homoudesta ja lasten hyväksikäytöstä samassa yhteydessä.

No me kaikki olemme samaa langennutta ihmissukua. Ja Jumala voi paljastaa kenelle tahansa heidän koukeronsa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 13.01.23 - klo:15:35
Mulla on tietokoneongelma joka aihettaa katoamisia keskustelusta.

Mutta hyviä mielipiteitä on kirjoitettu.Jotenkin tuntuu että outo ajatus -'en tuomitse sinua, tuomitsen synnin', johtaa siihen että synnillisistä teoista pidättäytymällä taistelu olisi voitettu. Ehkä siksi että normaalisti toisesta ei näe kuin osan teoista.

Itse sanoisin että se vasta alkaa siitä. Jeesuksen puheista ei näe eroa synnin ja syntisen välillä. Hän kategorisesti tuomitsee ihmisen (joka ajattelemalla tekee syntiä). Jeesus vaatii kääntymistä. Luopumista. Sanoo että jos varastaminen on sinulle ongelma hakkaa käsi pois ettet varkaana joutuisi helvettiin. Ja sitten sielun tuomio: Jos silmäsi vilkuilee himossa toista ihmistä sokeuta se ettet....

Jos homohimoa ei tuomita ajatuksen asteella, sitä ei voi tuomita teossakaan.

En tiedä onko olemassa muuta seksuaalisuutta kuin seksuaalisuus. Viittaan kommenttiin jossa taas oletettiin homouden olevan jotain muuta kuin seksuaalista.

Jeesus kyllä opettaa että, himon kiusatessa ajatuksia, on tehtävä kaikki että se saadaan voitettua ja ajettua sieltä pois ettei se vedä mukanaan tuhoon. Jos(kun) tällainen tilanne tulee. Se on sinun hengellinen taistelusi jota ei voi jättää kesken.

Hyvä juttu on se, että Pyhä Henki, sinun niin halutessas,i vie sinut voittoon ja uudistaa mielesi. Mutta toisaalta samalla sanotaan että sinun on uudistettava mielesi.

Hyvä kommentti oli tuo, että seurakunnassa on aina kasvamassa ihmisiä joilla ei ole aikomustakaan seurata Jeesusta. He ovat sosiaalisista syistä mukana tai sitten vain pelkureita jotka odottavat itsensä rohkaistumista että vihdoin uskaltavat lähteä maailmaan nauttimaan sen himoista.

Jos on kyse uskovasta jota kiusaa jokin himo, homo-, vallan- tai rahanhimo. Hän ahdistuu tästä ja jos on viisas, lukee Raamatusta että se himo nousee maailmasta ja sen ruhtinaasta. Mitä sitten. Hän siis on siteissä maailmaan joka syöttää häneen Jumalanvastaista elämäntapaa.

Silloin karsitaan. Netflix? -Tuoko vanhurskautta, pyhyyttä, rauhaa, puhtautta, Hengen läsnäoloa???
Jos ei, niin pois.
Spotify? -Tuoko vanhurskautta, pyhyyttä, rauhaa, puhtautta, Hengen läsnäoloa???
Jos ei, niin pois.
Yle TV1 -Tuoko vanhurskautta, pyhyyttä, rauhaa, puhtautta, Hengen läsnäoloa???
Jos ei, niin pois.
Karsimista, karsimista niin kauan että näkee mikä saasta on itsestä peräisin ja mitä syötetään ulkoa. Sen jälkeen on jokin konkreettinen omasta sielunmaisemasta nouseva synti (henkilökohtainen helmasynti). Ja se on se taistelukenttä johon Jeesus sinut haluaa johdattaa. Ja se tulee 100% varmasti ajamaan sinut ristin juurelle vielä monta kertaa.

Ja se pelastaa sielun.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 13.01.23 - klo:16:08
Ja kyllä minä tiedän mikä vaara tuossa on.

Olenhan elänyt helluntailaisuudessa seitkytluvun lopusta alkaen niin että muistan sen tekopyhyyden ja teeskentelyn määrän.

Se oli homoutta kuvottavampaa. Se oli ulkokultaisuutta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 13.01.23 - klo:16:49
Sandia tietenkin himo ja traumatisoituneen henkilön tunne-elämä ovat eri asioita. Jos joku täällä ei kerro kovinkaan paljoa itsestään ja elämästään, ei se tarkoita, ettei olisi kärryillä siitä, mistä puhutaan. Toin vain esille sen, että en halua olla kaikkitietävä ihminen, joka ymmärtää Raamattua juuri oikein, nyt tässä po. asiassa. Jätän todella mielelläni avoimeksi sen, mistä esim. homous johtuu kenenkin kohdalla. Elämä ei ole yksiselitteistä eikä yksisäikeistä mielestäni. En koe tarvetta vedota mihinkään, koska en koe tarvetta olla oikeassa.

Omat viestini keskittyvät uskossa oleviin henkilöihin. Ja onhan aina ihanaa kuulla Jumalan teoista ihmisten elämässä.

Yleisesti vielä, Jeesus tehtiin synniksi meidän tähtemme, että meille avautuisi tie pelastukseen. Hän ei tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että ihmiset pelastuisivat parannuksen ja uskon kautta Jeesukseen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 13.01.23 - klo:23:37
Hyvin yleinen harhaluulo liberaalien keskuudessa onkin että Jeesus ei tuomitsisi ketään. Sehän on täyttä puppua sillä juuri Jeesus on se jolle Isä on antanut kaiken tuomiovallan. Ja juuri Jeesus on se joka on ankarimmat tuomiot lausunut ihmissydämestä ja sen kantajista.

Ja juuri ne sanat jotka Jeesuksen suusta tulivat/tulevat, tuomitsevat koko maailman.

Lainaus
Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle,  että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.
Lainaus
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
Lainaus
Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.

Lainaus
En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea,
Lainaus
Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään.  Ja vaikka minä tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi oikea,
Lainaus
Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.

Lainaus
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.

Kaikessa tässä on täysin ilmeistä normaalilukutaitoiselle että Jeesus ei tuomitse Häneen uskovia. Siis niitä jotka ovat kääntyneet syntielämästään ja lähteneet seuraamaan Häntä. Mutta kaikki muut tuomitsee nimenomaan Hän.

Ainut kohta missä hätäinen lukija voi kompastua on tämä:

Lainaus
Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään.  Ja vaikka minä tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi oikea,

Eli fariseukset tuomitsevat lihan mukaan. Jeesus ei tuomitse lihan mukaan. Ja vaikka tuomitsisikin, tuomio olisi oikea. Koska Jeesus lihassa ei ole silti lihan vallassa.

Muu tulkinta johtaa Jeesuksen ja Isän puheet tuomioista ja tuomitsemisista ristiriitaan tuon kanssa.

Ja kuka voi väittää ettei Jeesus tuominnut ihmisiä.

"te kyykäärmeen sikiöt..." "te olette isästä perkeleestä..." "mene pois edestäni, saatana(pietari)..." jne... vaikka kuinka pitkään.

Joten tuomitsematon jeesus on joku aivan muu kuin se Herra joka synnit sovitti.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 14.01.23 - klo:00:07
Tosin kun Jeesus sanoi, "mene pois edestäni, saatana" hän sanoi sen omalleen.

Ja Paavali kirjoitti uskoville: "mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi."
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 14.01.23 - klo:00:11
Totta. Sekään ei ole siis niin yksiselitteistä.

Harvemmin Jeesus, Kaikkivaltias, pysyy niissä rajoissa jotka me Hänelle asetamme omalla ymmärryksellämme.

Lause " Jeesus ei koskaan..." johtaa usein häpeään.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 14.01.23 - klo:13:33
Minulla on kirjahyllyssä odottamassa  Olof Edsingerin kirja Tuomio - evankeliumin unohdettu ulottuvuus (Reijo Telarannan arvio kirjasta täällä (http://www.reijotelaranta.fi/kirjablogi_kristilliset_kirjat/aikajarjestyksessa/olof_edsinger_tuomio_evankeliumin_unohdettu_ulottuvuus/)). Näköjään vain 140 sivua, voisihan tuon lukaista jossakin välissä.

Muistan myös että Johannes Kastajaa taidettiin kuulla jonkun päättävän henkilön "hovissa", mutta hänen kertomansa tuomio - vai oliko vaatimus parannukseen? - ahdisti/pelotti kuulijaa. Tai jotain sinnepäin, huono muisti. Mutta onhan tähän tuomio-asiaan hyvä perehtyä ja valmistautua jotenkin. Itselläni ei kuitenkaan kovin selviä mielikuvia, mitä se tarkoittaa, ehkä tuo kirja avaa aihepiiriä?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 14.01.23 - klo:16:22
Olof Edsinger näyttää olevan nuori kaveri. Ruotsalainen. Tai enää ihan hirveän nuori. Nuoren näköinen.
Hänellä on web sivut. https://olofedsinger.se/


Ruotsin Evankelisen Allianssin johtaja.
En tiedä käännetäänkö se noin. En ole myöskään hyvä ruotsissa. Harmittaa huono ruotsin kielen taitoni.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 14.01.23 - klo:21:17
Ja varsinkin sitä vaikutelmaa että jos tekosynnin vaan välttää, niin mielessään voi pyöritellä Jumalanvastaisia himojaan.
Toki olen samaa mieltä sitä, että raamatullisesti synti tulisi pitää syntinä ja kielletty käyttäytyminen kiellettynä. Mutta ihmisillä on kaikenlaisia ongelmia ja epätäydellisyyksiä ja homoseksuaalisten taipumusten kanssa kamppailu vaatii varmasti paljon tukea ja vahvuutta. Etenkin kun nykyään maailman hyväksyvyys on varmasti helppo ratkaisu. Syntiä on monenlaista ja ihmisillä on sen kanssa kamppailuja, joihin toivottavasti osaamme suhtautua hyvin ja oikein.
Kyllä. Siksi seurakunta on olemassa, että ihmiset voisivat tulla sinne, saada tarvitsemaansa opetusta ja tukea. Kenelläkään kun ei ole varaa osoitella sormella toista, kaikki ovat saaneet armosta syntinsä anteeksi, silloin on hyvät edellytykset kokea yhteyttä ja olla rohkaisijoina toinen toiselle.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 14.01.23 - klo:21:35
En ole havainnut että kukaan kirjoittajista olisi sen kannalla että uskova saa harjoittaa haureutta, oli sitten homo tai hetero.

Palaan vielä siihen kun kirjoitin Jumalan parantavasta voimasta homoseksuaaleihin mihin sandia puuttui.
Kun Jeesus söi ja seurusteli syntisten kanssa ja häntä siitä nuhdeltiin, hän vastasi ettei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Itse ymmärrän että ei niinkään ollut kysymys sairaista vaan synnistä kipeitä olevia ihmisiä joita hän halusi parantaa Jumalan seurakuntaan.
Jatkoa tähän, että Jeesus ei tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä. Tätä kun ajattelen, se tuntuu aina vain ihmeellisemmältä. Hän tuli itse omasta päätöksestään maailmaan, ettei yksikään häneen uskova hukkuisi. Todetaan, että "kun aika oli täyttynyt, lähetti Jumala ainoan Poikansa".

Tänäänkin oli ryhmä ulkosalla evankeliumin asialla. Paljon oli väkeä, halukkaat saivat kirjoja (lähinnä Uusia testamentteja), niitä meni yli 100 kpl. Siellä keskusteltiin ja rukoiltiin niiden kanssa, jotka sitä halusivat ja heitä ohjattiin uskovien yhteyteen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 16.01.23 - klo:19:05
Jos kuka nyt ikinä oletkin, saat lapsen jota kasvatat uskovana Jumalan tuntemiseen, opetat ja rukoilet. Kun hänessä alkaa herätä seksuaalisuus ja turvallisesta uskovasta kodista huolimatta hän kiinnostuu samasta sukupuolesta. Mitä tekisit asialle? Sopisiko hän seurakuntaasi? Hän olisi itsekin hämmentynyt itsestään.
Miten vanhempana toimisit?

Tämä herätti hieman ajatuksia, joskaan en ole tässä asemassa onneksi, enkä tiedä mitä oikeasti tekisin.

Mutta varmaankin tämä liittyy yleisesti kasvatukseen ja kristilliseen kasvatukseen. Mitä arvoja ja asenteita ja Raamatun/uskonnon opetuksia on käyty läpi tai sisäistetty lapsen toimesta? Uskooko lapsi vai onko menossa esim. kapinavaihe? Minkä ikäinen hän on, esim. teini-ikäisellä varmaan on jo jonkin verran kapasiteettia tehdä valintoja ja pohtia asioita itse. Liika osoittelevuus tässä suhteessa ei ehkä olisi hyväksi, joskin varmasti Jumalan sanan näkökulman voi nostaa esille ainakin joissakin tilanteissa (tosin ei mielellään Raamatulla päähän -mentaliteetilla). Samoin kaveripiiri varmasti vaikuttaa paljon ja oletuksena voinee olla, että kaverit ovat maallistuneita ihmisiä (varmaan eri ryhmiä ja alakulttuureita on olemassa).

Tekeminen ja keskustelut varmaan riippuisivat siis hyvin paljon eri tekijöistä. Miten ja mistä lähestymiskulmasta hän itse olisi kiinnostunut ja ymmärtäisi asian? Jos ei esim. usko Jumalaan tai ota Raamattua vakavasti, niin vastaukset voivat olla hyvin erilaisia kuin jos uskoo ja lukee itse. Lapset ja aikuiset nyt varmaan yleisesti käyvät läpi erilaisia vaiheita ja toivottavasti kehittyvät kohti vakaata uskoa ja Jumalan tahdon toteutumista, mutta kaikenlaista voi olla luvassa lasten kasvatuksessa. Jumala voi varmasti rukouksessa ja esirukouksessa muuttaa, auttaa ja ohjata ja pyhittää, joten tähän voi ainakin turvautua. Hienotunteisuudesta  voi olla apua. Lastenkasvatus ei varmaankaan ole helppoa, eikä etenkään vanhempia lapsia varmastikaan saa aina ohjattua totuudessa ja rakkaudessakaan parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen eli välttämään epämoraalisuudet. Jumalan tahto on ilmoitettu Raamatussa myös seksuaalisuuden suhteen, mutta saako tämän menemään perille riippuu varmasti ennen kaikkea siitä, uskooko lapsi itse. Jostakin kristillisen seksuaalietiikan kirjasta voisi olla apua.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 16.01.23 - klo:19:21
Niin tässä kontekstissa minulle tuli mieleen nämä Jeesuksen sanat:

34. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
36. ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'.
37. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
38. ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
39. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

Kaikissa asioissa ei voi löytää jokaiselle tyydyttävää ratkaisua.
Uskovan kai ensisijaisesti kuuluu pitäytyä Jeesukseen, vaikka kukaan muu perheessä ei ajattelisi samoin.

Tietysti kaikessa tarvitaan hienotunteisuutta, toisen ihmisen kunnoittamista ja lapsen tukemista.
Mutta loppukättelyssä kukin tekee omat valintansa.

Mietin tuota Vilhelmin mainitsemaa "esiinmarssia". Se oli niin osuva termi.
Miksiköhän tää esiinmarssi on tapahunut viimeisimpinä vuosikymmeninä?
Ja lieneekö tämä esiinmarssi maailman historiassa ainutlaatuinen?

Ja mihin se itse asiasssa perustuu? Tieteeseen? Syvempään ymmärrykseen ihmisyydestä?
Itse epäilen kumpaakin. Mutta johonkinhan sen on perustuttava.

Eli mistä loppukättelyssä on kyse? Tuskin lähes ollenkaan pelkästään sukupuoli-identiteetistä.
Arvelen että se on jäävuoren huippu ainoastaan.

Jos ajatellaan, että me tänä aikana elävät sukupolvet olemme jotenkin valistuneempia, viisaampia, syvällisempiä kuin ennen, pelkään että mennään suohon ja oikein rytinällä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 16.01.23 - klo:19:27
Jos on kyse uskovasta jota kiusaa jokin himo, homo-, vallan- tai rahanhimo. Hän ahdistuu tästä ja jos on viisas, lukee Raamatusta että se himo nousee maailmasta ja sen ruhtinaasta. Mitä sitten. Hän siis on siteissä maailmaan joka syöttää häneen Jumalanvastaista elämäntapaa.

Minusta tämä on hieman ongelmallinen näkökulma siinä mielessä, että ainakin itseäni kiusaa vastakkaisen sukupuolen himo, joka ilmenee esim. unissa välillä. Ja toki media ja oikeat ihmisetkin välillä haittaavat. Tämä on kuitenkin tavallaan biologisesti aikaan saatua ja osa luomakuntaa, joskin osa saattaa olla omaa syntielämää. Kuningas Daavid ja Batsheban kylpeminen tulee mieleen, joka sitten johti monien valintojen kautta huonoihin seurauksiin.

Syntisiä impulsseja siis varmasti voi tulla biologisen olemuksemmekin takia ("vanha Aatami"), joskin voisi toivoa että pyhimmät pyhimykset ovat päässeet näistä täysin yli kilvoittelulla ja Pyhä Hengen avulla. Mutta aikaa se varmaankin voi viedä vuosikymmeniä ja hormonitoiminnan laantuminenkin ehkä auttaa vanhemmiten.

Toki mediavalinnoilla voi asiaa auttaa, mutta syntinen luonto jää silti jäljelle, ellei se muutu. Enkä tiedä, miten "edistyneitä" keskimääräiset kristityt ovat ja mikä on mahdollista ja realistista - tai miten pyhityksen prosessi etenee. Ehkä jos tietäisi paljon ihmisiä tai olisi lukenut paljon kirjalllisuutta tietäisi paremmin.

Mutta oma näkemykseni on, että pää on kristitylläkin täynnä ajatuksia ja impulsseja, mutta niiden huonoimpien mukaan ei tietysti pidä toimia -- vielä parempi jos pyhittyisi siten, että kaikki ajatukset olisivat Jumalan tahdon mukaisia, mutta tästä olen hyvin, hyvin kaukana. Toivottavasti sellaista mielen uudistumista tapahtuu täälläkin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 16.01.23 - klo:19:33
Seksuaalimoraalin rappioon ja arvojen ylösalaisin kääntymiseen liittyen olen joskus laittanut kirjanmerkiksi Francis Bergerin kirjoituksen "Endorsing, Promoting, and Embracing Sexual Perversion Has Become a Moral Imperative". Vähän pitkä, mutta muistaakseni asiaa, pitäisi varmaan lukea uudelleen. https://www.francisberger.com/blog/endorsing-promoting-and-embracing-sexual-perversion-has-become-a-moral-imperative

Mietin tuota Vilhelmin mainitsemaa "esiinmarssia". Se oli niin osuva termi.
Miksiköhän tää esiinmarssi on tapahunut viimeisimpinä vuosikymmeninä?
Ja lieneekö tämä esiinmarssi maailman historiassa ainutlaatuinen?

Tuossa edellä mainitussa tekstissä on osuva kohta:

Lainaus
This will likely strike some as an overtly pessimistic and hyperbolic claim, but the complete inversion of sexual morality and the active endorsing, promoting, and embracing of sexual perversion did portend the end of many earlier Western societies including the Greek city states and the Roman Empire. 
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 16.01.23 - klo:19:42
Juu tuossa oli sitä teemaa, mitä hapuilin viestissäni.
Mutta eikö tuo ole löydettävissä jo Aatamin ja Eevan lankeamisessa. Vihollinen ujutti heille ajatusta, että jos valitsevat jotain Jumalan sanan vastaista, se antaa heille LISÄÄ YMMÄRRYSTÄ.

Ja milloin kulttuurilla on tuota ylimääräistä energiaa kanavoida sitä johonkin muuhun kuin hengissäpysymiseen? Tietty silloin kun asiat ovat hyvin ja elämä alkaa pitkästyttämään.

Se ilmiö on jo todettu Sodoman ja Gomorran historiassa.

Eli tosi vaikea kehittää jotain ihan uutta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 16.01.23 - klo:20:12
Kun homoseksuaali tulee uskoon, eli itse Jumala vetää häntä Kristuksen tykö saamaan uudestisyntymän ihmeen. Pyhä Henki tekee ihmisessä työtään, hoitaa ajallaan ja tavallaan jokaista yksilöä. Kun tällainen henkilö saa opetusta, se tekee tehtävänsä myös.
Minusta Raamatussa on hyvä ohje seurakuntaan ’heikkoa hoivatkaa’.
Ihminen näkee ulkokuoren mutta Jumala on sydämen ja ajatusten tuntija ja hän on Vanhurskaus, täydellisen oikeamielinen aivan jokaista kohtaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 16.01.23 - klo:20:15
Ajattelen Korpiman viestiä 365, jossa hän vastaa Paxin pohdintaan. Herää ajatus, sama mitä olen jo pyöritellyt täällä. Seurakunnassa tarvitaan Jumalalta tullutta viisautta, Jumalan mielenlaatua kohdata mm. näitä lapsia. Ja sitä, että he uskaltavat puhua hämmennyksestään, ja että heidät otetaan vastaan asioidensa kanssa, tulevat kuulluksi kotona ja seurakunnassa. Tämä maailma tarjoaa päinvastaista, se on tiedossa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 16.01.23 - klo:20:54
Niin, onhan näissä ihmisten henkilökohtaisten asioiden käsittelyssä oppimista Kristuksen mielenlaatuun itse kullakin. Itse olen helposti aika tönkkö ja suoraviivainen, mikä ei kyllä ole ihmissuhdeasioissa hyväksi. Julistaminen tai kaksijakoisen mustavalkoinen ajattelu ei aina ole hyväksi. Vaikka toisaalta synnin kategorisointi on joskus helppoa, mutta ihmiset voivat kääntyä ja tulla kuntoon. Ja ihmisillä on erilaisia ongelmia, joihin pitäisi yrittää osata suhtautua lempeästi ja ymmärtäenkin joissakin tilanteissa. Repiminen, syytteleminen ja aggressiivisuus tuskin auttaisi. Ja onneksi Jeesus voi auttaa, vaikka ihminen sotkee.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 16.01.23 - klo:22:10
Niin, onhan näissä ihmisten henkilökohtaisten asioiden käsittelyssä oppimista Kristuksen mielenlaatuun itse kullakin. Itse olen helposti aika tönkkö ja suoraviivainen, mikä ei kyllä ole ihmissuhdeasioissa hyväksi. Julistaminen tai kaksijakoisen mustavalkoinen ajattelu ei aina ole hyväksi. Vaikka toisaalta synnin kategorisointi on joskus helppoa, mutta ihmiset voivat kääntyä ja tulla kuntoon. Ja ihmisillä on erilaisia ongelmia, joihin pitäisi yrittää osata suhtautua lempeästi ja ymmärtäenkin joissakin tilanteissa. Repiminen, syytteleminen ja aggressiivisuus tuskin auttaisi. Ja onneksi Jeesus voi auttaa, vaikka ihminen sotkee.
Mainitsit tuon aggressiivisuuden. Se vaikutelma kieltämättä tulee uskovienkin suhtautumistavassa, kun ei ole taidollisuutta kohdata näitä lapsia. Tai näihin vähemmistöön kuuluvia yleensä. Tiukkasävyisyys koetaan vihamielisyydeksi ja siitä luonnollisesti seuraa se, että uskoontulleet häipyvät uskovien yhteydestä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 16.01.23 - klo:22:22
Se on hurjaa kun hakataan Raamatulla päähän. Jokainen tarvitsee armollista ja laupiasta kohtelua, enkä muuten tarkoita että synti hyväksytään. Tarvitaan rinnalla kulkijoita ja sielunhoitajia seurakuntiin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 16.01.23 - klo:22:52
Jatkan juttuani. Ajattelen, että homojen ihmisoikeusia ajava liike on mitä todennäköisimmin tarpeen. Ei ole mitään syytä nähdä toisia ihmisiä jonain ryhmänä, jota ei tarvitse kunnioittaa ihmisinä.
Jos joku ryhmittelee ihmisiä minkään otsikon alle tahansa ja kohtelee näitä eri tavoin kuin muita, se on luonnollisesti törkeää käyttäytymistä.

Ajattelen että meidän vastuumme Jumalan edessä perustuu juuri siihen, että olemme ihmisinä arvokkaita, moraalisia olentoja.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 17.01.23 - klo:13:40
Jos joku ryhmittelee ihmisiä minkään otsikon alle tahansa ja kohtelee näitä eri tavoin kuin muita, se on luonnollisesti törkeää käyttäytymistä.

Mutta kyllähän Raamatussakin eritellään ihmisiä ja jätetään heitä Saatanan haltuun (Paavali jossakin kohdassa seksuaalisen epämoraalisuuden yhteydessä) ja kehotetaan vaihtamaan puolta tavatessa (Johanneksen jokin kirje). Eli kyllä kai kirkon pitäisi pyrkiä pitämään yllä Jumalan standardeja ja kohdella niiden rikkojia eri tavalla ja tarvittaessa erottaa, jotta he katuisivat. Vähän kuin rikollisia suljetaan vankilaan rikoksiensa takia, siis kohdellaan eli tavalla kuin muita kansalaisia.

Tämä on varmaan eri tilanne kuin mitä tarkoitit, mutta kuitenkin, tuli tästä mieleen.

Ajattelen että meidän vastuumme Jumalan edessä perustuu juuri siihen, että olemme ihmisinä arvokkaita, moraalisia olentoja.

Toki, mutta syntiä ei pitäisi sallia ainakin joissakin tapauksissa kirkon yhteydessä, jotenkin näin ymmärtäisin. Kaikki voivat kuitenkin katua syntejään ja tehdä parannusta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 17.01.23 - klo:13:52
En näe synnin sallimisen ja toisen ihmisen kunnioittamisen olevan sama asia.
Ne voisi paljon helpommin nähdä toisensa vastakohtina.

Kun Paavali sanoi että joku oli jätettävä saatanan haltuun että hänen sielunsa pelastuisi, en näe tuota ihmisten epäkunnioittamisena ja ryhmittelynä.

Kun mainitsin, että homoja mm. on kohdeltu kaltoin, en tarkoittanut konservatiivistä näkeymystä Raamatusta, vaan heidän nimittelyään, heitä vastaan suunnattua väkivaltaa yms. yms. Sekin on jo tosin nimittelyä kun puhumme heistä homoina enkä ihmisenä jos tarkemmin ajattelen. Tosin ajattelen että sitä termiä nykyään käytetään ajamaan läpi homoseksuaalisuuden hyväksymistä.



 
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 17.01.23 - klo:14:00
En näe synnin sallimisen ja toisen ihmisen kunnioittamisen olevan sama asia.
Ne voisi paljon helpommin nähdä toisensa vastakohtina.

Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, en minäkään. Kaikkiahan tulisi kai pyrkiä kunnioittamaan synnistä riippumatta.

Kun Paavali sanoi että joku oli jätettävä saatanan haltuun että hänen sielunsa pelastuisi, en näe tuota ihmisten epäkunnioittamisena ja ryhmittelynä.

Itse ajattelin tuon siten, että Paavali muodosti tietyn käyttäytymisen perusteella tuon arvion ja sitä olisi voinut soveltaa kenties muihinkin tapauksiin, jos sitä olisi esiintynyt (siis ryhmään). Ehkä huonosti ajateltu ja kyseessä on vain yksittäistapaus. Toisaalta onhan kirkkohistoriassa kirkonkirouksia ja muita, joita ei ehkä nykyään sovelleta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 17.01.23 - klo:14:05
Olen kiinnittänyt Raamatussa huomiota siihen, että kun Jumala kutsuu ihmisiä parannukseen, hän todella ei pehmoile synnin kanssa. Olen huomannut että sanamuoto menee jotenkin siihen, suuntaa, että laittakaan synnin tekeminen pois, luopukaa synneistä. Siis Jumala suoraan tuomitsee juuri teot. Ei sen motivaatiot tai ajattelutavat sen taustalla.
Onhan niin, että teot näyttävät sen mitä olemme.

Etsin niitä kohtia myöhemmin, olin menossa nyt töihin.

Siis Herra näyttää tuomisevan teot. Jos nimittäin emme ota niistä vastuuta, emme myöskään ota vastuuta niiden taustalla olevista ajattelutavoista.

Jumala ei mielestäni näyttäisi sallivan minkäänlaisia verukkeita kun hän kutsuu parannukseen. Ja ajattelen, että Jumala tuntee ihmisen parhaiten, koska on luonut tämän. Joten oletan, että on turvallista totella häntä, tai siis ottaa vastaan Hänen osoittamansa lähtökohdat, ja sitä kautta oletan olevan myös suorin tien psyykkiseen parantumiseen, särkyneen sydämen parantumiseen.

Tuli mieleen sanamuoto Raamatusta: "luopukaa pahoista teoistanne". Tuo on muistaakseni useassa kohdassa.
Jumala näkee synnin, minkä synnin tahansa pahaksi teoksi. Pahalle teolle ei ole oikeutusta. Koska sen seurauksetkin ovat pahat.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 17.01.23 - klo:16:20
Tuli tuosta mieleen kognitiivisen psykoterapian ympyrä (kuva sivulla https://cogbtherapy.com/cbt-model-of-emotions), jossa
(1) Ajatukset aiheuttavat tunteita -->
(2) Tunteet aiheuttavat käyttäytymistä -->
(3) Käyttäytyminen vahvistaa ajatuksia --> ks. kohta (1)

Ajatukset,  tunteet ja käyttäytyminen ovat siis yhteydessä.

Tuossa synti voi varmaan olla sekä käyttäytymistä, ajatuksia että tunteitakin. Ja ehkä synnin vastustaminen on helpoin aloittaa käyttäytymisestä, joka sitten näkyy ajatuksissa ja tunteissa? Muille ihmisille tyypillisesti syntinen toiminta varmaankin näkyy eniten teoissa ennen tunteita ja ajatuksia, mutta Jumala tietysti näkee kaiken ja mistä synti versoo.

Ajatukset ja tunteet, kuten viha, voivat olla myös syntiä ulospäin näkyvän käyttäytymisen ohella, kuten vuorisaarnassa kerrotaan:

Lainaus
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. (Matteus 5:22, https://raamattu.fi/raamattu/KR92/MAT.5/Matteus-5)

Voidaan siis ajatella maallisin termein (tuossa edellä), vaikka onhan ihminen (kristittykin) monitasoinen kokonaisuus. Hengellisesti uudistuminen, mielen uudistus, voi varmasti olla kokonaisvaltaistakin muutosta, jos Jumala sallii. Toisaalta Paavalikin kehotti synnin vastustamiseen "viimeiseen saakka" tai jotain sinnepäin, joten omaakin vastuuta varmaankin usein on.

Tässä kuvataan ehkä ihmisen ajattelumaailman vaikutusta (tai sitten ei, en ole varma, ehkä hengellisiä vaikutuksia?):

Lainaus
Ruumiin lamppu
»Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on kunnossa, koko ruumiisi on valoisa. 23Mutta jos silmäsi on viallinen, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis sinussa oleva valokin on pimeyttä, kuinka pimeää onkaan itse pimeys!» (Matteus 6:22, https://raamattu.fi/raamattu/UT2020/MAT.6/Matt.---Matteus-6)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 17.01.23 - klo:17:12
Jumala on sanassaan ilmoittanut tahtonsa mutta me rikomme niistä aivan jokaista, senkin Raamattu sanoo.
Tarvitsemme Jeesusta joka hetki.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 17.01.23 - klo:20:59
Paxin viestiin 374 ja yleisesti. Niimpä, Raamattukin voi olla lyömäase taitamattomuudessa. Monilla synnintunto on voimakas, siihen ei tarvita muita Raamatulla kertomaan, miten syntinen oletkaan. Toisia taas on neuvottava Jumalalta viisautta pyytäen totuuteen sanan pohjalta. Totuus tekee vapaaksi edelleenkin ja armo riittää, se on ylenpalttinen.

Oman elämänkokemuksen pohjalta sanoisin, että yleensäkin Jumalan työ etenee siten, että ensin käsitellään synti. Sama "kaava" pätee sekä uskovan että uskoontulevan ihmisen kohdalla. Mutta on muistettava, että "perinteinen" synnintunto ei ole edellytys uskoontulolle. Ja kun on joku trauma tai sisäisen maailman haava, eheytyminen näistä alkaa/etenee puhdistusprosessilla. Jumalan sana tunkee lävitse ja valaisee syntiä ja raadollisuutta, jotta Jeesuksen veri voi puhdistaa synnistä. Tämä luo edellytykset sisäiselle paranemiselle. Tämä siis vain omalta kantilta kerrottuna. Olen törmännyt samankaltaisiin kokemuksiin toisillakin.

Jumalan Henki on mestarillinen asioiden kuntoonlaittaja. Olkoon mitä tahansa ongelmaa, riippuvuutta, himoa, ahdistusta, surua...Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut. On etuoikeus olla sydän polvillaan Jumalan edessä, Hän antaa voiman vastustaa kaikkea ja tahtoo vapauttaa siitä mikä orjuuttaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 17.01.23 - klo:21:21
Aamen, juuri näin olen itsekin kokenut kun Pyhä Henki on tehnyt työtään ja näyttänyt oman tilani ja johdattanut Kristuksen tykö saamaan armon.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 18.01.23 - klo:02:36
Tuli tuosta mieleen kognitiivisen psykoterapian ympyrä (kuva sivulla https://cogbtherapy.com/cbt-model-of-emotions), jossa
(1) Ajatukset aiheuttavat tunteita -->
(2) Tunteet aiheuttavat käyttäytymistä -->
(3) Käyttäytyminen vahvistaa ajatuksia --> ks. kohta (1)

Ajatukset,  tunteet ja käyttäytyminen ovat siis yhteydessä.

Tuossa synti voi varmaan olla sekä käyttäytymistä, ajatuksia että tunteitakin. Ja ehkä synnin vastustaminen on helpoin aloittaa käyttäytymisestä, joka sitten näkyy ajatuksissa ja tunteissa? Muille ihmisille tyypillisesti syntinen toiminta varmaankin näkyy eniten teoissa ennen tunteita ja ajatuksia, mutta Jumala tietysti näkee kaiken ja mistä synti versoo.

Ajatukset ja tunteet, kuten viha, voivat olla myös syntiä ulospäin näkyvän käyttäytymisen ohella, kuten vuorisaarnassa kerrotaan:

Lainaus
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. (Matteus 5:22, https://raamattu.fi/raamattu/KR92/MAT.5/Matteus-5)

Voidaan siis ajatella maallisin termein (tuossa edellä), vaikka onhan ihminen (kristittykin) monitasoinen kokonaisuus. Hengellisesti uudistuminen, mielen uudistus, voi varmasti olla kokonaisvaltaistakin muutosta, jos Jumala sallii. Toisaalta Paavalikin kehotti synnin vastustamiseen "viimeiseen saakka" tai jotain sinnepäin, joten omaakin vastuuta varmaankin usein on.

Tässä kuvataan ehkä ihmisen ajattelumaailman vaikutusta (tai sitten ei, en ole varma, ehkä hengellisiä vaikutuksia?):

Lainaus
Ruumiin lamppu
»Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on kunnossa, koko ruumiisi on valoisa. 23Mutta jos silmäsi on viallinen, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis sinussa oleva valokin on pimeyttä, kuinka pimeää onkaan itse pimeys!» (Matteus 6:22, https://raamattu.fi/raamattu/UT2020/MAT.6/Matt.---Matteus-6)

Juu ehdottomasti. 1. Mooseksen kirjassa tuo on selvästi:
Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,

Jumala loi meidät sellaisiksi jotka ajattelemme, tunnemme ja toimimme.

Kun käärme jujutti Eevaa, se juuri tähtäsi tämän ajatteluun tarjoamalla ajatuksia, mitkä olivat Jumalan sanan vastaisia.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 18.01.23 - klo:15:14
Oman elämänkokemuksen pohjalta sanoisin, että yleensäkin Jumalan työ etenee siten, että ensin käsitellään synti. Sama "kaava" pätee sekä uskovan että uskoontulevan ihmisen kohdalla. Mutta on muistettava, että "perinteinen" synnintunto ei ole edellytys uskoontulolle. Ja kun on joku trauma tai sisäisen maailman haava, eheytyminen näistä alkaa/etenee puhdistusprosessilla. Jumalan sana tunkee lävitse ja valaisee syntiä ja raadollisuutta, jotta Jeesuksen veri voi puhdistaa synnistä. Tämä luo edellytykset sisäiselle paranemiselle. Tämä siis vain omalta kantilta kerrottuna. Olen törmännyt samankaltaisiin kokemuksiin toisillakin.

Tässä on minusta hyvin sanoitettu hengellisiä asioita ja prosesseja. Itselläni on oikeastaan vain omat kokemukseni (en ole seurannut muiden ihmisten prosesseja), enkä ole varmaankaan kovin hyvä huomaamaan näitä juttuja elämässäni. Joten kuva on vähän hämärä, miten asiat hengellisessä mielessä tapahtuvat.

Jumalan Henki on mestarillinen asioiden kuntoonlaittaja. Olkoon mitä tahansa ongelmaa, riippuvuutta, himoa, ahdistusta, surua...Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut. On etuoikeus olla sydän polvillaan Jumalan edessä, Hän antaa voiman vastustaa kaikkea ja tahtoo vapauttaa siitä mikä orjuuttaa.

Hyvin toivoa antavaa!
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 18.01.23 - klo:17:39
Joskus entisaikaan puhuttiin traumojen ja haavojen parantumisen yhteydessä, että haavat täytyy puhdistaa ennen kuin voivat parantua. Se on totta. Eivät ole helppoja kuljettavia ne vaiheet ja taipaleet. Siksi seurakunnan tuki ja rinnallakulkijat olisivat tärkeitä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 19.01.23 - klo:13:55
Sandia, tarkoitatko sitä jos varhaisnuori uudesti syntyy niin homous poistuu?

Entä voiko homo mielestäsi olla seurakunnassa pidättäytyen kuten heterosinkkukin?

Ensimmäiseen kysymykseen jo vastasin aiemmin, mutta tuo toinen kysymys on ollut joskus mielessä. Senkin lähtökohtia ihmettelen.
Itse en usko, että seurakunnissa on mahdollista valvoa kenenkään yksityiselämää ja siis tietää kuka pidättäytyy mistäkin.
Siis en usko että seurakunnissa tiedetään kuka pidättäytyy tai on pidättäymättä mistäkin.

Mutta arvelen, että ihmisen yksityiselämän tilat kyllä tavalla tai toisella tulevat heijastumaan seurakunnan elämässä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 19.01.23 - klo:14:02
Luin pari vuotta sitten Suomesta ostamastani Raamatusta 1. Korinttolaiskirjeen esittelystä seuraavan kommentin:
" Monien kukoistavien kauppakaupunkien tavoin Korintto oli tunnettu seksuaalisesta moraaliittomuudestaan, uskonnollisesta moninaisuudestaan ja turmeluksestaan. Paavalin sinne istuttama seurakunta (Apt.18) kompasteli kaikkien näiden vaikutusten alla ja alkoi jakaantua eri syistä."

Eli näyttäisi siltä, että se että seurakunta on kaikenlaisen "moninaisuuden" ympäröimä ei liene sinänsä mitään uutta.

Tuossakin ilmenisi se juttu, että kun yhteiskunnan hyvinvointi lisääntyy se johtanee yllä mainittuihin ilmiöihin. Tämä on siis vaan arvelua.

Kuten mainitsin, melko suurelle todennäköisyydellä mennään arvioissa pieleen, jos ajatellaan että juuri oman sukupolven aikana on tapahtunut jotain aivan uudenlaista kehitystä ihmisyyden ymmärtämisessä ja siksi kaikki vanha on heitettävä pois ja omaksuttava uudet ajattelumallit. Arvelen että " ei mitään uutta auringon alla" pätee tässäkin.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 19.01.23 - klo:15:23
Niin, kuuntelin tässä äsken Norvannon selitystä Jobin kirjasta ja siinä tuli hieman käänteinen ilmiö tuohon rappiotilaan: Job oli suurin piirtein täydellinen oikeamielisyydessään. Mutta mielenkiintoista olisi tietää, miten ja kuinka paljon ihminen on ympäristönsä, uskonsa ja uskontonsa tuote: olisiko Job voinut olla oikeamielinen, jos hän olisi kasvanut sekulaarissa nykymaailmassa (tai Korinttossa) ilman uskoa?

Ja voiko olla yhtään tai paljoakaan oikeamielinen ilman uskon lahjaa ja Raamatun tuntemusta? Tietysti onhan omatunto ja moraaliset periaatteet maallistuneillakin ihmisillä, mutta varmaankin uskoa vaaditaan, jotta ottaa ne keskimääräistä vakavammin ja laittaa käytäntöön. Yhtenä verrokkina voisi lisäksi olla kristittyihin vaikka muslimit: heillä ei ole Pyhää Henkeä, mutta he uskovat silti johonkin monoteismiin (kai on erimielisyyttä sitä, onko kyseessä kristinuskon Jumala.)

Toisaalta tulee mieleen jonkun sanomana maininta jostakin professorista, jonka elämä tai elämäntapa ei uskoon tulon jälkeen vaatinut paljoakaan muuttamista ulkoisesti: se oli jo hyvällä tolalla. Ehkä tällaisia ihmisiä löytyy jonkin verran, joiden elämä ei vaadi radikaalia remppaa ulkoisilta puitteiltaan. Vaikka onhan uskoon tuleminen aina suuri sisäinen muutos.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 20.01.23 - klo:00:40
Niin, en osaa sanoa miten Jobin elämä olisi mennyt Korintossa tai nykymaailmassa.
Tosin hänenkään hengellinen ymmärrys ei kyennyt käsittämään hänen omaa kohtaloaan. Hänestä Jumalan olisi kuulunut antaa hänen elämänsä mennä sujuvasti ilman sellaisia raskaita tapahtumia mitä hän koki.

Mutta hän pysyi Jumalan lähellä ja ajallaan Herra auttoi häntä näkemään laajemmin miten Herralla on todella kaikki hallinnassa. Se on iso läksy.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 20.01.23 - klo:11:18
On tämä nykymeno kyllä aikamoista koulutusta. Mutta onhan kirjoitettu, että ’päivät tulevat sanoo Herra’, jolloin ihmiskunta on niin ahtaalla, ettei koskaan ennen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 20.01.23 - klo:12:49
Eli näyttäisi siltä, että se että seurakunta on kaikenlaisen "moninaisuuden" ympäröimä ei liene sinänsä mitään uutta.

Tuossakin ilmenisi se juttu, että kun yhteiskunnan hyvinvointi lisääntyy se johtanee yllä mainittuihin ilmiöihin. Tämä on siis vaan arvelua.

Tulee mieleen kaksi historiaan perehtynyttä ihmistä, jotka muistan: J. D. Unwin ja John Glubb. Unwin on kirjoittanut Sex and Culture -nimisen teoksen (https://en.wikipedia.org/wiki/Sex_and_Culture), jonka mukaan yhteiskunnan kulttuurinen saavutustaso ja seksuaalinen pidättäytyminen ovat yhteydessä toisiinsa.

Glubb taas on tarkastellut sivilisaatioiden syklisyyttä ja hänen mukaansa niiden kesto on noin 250 vuotta (juttu aiheesta (https://medium.com/four-horsemen-the-survival-manual/empires-the-rise-fall-f045ba357509), Fate of Empires -kirja täällä: http://people.uncw.edu/kozloffm/glubb.pdf). Hän on myös sitä mieltä, että hyvinvointi/raha johtaa rappioon loppuvaiheessa: "there does not appear to be any doubt that money is the agent which causes the decline of this strong, brave and self-confident people.".

Tämän jutun (https://www.ucg.org/the-good-news/the-life-cycles-of-empires-lessons-for-america-today) mukaan hän identifioi seitsemän vaihetta sivilisaatioiden kehityksessä: "1. The age of outburst (or pioneers). 2. The age of conquests. 3. The age of commerce. 4. The age of affluence. 5. The age of intellect. 6. The age of decadence. 7. The age of decline and collapse." Rappio tai dekadenssi siis edeltää laskua ja romahdusta.

Nämä ovat minulle lähinnä tuttuja niminä, en ole perehtynyt tarkemmin heidän teoksiinsa. Mutta ne voinee lukea Internetistä, jos haluaa.

Nykytutkijoista ainakin myös nimeltä tuttu Peter Turchin on tutkinut yhteiskuntien syklisyyttä (https://peterturchin.com/secular-cycles/).

Kaikenlaisia nousu- ja laskukausia on siis olemassa, syklisyys lienee osa luomakuntaa ja ihmisyhteisöjäkin. Raamatullisiin arvoihin tiukasti pitäytyminen tosin voisi varmaankin vastustaa tätä kehitystä ainakin jossakin määrin - tai joidenkin (eli uskovien) kohdalla.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 20.01.23 - klo:13:55
Tuon esityksen mukaan arvelisin, että olemme jossain vaiheiden 6 ja 7 hujakoilla. Siis tarkoitan länsimaita.

Mielestäni Raamatusta voi löytää samantapaisia teemoja kuin mitä viestissäsi mainitsemat henkilöt ovat teoritisoineet.
Profeetoissa kuvataan Israelin vaiheita juuri tuosta lähtökohdasta.
Ja sitten useampien pakanakansojen nousut ja tuhot. Niistä voi lukea sitten myös historiastakin, ei vain Raamatusta.
Ja ihan noin hihasta vetäisten tulee mieleen Sodoman ja Gomorran synti: leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 20.01.23 - klo:14:12
On tämä nykymeno kyllä aikamoista koulutusta. Mutta onhan kirjoitettu, että ’päivät tulevat sanoo Herra’, jolloin ihmiskunta on niin ahtaalla, ettei koskaan ennen.

Toisaalta nykymeno on ainakin länsimaissa vielä melko helppoa. Uhkaavia pilviä leijuu,mutta päivittäinen elämä sanotaan vaikka Suomessa ja USAssa on melko helppoa. Noin yleisellä tasolla.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 20.01.23 - klo:22:47
Lainaus
Se on hurjaa kun hakataan Raamatulla päähän. Jokainen tarvitsee armollista ja laupiasta kohtelua, enkä muuten tarkoita että synti hyväksytään. Tarvitaan rinnalla kulkijoita ja sielunhoitajia seurakuntiin.


Tuo Raamatulla hurja päähän lyönti ja hakkaaminen onkin mielenkiintoinen savuverho Raamatunopetusta vastaan.

Aina kun Raamattu on eri mieltä, joku omatuntonsa pistämänä laittaa tuon tyhjän merkityksettömän repliikin.

Milloin hakataan Raamatulla hurjasti päähän? Kuka? Missä? Miten?

Tähän asti elämääni olen kuullut tuon hokeman sen tuhat kertaa eikä yhdelläkään kertaa ole mitään konkretiaa. Pelkkää tyhjää dissaamista ja manipulaatiota.

Mutta jospa tällä kertaa on tarjota jotain muuta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 20.01.23 - klo:23:08
Lainaus
Minusta tämä on hieman ongelmallinen näkökulma siinä mielessä, että ainakin itseäni kiusaa vastakkaisen sukupuolen himo, joka ilmenee esim. unissa välillä. Ja toki media ja oikeat ihmisetkin välillä haittaavat. Tämä on kuitenkin tavallaan biologisesti aikaan saatua ja osa luomakuntaa, joskin osa saattaa olla omaa syntielämää. Kuningas Daavid ja Batsheban kylpeminen tulee mieleen, joka sitten johti monien valintojen kautta huonoihin seurauksiin.

Syntisiä impulsseja siis varmasti voi tulla biologisen olemuksemmekin takia ("vanha Aatami"), joskin voisi toivoa että pyhimmät pyhimykset ovat päässeet näistä täysin yli kilvoittelulla ja Pyhä Hengen avulla. Mutta aikaa se varmaankin voi viedä vuosikymmeniä ja hormonitoiminnan laantuminenkin ehkä auttaa vanhemmiten.

Toki mediavalinnoilla voi asiaa auttaa, mutta syntinen luonto jää silti jäljelle, ellei se muutu. Enkä tiedä, miten "edistyneitä" keskimääräiset kristityt ovat ja mikä on mahdollista ja realistista - tai miten pyhityksen prosessi etenee. Ehkä jos tietäisi paljon ihmisiä tai olisi lukenut paljon kirjalllisuutta tietäisi paremmin.

Mutta oma näkemykseni on, että pää on kristitylläkin täynnä ajatuksia ja impulsseja, mutta niiden huonoimpien mukaan ei tietysti pidä toimia -- vielä parempi jos pyhittyisi siten, että kaikki ajatukset olisivat Jumalan tahdon mukaisia, mutta tästä olen hyvin, hyvin kaukana. Toivottavasti sellaista mielen uudistumista tapahtuu täälläkin.

Joosef oli vetreä ja viriili nuorimies kun Potifarin muija sitä vikitteli. Hänen ratkaisunsa ei ollut mielen hallintakikka vaan yksinkertaisesti hän juoksi tilanteesta pois, pihalle, metsään ja hevon kuuseen. Daavid olisi myös voinut tehdä saman, mutta hän valitsi järkeilyn jolloin himo sai aikaa pesiytyä, munia, hautoa ja kuoriutua. Mitä vahvempi on jokin henkilökohtainen helmasynti tai heikkous, sitä rajumpia suojaliikkeitä on tehtävä.

Ilmestyskirjan porttoideologia, jonka alkumusiikkia muuten nautimme tämän viemärikulttuurimme kautta, on niin voimakas että neuvoksi sanotaa: lähtekää ulos siitä, älkääkä saastaiseen koskeko ettette tulisi sen synneistä osalliseksi.

Raamattu antaa selviä neuvoja kuinka mielen uudistuksen kautta uskova pyhittyy. Ja siihen liittyy mm. konkreettinen ajatusten suuntaaminen siihen mikä on pyhää, hyvää, suloista, puhdasta, tervettä ja niin edelleen. Ja tämän saman totuuden negaationa sitten: älä... varo ettet... pidä itsesi puhtaana... armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa...

Usein toistellaan argumenttina dikotomista ajattelua jossa, jos ei saavuta Jumalan tasoista pyhyyttä tässä ja nyt, ei kannata tehdä mitään. Usein tähän väistöliikkeeseen liittyy sanat kaikki me olemme... jokainen on... kukaan ei...

Mitähän tuommoiset itsestäänselvyydet auttaa. No ne ainakin auttaa uskovaa, joka haluaa väistää Raamatun konkretian ja tehdä siitä jotain lämpöistä tunnehunajaa. 'jeesus on lämmin viltti joka tekee elämästä mukavaa ja leppoisaa'

Heprealaiskirje jopa töräyttää heprealaiskirjeellä lukijaansa päähän hakkaamalla sanoilla aivan kovasti ja kylmäävästi:

"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,"

Tämä viesti ei ollut niinkään vastaus korpimalle vaan viestin aikaansaamaa omaa ajatusvirtaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 20.01.23 - klo:23:14
Tuohon Raamatulla päähän hakkaamisesta tuli mieleen termi hienotunteisuushäpeä, joka tuli vastaan ainakin Paavo Kettusen hengellistä häpeää käsitelleessä teoksessa.

"Hienotunteisuushäpeän puuttumisessa on kysymys siitä, että ihmiseltä puuttuu kunnioitus toista ihmistä kohtaan. Psykologisesti ajatellen toiminnan taustalla voi olla myös tiedostamaton aggressio, vallankäyttö ja hallitsematon halu kytkeytyä varmuuteen omasta oikeassa olemisesta." (https://yle.fi/a/3-7726127)

Voisin kuvitella joskus sortuvani tai mahdollisesti sortuvani tuollaiseen, vähän sama kuin "muiden kouluttaminen" maallisemmassa kielenkäytössä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 20.01.23 - klo:23:19
Aa. Siis nykyään mansplaining.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 20.01.23 - klo:23:23
Minä ymmärrän Raamatulla päähän hakkaamisen siten että paasataan syyttävällä tavalla millainen pitäisi olla ja vielä ilman rakkautta. Rakkaus ja lempeys kulkee yhdessä totuuden kanssa ja se kantaa hyvää hedelmää.
Ja on hyvä luottaa siihen että Jumalakin voi tehdä työtään ihmisessä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 20.01.23 - klo:23:28
Paavo Kettuselta vielä lisää:

"Hienotunteisuushäpeä on puuttunut myös niiltä, jotka ovat pakottaneet toisia omaan tapaansa uskoa, tunnustaa uskonsa tai velvoittaneet vaikkapa kielillä puhumiseen.

Näissä tilanteissa toinen ihminen asettuu toisen yläpuolelle määrittämään toisen jumalasuhdetta. Häveliäisyyden puute merkitsee Jumalan paikalle asettumista, röyhkeyttä ja hengellistä väkivaltaa, jonka seurauksena toinen voi joutua epätoivoon ja kokea olevansa Jumalan hylkäystuomion alainen." (https://teologia.fi/2011/10/haepeae-ei-aina-ole-haepeaellistae/)

Tuo paxin kommentti oli myös hyvä. Itse voin olla helposti ärsyyntynyt ihmisistä vähän kuin "tässä rikotaan nyt sääntöjä" -mielessä, jossa ei hyvää tahtoa tai rakkautta ole mukana. Vähän kuin ihmisille irvistelyä sääntörikkomuksista.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 20.01.23 - klo:23:36
Onneksi yläsalissä ei apostolit ja seurakunata tunteneet hienotunteisuushäpeää puhuessaan kaikki kielillä.

Tuo kettulaisen teesi on muuten käytössä myös luterilaisilla liberaaleilla. Hehän kokivat tilan turvattomaksi kun pappi asettui heidän yläpuolelleen ja impikoi kaikkien lausuvan synnintunnustuksen ja apostolisen uskontunnustuksen.

Ja hehän eivät mitään tuommoista hyväksy. Siis hengellistä väkivaltaa, röyhkeyttä ja toisen jumalasuhteen määrittelyä.

Sanoisin että kettulaisuus joutaa roskikseen.

Ja syy on tietenkin se, että se määrittelee terveen uskonnollisuuden jostain muusta näkökulmasta kuin Raamatusta. Ja sehän on tunnetusti "maallista, sielullista, riivajien viisautta."
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 20.01.23 - klo:23:54
Tuon esityksen mukaan arvelisin, että olemme jossain vaiheiden 6 ja 7 hujakoilla. Siis tarkoitan länsimaita.

Mielestäni Raamatusta voi löytää samantapaisia teemoja kuin mitä viestissäsi mainitsemat henkilöt ovat teoritisoineet.
Profeetoissa kuvataan Israelin vaiheita juuri tuosta lähtökohdasta.
Ja sitten useampien pakanakansojen nousut ja tuhot. Niistä voi lukea sitten myös historiastakin, ei vain Raamatusta.
Ja ihan noin hihasta vetäisten tulee mieleen Sodoman ja Gomorran synti: leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo.

Tein virheen aamulla, mutta en uskalla kirjautua hetkeksikään töissä tänne.
Tarkoitin ajattelen, että olemme  vaiheiden 5 ja 6 hujakoilla, ei vaiheiden 6 ja 7. Viitaten Korpiman vastaukseen #392
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.01.23 - klo:00:06
Tuohon Raamatulla päähän hakkaamisesta tuli mieleen termi hienotunteisuushäpeä, joka tuli vastaan ainakin Paavo Kettusen hengellistä häpeää käsitelleessä teoksessa.

"Hienotunteisuushäpeän puuttumisessa on kysymys siitä, että ihmiseltä puuttuu kunnioitus toista ihmistä kohtaan. Psykologisesti ajatellen toiminnan taustalla voi olla myös tiedostamaton aggressio, vallankäyttö ja hallitsematon halu kytkeytyä varmuuteen omasta oikeassa olemisesta." (https://yle.fi/a/3-7726127)

Voisin kuvitella joskus sortuvani tai mahdollisesti sortuvani tuollaiseen, vähän sama kuin "muiden kouluttaminen" maallisemmassa kielenkäytössä.

Nyt jäin kyydistä kokonaan. Tarkoittaako "hienotunteisuushäpeä" sitä että häpeää olla hienotunteinen??
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.01.23 - klo:12:28
Onneksi yläsalissä ei apostolit ja seurakunata tunteneet hienotunteisuushäpeää puhuessaan kaikki kielillä.

Saahan hengellisyys ja Jumalan voima tietenkin esiintyä, etenkin Jumalalla tietysti on oikeus ja arviointikyky tehdä asioita hyvin. Ihmisillä sen sijaan ei ole aina arviointikykyä esittää hengellisiä asioita tai omia arvioitaan niistä kovin hyvin, ääriesimerkkinä tulee mieleen se "God hates fags" -porukka (Westboro Baptist Church).

Toisaalta onhan rajanveto joskus varmaan vaikeaa. Joku saattaa loukkaantua mihin vain, joku toinen ei ole mistään moksiskaan. Ja evankeliumin esittäminen, parannuksenteko ym. on kuitenkin tärkeää.

Ja tavallaanhan koska kysymyksessä on hengellinen sota sieluista, niin voisi ajatella että ruumiitakin voi sodassa tulla ja asiat esittää Jouko Pihon joskus radiossa esittämällä "on tyhmää mennä helvettiin" -tyylillä. Onko tämä sitten aina hedelmällistä evankeliumin kannalta ja mikä olisi, niin vaikea sanoa.

Tuo kettulaisen teesi on muuten käytössä myös luterilaisilla liberaaleilla. Hehän kokivat tilan turvattomaksi kun pappi asettui heidän yläpuolelleen ja impikoi kaikkien lausuvan synnintunnustuksen ja apostolisen uskontunnustuksen.

Ja hehän eivät mitään tuommoista hyväksy. Siis hengellistä väkivaltaa, röyhkeyttä ja toisen jumalasuhteen määrittelyä.

En oikein usko, että tuota käsitettä tarkoitetaan sovellettavan tuollaiseen normaaliin uskonnonharjoittamiseen. Kuulostaa hieman karikatuurilta, mutta voin olla väärässä.

Sanoisin että kettulaisuus joutaa roskikseen.

Ja syy on tietenkin se, että se määrittelee terveen uskonnollisuuden jostain muusta näkökulmasta kuin Raamatusta. Ja sehän on tunnetusti "maallista, sielullista, riivajien viisautta."

Minusta hänellä on ihan viisaita asioita sanottavana. Vaikka en kaikessa ole ihan samaa mieltä. Olen lukenut häneltä kirjan Kätketty ja vaiettu - Suomalainen hengellinen häpeä, missä olisi mielenkiintoisia kokemuksia ja kuvauksia. En näe häntä mitenkään epäraamatullisena. Ihmisten uskonnonharjoittamisessa on paljon analysoitavaa ja uskonnollisuus ei aina ole kovin tervettä, jota hän käsittelee.

Hengellinen väkivalta -termi liippaa välillä läheltä. Tästä selailin vähän gradua aiheesta "Hengellisen väkivallan ennaltaehkäisy ja jälkihoito (https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/344703/Elmolhoda_Mikael_uskontotieteen_maisterintutkielma_2022.pdf?sequence=3&isAllowed=y) (PDF)", joskin vähän raskasta luettavaa. Joskus lueskelin myös vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksista, melko hurjaa meininkiä. Joka tapauksessa en ainakaan itse haluaisi olla väärällä tavalla jyräävä tai "hengellisesti väkivaltainen".

Tuosta gradusta, s. 95:

Lainaus
Näin ihmisen tarpeet ja mahdollinen oma rikkinäisyys voivat saada pelottavan ilmiasun, pitäen sisällään oikeassa olemisen varmuutta, aggressiota, narsismia, vallankäytön halua sekä hienotunteisuuden ja nöyryyden puutetta.

Itselläni ainakin on välillä ollut sisäisesti melko ikäviäkin reaktioita, en ainakaan itse ole täydellinen tässäkään suhteessa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.01.23 - klo:12:35
Nyt jäin kyydistä kokonaan. Tarkoittaako "hienotunteisuushäpeä" sitä että häpeää olla hienotunteinen??

En oikein itsekään tiedä/muista, mistä tuo tulee tarkemmin. Itse suhtaudun termiin vähän kuin omana käsitteenään, jota lähellä on kai häveliäisyys.

**

Lisäys: lueskelin tuota gradua (PDF) (https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/344703/Elmolhoda_Mikael_uskontotieteen_maisterintutkielma_2022.pdf?sequence=3&isAllowed=y) (s. 66) ja siinä oli kohta: " Hänen mukaansa terveessä uskonnollisessa yhteisössä sallitaan omaan toimintaan liittyvä huumori, mutta vaaran merkki on, jos yhteisön johtajat eivät kestä itseensä kohdistuvaa pilantekoa."

Tästä tuli mieleen, että itsekin otan hengelliset asiat vakavasti, mutta tämä omassa päässä hieman "vuotaa" siihen, että ottaa kaiken maailmassa ja oman itsensäkin kovin vakavasti. Eli en nyt ihan haudanvakavasti, mutta omaan itseen ja mokailuun voisi suhtautua leppoisammin, lempeämmin ja humoristisemminkin.

Toisaalta kun taas Jumala tuomitsee viimeisellä tuomiolla, helvetti on uhkana ja Saatana ahdistaa, niin rupeaahan sitä vähän ahdistamaan taas. Eli tervehenkinen uskonnollinen suhtautuminen ei ole itselleni ihan helppoa, stressiä pukkaa vähän kaikesta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.01.23 - klo:15:26
Juu. Tuo rajanveto Raamatulla päähän lyönnin ja sitten sen vastakohdan välillä kai viittaa tuohon. Raamatulla päähän lyönnin, mitä siis ei olla kovin hyvin edes määritelty, tai ainakaan raportoitu havaintoja siitä, vastakohta ehkä olisi hymistely.

Itse ajattelen, että hymistely on yleisempää kuin Raamatulla päähän lyönti.
Hymistelyllä tarkoitan, että kukaan ei uskalla ottaa oikein mitään kantaa. Asiaa siis ei uskalleta käsitellä.
Ajattelen että se aiheuttaa sen että nykyään sitä käytetään hyväksi mm. tässä Vilhelmin hyvin selvästi kuvaavassa erilaisten arvojen seurakuntiin sisäänmarssissa on kyse.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.01.23 - klo:15:34
Nyt jäin kyydistä kokonaan. Tarkoittaako "hienotunteisuushäpeä" sitä että häpeää olla hienotunteinen??

En oikein itsekään tiedä/muista, mistä tuo tulee tarkemmin. Itse suhtaudun termiin vähän kuin omana käsitteenään, jota lähellä on kai häveliäisyys.

**

Lisäys: lueskelin tuota gradua (PDF) (https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/344703/Elmolhoda_Mikael_uskontotieteen_maisterintutkielma_2022.pdf?sequence=3&isAllowed=y) (s. 66) ja siinä oli kohta: " Hänen mukaansa terveessä uskonnollisessa yhteisössä sallitaan omaan toimintaan liittyvä huumori, mutta vaaran merkki on, jos yhteisön johtajat eivät kestä itseensä kohdistuvaa pilantekoa."

Tästä tuli mieleen, että itsekin otan hengelliset asiat vakavasti, mutta tämä omassa päässä hieman "vuotaa" siihen, että ottaa kaiken maailmassa ja oman itsensäkin kovin vakavasti. Eli en nyt ihan haudanvakavasti, mutta omaan itseen ja mokailuun voisi suhtautua leppoisammin, lempeämmin ja humoristisemminkin.

Toisaalta kun taas Jumala tuomitsee viimeisellä tuomiolla, helvetti on uhkana ja Saatana ahdistaa, niin rupeaahan sitä vähän ahdistamaan taas. Eli tervehenkinen uskonnollinen suhtautuminen ei ole itselleni ihan helppoa, stressiä pukkaa vähän kaikesta.

Lihavoitin tuossa kohdat mihin teki mieli kommentoida.

Kaikissa asioissa on niin monta eri puolta. Kun luin tuon, ensimmäisenä tuli mieleeni ammattiini liittyvät esitelmöijät. Kun he viljelevät huumoria, se on tavallaan oman fiksuuden ja nerokkuuden esittelyä eli itsekehua sillai käänteisellä tavalla. Olen kuullut hengellistenkin puhujien joskus käyttävän tuota. Pidän itse huumorista kovin paljon. Olen sanonut että otan huumorin hyvin vakavasti. :)
Mutta tuo kuvaamani itseään esittelevä huumori on mielestäni mautonta.  Tai se menee liian pitkälle . Ilmeisesti nauttivat yleisön huvittuneisuudesta.

Jos se osataan tehdä sopivasta, se on ihan kiva, mutta harva pystyy siihen, että se ei kuulosta omakehulta.

Mutta pääkommentti tuossa viestissäsi oli, että hengellinen ihminen voi ottaa itsensä liian vakavasti. Ja varmaan siinä tapauksessa hieman paeta siihen jos ei oikein muuta tiedä.

 Mutta Jumalan sana on hyvä ottaa erittäin vakavasti.

Olen pohtinut huumoria joskus ekaluokkalaisesta asti. Muistan lukeneeni Aku Ankka sarjakuvalehdestä tarinin,missä Taavi ankka tuurasi jotakuta, ehkä Aku Ankkaa sudepentujen johtajana ja vei sudenpennut luontoretkelle metsään. Ei oikein tiennyt mitä sanoa heille, joten luki sudenpentujohtajien ohjekirjasta: neuvo sudenpentuja huomioimaan floora ja fauna.

Sudenpennut sitten kysyivät Taavi Ankalta, että mitä floora ja fauna ovat.
Taavi ei tiennyt vastausta joten kaivoi jotain ohjekirjasta ja löysi kohdan vastasi sudenpennuille: "Älkää häiritkö johtajaa". :)

Eli Taavi Ankka pakeni sääntöihin kun ei muuta osannut. 8)
MIetin tuota joskus 9 vuotiaana ja minusta se oli huvittavaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.01.23 - klo:16:05
TV:stä olen katsenut viime aikoina huumorielokuvia (Hot Shots, Hot Shots 2, Poliisiopisto-elokuvat) ja olen korkeintaan hieman hymähdellyt. Huumorintajuni ei ehkä ole kuollut, mutta vähän aneeminen - tai siltä tuntuu. Ehkä se toipuu.

Äsken pakastepizza kääntyi vahingossa lattialle väärinpäin uunissa olon jälkeen, josta olisi voinut repiä huumoria. Söin sen kuitenkin ja puhdistin maton, toivottavasti ei tule vatsanpuruja. Pikanttina lisätäytteenä pizzassa nyt keittiön matto!

Jos tulee oikein nälkä ja kovat ajat, ehkä matosta voi vielä joskus löytää pizzan jämiä tulevaisuudessa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.01.23 - klo:17:27
Huumorintajussasi ei välttämättä ole vikaa. Nuo elokuvat eivä tvain ehkä ole huumorin korkeinta luokkaa.
En osaa arvioida matolle tipahtaneen pakastepizzan huumoriarvoa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.01.23 - klo:17:49
Juu, hjuumoria on monenlaista ja laatuista.

**

Selailen tässä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan pro graduja (lista: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/18097/browse?type=dateissued). Kaikenlaista on, ihan mielenkiintoisiakin aiheita.

- ”Mitä muuta Jeesus on kuin teippi?” : Uskonto suomalaisten stand up -koomikoiden vitseissä. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/337549

- Kansallismielistä arvokonservatiivisuutta : Juha Ahvio kristillisen oikeiston arvojen tulkkina. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/337550

- Mitä kielto ”älkää tuomitko” (Matt. 7:1) tarkoittaa? https://helda.helsinki.fi/handle/10138/337548

- Kirkko keskellä katastrofia? : Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rooli kriiseissä ja suuronnettomuuksissa. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/336673

Nämä poimittu vain yhdeltä sivulta.

**

Vielä tuohon historian ja kansakuntien/sivilisaatioiden syklisyyteen palatakseni Jobin kirjassa on kohdassa 12:23 asiaan liittyvää:

Lainaus
Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen,
hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.

Hän vie kansojen johtajilta järjen
ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa –

pimeässä he hapuilevat, valoa vailla,
hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet. (https://raamattu.fi/raamattu/KR92/JOB.12/Job-12)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.01.23 - klo:19:00
Juu. Tuo rajanveto Raamatulla päähän lyönnin ja sitten sen vastakohdan välillä kai viittaa tuohon. Raamatulla päähän lyönnin, mitä siis ei olla kovin hyvin edes määritelty, tai ainakaan raportoitu havaintoja siitä, vastakohta ehkä olisi hymistely.

Itse ajattelen, että hymistely on yleisempää kuin Raamatulla päähän lyönti.

Lueskelen tässä sitä aiemmin mainittua Edsingerin Tuomio-kirjaa, jossa sivulla 92 sanotaan:

"Nykyään tilanne on aivan päinvastainen. Maallistumisen varmin tunnusmerkki on se, ettei mitään oppia pidetä harhaoppina, joka pitäisi yrittää torjua. -- Kaikesta päätellen ketään ei kiinnosta määritellä evankeliumin rajoja."

S. 102: "Eli, jos te katsotte tätä tapausta läpi sormienne [1 Kor 5:1-8], koko yhteisönne on vaarassa maallistua, ja seurauksena on pahuutta ja ilkeyttä, eikä suinkaan puhtautta ja totuutta."
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 21.01.23 - klo:19:51
Että mitäkö on Raamatulla päähän lyöminen ja missä sitä tapahtuu? Syyllinen löytyy oman takkini sisältä. Ei se ole tuntematonta. Olen kuullut paljon saarnoja elämäni aikana ja kyllä mahtuu niihinkin tätä lajia.

Raamatulla päähän lyöminen tarkoittaa sitä, että toiminta on taitamatonta ja sopimatonta, vahingoittavaa. Raamatussa ohjeistetaan, että pitäisi olla ymmärrys, miten vastata itsekullekin. Pitäisi olla  tilannetaju eri ihmisten kanssa. Vastakohta voisi lähinna olla taidollisuus. Viisas voittaa sieluja. Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi. Koskee kaikkea hengellistä toimintaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.01.23 - klo:21:07
Luin Korpiman mainitseman linkin Ahviosta.
Sen tutkielman abstrakti oli niin itsestäänselvää, että totesin samat asiat Ahviosta pari kertää häntä kuunneltuani.
Kauhistutta miten Suomessa politiikassa seurataan usalaista kahtiajakaantumista. Se ei tuo mitään hyvää tullessaan. Mutta toivottavasti tuo gradun tekijä pääsi tutkielmassaan hieman syvemmälle kuin abstraktissaan.

Mutta gradujen läpikäyminen on kyllä varmaan hyvä tapa saada selville nuoremman sukupolven ajattelumaailmasta!! Siitä saisi myös hyvän "metatutkimuksen"  :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.01.23 - klo:21:13
Että mitäkö on Raamatulla päähän lyöminen ja missä sitä tapahtuu? Syyllinen löytyy oman takkini sisältä. Ei se ole tuntematonta. Olen kuullut paljon saarnoja elämäni aikana ja kyllä mahtuu niihinkin tätä lajia.

Raamatulla päähän lyöminen tarkoittaa sitä, että toiminta on taitamatonta ja sopimatonta, vahingoittavaa. Raamatussa ohjeistetaan, että pitäisi olla ymmärrys, miten vastata itsekullekin. Pitäisi olla  tilannetaju eri ihmisten kanssa. Vastakohta voisi lähinna olla taidollisuus. Viisas voittaa sieluja. Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi. Koskee kaikkea hengellistä toimintaa.

Oletko tavannut seurakunnissa homojen lyömistä päähän Raamatulla?
Jos seurakunnassa nuori tulisi kysymään sinulta, että onko sinun mielestäsi homous synti, kuinka mielestäsi pitäisi vastata? Itse vastaisin siihen, että kyllä on.
Jos minua sitten kutsuttaisiin, Raamatulla päähän lyöjäksi, sille sitten en mahtaisi mitään.

Itse en ole kohdannut yhtää homoa seurakunnassa.

Eli en ole joutunut tuossa kohden vastakkain kenenkään kanssa, mutta ajattelen, että sanoisin sen suoraan jos kysyttäisiin. Vähän samaan tapaan kuten vastasin katolisille uudestisyntyneille uskoville, kun neuvoivat että voisin kysyä kolmannen lapsen adoptointia rukouksen lisäksi myös Marialta, koska hänkin äiti. Vastasin kohteliaasti mutta suorasti, että koska Raamattu ei tue kuolleille puhumista, ei edes Marialta,joka mielestäni Raamatun mukaan on ihan tavis kuten mekin, en suostu pyytämään Marialta mitään. Ja hymyilin päälle.  En menettänyt heidän luottamustaan minuun uskovana.

Asiakkaissani heitä tosin on. Siis homoja. Kuten se jostain kerroin" Mitä teit tänään" ketjussa tänään.



Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 21.01.23 - klo:22:16
Sandia eivät ole tulleet minulle kertomaan. Olen viitannut seurakuntien huoleen siitä, miten heihin suhtaudutaan uskovien keskuudessa. Raamatulla päähän lyömiset ovat siis suhtautumis- ja ilmaisutapoja. Nämä voivat olla viisaita tai taitamattomia, rakkaudellisia tai rakkaudettomia ym. Otin esimerkinkin, eli joillakin voi olla voimakas synnintunto. Siksi hänelle ei pidä mennä ajattelemattomasti ja voimakkaasti korostamaan, miten syntinen oletkaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 21.01.23 - klo:22:35
Voin jatkaa, että mielestäni jos ihmisellä on himo tai joku heikkous (esim. kiivas luonne, joka ilmenee väkivaltaisuutena), ne eivät ole esteenä seurakuntaan pääsylle, siis jäsenyyteen. Kunhan ovat tehneet totisen parannuksen ja uudestisyntyneet, ja ovat taisteluasemissa niitä vastaan. Ihmisillä on heikkouksia uskoontulon jälkeenkin. Raamatussa on lohdutus, että Jumalan armo kasvattaa omiaan hylkäämään jumalattomuutta ja himoja.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.01.23 - klo:22:55
Sandia eivät ole tulleet minulle kertomaan. Olen viitannut seurakuntien huoleen siitä, miten heihin suhtaudutaan uskovien keskuudessa. Raamatulla päähän lyömiset ovat siis suhtautumis- ja ilmaisutapoja. Nämä voivat olla viisaita tai taitamattomia, rakkaudellisia tai rakkaudettomia ym. Otin esimerkinkin, eli joillakin voi olla voimakas synnintunto. Siksi hänelle ei pidä mennä ajattelemattomasti ja voimakkaasti korostamaan, miten syntinen oletkaan.

Jos jollakin on kova synnintunto, se mielestäni tarkoittaa, että Pyhä Henki tekee työtä tässä ihmisessä ja ihan varmasti myös ohjaa armoon. Ei Pyhä Henki jätä työtään kesken.
En ole ikinä nähnyt kenenkään missään hengellisessä tilanteessa sanovan kenellekään, että miten syntinen oletkaan.

Rehellisesti sanoen en ole oikein koskaan tavannut ketään jolla voin sanoa olleen voimakas synnintunto.
Siksi minun vaikea kuvitellakaan sellaista tilannetta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 21.01.23 - klo:23:22
Uskossaan nuori erotettiin seurakunnasta kun avioitui ei-uskovan kanssa.
Eipä minun mielestäni oikein toimittu.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 21.01.23 - klo:23:26
On ihmisiä, paljonkin, jotka ovat tulleet voimakkaassa synnintunnossa sielunhoitoon. Koettuja taitamattomuuksia ei välttämättä huudella suureen ääneen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.01.23 - klo:00:19
Se on hyvä kun teemme tiliä Jumalan edessä ja sitä kautta olemme itsellemme rehellisiä. En ole koskaan toiminut sielunhoitajana seurakunnassa

Mikäli ymmärsin Vilhelmin viestejä oikein hän kirjoitti siitä ilmiöstä länsimaisissa maissa,että ihmisyys tahdotaan määritellä uudestaan ja sitä kautta mm. homoseksuaalisuus nähdään normaalina ja sen näkeminen syntinä on pahaksi.
Ja että tämä ajattelu on jo sisäänmarssinut luterilaiseen kirkkoon ainakin. Siten kirkko muuttuu sellaiseksi, missä on lähinnä syntiä sanoa synniksi ja sitä kautta kirkko omalta osaltaan on johtamassa nuoria lisääntyvään pimeyteen.

Jos huoli tuosta nähdään Raamatulla päähän lyömisenä,niin sitten ole Raamatulla päähänlyöjä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.01.23 - klo:00:58
Eli näyttäisi siltä, että se että seurakunta on kaikenlaisen "moninaisuuden" ympäröimä ei liene sinänsä mitään uutta.

Tuossakin ilmenisi se juttu, että kun yhteiskunnan hyvinvointi lisääntyy se johtanee yllä mainittuihin ilmiöihin. Tämä on siis vaan arvelua.

Tulee mieleen kaksi historiaan perehtynyttä ihmistä, jotka muistan: J. D. Unwin ja John Glubb. Unwin on kirjoittanut Sex and Culture -nimisen teoksen (https://en.wikipedia.org/wiki/Sex_and_Culture), jonka mukaan yhteiskunnan kulttuurinen saavutustaso ja seksuaalinen pidättäytyminen ovat yhteydessä toisiinsa.

Glubb taas on tarkastellut sivilisaatioiden syklisyyttä ja hänen mukaansa niiden kesto on noin 250 vuotta (juttu aiheesta (https://medium.com/four-horsemen-the-survival-manual/empires-the-rise-fall-f045ba357509), Fate of Empires -kirja täällä: http://people.uncw.edu/kozloffm/glubb.pdf). Hän on myös sitä mieltä, että hyvinvointi/raha johtaa rappioon loppuvaiheessa: "there does not appear to be any doubt that money is the agent which causes the decline of this strong, brave and self-confident people.".

Tämän jutun (https://www.ucg.org/the-good-news/the-life-cycles-of-empires-lessons-for-america-today) mukaan hän identifioi seitsemän vaihetta sivilisaatioiden kehityksessä: "1. The age of outburst (or pioneers). 2. The age of conquests. 3. The age of commerce. 4. The age of affluence. 5. The age of intellect. 6. The age of decadence. 7. The age of decline and collapse." Rappio tai dekadenssi siis edeltää laskua ja romahdusta.

Nämä ovat minulle lähinnä tuttuja niminä, en ole perehtynyt tarkemmin heidän teoksiinsa. Mutta ne voinee lukea Internetistä, jos haluaa.

Nykytutkijoista ainakin myös nimeltä tuttu Peter Turchin on tutkinut yhteiskuntien syklisyyttä (https://peterturchin.com/secular-cycles/).

Kaikenlaisia nousu- ja laskukausia on siis olemassa, syklisyys lienee osa luomakuntaa ja ihmisyhteisöjäkin. Raamatullisiin arvoihin tiukasti pitäytyminen tosin voisi varmaankin vastustaa tätä kehitystä ainakin jossakin määrin - tai joidenkin (eli uskovien) kohdalla.

Palasin tähän viestiin meinaan lukea ainakin tämän  linkin jutun.
https://www.ucg.org/the-good-news/the-life-cycles-of-empires-lessons-for-america-today
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 22.01.23 - klo:10:35
Olisi mielenkiintoista kuulla luterilaisen kirkon päättäjien selvitys siitä, miten he ymmärtävät roomalaiskirjeen 1. luvun. Tähän mennessä en ole tällaista missään havainnut. Tässä luvussa puhutaan mm. luonnollisesta ja luonnonvastaisesta yhteydestä. Jotain viittauksia aikakausiin ja sikäläisiin asioihin olen nähnyt kirkon taholta, ja sitä, että silloin ei tunnettu nykyisenlaista samaa sukupuolta olevien välistä, solmittua parisuhdetta. Nämä tällaiset eivät kumoa luonnollisuutta ja luonnonvastaisuutta.

Olen myös lukenut, että homoseksuaalille on todella kipeä asia se, että olisi seksuaalisesti poikkeava. Tällaiset puheet poikkeavuudesta kai luokitellaankin vihapuheeksi nykyisin. Ja jos joku homoseksuaali kertoo elävänsä selibaatissa, hän saattaa saada "omiltaan" negatiivista ja rumaakin palautetta.

Jotkut/moni uskova homoseksuaali elää/on elänyt elämänsä sinkkuna ja selibaatissa. Eivät ole tehneet asiasta numeroa, eivät välttämättä edes kertoneet kenellekään olevansa homoseksuaaleja. Joku joskus on jossain yhteydessä tätäkin puolta valottanut elämästään, siksi se on tullut tietoon, jossain tapauksessa jo vanhemmalla iällä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.01.23 - klo:11:27
Raamatulla päähän lyöminen tarkoittaa sitä, että toiminta on taitamatonta ja sopimatonta, vahingoittavaa. Raamatussa ohjeistetaan, että pitäisi olla ymmärrys, miten vastata itsekullekin. Pitäisi olla  tilannetaju eri ihmisten kanssa. Vastakohta voisi lähinna olla taidollisuus. Viisas voittaa sieluja. Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi. Koskee kaikkea hengellistä toimintaa.

Minusta Raamatulla päätän lyönnistä tulee todellakin mieleen taitamaton ohjeistus ja ahdistava kirjoitusten sovellutus. Voisin maalailla vaihtoehdoiksi vaikka:

-- Raamatun käyttämättä jättäminen: huono vaihtoehto.
-- Raamatun taitava käyttö, ohjaavasti, rakentavasti ja hyvin: sopivaa.
-- Raamatulla päähän lyönti: taitamaton ja pahoinpitelevä käyttö huolimattomasti tai ei. Päähän lyönti merkitsee väkivaltaa.
-- Raamatulla pahoinpitely: tarkoituksella ihmisen raateleminen ja esim. kulttimainen kontrolloiminen. Hengellinen väkivalta -termi sopii kuvaan. Vaikkapa lastenkasvatus jatkuvasti helvetillä ja demoneilla pelotellen Jeesuksen ja turvallisen rakastavuuden sijaan.

Toki enemmänkin Raamatulla päähän lyöminen liittynee ihmisten omiin tulkintoihin ja ilmaisutapoihin kuin sinänsä puhtaaseen Raamatun lainauksien suoraan käyttöön. Jos motivaatiot ovat pahoja ja raatelevia, niin Raamatullakin ja uskonnon ilmaisutavoilla saanee helposti pahaa aikaan. Toki myös vain sillä, että on taitamaton, eikä osaa ottaa kaikkea huomioon voi tuottaa huonoja tuloksia, vaikka tarkoitus ei olisikaan paha itsessään.

Toisaalta suora kielenkäyttö ja standardien ylläpito voidaan kokea kovaksi, vaikka se tehtäisiinkin rakkaudesta käsin. Tulkintakysymyksiä monesti, jotka riippuvat tilanteesta ja taitavuutta vaaditaan.

Tyhmyys-tutkielmasta Älä ole tyhmä - Tutkielma tyhmyydestä Saarnaajan kirjassa (PDF) (https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/329010/Salmi_Senja%20Emilia_tutkielma_2021.pdf?sequence=2&isAllowed=y) (s. 68-69):

Lainaus
Viisas ja tyhmä toimivat päinvastaisesti, viisas osaa välttää sellaisen toiminnan, johon tyhmä sortuu. Vihan ja itsevarmuuden voidaan siis tulkita olevan pahoja asioita. Itsevarmuuteen liitetty negatiivisuus voi liittyä kuuntelemattomuuteen, josta kerroin alaluvussa 4.4. -- Eli siis tyhmä on vihainen ja riitaisa, mistä aiheutuu ongelmia ennen kaikkea hänelle itselleen -- Tyhmyyteen yhdistyy siis useita negatiivisia asioita, kuten viha ja pimeys. Tyhmä valitsee joko tietämättömyyttään tai tarkoituksella tien, joka on synkkä ja tekee hänen elämästään vaikeaa --

Tyhmän ihmisen elämä on hankalaa, sillä hän ei osaa tehdä hyviä päätöksiä. Hän myös käyttäytyy sopimattomasti sekä puhuu liikaa eikä kuuntele. Itsevarmuudessaan hän ajattelee, ettei tarvitse muiden neuvoja. Tyhmä ei kenties edes ymmärrä toimivansa haitallisesti. -- Kaiken kaikkiaan tyhmyys tiivistyy tietämättömyyteen, ajattelemattomuuteen sekä välinpitämättömyyteen. Tyhmyyteen liittyy myös ajatus moraalittomuudesta, koska tyhmä toimii vastoin Jumalan sääntöjä. Tyhmällä ei ole ymmärrystä asioiden oikeasta ajoituksesta. --  Selvää kuitenkin on, että kuka tahansa voi muuttua tyhmäksi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.01.23 - klo:16:18
Wow,tuo tyhmyystutkielmakin gradu! :D

Mielenkiintoinen tapa laittaa viittaukset, numeroida ja sitten viittaukset sivun loppuun.

Muuten tässä lienee yksi alkuperäinen kirjoitus, mihin Korpima viittasi yllä. En tosin tarkistanut oliko Korpima jo laittanut linkin.

http://people.uncw.edu/kozloffm/glubb.pdf

HE FATE OF EMPIRES and SEARCH FOR SURVIVAL
Sir John Glubb

Tuossa lainaus yllä mainitusta kirjoituksesta älyllisyyden yliarvioinnista.

"Perhaps the most dangerous by-product of
the Age of Intellect is the unconscious
growth of the idea that the human brain can
solve the problems of the world. Even on the
low level of practical affairs this is patently
untrue. " Sivu 12.

Suomeksi.

Ehkä vaarallisin älyllisyyden aikakauden sivutuote on alitajuinen ajattelun kehitys, että ihmisaivot voivat ratkaista maailman ongelmat. Jo ruohonjuuri tasolla käytännön tehtävissä tämä on ilmeisen epätosi oletus.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.01.23 - klo:16:34
Tuli mieleen Raamatulla päähän lyömisestä erottelu: Raamatulla rakastaminen vs. Raamatulla vihaaminen. Kumpaakin voinee ihmisille tehdä.

Lisäys edelliseen viestiin viitaten: Syntiongelmaa tai muutenkaan hengellisiä ongelmia ei usein älyllä ratkaista.

Toinen lisäys: tyhmyystutkielma taisi olla jokin muu tutkielma kuin gradu.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.01.23 - klo:16:40
Tuli mieleen Raamatulla päähän lyömisestä erottelu: Raamatulla rakastaminen vs. Raamatulla vihaaminen. Kumpaakin voinee ihmisille tehdä.

Niin. Itse ajattelen, että olen vastuussa siitä mitä sanon. Ja olen valinnut uskoa siihen, että Raamattu on totuus.
 Ja jos sitten kerron tämän toisille ja jos joku tulkitsee minut Raamatulla päähänlyömisena, sille en voi mitään. En näe itselläni olevan oikeutusta väittää toisin.

Tosin en myöskään väitä, että tietäisin kaikki totuudet Raamatusta.

Se,olenko sitten kova ja armoton toiselle ihmiselle ilmenee siinä hetkessä, miten kommunikoin tämän kanssa. Ja siitäkin olen vastuussa Jumalalle.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.01.23 - klo:18:10
Eiköhän se ole hyvä pitää omasta vakaumuksesta ja näkemyksistä kiinni. Itse en ole varmaankaan vielä koskaan joutunut tilanteeseen, jossa minua voitaisiin syyttää Raamatulla päähän lyömisestä - ainakaan livenä. Kun en ole esim. paljon keskustellut. Rapatessa ei ole roiskunut.

Hieman olen kyllä irvistellyt ihmisille joskus huonoista syistä.

Lisäys: vähän tuli tästä tematiikasta mieleen nyt lukemani Jobin kirja. Ja Jobin ystävät, jotka eivät olleet aina kovin tukevia. Tässä on opettelua. Ja tärkeätähän on puhua totta niin kuin asiat ymmärtää, raamatullisesti ja muutenkin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 23.01.23 - klo:08:37
Ihmisen pitää saada kokea että minua rakastetaan totuudessa ja armossa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.01.23 - klo:16:03
Ihmisen pitää saada kokea että minua rakastetaan totuudessa ja armossa.

Ajatteletko, että tässä jotkut ketjussa kirjoittaneet ovat eri mieltä tässä asiassa?
Jos näin on, en voi ymmärtää mistä sellaisen johtopäätöksen voi tehdä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 23.01.23 - klo:16:23
"Rakastaminen totuudessa ja armossa" ei varmaan ole aina ihan helppoa tai yksinkertaista tai automaattista. Ainakin itsellä sellaisessa asenteessa ja toiminnassa on varmasti opettelua.

Olen joskus miettinyt, että tässäkin voisi olla "palikka-ajattelijoille" jonkinlainen kurssitus hyväksi tai vaikka vertailu: mitä se ei ole, mitä se on, ja miten se tapahtuu eri tilanteissa. Joissa vaikka puuttuu totuus tai puuttuu armo - tai rakkautta on muttei totuutta. Jne.

Ei siis ihan selkeää itselleni, miten tapahtuu käytännön tilanteissa.

Huomaan tosin, että usein etsin hengellisiin juttuihin käytännön empiirisiä ratkaisuja, mikä ei ehkä aina toimi kovin hyvin. "Kaikki kristityt jatkuvaan kurssitukseen ja koulutukseen ja testaukseen!" Toki tavallaanhan koko elämä on jo tätä tietyssä mielessä. Mutta kirkko ei ole ryhtynyt tällaiseen kurssittamiseen jotain alfa-kursseja lukuun ottamatta, varmaan hyvistä syistä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 23.01.23 - klo:16:49
Ihmisen pitää saada kokea että minua rakastetaan totuudessa ja armossa.

Ajatteletko, että tässä jotkut ketjussa kirjoittaneet ovat eri mieltä tässä asiassa?
Jos näin on, en voi ymmärtää mistä sellaisen johtopäätöksen voi tehdä.

Tarkoitan että asia on hyvin yksinkertainen ja selkeä Raamatun pohjalta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.01.23 - klo:17:16
Niin on.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 23.01.23 - klo:20:11
Kuten Korpima pohtii, voi olla haasteellista löytää erilaisissa tilanteissa miten toimia, miten toteutuu rakkaudessa totuus ja armo. Juuri siksi ja ihan muutoinkin tarvitaan Pyhän Hengen johdatusta ja armolahjoja sielunhoitotyöhön.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 28.01.23 - klo:23:27
Toissapäivänä vihdoin sain luuni pihalle ja sain havaintolistaan merkinnän komeetan C/2022 E3 (ZTF) näkemisestä.

Kiikarilla pienen karhun tähdistön alapuolelta se heti löytyi. Helppo kohde.

Astronomia on mielenkiintoista.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Vilhelm - 28.01.23 - klo:23:46
Nyt ehdin lukea rästiin jääneet viestit.

Koska en kettulaista tunne enkä taida tutustuakaan niin otetaan pois roskiksesta ja siirretään hyllylle; luetaan jos ehditään (ei ehditä).

Sielunhoidollisessa hengellisessä väkivallassa pahin on 'sielunhoitaja' joka synninhädässä olevan ihmisen rauhoittaa kepeällä höpinällä rakkauksista ja suosittelee mielialalääkkeitä, eikä ymmärrä että se on Pyhän Hengen työtä ihmisessä. Se Helvetin kauhu on nimenomaan juuri sitä työtä jota Pyhä Henki on tullut tekemään. Ja sen tarkoitus on ajaa ihminen löytämään ratkaisu (se ainoa) siihen.

Jeesus ei kainostellut esitellä syntisten iankaikkista kauhua ja kohtaloa. Nykyäänhän se on hävettävää ja kirkkokunnat kilvan rientävät toiseen suuntaan koska ovat löynneet viisauden toisaalta.

En tietysti halua westporolaisten militanttia yhdenkoon sapluunaa ihanteeksi, mutta ne on aivan yhtä typeriä ja pihalla kuin suurin osa liberaalista laitakristillisyydestä jonka mielestä Jumala ei enää omaa mitään mielipidettä mistään ja kunhan kaikki vaan rakastaa jotain niin kaikki on hyvin.

Ja tämä laitakristillisyys on Suomessa valtavirtaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 25.03.23 - klo:13:35
Tieteen kuvalehti Historia -lehden numerossa 05/2023 oli jännä juttu keskiajan itsensäruoskijoista (flagellantit). En tiennyt tuollaisestakaan ilmiöstä. Neljän sivun jutussa mainittiin, että joillakin ruoskijalahkoilla oli tuhansia jäseniä ja he joutuivat hankauksiin paavien kanssa. Itsensäruoskijakulkueissa käveli suuria joukkoja, mutta se loppui 1400-luvulle mennessä.

Juttu (osittain) luettavana (https://historianet.fi/yhteiskunta/keskiaika/flagellantit-ruoskivat-itsensa-verille):

Lainaus
Vuonna 1210 munkki Justinos näki jotakin hyvin merkillistä. Keski-Italiassa sijaitsevan Perugian kaupungin asukkaat olivat mitä ilmeisimmin menettäneet järkensä ja alkaneet ruoskia itseään.

”Jumalan pelossaan aateliset ja aatelittomat, nuoret ja vanhat ja jopa lapset kulkivat häpeämättä pitkin kaupungin katuja vailla rihman kiertämää. Jokainen löi itseään itkien ja valittaen selkään nahkaruoskalla, kunnes veri valui”, kirjoitti kauhistunut munkki.

Justinos ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Hän kuvaili itsensäruoskintaa maniaksi ja arveli sen syyksi laittomuuksien ja epäjärjestyksen lisääntymistä. Hysteria oli vallannut ensin Perugian ja levinnyt sieltä lähes kaikkialle Italian niemimaalle.

Itsensäruoskijoita kutsuttiin latinan ruoskimista tarkoittavan flagellare-sanan mukaan flagellanteiksi.

”Herran vuonna 1263 ihmiset alkoivat kaikkialla juoksennella ympäriinsä ja ruoskia itseään”, kerrotaan unkarilaisessa Chronicon Pictum -käsikirjoituksessa vuodelta 1358.

Ruoska houkutti kaikkia

Itsensä kiduttaminen ei ollut uusi ilmiö keskiajan Euroopassa. Kristityt munkit ja erakot olivat vuosisatoja piinanneet ja kiduttaneet itseään katumuksen ja hurskauden osoituksena. Syyrialainen piispa Theodoretus kertoo erakkomunkeista, jotka kulkivat kahleissa tai käyttivät tai piikeillä varustettua rintapanssaria muistutukseksi Kristuksen kärsimyksistä. Pyhän Dominicus Loricatuksen, jonka joka eli italialaisessa metsässä 1000-luvulla, kerrotaan ruoskineen itseään useita kertoja viikossa – paaston aikaan jopa 50 000 kertaa päivässä.

1200-luvulla itseruoskinta kuitenkin yleistyi myös luostarien ulkopuolella ja kaikissa yhteiskuntaluokissa eikä ollut enää yksinäisten munkkien tai erakoitten erikoisuus. Niin rahvas kuin äveriäät porvarit ja aatelisetkin ruoskivat itseään kaiken kansan nähden maassa vääntelehtien ja virsiä veisaten.

Suomen Wikipediassakin on lyhyt juttu aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Flagellantit

Kaikenlaista, olen muistaakseni kuullut nykyaikanakin jonkun harrastavan jotakin hieman samanlaista "lihan kuoletusta" pienemmässä määrin.

Eikö Paavali kommentoinut jotain kenties vähän asiaa sivuten (kirje kolossalaisille 2:23):

Lainaus
Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (https://raamattu.fi/raamattu/KR92/COL.2/Kirje-kolossalaisille-2)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 25.03.23 - klo:16:17
Mistähän lähtökohdasta tuollaista on esiintynyt, varsinkin jos se on tuollainen yleisempi ilmiö. ???

Ihmetyttää myös, se että voisikohan tuota esiintyä nykyään....
Ja jos, niin miksi. ???

Kyllä Paavali toisaalta jossain puhui ruumiinsa kurittamisesta. En siis usko, että itsensä ruoskiminen tekee meitä yhtään hyväsydämisemmiksi tai enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Yritän löytää sen kohdan Raamatusta.

Siis tämä.1.Kor. 9:25-27.

25 Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26 Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
27 vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 25.03.23 - klo:17:52
Mistähän lähtökohdasta tuollaista on esiintynyt, varsinkin jos se on tuollainen yleisempi ilmiö. ???

Kyseisen Historia-lehden kannessa oli teksti: "Keskiajan kova Jumala. Keskiajalla moni uskoi, että ihmisten syntisyys aiheuttaisi tuomiopäivän. Siksi Jumalaa piti lepytellä piinaamalla itseään ruumiillisesti."

Varmaan tämä oli yksi taustasyistä (siis ankara Jumala-kuva), lisäksi mainitaan katovuodet (nälänhätä, huonot sadot) ja että ne olisi tulkittu Jumalan rangaistukseksi. Kirkkoon ei olisi enää luotettu, vaan olisi etsitty "uusia tapoja levytellä Jumalan vihaa." Siispä itsensäruoskinta.

Oli myös karismaattisia johtajia ja "Jeesuksen kirjoittama pyhä kirje", jonka "taivaan enkeli olisi toimittanut perille". "Katuvat saattoivat Jeesuksen kirjeen mukaan sovittaa syntejään poistumalla kotoaan 34 päiväksi ja kurittamalla itseään päivittäin."

Kaikenlaista siis liittyi tuohon ilmiöön.

Ihmetyttää myös, se että voisikohan tuota esiintyä nykyään....
Ja jos, niin miksi. ???

Keskiajalla maailmankuva oli varmaan kauttaaltaan paljon Jumala- ja uskontokeskeisempi verrattuna nykyiseen, en tosin muista paljon kouluajoilta historiasta. Onhan nykyäänkin kaikenlaisia lahkoja ja ryhmiä, esimerkiksi ehkä hieman vastaava tapaus tuosta "Jeesuksen kirjoittamasta kirjeestä" on mormonien enkeli Moroni tai muslimien enkeli Gabrielin kautta tuotu koraani. Kaikenlaista on ja jotkut sitten uskovat syystä tai toisesta.

Etsiskelin tietoa ja silmiin osui että paavi Johannes Paavali II (1920-2005) olisi myös ruoskinut itseään (lähde: http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/magazine/8375174.stm). Katoliset ovat tuon jutun mukaan harjoittaneet jossakin pienessä määrin itseruoskintaa nykyaikanakin, mutta se menetti suosionsa 1950-luvulla.

Tuossa Historia-lehden jutussa oli myös mainittu, että flagellantit yrittivät herättää kuolleita. Tästä tulee mieleen jokin Nokian herätyksen tapaus, joka ei myöskään onnistunut. Toki varmasti Jumala voi herättää kuolleita ja näin on joskus tapahtunut (olen myös kuullut jonkin evankelistan todistuksen muistaakseni TV7:llä, kuulosti mahdolliselta), mutta en tiedä milloin.

Kyllä Paavali toisaalta jossain puhui ruumiinsa kurittamisesta. En siis usko, että itsensä ruoskiminen tekee meitä yhtään hyväsydämisemmiksi tai enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Yritän löytää sen kohdan Raamatusta.
Siis tämä.1.Kor. 9:25-27.

Itse tulkitsisin tuon kohdan enemmän normaaliksi kurinpidoksi (verrattuna laiskuuteen). Paavaliahan tosin ruoskittiin muiden toimesta rangaistukseksi. Kuuntelin Jukka Norvannon opetusta liittyen tuohon laittamaani kolossalaiskirjeen kohtaan, jossa hän myös muistaakseni korosti esim. lähimmäisyydenrakkaudessa kehittymistä.

Mielenkiintoinen vertaus tässä tulee kuitenkin mieleen rukoukseen ja paastoon, joihin kuitenkin Raamatussa kehotetaan - tällaiseen "ruumiin pahoinpitelyyn" suoranaisesti ei. Toisaalta tosiaan keskiajalla tällainen kilvoittelu kai oli yleistä, enkä haluaisi varmaksi sanoa, ettei siitä voisi joskus tai joillekuille olla jotain hyötyä - en ole perehtynyt tarkemmin. Tulee myös pylväspyhimykset mieleen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 25.03.23 - klo:18:40
Juu muistan lukion kirkkohistoriasta pylväspyhimykset.
Keskiajalla todella elämä oli rankkaa verrattuna länsimaiseen elämään nykyään ja siihen johtopäätökseen voi päätyä, että pahat asiat ovat rangaistus. Ja onhan Raamatussa todella paljonkin Jumalan tuomiosta. Jos ei evankeliumia tunne, yllämainittuun johtopäätökseen voi tulla. Siis että jotenkin pitäisi yrittää lepyttää Jumala tai sinne päin.

Länsimainen ajattelu käytännöllisesti katsoen ei ota Jumalaa huomioon ihmiskuvassaan, vaan kaikki on ihmisen vallassa. Ja se toimii siihen asti, kun olosuhteet tukevat tuota käsitystä. Sen jälkeen voidaa alkaa syyttää muita ihmisiä. :-\

Eli itsensä rangaistukseen ei ole loogisesti mitään tarvetta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 25.03.23 - klo:18:49
Itselläni tuohon liittyy se ajatus, että Jeesus on jo uhrattu maailman syntien edestä. Sen lisäksi ei tarvitsisi lisäuhria tai siihen verrattuna Jumala ei vaatisi esimerkiksi itseruoskintaa. Toki pahoista teosta kääntymistä, mutta kun Jeesus on jo uhrattu täydellisenä uhrina, niin "omien uhrien" (itseruoskiminenkin) tuominen tässä mielessä Jumalalle olisi huono käytäntö.

Paavali taisi tosin kirjoittaa oman itsen tuomisesta Jumalalle uhrina (hyviin tekoihin valmiina), mutta ei tainnut siinä viitata tällaiseen kuritukseen. Kirje roomalaisille 12:1:

Lainaus
Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. (https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ROM.12/Kirje-roomalaisille-12)

Myöhemmin kirjeessa Paavali jatkaa mm. nöyryyden, lähimmäisyydenrakkauden ja palvemisen sekä Jumalaan luottamisen teemoilla.

Toki voihan ajatella asiasta muuten kuin tästä uhrinäkövinkkelistä, vaikka omana Jeesuksen kärsimysten sympatiseeraamisena, jolla ei yritetä tehdä vaikutusta Jumalaan. Ajattelua voinee olla monenlaista, enkä tiedä miten vaikkapa edellä mainittu Johannes Paavali II ajatteli asiasta.

Lisäys: muistini mukaan Vanhan testamentin puolella lähinnä jotkut väärät profeetat tai aitojen profeettojen vastustajat jotenkin murjoivat itseään (viiltelivät ehkä?), tjsp. Eli ainakaan VT:n jumalanpalvelukseen tai lakiin tai profeettojen käytökseen ei kuulunut esim. itseruoskintaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 30.03.23 - klo:18:39
Kotimaa-lehden kolumnissa (Jyri Komulainen) pohditaan kristillisiä arvoja: https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kolumni-kristilliset-arvot-yhdistetaan-kaikinpuoliseen-konservatiivisuuteen-ja-jopa-ahtaaseen-kansallismielisyyteen/ .

Linkitin täällä jossakin keskustelussa (linkki viestiin: http://puimatanner.net/index.php?topic=949.msg60958#msg60958) evankelisluterilaisen arkkipiispan puheenvuoron, jossa hän muistaakseni ei korostanut "kristillisten arvojen" olemassaoloa ja painotti suhdetta ja elämistä Kristuksen yhteydessä. Jostain olen taas lukenut, että totuus, kauneus ja joku kolmas (en nyt muista mikä) olisivat tällaisia.

Lisäksi luin Uusi Tie -lehdestä (8-9/2023) hiljattain J. J. Aleksi Markkasen kolumnin, jossa oltiin minusta oivaltavasti sitä mieltä, että "Neutraalia maaperää, eräänlaista arvojen ei-kenenkään maata, ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kaikki maa on merkitty arvojen viireillä."

Muistelin, että Timo Eskolalla oli myös aiheesta sanottavaa ja löysin Perusta-lehdessä ilmestyneen jutun "Timo Eskola: Jälkikristillisyyden syvetessä arvokonflikti kärjistyy" (https://www.perustalehti.fi/2022/06/jalkikristillisyyden-syvetessa-arvokonflikti-karjistyy/). Teksti ainakin vilisee nykyajan termejä feminismista wokeen ja gender-ideologiaan sekä postmoderniin.

Onhan tässä miettimistä, etenkin kun kristitty ihminen on tavallaan sekoitusta kaikenlaisia vaikutteita ja arvojakin, eikä kaikista asioista selvästikään ole yksimielisyyttä. Maailma vaikutteineen ja ideologioineen vaikuttaa jotenkin kristittyynkin (vaikka vastarintaa lisäten), eikä Raamatusta nähdäkseni löydy suoria tai helppoja vastauksia kaikkiin arvokysymyksiin.

Tämä näkyy varmaankin myös vaalien äänestyskäyttäytymisessä ja siinä että kristittyjä poliitikkojakin löytyy eri puolueista. Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt muistuu myös mieleen, hän käsitteli liberaalien ja konservatiivien moraalien kulmakivien eroja, jotka näkyvät varmaan kristityissäkin (blogikirjoitus aiheesta: https://worldaccordingtomatti.blog/2019/02/19/moraalin-kulmakivet-jonathan-haidt-the-righteous-mind-2012/). Luomakunnassa ja ihmisissä on eroja.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 30.03.23 - klo:19:59
Tää ihmisten erilaisuus haittaa ohjetta kristityille olla yhtä. Erityisesti vieraan jumalan  palvonnasta eroon pääseminen on vaikeaa, aikansa kestää. Ja oman kodin perintö kaikella lailla seuraa elämässä, siitäkään ei ole helppo päästä eroon, jos tarvetta vaikka olisi. Jotkut sopeutuvat helpommin kuin toiset. Kuinka näennäistä yhteispeli usein onkaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Paulus - 30.03.23 - klo:20:56
Joskus tuntuu siltä, että pahin kristittyjen yhteyden este on "kristillisyys".   :-\ :-\ :-\
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 31.03.23 - klo:14:18
Pauluksella on pointti. Kristittyjen ei tarvitse olla eri mieltä posmodernismin esille tuomista "arvoista". Osataan riidella ilman niitäkin. ???

Mutta joo Korpimalla hyvä viesti siihen, miten haastellista on tavallaan seistä oman vakaumuksensa puolesta.
Se kai tulee näkyviin ihan päivittäisessä elämässä. Jotenkin tuo tuli mieleen. Eli ihminen ristiriitainen jo ihan yksin ollessaan. 

Se on totta että yleinen mielipide on hirveän polarisoitunut ja sanaan kristinusko todella liitetään vaikkapa rasismi, äärioikeistolaisuus, natinalismi jne.  Eli ihmiset kuuntelevat ja antavat median vaikuttaa käsityksiin ihan kritiikittömästi.

Todella hajanaisia ajatuksia minulta. ::)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 31.03.23 - klo:16:44
Onhan kristittyjä epäilemättä moneen lähtöön, mutta onneksi Raamatussa on yhteistä ja olennaista ohjeistusta. Toki sitten heti tulee tulkinnallisia erimielisyyksiä eli ihmisten oma ajattelu vaikuttaa siihen, miten Raamattua ja Jumalan tahtoa tulkitaan.

Perusteluita voi löytää moneen tilanteeseen, eikä ole aina helppo sanoa, miten Jumala on ajatellut asiat. Eli sitten teologiaa (ihmisten ajattelua) löytyy moneen lähtöön. Kuppikuntia ja erimielisyyksiä syntyy pienestä ja suuresta helposti, toisaalta totuus on myös jotakin - ja usein ihmiset ovat vakuuttuneita siitä, että juuri he ovat oikeassa.

Hieman tätä samaa tunnistin itsessäni, kun mietin miten kristityn "tulisi äänestää". Vähän tällä tavoin: "Minähän olen miettinyt asioita, joten kaikkien tulisi tietysti äänestää kuin minä." Aikamoista jyrämäisyyttä ja oma napa ensin -ajattelua voi siis olla. Ehkä järkevämpi tapa ajatella on tunnistaa että ihmisiä (kristittyjäkin) on erilaisia ja heidän arvoperustansa ovat yhtä arvokkaita kuin omani. Vaikka en olisikaan samaa mieltä. Kaikesta ei ole Jumalan käskyä.

Kristinusko ja arvot ovat kyllä kai vähän anakronismi, sillä arvo-käsite on niin tuore. Raamatussa ei ole "arvoja", vaan esimerkiksi Jumalan käskyjä. Ja esimerkiksi lähimmäisenrakkautta voinee ajaa erilaisilla arvoilla ja vaikka politiikoilla, miten sitten asiat näkeekin. Minkälainen tuomio sitten tästä tulee viimeisellä tuomiolla (ja kuka osaa parhaiten), en osaa sanoa.

Lisäys: tuli mieleen vielä Bruce Charltonin litmus-testit (haku blogista tuolla sanalla: https://charltonteaching.blogspot.com/search?q=litmus+test=), joissa hän esittelee omia tulkintojaan nykymaailman arvoista (totuus ja Jumalan tahto vs. vastakohta). Yksi ensimmäisistä hakutuloksista, joka tuli vastaan on hänen kritiikkinsä seksuaalista vallankumousta ja älykkyystutkimuksen kriitikkoja kohtaan (linkki: https://charltonteaching.blogspot.com/2013/08/iq-research-sexual-revolution-and.html). Tässähän selkeästi seksuaalinen vallankumous on Raamatun seksuaalietiikkaa vastaan, lisäksi Raamatun ulkopuolelta hän esittää myös minusta järkeviä pointteja siitä että älykkyystutkimus on vain arkijärjen systematisointia ja sen kriitikoilla on epätotuudelliset ideologiset motiivit. Tämä tuo esille sen, että usein erilaiset (vaikka kommunistiset) ideologiat pyrkivät jopa tuhoamaan kristinuskon maailmasta, vainoa esiintyy. Joidenkin ihmisten näkökulma maailmaan (sisältäen arvot) on siis hyvin ideologinen ja tällä areenalla kristittykin joutuu osin toimimaan. Toisaalta luin joskus tekstiä, jossa kristinuskokin oli esitetty vain yhdeksi ideologiaksi. Onneksi näin ei ole ja uskoakin voi olla.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 01.04.23 - klo:14:41
Siirsin viestin vanhaan ketjuun "Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.": http://puimatanner.net/index.php?topic=957.msg61595#msg61595
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 01.04.23 - klo:15:51
Aloin vastaamaan Korpimalle eilen illalla, mutta kesken kiireessä...
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 06.04.23 - klo:15:42
Se on totta että yleinen mielipide on hirveän polarisoitunut ja sanaan kristinusko todella liitetään vaikkapa rasismi, äärioikeistolaisuus, natinalismi jne.  Eli ihmiset kuuntelevat ja antavat median vaikuttaa käsityksiin ihan kritiikittömästi.

Tämä teema tuli mieleen, kun luin GunnerQ:n äskettäistä kirjoitusta "mielenhallinnasta" (https://gunnerq2.com/answering-mr-charltons-question-about-how-the-mind-control-works/).

Lainaus
Näin ihmisten käyttäytymistä ja ajatuksia hallitaan. Samaa valhetta toistetaan kaikkialla, villit naiset (feral women) pakottavat noudattamaan sitä ja vertaispaine vahvistaa sitä joka päivä yhä enemmän. Sitten on uskonnon, idealismin tai kaiken aineellisen alueen ulkopuolisen romahdus. Miehet kamppailevat vain pitääkseen kiinni hyväksymättömästä uskomuksesta, saati sitten sen ruokkimisesta ja puolustamisesta. Ja lopuksi, rangaistus väärinkäytöksistä on yhä varmempi... sääntöjen noudattamisestä kieltäytyminen tallennetaan pysyvästi sosiaaliseen mediaan. (Tästä syystä vasemmisto säikähti Muskin Twitterin haltuunottoa.) Kustannukset tällaisesta totalitaarisesta järjestelmästä irtautumisesta kasvavat päivittäin. Se alkaa siitä, että naisille sanotaan "ei", kasvaa yhdessä yössä sosiaaliseen hylkäämiseen ja voi jo nyt maksaa työpaikan tai pahempaa.

Tarvitaan ERITTÄIN vahvaa vakaumusta, jotta tuosta systeemistä pääsee itse irti, ja vieläpä hyvin varhaisessa vaiheessa irtipääsyä. Mutta on olemassa perinteinen oikotie: marttyyrius.

Translated with www.DeepL.com/Translator (free version)

Itsekin olen miettinyt hieman samoilla linjoilla, siis siinä että kristinusko on jo melko valtakulttuurin vastaista. Kuka kontrolloi mediaa, kontrolloi ihmisten ajatuksia, tästä syystä esimerkiksi Amerikoissa CIA on vaikuttanut mediaan voimakkaasti (mielenkiintoinen juttu sikäläisistä median ja valtion suhteista: https://www.lewrockwell.com/2023/04/no_author/fake-news-curated-by-the-deep-state-government-spin-doctors-control-the-news-cycle/). Tosin ydinasiat ovat ydinasioita (kuten Jeesuksen ylösnousemus), enkä sanoisi etteikö liberaali/vasemmistolainen uskova voisi pelastua, joka kopioi kaikki uskomuksensa suoraan valtamediasta, eikä kyseenalaista mitään. "Kriittinen ajattelu" tuskin on pelastuksen ehto - lampaita kuitenkin olemme.

Toki blogimaailmasta löytää vaihtoehtoja ja mielenkiintoisia näkemyksiä sekä perusteluja muille kuin valtavirran näkemyksille. Usein ne kuitenkin liittyvät politiikkaan ja vastaaviin kysymyksiin - tietysti yhteiskunta ja uskonto ovat jotenkin yhteydessä ja totuuden puhuminen tai Raamatun ilmoituksesta kiinni pitäminen voi johtaa ongelmiin tai hankauksiin.

Enkä tiedä, miten Jumala näkee asiat: ovatko "känkkäränkkäabsolutistit" ja Raamattua kirjaimellisesti lukevat sekä maailmaan hyvin kriittisesti suhtautuvat "vähemmän huonoja" kuin iloisesti maailman tuulia haistelevat ja niihin mukautuvat rakkautta korostavat liberaalit? Rakkaus kuitenkin peittää paljotkin synnit. Kaikenlaisia ihmisiä on, joilla on eri tapoja suhtautua ajatuksiin ja tulkinta Raamattua. Mitä vaikkapa Paavali ajattelisi tästä -kysymys tulee välillä mieleen, mutta vaikea tietää, mitä hän sanoisi nykymaailmaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 07.04.23 - klo:15:31
Törmäsin heppuun nimeltä Robert Conquest (Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Conquest) ja hänen "politiikan lakeihinsa".

1. Yleisesti ottaen jokainen on taantumuksellinen asioissa, joista hän tietää.
2. Jokaista järjestöä näyttävät johtavan sen vastustajien salaiset agentit.

Varmaankin nämä pätevät jossakin määrin ihmisten hengellisiin asioihin ja kirkkopolitiikkaankin. Voisi ajatella ensimmäiseen kohtaan, että Raamatun ilmoitus on todella hyvin perusteltu/korkealta annettu ja sitä vastoin meneminen olisi suurta riskinottoa (Chestertonin aita eli Chesterton's fence tulee mieleen: "Periaate, jonka mukaan uudistuksia ei pidä tehdä ennen kuin nykyisten asioiden taustalla olevat syyt on ymmärretty.").

Toisaalta ajattelin kakkoskohtaan, että kirkko (no, ev. lut., miksei yleisemminkin, koko kirkko) on kuitenkin aika hyvässäkin kunnossa tietyssä mielessä. Eikä kirkonkaan johto ole kääntänyt kaikkea täysin päinvastoin. "Chrislamia" eli joskus vastaan tullutta kristinuskon ja islamin sekoittamista ei esim. ole tapahtunut. Joskus joidenkin keskiaikaisten paavien aikana meno oli tietyissä suhteissa todella hurjaa.

Lisäksi tuolla Wikipedia-sivulla on vielä kolmaskin "laki": "Mikä tahansa järjestö, joka ei ole nimenomaisesti oikeistolainen, muuttuu ennemmin tai myöhemmin vasemmistolaiseksi." Mitäköhän muutoksia kirkkoon voi/voisi (vielä) tapahtua tämän perusteella?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 03.05.23 - klo:16:21
Katselin Suomen teologisen instituutin videon "Tiililä-seura: Lauri Vartiainen - Herätysliikkeet kirkossa vai vaihtoehto kirkolle?" (https://www.youtube.com/watch?v=qVHPsceNa-Y - 1t 19 min).

Mielenkiintoisia ja selvästi asiaan perehtyneitä huomioita kirkon ja herätysliikkeiden välisistä suhteista ja Suomen hengellisestä kentästä, joka ei itselleni ole varsinaisesti kovinkaan tuttu. Sivutaan myös politiikkaa ja arvokysymyksiä.

Hauska kysymys esitetään kohdassa noin 29:08: "Miksi ihmeessä perussuomalainen seurakunta-aktiivi menisi viikko toisensa jälkeen kirkkoon kuuntelemaan vihervasemmistolaista julistusta?"
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 04.05.23 - klo:03:52
Hyvä kysymys :)
Aihe on minulle tuttu, koska tulin uskoon luterilaisen herätysliikkeen parissa.

Olen joskus ajatellut, että ilman tuota taustani en todellakaan tietäisi syytä olla lut. kirkon jäsen.

Mielenkiintoinen puheenvuoro. Ja käsittelee tätä aikaa. Jatkan kuuntelua toiste.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 04.05.23 - klo:13:32
Itse en osaisi oikein määritellä selvästi itseäni Suomen kristillisellä kentällä, joskin varmaan olen aika perusluterilainen - tosin siinä mielessä että en ole selvittänyt juurta jaksain eri kirkkojen eroja tai päätynyt johonkin täsmälliseen opilliseen näkemykseen.

Luterilaisuus on "tarpeeksi hyvä", enkä ole vielä miettinyt ovatko vaikka naispappeus- tai homovihkimyskysymykset kuinka merkittäviä. Olen käynyt ehtoollisella naispapin... ööö, suorittamana? Mikäköhän sana tuohon sopisi paremmin, vähän on joskus sopivat termit hakusessa? Enkä ole kuullut vielä yhtään kovin poliittista saarnaa, joskin muistaakseni yhdessä joskus kuulemassani hieman epäilyttävästi pidettiin ilmastotutkijoita nykyajan profeettoina.

Eli pitäisikö katsella muita vaihtoehtoja? Näen kuitenkin Kristuksen, kristityn kansan ja Raamatun tärkeinä ja detaljit ovat vähän niin kuin detaljeja. Toki johonkin pitää rajoja vetää, mutta yleensä näen kaikki kristityt kuitenkin kristittyinä opillisista eroista riippumatta. "Liberaalit ja vihervasemmistolaisetkin ovat ihmisiä." Jumala voi johtaa meitä totuuteen ja rakkauteen, joka ei välttämättä ole poliittista lajia.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 04.05.23 - klo:23:40
Juu en minäkään ole koskaan "vaihtanut" seurakuntaa. Jotenkin tuntuu, että jos Jumala on kutsunut minut tietyn seurakunnan kautta, niin miksi siitä lähtisin.
Itse siis tulin uskoon luterilaisen herätyskristillisyyden parissa.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Malakia - 05.05.23 - klo:08:53
Minä olen luterilainen taustaltani ja myös "opiltani". Tosin nykypäivänä tuon "opin" joutuu kyllä erikseen täsmentämään, sillä "luterilaisuuden" alla on niin eri lailla ajattelevia ja uskovia, ja ei-uskovia,ihmisiä.

En kannata ns.naispappeutta, enkä tietenkään homoparien siunaamista, saati vihkimistä, kirkon työntekijöiden välityksellä.

Maallistuminen on edennyt niin pitkällä etten itse usko mihinkään "takaisin paluuseen" luterilaisuudessa, vaan ryhmien tiet haarautuvat edelleen yhä kauemmaksi toisistaan.

Monissa profetioissakin sanoma on ollut sama ; tie kapenee koko ajan loppua kohden.

Olen eronnut ev.lut.kirkosta vuonna 2011. Pääsyynä eroamiseeni oli juuri tuo kirkon välinpitämätön, ja arvoliberaali suhtautuminen homouteen. Eroaminen ei tuntunut hyvältä mutta ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja.

En ole silti hylännyt luterilaista kirkkoa siinä mielessä että tunnustan oikeaksi ev.lut. teologian, eli tunnuskirjat, "pääosiltaan", sanon näin koska en muista kaikkia detaljea ulkoa tunnuskirjoista.

Olen myös joka viikko kirkossa kokoontuvassa aamurukousryhmässä, ja rukoilemme siis kirkko salissa, ja ei meitä siellä paljoa ole, yleensä kaksi, tai jos on oikein ruuhkaa niin 3-4 henkilöä.

Henkilö, joka siellä yhtenä päivänä viikossa on kanssani rukoilemassa klo.8-10, on helluntaiseurakunnan jäsen, alkuperäiseltä taustaltaan kyllä luterilainen,mutta siirtynyt vuosikymmeniä sitten helluntaiseurakuntaan.

Olen aika yhteiskristillinen arkielämässä vaikka teologiassa olenkin ns.tiukkapipo.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 05.05.23 - klo:10:26
Hieno kirjoitus Malakialta.👍👍👍
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 05.05.23 - klo:13:54
En minäkään hyväksi naispappeutta tai homoutta Raamatun mukaisina käyttäytymistapoina.
Mutta joo, vaikea kääntää selkäänsä kirkolle, joka on selvästi ollut kristinuskon edustaja kotimaassa vuosikymmenet tai vuosisadat.
Nyt se on lähtenyt seilailemaan johtajuudeltaan täysin omille teilleen, joten vaikea on sitä nähdä kristinuskon edustajana enää.

Puhuja Korpiman videossa sanoi, että Suomi on yhden sukupolven päässä siitä että on pakanallinen maa. :(
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 05.05.23 - klo:14:17
Tässä vähän pidemmästi - tai ehkä turhankin pitkään - ajatuksia. Tarve TL;DR-tiivistelmälle tulee vähän mieleen, jos ei jaksa lukea...

Mielenkiintoisia näkökulmia tuossa edellä evankelis-luterilaisen kirkon kehitykseen ja eri kiisteltyihin kantoihin (naispapit, homovihkimiset). Itse olen myös omissa hengellis-uskonnollisissa kannoissani nk. klassisen kristinuskon kannalla ja sitä mieltä, että modernit kotkotukset (mukaan lukien nk. liberaaliteologia) johtavat lähinnä huonompaan – elleivät peräti katastrofiin, rappioon ja luopumukseen. Toisin sanoen vanhassa vara parempi ja nk. ”lopun aikoina” kaikki perinteet ja totuudet kääntyvät ylösalaisin. Valkoinen mustaksi, musta valkoiseksi. Tähän ei tulisi mukautua, vaan pitäytyä vanhassa totuudessa. Olenkin jonkin verran tarkoituksella etsinyt ja lukenut tekstejä, jotka suhtautuvat viime aikojen kehitykseen kriittisesti (saatan myös luonteeltani olla vastarannankiiski, ei-sovinnollinen). Kehitys ja uudistaminen ei ole aina parempaan suuntaan, vaan lähinnä päinvastoin. Ihmisiä ja luotuja olentuja liberaalitkin kuitenkin ovat, ja ehkä heissä on paljonkin hyvää – myös heitä pitäisi rakastaa totuudessa. Vakaumusten tuomitseminen ja arvokysymysten käsittely voi johtaa itsessäni turhaan kovuuteen ja hampaiden irvistelyyn, mikä tuskin on hyväksi. Rakkaus ja totuus on joskus hieman hankala yhdistää, tai siltä ainakin se tuntuu.

Toisaalta en pidä itseäni maailman parhaana hengellisten kysymysten asiantuntijana, kaukana siitä. Oma ajatteluprosessini ei kenties ole maailman selkein tai totuudellisin, joten pidän vaikeana ”päsmäröidä” muiden teologiaa tai näkökantoja. Tai julistaa omia kantojani ja tulkintoja viimeiseksi totuudeksi - tai aina edes täysin koherenteiksi. Onneksi en ole pappi tai arkkipiispa, jonka ”pitäisi tietää” tai muodostaa laajempia kannanottoja, vaan lähinnä rivikristitty. Oma uskoni ei myöskään ole kovin opillista tai täsmällistä ajattelua, vaan ehkä enemmänkin nykyään maailmankuvallista: uskoa siihen, että todellisuus koostuu myös ”hengellisistä komponenteista” sekä vaikutuksista tai voimista ja että se on Jumalan tarkoituksella luoma.

Raamattu on tärkeä, mutta monet teologiset kiistat ja opit ovat itselleni hieman toissijaisia, vaikka varmasti niillä on oma arvonsa ja käyttötarkoituksensa etenkin korkeammilla päätöstasoilla ja linjanvedossa. En ole edes lukenut evankelisluterilaisia tunnustuskirjoja, mutta toivottavasti ne on hyvin ja raamatullisesti ajateltu ja muotoiltu. Oma tavoitteeni on, että saisin edes uskon perusasiat kuntoon ja pidetyksi mielessä. Tästä syystä on vaikea täysin tuomita esim. naispappeuteen tai homovihkimisiin positiivisesti suhtautuvia tai niitä kannattavia ihmisiä: hekin ovat Jeesukseen uskovia, heissä on Pyhä Henki ja he saattavat olla huomattavan paljon parempia ajattelijoita ja rakkaudellisempia ihmisiä kuin itse olen. Jos itse saisin päättää, niin näitä muotivirtauksia vastustettaisiin ja pidettäisiin kiinni Raamatun ilmoituksesta. Mutta en ole päättämässä, enkä ole varma miten suurina kysymyksiä Jumala nämä näkee tai milloin uskovan pitäisi nosta kytkintä ”luopiokirkosta”. Itse olen tyytyväinen, että jonkinlainen (ev. lut.) kirkko on edes olemassa vielä: ehkä se on osin maailmallistunut, muttei vielä aivan täysin ja totaalisesti. Pahempaakin voisin kuvitella. Ja onneksi vaihtoehtojakin on runsaasti, jos näyttää siltä että maailmallisuus on edennyt jo liian pitkälle.

Mielenkiintoinen ajatus tuli mieleen myös, kun pohdin ruokaillessani Vanhan testamentin roolia ja sen ”tarinoiden sisäistämistä” osaksi hengellistä maailmankuvaa. Kun lukee VT:n tarinoita ja ne ovat jossakin määrin mielessä ja muistissa, niin pyhyys ja sen vakavasti otettavuus tulevat esille selvemmin kuin maallistuneessa nykymaailmassa eläessä. Jos eläisi muinaisessa Israelissa, niin ”liberaalit ideat” eivät välttämättä kuulostaisi hyviltä – seurauksena voisi olla kuolema, kuten usein kävi (esim. väärin uhraajat, Ussa ja arkin koskettaminen tai Moosesta vastaan kapinoijien syöksy avautuneeseen maahan). Jumalan, pyhyyden ja Jumalan  tahdon sekä Jumalan pelon ottaa eri tavalla vakavasti, jos nämä muistaa. Toisaalta tiettävästi (missään?) kirkossa ei ole tapahtunut esimerkiksi naispappeuden takia Jumalan aiheuttamaa tuhoa ja hävitystä, eli en tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Ajatuksena tämä on kuitenkin mielenkiintoinen: miten ajattelee, mitä muistaa ja mitä tulkintoja tekee? Vaihtoehtoja on monia, aivoja on erilaisia. Historia muuttuu – ehkä joskus jopa kehittyy –  ja kristilliset perinteet ovat kuitenkin säilyneet ehkä jopa yllättävänkin pitkän aikaa verrattuna kaikenlaiseen muuhun muutokseen. Liberaaliutta tässä määrin on tietääkseni ollut vasta viime aikoina.

Ja onhan todennäköisesti niin, että kyseiset kristilliset perinteet ja perinteisen, klassisen uskon vakavasti ottavat kirkkokunnat ja uskovat säilyvät, liberaalit taas hiipuvat nopeasti pois. Jos asiat ja uskon ottaa vakavasti, niin niihin perehtyy ja niitä haluaa noudattaa parhaansa mukaan, kun taas ulkomaailman vaikutteille liian alttiit voivat pudota pois ja liuentua osaksi yhä pakanallisemmaksi muuttuvaa muuta maailmaa. Jumala vai muu maailma – kahtiajakoisuus pätee länsimaissakin yhä enenevässä määrin. Otaksuttavasti kristinuskosta tulee piakkoin vastakulttuuria, mutta toivottavasti maailma ei sentään etene lapsiuhrien suuntaan (ehkä abortit ja "sukupuolenvaihdokset" voidaan jo nähdä sellaisina), vaikka ”totuuden jälkeisestä maailmasta” on jo puhuttu.

Onko totuudella, kauneudella ja muulla hyvällä ja ylevällä enää vakavasti otettavaa merkitystä, jos kristinuskon tarjoamasta horisontista, kompassista ja maailmanselityksestä luovutaan? Jälkikristillisessä maailmassa standardeja ei ole (tai ne ovat vastakkaiset), rappio etenee vapaasti ja ihmisyyden huonoimmat puolet pulppuavat valtoimenaan – moraalinen selkäranka ja ylempi toivon ja merkityksellisyyden näköala murenee. Uskon vaihtoehto on kuitenkin edelleen mahdollinen, miksei laajemman hengellisen herätyksenkin. Kristinuskon olennainen hyvä puoli on kuitenkin se, että se on totta ja vakaa perusta elää ja toimia positiivisesti yhteiskunnan osana, tilapäistä muurahaiskekoa rakentaen ja parempaa odottaen ja toivoen. Maailma ja ihminen on tilapäistä, Kristus ei.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 05.05.23 - klo:17:01
Paikkakunta jossa asun sai uuden kirkkoherran joka kannattaa homojen vihkimistä kirkossa. Eläköityvä kirkkoherra ei sitä kannattanut ja meidän herätysliikeseurakunnalla olikin yhteistoimintaa luterilaisten kanssa, oletan että tämä tuo muutoksen.
Onhan se uskomattoman rajua kun kirkkoherra kannattaa synnin tuomista seurakunnan toimintaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 06.05.23 - klo:14:33
Vastaan Korpiman viestiin.
Ei kenenkään ajattelu ole niin täydellistä, että siitä pitäisi tehdä oppi, mutta kukin ajattelemme asioita omilla aivoillamme.
Siihen kai keskustelut netissä ja muuallakin perustuu.

Monta kertaa olen miettinyt, että minkälaisen prosessin kautta sinä tulit uskoon. :)
Mutta en ole rohjennut kysyä.
Helposti ajattelee kun on ollut tosi kauan uskossa, että tuskin ihmisiä enää edes tulee uskoon. Silti Jumala jokaisessa sukupolvessa kutsuu ihmisiä luokseen.
Sekin on ihmeellistä.

Mutta joo, taas sanoit viimeisessä lauseessa sen ytimen: "  Maailma ja ihminen on tilapäistä, Kristus ei."
Paavali sanoi Kolossalaiskirjeessä saman asian selvästi. Harmi kun en muista jaetta tarkkaan.
Ja Jeesus sanoi itsestään että hän totuus.



Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 06.05.23 - klo:17:18
Monta kertaa olen miettinyt, että minkälaisen prosessin kautta sinä tulit uskoon. :)
Mutta en ole rohjennut kysyä.

Joo, voinhan kirjoitella siitä jossakin välissä. Täytyy hieman koota ajatuksia ja muistella muistikuvia.

Helposti ajattelee kun on ollut tosi kauan uskossa, että tuskin ihmisiä enää edes tulee uskoon. Silti Jumala jokaisessa sukupolvessa kutsuu ihmisiä luokseen.
Sekin on ihmeellistä.

Tässä suhteessa kristillisten mediatuotteiden seuraamisesta (vaikkapa Uusi Tie -lehti, jota tilaan) on hyötyä. Kuulee ihmisten tarinoista ja uskoontulosta. Kristillistä elämää on laajalla skaalalla olemassa "tuolla ulkona" (ja oman päänkin sisällä jotakin). Hyödyllistä etenkin ei niin kovin sosiaaliselle itselleni.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 07.05.23 - klo:17:07
Juu totta. Minullekin tuli Uuden Tien verkkolehti, mutta olen ollut laiska uudistamaan tilausta.
Pitäisi tehdä se.

Ja joskus seurakunnassa vierailee jonkun järjestön edustajia jotka ovat nuoria ja innokkaita evankelioimaan. Sekin on silmät avaava kokemus.

Joku aika sitten seurakunnassa vieraili jonkinlainen Sports Ministry, jossa nuoret ja nuoret aikuiset palvelevat auttamalla seurakuntia järjestämään lapsille ja nuorille urheiluleirejä, missä myös kerrotaan evankeliumi ja on muutakin hengellistä toimintaa urheilun lisäksi.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 10.05.23 - klo:17:23
Uuden Tiestä tuli mieleeni nostaa esille lehden 14-15/2023 jutusta "Eläkää toisin kuin tämä maailma" (poimintoja efesolaiskirjeestä) kohta:

"Kenties nolompaa on kuitenkin se, jos maailman ihmiset osoittautuvat meitä kristittyjä lempeämmiksi, ystävällisemmiksi ja kiitollisemmiksi. Osoittaudumme tekopyhiksi, jos haastamme herkästi riitaa ja päästelemme suustamme valkoisia valheita."

Tämähän pitää sinänsä ihan paikkansa, tuli kuitenkin mieleeni että nuo ominaisuudet eivät tule kaikille helposti, eivätkä ole luontaisia. Kuinka paljon Pyhä Henki vaikuttaa ja mikä on omalla vastuulla, jolloin jokin psykoterapia tai self-help tulisi ehkä kyseeseen?

Miten hyvin onnistuu itsensä kehittäminen tahdonvoimalla tai päätöksillä, esim. "tänä vuonna päätän olla ystävällisempi ja lempeämpi?" Vai miten asiaa pitäisi lähestyä? Itse tarkkailen itseäni ja toimintaani aika useinkin, mutta en tiedä johtaako tämä hyviin tai toivottuihin tuloksiin.

Tulee mieleen jokin C. S. Lewisin lausuma, jonka mukaan (muistaakseni) Pyhä Henki voi nostaa kristittyjen "tasoa", mutta tämä on suhteessa enemmänkin kristityn lähtötasoon. Maailmassa voi silti olla paljon parempia ihmisiä näissä suhteissa, jotka eivät ole kristittyjä. Tietysti olisi hienoa, jos kristityn voisi tunnistaa noista hyveistä, mutta vaikea sanoa onko asia niin.

Lisäksi valkoisiin valheisiin liittyen muistan jonkin tv-ykkösen Prisman tms. dokumentin, jossa mitattiin valehtelua (valkoisia valheita arjessa ym.) ja mukana oli pappi. Hän ei tainnut erota muista mitenkään. Näissä hyveissä kehittyminen ei siis ole aina itsestään selvää.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 11.05.23 - klo:14:14
Hengelliseltä kannalta katsottuna Korpiman pohdintaan itselle tule mieleen henkilökohtainen kokemukseni.
Joskus 2000 luvulla satuin lukemaan Raamatusta sitä 2.Korinttolaiskirjeen kohtaan missä Paavali puhuu että uskovana joudumme Kristuksen tuomioistimen eteen.

Kun luin sen, sain ikäänkuin välähdyksenomaisen näyn Kristuksesta valtaistuimella. Hänen koko olemuksensa huokui valtavaa rauhallisuutta, nöyryyttä, hiljaisuutta. Ja jotenkin huomasin reagoivani siihen siten, että tajusin inhmillisen luonteeni vastakkaisuuden Hänen luonteensa suhteen ja ymmärsin, että se kaikki "meluisuus" mitä itsessäni näin oli todella Hänen luonnettaan vastaan ja syntiä.

Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ja se antoi minulle niinkuin standardin sydämeeni missä menee raja oman syntisen ihmisyyden ja uuden luomuksen välillä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 11.05.23 - klo:16:19
Kuulostaa vaikuttavalta! Varmasti tuollainen jättää positiivisen jäljen.

Itse voin vain hieman kuvitella, miltä se voisi näyttää.

Ja onhan se totta, että ainakin omaa egoa, meluisuutta, pätemistä sun muuta on varmasti jäljellä rutkasti ja riittämiin. Lihan, huonon ajatusmaailman ja käyttäytymisen kurissapidossa on tekemistä. Maailmallista minua on jäljellä ja se näkyy monissa tilanteissa: esim. veljessuhteessani huomasin edelleen vanhoja huonoja "kilpailullisia" ja tylyjä asenteita, en sopuisaa rakentavuutta ja lempeyttä.

Nöyryyttäkin pitäisi olla, mutta sitä ei aina löydy.

Eli kamppailu syntistä luontoa vastaan tuntuu ainakin omassa tapauksessani melkoisen jatkuvalta. Ehkä välillä - tai aikaa myöten - pienet voitotkin ovat mahdollisia?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 12.05.23 - klo:13:58
Niin. Ei sieltä oman nutun alta paljon hyvää löydy. Varsinkin jos on vaikeassa tilanteessa ja näkee toiset ihmiset olevan itseä vastaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 12.05.23 - klo:15:38
Onneksi tuntuu ainakin itsestäni siltä, että Pyhä Henki on kyllä antanut todellakin kivisydämen tilalle lihasydämen (vai miten se meni).

Olen paljon rakkaudellisempi ja hyväntahtoisempi kuin ennen uskoontuloa, mutta varmasti on silti vielä paljon tekemistä.

Onhan (maskuliininen) maailma ja sosialisaatio kovuutta ja kilpailua korostava. Statushierarkiassa tulisi pärjätä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 18.05.23 - klo:11:54
Heleätä helatorstaita! Raikas, sateen ja tuulen puhdistama ilma, helteestä ei tietoakaan. Puista pudonneita oksia taas piha täynnä.
Helatorstaista tulee aina mieleen valkopukuiset miehet, enkelit, jotka moittivaan sävyyn puhuttelivat opetuslapsia, jotka tuijottelivat taivaalle.  ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänet taivaaseen menevän.”  Tuo raamatunkohta on lisäksi todella helppo muistaa: Ap.t.: 1:11. Enkeleillä oli tärkeä tehtävä julistaa ihmisille ilosanomaa Jeesuksen takaisintulosta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 18.05.23 - klo:14:14
Onneksi tuntuu ainakin itsestäni siltä, että Pyhä Henki on kyllä antanut todellakin kivisydämen tilalle lihasydämen (vai miten se meni).

Olen paljon rakkaudellisempi ja hyväntahtoisempi kuin ennen uskoontuloa, mutta varmasti on silti vielä paljon tekemistä.

Onhan (maskuliininen) maailma ja sosialisaatio kovuutta ja kilpailua korostava. Statushierarkiassa tulisi pärjätä.

Juu noin se taisi mennä. Tuli laulu mieleen, mitä lauloin lähess 12 vuotta karismaattisessa katolisessa rukouspiirissä.
Laitan tähän. Kehotetaanhan Raamatussakin ilmaisemaan uskoa ja kiitosta hengellisillä lauluilla. Jossain Paavalin kirjeessä muistaakseni.

"...puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle,
20. kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä."

Ef. 5:19.

Vähän tökerö kuvitus suomalaisen makuun. Tai ei se ihan kauhea olekaan. Laulun tekijä on Jim Cowan, katolinen uskova laulun tekijä.

Otin sen linkin pois. Parempi versio on alempana viestissäni.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 18.05.23 - klo:14:21
Helatorstaista tulee aina mieleen valkopukuiset miehet, enkelit, jotka moittivaan sävyyn puhuttelivat opetuslapsia, jotka tuijottelivat taivaalle.  ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänet taivaaseen menevän.”  Tuo raamatunkohta on lisäksi todella helppo muistaa: Ap.t.: 1:11. Enkeleillä oli tärkeä tehtävä julistaa ihmisille ilosanomaa Jeesuksen takaisintulosta.

Tämä tuli sopivasti, huokailin äsken juuri vähän samaan tyyliin taivaalle katsellessani ennen kuin luin tämän.  :D
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 19.05.23 - klo:16:53
Vähän tökerö kuvitus suomalaisen makuun. Tai ei se ihan kauhea olekaan. Laulun tekijä on Jim Cowan, katolinen uskova laulun tekijä.
https://www.youtube.com/watch?v=Z7HzR1OTsXQ&t=4s

Täytyy myöntää (ajatussynniksi), että tuli kyllä mieleen noloja ja negatiivisia ajatuksia tuosta kuvituksesta. Jeesuksen kasvokuvasta siis (esim. videon kohta 30 sek), jossa hänet kuvattiin melko "pretty boy" -tyypiksi. "Jeesus on nolo tai feminiininen tai kitch" ja vielä pahempaa, naureskelua.

Eihän siis Jeesus tietenkään varsinaisesti ole nolo, mutta onhan kuvauksellekin naureskelu rumaa ja jotenkin liittyy kuitenkin häneenkin. Naureskelen vahingossa Jeesukselle ja pilkkaan? Hyi ja hui! Ja kauhea ajatus, mitä jos näenkin oikean Jeesuksen (kuvassa tai sitten joskus) ja jotenkin hihittelen tahattomasti. Ei hyvä. Argh ja voi! Pyhä hahmo ja mikä reaktio...

Suhtaudun Jeesuksen esittämiseen ja kasvokuviin näemmä joskus hieman neuroottisesti, mutta reaktiokaan ei ollut kaunista katseltavaa... Kauheata, aina tulee uutta syntiä ja oudon vahvoja reaktioita, kun tulee vastaan uusia tilanteita. Pitäisi ehkä siedättää itseään Jeesus-esityksiin ja -taiteeseen. "Voi näyttää miltä vain, ei haittaa."

Laulu itsessään oli ihan OK ja rentouttava tunnelma.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 20.05.23 - klo:02:10
Löysin paremman version.  :)
https://www.youtube.com/watch?v=5GvZiMGFhYU

Otin pois sen toisen linkin.
Tämä sopii suomalaiselle mentaliteetille paremmin. :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 20.05.23 - klo:11:08
Tuossa oli alussa jokin kanavan intro, mietin että onko laulusta tehty pop-versio vai mitä... Meni ohi äkkiä kuitenkin.

Mutta tuollainen vesiteemainen tausta on ehkä neutraalimpi, eikä aiheuttanut itsessäni hepulia. Kiitoksia!

Musiikista puheenollen olen kotimaisen Radio Dein lisäksi joskus kuunnellut amerikkalaisen CBN:n Selah-kanavaa (https://www1.cbn.com/sites/all/libraries/radio/radio_player.php?station=selah&mode=expanded), jossa on instrumentaalimusiikkia taustamusiikiksi. Muitakin kanavia tuolla on. Aika paljon kanavamainoksia kyllä.

Ylen klassista (https://areena.yle.fi/podcastit/ohjelmat/57-llL6Y4blL) tulee myös kuunneltua taustalla, joskus harvemmin sielläkin on kristillisiä lyriikoita.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 20.05.23 - klo:12:22
Bruce Charltonilla oli tänään mielestäni aika oivaltava blogikirjoitus nykymaailman psykologisoitumisesta (https://charltonteaching.blogspot.com/2023/05/the-psychological-nature-of-mainstream.html), joka liittyy myös omaan uskoontulooni tai sen aiheuttamiin ajatteluprosesseihin.

Siis siihen, että todellisuuskäsitystä ja perimmäisiä oletuksia maailmasta (materialismi-psykologinen vs. hengellinen-yliluonnollinen) täytyi muuttaa ja laajentaa, jotta uskonnon voi omaksua ja toimia sen pohjalta (esim. rukous):

Lainaus
Yhteenvetona voidaan todeta, että tavallinen nykyaikainen ajatus on, että psykologia on todellista, mutta mikään muu ei ole todellista, ja että ongelmat ovat psykologisia ongelmia, joihin on psykologiset ratkaisut. Tämä muodostaa suuren osan nykyisestä politiikasta: jopa "tiede" määritellään nykyään konsensuksena (psykologisena prosessina) sellaisten henkilöiden/komiteoiden välillä, joille on myönnetty (päätöksellä, eli psykologisten mekanismien avulla) valta muodostaa sitova konsensus.

[...] Todellisuus voidaan ymmärtää muiden olettamusten perusteella, mutta emme saa niitä järjestelmästä - meidän on tehtävä se itse... [Oma kommentti: omaksumalla Raamatun sisältämä yliluonnollinen maailmankuva.]

[...] Ja kristityn Jumalan ymmärretään olevan todellisen järjestelmän luoja; siis psykologisten selitysten "järjestelmän" ulkopuolella.

Materialismista ja todellisuuden psykologisesta selittämisestä on matkaa kristilliseen maailmankuvaan, jossa on Jumala (Jeesus Kristus, järjestelmän Luoja), johon voi uskoa ja jolla on lopullinen auktoriteetti ja valta -- ja henkiä (hyviä ja pahoja) on olemassa ja ne vaikuttavat maailmaan. Näkymätön hengenmaailma, siis.

Todellinen "järjestelmä" eli luomakunta on monimutkaisempi ja elävämpi ja persoonallisempi kuin materialistisen maailmankuvan perusteella luulisi. Kausaalisuhteet (syy-seuraus) eivät ole luonteeltaan vain fysikaalisia, vaan myös hengellisiä (esim. rukousvastaus, profetia, johdatus). Muitakin paikkoja on luotu Jumalan toimesta kuin vain tämä näkyvä ja tutkittavissa oleva (langennut ja kirottu) maailma, kuten taivas.

Sisältää myös mm. Jumalan määrittelemän oikean ja väärän, ei vain relativistinen mielipidekysymys. Syntiä on.

***

Tätä kirjoittaessaan tuntuu melkein kuin etäisesti luulisi ymmärtävänsä jotain, vaikka sanojahan ne vain... Mutta ehkä ymmärrän jo joitain yksinkertaisia perusasioita kristillisestä maailmankuvasta? Vaikka aika kaukana tämä "peruskomponenttien" muistaminen on mistään hienoviritteisestä tai syvällisestä teologiasta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 20.05.23 - klo:16:07
Tuossa oli alussa jokin kanavan intro, mietin että onko laulusta tehty pop-versio vai mitä... Meni ohi äkkiä kuitenkin.

Mutta tuollainen vesiteemainen tausta on ehkä neutraalimpi, eikä aiheuttanut itsessäni hepulia. Kiitoksia!

Musiikista puheenollen olen kotimaisen Radio Dein lisäksi joskus kuunnellut amerikkalaisen CBN:n Selah-kanavaa (https://www1.cbn.com/sites/all/libraries/radio/radio_player.php?station=selah&mode=expanded), jossa on instrumentaalimusiikkia taustamusiikiksi. Muitakin kanavia tuolla on. Aika paljon kanavamainoksia kyllä.

Ylen klassista (https://areena.yle.fi/podcastit/ohjelmat/57-llL6Y4blL) tulee myös kuunneltua taustalla, joskus harvemmin sielläkin on kristillisiä lyriikoita.

Tuo Ylen klassinen linkki on kiva. :)

Näyttää, että joku yksityinen henkilö joka mainostaa omaa kanavaansa laittoi linkin, siis tuon laulun minkä laitoin.

Tuo laittamani laulu on yksi lauluista joka siis on henkilön nimeltä Jim Cowan tekemä ja ilmeisesti hän myös laulaa linkissa.
Hän on toiminut fransiskaanimunkkien ylläpitämässä katolisessa yliopistossa Steubenvillessä, Ohio'ssa.
Se on ollut katolisen kirkon sisällä olevan hengellisen herätyksen keskus jo useamman vuosikymmenen ajan.

Järjestävät tai ainakin joku vuosi sitten järjestivät isoja nuorisokonfferensseja, myös täällä lähempänä meitä.
Steubenville East nimikkeellä.

Näyttää, että konfferenssit jatkuvat yhä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.05.23 - klo:04:37
Bruce Charltonilla oli tänään mielestäni aika oivaltava blogikirjoitus nykymaailman psykologisoitumisesta (https://charltonteaching.blogspot.com/2023/05/the-psychological-nature-of-mainstream.html), joka liittyy myös omaan uskoontulooni tai sen aiheuttamiin ajatteluprosesseihin.

Siis siihen, että todellisuuskäsitystä ja perimmäisiä oletuksia maailmasta (materialismi-psykologinen vs. hengellinen-yliluonnollinen) täytyi muuttaa ja laajentaa, jotta uskonnon voi omaksua ja toimia sen pohjalta (esim. rukous):

Lainaus
Yhteenvetona voidaan todeta, että tavallinen nykyaikainen ajatus on, että psykologia on todellista, mutta mikään muu ei ole todellista, ja että ongelmat ovat psykologisia ongelmia, joihin on psykologiset ratkaisut. Tämä muodostaa suuren osan nykyisestä politiikasta: jopa "tiede" määritellään nykyään konsensuksena (psykologisena prosessina) sellaisten henkilöiden/komiteoiden välillä, joille on myönnetty (päätöksellä, eli psykologisten mekanismien avulla) valta muodostaa sitova konsensus.

[...] Todellisuus voidaan ymmärtää muiden olettamusten perusteella, mutta emme saa niitä järjestelmästä - meidän on tehtävä se itse... [Oma kommentti: omaksumalla Raamatun sisältämä yliluonnollinen maailmankuva.]

[...] Ja kristityn Jumalan ymmärretään olevan todellisen järjestelmän luoja; siis psykologisten selitysten "järjestelmän" ulkopuolella.

Materialismista ja todellisuuden psykologisesta selittämisestä on matkaa kristilliseen maailmankuvaan, jossa on Jumala (Jeesus Kristus, järjestelmän Luoja), johon voi uskoa ja jolla on lopullinen auktoriteetti ja valta -- ja henkiä (hyviä ja pahoja) on olemassa ja ne vaikuttavat maailmaan. Näkymätön hengenmaailma, siis.

Todellinen "järjestelmä" eli luomakunta on monimutkaisempi ja elävämpi ja persoonallisempi kuin materialistisen maailmankuvan perusteella luulisi. Kausaalisuhteet (syy-seuraus) eivät ole luonteeltaan vain fysikaalisia, vaan myös hengellisiä (esim. rukousvastaus, profetia, johdatus). Muitakin paikkoja on luotu Jumalan toimesta kuin vain tämä näkyvä ja tutkittavissa oleva (langennut ja kirottu) maailma, kuten taivas.

Sisältää myös mm. Jumalan määrittelemän oikean ja väärän, ei vain relativistinen mielipidekysymys. Syntiä on.

***

Tätä kirjoittaessaan tuntuu melkein kuin etäisesti luulisi ymmärtävänsä jotain, vaikka sanojahan ne vain... Mutta ehkä ymmärrän jo joitain yksinkertaisia perusasioita kristillisestä maailmankuvasta? Vaikka aika kaukana tämä "peruskomponenttien" muistaminen on mistään hienoviritteisestä tai syvällisestä teologiasta.

Lukaisin hieman liian nopeasti tämän,mutta varsinkin  alla lainaamani lause jostain syystä ilahdutti minua ja antoi jotenkin avaran näkökannan. Siis ei tarvii ottaa psykologian ns. lainalaisuuksia lopullisena totuutena. Vapauttava ajatus  :)
"[...] Ja kristityn Jumalan ymmärretään olevan todellisen järjestelmän luoja; siis psykologisten selitysten "järjestelmän" ulkopuolella."

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 23.05.23 - klo:19:54
Katselen STI:n videota "Mikko Sivonen: Jumalan liitot Raamatun kirjoituksissa" (https://www.youtube.com/watch?v=qVOZpk_E4P0 , 1t 36 min), jossa tulee esille että Raamatussa onkin itse asiassa kuusi liittoa (ainakin videon kohta 27:35, johon asti olen päässyt). Enpä tätäkään olisi osannut huomata, jos joku olisi kysellyt. Vähänpä tiedän taas, tai olen sisäistänyt.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 23.05.23 - klo:20:04
Jaahas, tuo pitää katsoa, kiitos linkistä Korpima.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 23.05.23 - klo:20:42
Noissa Suomen teologisen instituutin videoissa on paljon mielenkiintoista, mutta videot ovat aika pitkiä eli aikaa kuluu. Ja lisäksi välillä ovat aika korkealentoista ja akateemista teologiaa (jargonia), jota ei ihan aina jaksa katsella.

Joten nyt katselen välillä tv:stä ohjelmaa Wheeler Dealers: Unelma-autot. Sopivan konkreettista, ymmärtää näkemäänsä (autot), tai jotakin eli lopputulokset. Ei tosin erityisen hengellisesti rakentavaa tämä. No, onhan auttavaisuutta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 23.05.23 - klo:21:15
Tässä tietoa liittoteologiasta.

http://reformoitupresbyteeri.blogspot.com/2018/01/johdatus-reformoituun-liittoteologiaan_25.html?m=1

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 23.05.23 - klo:21:30
Edellä on kalvinistinen näkökulma liittoteologiaan.

Tässä käsitellään pääasiassa dispensationalista käsitystä liittoteologiasta. Puhutaan samoista asioista, mutta ymmärretään toisin.
http://www.vapaasatama.net/ilmestyskirja/liite.html
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.05.23 - klo:11:02
Paljon on käsityksiä ja teologiaa liitoista näköjään. Yksi lukemani blogikirjoittaja viittaa dispensationalismiin sanoilla "dispie folly" (dispie-hullutus), en kylläkään taas muista/osaa sanoa miksi... On kyllä näissäkin perehtymistä. Saati jos pitäisi ottaa täsmällistä kantaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 24.05.23 - klo:12:21
Toi Mikko Simosen opetus on hyvin korkealentoista, en jaksanut kuunnella kokonaan.😆
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.05.23 - klo:12:31
Joo, onhan kyseessä Suomen teologinen instituutti, eli kai usein jonkinlaista akateemista pyörittelyä. Joka voi olla vähän abstraktia.

Näitä vaikeita juttuja kuunnellessa kyllä arvostaa teologeja ja pappeja asiantuntemuksensa puolesta ihan uudella tavalla. Paljon osaamista.

Myös hyvä että usein mainitaan erilaisten teologien (tai esim. kirkkoisien) kantoja historiallisestikin, ei vain että "näin ovat asiat" (ts. näin itse ajattelen, kirkkoni perinne ajattelee).

Mutta ihan aina ei ole tuollaista vaikeaa sisältöä, jotkin videot ovat selkeitä amatööreillekin ja ymmärrettävissä kokonaan ilman suuria tietoja teologiasta. Esim. tässä ketjussa pari sivua sitten mainittu Vartiaisen herätysliikevideo (http://puimatanner.net/index.php?topic=949.msg61684#msg61684) oli muistaakseni aika ymmärrettävä.

***

Sain katsottua tuon Sivosen videon liitoista (https://www.youtube.com/watch?v=qVOZpk_E4P0) kokonaan, eri asia tosin mitä jäi mieleen. Varmaankin turhan vähän. Mutta ainakin selvisi että vanhat liitot (Israel ym.) ja kirkkokausi eroavat toisistaan selvästi. Ja nyt on ikään kuin Pyhä Hengen aikakausi, sydämen ympärileikkaus hengessä lihan sijaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.05.23 - klo:14:18
Tarvitseeko kristillinen teismi jakoa luonnolliseen ja yliluonnolliseen?

Hyvä kysymys, tämä nostettiin esille vastauksena yleisön kysymykseen seuraavassa STI:n esitelmässä "Tiililä-seura: Piispa Jari Jolkkonen - Ymmärrystä etsivä usko" (https://www.youtube.com/watch?v=Totqx8O344o), kohta noin 41:25. Tieteen ja uskonnon rajoja käsitellään videolla alkupuolella, sitten myös politiikkaa ja näitä jakolinjoja sekä Jonathan Haidtin moraaliperustoja. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan.

Luonnollinen vs. yliluonnollinen -jakoahan ei tosiaan löydy Raamatusta. "Elämme ihmeessä."

Tätä voi pohtia, itse olen nähnyt tämän jaottelun tavallaan hyödylliseksi siinä mielessä, että todellisuus ei ole vain fysiikkaa tai materiaalista kausaliteettia. Joskus ajatuksenani oli että kristityissä on Pyhä Henki ja täten selkeän "yliluonnollinen osa" (no, muitakin henkiä on olemassa), mutta en tiedä onko tämä hyvä ajatus tai jaottelu.

Mutta ehkä tästä jaosta voisi pyrkiä poispäin, kaikki on Luojan luomaa. "Ohut verho, mutta todellisuus on yksi", Jolkkonen totesi videolla.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 24.05.23 - klo:19:49
Todellakin oli akateemista pyörittelyä.
Mieluummin kuuntelen selkokielistä opetusta😊
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.05.23 - klo:22:45
Niin itsekin pääasiassa, mitä selkeämpää sen parempi. Voi jäädä jotain mieleenkin, kun tarpeeksi toistaa.  :) Hengellisten asioiden perusasioidenkin sisäistämisessä ja kertaamisessa on työtä.

Toki täytyy arvostaa heitä, jotka jaksavat paneutua ja syventyä syvällisesti asioihin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 31.05.23 - klo:12:27
Rakkaus vs. realismi?

Kun taas lueskelin poliittisia ajatuksia esimerkiksi maahanmuutosta, niin tuli mieleen miten pitäisi yhdistää rakkaus ja realismi? Toisin sanoen haluta hyvää ja suhtautua rakastaen ihmisiin (muukalaisiinkin), mutta silti ei sulkea silmiä ikäviltä asioilta ja seurauksilta? Erityisesti politiikan yhteydessä tämä voi olla vaikeaa, kun pitäisi tehdä isoja päätöksiä (tai edes äänestää), joissa tulisi ottaa huomioon "isompi kuva".

Käytännössä tässä voisi nostaa esiin ääripäitä. Muistan erään papin kommentoineen pakolaisvyöryn jälkeen, että tässä on mahdollisuus kristinuskon levittämiseen, kun lähetyskenttä tulee tänne (varmaankin optimistista, mutta varmasti jokin osa tulijoista kääntyy).

Toisaalta taas jotkin median asiantuntijat eivät tunnu tunnistavan mitään negatiivisia ilmiöitä, vaan sulkevat idealistisesti silmänsä (rikollisuus, raiskaukset, ghetot, kunniaväkivalta). Ja onhan ikävien asioiden esille nostaminen joskus hieman mautonta ja tuntuu välillä rakkaudettomalta. Toisaalta faktojen tunnustaminen on viisauden alku; kaikki tulijat tuskin haluavat kääntyä kristinuskoon - ehkä ei edes merkittävä osa. Ja tästä voi seurata ongelmia ja aivan uusia monikulttuurisia konflikteja, (sisällis)sotakin lopulta.

Samoin mietin, että ketä pitäisi rakastaa ja onko lopulta kyse vain rakkauden eri kohteista? Maahanmuuttokriitikko rakastaa Suomea ja suomalaisia nykymuodossaan ja haluaa välttää ongelmat tai kansan muuttumisen toiseksi, suvaitsevainen rakastaa myös muukalaista kuin maanmiestään (tai idealistisesti enemmän) ja näkee heissä yhtä lailla hyvää?

Jumala on luonut myös maat ja asettanut niiden ajat ja rajat; ehkäpä monikulttuurisuusvillitys on osa lopun aikoja, eikä tule toimimaan hyvin. Osaltaan kristityn ajattelun pitäisi varmaan myös ylittää puhtaan maalliset lähtökohdat ja korostaa sielun pelastumista ja Jumalan valtakunnan periaatteita. Toisaalta kaikilta maallisilta näkökohdilta ja synnin realismilta silmien sulkeminen ei myöskään kuulosta viisaalta, etenkin jos pitäisi olla maallisena päättäjänä. Vastuuta mahdollisista huonoista seurauksista voi tuskin välttää sillä, että korostaisi vain olevansa rakkaudellinen.

Jälkikristillisenä ja maallistuvana maana Suomessa on kuitenkin vielä paljon kristillisiä oletuksia ja käytäntöjä olemassa kulttuurisella tasolla, ja niistäkin voi olla kiitollinen. Varmasti esim. uskoontulon jälkeen opettelua ja poisoppimista olisi paljon enemmän, jos kulttuurinen tausta olisi täysin toinen.

Raamatussahan on sekin hyvä puoli, että se tuo synnin ja ihmisluonnon huonot puolet esiin hyvin realistisesti. Toisaalta on myös rakkauden ja toivon suhteen myöskin hyvin idealistinen. Näiden eri puolien soveltaminen yhtä lailla ja tasaisesti käytäntöön sitten voi olla välillä vaikeampaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 31.05.23 - klo:13:45
Taidan ensisijaisesti reagoida tämän hetken "kansainvaellukseen" maailmassa  poliittisesti.
Mutta tiedostan, että nykyinen kaaottiselta näyttävä ihmisjoukkojen muuttaminen eri puolille maailmaa on sekin Jumalan sallima.
Ja minäkin olen tietoinen, että ihmisten muuttaminen eri puolille maailmaa edesauttaa sitä, että jotkut heistä kuulevat evankeliumin. Ja ehkä myös toivon mukaan kokevat tavalla tai toisella kristittyjen rakkautta, minkä tulisi olla todistus Herrasta.

Muistan tehneeni tutkielman USAn siirtolaispolitiikasta opiskellessani täkäläiseen ammattiin.
Aina siirtolaisuutta on kontrolloitu lainsäännön kautta.

USAssa on tällä hetkellä kummallinen kaaottinen tilanne, koska itse presidentti julkisesti toivotti kaikki tervetulleeksi Meksikon kautta USAhan.
Sieltä virtaa Lähi-itää ja Aasiaa myöten ihmisiä maailman joka kolkasta.

Mielestäni rajat pitäisi turvata järkevällä tavalla.
Kun ihmiset tulevat tännä lentokoneella, heidät syynätään hyvin tarkasti. mutta Meksion kautta pääsee paljon helpommalla.
Sitä kautta on mm. tullut tänne ukrainalaisia pakolaisia. He matkustavat Ukrainasta Meksikoon ja sieltä sitten USAhan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 02.06.23 - klo:13:41
Yhdestä lehtijutusta jäi mieleen, että ymmärtääkseni hyvistä asioista pitäisi antaa Jumalalle kunnia. "Kunhan annamme kaikesta kunnian Jumalalle ja seuraamme hänen käskyjään" (Uusi Tie 21/2023, s. 8.) Tämä aiheutti itsessäni pohdintaa, miten ja mistä tämä pitäisi tehdä?

Jos on paljon syntiä, niin varmaankaan siitä ei voi/pidä tietystikään antaa Jumalalle kunniaa? Mutta miten esim. arjesta: mistä asioista ja miten Jumalalle kunnian antamisesta tulisi ajatella? Pitäisikö hyvistä asioista tehdä lista? Tässä yhteydessä tuli mieleen, että kiitollisuus jostakin ja tästä kunnia Jumalalle voivat olla läheisiä juttuja. Kiitollisuuspäiväkirja = kunnia Jumalalle -päiväkirja?

Tietysti "objektiivisesti" Jumalalle jo kuuluu kunnia hyvästä luomistyöstä. Varmaankin voisi ajatella, että kun kunnian antaa Jumalalle, niin vain muistaa sen itse ja tiedostaa tämän pienenä ihmisenä? Eli syntyy kunnian oivaltava linkki minun, kunniaa antavan asian ja Jumalan välillä? Tai jotenkin näin? Jumala on luonut tämän hyvän jutun x, y tai z, siitä kunnia Jumalalle?

Koko kunnia-käsite on itselleni melkoisen vieras, ei selkeää tai helppoa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: xyz - 02.06.23 - klo:14:27
Minustakin on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa kunnian antaminen Jumalalle - kaikesta(!). Ainut, mitä mielestäni voin tehdä, on koettaa olla ylpeilemättä, kun on ollut tilaisuus tehdä jotakin hyvää tai tarpeellista.

Kiitollisuus on paljon helpompi ymmärtää. Ja jospa kunnian antamista olisikin se, että pelkän ylpeilystä pidättäytymisen sijasta kiittäisi Jumalaa siitä, että sai tällä tavalla palvella häntä hänen antamallaan lahjalla.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 02.06.23 - klo:14:28
Ajattelen, että Jumalalle on hyvä antaa kunnia siitä, että hänellä on kaikki, ihan kaikki joka hetki hallinassa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 02.06.23 - klo:14:53
En tosin väitä mun uskoni kykenee siihen!!! :(
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 03.06.23 - klo:11:31
Bruce Charltonilla on minusta tänään hyvä nosto tai tulkinta Johanneksen evankeliumin sisällöstä ja kristinuskon keskeisestä asiasta eli ikuisesta elämästä ja "toismaailmallisesta näkökulmasta". Linkki: https://charltonteaching.blogspot.com/2023/06/water-and-spirit-this-world-and-next-in.html ("Water and the Spirit - this-world and the-next in the Fourth Gospel")

Uskonnollisuus tuntuu helposti menevän itsetarkkailuun ja syntisyyden voivotteluun, enkä muista tätä korkeampaa ja toiveikkaampaa näköalaa. Eli että synnin kanssa kamppailut ovat kuitenkin vain väliaikaista ja toivoa muusta kuin "synnistä ja sitten kuolema" tosiaankin on.

Ja tämä on kristinuskossa keskeistä; nykyinen elämä on kuitenkin väistämättä epätäydellistä ja syntistä.

Lainaus
Neljännen evankeliumin ensimmäisissä luvuissa Jeesus yrittää toistuvasti selittää "tehtävänsä" luonteen - sen, mitä hän tuo mukanaan - käyttämällä vastakkainasettelua toisaalta veden ja toisaalta sen välillä, mitä vedestä tulee Jeesuksen seuraamisen kautta kuoleman jälkeen: henki tai jokin muu.

Tarkemmin sanottuna Jeesus käyttää "vettä" tarkoittaakseen tätä elämää, tätä väliaikaista elämää tässä kuolevaisessa maailmassa - ja asettaa sen vastakkain sen kanssa, mitä hän tarjoaa - joka ei ole "tästä maailmasta".

Itse asiassa koko neljännen evankeliumin ajan, jossa kaikki opetuslapsista Pilatukseen asti ovat mukana, näemme Jeesuksen ponnistelevan (yhä uudelleen) saadakseen ihmiset ymmärtämään, että se, mitä hän tarjoaa, ei ole tästä maailmasta; että hän ei ole tuleva "kuningas", joka väittää tarjoavansa parempaa elämää tässä "veden" valtakunnassa, jossa kaikki on väliaikaista....

Sen sijaan Jeesus kuvailee ikuisen elämän valtakuntaa, joka tulee kuoleman jälkeen, ja vain kuoleman jälkeen: päästäkseen sinne meidän on ensin kuoltava ja sitten "synnyttävä uudelleen", synnyttävä uudestisyntyneeksi - toisin sanoen ylösnousemukseen. [...]

Ihminen, joka syntyy tähän kuolevaisen lihan maailmaan, voi olla vain kuolevainen ("liha on lihaa"); mutta se, joka syntyy uudelleen (eli herätetään henkiin) Hengen maailmaan, kuoleman tuolle puolen, tulee itse osalliseksi tuon elämän jälkeisen elämän kuolemattomuudesta ("Henki on henkeä").

Yhteenvetona; jotta ihmisestä tulisi iankaikkinen, hänen on synnyttävä (eli synnyttävä uudelleen; mikä merkitsee sitä, että kuolevainen kuolee ensin) iankaikkiseen maailmaan. [...]

"Älkää enää tehkö syntiä" - neljännessä evankeliumissa - tarkoittaa (enemmän tai vähemmän) sitä, että ihmisten ei pitäisi enää kuolla; toisin sanoen, että heidän pitäisi sen sijaan ymmärtää, uskoa ja hyväksyä Jeesuksen lahja iankaikkisesta ylösnousseesta elämästä.

Ohje olla tekemättä enää syntiä vastaa siis suunnilleen sitä, että Jeesus kehottaa ihmisiä hyväksymään ylösnousseen iankaikkisen elämän lahjan uskomalla ja seuraamalla häntä.

"Älä tee enää syntiä" tarkoittaa siis itse asiassa - kuten me sanoisimme - "käänny kristityksi". [...]

Minusta näyttää siltä, että neljännen evankeliumin läpi kulkee kaava, jossa Jeesus toistuvasti kieltää, että hänen tehtävänsä on tarjota niin sanottuja maallisia parannuksia - esimerkiksi psykologisia ja sosiaalipoliittisia etuja - ja sen sijaan hän yrittää monesti selittää (erilaisten "analogioiden" tai symbolien avulla), että hänen sanomansa ei koske tätä vaan seuraavaa maailmaa.

Uskolla ja halulla hyväksyä Jeesuksen tarjous iankaikkisesta ylösnousseesta elämästä Jumalan valtakunnassa on tietysti lähes varmasti vaikutuksia tähän kuolevaiseen elämään... Mutta kaikki tällaiset vaikutukset tähän elämään ovat toissijaisia tulevan elämän odotukseen nähden. [...]

Kristinuskossa on ensisijaisesti kyse ylösnousseesta elämästä tämän kuolevaisen elämän jälkeen ja sen jälkeen; siksi kristillisen uskon vaikutukset tähän kuolevaiseen elämään ovat toissijaisia, riippuvaisia siitä.

Kristillisen uskon vaikutukset tähän kuolevaiseen elämään ovat toissijainen seuraus iankaikkisen elämän odotuksesta: muuttunut käyttäytyminen johtuu erilaisesta näkökulmasta tähän elämään, joka johtuu uskosta tulevaan elämään. (Suom. DeepL.com.)

Paljon muitakin esimerkkikohtia neljänestä evankeliumista nostetaan esille tästä teemasta. Minusta tämä on hyvä muistutus siitä, että kristinusko ei ole vain "tämänpuolinen maailmanparannusohjelma" tai tähtää vain syntisyyden loppumiseen täällä. Vaan sillä on paljon laajempi näkemys kuoleman jälkeiseen elämään ja erilaiseen, parempaan tilaan ja olemassaolon muotoon.

Jeesusta voi uskon avulla seurata pois tästä kuolevasta ja väliaikaisesta maailmasta parempaan luomistyöhön. Yliluonnollinen perspektiivi voi auttaa tässä: Jumala on luonut paljon muutakin ja voi luoda muutakin kuin vain tämän näkyvän planeetan ja maailmankaikkeuden.

Toki tämä on usein hankala muistaa arjen keskellä, kun kuitenkin tämä maailma ja elämä on se, mikä on tuttua. Aistit ja elämänkokemus on tämänpuolista. Ja ikuista elämää ei voi nähdä kuin kuolemalla, tästä syystä vertaukset ovat niin tärkeitä. Tämän toiveikkaan toismaailmallisen perspektiivin pitäminen mukana arjessa voi siis olla hankalaa. Ehkä hyvä mielikuvitus ja kuvittelukyky voisi auttaa, en tiedä? Tai vain Raamatun sisällön palauttaminen mieleen?

Miten "pultata päähänsä" keskeiseksi ja pysyväksi osaksi tämä toiveikkuuden näköala iankaikkisesta ylösnousseesta elämästä?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 03.06.23 - klo:12:20
Juu. Pastorin teema on ollut siitä kirkkorakennuksen menettämisestä alkaen se, että elämme ikäänkuin neljässä ei ajassa: menneisyys, tämä hetki, tulevaisuus, minkä pituutta me emme tiedä ja sitten päämäärämme: iankaikkisuus Herran kanssa.
En osaa siitä oikein muuta kirjoittaa, mutta tuli mieleen Korpiman viestistä.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 03.06.23 - klo:13:01
Hyvä erottelu pastorilla! Näinhän aikamme tosiaan tulisi ymmärtää, nähdä ja muistaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 04.06.23 - klo:12:30
Tuota eilistä Charltonin blogikirjoitusta, joka painotti Kristuksen lupausta iankaikkisesta ja ylösnouseesta elämästä (toismaailmallisuus), kommentoi myös Meeting the Masters -blogin kirjoittaja. Linkki: https://meetingthemasters.blogspot.com/2023/06/enlightenment-or-new-creation.html ("Enlightenment or a New Creation?")

Hänen taustaansa kuuluu itämaiset uskonnot, mutta hän on kristitty. Hän nostaa esille Kristuksen työn tämän luomakunnan uudistajana ja hengellistäjänä.

Lainaus
Kristus toi uuden ymmärryksen elämän tarkoituksesta. Enää luomakunta ei ollut tila, josta piti paeta. Se oli toki sairas ja tarvitsi parantamista, mutta se oli pohjimmiltaan hyvä ja tarjosi jotakin sellaista, mitä henki yksinään ei tarjonnut. Tämä oli suhde, rakkaus, kauneus, hyvyys, kaikki asiat, jotka vaativat kaksinaisuutta ja muutosta. Kristus sanoo, ettei sinun tarvitse hylätä luomakuntaa. Teidän on omaksuttava se, mutta ei sellaisena kuin se on langenneessa tilassaan. Tätä tarkoittaa se, ettei saa olla maailmasta. Kristukselle maailma ei ole paha vaan se, mitä siitä on tullut. Luomakunta tai luonto on hyvä, mutta vain Jumalan valossa nähtynä. Omassa valossaan tarkasteltuna se on parhaimmillaan vahingoittunut, mutta useimmiten mätä. [...]

Jeesus toi uuden luomakunnan. Vanha luomakunta oli vahingoittunut, mahdollisesti korjauskelvottomaksi, vaikka voi olla, että lopulta sekin pelastuu uuden hengen infuusion ansiosta. [...]

Kristus muutti veden viiniksi. Hän hengellisti aineen. Tämä on ero hänen ja aikaisempien hengellisten mestareiden välillä. He näyttivät keinon paeta materiaa, mutta hän näytti keinon muuttaa se. (Suom. DeepL.com.)

Itse en tiedä paljonkaan muista uskonnoista, mutta onneksi Kristus on Kristus, Jumalan poika. Hänellä on uniikki auktoriteetti ja voima, hän on luonut kaiken. Jo tämä on käsittämättömän suuri ero mihin tahansa ihmiseen tai mestariin, vaikka kuinka hengelliseen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 04.06.23 - klo:17:37
Minustakin on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa kunnian antaminen Jumalalle - kaikesta(!). Ainut, mitä mielestäni voin tehdä, on koettaa olla ylpeilemättä, kun on ollut tilaisuus tehdä jotakin hyvää tai tarpeellista.

Kiitollisuus on paljon helpompi ymmärtää. Ja jospa kunnian antamista olisikin se, että pelkän ylpeilystä pidättäytymisen sijasta kiittäisi Jumalaa siitä, että sai tällä tavalla palvella häntä hänen antamallaan lahjalla.
Tätä se on minustakin, ettei ihminen ota kunniaa itselleen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 06.06.23 - klo:17:07
Juu. Pastorin teema on ollut siitä kirkkorakennuksen menettämisestä alkaen se, että elämme ikäänkuin neljässä ei ajassa: menneisyys, tämä hetki, tulevaisuus, minkä pituutta me emme tiedä ja sitten päämäärämme: iankaikkisuus Herran kanssa.

Iankaikkisesta elämästä löysin Veli-Pekka Joki-Erkkilän videon "Iankaikkinen tulevaisuus" (46 min., https://www.youtube.com/watch?v=vHwQvCVfjNc).

Olen katsonut nyt vartin verran ja onhan tämä keskeistä asiaa, jonka perusteena on Kristuksen herättäminen kuolleista.

Tällaisista johonkin teemaan keskittyvissä opetuksista on hyötyä, kun asiat ovat hajallaan Raamatussa.

Lisäksi olen katsonut videota "Tapiolan seurakunta: Juha Hiltusen luento Torinon käärinliinasta" (https://www.youtube.com/watch?v=cZ7qyl5l_aw). Tämä video tuo Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen hyvin konkreettiseksi pyhäinjäännöksen kautta. Joskaan en tiedä millä prosentilla Torinon käärinliinaa pidetään aitona kristittyjen keskuudessa, eikä se ole täysin olennainen. Mutta mielenkiintoinen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 06.06.23 - klo:18:16
Tieteen Kuvalehti Historia -lehdestä (nro 8/2023, s. 11) osui silmiin uutisjuttu, jossa kerrotaan japanilaisten idolien palvonnasta. Kyseessä oli merenneitomuumio, "jonka lihan syömisen on uskottu takaavan ikuisen elämän."  "Salaperäinen olento, joka on sittemmin muumioitunut, nousi paikallisten keskuudessa uskonnollisesti merkittäväksi, palvotuksi hahmoksi."

Paljastui tutkimusten perusteella todennäköisesti ihmisen luomaksi.

"'Palvoimme sitä ja toivoimme, että se auttaisi helpottamaan koronapandemiaa, edes vähän', temppelin johtava pappi Kozen Kuida kertoo." "'Rukoilevathan ihmiset myös kivestä tai puusta tehtyjen Buddhan patsaiden äärellä. Haluan edelleen suojella ja hoitaa muumiota parhaani mukaan', pappi kertoo.

Hieman surullista tämä kristillisestä näkökulmasta; kaukana tiedosta ja totuudesta ovat he. Muistuttaa kuitenkin, että maailma on suuri ja siihen mahtuu kaikenlaista. Kristinuskon  - tai nykymaallistumisen - voi ottaa liian itsestään selvänä. Ilmeisesti tällainen käyttäytyminen (satunnaisten kohteiden palvonta tai tekeminen) on jotenkin luontaista ihmiselle.

Satuin Raamatun lukemisessani olemaan suurin piirtein Jesajan kirjan kohdassa 44:9, "Ihminen veistämässä Jumalan kuvaa", jossa on osuvia kohtia:

Lainaus
Patsaiden tekijät ovat harhan vallassa,
heidän ihanat työnsä eivät ketään auta.
Niiden palvojat eivät mitään näe,
eivät mitään ymmärrä,
he joutuvat häpeään.

Se, joka muovaa jumalan tai valaa patsaan,
tekee hyödyttömän teon. [...]

Ei hän osaa pelastaa itseään,
ei sanoa itselleen:
– Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!
(https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ISA.44/Jesaja-44)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 06.06.23 - klo:20:34
Juu mietin vastaavaa ollessani Etelä-Koreassa huhtikuussa. Siellä on paljon krisittyjäkin, mutta mm. sitten on uskontoja joiden kohteena on juuri patsaat. Ja niiden uskontojen periaatteet ovat usein melko armottomia. Buddhalaisuus on yleistä ja erään tv sarjan kautta opin myös konfutselaisuudesta, mikä sinänsä ei näytä olevan uskonto, vaikka ehkä toimii uskonnon tavoin.

Heidän tapansa kumartaa toisilleen kyllä lisää ikäänkuin ainakin pinallista tuntemusta toisen ihmisen kunnioituksesta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 06.06.23 - klo:22:33
Vähän mietin myös, mistä tämä idolijuttu oikein tulee. Onko se biologista vai hengellistä laatua? Tai (myös) kulttuurista?

Paavalin kirjoittaman kohdan löysin (1. Kirje korinttilaisille 12): "Veljet, haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista. Muistattehan, kuinka ollessanne vielä pakanoita vastustamaton voima ajoi teitä mykkien epäjumalien luo. "

Eli jonkinlainen tunnistettava ilmiö tämä on, mutta en varsinaisesti tunnista tätä itsessäni ennen uskoontuloani. Mutta ainakin ulkomailla näköjään vielä yleistä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 07.06.23 - klo:14:19
Varmaan länsimaissa se on korvattu äärettömällä uskolla oman itseen ja ihmisen kykyyn hallita lähes kaikkea.
Arvelen, että tästä johtuu heidän paniikinomainen pelko, että sillä vallalla ihminen tuhoaa maapallon ja siis oman elämän ehdot. Aika rankka paikka noin psyykkisesti.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 07.06.23 - klo:15:26
Juu, hyvä huomio! Länsimaissa pistetään luottamus ihmisen omaan rationaalisen ajatteluun, tieteeseen ja teknologiaan sekä joissakin piireissä transhumanismiin (tai vaikka tekoälyyn). Tosiaan nämähän ovat tavallaan ihmisen omia luomuksia ja kehitelmiä Jumalan antamista aineksista ja järjellisesti toimivasta maailmasta (atomit ja alkuaineet, luonnonlait).

Tämä on varmaan valistuksen ajan perintöä ja jatkumoa.

Luottamusta ei siis laiteta mihinkään ulkoiseen, eikä palvota tehtyä patsasta tai "merenneitoa", vaan omiin kykyihin ja tekoihin. Tästä ihmiskeskeisestä materialismista on matkaa kristilliseen näkemykseen todellisuudesta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 08.06.23 - klo:11:13
Idoleihin liittyen tuli vastaan seuraava tarina Pachamama-nimisestä demonista/idolista (https://www.joshuatcharles.com/blog/2020/4/24/pachamama-is-a-demon-testimony-from-missionaries).

Ilmeisesti tämä idoli oli otettu mukaan johonkin katolisen kirkon tilaisuuteen Vatikaanissa (kuva linkin takana), josta seurasi kritiikkiä. Lopuksi lähestyssaarnaaja kertoo kohtaamisestaan Perussa pakanallisten palvojien kanssa. Katolisuus on siellä paikoin yhdistynyt pakanallisiin palvontamenoihin (hedelmällisyyden idolin palvonta, seksiorgiat).

Tällaista voi siis olla vielä maapallolla. Tulee vähän yllätyksenä, kun Suomessa ei tällaista juuri näy. En ole juuri perehtynyt lähestystyöhön.

Lainaus
Mutta nämä ovat huolestuttavia päiviä. Viittaan erityisesti siihen, että paavi Franciscus siunasi ja toivotti tervetulleeksi pakanallisen epäjumalan - demonin - Vatikaaniin ja itse Pietarinkirkkoon lokakuussa 2019 osana Amazonin synodia.

[...] Lyhyesti sanottuna on selvää, että Pachamama ei ole pelkkä "kulttuurinen symboli". Hän on maan jumalatar, pakanallinen epäjumala, "Äiti Maa", jota esikristilliset pakanat palvoivat.

[...] Kysyimme paikallisilta, mitä tapahtui. He sanoivat, että kaupunki juhlii El Dia de Santiagoa. He sanoivat, että se on juhla, joka näyttää katoliselta, mutta on kaikkea muuta. He kuvailivat tapahtumaa, jossa katoliset juhlat sekoittuivat pakanallisiin inkojen rituaaleihin. He kuvailivat viikon mittaisia koko kaupungin laajuisia orgioita ja juhlia kirkossa ja sen ulkopuolella. Festivaali on sekoitus katolisia ja pakanallisia rituaaleja.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 08.06.23 - klo:14:02
Tosin länsimainen ihminen puhuu hengellisyydestä. Joskus kysytään, että miten ilmaiset hengellisyyttäsi. Siihen sitten voi kukin vastata täysin omalla tavallaan. Ja New Age jutuissa on osittain palattu täysin primitiivisiin "hengellisyyden' ilmauksiin.

Uuspakanuuskin on jo käsite.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uuspakanuus

Joskus taisi täällä olla juttua ryhmästä, joka harrasti varhaissuomalaista pakanauskontoa.

Eli siitä ihmisen älyn ja ihmisen luoman teknologian palvomisesta on sitten kuitenkin lipsahdettu primitiiviseen "hengellisyyteen". ???

Eli silloin ollaan kierretty koko 360 astetta ympäri.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 08.06.23 - klo:15:06
Tosiaan, onhan näköjään kaikenlaista jo tuon Wikipedian uuspakanuus-artikkelin perusteella. Ehkä pitäisi sanoa, että en ole itse huomannut tai pannut merkille. Olen elänyt suojattua elämää? Tai vain en ole seurannut.

Mutta en tiedä mitä motiiveja tai syitä tuohon pakanuus/new age/yms. -linjan valitsemiseen liittyy. Voisi kuvitella, että jos kerran uskoo yliluonnolliseen ja henkiin/hengellisyyteen jossakin mielessä, niin Luojakin voi olla luonteva uskomus. Ja kristinuskolla on varmastikin parhaimmat dokumentaatiot, perinteet ja kirjoitukset. Verrattuna vaikka islamiin.

Vastakulttuurisuus tai erikoisemman vaihtoehdon etsintä tulee mieleen, mutta enpä tiedä miten asiat menevät todellisuudessa. Syitä voi löytyä monia, ihminen on monipuolinen olio.

Kristinuskosta voi olla kiitollinen, ei tarvitse palvoa puita tai ympäristöä (tai idoleita/demoneita). Pyhä Luoja on löytynyt, totuus ja hyvä pohja maailmaan suhtautumiselle. Valtaisan hieno juttu, kun tätä taas vähän päässä pyörittelee ja ihmettelee.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 09.06.23 - klo:14:04
Luin linkeistä mitä tsekkasin ja laitoin viestiini, että niihin uuspakannallisiin uskontoihin kuuluu se, että kukin saa tehdä elämässään mitä hyvänsä.  Tuli mieleen VTn kultainen vasikka ja miten porukka käyttäytyi sen ympärillä.

Oletan että uuspakanallisuudenkin takana on suuri ihmiskeskeisyys, ja sitä sitten ikäänkuin "hengellistetään" noiden rituaaliuskontojen kautta.

Siksi se on hyvin kaukana kristinuskosta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 09.06.23 - klo:14:19
Luin linkeistä mitä tsekkasin ja laitoin viestiini, että niihin uuspakannallisiin uskontoihin kuuluu se, että kukin saa tehdä elämässään mitä hyvänsä.  Tuli mieleen VTn kultainen vasikka ja miten porukka käyttäytyi sen ympärillä.

Minusta kylläkin tuo "kukin saa tehdä mitä vaan" -etiikka ehkä kuuluu uuspakanuuteen, mutta jotenkin tuntuu että se ei voi mitenkään toimia "alkupakanallisissa" olosuhteissa.

Yhteisöllä on pakko olla sääntöjä ja normeja (lakeja), ihan mikä tahansa ei voi toimia. Paremmin järjestäytyneet yhteisöt voittavat ne. Ehkä uuspakanallisuus on enemmänkin nykyajan larppausta kuin mitään mikä voisi oikeasti toimia missään.

Tämä vain ajatuksena, en ole perehtynyt liiemmin asiaan. Voin olla kaukana totuudesta.

Oletan että uuspakanallisuudenkin takana on suuri ihmiskeskeisyys, ja sitä sitten ikäänkuin "hengellistetään" noiden rituaaliuskontojen kautta.

Niin, tai vielä ikävämmin ilmaistuna saatana-keskeisyys (tai muu vastaava paha henki). Muitakin henkiä on kuin Jumala ja häntä seuraavat. Toki ihminenkin on usein tarpeeksi paha.

Hengellisen taistelun mielessä ymmärtääkseni on lähinnä Jumala vs. saatana, toisin sanoen kristinusko vs. kaikki muut. Muiden uskontojen "pahuusasteissa" varmaan on vaihtelua, mutta ne eivät ole kristillinen totuus.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 09.06.23 - klo:22:36
Juu totta. Ennen piti olla yhteisöissä sääntöjä eliinjäämisen takia.
Taitaa kuulua sanoa " eloonjäämisen"
Juu alusta asti saatana on jujuttanut ihmistä ihmiskeskeisyyteen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 13.06.23 - klo:09:02
Naomi Wolf kirjoittaa blogitekstissään näkymättömistä voimista ja vaikutuksista. "Metaphysical Energies: The Last Taboo? Is It Time to Speak About the Things We Cannot See?" (https://naomiwolf.substack.com/p/metaphysical-energies-the-last-taboo)

Tämä on mielestäni siinä mielessä hyvä huomio, että länsimaisen nykykulttuurin tuotteina ihmisten vallitseva maailmankuva on usein aika rationaalinen/tieteellinen, vaikka esimerkiksi kristinuskoon kuuluvat selvänä osana todellisuuden hengelliset osat ja "komponentit". Näkymätön, yliluonnollinen todellisuus.

On siis tarpeen tehdä eräänlaista yhdistelyä, ettei päädy alihengellisyyteen tai ylihengellisyyteen, vaan sopivaan, tasapainoiseen hengellisyyteen.

Lainaus
Aivan kuten kaikki muut kulttuurit - paitsi meidän - uskovat aikasykleihin, joilla on erilaisia ominaisuuksia, myös kaikilla muilla kulttuureilla paitsi meidän kulttuurillamme on pitkälle kehittynyt vuoropuhelu positiivisista ja negatiivisista energioista ja entiteeteistä, jotka ovat täällä kanssamme tällä planeetalla. Meidän, nykyajan länsimaissa, ei kuitenkaan ole tarkoitus nimetä eikä siksi havaita mitään näistä.

Näitä positiivisia entiteettejä, joita esiintyy kaikissa muissa kulttuureissa, voidaan kutsua enkeleiksi, oppaiksi, arkkienkeleiksi tai jumalallisiksi olennoiksi. Positiivisia energioita korkeammista positiivisista maailmoista kutsutaan siunauksiksi tai pyhyyden tiloiksi; positiiviset energiat voivat olla jossakin paikassa - kuten pyhäkössä - tai niitä voidaan säilyttää talismanissa tai amuletissa, kuten mezuzassa tai Fatiman kädessä, tai ne voidaan välittää henkilölle, kuten kasteessa, tai pyhäinjäännösten tai pyhän veden avulla. [OMA HUOMIO: myös kristitty Pyhän Hengen temppelinä.]

Negatiivisia olentoja ja negatiivisia energioita kuvataan kaikissa muissa kulttuureissa paitsi meidän kulttuurissamme yhtä monimutkaisella diskurssilla ja niillä on yhtä monimutkainen ikonografia; islamissa ne ovat paholaisia tai djinnejä, kapinallisia henkiä, Saksassa kaksoisolentoja, Irlannissa bansheeita tai Japanissa "nälkäisiä aaveita". Paikat voivat olla negatiivisten entiteettien riivaamia. Ihmiset voivat olla riivattuja. Intiassa negatiivisia värähtelyjä pidetään nykyään niin itsestäänselvyytenä, että niitä koskevia neuvoja on päivittäin ilmestyvissä sanomalehdissä. [https://timesofindia.indiatimes.com/life-style/health-fitness/de-stress/5-powerful-tips-to-get-rid-of-the-negative-energy-attached-to-you/photostory/75082932.cms?picid=75083021].

Meille modernissa lännessä on kuitenkin opetettu, että monoteismin tulo pyyhkäisi pois kaiken käsityksen negatiivisista entiteeteistä länsimaisesta sivilisaatiostamme tai teki niistä kesyjä ja hallittavia.

Mutta heprealainen Raamattu osoittaa itse asiassa, että tämä prosessi oli dynaaminen taistelu.

Vanha testamentti, kuten olen oppinut lukemalla Geneven Raamattua ja Chabad.orgin hepreaa, ei kuvaa pakanallisia "jumalia", "jumalankuvia", joita vastaan JHWH hyökkäsi, hyödyttömiksi tai elottomiksi tai elottomiksi, vaikka niin ne kuvattiin minulle väärin niissä versioissa näistä tarinoista, joita minulle opetettiin väärin heprealaisessa koulussa.

Ei, hepreankielisessä tekstissä (ja Geneven Raamatussa) niitä kuvataan pikemminkin niin, että ne välittävät todellisia omia voimiaan, mutta myös sellaisia voimia, jotka ovat pahoja ja vaarallisia.

Aabrahamin aikana ja aina Mooseksen aikaan asti teksti paljastaa, että ihmiset pitivät itsestään selvänä, että taikurit pystyivät tekemään taikoja (tosin taikoja, jotka eivät olleet yhtä voimakkaita kuin JHWH:n taikuus);

"Mutta sitten farao kutsui viisaita ja velhoja - Egyptin taikureita - ja hekin tekivät samaa okkulttisilla harjoituksillaan. Jokainen heitti sauvansa maahan, ja siitä tuli käärme. Mutta Aaronin sauva nielaisi heidän sauvansa." (2. Moos. 7:11-12 HCSB).

Hepreankielisen Raamatun teksti tekee hämmästyttävän selväksi (vaikka myöhemmissä virheellisissä englanninkielisissä käännöksissä se ei olekaan niin yksinkertaista), että oikeat teot sovittavat ihmiset moraaliseen maailmankaikkeuteen ja että vanhurskauden tekoihin ryhtyminen on eräänlaista teknologiaa, joka saa taivaasta siunauksia ja yltäkylläisyyttä; ja että rikollisuus, väkivalta, seksuaalinen moraalittomuus ja viha asettavat ihmiset ristiriitaan jumalallisten lakien kanssa ja että juuri tämä - eikä rankaisevan, irrationaalisen Jumalan pikkumaisuus - vetää väistämättä kriisin, kaaoksen ja tuhon - kirouksen vaikutukset - näihin yksilöihin ja yhteisöihin.

Miksi tämä johdanto? Koska mielestäni on aika rikkoa tabu, joka estää puhumasta positiivisista ja negatiivisista energioista tässä maailmassa. Miksi? Koska uskon, että näiden voimien ilmaantuminen päivänvaloon - eksistentiaalisen, kosmisen hyvän ja pahan välinen taistelu, mekanistisen, aineellisen ja poliittisen tason ylittävien voimien välinen kaksintaistelu - on aikamme taistelu.

Meidän on parasta oppia näkemään nämä energiat uudelleen, nimetä ne uudelleen, jos aiomme selviytyä. (Suom. deepl.com.)

Wolf on perehtynyt ja kirjoittanut viime aikoina esimerkiksi koronapandemiasta ja on suhtautunut koko asiaan hyvin kriittisesti (esim. rokotehaitat, mitä Pfizerin dokumenteista löytyy?). Hän on muistaakseni myös lainannut Raamattua sen yhteydessä jossakin kirjoituksessa. Wikipediassa hänet määritellään reippaalla otteella salaliittoteoreetikoksi - ja myös feministiksi.

Ja tässäkin yhteydessä voi kysyä, miten pitkälle voi tai kannattaa mennä ja miten hengellinen ulottuvuus toimii: kuka on vastuussa mistäkin ja millä tasolla? Kuka koordinoi ja miten?

Miten tehdä tilanteista ja tapahtumista tai kulttuurin vaikutteista (esim. Jonathan Cahnin kirjaan Return of Gods viitattiin kommenteissa) oikea diagnoosi, kun kyse on kuitenkin näkymättömästä todellisuudesta? Itse tunnen itseni aika tönköksi tuntijaksi, eikä näkemykseni ole mikään yhtenäinen tai varma.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 13.06.23 - klo:11:04
Edellisestä tuli vielä mieleeni, että evankeliumeissahan pahojen henkien karkottamisella on myös aika iso osuus, vaikka sitä ei nykymaailmassa noteerata erityisesti (en itsekään aina huomioi erityisemmin).

Jeesus siis karkottaa pahoja henkiä, esim. olen UT:ssa menossa Markuksen evankeliumissa, jossa (1:39) "hän... karkotti pahoja henkiä" ja (3:11) ""Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat 'Sinä olet Jumalan poika!'"

Meno on siis varsin hengellistä.

Ehkä länsimaisen kulttuurin jälkikristillistä perintöä on vielä, että pahojen henkien karkottamiselle ei ole suurta tarvetta? Kaikki on ollut rauhallisen kristillistä, niin erityistä vastakkainasettelua hengellisen pahan kanssa ei ole tarvittu.

Kotimaa-lehdessä oli äskettäin juttu (maksumuurin takana tosin) otsikolla "Jeesuksen nimessä, lähtekää!" – Luterilaisetkin kaipaavat Suomessa yhä useammin pahojen henkien karkotusta". Vapaasti luettavassa pääkirjoituksessa käsitellään myös eksorkismia: https://www.kotimaa.fi/artikkeli/paakirjoitus-pahojen-henkien-haatoa-harjoitetaan-nykyisin-monissa-kirkoissa-ymmartaako-eksorkisti-ihmismielta/

En itse oikein tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua ja toimia, tietoni ovat aika vähäiset. Olen silti rukoillut vasta uskoontultuani näilläkin linjoilla ja yrittänyt selvittää hengellistä maailmaa. Mutta myönnän etten oikein tiennyt, mitä tein. No, onneksi Jumala tietää ja hänellä on valta. Nykyään on siis enemmänkin rauha ja luottamus Jumalaan, joka tietää näkymättömät hengelliset asiat.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 13.06.23 - klo:13:53
Ajattelen, että Raamattua lukiessa saa tasapainoisen ihmiskäsityksen.
UT myös selvästi opettaa, että ihminen joka ei ole uskossa on hengellisesti kuollut. Sinänsä sekin on siis hengellinen tila.
Aatami ja Eeva joutuivat pahan hengen vaikutuksen alaiseksi siinä vaiheessa, kun kuuntelivat jotain muuta loogista selitystä kuin sen minkä olivat saaneet Jumalalta.
Kun he sitten kuuntelivat pahan hengen tarjoamia valheita ja toimivat sen mukaan, he joutuivat tuomion alaiseksi, minkä seurauksena on kuolema.

Tämän ajan ihminen on yhtä haavoittuvainen, eksyvä, eksynyt hengellisesti kuin aina ennenkin.
Kun valitsen vihata jotain ihmistä, kun valitse halveksia toista ihmistä, kun käännän ajatukseni Jumalan sanan totuuksista muuanne alan mennä enemmän hengelliseen pimeyteen.

Johannes kirjoittaa kirjeessään, että joka vihaa on pimeydessä eikä tiedä mihin menee.

Ihminen ei voi paeta oman elämänsä valintojen seurauksia.

Nykyihminen kamppailee kaiken sen kanssa minkä kanssa kaikki sukupolvet ovat kamppailleet: kuolevaisuus, elämän arvaamattomuus, sairaudet, petetyksi tuleminen, pettäminen, yksinäisyys, masennus, ahdistus ovat totisinta totta tänäkin aikana.

Raamatun mukaan ainoastaan Jumalan puoleen kääntyminen ja Jumalan sanan edessä nöyrtyminen johtaa lopulta rauhaan, tasapainoon.

Luin tuon Kotimaa lehden pääkirjoituksen. Minusta se on hieman ylimielisesti ja pinnallisesti kirjoitettu mielipide.
Mikä lie ollut motiivina kirjoittaa.
Keitä ovat ne luterilaiset Suomessa jotka haluavat alkaa ajaa riivaajia ulos?


Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 13.06.23 - klo:19:15
Keitä ovat ne luterilaiset Suomessa jotka haluavat alkaa ajaa riivaajia ulos?

Taitaa liittyä uuteen Ettei tarvitse pelätä -kirjaan, jonka yksi arvostelu on täällä: https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/avoin-puhe-henkivalloista-voi-auttaa-paasemaan-pahasta/

Lainaus
Pahojen henkien karkotus on noussut kuin tyhjiöstä puheenaiheeksi luterilaisessa kirkossa. Sytykkeen keskustelulle on antanut pääkaupunkiseudulla työskentelevä pappi Lea Kujanpää. Hän kertoo törmänneensä seurakuntapapin työssä henkivaltojen kiusaamien ihmisten avunpyyntöihin.

[...] ”Meillä on loppujen lopuksi aika vähän Raamatun antamaa tietoa henkimaailmasta”, Kujanpää toteaa kirjassaan. Hän on tässä enemmän kuin oikeassa.

[...] Kokonaiskuvaksi muodostuu vääjäämättä päätelmä, että henkivalloista tai persoonallisesta Pahasta puhumien on useimpien evankelisluterilaisen seurakuntien piirissä tabu. Ilmiöistä ja kokemuksista pääsääntöisesti vaietaan. Voidaankin kysyä, miksi kirkko vaikenee ja mistä syystä etenkin piispat ovat täysin hiljaa. Lopputulemana voi tämän kirjan perusteella todeta, että kirkko on kadottanut sanomastaan niin henkivalloista kuin ylipäätään helvetistä kertomisen. Jos näin on, se ei enää auta ihmistä pääsemään pahasta.

Onhan hyvä edes muistaa jotenkin tämänkin elämänalueen olemassaolo, vaikka tietysti ei siihen toivoisi törmäävänsä. Tosin aika vaikeaa olisi kai vastata yksin Raamatun perusteella, mitä tehdä eri tilanteissa, paitsi rukoilla Jeesusta (en tiedä onko papeilla mitään lisäkoulutusta tähän).

Joka tapauksessa Raamattu muuttuu aika vaikeaksi ymmärtää, jos henkien olemassaolo unohdetaan täysin:

Lainaus
Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. (https://raamattu.fi/raamattu/KR92/EPH.6/Kirje-efesolaisille-6)

Onneksi tämän taistelun voi käydä evankeliumin ja Kristuksen voiton suojasta. Aseina mm. evankeliumi ja rukous.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 14.06.23 - klo:12:50
Ajattelen, että Raamattua lukiessa saa tasapainoisen ihmiskäsityksen.

Juu, synti on aika olennainen ja hyödyllinen käsite ihmiselämään, kuten joskus jossain toisessa viestissä sanoit.

Toki ehkä vielä tärkeämpää on Jumala-käsitys: VT:n pyhä ja voimallinen Jumala valtaistuimellaan  ja UT:n Jeesus Kristus ristillä avaavat Jumalasta hieman erilaisia puolia. Tai näin näkisin itse, tai siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu.

Jumala on läsnä sekä taivaassa, siis toisessa näkymättömässä todellisuudessa, että täällä langenneessa näkyvässä maailmassa (Kristus lihassa n. 2000 vuotta sitten, Pyhä Henki nykyisin).

Samoin Raamatusta saa myös hyödyllisen ja toden kuvan siitä, että luomakuntaan mahtuu muitakin hengellisiä toimijoita kuin ihmiset ja Jumala (enkelit, henkivallat). Monenlaista vaikutetta on todellisuudessa - ei tule niin yllätyksenä.

Tämän ajan ihminen on yhtä haavoittuvainen, eksyvä, eksynyt hengellisesti kuin aina ennenkin.
Kun valitsen vihata jotain ihmistä, kun valitse halveksia toista ihmistä, kun käännän ajatukseni Jumalan sanan totuuksista muuanne alan mennä enemmän hengelliseen pimeyteen.

Kadonneiden lampaiden määrä tuntuu tilastollisestikin vain lisääntyvän. Tuosta vihasta - tai pikemminkin ärsyyntymisestä - on itsellänikin jo kokemusta esimerkiksi tältä päivältä. Ja ellei pidä varaansa, niin negatiivisuus kyllä voisi vain lisääntyä. En ainakaan itse ole erityisen rakkaudentäyteinen ihmistyyppi.

Nykyihminen kamppailee kaiken sen kanssa minkä kanssa kaikki sukupolvet ovat kamppailleet: kuolevaisuus, elämän arvaamattomuus, sairaudet, petetyksi tuleminen, pettäminen, yksinäisyys, masennus, ahdistus ovat totisinta totta tänäkin aikana.

Olen välillä lukenut naistenlehtiä ja niissä on ainakin se hyvä puoli, että elämän ja ihmissuhteiden moninaisuus tulevat esille. Oma lähestymistapani on enemmänkin ehkä vähän teknisempi tai palikka-ajattelullinen, mutta onhan elämässä kaikenlaista. Toiset ihmiset ja ihmissuhteet ovat iso osa elämää, miehillekin.

Raamatun mukaan ainoastaan Jumalan puoleen kääntyminen ja Jumalan sanan edessä nöyrtyminen johtaa lopulta rauhaan, tasapainoon.

Tavallaan on rauhoittavaa, että Jumalan edessä ei tarvitse esittää mitään - syntinen on syntinen, vaikkakin armahdettu. Ja kun synnit on anteeksiannettu, niin ne on. Ihmisluonto on lihan puolesta raadollista ja synnin kanssa kamppailua on riittämiin itse kullakin. Turhan mahtipontisuuden ja egoilun voi jättää pois, vaikka sekin välillä nostaa päätään.

Kristillinen uskon ulottuvuus tuo toivon ja merkityksen elämään, kaikki ei ole vain satunnaisia atomeja.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 15.06.23 - klo:14:07
Hyviä ajatuksia.
Palaan hyvin usein Efesolaiskirjeen 2. luvun alkuun. Se jatkuvasti tekee minuun syvän vaikutuksen.

Siis tämä kohta:
a Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

Tuo kuvaa niin selvästi mitä ihminen itsessään, ilman Jumalaa on.
Ja siinä on tuo ulottuvuus, että paholainen tekee työtään "tottelemattomuuden lapsissa", joita kaikki itsessämme olemme.

Ja se että Paavali sitten sanoaa, että Jumala on tehnyt meidät eläviksi.

Eli kun tästä valosta arvioin Kotimaan pääkirjoitusta minkä olit laittanut ja mihin viittasin, jään miettimään vieläkin enemmän, mitä tämä kirjoittaja itse asiassa ajoi takaa.

On myönnettävä, että ajattelen, että hänen motiivinsa on yksinkertaisesti saada kristinusko näyttämään naurettavalta.
Ehkä tuossa on jonkun verran salaliittoajatusta puoleltani, mutta otan sen riskin.

USAssa joku koulu bannasi Raamatun sen väkivaltaisuuden takia.
Eilen joku "viisas" netissä "varoitti kristinuskosta ja islamilaisuudesta"

Eli näytän mielesssäni muodostavan olettamuksen, että mediassa on käynnissä systemaattinen kristinuskon alasajaminen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Magda-sisko - 16.06.23 - klo:11:12
Eli näytän mielesssäni muodostavan olettamuksen, että mediassa on käynnissä systemaattinen kristinuskon alasajaminen.

Et ole ainoa tuon olettamuksen muodostaja. Tässä yksi lisää.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 16.06.23 - klo:14:13
Korpima laittoi vastauksessaan tämän linkin https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/avoin-puhe-henkivalloista-voi-auttaa-paasemaan-pahasta/

Olin sitä ennen ollut hyvinkin kriittinen Kotimaan pääkirjoitukseen asiasta.

Kummassakin artikkelissa henkivallat nähdään ikäänkuin kummajaisena.
Tuo kirja-arvostelu ei ainakaan viittaa mielestäni Raamatun ihmiskäsitykseen.

Ajattelen, että jos ihminen on joutunut hengellisen pimeyden selvien ilmentymien kohteeksi, on tärkeä että hän kuulee evankeliumin ensisijaisesti.

Kuten mainitsin, Raamatun mukaan ihminen ei voi kehittää itselleen sellaista olotilaa missä hengelliset asiat olisivat todellisuuden ulkopuolella.

Jobin kärsimyksen takana oli kosminen taistelu Jumalan ja sielunvihollisen välillä.
Jumala tietysti voitti.
Aatami ja Eeva menivät helppoon vihollisen valheiden johdattamana.
Efesolaiskirje osoittaa tämän todellisuuden: Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;





Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 16.06.23 - klo:14:50
Niin, raamatullisestihan on ymmärtääkseni kaksi puolta: langennut ihmiskunta on ikään kuin oletuksena tai "vakiona" paholaisen hallintavallan alla, olkoon sitten kysymys mistä muusta uskonnosta kuin kristinuskosta tahansa tai sen puutteesta.

Tästä tilasta voi pelastua Jumalan lapseksi kristinuskon avulla. Tällöin tehdään ero vanhaan ja muihin henkiin. Uskonto ja kristityn elämä on nimenomaan hengellistä toimintaa.

Tosin itse en oikein tiedä tarkkaan näistä nimityksistä, mikä on esimerkiksi ero henkivallan ja enkelin (hyvä tai pahan) välillä? Onko hyviä ja pahoja henkivaltoja, siis Jumalalle tai paholaiselle kuuliaisia? En siis ole perehtynyt, eikä sillä ehkä ole merkitystäkään, kunhan usko Jeesukseen on kirkastunut. "Kaikkea on." Kysymyshän on kuitenkin useimmiten näkymättömästä toiminnasta, eikä aina voi tietää ihmisenä mikä johtuu mistäkin.

Toki tuossa pahojen henkien ulosajamisessa ja henkien vaikutuksen miettimisessä elämään ja ihmisen käyttäytymiseen on se "ylihengellistämisen" vaara. Tai että psykologisen tason ilmiöitä sanotaan hengellisiksi. Tai että jokin ongelma olisi hengellistä laatua, vaikkei olisikaan.

Tässä varmasti tarvitaan harkintaa ja hyvää arviointikykyä, ettei sotketa ihmisiä tai aiheuteta mielenterveyden ongelmia. Nämä ilmiöthän ovat kuitenkin helposti aika pelottavia ja ne voidaan kokea hallitsemattomiksi osaksi todellisuutta, jolloin usko Jeesukseen ja Jumalan kaikkivaltiuteen auttaa.

Mutta toisaalta onhan realismia, että maailma eli luomakunta on (myös) hengellinen paikka ja henkiä oletettavasti täynnä: Pyhä Henki, paholainen, enkelit, henkivallat. Tähän ei auta kuin tottua ja luottaa viime kädessä Jumalan voimaan ja rukoukseen. Optimistisestihan tämä tuottaa realistisen ja toden käsityksen maailmasta, ei mitään huuhaata: henget ovat totta, ja ne vaikuttavat maailmassa ihmisten ohella. Jumalakin on henki, Pyhä Henki on henki, kristitty on Pyhän Hengen temppeli.

Lainaus
Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. (Johannes 4:24.) https://raamattu.fi/raamattu/KR92/JHN.4/Johannes-4

Lainaus
Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.(Jaakobin kirje 4:7.) https://raamattu.fi/raamattu/KR92/JAS.4/Jaakobin-kirje-4
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 16.06.23 - klo:17:58
Katselin juuri äsken Veli-Pekka Joki-Erkkilän opetuksen Jumalan pyhyydestä. (https://www.youtube.com/watch?v=n7StVveRRzU, n. 40 min.) Tuntui hyödylliseltä itselleni. Pyhyyden yhteys elämään oli hyödyllinen löytö/muistutus.

Tuohon edelliseen viestiin jatkona tämä Jumalan pyhyyden näkökulma ja muistaminen voisi tuoda enemmän perspektiiviä kaikenlaisten muiden hengellisten ilmiöiden (pahuudenkin) kohtaamiseen.

Siis siinä mielessä, että nimenomaan pyhän Jumalan pelko on hyvin tervettä (ei esim. ylenmääräinen pahojen henkien pelko tai niihin keskittyminen, varovaisuus lienee järkevää). Jumalan voima on valtavan, käsittämättömän paljon suurempi kuin Paholaisen tai minkä tahansa muiden henkivaltojen metkut. Paholainen ja henkivallatkin ovat vain luotuja olentoja, joskin varmasti voimallisempia kuin ihminen, jolloin niitä ei kannata vastustaa omilla ihmislihaksilla, vaan tuoda asiat Jeesukselle.

Huomio: huomasin, että tuohon ylle laitoin Raamattu-sitaatin, jossa juuri näin kehotetaan tekemään, siis vastustamaan Paholaista (itse)... Ööö, eli en nyt oikein tiedä (huono neuvomaan), mutta eiköhän Jeesustakin voi rukoilla, jos ahdistaa.

Tuli ehkä tämä Juudaksen kirjeen (1:9) kohta mieleen:

Lainaus
Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: »Nuhdelkoon Herra sinua!»  https://raamattu.fi/raamattu/KR92/JUD.1/Juudaksen-kirje-1

Kaikki todellakin on lopulta Jumalan käsissä, ja hän on luvannut toivorikkaan tulevaisuuden, vaikka hengellistä vastustusta ja muita vaikeuksia voikin tulla.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 16.06.23 - klo:23:19
Vastaan Korpiman yhteen kysymykseen. Mikäli olen oppinut oikein, kun Lucifer lankesi ylpeyteen ja siis kapinoi Jumalaa vastaan, sen kanssa lankesi osa muistakin enkeleistä. Se on Raamatussa jossakin. Olisikohan Hesekielin kirjassa.
Sen seurakunnan pastori jossa olen käynyt kävi läpi Luukkaan evankeliumia, ja siellä oli kohta missä Jeesus käsi riivaajahenkiä lähtemään ihmisestä ja Jeesus antoi niille luvan mennä sikoihin.  Hän taisi opettaa juuri tuolla tavalla siitä mitä riivaajahenget ovat. Siis langenneita enkeleitä.

Ja uskon kyllä,kun ihmiset Suomessakin kiinnostuvat erilaisista hengellisyyden muodoista, he saattavat joutua tekemisiin pimeyden henkivaltojen kanssa. On melko tavallista että he kertovat sellaisista kokemuksista.
Ja jos sitten lähdetään etsimään apua luterilaisesta kirkosta, joka on suureksi osaksi luopunut Jumalan sanasta, en ole ihan varma miten siinä käy.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 18.06.23 - klo:17:41
Eli näytän mielesssäni muodostavan olettamuksen, että mediassa on käynnissä systemaattinen kristinuskon alasajaminen.

Varmaan näinkin voi nähdä. Toimittajien kuplissa ei varmaan useinkaan usko ole läsnä.

Toisaalta tänään huomasin, että Ylellä oli peräti kaksi henkilökuvaa, joissa oli esillä pappi ja kirjailija sekä evankelista/vankityötä tekevä.

Tapio Koivukari,  https://yle.fi/a/74-20035958,  "Kirjailija Tapio Koivukari keksi omasta päästään monta pappia, sitten hänestä itsestään tuli sellainen 64-vuotiaana"

Nina Åström, https://yle.fi/a/74-20036852, "400 keikkaa vankiloissa ovat opettaneet Nina Åströmille, että ihmisyys on kaikkialla sama: ”Jokainen haluaa tulla rakastetuksi ja nähdyksi”"
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 18.06.23 - klo:18:14
Kivoja tarinoita linkeissä. :)

Heh, huomasin kuvan, missä kaksi naista olivat laittaneet kasvonsa vankilassa sellin avoimen luukun kohdalle.
Kun minä tein niin, luutnantti ja kaksi vartijaa vetäisivät minut pois siitä ja neuvoivat seisomaan luukun vieressä, ei suoraan sen edessä, eikä ainakaan kasvot juuri luukun kohdalla.

Sieltä voi tulle mm. ulosteet naamalle. ::)

Juu tuo kristinuskon ulosajamisajatus tuli täällä mieleeni kolmen hyvin negatiivisen uutisoinnin seurauksena, koska ne uutiset sattuivat hyvin lähellä toisiaan.
Vähän kuin uutisointi Trumpista heti kun hänestä tuli presidentti. Näytettiin kuva missä siirtolaisviranomaiset olivat jonkun asunnon ovella uhkaavan näköisinä. Ei millään olisi voinut olla Trumpin aikaansaama tilanne, koska tuskin oli astunut virkaan. Taisi olla virkaanastujaisia seuraavana aamuna.

Tiedostin silloin, mitä tuleman pitää mediassa.
Kun nyt siis näin useamman hyvin voimakkaan negatiivisen kannanoton kristinuskoon, tuli mieleen, että käyttävät sama strategiaa saamaan kristinuskon näyttäytymään hyvin negatiivisessa valossa.

Kuten se, että joku koulu oli bannannut Raamatun sen väkivaltaisen sopimattoman sisällön takia.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.06.23 - klo:12:01
Bruce Charlton kommentoi Jeesuksen persoonallisuutta muutama päivä sitten blogikirjoituksessa The character of Jesus in the Fourth Gospel (https://charltonteaching.blogspot.com/2023/06/the-character-of-jesus-in-fourth-gospel.html).

Tämä on aika mielenkiintoinen aihe: miten näkee Jeesuksen persoonan ja käyttäytymisen? Varmastikin tällainen olisi ihmisten joukossa aika uniikkia; puheenparsi ja kerronta ei ole jokapäiväistä. Toisaalta Jeesuksen rooli on evankeliumeissa kai lähinnä rabbin eli opettajan, joka käyttää vertauksia ja muita keinoja saada viesti perille.  Toisaalta on myös mm. profetiaa ja vastaavaa. Rabbien joukossa hänellä toki oli uniikki auktoriteetti, joka huomattiin.

En tiedä, miten esim. VT:n profeetat käyttäytyivät ja heidät nähtiin arkielämässä. Jeesukseenhan lisäksi yhdistyvät voimateot (parantaminen, henkien pois ajaminen) ja esim. viittaukset että hän tulee takaisin enkelien kanssa, joita ei tavallinen ihminen sano (ellei ole päästään sekaisin, kuten C. S. Lewis esitti yhdeksi vaihtoehdoksi. Muut olivat "Lunatic, Liar, or Lord", sekaisin, valehtelija tai Herra - tai "Mad, Bad, or God" eli hullu, paha tai Jumala.)

Lainaus
Näistäkin keskustelunpätkistä käy ilmi, että Jeesus on arvoituksellinen, jopa oikukas. Hän ei vastaa suoriin kysymyksiin, vaan vastaa sen sijaan lisäkysymyksellä, "arvoituksella" tai "tarinalla".

Tämä yhdessä temppelissä tapahtuneen väkivaltaisen toiminnan kanssa kuvaa Jeesusta vastakkainasettelevana persoonana: hän on hyvin "päin naamaa" riippumatta siitä, kenen kanssa hän on juuri nyt tekemisissä. 

Mutta on toinenkin puoli: Jeesus profeettana. Nämä profeetalliset lausunnot aloitetaan usein sanoilla "Totisesti, totisesti, minä sanon teille...". [...]

Neljännen evankeliumin vaikutelma Jeesuksesta hahmona on todellakin hyvin silmiinpistävä!

Hän on häilyvä, arvaamaton, oikukas, peloton, vaikeasti lähestyttävä, suora, kiltti, ankara, empaattinen, hyvin älyllinen, yksinkertainen kuin lapsi - kukin niin kuin hän katsoo tilanteen vaativan.

(Tätä persoonallisuustyyppiä kuvaava sana klassis-keskiaikaisessa astrologisessa järjestelmässä on "Mercurial": CS Lewis kuvasi sitä kirjassaan The Discarded Image ja Michael Ward selitti sitä kirjassaan The Narnia Code.) [...]

Huomautus: Usein sanotaan, että Jeesus haluaa meidän tulevan enemmän hänen kaltaisikseen. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi käyttäytyä enemmän kuin Jeesus; ottaa mallia käyttäytymisestämme Jeesuksen käyttäytymisestä. En näe sitä, se olisi joka tapauksessa mahdotonta; enkä usko sen olevan totta. Jeesus haluaa, että uskomme ja seuraamme häntä - mutta ei varmastikaan sitä, että käyttäydymme kuin hän tai että meillä on hänen luonteensa kaltainen luonne. Kristinuskon ydin on ylösnousemus, joka on täysin hyvä ja ikuinen itsemme palauttaminen! Taivas on täynnä ainutlaatuisia hahmoja, joista jokainen tuo jotakin ainutlaatuista ja siten elintärkeää: sitä eivät asuta Jeesus-jäljennökset! (Mikä, jos se olisi totta, olisi tarpeetonta ja tekisi ikuisen elämän turhaksi.) (Suom DeepL.com.)

Jotenkin itse näen hieman vaikeana saada muodostettua ihmisistä selviä kuvia Raamatunkaan kerronnasta - enkä välttämättä edes tutuista ihmisistä arkielämässä. Ihmisten kuvaaminen, kuvailu ja "käyttäytymisen tunteminen/ennustaminen" ei ole ihan helppoa.

Millä sanoilla tai järjestelmillä kuvata ihmisiä? Jeesuksesta toki tekee vielä uniikimman hänen jumaluutensa: miten Jumalan synnitön persoona mahtuu - ja suhteutuu - rajalliseen ihmiseen? Voisi kuvitella että Jumalan persoona on laajempi ja monipuolisempi kuin pienen ihmisen, Jumalan ajatuksista näin Raamatussa ainakin on sanottu.

Ehkä Jumalalla on laajempi repertuaari vastata eri ihmisiin ja tilanteisiin eri lailla ja kuitenkin täydellisesti, kun ihminen on usein aika rajallinen ja urautunut omiin reaktioihinsa?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.06.23 - klo:14:18
Ajattelin aikaisemmasta viestistäni mainita sen, että vaikka mainitsin Trumpin ja häneen kohdistuneen vääristyneen uutisoinnin, en ole Trump fani.
Tosin en ole hänen vastustajansakaan sinänsä.
Mutta alkoin ikävä kyllä seurata USAn politiikkaa ensimmäistä kertaa kun hänestä tuli ehdokas. Aluksi se tuntui painajaismaiselta, että hänestä tuli ehdokas. Nyt ajattelen hieman toisin.
Se siitä. En vain halua tulla nähdyksi Trumpistiksi.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.06.23 - klo:14:21
Bruce Charlton kommentoi Jeesuksen persoonallisuutta muutama päivä sitten blogikirjoituksessa The character of Jesus in the Fourth Gospel (https://charltonteaching.blogspot.com/2023/06/the-character-of-jesus-in-fourth-gospel.html).

Tämä on aika mielenkiintoinen aihe: miten näkee Jeesuksen persoonan ja käyttäytymisen? Varmastikin tällainen olisi ihmisten joukossa aika uniikkia; puheenparsi ja kerronta ei ole jokapäiväistä. Toisaalta Jeesuksen rooli on evankeliumeissa kai lähinnä rabbin eli opettajan, joka käyttää vertauksia ja muita keinoja saada viesti perille.  Toisaalta on myös mm. profetiaa ja vastaavaa. Rabbien joukossa hänellä toki oli uniikki auktoriteetti, joka huomattiin.

En tiedä, miten esim. VT:n profeetat käyttäytyivät ja heidät nähtiin arkielämässä. Jeesukseenhan lisäksi yhdistyvät voimateot (parantaminen, henkien pois ajaminen) ja esim. viittaukset että hän tulee takaisin enkelien kanssa, joita ei tavallinen ihminen sano (ellei ole päästään sekaisin, kuten C. S. Lewis esitti yhdeksi vaihtoehdoksi. Muut olivat "Lunatic, Liar, or Lord", sekaisin, valehtelija tai Herra - tai "Mad, Bad, or God" eli hullu, paha tai Jumala.)

Lainaus
Näistäkin keskustelunpätkistä käy ilmi, että Jeesus on arvoituksellinen, jopa oikukas. Hän ei vastaa suoriin kysymyksiin, vaan vastaa sen sijaan lisäkysymyksellä, "arvoituksella" tai "tarinalla".

Tämä yhdessä temppelissä tapahtuneen väkivaltaisen toiminnan kanssa kuvaa Jeesusta vastakkainasettelevana persoonana: hän on hyvin "päin naamaa" riippumatta siitä, kenen kanssa hän on juuri nyt tekemisissä. 

Mutta on toinenkin puoli: Jeesus profeettana. Nämä profeetalliset lausunnot aloitetaan usein sanoilla "Totisesti, totisesti, minä sanon teille...". [...]

Neljännen evankeliumin vaikutelma Jeesuksesta hahmona on todellakin hyvin silmiinpistävä!

Hän on häilyvä, arvaamaton, oikukas, peloton, vaikeasti lähestyttävä, suora, kiltti, ankara, empaattinen, hyvin älyllinen, yksinkertainen kuin lapsi - kukin niin kuin hän katsoo tilanteen vaativan.

(Tätä persoonallisuustyyppiä kuvaava sana klassis-keskiaikaisessa astrologisessa järjestelmässä on "Mercurial": CS Lewis kuvasi sitä kirjassaan The Discarded Image ja Michael Ward selitti sitä kirjassaan The Narnia Code.) [...]

Huomautus: Usein sanotaan, että Jeesus haluaa meidän tulevan enemmän hänen kaltaisikseen. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi käyttäytyä enemmän kuin Jeesus; ottaa mallia käyttäytymisestämme Jeesuksen käyttäytymisestä. En näe sitä, se olisi joka tapauksessa mahdotonta; enkä usko sen olevan totta. Jeesus haluaa, että uskomme ja seuraamme häntä - mutta ei varmastikaan sitä, että käyttäydymme kuin hän tai että meillä on hänen luonteensa kaltainen luonne. Kristinuskon ydin on ylösnousemus, joka on täysin hyvä ja ikuinen itsemme palauttaminen! Taivas on täynnä ainutlaatuisia hahmoja, joista jokainen tuo jotakin ainutlaatuista ja siten elintärkeää: sitä eivät asuta Jeesus-jäljennökset! (Mikä, jos se olisi totta, olisi tarpeetonta ja tekisi ikuisen elämän turhaksi.) (Suom DeepL.com.)

Jotenkin itse näen hieman vaikeana saada muodostettua ihmisistä selviä kuvia Raamatunkaan kerronnasta - enkä välttämättä edes tutuista ihmisistä arkielämässä. Ihmisten kuvaaminen, kuvailu ja "käyttäytymisen tunteminen/ennustaminen" ei ole ihan helppoa.

Millä sanoilla tai järjestelmillä kuvata ihmisiä? Jeesuksesta toki tekee vielä uniikimman hänen jumaluutensa: miten Jumalan synnitön persoona mahtuu - ja suhteutuu - rajalliseen ihmiseen? Voisi kuvitella että Jumalan persoona on laajempi ja monipuolisempi kuin pienen ihmisen, Jumalan ajatuksista näin Raamatussa ainakin on sanottu.

Ehkä Jumalalla on laajempi repertuaari vastata eri ihmisiin ja tilanteisiin eri lailla ja kuitenkin täydellisesti, kun ihminen on usein aika rajallinen ja urautunut omiin reaktioihinsa?

Minulla oli kausi elämässä, kun ajatus Jeesuksen luonteen tunteminen oli pinnalla.
Tulin siihen johtopäätökseen, että mitä paremmin tunnen hänen opetuksiaan, ajatuksiaan, sitä paremmin opin tuntemaan häntä.
Aloin lukea evankeliumeja tuolta kannalta, mahdollisimman avomielisesti sen suhteen mitä Jeesus sanoi, opetti.

Se oli todella siunaava vaihe elämässäni.
Kerron joskus lisää.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.06.23 - klo:13:11
Olisi mielenkiintoista kuulla lisää löydöistäsi, jos joskus kirjoitat lisää.

Tuoli vielä mieleen Jeesuksen persoonasta ja inhimillisiin (psykologisiin) piirteisiin vertautuen älykkyys. Joskus olen lukenut, että älykkyys ominaisuutena näkyy kaikessa, mitä ihminen tekee.

Ja älykkyystestit kertovat aika hyvin tästä oppimis- ja ongelmanratkaisukyvystä. Testissä 70 pistettä, 100 pistettä, 125 pistettä, 150 pistettä tai 200 pistettä saavat ovat aika erilaisia ihmisiä ja kykenevät eri asioihin peruselämäntehtävistä uusiin tieteellisiin läpimurtoihin. Tästä kirjoittaa esim. James Thompson 7 Tribes of Intellect -kirjoituksessaan (https://www.unz.com/jthompson/the-7-tribes-of-intellect/).

Voisi siis olettaa että Jeesuksen älykkyys on käsittämättömän kaukana perusihmisen yläpuolella - myös kaikkein älykkäimpien ihmisten. Tässä mielessä on jotenkin hämmentävää, että ymmärrämme häntä lainkaan. Mutta Jumala on myös täydellinen kommunikoija luotujensa suuntaan, näin ei voi sanoa olevan ihmisten kesken.

Thompsonin blogaus päättyy seuraavaan:

Lainaus
Yhteiskunnalle on tärkeää, että älykkyysosastojen välinen viestintä on helppoa, että tällaiset mielet voidaan tunnistaa ja ottaa mukaan vaikeisiin tehtäviin ja että sosiaaliset suhteet säilyvät niiden välillä, jotka eroavat toisistaan tämän tärkeän ominaisuuden osalta, vaikka heillä on paljon muuta yhteistä. (Suom. DeepL.com.)

Edesmenneellä teologilla Michael S. Heiserilla oli ajatus, jonka mukaan teologien ideat ja ajatukset päätyvät - ja niiden tulisi päätyä - lopulta myös tavallisten uskovien päihin. Ja onhan näin, että teologia vaatii älyä. Kuuntelin taannoin jotakin STI:n luentoa Bonhofferista ja tajusin hyvin vähän, yli hilseen meni.

Älyä vaativat teologiset ideat eivät siis aina mene hyvin jakeluun, mutta hyvä että tällaisiakin mieliä kristikunnassa on. Kaikki voivat kuitenkin ymmärtää asioita uskonasioita omalla älyllisellä tasollaan - ja hitaamminkin voi oppia. Tuntuu, että toistoa vaaditaan omassa tapauksessani joskus paljonkin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.06.23 - klo:14:22
Toisaalta Paavali korittolaiskirjeessä puhuu evankeliumista hullutuksena mitä toiset eivät hyväksi juuri siitä syystä, että se ei ole tarpeeksi älyllisesti järkeenkäypä.

1 Kor. 2.
. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
3. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
4. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

Tai se koko luku on tästä aiheesta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.06.23 - klo:14:45
Joo, itsekään en näe uskoa tai evankeliumia pääasiassa älyllisenä juttuna. Toisaalta varmasti teologiaa ja koulutusta on hyvä olla, että "uskon sisäisen maailman" opetus on järkevää ja korkealaatuista. Varmasti Pyhä Henki voi auttaa, mutta omia aivojaankin tarvittaneen johonkin - ainakin joskus.

Mihin ne sitten pystyvätkään... No, se yksi kolikkovertaus tulee mieleen. Joillakuilla on paljon älyllistä kapitaalia, jota voi moninkertaistaa, toisilla vähemmän.

Ja varmaankin opettajan ja johtajan on hyvä olla tarpeeksi älykäs - Paavalikin oli ennen uskoontuloaan Gamalielin tähtioppilas. Eli uskonnon huippuasiantuntija inhimillisessä mielessä, vaikka ei vielä Jeesukseen uskonutkaan. Paavalin ajoittainen vaikeaselkoisuus ajattelijana mainittiin myös kai Pietarin kirjeessä.

Keskeistä on varmasti tosiaan muistaa, ettei usko tai uskonnonharjoittaminen ole vain ja ainoastaan älyllistä pyörittelyä tai ihmisten aivotoimintaa, vaan Jumalan aikaansaamaa hengellistä toimintaa ja hengen voimaa. Tähän Jumalan voiman puoleen ei varmaankaan voi pieni ihminen vaikuttaa kuin lähinnä rukoilemalla ja olemalla täten avoin Jumalan vaikutukselle.

Tuossa edellä olevassa lainauksessa Paavali kertoo, että hänen puheensa ja saarnansa sisälsivät "Hengen ja voiman osoittamista", mutta täytyy myöntää etten oikein tajua tätä(kään) kohtaa. Kun olen jotenkin mieltänyt inspiroidunkin puheen/tekstin/viestinnän eri asiaksi Hengestä ja voimasta (ääniaallot tai merkit paperilla ovat eri asia kuin Pyhä Henki, joka varmasti voi esim. aivoilleni niitä avata). Eli en nyt hyvin tiedä, miten tämä pitäisi ymmärtää ja miten ne suhteutuvat toisiinsa. Varmaan jotakin palikka-ajatteluni ongelmia.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.06.23 - klo:14:11
En oikein osaa sanoa mitään älyllistä tuohon. ;D

Osaa vain vastata Raamatun sanojen perspektiivistä ja siitä lähtökohdasta miettiä asiaa.

me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
Tuo siis taas 1. Korinttolaiskirjeestä.

Eli sen älyllisen teologian pitäisi ottaa lähtökohdakseen se, mikä on ihmismielelle hullutus. ???
Ja siitä lähtien kehittää omalla älyllään teologiaa.

Eli siihen mielestäni aina jää tuo paradoksi.

Toisaalta Jeesus sanoo: "olkaa älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin lampaat".

Jeesus siis ei todellakaan vähättele Jumalan luomia aivoja.

Jeesusta halveksittiin ja pilkattiin, silti hänellä oli kyky laittaa jauhot suuhun nille jotka yrittivät ottaa häntä kiinni hänen sanoistaan. Tuo toistuu evankeliumeissa useamminkin. Ja sanotaan, että Jeesus tiesi että sen ajan teologit tietoisesti yrittivät saada hänet kiinni sanoistaan.


Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.06.23 - klo:09:44
En oikein osaa sanoa mitään älyllistä tuohon. ;D

Ja onhan älyllisyys kristinuskon - tai heprealaisen ajattelun (Michael Heiserilla oli idea "pienestä israelilaisesta pään sisällä") - kannalta ehkä yliarvostettua, etenkin länsimainen palikka-ajattelu. Hengellisyyttä tai toismaailmallista perspektiiviä ei voi oikein tiivistää yksinkertaiseksi paketiksi.

Toisaalta perusviesti on yksinkertainen, onneksi. Tämä saattaa olla nykyään estekin, Charlton kirjoittaa eilen (https://charltonteaching.blogspot.com/2023/06/being-christian-if-its-so-simple-why-is.html):

Lainaus
Yksi syy on se, että kristinusko on "liian yksinkertainen" - mikä tyrmää ne, jotka pyrkivät älyllisyyteen (ja se tarkoittaa nykyään monia ihmisiä!). Yksinkertaista vastausta pidetään pinnallisena: nykyihmisille yksinkertainen = yliyksinkertaistettu.

Eli sen älyllisen teologian pitäisi ottaa lähtökohdakseen se, mikä on ihmismielelle hullutus. ???
Ja siitä lähtien kehittää omalla älyllään teologiaa.

Toisaalta tekihän Paavali itsekin teologiaa eli mietti Jeesuksen merkitystä ja suhteutti sitä vaikkapa aikaisempaan juutalaisten jumalanpalvelukseen tai pakanoiden uskomuksiin.

Vaikka perusviesti Jeesuksesta ja iankaikkisesta elämästä on  selkeä, jopa "liian hyvää ollakseen totta" (Charltonin ajatus myös).

Ja sanotaan, että Jeesus tiesi että sen ajan teologit tietoisesti yrittivät saada hänet kiinni sanoistaan.

Siltä se todella vaikuttaa evankeliumeissa. En sitten tiedä miksi näin oli. Olivatko kyselijöiden motivaatiot hyviä vai huonoja, esim. tarkoitus paljastaa väärä messias kovilla kysymyksillä tai väärät poliittiset messiasodotukset, joihin Jeesus ei hengellisine viesteineen sopinutkaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.06.23 - klo:14:58
Juu Paavali oli aikansa teologi. Sitä kautta VT oli hänelle hyvin tuttu ja se auttoi häntä ymmärtämään sitten kirjoituksia kun Pyhä Henki alkoi opettaa häntä.

Toisaalta hän sitten uudelleen arvioi sen mitä oli ennen uskoon tuloa oppinut:
3. Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan,
4. vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,
5. joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,
6. intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
7. Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
8. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen

Toinen kommentti Korpiman viestin eri kohtaan:
Raamatussa sanotaan selvästi, että kirjanoppineet ja fariseukset halusivat saada Jeesuksen sanoista kiinni. Kyllä heillä oli aivan negatiiviset motiivit. Halusivat mitätöidä Jeesuksen.

Nyt pitää pakata road trip'iä varten.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 25.06.23 - klo:19:44
Toinen kommentti Korpiman viestin eri kohtaan:
Raamatussa sanotaan selvästi, että kirjanoppineet ja fariseukset halusivat saada Jeesuksen sanoista kiinni. Kyllä heillä oli aivan negatiiviset motiivit. Halusivat mitätöidä Jeesuksen.

Varmastikin näin. Itselläni on vähän huono muisti (pitäisi tarkistaa, jos sanoisi jotain varmempaa), enkä ole perehtynyt fariseuksiin sen tarkemmin. Tosin muistin, että Nikodemushan kävi Jeesuksen pakeilla tutustumassa. Lueskelin joistakin lähteistä, että ehkä hän uskoi (myöhemmin?), eli jotkut fariseuksetkin ehkä uskoivat.

Lainaus
"Mutta Nikodemus oli onnenpekka, kun sai Jeesukselta yksityisopetusta, mikä varmaan jätti häneen lähtemättömät jäljet. Niinpä hän toimi myös tärkeässä tehtävässä Jeesuksen hautaan laskemisessa. Hänestä siis tuli opetuslapsi."

Lähde: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/nikodemos-on-kiintoisa-henkilo
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 01.07.23 - klo:18:35
Fariseusten ja ns. kirjanoppineiden suhtautuminen Jeesuksen onkin mielenkiintoinen teema. Kävin kauan sitten läpi kohtia missä Jeesus vastasi heille hyvin viisaasti ja todella siten, että ei osoittanut tippakaan ihmispelkoa ja jätti fariseuksen seisomaan tumput suorina, kun eivät osanneet vastata hänelle.
Ja sitten Jeesuksesta sanotaan että hän jätti heidät ja siis käveli pois tilanteesta.

Mutta pitäisi myös tsekata fariseusten suhtautumisen eskaloituminen. Hehän sitten halusivat tappaa Jeesuksen, mutta eivät uskaltaneet koska kansa oli Jeesuksen puolella.
Vihdoin sitten suunnittelivat pidättää hänet "Jumalan pilkasta"
Ja saivat vietyä suunnitelmansa läpi.

Siis heidän vihansa oli se kantava voima tuossa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 05.07.23 - klo:12:17
Tavallaan tuota fariseusten suhtautumista ja koko tilannetta on nykylukijan (tai ainakin minun) hieman vaikea ymmärtää. Tai ei aivan suoraviivaista kuitenkaan.

Hyvin voi ymmärtää, että jos on uskonnollinen auktoriteetti, niin omaa egoa voi kolhia jos todellinen auktoriteetti (Jeesus, Jumalan poika) saapuukin paikalle. Ja ilmeisesti kukaan ei kuitenkaan uskonut häneen, jolloin häneen ehkä suhtauduttiin vain jotain huijarina, joka ohjaa pois oikeasta jumalanpalveluksesta. Tulee myös mieleen jokin Monty Python -elokuva, jossa oli liuta messiaskandidaatteja.

Toisaalta varmasti hengellisten asiantuntijoiden voisi olettaa tietävän ja tunnistavan oikean messiaan, eli useimmilla tämä tunnistaminen meni pieleen. Olen lukenut VT:n vasta pariin otteeseen, eikä itselleni ole kovin selvää kuvaa muodostunut sen messiaanisista odotuksista, vaikka jotkin kohdat ovat aika selviä - ilman jälkiviisautta en tiedä olisinko yhtään kartalla.

Vaikka toisaalla kerrotaan, että tavallisen kansan keskuudessa Jeesus oli välillä suosittukin (toisaalta kansa muistaakseni valitsi huutoäänestyksellä Barabbaksen?) ja hänet tunnettiin positiivisesti laajalti. Jotenkin näin, pitäisi tosiaan perehtyä paremmin, että ymmärtäisi tilannetta, vähän vaikealta vaikuttaa.

Vihan tunteen läsnäolo voi myös pitää paikkansa, vaikka vaikea varmaksi tietää mitä tuntemuksia heillä oli ja miksi. Voisi myös yrittää pohtia, onko omassa suhtautumisessa johonkuhun/johonkin fariseusten toiminnan piirteitä, joita voisi yrittää muuttaa parempaan suuntaan.

Eli onko fariseusten suhtautuminen kuitenkin aika yleisinhimillistä ja voi päteä myös minuun monissa tilanteissa - tai ainakin samansuuntaista.

Onhan tässä draaman ja vastakkainasettelun piirteitä. Evankeliumi olisi ihan toisenlainen, jos kaikki olisivat rauhallisesti ja iloisesti hyväksyneet Jeesuksen messiaaksi ja historia olisi edennyt siltä pohjalta. Mutta toisenlainen maailma olisi tosiaan toisenlainen, tämä on tämä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 05.07.23 - klo:14:18
Kovin ärsyttävänä näyttivät kokevan Jeesuksen. Johanneksen kirjeessä muistaakseni Jeesus mainitsi heille, että vihaavat Jeesusta sen takia, että hän osoittaa heidän tekonsa pahoiksi.
Ja vertasihan Jeesus heitä valkeaksi kalkituiksi haudoiksi.
Jeesus taisi myös sanoa opetuslapsilleen: "älkää heistä välittakö.." taisi sen jälkeen viitata sokeisiin sokeiden taluttajiin. Tämä tuli jostain mieleen, pitää tosin tarkistaa paremmalla ajalla, että oliko se noin.

Täällä oli itsenäisyyspäivä eilen, mutta ei ollut oikein aikaa pysähtyä tarkistamaan noita kohtia vielä.

Mutta ajattelin myös heidän jatkuvaa pientä hyökkäilyä Jeesusta kohtaan siltä kannalta, että he näyttivät selvästi aggressiivisuutensa mikä kasvoi ajan myötä.
Tajusin, että Daavidkin joutui läheisten ihmisten jatkuvien tappoyritysten kohteeksi.
Satuin lukemaan psalmeja siitä aiheesta. Jotkut olivat kavaltaneet eräässä kohdassa hänetkin, eli joutui hyvinkin vaikeisiin tilanteisiin ennen kuninkaaksi tulemistaan.

Psalmit osoittavat, että hän koki hyvinkin suurta heikkoutta ja pelkoa.
Jeesus ei näyttänyt osoittavan pelkoa. Hänhän on Jumala. Hän näki asiat selvemmin kuin Daavid.
Daavid rukoili paljon ja pyysi Herralta apua.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 05.07.23 - klo:15:19
Kovin ärsyttävänä näyttivät kokevan Jeesuksen. Johanneksen kirjeessä muistaakseni Jeesus mainitsi heille, että vihaavat Jeesusta sen takia, että hän osoittaa heidän tekonsa pahoiksi.

Totta, tavallaan outoa, koska voisi luulla että uskonnolliset asiantuntijat tajuaisivat moraalin arvon ja että Jumala näkee kaiken. Toisaalta olihan tuo aikaa ennen Pyhän Hengen laajempaa vuodatusta, joten saattaisin olla itse ihan samanlainen ellen eläisi uudessa liitossa.

Ja onhan UT:n kirjoituksistakin varmasti paljon apua Jumalan tahdon tajuamisessa.

Ja vertasihan Jeesus heitä valkeaksi kalkituiksi haudoiksi.
Jeesus taisi myös sanoa opetuslapsilleen: "älkää heistä välittakö.." taisi sen jälkeen viitata sokeisiin sokeiden taluttajiin. Tämä tuli jostain mieleen, pitää tosin tarkistaa paremmalla ajalla, että oliko se noin.

Tässä tulee mieleen, että olemmekohan keskimäärin kaikki tällaisia - siis pahoja ja fariseuksia ilman Jumalan voimaa ja väliintuloa. Eli pelkkä uskonto ja (VT:n) kirjoitukset eivät yksin riitä, vaan tarvitaan Pyhää Henkeä, jotta ihminen muuttuu parempaan suuntaan.

Mutta ajattelin myös heidän jatkuvaa pientä hyökkäilyä Jeesusta kohtaan siltä kannalta, että he näyttivät selvästi aggressiivisuutensa mikä kasvoi ajan myötä.

Onhan tosiaan selvää vastakkainasettelua Jeesuksen ja lainopettajien/fariseusten välillä. Nykyään on tietysti vaikea tietää, miten menisi, mutta en tiedä olisinko itsekään osannut tuolloin valita Jeesuksen puolen...
Ihmisluonto ei ole kovin hyvä ja vaikea miten tuolloin olisi sijoittunut tai nähnyt Jeesuksen.

Opetuslapsethan eivät Paavalia (ehkä Nikodemusta?) lukuun ottamatta olleet kai näitä oppineita, vaan kalastajia ja veronkerääjiä. Tavallaan sekin on aika outoa: voisi luulla, että juuri uskonnolliset johtajat ja asiantuntijat etsisivät messiasta ja tunnistaisivat hänet.

Ehkä tämäkin kertoo inhimillisen uskonnonharjoituksen vaikeudesta ilman Pyhän Hengen valoa? Pieleen menee ja ihminen näkee uskonnonkin harjoittamisen oman etunsa ja egon nostattamisen välikappaleena.

Olihan tosin ne kolme viisasta miestä, jotka löysivät Jeesuksen lapsena.

Tajusin, että Daavidkin joutui läheisten ihmisten jatkuvien tappoyritysten kohteeksi.
Satuin lukemaan psalmeja siitä aiheesta. Jotkut olivat kavaltaneet eräässä kohdassa hänetkin, eli joutui hyvinkin vaikeisiin tilanteisiin ennen kuninkaaksi tulemistaan.

Vähän outoahan sekin on, että ennen Jeesustakin profeettoja tapettiin. Tämähän esiintyi yhdessä Jeesuksen vertauksessakin ja muistaakseni apostolien teoissa. Tai outoa kai ei ole, että kriittisiä henkilöitä jyrätään ja tapetaan (näinhän käy maallisissakin yhteyksissä), mutta että Jumalan oma kansa ja sen parhaat hengelliset asiantuntijat tekevät näin... Huuli pyöreänä vähän ihmettelen. Ihmisyydestä se kertonee jotain.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 06.07.23 - klo:12:15
Mutta ajattelin myös heidän jatkuvaa pientä hyökkäilyä Jeesusta kohtaan siltä kannalta, että he näyttivät selvästi aggressiivisuutensa mikä kasvoi ajan myötä.

Tämä kirjoitus tuli toisaalla vastaan ihmisten valtasuhteista, joka ehkä päti Jeesuksen ja fariseusten suhteisiin:

Lainaus
Jokaisessa ihmisryhmässä (myös kahden hengen ryhmissä) on vallan dynamiikkaa. En tarkoita vallan dynamiikalla internetissä liikkuvaa "alfa-beta"-hölynpölyä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihmiset haluavat tuntea itsensä houkutteleviksi ja kyvykkäiksi.

Siksi kaikki hyökkäykset jotain sellaista kohtaan, josta he saavat arvoa [uskonnon opettajan asema], ovat hyökkäyksiä heitä itseään vastaan. Esimerkiksi jos Jack on ylpeä siitä, että hän on hyvä lääkäri [fariseus, lainopettaja, uskonnon ja Jumalan asioiden asiantuntija], ja hän antaa sinulle lääketieteellisen neuvon [hengellistä opetusta].

Sinä analysoit neuvon hyviä puolia ja vastaat arvioinnillasi. "En ole varma, anna minun googlettaa se" on hyvin rationaalinen vastaus. Kun et kuitenkaan hyväksy tätä neuvoa, olet sanonut, ettet luota täysin neuvon lähteeseen eli Jackin lääketieteelliseen tietämykseen [fariseusten hengelliseen asiantuntemukseen].

Harvoin Jack osoittautuu nöyräksi ja jatkaa elämäänsä. Useimmiten hän hyökkää sanallisesti tai yrittää vähentää vaikutusvaltaasi ryhmässä [kuten Jeesuksen ja fariseusten suhteet]. Olet hyökännyt jotain vastaan, mikä tekee hänestä tärkeän ja houkuttelevan. Hänen on säilytettävä paitsi kuvansa ryhmässä myös minäkuvansa. Helpoin tapa mitätöidä sanasi on mitätöidä sinut henkilönä.

Pidä mielessä, että ihmiset reagoivat vallan dynamiikan loukkauksiin vaistomaisesti. Läheskään kukaan ei tietoisesti ajattele: "Minun on eliminoitava tämä henkilö" [Jeesus eliminoitiin lopulta ristillä, profeetat tapettiin, he olivat uhka minäkuville ja asemille ryhmässä]. Heidän vaistonsa ohjaavat heitä siihen. He suuttuvat. Varmista, ettet hyökkää sellaista vastaan, josta ryhmän jäsen saa arvoa. Ota yksinkertaisesti vastaan lääketieteellinen neuvo ja sano "kiitos", vaikka se olisikin kamala neuvo.

(Suom. DeepL.com.)

Tuohon loppuun voisi lisätä, että Jeesushan ei tullut Maan päälle tulemaan toimeen ihmisten - tai fariseusten - kanssa, vaan antamaan opetusta ja kuolemaan ihmisten syntien puolesta.

Ja hänhän on tosiaan jumalallinen auktoriteetti, joka tietää asiat ja voi sanoa viimeisen sanan verrattuna vain ihmisiin eli fariseuksiin. Häneen ei vain uskottu. Jeesus sanoi asiat suoraan ja totuudellisesti, mikä varmaankin harvoin menee asiantuntijan tai johtajan "kurkusta alas" vaivatta, jos hän näkee itsensä parhaana asiantuntijana (minäkuva). Ja arvostettuna johtajana ryhmässä (Israelissa, synagogassa), jota ulkopuolinen ja maallisesti asematon Jeesus uhkaa ja nimittelee (toki varmasti pätevin perustein).

Uhkana kritiikissähän on se, että arvostetussa asemassa olevan (fariseuksen) asema ryhmässä mataloituu tai pahimmassa tapauksessa romahtaa. Arvostus ja asema ihmisyhteisössä on tärkeää ja on uhkana joutua "silppuriin" tai kokonaan ryhmän ulkopuolelle. Jeesuksen tai profeettojen hengellinen kritiikki uhkaa siis ihmisten maallisia asemia, joka varmasti nähdään vaarallisena (vaistonvaraisesti).

Ehkä tässä ihmiselle on opetus, ettei luule itsestään liikoja tai kuvittele tietävänsä Jumalan asioita täydellisesti, vaikka osaisikin Raamatun sisällöt. Eikä juutu liikaa samaistamaan egoansa ja  uskontulkintaansa, harhaudummehan ihmisinä monin tavoin. Samoin opettaminen on vaikeaa, täydellinen elämä taas mahdotonta - fariseusten opetuksethan kai olivat pääosin ihan hyviä, omakohtainen toteutus elämässä taas ei.

Jos tulee ojennusta tai korjausta, niin voi miettiä, onko tehnyt virheitä ja yrittää myöntää ne. Nöyryyden opettelu on hyväksi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 06.07.23 - klo:14:12
Juu varmaan juuri tuonne päin. Hyvää pohdintaa.

Kaini ja Abelin veljeys päättyi tragiisesti.
Kain ei voinut sietää veljeään ja päätti eliminoida hänet. Siis tuo mistä Korpima kirjoitti toteutui Kainin ja Abelin välillä.

Tämä siis ihan Raamatun alkulehdillä.

Ajattelin omaa kokemusta työpaikkaväkivaltaisuuden suhteen.
Se oli rankkaa. Jouduin täysin ennalta aavistamattoman vihamielisyyden, kohteeksi, missä minulle huudettiin, puhuttiin erittäin halveksivaan sävyyn toisten kuullen. Lopulta minusta kehitettiin kaksi tai kolme perätöntä huhua pomolle.

Se oli hyvin rankkaa, ja Daavidin psalmit samantapaisesta tilanteesta tulivat minulle hengitysreiäksi, sanoin voimaa sieltä ja johti minua huutamaan apua Herralta.

Kiusaaminen loppui, mutta suhteet eivät ole ennallaan. Hän ei enää uskalla hyppiä silmilläni, koska tein hänestä vankilalaitokselle virallisen raportin. Se riitti onneksi lopettamaan sen.
Mutta joudumme olemaan samoissa tiloissa. Olen tehnyt sen, että en anna tämän henkilön olemassaolon vaikuttavani omaan olemiseeni, vaikka hän yrittää ottaa sosiaaliset tilanteet hallintaansa puhumalla toisista ihmisistä.

Onneksi työntekijät ovat vaihtuneet niiltä osin, missä tuo inhoittava pesiytyminen onnistui. Uuden työntekijät eivät onneksi mene siihen mukaan.

Eräs kolleega varoitti minua tuollaisesta epäterveestä ilmastosta vankilalaitoksessa. Oli ikävä kyllä oikeassa.
Mutta onneksi siihen tepsivät samat jutut, kuin vankeihin.
Epäsosiaalinen käyttäytyminen on samaa riippumatta teekeekö sitä vangit tai työntekijät.
Ja onneksi ammattini antamat kyvyt ovat hyvin apuvälineita kummassakin tapauksessa.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 07.07.23 - klo:10:21
Niin, onhan tuollainen käytös kauheaa, ikävää ja harmillista.

Aika harvoin on itselleni tullut suoraan tuollaista täysin negatiivista suhtautumista, mutta jäähän se mieleen ja vaikuttaa.

Eikä sille aina voi itse tehdä mitään, jos johtuu vaikka omasta habituksesta tai ulkoisesta olemuksesta.

Mitään suuria konflikteja ei muistu mieleen muutenkaan, vaikka voin olla aika töksäyttelevä joskus. Mutta rauha ei ole aina oma valinta, tai se voi jäädä yksipuoliseksi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 07.07.23 - klo:10:50
Asiasta toiseen, lueskelin blogikirjoitusta katolisen kirkon jutuista (doktriineista, https://orthosphere.wordpress.com/2023/07/06/the-new-age-the-babylonian-exile-of-the-church/ ), jossa mainittiin esim. että "Perhaps we now know all we need to know for our salvation." Siis että katolisen kirkon doktriinit olisivat nyt saavuttaneet täydellisen tilan.

Jotenkin hieman pelottaa, että pelastus olisikin selvillä vasta nyt ja lukittu johonkin katolisen kirkon dokumenttiin. No, varmastikin tässä ei tarkoitettu sitä, mutta kuitenkin... Olen aika tottunut ajatukseen Raamatun ja uskon Jeesukseen riittävyyteen verrattuna minkään kirkon doktriineihin tai dokumentteihin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 07.07.23 - klo:14:09
Juu tämä on ensimmäinen kerta elämässäni.  Olen hyvin varovainen uusissa tilanteissa, kuten kun ensi kerran menin vankilaan. Siis töihin.  Joku hätäinen voi tehdä siitä johtopäätöksen, että en osaa pitää puoliani.
Tämän henkilön kanssa riiteleminen olisi täyttä ajan hukkaa kaiken lisäksi. Se olisi todella kauheaa, koska hän pitäisi siitä varmaan paljon. Mutta ei se tarkoita, etten osaa vastata jonkun tuhoisaan, negatiiviseen käyttäytymiseen. Sehän on ammattini. ;D

Tää tuli kauheana shokkina, siis että en jäänyt siihen uhriksi.  Olen yrittänyt puolisoani olemaan samalla tavalla objektiivinen, faktoihin perustuva niissä vaikeissa tilanteissa, mihin hän on joutunut. Mitä epäkorrektimpi ja asiattomampi joku on, sitä kuivemmaksi, ja faktoihin paneutuvaksi minä tulen. MIeheni sitten sanoi, kun kysyin että miten hänen mielestään olen vastannut vaikeaan tilanteeseen: "on ollut mielekiintoista seurata, miten pikkuhiljaa olet kesyttänyt työkaverisi."

Minun pitkäaikainen työkaverini opetti minulle periaatteen jossain hankalassa työtilanteessa, missä olimme mukana ja menimme kokoukseen osavaltion viranomaisten kanssa. Se kuuluu näin:"just facts, madam"
Se on kuulumma jostain vanhasta tv rikossarjasta.

"Enivei", luettuani Raamattua, varsinkin Vanhaa Testamenttia näinä kuukausina, olen ihmeekseni todennut, miten samanlaista ihmisten elämä on ollut VTn aikoinakin.
Luin yhden psalmin alusta, että Daavid oli tehnyt sen psalmin, mikä oli rukous, tilanteessa, missä hän oli piiloutunut jonkun kansan tai heimon pariin, ja tämä ihmisryhmä johon hän oli luottanut, että voi olla turvassa, oli mennyt kertomaan Saulin miehille, että Daavid oli heidän joukossaan.
Tuo jotenkin pysäytti minut. Hän ei voinut luottaa keneenkään ulkopuoliseen siinä tilanteessa, missä oli hengenvaarassa. Yritän löytää sen psalmin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 07.07.23 - klo:14:17
Se on psalmi 54.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 07.07.23 - klo:16:09
Niin, itse olen jo yleensäkin aika kuiva ja asiallinen. Mutta muistan nostaneeni erään henkilön asiattomuuden joskus jo hetken jälkeen tapetille kiinnittämällä siihen jotenkin kautta rantain huomiota. Tämäkin vaatii aika hyvää huomiokykyä ja sanavalmiutta, mitä ei ihan aina löydy helposti. Tilanteet ovat erilaisia.

Luin tuon psalmin. Onhan totta että kaikki eivät ole ystäviä, vaan vihollisiakin voi löytyä.

***

Palatakseni vielä fariseuksiin ja lainopettajiin, tuli mieleen blogikirjoittaja Briggsin maininnat asiantuntijoista/"eksperttikratiasta", joita uskonnollisessa mielessä varmaankin nämä Jeesuksen muinaiset keskustelukumppanit edustivat.

Esimerkiksi kirjoituksesta, joka nostaa esiin esimerkkejä tästä asiantuntijavallasta (https://www.wmbriggs.com/post/46618/):

Lainaus
Tämä henkilö ilmoittaa olevansa sekä "Dr." (tohtori) että "Ph.D." (tohtori). Hän on asiantuntija. Asiantuntija on valtuutettu, hallintojärjestelmää tukeva henkilö, jolla on asiantuntemusta. Asiantuntijat ovat, kuten on ilmeistä, asiantuntijavaltakunnan sotilaita.

Asiantuntijat eivät pidä itseään propagandisteina, vaan virallisten totuuksien välittäjinä. He eivät koskaan epäile itseään asiasisällöstä: erimielisyys konsensuksesta (joka on olemassa jokaisella alalla) on kielletty, vaikka osoittaakseen itselleen avoimuutensa he sallivat kiistat pikkuseikoista.

Kuten huomaatte, asiantuntijat eivät kestä sitä, että heidät jätetään huomiotta. Se haavoittaa. Heidän kaipaamaansa ihailun puutteeseen täytyy olla syvä ja häijy syy.

(Suom. DeepL.com.)

Jeesushan ei suuremmin ihaillut fariseusten ja muiden osaamista tai asiantuntijuutta, vaikka varmaankin tavallinen kansa heitä katsoi ylöspäin. Jeesus sitten ohitti koko asiantuntijakaartin ja etsi/löysi seuraajia pääasiassa uskonnon huippuasiantuntijoiden ulkopuolelta. Tätä outoutta ja hämmentävyyttä voisi vielä pohdiskella enemmänkin.

Yksi mahdollinen selitys tuli esiin toisessa tänään lukemassani blogissa (https://catacombrez.substack.com/p/symbolism-of-the-cross):

Lainaus
Paholainen tiesi, mitä profetiat olivat; hän oli vietellyt juutalaiset niin, että he keskittyivät niin paljon tähän maailmaan, että he melkein unohtivat näkymättömän todellisuuden ja luomakunnan hengellisen luonteen. [...]

Saatana oli käyttänyt temppujaan vakuuttaakseen juutalaisten johdon siitä, että kaikki on tässä maailmassa ja että kaikki "näkymätön valtakunta" oli vain pelottavaa ja tuntematonta. Ei ole mikään yllätys, että fariseukset suhtautuivat asioihin näin. He olivat spekuloineet, että Jumala lähettäisi Messiaan, joka tarjoaisi rajattoman vaurauden (muuttaisi kivet leiväksi), vastaisi kaikkeen heidän uteliaisuuteensa ja antaisi heille vallan tässä elämässä (hyppääminen temppeliaukion huipulta) ja antaisi heille täyden poliittisen valtausoikeuden kaikkiin pakanoihin (tarjous hallita maailmaa). Se on kaikkien kiusausten ainesta: Lihan himo, silmien himo ja kerskaileva ylpeys elämästä (tässä järjestyksessä).

Kun Jeesus tuli, hän joutui kohtaamaan tämän vakiintuneen opetuksen vääristä messiaanisista odotuksista.(Suom. DeepL.com.)

Jos siis odotettiin kovin maailmallista messiasta, niin Jeesus ei vastannut kuvaa. Jumalan valtakunta on kuitenkin hengellinen valtakunta.

Näistä juutalaisten/fariseusten messiasodotuksista tai fariseusten suhtautumisestahan ei juuri Raamatussa itsessään löydy paljoakaan tietoa, tämä voi olla taustatietoa muualta tai jopa spekulaatiota, en tiedä. Toki eräänlaista jatkoa fariseuksille ja muulle juutalaiselle uskonnonharjoitukselle on ymmärtääkseni sitten nykyään Talmudissa, en ole perehtynyt.

Varmaan tässäkin voi tehdä huomion, että ihmisten uskonto voi helposti mennä väärille raiteille ja pieleen - vaikka asiantuntijoita olisi. Toivottavasti nykyisellä Pyhän Hengen aikakaudella asiat ovat paremmin ja asiantuntijamme ovat hengellisiä asiantuntijoita, eivätkä keskity liikaa maailmallisiin juttuihin (no, toisessa ketjussa oli juttua joogasta...).
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 08.07.23 - klo:19:51
Juu totta.  Fariseusten mielestä Jeesus astui pahasti heidän varpailleen.
Ja hänen olemuksensa oli haastava, koska hänen elämänsä ja sanansa kohdistuivat siihen, mitä fariseukset ihmisinä olivat, häntä ei voitu vetää nenästä juuri tuolla eksperttiydellä.

Ja onhan se aikamoinen paradoksi ihmisyydestä, että ihminen päättää tuomita Jumalan Jumalan pilkasta.
Jotain on kovasti pielessä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 08.07.23 - klo:20:02
Asiasta toiseen, lueskelin blogikirjoitusta katolisen kirkon jutuista (doktriineista, https://orthosphere.wordpress.com/2023/07/06/the-new-age-the-babylonian-exile-of-the-church/ ), jossa mainittiin esim. että "Perhaps we now know all we need to know for our salvation." Siis että katolisen kirkon doktriinit olisivat nyt saavuttaneet täydellisen tilan.

Jotenkin hieman pelottaa, että pelastus olisikin selvillä vasta nyt ja lukittu johonkin katolisen kirkon dokumenttiin. No, varmastikin tässä ei tarkoitettu sitä, mutta kuitenkin... Olen aika tottunut ajatukseen Raamatun ja uskon Jeesukseen riittävyyteen verrattuna minkään kirkon doktriineihin tai dokumentteihin.

Juu kuulostaa melko omituiselta. Ihmiset kehittävät kovin erikoisia juttuja.

Luen jutun tuosta linkistä, niin tiedän enemmän mihin viittaat.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 08.07.23 - klo:21:45
Tähän väliin painitsen kirjan, minkä mieheni luki. Hän on lukenut kaikki Bill O'Reilly'n kirjat joiden nimet ovat samaa muotoa. Tässä ketjussa maitsenin yhden niistä: Killing Jesus.

Hän ei ole kristillinen kirjoittaja vaan poliittinen kommentaattori.
Hänen muita kirjojaan on mm. Killing Lincoln, Killing Reagan, Killing Kennedy, Killing England, Killing Rising Sun (Japani), Killing the Mob jne.

Ajattein lukea tuon Jeesuksesta kirjoitetun ja ehkä myös Abraham Lincoln aiheisen.
Hän tuntuu mielenkiintoisalta persoonalta. Siis presidentti Lincoln.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 09.07.23 - klo:15:45
Asiasta toiseen, lueskelin blogikirjoitusta katolisen kirkon jutuista (doktriineista, https://orthosphere.wordpress.com/2023/07/06/the-new-age-the-babylonian-exile-of-the-church/ ), jossa mainittiin esim. että "Perhaps we now know all we need to know for our salvation." Siis että katolisen kirkon doktriinit olisivat nyt saavuttaneet täydellisen tilan.

Jotenkin hieman pelottaa, että pelastus olisikin selvillä vasta nyt ja lukittu johonkin katolisen kirkon dokumenttiin. No, varmastikin tässä ei tarkoitettu sitä, mutta kuitenkin... Olen aika tottunut ajatukseen Raamatun ja uskon Jeesukseen riittävyyteen verrattuna minkään kirkon doktriineihin tai dokumentteihin.

Juu kuulostaa melko omituiselta. Ihmiset kehittävät kovin erikoisia juttuja.

Luen jutun tuosta linkistä, niin tiedän enemmän mihin viittaat.

Ohhoh. Onpas sivusto!
En oikein päässyt jyvälle,mitä tuossa antamassasi linkissä yritettiin sanoa. Siksi en nyt alkanut lukea siitä, vaan klikkasin kohtaan "About".
En ole varma, mutta oletan että sivut ovat jotain ns. Valtakunta nyt teologiaa,
Ajattelin sitä tämän perusteella:

Lainaus
We recognize that the societies of the West are radically disordered, and it is our desire that they move toward a more proper order, one which acknowledges Christianity. Although we are Christians, our primary concern here is not with how individual souls are to be saved from the wrath of God, but rather with how society ought to be ordered. Therefore both Christians and friendly non-Christians are welcome at the Orthosphere.

Tuo muistuttaa minua myös nimimerkki Malakian linkeistä siitä henkilöstä, joka on sanonut saaneensa profetioita USAn poliittisesta tilanteesta, ja joka ajattelee, että Trump on "Jumalan valittu".

Oletukseni on sen verran vahva yllä lainaamani lausonnon perusteella, että uskallan sanoa tässä. Perun, jos osoittaudun olevani väärässä.

Lainaus
Socio-politically, we can be called “traditionalist conservatives” or “Christian reactionaries.”  Since we agree that Modernity—the fundamental principle of contemporary Western Civilization—is radically defective, we are branded “far-right.”
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 09.07.23 - klo:15:58
Luen enemmän kirkon jälkeen. :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 09.07.23 - klo:17:39
Itse löysin tuon Orthospheren kirjoituksen Synlogos-blogikeräilijän (https://synlogos.org/) kautta. Olen välillä osunut joihinkin mielenkiintoisiin kirjoituksiin, mutten tiedä tai osaa ottaa kantaa tarkemmin kokonaissisältöön. Aika akateemista/filosofista asiaa Orthospheressa on usein professorien toimesta. Välillä on jotain käytännöllistä tai kerrontaa vaikka elämästä yliopistolla, muistelen.

Enkä saanut tuosta kyseisestä blogitekstistä myöskään paljoakaan irti, paitsi tuon yhden mietelmän katolisen kirkon perinteen ja doktriinien arvosta.

Löysin tällaisen blogitekstin, joka toimii ehkä johdantona Orthosphereen, "Why the Orthosphere? An introduction for the cultured middle schooler", https://orthosphere.wordpress.com/2023/04/13/why-the-orthosphere-for-the-cultured-middle-schooler/ . Saattaa silti olla itselleni liian vaativaa vääntöä. Täytyi tarkistaa: piety on suomeksi kunnioitus/hurskaus.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 09.07.23 - klo:18:54
En saanut käsitystä, että katolinen kirkko omistaa täydellisen opin. Teemana EHKÄ näyttäisi olevan, että olemme päässeet aikakauteen, missä uutta oppia ei ole enää saatavissa, koska nyt on kaikki opetus evankeliumista ja Jumalan sanasta opittu. Jotain tonne päin. Ja että koska läntinen yhteiskunta on muuttunut jumalattomaksi, tavallaan degeneroitunut, ei voida olettaa että mistään saisimme enää validia hengellistä opetusta. Siksi meidän on pitäydyttävä niihin perinteisiin oppeihin, mita on vuosisatojen kuluessa saatu. Ehkä kirjoittaja on lähtökohdistaan katolinen, mutta hän ei näytä sinänsä ajattelevan, että katolinen kirkko yksin on täydellisen opin ainoa ylläpitäjä.

Mutta sitten hän kirjoittaa: 
Lainaus
The last half century of evangelization efforts (e.g. the “New Evangelization”) never got off the ground because evangelization is very different from the ideological warfare our time calls for.

Eli onko ryhdyttävä ideologiseen sotaan yhteiskuntatasolla??

Sellaisen yleiskäsityksen saan näistä sivuista.

En usko tuollaiseen opetukseen, en usko että tuo on raamatullista ajattelua.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 11.07.23 - klo:12:05
Eli onko ryhdyttävä ideologiseen sotaan yhteiskuntatasolla??

Sellaisen yleiskäsityksen saan näistä sivuista.

En usko tuollaiseen opetukseen, en usko että tuo on raamatullista ajattelua.

Niin, tämä on mielenkiintoinen teema: miten evankeliumi ja yhteiskunta (politiikka mukaan lukien) liittyvät toisiinsa? Esim. Bruce Charltonilla on omat yhteiskunnalliset litmus-testinsä siitä, mitkä kannat ovat Jumalan ja mitkä Paholaisen agendoja nykymaailmassa. Ja voihan periaatteessa olla, että Charltonin analyysit ja johtopäätökset ovat oikeita. Toisaalta eipä niitä Raamatusta tai evankeliumista suoraan itsessään löydä, joten vaativat tulkintaa. Lutherilla oli kahden regimentin ajatus siitä, että hengellinen ja maallinen ovat erillisiä.

Sielun pelastus ja evankeliumihan eivät ole ymmärtääkseni varsinaisesti yhteiskunnallista asiaa, vaan Jumalan valtakunta on hengellinen valtakunta. Jumalan tahtoa voi etsiä rukouksessa, mutta kirkolla ei ole kaikkia yhteiskunnallisia kantoja - eikä kirkko toimi yhteiskuntana sinänsä.

Toinen lukemani blogikirjoittaja on puolestaan sitä mieltä, että politiikka on täysin Paholaisen valtapiirissä (tosin eivät kai uskovat poliitikot?). En nyt sitten tiedä, miten asiat todellisuudessa menevät, vaikea sanoa.

Lisäys: muistelin lukeneeni yhden jutun aiheesta myös äskettäin ja löysinkin sen: "American Churches Are Eerily Silent When the Country Needs Them Most" (https://www.lewrockwell.com/2023/07/brandon-smith/american-churches-are-eerily-silent-when-the-country-needs-them-most/). Tässäkin tosin on varmaankin niin, että kirjoittaja tarkastelee maailmaa ensin poliittisesti (jostakin tietystä näkökulmasta), eikä niinkään hengellisesti:

Lainaus
Miettikää hetki sellaisten ihanteiden leviämistä länsimaissa, joita voin kuvailla vain luciferilaisiksi - käsitys siitä, että ylpeys ja narsismi ovat hyveitä ja että ihmisten on tarkoitus olla jumalia. Ajatus siitä, että lasten ruumiit ovat sukupuoleltaan joustava laboratorio mielenvikaisille lääketieteen harjoittajille, jotka kieltävät biologian kiistämättömät lait ja harjoittavat joukkosterilointia. Ajatus siitä, että ihmisyys on jonain päivänä korvattava koneajattelulla, joka jättää huomiotta järjen ja moraalisen kompassin kylmän ja sosiopaattisen "tehokkuuden" vuoksi.

Woke on väline, naamio suuremmalle hirviölle, ja se on pakotettu yleiseen tietoisuuteen. Väestöä on yritetty aktiivisesti ja väkivaltaisesti ehdollistaa äärivasemmistolaiseen ideologiaan, ja tämä ideologia on syvästi kristinuskon vastainen. Luulisi, että eri uskontokunnat pyrkisivät valtakunnallisesti ottamaan kantaa siihen, ettei tämä kultti saisi edelleen jalansijaa. (Suom. DeepL.com.)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 11.07.23 - klo:14:07
Juu. Kuulostaisi oikeutetulta.
Suomessa voisi ottaa esimerkiksi Aivo Avioliitto kampanja, se on ehkä varhaisempia yrityksiä vaikuttaa yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksiin.
Voisi tietty kysyä, miten hyvin tuollainen aktivismi on toiminut.

Tuo ajatus, että USAssa seurakunnat ovat peloittavan hiljaa kun kaikki muutos tapahtuu.
Mutta mistä kirkon pitäisi pitää ääntä??

Itse ajattelen UTn mallin mukaan, että tehtävämme on olla Kristuksen lähettiläitä varsinkin juuri elämällämme.
Eivät varhaiset kristitytkään yrittäneet muuttaa yhteiskuntaa.

No ne sivut, mistä tämä pohdinta alkoi,juuri ilmaisi, että evankeliumi heidän mielestään ON JO saarnattu kaikessa maailmassa. Nyt on poliittisen aktivismin aika. ???

En voi olla samaa mieltä tuosta ajattelusta.


Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 11.07.23 - klo:14:21
Kun luin niitä sivuja, totesin, että he myös tavallaan hyväksyvät tietynlaisen rasismin.
En oikein päässyt selville, yritän lukea paremmin.
Eli vanhaan yhteiskuntamalliin palaaminen ei ehkä sittenkään aina saata olla raamatullinen?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 11.07.23 - klo:16:33
Itse ajattelen UTn mallin mukaan, että tehtävämme on olla Kristuksen lähettiläitä varsinkin juuri elämällämme.
Eivät varhaiset kristitytkään yrittäneet muuttaa yhteiskuntaa.

Tämä on hyvä muistaa, evankeliumi ei ole politiikkaa. Toismaailmallinen ikuisen elämän näkökulma laajentaa näkökulmaa. Vain tämä maailma ei ole tärkeä.

Toisaalta nyt kun kristittyjä on (ollut) paljon niin voisi ehkä ajatella, että siitä syntyy myös tietty vastuu vaikuttaa Jumalan tahdon mukaisesti - ehkä myös poliittisesti. Ei voi pestä käsiään koko yhteiskunnasta - kai (tai voi joskus, en tiedä?). Jos vaikka kristittyjä olisi 60 % kansasta, niin pitäisikö yhteiskunnalliset asiat jättää kylmästi vain muiden ihmisten huoleksi? Tosin ongelmana voi käytännössä olla, että vaikka kaikki pyrkisivät tekemään Jumalan tahdon, niin eri kristityt tulisivat silti hyvin erilaisiin johtopäätöksiin (vähän kuin eri kirkot hengellisissä kysymyksissä).

Tuli myös mieleen erilaiset muutostilanteet, esimerkiksi Venäjän muutos Neuvostoliitoksi ja mitä sellaisessa tilanteessa tulisi uskovana tehdä. Kristinuskohan kiellettiin Neuvostoliitossa pitkäksi ajaksi. En tosin tiedä olisivatko kristityt tai kirkko voineet tehdä mitään tämän estämiseksi - tai olisiko pitänyt. Samoin vaikkapa natsi-Saksan kanssa.

En tiedä historiasta kovin paljoa, eikä minulla ole kovin selvää kuvaa raamatullisesta yhteiskunta-ajattelusta tai miten sitä pitäisi soveltaa eri tilanteissa. Arvailuksi tai hapuiluksi menee. Tai omaksuu jonkun satunnaisen kristityn bloggaajan tai ajattelijan mielipiteet asioista.  :)

No ne sivut, mistä tämä pohdinta alkoi,juuri ilmaisi, että evankeliumi heidän mielestään ON JO saarnattu kaikessa maailmassa. Nyt on poliittisen aktivismin aika. ???

Tämä taisi olla vain yhden henkilön näkemys, en sitten tiedä muista kyseisen sivuston kirjoittajista.

Tämä ei varmasti globaalisti pidä täysin paikkaansa, eikä ehkä länsimaissakaan. Varmasti evankelistoille on työtä ja evankeliumia voi pitää esillä. Ja ihmisiä voi tulla uskoon, miksei herätyksiäkin tapahtua.

En itsekään ollut tajunnut hengellisistä asioista juuri mitään ennen uskoontuloani - uskonasiat voivat olla hyvin vieraita ja ihmisten elämäntilanteet ja ympäristöt voivat olla erilaisia.

Kuuntelen parhaillaan STI:n esitelmää, jossa mainitaan että apologialla voidaan raivata pois esteitä, jotka estävät evankeliumin kuulemisen (kohta 16:40). Tässä varmasti on työmaata. ("Vesa Ollilainen: Kristillinen apologetiikka jälkikristillisessä ajassa", https://www.youtube.com/watch?v=4iewVuhiIw0.)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 11.07.23 - klo:18:35
Vielä näihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyen olen VT:n lukemisessani kohdassa Jeremia 18 (Jeremia savenvalajan luona), jossa tulee esiin että Jumalalla on valta luoda ja repiä kansoja ja valtakuntia.

Lainaus
»Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni.

Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan.

Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.

»Sano nyt Juudan ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Minulla on suunnitelma teitä vastaan, minä valmistan teille onnettomuutta. Kääntykää siis kaikki pahoilta teiltänne, tehkää hyvää ja eläkää oikein!  Mutta he vastaavat: ’Vielä mitä! Me elämme niin kuin itse haluamme! Jokainen meistä tekee oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan.’»

(https://raamattu.fi/raamattu/KR92/JER.18/Jeremia-18)

Tässä siis huono ja epämoraalinen elämä voi johtaa kansan tuhoon. Ongelma tosin nykyään voi olla se, että perinteinen kristillinen moraali nähdäänkin laajalti epämoraalisena ja tuomittavana, kun uskoa ei ole.

Kuka voi tehdä oikein, jos ei ole uskoa ja täten tietoa oikeasta?

Toki jos minulta kysyttäisiin, mitä nämä moraaliset ongelmat ovat nykypäivänä, niin tokkopa osaisin hyviä, varmoja ja luotettavia vastauksia antaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 12.07.23 - klo:14:32
Juu uskon, että Jumalalalla on valta tehdä kansoilla mitä Hän oikeaksi näkee.
Tuli sellainen ajatus mieleen, että näyttää että moni uskova haluaisi palata johonkin "vanhaan".
Mutta kuinka voin tietää, että se "vanha" on kaikilta osin Jumalan sanan mukainen.
Siellä(kin) voi hyvinkin olla erilaisia syntejä, joille olemme olleet sokeita.
Meissä kaikissa asuu myös se fariseus..
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 12.07.23 - klo:16:01
Tuo vanha ja uusi on hyvä kysymys.

Olen esimerkiksi pyrkinyt heikkojen mahdollisuuksieni mukaan ymmärtämään heprealaista mielenmaisemaa ja raamatullista maailmankuvaa. Esimerkiksi Heiserin kirjaa Unseen Realm, jota on Catacomb Resident (https://catacombrez.substack.com/) -blogissakin käsitelty viime aikoina. Tänään siellä käsitellään heprean indikatiivista ja kontemplatiivista luonnetta ja sheol-termiä, linkki (https://catacombrez.substack.com/p/sheol)):

Lainaus
Olen sanonut sen ennenkin: Heprean kieli keskittyy ensisijaisesti ei-kirjaimelliseen ilmaisuun. Se ei ole kuvailevaa vaan viitteellistä. Sen ei ole tarkoitus kuvata mitään kliinisesti. Koko heprean kielen tarkoitus on vihjata asioihin, jotka vaativat huomiota, ja antaa paljon enemmän painoarvoa moraalisille kysymyksille kuin tosiasioille. Ei ole kyse siitä, etteikö englanti voisi tehdä niin, mutta sitä ei tyypillisesti käytetä sillä tavalla. Pikemminkin englantia käytetään yleensä rajaamaan ajatuksia faktojen avulla, välittämään tietoja. Heprea ei käytännössä koskaan tee niin. Siinä osoitetaan alueita, joita voidaan tutkia moraalisen pohdinnan kautta. [...]

Koko oppineisuuden kirjo noissa muinaisissa kulttuureissa oli täysin varma siitä, että kukaan ei voinut ymmärtää järjellä kaikkia niitä tekijöitä, jotka koskettivat heidän elämäänsä. He uskoivat yleisesti ottaen hengelliseen valtakuntaan, jolla oli suuri voima ja valta jokaiseen pieneen asiaan, joka tapahtui täällä tässä maailmassa. Ihmismieli oli selvästi kyvytön käsittämään, mitä siellä tapahtui, eikä sitä todellakaan pystytty kliinisesti kuvaamaan. Sen sijaan he käyttivät kaikenlaisia metaforia ja kielikuvia viitatakseen siellä tapahtuviin asioihin viittaamalla niiden vaikutuksiin täällä. Näin oli myös Jeesuksen vertausten kohdalla. (Suom. DeepL.com.)

Tuntuu kuitenkin, ettei omalla kohdallani juuri mitään "pientä israelilaista" ole muodostunut pään sisälle tai maailmankuva juurikaan seljennyt tältä osin. Fundamentalistista uskonnonharjoitusta kai on palata juurille, pois nykyhetkestä.

Vaikeaa kuitenkin tuntuu olevan nykyihmisen ymmärtää ammoisia aikoja. Ja vaikka Raamattuakin lukee ja Norvantoa kuuntelee, niin lopulta jää ehkä jotain pääajatuksia jäljelle. Jeesuksen muistaa, mutta vähän sekavaa on teologia, jos oman pään sisältöä siksi edes voi kutsua. Soveltaminen nykyhetkeen on myös aika vaikeaa; kaikkia vastauksia ei löydy suoraan Raamatusta, erimielisyyttä on kristittyjenkin kesken ja maailma on se mikä se on (ei useinkaan kovin hyvä). Rukous voi auttaa.

Tänään oli myös Chaltonilla mielenkiintoinen blogikirjoitus (https://charltonteaching.blogspot.com/2023/07/christianity-is-not-about-strange.html), jossa hän nostaa esille ajatuksen, ettei kristinuskon ydinasia ole "oudot ihmiset jossain toisaalla kauan sitten", vaan eletty nykyhetki ja läheiset ihmiset:

Lainaus
Suhtaudun edelleen ajoittain vihamielisesti koko siihen käytäntöön, että "kristittynä olemisesta" tehdään yritys keskittää ajatteluni vieraisiin ihmisiin, jonnekin muualle ja kauan sitten. [...]

Tarvitaan välitöntä, elettyä ja kokemuksellista toimintaa. Henkilökohtaista ja jumalallista. Se tapahtuu täällä, nyt, minulle ja niille, joita rakastan - paikalleni, maalleni ja myyttisille juurilleni. (Suom. DeepL.com.)

Toisaalta onhan Jeesuksen elämän ja merkityksen ymmärtäminen keskeistä, ja VT:ssä on paljon materiaalia, joka auttaa hieman ymmärtämään hengellisiä asioita ja näkökulmia. Mutta oivallus itselleni joskus oli että me nykyihmisetkin ovat ihan samaa jatkumoa - kirkko jatkoi yhä apostolien tekojen jälkeen. Ja Jumala on sama silloin ja nyt, vaikka kulttuurinen ympäristö ja ajattelutavat ovat erilaisia.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 13.07.23 - klo:13:59
Olen Charlotonin kanssa tuosta samaa mieltä. Kristinusko on tässä ja nyt. Ja juuri tässä hetkessä validi.
Minusta Raamattu ilmiömäisesti kuvaa ja siten toimii meille peilinä sellaisen ajattelun suhteen, missä ihminen tänäkin aikana "rypee" ja tekee virheitä, joiden seuraukset osoittavat Raamatun validiuden.

En ole varma sainko kiinni Korpiman ajatuksesta viimeisimmässä ketjussa, joten lisään tähän, mitä itse tarkoitin uudella ja vanhalla. Se mitä kirjoitin, saattaa tosin olla itsestäänselvyys.

On hyvinkin mahdollista, että mm. rasismia ilmenee suomalaisessa kulttuurissa ja on ilmennyt menneinä vuosikymmeninä.
Ellei sitä mahdollisuutta ota huomioon, saattaa todella tavalla tai toisella olla polkemassa eisuomalaisten ihmisoikeuksia.
Samoin on melko todennäköistä, että homoja on väärällä tavalla painostettu, syrjitty. Olettaisin niin.
Jos tämä kaikki automaattisesti kielletään, niin en ole varma vastaisiko sellainen ajattelu Raamatun opetuksia.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 18.07.23 - klo:14:11
Tämä "anonymousin" viesti tuli vastaan eräässä blogissa (https://voxday.net/2023/07/15/material-greed-vs-spiritual-wickedness/) ja herätti ajatuksia:

Lainaus
Ahneus on ihmisten perusmotiivi. Kuten myös himo, kunnianhimo, valta, kosto. Mutta yliluonnollinen maailma vaikuttaa ihmisiin ja pelaa pitkää peliä.

Kautta aikojen ihmiskunta on tavoitellut lyhytaikaisia lihallisia halujaan. Mutta on olemassa pahoja henkisiä voimia, jotka ohjaavat ja muokkaavat näitä käyttäytymismalleja ja energioita niin, että ne saavat aikaan tapahtumia, jotka aiheuttavat ihmiskunnalle suurimman mahdollisen tuhon, fyysisesti ja hengellisesti. Tuhoavat kauneuden, tuhoavat toivon, tuhoavat sen, miten ihmiset ovat yhteydessä Jumalaan. Lisää vieraantumista, lisää eristäytymistä, perheen, yhteisön ja jopa itsetuntemuksen siteiden rikkomista. Suurempi sato niitä, jotka kadotetaan ja joiden potentiaali kielletään, on mahdollinen.

Se on paljon suurempaa kuin mitä luulette sen olevan, ja se on jatkunut vuosituhansien ajan. He tietävät, että he häviävät & he haluavat poistaa meistä niin monta kuin mahdollista. (Suom. DeepL.com.)

Vastakohdaksi tälle pahuuden voimien historian manipuloinnille voisi ottaa onneksi Jumalan pelastushistoriallisen toiminnan Israelin ja nykyään kirkon kautta.

Toki täsmälleen mitä tapahtumia ja miten asiat toimivat todella todellisuudessa on varmaankin vaikea ihmisen tietää, koska kysehän on näkymättömästä hengellisestä todellisuudesta. Mutta varmasti näkymättömän todellisuuden toimijoilla on omia agendojaan ja "projektejaan", jotka sitten näkyvät jossakin muodossa myös ihmisille ja joita jotkut edistävät - vastaavasti kirkon tarkoitushan on pelastaa ihmisiä ja opettaa heille Jeesuksen tahto.

Esimerkiksi poliittisen pelikentän hengellisistä ulottuvuuksista on vaikea useinkaan sanoa mitään täysin varmaa, näin itse ajattelisin. Vaikka itse kallistuisin hieman siihen, että esimerkiksi Charltonin litmus-testeissä (https://charltonteaching.blogspot.com/2020/10/in-2020-you-are-objectively-leftist.html) (esim. korona, antirasismi, ilmastonmuutos) voi olla jotain perää. Joskin varmasti Jeesuksen puolella voi olla ja pelastua, vaikka vahingossa kannattaisi maailmallisessa mielessä saatanallisia agendoja. Vaikeahan näistä on ottaa täyttä selkoa, jos niitä ei suoraviivaisesti Raamatussa ole määritelty.

Lisäys: tuli mieleen jossakin mainittu kirja The Devil and Karl Marx (Paul Kengor; kirja-arvostelu (https://www.ncregister.com/news/devil-and-karl-marx-paul-kengor)), jota en ole lukenut, mutta joka saattaisi valaista näitä hengellisten ja poliittisten kysymysten yhtymäkohtia.

Kirjan esittelystä:

Lainaus
"Tässä professori Paul Kengorin kirjassa tarkastellaan vihdoin ja viimein Karl Marxin pirullista puolta, sitä puolta miehestä, jonka kiinnostus paholaiseen ja hänen valtakuntaansa kaikui 1900-luvulla ja aiheuttaa tuhoa tänäkin päivänä. Se on traaginen muotokuva miehestä ja ideologiasta, hyytävä retrospektiivi pahuudesta, jota ei olisi koskaan pitänyt päästää ulos kuopastaan. (Suom. DeepL.com.)"

Vastaavasti onhan oletettavasti myös kristittyjä (poliittisia) ajattelijoita ja toimijoita, joilla on ollut hyviä vaikutuksia. Tulee mieleen YK:n pääsihteeri ja kristillinen mystikko Dag Hammarskjöld.

Lisäys 2: yksi tänään lukemani blogikirjoitus (https://voxday.net/2023/07/18/ancient-understanding/) pohti myös näitä hengellisiä/poliittisia/historiallisia yhteyksiä seuraavasti:

Lainaus
Kaikki vaikutusvaltaisimmat ihmiseliitit, riippumatta heidän identiteetistään, etnisyydestään tai jäsenyydestään, ovat vastuussa voimakkaammille yliluonnollisille herroille, joiden tavoitteet ovat täysin vastakkaisia ihmiskunnalle. Tämän vuoksi kristinusko, ja tarkemmin sanottuna eri yksilöiden suhteet Jeesukseen Kristukseen, on ainoa voima, joka pitää langenneen maailman hallitsevat voimat loitolla.

Siksi tietenkin kristinuskon jälkeinen Eurooppa, kristinuskon jälkeinen Lähi-itä ja kristinuskon jälkeinen Amerikka ovat kaikki rumia varjoja siitä, mitä ne olivat silloin, kun kristinusko oli näissä paikoissa huipussaan. Ja siksi on turvallista päätellä, että sekä Venäjä että Kiina ovat nousussa, sillä kristinusko kasvaa aktiivisesti molemmissa kansakunnissa. (Suom. DeepL.com.)

Jeesus on tärkeä ja toivoisi, että mahdollisimman moni uskoisi - ja täten heidän vaikutuksensa elämäämme olisi mahdollisimman hyvä ja Jumalan tahdon mukainen. Veikkaisin, että hallitsijamme eivät kuitenkaan yleensä tai usein ole kristittyjä ja täten heidän agendansa ovat muita kuin hyviä. Mutta Raamatussahan kehotetaan joka tapauksessa rukoilemaan esivallan puolesta - muutos hyvään on mahdollista.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 18.07.23 - klo:16:53
Mielenkiintoisia ajatuksia, mutta en ehkä ainakaan tältä istumalta osaa kaikkea kommentoida.

Lainaus
Ahneus on ihmisten perusmotiivi. Kuten myös himo, kunnianhimo, valta, kosto. Mutta yliluonnollinen maailma vaikuttaa ihmisiin ja pelaa pitkää peliä.

Tämä siis Korpiman kopioimasta kirjoituksesta.

Opin tuon itse asiassa Vuorisaarnasta. Tuli mieleen, että ihmisen suurimmat sudenkuopat ovat himo ja aggressiivisuus. Tai siis himo ja viha.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 19.07.23 - klo:03:39
Mietin tuota ajatusta että Venäjä ja Kiina ovat nousussa. VTssa on selvästi kuvattu tilanne missä pakanallinen valtio saa valtaa.
Toisaalta tuli mieleen marxilaisuuden perusjutut. Oliko se tuotantovälineet, pääoma ja työvoima ne kolme perustekijä?? ??
Kiinassa on työvoima ja tuotantovälineet, koska länsi on antanut niille tuotantovälineet. Siinä heidän voimansa.
Pitää tsekata nuo marxilaisuuden perusjutut.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 19.07.23 - klo:09:17
Kymmenen valtioliittoa pitäisi pian olla nähtävillä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 19.07.23 - klo:13:21
Pitää tsekata nuo marxilaisuuden perusjutut.

Enpä tiedä, onko hengellisessä mielessä marxilaisuuden, kommunismin tai sosialismin aate/oppisisällöllä juurikaan väliä. Olennaista varmaan olisi se, että uskonto (kristinusko) kiellettiin, ihmisiä tapettiin laajoin mitoin leireillä, totalitaarinen diktatuuri pystytettiin eikä totuutta saanut puhua.

Eli se ei johtanut Jumalan tahdon mukaiseen elämään tai ihmisten pelastumiseen tai rauhaiseen säädylliseen elämään, vaan päinvastoin.

Hengellisessä mielessä erilaisia ideologioita/ajatusrakennelmia/yhteiskuntajärjestelmiä voisi varmaan yrittää hieman lajitella todella haitallisiksi, neutraaleiksi tai positiivisiksi. Jotkin edistävät enemmän Jumalan valtakunnan rakentumista, jotkut Paholaisen valtapiiriä - ja jotkin ehkä aika neutraaleja, ei väliä. Hedelmistä voisi yrittää tunnistaa.

Nykyinen Suomen ideologinen ympäristö on esimerkiksi varmastikin monelta osin parempi kuin Neuvostoliiton - evankeliumin levittämisestä ei joudu ongelmiin (vankileirille tms.).

***

Yksi juttu mikä tuli äskettäin vastaan on pankkien valta ja kehitteillä oleva CBDC (Central Bank Digital Currencies) eli digitaalinen  valuutta/raha, johon sisältyy ihmisten täydellinen kontrollointimahdollisuus ja yksityisyyden menettäminen (juttu aiheesta (https://www.activistpost.com/2023/07/this-is-why-we-need-to-talk-about-cbdcs.html), jonka minäkin ymmärsin jotenkin). Samoin äskettäin brittipoliitikko Nigel Faragen (blogijuttu (https://voxday.net/2023/07/19/better-stick-with-cash/)) tilit ymmärtääkseni suljettiin koska hän oli poliittisesti epäkorrekti tai establishmentin vastainen. Muistaakseni myös Kanadan convoy-koronamielenosoittajien pankkitilejä suljettiin hallinnon vastaiskuna.

Nykymaailmassa on vaikea tulla toimeen ilman pankkitiliä tai rahaa. Tuossa blogijutussa (https://voxday.net/2023/07/19/better-stick-with-cash/) kehotetaan suosimaan pankkikorttien sijaan käteistä.

Lueskelin myös kristillisestä näkökulmasta jutun käteisettömästä yhteiskunnasta ja lopun ajoista (https://www.crosswalk.com/special-coverage/end-times/is-a-cashless-society-part-of-the-end-times.html), jossa korostettiin Jumalaan luottamista.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 19.07.23 - klo:14:05
Heh  :D Totta. Tuskin marxilaisuuden teorialla on paljon painoarvoa kun pohditaan hengellisiä totuuksia.

Minulle vaan tuli jotenkin elävästi mieleen, miten länsi on vienyt niin suuren osan teollisuutta Kiinaan, että mm. USA ei kykenisi valmistamaan läheskään kaikkea mitä elämään päivittäin käytämme. Tuo tuli mieleen ja sitä kautta se marxismijuttu, ehkä siitä syystä kun tuli mieleen, että on sinänsä jotenkin älyttömältä kuulostavaa että länsi on todella antanut hyvin paljon resursseja kommunistiseen maahan. ??? Kuulumma mm. kaikki ipubrofeeni tabletit on tehty Kiinassa. :( En ole tarkistanut, mutta pari vuotta uutisissa taisi olla niin.

Ja se on sitä kautta voimistunut.
Tuntuu, että asiaa ei ole kovin pitkälle ajateltu.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 19.07.23 - klo:14:18
Sitten tuosta Vanhan Testamentin kuvauksista kuin Jumala salli pakanamaiden voimistua ja sortaa omaa kansaansa. Nekin kansat saivat tuomionsa Jumalalta, mutta Jumalan säätämänä aikana.
En siis oikein näe Venäjää ja Kiinaa uusina maina mitkä olisivat selvästi kristillistyneet.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 19.07.23 - klo:15:11
Minulle vaan tuli jotenkin elävästi mieleen, miten länsi on vienyt niin suuren osan teollisuutta Kiinaan, että mm. USA ei kykenisi valmistamaan läheskään kaikkea mitä elämään päivittäin käytämme. ...
Tuntuu, että asiaa ei ole kovin pitkälle ajateltu.

Niin, etsiskelin Leninin väitetyksi sanomaa lainausta "The capitalists will sell us the rope with which we will hang them". Nyt kai enemmänkin kapitalistit valmistuttavat tuon hirttoköyden Kiinassa.

Ilmeisesti ei ollutkaan oikeasti Leninin sanoma. Mutta ilmeisesti ihan oikea lainaus löytyi, jossa hieman samaa asiaa:
Lainaus
"He [kapitalistit] myöntävät meille luottoja, jotka palvelevat meitä kommunistisen puolueen tukemisessa heidän maissaan, ja toimittamalla meille materiaaleja ja teknisiä laitteita, jotka meiltä puuttuvat, he elvyttävät sotateollisuuttamme, joka on välttämätön tulevissa hyökkäyksissämme toimittajiamme vastaan. Toisin sanoen, he työskentelevät oman itsemurhansa valmistelemiseksi." (Suom. DeepL.com, lähde (https://libquotes.com/vladimir-lenin/quote/lbv5x2p).)

Onhan tuollainen ideologioiden ja valtapiirien taistelu aika veristä ja brutaalia. Ei kovin kilttiä ja rauhanomaista, täytyy sanoa. Varmasti tämä pätee hengellisessäkin todellisuudessa - vastapuoli ei ole rauhanomaista ja rakkaudellista, vaan evankeliumia pitää viedä eteenpäin joskus hyvin vastahakoisessakin ympäristössä. Onneksi Jumalalla on valta ja evankeliumi on rauhan ja rakkauden asialla, ei väkivaltaisten hyökkäyksien tai murhien.

Tuli mieleen seuraava Raamatun kohta:

Lainaus
Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat. (Markus 3:27, https://raamattu.fi/raamattu/KR92/MRK.3/Markus-3)

Selitystä toisaalta (GotQuestions):

Lainaus
Jeesus kutsuu Saatanaa "vahvaksi mieheksi" ja itseään siksi, joka astuu taloon ja ryöstää sen. Tietenkin ennen kuin Saatana sallii, että hänen alueensa "ryöstetään", hänet on saatava toimintakyvyttömäksi. Jeesus ei ollut liitossa Saatanan kanssa, kuten kirjanoppineet väittivät, vaan hän oli tullut maan päälle, siihen, mikä on pohjimmiltaan Saatanan "talo" (1. Joh. 5:19), sitoakseen Saatanan ja ryöstääkseen hänen "tavaransa", jotka ovat ihmisten sieluja (Joh. 17:15; Luuk. 4:18; Ef. 4:8 ). (Suom. DeepL.com.) (https://www.gotquestions.org/bind-the-strongman.html)

Minut - ja sinut - on siis ryövätty pahuudesta valoon! Onneksi näin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 20.07.23 - klo:14:08
Kuuntelin eilen Mauno Mattilan opetuksen siitä, miten erilaiset uskonnot ja ihmisryhmät suhtautuvat kristinuskoon - ja miten heitä voisi tehokkaasti lähestyä. Mielenkiintoista sisältöä ja varmaankin myös kokemusperäistä tietoa.

Mitä he sanovat uskovaisista? (1 t. 14 min.) https://www.youtube.com/watch?v=_ErTkLhKf1A

Lainaus
Kristinusko on kaikista suurin haaste ateisteille, kommunisteille, katolisille, muslimeille, juutalaisille, hindulaisille, lahkolaisille ja maailman uskonnoille, jota vastaan he ovat varustautuneet väärin käsityksin, harhaoppein ja valhepuhein, joita he omillensa opettavat. Mitä käsityksiä heillä on ja kuinka helposti kumota ne?

Itselläni on vähän kokemusta tällaisesta vuorovaikutuksesta, mutta hyvä että on ihmisiä, jotka muistavat ja osaavat. Onhan erilaisia muita uskontoja paljon ja heidän edustajiaan tulisi lähestyä eri tavoin, kerrotaan videolla.

Olen välillä kuunnellut muitakin Mattilan videoita. Muistan että joistakin kohdista (tulkinnoista) olin hieman kriittinen, mutta pääosin hyvää asiaa. Näinä aikoina jonkinlaisena suosituksena voisi nähdä senkin, että jokin hänen videonsa poistettiin YouTubesta ja löytyy vain jostakin vaihtoehtoisesta videopalvelusta.

Hänhän on insinööri, ja ehkä ilmaisussa viehättää tietynlainen halki, poikki ja pinoon -asenne, jossa on selkeyttä ja suoraviivaisuutta. Olen eräänlainen insinööri-fani. Raamatussahan ei varsinaisesti insinöörejä ole, tosin jonkin temppelin yhteydessä annetaan mittoja ja Nooa rakentaa arkin - ja Jumala on tietysti rakentanut ja suunnitellut kaiken, myös kirkon jäsenineen ja Raamatun.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.07.23 - klo:13:07
Nykymaailma tuntuu aika sekularisoituneelta.

Helposti siis unohtuu, että uskonnollisuus voi ottaa paljon hurjempia pakanallisia muotoja, joita käsittelee Orthospheren JMSmith kirjoituksessaan Downfall, Orgy and Savage Exultation (https://orthosphere.wordpress.com/2023/07/21/downfall-orgy-and-savage-exultation/) ("Romahdus, orgiat ja raakalaismainen riemunkiljahdus"). Mukana viitteitä eläin- ja lapsiuhreihin sekä orgioihin ja käärmeen palvontaan. Teemoina tekstissä ovat myös luonnon voima ja sivilisaation ylläpidon vaatima työ.

Lähteinä on pari kirjaa sadan vuoden takaa, jotka liittyvät Haitiin. Haitista olen kuullut eräässä kristillisessä yhteydessä, sillä olen mm. lukenut lähetystyöstä siellä. Meno on aika hurjaa yhä edelleen, voodoo on vallitseva uskonto, eikä yhteiskunta  ole kovin hyvin toimiva (rikollisuus, jengit, väkivalta). Uskon, että Kristuksessa Haitillakin olisi toivoa.

Lainaus
Yksi nykyajan suurista virheistä on usko edistykseen, myyttiin siitä, että luonto pyrkii järjestäytymään, että ihmiskunta pyrkii sivilisaatioon ja että heidän yhteinen nousunsa taivaaseen on jo kirjoitettu tähtiin.

Tämä on valitettavasti sekä myytti että virhe.

Lohkareen vierittäminen rinnettä ylös on vaikeaa.  Lohkareen vierittäminen rinnettä alas on helppoa.  Helppoa ja hyvin usein fantastisen tuhoisaa.  Samoin ihmisten (tai itsensä) nostaminen raakuudesta on vaikeaa.  Mutta taantuminen takaisin raakalaisuuteen on helppoa.  Helppoa ja jälleen kerran hyvin usein fantastisen tuhoisaa.

Jokaisen ihmisen on helppo laskeutua alaspäin kuin lohkare.

Hesketh Hesketh-Prichard vieraili Haitilla seitsemänkymmentä vuotta James Franklinin jälkeen ja havaitsi, että työtä ei ollut ollut saatu aikaan, moraalia ei ollut iskostettu eikä paheita ollut hävitetty.  Sen sijaan Haiti oli jatkanut rullaamista takaisinpäin palaamisen ja taantumisen helpolla tiellä.  Seitsemänkymmenen vuoden jälkeen miehet ja maatilat olivat yhä palaamassa takaisin luontoon.

(Suom. DeepL.com.)

Pop-kulttuurissa tästä tulee mieleen James Bond -filmi Elä ja anna toisten kuolla, jossa myös seikkailtiin voodoo-ympyröissä. Näyttää tulevan taas Nelosella 1.8.2023, katsoin joskus vuosi tai pari sitten.

Lainaus
Olipa tuntemanne rappio kuinka suurta tahansa, olipa näkemänne raakalaismaisuus kuinka villiä tahansa, se antaa vain viitteitä siitä rappiosta ja raakalaismaisuudesta, jota on tapahtunut ja tapahtuu villeillä alueilla, syrjäisissä ja yksinäisissä paikoissa, joissa sivilisaatio ei voi puuttua asiaan. (Suom. DeepL.com.)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.07.23 - klo:16:58
Tuota teemaa olen miettinyt sellaisten hyvin organisoitujen sivilisaatioiden suhteen kun mm.Korean vanhan dynastiat, ja tietty samantapaisia ilmeisesti oli Kiinassa ja Japanissa.

Olen hieman lukenut Korean historiasta ja se miten varhaisessa vaiheessa siellä oli sivilisaatiota on mielestäni täysin ällistyttävää.
Mutta julmuus kyllä oli osana niitä kulttuureja.

Siis huhtikuun jälkeen, Korean reissume jälkeen,  olen tutkaillut korealaista kulttuuria ja historiaa.

Ja juuri toisaalta sivilisaation kehittyneisyys ja toisaalta sitten julmuus ovat olleet eräs ihmettelyni kohde.

Toisaalta näyttää, että heidän nykyinen oikeuslaitoksensa on ottanut hyvin paljon mallia USAsta. Ja siksi on yllättävän länsimaalaiselta vaikuttava.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.07.23 - klo:17:22
Itsellekin tuli mieleeni, miten kristinusko ja sivilisaatio ovat yhteydessä toisiinsa. Onhan sivilisaatiosta siinä mielessä etenkin hyötyä, että lukutaitoa tarvitaan Raamatun tulkinnassa. Ja olihan Israelkin jonkinlainen sivilisaatio ymmärtääkseni, oli lakeja, järjestystä jne.

Kirkko taas ei ole sivilisaatio sinänsä, mutta toimiihan se yhteiskuntaan jotenkin liittyneenä hengellisesti - vaikka voisihan yksikin erakkoihminen olla uskova. Tuo raakuus varmasti on pakanasivilisaatioiden yleinen ominaisuus - ei ole rakkautta, ei nähdä ihmisiä Jumalan kuvina. Tosin olihan kristillisillä keskiajoillakin meininki varmasti aika raakaa välillä, muistelen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.07.23 - klo:17:35
Juu kyllä kristinuskolla on ollut suuri vaikutus siihen, että ihmiselämää arvostetaan eri tavalla kuin alueilla missä kristinuskoa ei ollut varsinkaan aikaisemmin.

Raamatullinen ihmiskäsitys ihmisenä Jumalan kuvana on hyvin merkittävä.
Sen toinen yhtä merkittävä puoli mielestäni on, minkä olen työni kautta oppinut, että juuri tuon ihmisarvon perusteella olemme myös moraalisia olentoja jotka ovat vastuussa omista valinnoistaan.

Tuo "näky" minulla on työssäni aina mukana ja ilmaisen sen selvästi myös vangeille.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.07.23 - klo:21:05
Tuli vielä tuosta edellisestä voodoo/Haiti-jutusta mieleeni, että mitenkähän "vertaileva uskontotiede" toimii.

Jossain viestissä aiemmin tuli esiin katolisen kirkon yhteydessä samanlaista pakanallista käyttäytymistä muistaakseni Etelä-Amerikasta.

Eli meneeköhän pakanallinen uskonto saman hengen johtamana aina tai usein tällaiseen samaan kauheaan suuntaan (orgiat, lapsiuhrit sun muut)?

No, onneksi on kristinusko. Tällaisessa etenkin syntyy kyllä suuri ja kiitollisuutta herättävä kontrasti. Tyhmempikin jo huomaa eron erilaisissa uskoissa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.07.23 - klo:21:31
Aloin kirjoittaa viestiä, missä hieman jutustelin Haitista, voodoosta ja myös Latinalaisessa Amerikassa harjoittevasta voodo uskonnosta ja sen sekoittumisesta katolisuuteen.
Tuli myös mieleen, miten Meksikossa yksi rikollinen on saatettu pyhimyksen arvoon.
Mikäli kartellielokuvat pitävät paikkansa, kaikkea tuollaista uskontoa harjoitetaan myös rikollisten piirissä.

Mutta tietoni todella perustuu Netflix sarjoihin. ;D

Ryhmässäni on kaksi haitilaista rikollista, toinen nuori ja toinen yli kuusikymppinen.
Puhuvat joskus kieltä mitä en ymmärrä. ::)
Siis keskenään.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.07.23 - klo:22:02
Tuli myös mieleen, miten Meksikossa yksi rikollinen on saatettu pyhimyksen arvoon.

Muistaakseni Ruotsissa tai jossakin joku imaami tai uskonnollinen johtaja oli myös rikollisjohtaja.  Keskiajan paaveissa oli myös kaikenlaista, joskus ajattelin laittaa yhden lehtileikkeen tänne.

Hurjaa jos arkkipiispa Luoma olisi samalla vaikka mafioso tai kriminaalipomo.

Raamatussa kovasti kritusoidut fariseuksetkaan eivät tainneet sentään olleet varsinaisia kovia rikollisia, ainakaan suoranaisesti (tosin ehkä Jeesuksen ja aiemmin profeettojen tappamisen voisi jo lukea sellaiseksi).

Kaikenlaista mahtuu maailmaan, hyvin kummallista. Tai vain vierasta.

Ja varmasti Netflixistäkin voi oppia jotain, kuten myös ehkä Bond-filmeistä. Auttaisi kyllä jos olisi varsinaista laajempaa lukeneisuutta uskonnollisista jutuista, teologiasta voisi olla hyötyä kokonaiskuvan muodostamisessa. Mutta vaatisihan se vaivaa ja aikaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.07.23 - klo:14:04
En ole varma sainko kiinni Korpiman ajatuksesta viimeisimmässä ketjussa, joten lisään tähän, mitä itse tarkoitin uudella ja vanhalla. Se mitä kirjoitin, saattaa tosin olla itsestäänselvyys.

On hyvinkin mahdollista, että mm. rasismia ilmenee suomalaisessa kulttuurissa ja on ilmennyt menneinä vuosikymmeninä.
Ellei sitä mahdollisuutta ota huomioon, saattaa todella tavalla tai toisella olla polkemassa eisuomalaisten ihmisoikeuksia.
Samoin on melko todennäköistä, että homoja on väärällä tavalla painostettu, syrjitty. Olettaisin niin.
Jos tämä kaikki automaattisesti kielletään, niin en ole varma vastaisiko sellainen ajattelu Raamatun opetuksia.

Tästä tuli mieleeni, että kaikenlaisilla moderneilla ajatuksilla ja ideologilla saattaa olla sekä hyviä että huonoja tulkintoja ja seurauksia.  Toisin sanoen niitä voidaan yhteiskunnallisesti ja yksilötasolla tulkita sekä Jumalan (totuus, toimivuus) että Paholaisen (korruptio, tuho) suuntaan.

Meeting The Masters -blogin lukemisesta syntyi idea (https://meetingthemasters.blogspot.com/2023/07/give-them-your-mind-and-they-will-take.html), että kulloinkin pinnalla olevat käsitteet ja ideologiset ajatukset voivat silti johtaa huonoon, koska niihin keskittyessä ei oteta huomioon koko luomakunnan kokonaisuutta - eli keskitytään tavallaan pikkuasioihin kokonaisuuden kustannuksella.

Fanaattinen yhteiskunnallinen keskittyminen jonkin asian jahtaamiseen (vaikka se olisi rajoitetusti hyväkin idea) ei ole aina vain hyvä asia, vaan sitä voidaan käyttää heikentämiseen ja tuhoamiseen. Nämä edelliset omia tulkintojani blogikirjoituksen sisällöstä.

Lainaus
Näin voitaisiin tehdä, koska todellisen hyvän osatekijät voitaisiin irrottaa asiayhteydestään, niitä voitaisiin mainostaa, liioitella ja käyttää muiden hyvän osatekijöiden kieltämiseen. Jos kiellätte hengellisen ensisijaisuuden, voitte esittää aineellisen hyvän ainoana vaadittavana asiana, ja se, mikä pyrkii hengelliseen hyvään, hylätään joko merkityksettömänä tai jopa pahana, koska se on ristiriidassa aineellisen hyvän kanssa. [...]

Tätä tärkeämpää on kuitenkin ajatusten hallinta. Kesytetty väestö tekee niin kuin sille sanotaan. Siksi 1950-luvulta lähtien on jatkuvasti yritetty heikentää miesten, erityisesti tietyn väristen miesten, ja maskuliinisuuden asemaa. Emaskulaatiota kontrolloimiseksi. Siksi feminismin ja tasa-arvon kaltaisia asioita ajetaan niin hellittämättä, ja vastikään keksityt seksismin ja rasismin synnit ovat pahimpia ajatuksellisia rikoksia, joihin voi syyllistyä.

On tärkeää ymmärtää, että näiden kaltaisilla ideologioilla on Bruce Charltonia lainatakseni "pätevyyden ydinymmärrys", joka on vapaan yksilön arvo, jokaisen yksilön arvo. Niiden sisältämä hyvä on kuitenkin vääristynyt ja muuttunut pahaksi, kun sitä on liioiteltu ja käytetty tukahduttamaan muita totuuden näkökohtia.

Totuus, joka on irrotettu asiayhteydestään ja siitä alueesta, johon se soveltuu, ja jota sitten sovelletaan muihin alueisiin, joihin se ei sovellu tai joihin se ei sovellu samalla tavalla, muuttuu valheeksi. Mutta koska äsken mainittuihin kahteen ideologiaan sisältyy tietty totuus, on vaikea kiistellä niitä vastaan, koska ne esitetään nyt joko tai -periaatteella, mihin väittely yleensä typistyy. Nykyään on mentävä hyvän ja pahan kahtiajaon yläpuolelle löytääksemme totuuden monista asioista, ja siksi meidän on mentävä sekä perinteisen perinteisen että edistyksellisen ajattelun ulkopuolelle päästäksemme mihinkään. (Suom. DeepL.com.)

Yksi juttu vaikkapa rasismiin keskittyessä on se, että sehän ei johda minkäänlaiseen terveeseen kunnioitukseen omia juuria ja "sukupuuta" kohtaan. Tai vaikka siihen, että esim. valkoisillakin ihmisillä olisi arvoa ja hyviä piirteitä. Tai eri ihmisryhmillä (roduilla, kulttuureilla) olisi erilaisia hyviä ja huonoja piirteitä. Kaikki menee vain negatiivisuuden ja kritiikin kautta, ja vain yhtä ryhmää tunnutaan (mediassa) syyttävän kaikesta. Itsekritiikki on hyväkin piirre, mutta se voidaan viedä tuhoavuuteen asti - kunnioitusta ei löydy.

Käytännössä ajattelisin että hengellisessä mielessä tätä voidaan kenties käyttää Jumalan luomien hyvin toimivien kansallisvaltioiden murentamiseen monikulttuurisiksi (ja -etnisiksi) sekametelisopiksi, joissa mikään ei toimi hyvin, eikä luottamusta löydy. Jatkuvaan sisäiseen konfliktiin. Jumalan asettamat valtioiden rajat ja luomakunnan diversiteetti toimii hyvin, ja kansakunnilla on omia luontojaan. Sen sijaan Paholaisen tavoite on tuho ja sotkeminen - miksei myös kansallisvaltioiden.

Toki voi olla, että näin lopun aikoina tämänkin sallitaan edetä "tappiin asti", ja ehkä se on kehityskulun takana. Ehkä siitä voi oppia jotain, jos pitää silmät auki. Hengelliset tulkinnat ovat kuitenkin ainakin minulle vähän vaikeita, enkä tiedä kuinka varma olisin tästäkään tulkinnasta. Ehkä Jumala toivoo nykyisin suurempaa monikulttuurisuutta ja sillä on hyviäkin puolia, kukapa tietää? Tosin menisin kuitenkin itse ennemmin "lopun aikoina kaikki menee huonommin ja väärinpäin" -tulkinnalla.

Lainaus
Mikä on tämän vapauden horjuttamisen ja ajatusten hallitsemisen tavoite? Joidenkin ulkopiiriläisten mielestä se voi olla valta, mutta prosessin todellisten alkuunpanijoiden mielestä se on ihmisen erottaminen Jumalasta. Hengellinen, ei poliittinen. Siksi on niin monia nykyajan liikkeitä, jotka pyrkivät kirjoittamaan uudelleen luomakunnan todellisuuden. Luomakunnan purkaminen hävittää Jumalan jopa suuremmassa määrin kuin pelkkä uskomatta jättäminen häneen. Niin kauan kuin hyväksyt luomakunnan luonnolliset säännöt, säilytät jonkinlaisen yhteyden sen Luojaan, mutta kun et enää noudata edes näitä sääntöjä, olet menettänyt täysin kosketuksen todellisuuteen. Silloin teidät voidaan muovata siihen muotoon, mihin kaiken tämän takana olevat demonit haluavat. Antakaa heille mielenne, ja he ottavat sielunne. (Suom. DeepL.com.)

Tässä hyvin muistutetaan, että hengellisessä mielessä Jumala on tärkeä ja olennainen osa myös todellisuuspohjaista ajattelua. Sanoisin, että ilman uskoa ja Jumalaa ihminen voi alkaa uskoa melkein miten vain ja mihin tahansa, mitä esimerkiksi media tuuttaa ulos. Lammaslaumalle voidaan opettaa melkein mitä tahansa arvoja ja maailmankuvallisia osia, eikä ilman Jumalaa voida löytää mitään kompassia, joka osoittaisi totuuden suuntaan. Tai että sen etsiminen olisi edes tärkeää. Lampaita toki kaikki olemme, mutta kristityt toivottavasti hieman "Raamattu-pohjaisempia lampaita".

Luomakunta on luotu järjestelmä, jolla on sääntöjä ja säännönmukaisuuksia sekä eettisiä/toiminnallisia periaatteita, joiden rikkomisella on huonoja seurauksia - Raamatusta löytyy tähän paljon suuntaviivoja.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 28.07.23 - klo:14:56
Tämä tuolta raamatunlukuketjusta:

Ja vaikka elämä menisi niin, ettei lupaukset täyttyisi elämässä, rukouksiin ei tulisi vastauksia, arki olisi kärsimystä ja tuskaa, Jumalan sana ei lakkaa olemasta totuus, eikä varteenottamisen väärti.

Tuli ajateltua johonkin tähän tai muuhun viestiin liittyen ajatuksia omasta vapaasta tahdosta ja miten se pitäisi nähdä? Täytyy nimittäin sanoa, etten varmastikaan ole täysin sisäistänyt hengellistä maailmankuvaa, kuten armon ja Jumalan johdatuksen vaikutuksia omassa elämässäni. Oma näkemykseni elämästä on varmaankin vielä yhä melko länsimainen ja maallinen ("minä päätän"), eikä anna Jumalalle sitä tilaa, joka hänelle pitäisi antaa.

Tai ainakaan en ajattelussani aina muista ajatella raamatullisesti.

Catacomb Resident -blogista tänään (https://catacombrez.substack.com/p/real-serenity):

Lainaus
Mutta tuosta erosta: Raamatullinen näkemys on, että on olemassa suuria ja mahtavia voimia, jotka ovat paljon korkeammalla kuin me voimme kuvitella. Kohtalosi ei ole sattumanvarainen ja persoonaton, vaan sen valitsee joku muu, vaikkakaan ei kokonaan kanssaihmiset. Länsimainen käsitys on tietysti se, että teette itse kohtalonne ja kiellätte, että on olemassa mitään ihmiskuntaa korkeampaa voimaa. Länsimainen mytologia myöntää, että on asioita, joita ei voi hallita, mutta lupaan teille, että jopa niin sanottu "seesteisyysrukous" (serenity prayer) lähentelee edelleen jumalanpilkkaa. Siinä oletetaan liikaa. Ainoa asia, jota voitte muuttaa, on yksilöllinen reaktionne, ja sekin vaatii jumalallista apua.

Koko "kohtalon" käsite länsimaissa on väärä. Paavali tekee Roomalaiskirjeen 8 ja 9 luvuissa selväksi, että Jumala päättää henkilökohtaisesti, mitä rajoittaa. Jos jumiudut siihen, mikä on reilua, et tule koskaan ymmärtämään. Luoja on valinnut elämänne pariksi tietyt rajoitukset ja tietyt vapaudet; vapaata tahtoa rajoitetaan aina jollakin tavalla. Velvollisuutesi on hyväksyä sinulle osoitetut rajoitukset ja ottaa kaikki irti niistä vaihtoehdoista, jotka Hän antaa.

Determinismi on valetta, samoin fatalismi. Mutta käsitys siitä, että teette itse kohtalonne, on harhaluulo. Vapaa tahto on rajallinen. Opettele tämä paradoksi: Jos vapaa tahtosi olisi täydellinen, se tarkoittaisi, että Jumala ei ole kiinnostunut elämästäsi. Hän ei siunaisi sinua.

Ehkä ymmärrät jo - Raamattu edistää opportunismia. Ei omasta tahdosta, vaan se on opportunismia Hänen kunniansa puolesta. Se ei ole passiivista eikä aggressiivista, vaan se edellyttää, että opit jättämään tietyt asiat Hänen käsiinsä ja hyödyntämään Hänen kunniaansa mahdollisimman paljon sillä, mitä Hän antaa sinulle. Älä eksy kaksijakoiseen ajatteluun.
(Suom. DeepL.com.)

Tuli myös mieleen kohta Matteus 11:29:

Lainaus
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä. (https://raamattu.fi/raamattu/KR38/MAT.11/Matteus-11)

***

Toinen teema, josta ajattelin kirjoittaa jossain vaiheessa, on "kaiken vastustamisen vaikeus". Siis tuntuu että nykymaailmasta joutuu vastustamaan suurta osaa, kun mieluummin keskittyisi rakentavaan ja kehittävään toimintaan. Vähän sama kuin että koko kristinusko joskus tuntuu tiivistyvän vain homoseksuaalisuuden vastustamiseen...

Bruce Charlton kirjoitti hieman samasta tänään (https://charltonteaching.blogspot.com/2023/07/when-motivations-are-double-negative.html):

Lainaus
Minua hämmästyttää joskus ihmisten sokeus sille ilmeiselle tosiasialle, että heidän koko elämänsä perustuu kaksoisnegatiivisiin motiiveihin; ja että siksi he voivat motivoida itseään selviytymään elämästä vain pitämällä yllä jatkuvaa vaahtoavaa vihaa ja kiehuvaa kaunaa....

Ja sitten he kehittävät käänteisen arvomaailman, jonka avulla tätä vihaisen suuttumuksen tilaa pidetään oikeana, sopivana ja kiitettävänä! [...]

Meitä kaikkia ympäröi siis kehotus perustaa elämämme negatiivisuuteen, vastakohtaisuuksiin, ja arvostaa vain tätä... [...]

Toisin sanoen kristittyjen ryhmän elämä koostuu olennaisesti siitä, että kristityt vastustavat sekulaarivasemmistolaisia, joita itse motivoi yksi tai useampi vasemmistolaisista oppositioideologioista, kuten sosialismi, feminismi, rasismi, ilmastonmuutos, terveellisyys-ismi, Venäjän vastaisuus....

(Suom. DeepL.com.)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 28.07.23 - klo:21:36
Korpima tuo lainaamasi pätkä omasta tekstistäni pohjautuu omaan kamppailuuni. Pidemmän ajan kuluessa tulin päätelmään, että Jumala näkee ja tietää tarkasti kaiken elämästäni ja sen vaiheista. Minussa nousi yhdessä vaiheessa kysymysten tulva ja vahva kapina Jumalaa kohtaan omasta "kohtalostani", kunnes sain armon ymmärtää, että Hänen hyvyytensä ei ole muuttunut minua kohtaan yhtään. Kokemani tuska ja pimeys olivat läsnä, mutta Jumalan armon osallisuus myös. Minulle piti riittää se, että Hänen armossaan on minulle kylliksi, ja sen myötä täysi turva Jumalassa niin elämässä kuin kuolemassa. Ja tuskankin saa vuodattaa Jumalalle aina vapaasti. Tässä tällainen superlyhyt katsaus tekstipätkään liittyvänä :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 29.07.23 - klo:13:01
Onhan tosiaan erilaisia elämänkulkuja ja -kohtaloita olemassa.

Kuulostaahan se ikävältä, jos elämä sujuu huonoissa merkeissä - vaikka Jumalan totuudet ja usko voivat toivottavasti antaa laajempaa perspektiiviä yli tämän tilapäisen ja lyhyen elämän. Silti vaikkapa sairaana olo on kurja ja huono, enkä itse ole ollut tuolloin kovin "sankarillinen".

Tietysti toivoisi että oma ja muiden elämä menisi mahdollisimman hyvin, mutta harvalla menee "voitosta voittoon" -tyylisesti. Hyvä jos välillä saa edes jotain hyvää aikaan. Oma elämäni ei ole ollut kovin kurjaa tai jatkuvia vaikeuksia tai kipuja, mutta voin kuvitella että pahimmillaan elämä voi olla rankkaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 01.08.23 - klo:14:09
Muutama päivä sitten Bruce Charltonilla oli mielestäni hauska blogikirjoitus kristinuskosta, joka vastaa omia havaintojani (Christianity: complexity versus simplicity, https://charltonteaching.blogspot.com/2023/07/christianity-complexity-versus.html). Kyseessä on se, että tekemistä ja opiskelemista on valtavasti - teologiaa on olemassa kirjahyllykaupalla.

Kaikki on jossakin mielessä kiinnostavaa, vaikka olen lukenut aika vähän teologiaa ja kristinuskoa käsitteleviä kirjoja. Raamatun lukemisessakin jo yksin saa kulumaan aikaa ja se on ehkä kaikkein tärkeintä kuitenkin. Selitysteokset ja taustoittavat kirjat voivat varmasti auttaa myös.

Lainaus
Perinteiset kirkot ja okkultistinen kristinusko voidaankin nähdä saman teeman muunnelmina: pyrkimyksenä on sama loputtoman monimutkainen tapa elää kristittynä.

Kristinuskon muuttamisessa loputtoman monimutkaiseksi on monia etuja!

Esimerkiksi tällainen kristillisyys on ehtymätöntä, aina on jotain tekemistä - itse asiassa aina monia mahdollisia asioita tehtäväksi, joten monimutkainen kristitty voi aina löytää jotain jokaiseen mielialaan ja olosuhteeseen sopivaa tekemistä.

Niinpä se, mitä monimutkaisen kristityn "täytyy tehdä", on aina paljon suurempaa kuin se, mitä hän on tehnyt tai voisi tehdä. On pyhiä kirjoituksia, joita on tutkittava, ja liturgiaa ja muita rituaaleja, joihin on osallistuttava. On monia rukouksen muotoja, jotka on opittava ja harjoiteltava - jotkut niistä ovat hyvin vaikeita, jotkut hyvin rankkoja. On olemassa askeettisia käytäntöjä ja juhlia. On laaja oppineiden maailma - heprean, kreikan, latinan ja aramean kielen oppiminen; yksilöllisesti ja vertailevasti historiallisessa kontekstissa... On historiaa, arkeologiaa - ja nämä ulottuvat moniin paikkoihin ja aikakausiin tuhansien vuosien taakse. Ja on olemassa valtava sosio-poliittinen maailma suhteessa kirkkoon - kansainvälisestä ja geopoliittisesta aina paikallisiin seurakunta-asioihin ja kaikkeen siltä väliltä. On älyllisiä ja abstrakteja teologian ja filosofian kysymyksiä, ja on persoonallisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviä kysymyksiä... (Suom. DeepL.com.)

Tälle "ulkoiselle kristinuskolle" vaihtoehdoksi ja vastinpariksi hän asettaa arkielämän kristinuskon ja henkilökohtaiset suhteet:

Lainaus
Se, mitä kristityt eniten tarvitsevat (ja usein kaipaavatkin), ei ole maallista puhetta Jumalasta vaan kokemusta Jumalasta; ja me toivomme, että tämä on jatkuvaa eikä ajoittaista; tässä ja nyt eikä pelkkiä muistoja siitä, että meillä oli joskus aikoinaan tällainen kokemus. [...]

Tämä edustaa siis yksinkertaista ja sisäistä, kokemuksellista kristillistä elämänpolkua, joka on vastakohta monimutkaiselle ja ulkoiselle polulle.

Tällainen yksinkertainen polku juontaa juurensa Jumalan luonteen ja motiivien tuntemiseen - hän on tämän maailman luoja ja suhtautuu meihin rakastavana vanhempana.

Sisäinen kristillinen polku perustuu rakastavaan suhteeseen tämän Jumalan kanssa; ensisijaisesti yksilöllisesti, mutta myös kristittyjen perheen jäsenenä. [...]

Monimutkainen ulkoinen kristinusko pyrkii ohjaamaan meitä läpi elämän monien erilaisten opastuksen lähteiden avulla, joista osa on tarkkoja, osa yleisiä ja joihin liittyy ekstrapolointisääntöjä/interpolointisääntöjä.

Yksinkertainen ja sisäinen kristinusko toimii sen sijaan Jumalan luonteen, motiivien, tarkoitusten ja rakkauden - ja sen, mikä on jumalallista jokaisessa meistä - vahvasta tuntemuksesta käsin, ja tällaisiin henkilökohtaisiin "lähteisiin" kohdistuva rukouksellinen meditaatio antaa tarpeellista opastusta... Kun se ei ole jo itsestään selvää. (Suom. DeepL.com.)

Itselleni tässä suhteessa merkitsee paljon rukouksen mahdollisuus - voi nostaa katseen ylöspäin kohti Jumalaa tai rukoilla hiljaisesti toisten puolesta arkielämän keskellä.

Eivätkä nämä "yksinkertainen" ja "monimutkainen" tapa olla kristitty välttämättä poissulje toisiaan täysin: varmasti monet ihmiset voivat yhdistää älyllisiä kiinnostuksenkohteita arkipäivän kokemukselliseen ja persoonalliseen uskoon.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 01.08.23 - klo:14:16
Niin. Totuus on paljon yksinkertaisempi kuin mitä ihminen olettaisi. Kristinusko todella "redusoituu" tähän: Pyhä Jumala, minä syntinen, hauras kuolevainen, jolla ei ole toivoa ilman Jumalan antamaa pelastusta.

Se on todella helpottavaa tajuta.

Ja uskon että Herra aina vastaa kun häneltä apua pyytää.

Tuli mieleen ehkä arkisin Jumalalta tuleva interventio tilanteeseen, minkä koin toivottomaksi.

Katsoin illalla telkkarista rikossarjaa ja syvältä sisältäni tuli huokaus: tästä mä en selviä. Sanoin sen englanniksi: "This time I won't make it .  :'(

Juuri samalla hetkellä alkoi soida tämä hengellinen rap biisi sen TV sarjan lopuksi.
Etsin sen YouTubesta
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 01.08.23 - klo:14:32
Vielä tuohon jatkoksi: Uskoisin kuitenkin, että "kristinuskon sisäistäminen" on  yksilöllistä ja siihen on erilaisia teitä: kaikki ei sovi kaikille, erilaista oppimista on paljon on se sitten ulkoista tai sisäistä - tai näiden yhdistelmiä.

Jotenkin tuntuu, että pikkuhiljaa Raamatun opiskelu, sakramentit ja rukous voivat muuttaa sisäistä suhtautumistapaa maailmaan, Jumalaan ja toisiin ihmisiin syvällisemmin koetuksi. Kristinusko voi siis kenties "syventyä sisäänpäin" ja tulla kuin osaksi hengitystä ajan myötä? Pyhä Henki saa paremmin sijaa toivottavasti.

Joskus nimittäin uskon alkuvaiheissa muistelen, että aivot eivät olleet ikään kuin päivittyneet täysin "uuteen uskoon", vaan piti ojentaa ja korjailla ajattelutapoja paljon enemmän kuin nykyisin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 01.08.23 - klo:14:55
Tässä se laulu mihin viittasi.
https://youtu.be/HmvEEXYa8_8
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 01.08.23 - klo:18:18
Tuli mieleen ehkä arkisin Jumalalta tuleva interventio tilanteeseen, minkä koin toivottomaksi.

Katsoin illalla telkkarista rikossarjaa ja syvältä sisältäni tuli huokaus: tästä mä en selviä. Sanoin sen englanniksi: "This time I won't make it .  :'(

Juuri samalla hetkellä alkoi soida tämä hengellinen rap biisi sen TV sarjan lopuksi.
Etsin sen YouTubesta

Hyvä tarina, eikä rap-esityskään ollut kamala.  :)

Omaan viestiini jatkoa:

Joskus nimittäin uskon alkuvaiheissa muistelen, että aivot eivät olleet ikään kuin päivittyneet täysin "uuteen uskoon", vaan piti ojentaa ja korjailla ajattelutapoja paljon enemmän kuin nykyisin.

Toki näitä "ajatuskieroumia" vieläkin esiintyy. Olin äsken kävelyllä kuuntelemassa Norvantoa ja ajatus oli vähän nolo. Meni jotenkin siten, että moitin pääni vastineessa Jumalaa inhimillisestä ominaisuudesta eli kunnian kipeydestä. "Jumalallakin on inhimillisiä heikkouksia", tjsp. Ääk. Syntiä - ja tyhmyyttä - on taas tullut tehtyä ajatuksissa.

Olen myös miettinyt hieman Jumalan kunniaa ja miten siitä pitäisi ajatella arkielämässä. Tajuan varmaan aika vähän - kunniakäsite on vieras, enkä tiedä miten tuottaa Jumalalle kunniaa. Tuntuu että korkeintaan näin tapahtuu vahingossa - tai Hengen johdattamana.

Catacomb Resident -blogista tänään (https://catacombrez.substack.com/p/the-priorities-of-slate):

Lainaus
Jälleen kerran, raamatullinen määritelmä synnistä on kaikki muu kuin se, mitä Jumala haluaa, silloin kun Hän haluaa. Pahuus määritellään hänen asiansa häirinnäksi. Hän kuvailee tavoitteekseen sellaisen ihmisyhteisön rakentamisen ja ylläpitämisen, joka edistää hänen mainettaan. Elämämme täällä on harjoitteluympäristö; se ei ole todellista. Jumala koettelee, miten reagoimme, ja odottaa näkevänsä, miten kehitämme halun Hänen kunniaansa kohtaan. Jos pystymme alistumaan täysin tuolle halulle tässä maailmassa, meille myönnetään pääsy todelliseen elämään iankaikkisuudessa.

Vuosia sitten keksin vertauksen liuskekivestä. Meidän on oltava kuin liuskekivilaattoja, jotka on asennettu joidenkin rakennusten lattiaksi. Emme voi estää inhimillistä pahuutta kävelemästä elämämme poikki, mutta voimme tulla niin kovettuneiksi armon avulla, ettei sillä yksinkertaisesti ole vaikutusta meihin. Kestää vuosisatoja, ennen kuin liuskekivi alkaa kulua jalankulusta; siihen mennessä olemme Hänen sylissään taivaassa. (Suom. DeepL.com.)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 02.08.23 - klo:12:42
Kommentoin itse tuohon edellä olevaan lainaukseen. Mietin vähän tuota "ei ole todellista" -kohtaa: mitäköhän sillä tarkoitetaan? Ei Raamatussakaan sanotaan mitään, ettei tämä luomakunta olisi "todellista": kyllä tuntuu minusta ihan todelta, vaikka langennut ja kirottu onkin, eikä ikuinen, vaan tilapäistä "käyttöä varten". Ja varmasti Kristuskin ristiinnaulittiin todesti. En siis oikein tiedä, miten tätä pitäisi lähestyä tai sillä tarkoitetaan.

Liuskekivivertauksesta sen verran, että minusta tuntuu enemmänkin siltä, että pahuus on minussa (lihassa) itsessäni, jota pitäisi hillitä ulkomaailman suuntaan. Toivottavasti opimme erottamaan hyvän pahasta ja tekemään hyvää, mutta varmasti se synnin peruskallio jää ja pysyy. Armo antaa kuitenkin toivoa.

Huomasin myös, että hieman vahingossa mietin miten suhtautua ei-kristittyihin (Saatanan vaikutuspiirissä oleviin) ihmisiin verrattuna vaikkapa kristittyihin. Ikään kuin vahingossa tuli esille taipumus mielistellä maailmallisia ihmisiä ja puhua heidän "korvasyyhyynsä". Ettei tulisi konfliktia.

Näin ei varmasti tule toimia (vaan puhua niin totta kuin kykenee ja siten kuin asiat näkee). Eikä ihmisiä myöskään välttämättä kannata nähdä pelkästään edustamansa hengellisyyden tai sen puutteen edustajina, vaan myös yksilöllisinä Jumalan kuvina, joilla on omat ominaisuutensa ja piirteensä. Kaikki voivat kääntyä, ei-kristitty ei kuitenkaan ole Saatana itse, vaan ihminen jolla on toivoa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 03.08.23 - klo:12:59
Juu tuo lausuma tästä elämästä, että se ei ole todellista menee mielestäni vähän pieleen. En menisi sanomaan, että Jumalan luoma maailma ja ihminen eivät ole todellista.

Mikä ei ole todellista on ihmisen oma tulkinta itsestä ja elämästä, mikä on Raamatun vastainen.
Sen ihminen tulee tiedostamaan viimeistään iankaikkisuudessa.

Ja missä määrin uskovakin luo mielikuvaa elämästään mikä ei ole todellista, on jo hieman eri kysymys.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 12.08.23 - klo:15:00
Siirsin tämän tuolta teetupa-osiosta (jatkoksi http://puimatanner.net/index.php?topic=1081.msg62396#msg62396) tänne:

Tässä ideana taisi olla se, että ihmisen liha on paha ja itsekäs (syntiä täynnä). Eikä siitä tosiaan päästä eroon ilman suurta Jumalan muutosta joskus tulevaisuudessa. Oman olemassaolon eli lyhyen elämän kannalta taistelua lihan pahuutta vastaan on aina (jos edes jaksaa tai huomaa aina). Ja silti synkkä ihmisluonto jää jäljelle.

Hyvän ja pahan linja kulkee siis läpi kunkin syntisen ihmisen.

Vähän jatkoa:

Lainaus
Kuten sanoin tl;dr:ssä, inhimillisen pahuuden on oltava olemassa, jotta sinä voit olla olemassa, ja jokainen, joka ei ole tehnyt itsemurhaa, on samaa mieltä siitä, että se on parempi.

Onko Jumalalla jokin mielivaltainen piste, jossa hän päättää, ettei se ole parempi vaihtoehto? Sanotaan, että kaksoseni ja minä olemme tehneet syntiä täsmälleen saman verran, aina tuohon rajaan asti, ja sitten hän varastaa pennin, mutta minä pidättäydyn - onko Jumalan kannalta järkevää hävittää kaksoseni, mutta pitää vain minua silmällä? Raamatun esimerkit viittaavat siihen, että kyseessä ei ole puhdas rajanveto: meillä on Sodoman ja Gomorran kaltaisten ryhmien ja Usan ja Onanin kaltaisten yksilöiden hävittäminen. Uudessa testamentissa meillä on Ananias ja Sapphira, puhumattakaan Ilmestyskirjasta. On myös paljon esimerkkejä lievemmistä rangaistuksista sekä oikeudenmukaisuuden että käyttäytymisen korjaamisen vuoksi. Yhteenvetona voidaan sanoa, että se on sotkuista.

Mutta suurempi pointti on se, että pahan on ehdottomasti oltava olemassa, jotta ihmiskunta voi olla olemassa, koska ihmiset ovat pahoja, ja Jumala haluaa ihmisten olevan olemassa, koska hän rakastaa meitä jostain syystä. Tämä työntää kysymyksen vielä puoli askelta taaksepäin: miksi ihmiset ovat pahoja? En tiedä, jatkan asian pohtimista. (Suom. DeepL.com.)

Kirjoittaja pitää ihmisluontoa täydellisesti turmeltuneena (total depravity, https://en.wikipedia.org/wiki/Total_depravity).

Miksi ihmiset ovat pahoja on tosiaan iso kysymys. Itse vastaisin tähän jotenkin siihen tyyliin, että ihmiskuntaa ei oltu suoraviivaisesti vain luotu toteuttamaan Jumalan hyviä hengellisiä periaatteita (ainakaan ennen Israelia), vaan lähinnä biologisesti selviytymään ja jatkamaan sukua. Siis sen jälkeen kun jouduimme pois Eedenin puutarhasta (paratiisista) ja lankeaminen tapahtui ja paikka kirottiin.

Hengellisistä prioriteeteista ei välttämättä ollut paljon tietoa tai halua/kykyä niitä noudattaa. Pelastuksesta tai Jumalasta ei ollut tietoa, piti vain elää ja selviytyä jotenkin.

Täällä langenneessa maailmassa itsekkyydellä pärjää joskus johonkin asti ja kilpailua on paljon. Pahuus siis tuntuu toimivan joskus johonkin rajaan asti paremmin kuin hyvyys, muutenhan kai pahuus olisi ihmisluonnosta jalostunut pois valinnan kautta. Eläimet ovat tässä suhteessa kuin ihmisiä: ravinto ja kilpailu esimerkiksi parittelukumppaneista (ihmisillä statuskilpailu) ovat tärkeitä pärjäämisessä.

Hengellisten ja maailmallisten prioriteettien ero ja vastakkaisuus tulee esiin Jeesuksen opetuksissa. Esimerkiksi siitä että kristittyjen tulisi olla alhaisesti kaikkien palvelijoita, eikä hakeutua parhaille paikoille. Samoin pelkkää hyveiden "signalointia" katsotaan karsaasti, vaikka se voisi parantaa asemaa ihmisten keskuudessa; parempi tehdä hyvää näkymättömissä ja Jumalan silmien edessä kuin vain rakentaa mainetta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 12.08.23 - klo:18:11
Varmaan tiedät mihin "total depravity" viittaa?
Se on siis kalvinismiin kuuluva käsite sellaisenaan.

Juu. "Struggle is real" ::)

Siis ihmislasten kesken, ja tuntuu, että ihmiskunta toimii viidakon lakien periaatteella.

Eli ihmiskunnan toimintaperiaatteet poikkeavat radikaalistin Jumalan valtakunnan periaatteista.
Ei ihme, että siinä on iso konflikti.

Siksi ei siis voida pitää itsestäänselvyytenä, että Räsäsen ajama  uskonnon ja ilmaisun vapaus taataan yhteiskunnassa.
Hyvä on jos niin on, mutta Raamattu ei anna minkäänlaista tukea oletukselle, että näin tulee aina olemaan. Päinvastoin.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 12.08.23 - klo:18:21
Varmaan tiedät mihin "total depravity" viittaa?
Se on siis kalvinismiin kuuluva käsite sellaisenaan.

Linkitin tuon Wikipedia-sivun aiheesta (https://en.wikipedia.org/wiki/Total_depravity), kun tarkistin itsekin pintapuolisesti mihin tuo viittaa. Mutta ilmeisesti ei ole vain pelkästään kalvinismiin, vaan yleisesti protestanttien käsite ja jotkut luterilaisetkin.

Enpä tosin tarkemmin tiedä tai ole perehtynyt. Joskus linkitin tuolta löytyvän incurvatus in se -käsitteen, mikä on vähän samansuuntainen juttu.

Juu. "Struggle is real" ::)

Siis ihmislasten kesken, ja tuntuu, että ihmiskunta toimii viidakon lakien periaatteella.

Näinhän se menee. "Viidakon lait ja Tarzan puuttuu" tai jotenkin näin oli muistaakseni Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmassa.

Eli ihmiskunnan toimintaperiaatteet poikkeavat radikaalistin Jumalan valtakunnan periaatteista.
Ei ihme, että siinä on iso konflikti.

Opiskeltavaa on.

Siksi ei siis voida pitää itsestäänselvyytenä, että Räsäsen ajama  uskonnon ja ilmaisun vapaus taataan yhteiskunnassa.
Hyvä on jos niin on, mutta Raamattu ei anna minkäänlaista tukea oletukselle, että näin tulee aina olemaan. Päinvastoin.

Niin, ovathan nykyiset länsimaiset jälkikristillisetkin olosuhteet vielä aika ideaalit monin tavoin. Raamattuja saa hankkia, kokoontua saa, evankeliumiin saa uskoa jne.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 13.08.23 - klo:15:59
En ole ikinä oppinut lainamaan tuollai pieni pala kerrallaan, joten kirjoitan tän vaan pötköön viitaten yllä olevaan viestiin.
Niin, kyllähän perisynti -sana kuulostaa yhtä totaaliselta kuin total depravity.
Mutta kyllä kalvinismi on antanut oman leimansa tuohon termiin, mikä se sitten lienee,mutta se on erottomaton osa hedän ns. TULIP-opistaan.
T- Total Depravity
U- Unconditional Election
L- Limited Atonement
I-Irresistable Grace
P- Perseverance

Heh, tuo viidakko mielikuva toi mieleen entisen työkaverini kommentti.  Hän on asunut lapsuudesta asti samassa sukulaistensa rakentamassa talossa. Rakennettu joskus viktoriaanisella ajalla tai vähän myöhemmin.  Mutta se alue on nyt keskellä Rhode Islandin pääkaupunkia, Providence'ia.

Eli se on melko ghettomaista aluetta vanhoine puutaloineen, tosin taisi kertoa siellä nykyään asuu myös opiskelijoita vuokralla.  Hän närkästyneenä sanoi," Jungle music is playing till 3 AM". Ne talot ovat melko ohutseinäisiä, ilman tiivisteitä.
Tai jotain tuonne päin.

MIelestäni Raamattu on suureksi osaksi juuri sitä varten, että opimme erottamaan Jumalan totuuden ja inhimillisen yrityksen määritellä itsensä ja koko elämän.
Tuohon oli juuri syntiinlankeemuksen teema. Ihminen päätti tietää asiat paremmin kuin Jumala.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 14.08.23 - klo:12:22
En ole ikinä oppinut lainamaan tuollai pieni pala kerrallaan, joten kirjoitan tän vaan pötköön viitaten yllä olevaan viestiin.

Vaatiihan tämä paloittainen lainaaminen vähän kopioi/liitä-toiminnon käyttämistä. Ja asiahan tulee yleensä hyvin esille, vaikkei näin teekään. Ja näköjään nytkin vaatii hieman muokkausta, tägit menivät sekaisin tai unohtuivat.

Niin, kyllähän perisynti -sana kuulostaa yhtä totaaliselta kuin total depravity.
Mutta kyllä kalvinismi on antanut oman leimansa tuohon termiin, mikä se sitten lienee,mutta se on erottomaton osa hedän ns. TULIP-opistaan.

Olen teologisesti hyvin sivistymätön eli en ole tankannut metreittäin - tai varmaan edes kymmeniä senttimetrejä - teologiaa. Vaikea siis ottaa tuohonkaan mitään kantaa, mutta ihminen voi ajatella teologisista kysymyksistä monella tapaa. Tai olla ajattelematta, mihin itse tunnun kallistuvan. Ehkä olen vain laiska tai pinnallinen ajattelija. Tai ajattelen, että jos Raamatussa ei ole sanottu asiasta tarkemmin, niin se ei ole olennaista (tämä taisi olla Michael Heiserilta peräisin oleva viisaus).

Eli se on melko ghettomaista aluetta vanhoine puutaloineen, tosin taisi kertoa siellä nykyään asuu myös opiskelijoita vuokralla.  Hän närkästyneenä sanoi," Jungle music is playing till 3 AM". Ne talot ovat melko ohutseinäisiä, ilman tiivisteitä.

Eilisessä jalkapallo-ottelussa, jossa kävin, oli kamalan kovaa möykkämusiikkia ennen alkua. Tunnelmalle tapahtui jotain - en tiedä nousiko se.

MIelestäni Raamattu on suureksi osaksi juuri sitä varten, että opimme erottamaan Jumalan totuuden ja inhimillisen yrityksen määritellä itsensä ja koko elämän.
Tuohon oli juuri syntiinlankeemuksen teema. Ihminen päätti tietää asiat paremmin kuin Jumala.

Tämä on hyvä ajatus, vaikka täytyy sanoa että kokonaisen ja ehyen "kristillisen maailmankuvan" omaksuminen oman pään sisälle ja sen noudattaminen sekä ulkomaailman tulkinta sen kautta vaatii aika paljon. Eli ei tapahdu ihan helposti tai automaattisesti.

Ja eri kristityilläkin ja kirkoilla voi olla silti suuria näkemyseroja. Hieman siis pelottaa, että vaikka yrittää harjoittaa tällaisen Jumalan kokonaisnäkemyksen omaksumista, niin suuria puutteita on. Omaa tilaa ja ymmärryksen tasoa on usein vaikea nähdä, toivottavasti Pyhä Henki voi auttaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 14.08.23 - klo:12:40
Ajattelen, että lapsen uskokin riittää. Jumala kyllä kasvattaa ja antaa viisautta sitä anovalle. Ylistysvirsi/ylistys vaimentaa kaiken häiriköinnin. Hiljaa mielessään kukin voi ylistää/kiittää siten, mikä on itselle ominta. Silloin ei keskity ulkoisiin tekijöihin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 14.08.23 - klo:14:23
Juu, en usko että ikinä omimme Jumalan valtakunnan mukaisen ihmiskäsityksen ja maailmankäsityksen tässä ajassa kokonaisuudessaan.
Askel askelelta Herra opettaa Sanasta lähinnä juuri sen verran, että opimme pienen määrän totuutta itsestämme kerrallaan ja Hänen Henkensä ja sanansa valaisee meissä siinä kohden.
Jotenkin noin.

Olisi aika vaarallista olettaa, että tietäisin täydellisesti Jumalan totuudet.
Evankeliumeissakin taisi olla, että Jeesus opetti opetuslapsiaan siinä määrin, missä he kykenivät ottamaan vastaan.

Se kyky lienee meillä melko rajallinen.

Mutta on aina ilahduttavaa kun tulee Jumalan opettamaksi Hänen sanansa kautta. :)

En minäkään tiennyt mitään kalvinismista, mutta koska olin päätynyt USAssa äärikalvinistiseen seurakuntaan, oli pakko alkaa opetella, että tiesi missä mennään. :-\
Lähdin sieltä sitten sen opettelun seurauksena pois.

Kalvin ilmeisesti oletti tietävänsä Jumalan valtakunnasta huomattavasti enemmän kuin muut, koska sitten loi yhteen kaupungiin teokraattisen hallituksen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 14.08.23 - klo:19:49
Synkkää on ihmisluonto. Eräs yhden blogikirjoituksen kommenteissa vastaan tullut minulle uusi juttu oli romanialainen Pitestin vankila (Pitesti prison, https://en.wikipedia.org/wiki/Pite%C8%99ti_Prison), jossa kristittyjä ja muita vastarannankiiskiä kidutettiin ja yritettiin murtaa uudelleenkasvatuksen nimissä. Vähän kuin jokin Abu Graib, mutta järjestelmällisesti ja myös jumalanpilkkaa käyttäen. Onhan ihmiskunnan historiassa paljon kammottavuuksia.

Blogikirjoituksessa myös kritisoidaan historiallisia teologisia keskusteluita Jeesuksen luonnosta ja olen hieman samoilla linjoilla siinä mielessä, että en ole perehtynyt ja pidän siitä huolimatta itseäni kristittynä. Kolminaisuusoppi taas ei ole kaukana Raamatun Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Vaikka täytyy tunnustaa, etten itsekään osaa vastata kirjoittajan esittämiin kysymyksiin kristittyjen kolminaisuusosaamisesta ("miksi he uskovat siihen, mitä se tarkoittaa ja miksi se on tärkeää"). No, osaajat ovat osaajia, mutta amatöörikin voi uskoa, vaikkei kaikkea muista tai ole oppinut.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 15.08.23 - klo:13:54
Jumala on rakkaus ja toimii sen mukaan.

Tänään Bruce Charlton pohdiskeli luovuutta ja Jumalan rakkautta seuraavasti (https://charltonteaching.blogspot.com/2023/08/understanding-nature-of-creation-by.html):

Lainaus
Jumalan ensimmäinen luomistoimi oli (eri keinoin, jotka vaihtelevat kautta historian) "värvätä" yhä enemmän ja enemmän olentoja hänen luomisprojektiinsa, niin että nämä olennot alkoivat jakaa tarkoituksia ja tehdä yhteistyötä näissä tarkoituksissa.

Tämän yhteistyön periaatteena oli se, mitä kutsumme rakkaudeksi.

Rakastavat olennot suuntaavat luovuutensa rakkauden toteuttamiseen - ja siksi rakkaus on kristillisen jumalakäsityksen ydin. (Suom. DeepL.com.)

Luovuus on tosiaan mielenkiintoista ja jota ihmisetkin voivat toteuttaa. Uudet ideat tai vaikka tarinat voivat muuttaa ja parantaakin luomakuntaa. Tai vanhojen juttujen soveltaminen siten, että elämä paranee. Lapsissa on paljon luovuutta ja siihen kannustetaan, mutta aika harva varmaan aikuisena enää kokeilee tai kehittää luovuuttaan. Pitäisi itsekin tehdä huvin ja ilon kautta erilaisia kokeilevia juttuja, jos jaksamista riittää - virkistystä. Ja onhan tämä nettikirjoittelu ja omien  ajatusten naputtelu yhdenlaista luovaa toimintaa. En ole koskaan aiemmin kirjoittanut samoja lauseita.

Tulee myös mieleen C. S. Lewisin neljä rakkautta (https://en.wikipedia.org/wiki/The_Four_Loves): storge, philia, eros ja agape (kiintymys, ystävyys, eroottinen rakkaus ja lähimmäisenrakkaus). Kaipasin kertausta, piispa Jari Jolkkosella on hyvä lyhyt kirjoitus näistä rakkauksista: https://www.piispajarijolkkonen.fi/kirjoitukset/mita-on-rakkaus/
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 15.08.23 - klo:15:44
https://www.piispajarijolkkonen.fi/kirjoitukset/mita-on-rakkaus/

Tuo Korpiman linkki on ensimmäinen kirjoitus,minkä olen tavannut missä mennään pintaa syvemmälle mm. eros rakkauden suhteen.
Jos rakkauden eri lajit jaotellaan niinkuin C. S. Lewis esitti, on todettava, että syntisen ihmisen käsissä nekin muuttuvat tuhoavuudeksi.

Siksi olen aina ollut skeptinen tuon lajittelun suhteen.

En ole varma onko missään muualla kuvattu rakkautta samalla tavalla kuin Raamatussa. Maailmassa on kieliä missä ei edes vastaavaa sanaa ole.

Tuo jo sinänsä osoittaa Raamatun ainutlaatuisuuden.

Korjaus. Luin tämän tuosta linkistä.
Lainaus
Kirjallisuuden professori Lewis muistuttaa, että antiikin kreikassa rakkaudelle oli neljä termiä: kiintymysrakkaus, ystävärakkaus, romanttinen rakkaus ja lähimmäisenrakkaus. Ne puhuvat saman asian eri ulottuvuuksista. Siksi pitäisi puhua monikossa rakkauksista.

Höh, tiesinhän minä, että jaottelu on paljon vanhempi, kuin Lewisin aikainen. :-[
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 15.08.23 - klo:16:13
Lewis näytti itsekin kriittisesti arvioivan eros rakkautta.
Luin tosi huolimattomasti linkkiä aluksi. Sori.

Lainaus
Eros-rakkaudella on kyky kohottaa ihminen itsensä yläpuolelle ja siksi se on rakkauksista ”kärkkäin vaatimaan palvontaamme”. Jos eros irtaantuu Jumalasta ja tekee itsestään palvonnan kohteen, se muuttuu tuhovoimaksi. ”Murretaan vaimon sydän, petetään aviomies, kavalletaan ystävä, saastutetaan vieraanvaraisuus ja hylätään omat lapset,” Lewis havainnollistaa. Siksi eros tarvitsee apua ja sääntöjä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 15.08.23 - klo:16:46
Katsoin myös Jolkkosen linkin. Rakkaus on monitahoista, siinä on kaikki nuo mainitut lajit, puolet, tai sävyt, millä niitä haluaakaan kutsua.👍
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 16.08.23 - klo:12:18
Olen ajatellut sandian esittämää skeptisyyttä vai kritiikkiä, mihin se kohdistuu. Siihenkö ajatukseen, että rakkaus olisi monimuotoista ja -tahoista ja moniulotteista vai johonkin muuhun?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 16.08.23 - klo:12:53
Tuolla Lewisin kirjaa käsittelevällä Wikipedia-sivulla (https://en.wikipedia.org/wiki/The_Four_Loves) tuotiin esille huonoja puolia tai rakkauden pilalle menemistä seuraavasti (suomennokset DeepL.com:ista):

- kiintymys: "Sekä tarvemuodossaan että lahjamuodossaan kiintymys on silloin altis 'pilaantumaan' ja turmeltumaan sellaisten voimien vuoksi kuin mustasukkaisuus, ristiriitaisuus ja tukahduttaminen."

- ystävyys: "Lewis ei kuitenkaan ollut sokea sille, mitä hän piti ystävyyssuhteiden vaaroina, kuten ystävyyssuhteiden potentiaalia klikkiytymiseen, auktoriteettivastaisuuteen ja ylpeyteen."

- eroottisesta rakkaudesta tulikin jo lainaus: tuhovoimaa löytyy.

- lähimmäisenrakkaus: "Aihetta käsittelevässä luvussa keskitytään tarpeeseen alistaa kolme muuta luonnollista rakkautta - kuten Lewis asian ilmaisee: 'Luonnolliset rakkaudet eivät ole itseriittoisia'[20] - Jumalan rakkaudelle, joka on täynnä lahjarakkautta [charitable love], estääkseen sen, mitä hän kutsuu niiden 'demoniseksi' itsensä ylentämiseksi."

Käytännössä omassa elämässä tuntuu, että jo jonkinlainen yleinen hyväntahtoisuus toisia ihmisiä kohtaan arjessa voi vaatia tekemistä ja muistamista. Toinen ihminen on arvokas ja hänessä on monenlaista sisältöä, ei vain pintaa tai jonkinlainen liikkuva robotti. Esimerkiksi kaupan kassahenkilöäkin voi muistaa ja huomioida parhaansa mukaan, vaikka vuorovaikutustilanne voi olla lyhyt ja kiireinen - tai vaikka rukoilla iloa ja jaksamista työpäivään jälkikäteen.

Tuossa Jolkkosen kirjoituksessa hieman ihmettelin lopun kohtaa: "Avioliitossakin jää jäljelle lopulta vain agape." Toivottavasti kai niinkin, mutta eikö avioliitossa ole yleensä läsnä ainakin kiintymysrakkaus? Tai eroottinen rakkaus muuttuu enemmänkin kiintymysrakkaudeksi ja lähimmäisenrakkaudeksi iän myötä, ehkä ystävyydeksikin? Enpä tiedä, arvailen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 16.08.23 - klo:13:33


Tuossa Jolkkosen kirjoituksessa hieman ihmettelin lopun kohtaa: "Avioliitossakin jää jäljelle lopulta vain agape." Toivottavasti kai niinkin, mutta eikö avioliitossa ole yleensä läsnä ainakin kiintymysrakkaus? Tai eroottinen rakkaus muuttuu enemmänkin kiintymysrakkaudeksi ja lähimmäisenrakkaudeksi iän myötä, ehkä ystävyydeksikin? Enpä tiedä, arvailen.

Tuo on ymmärrettävissä mielestäni siitä syystä, että puolisot ova syntisiä ihmisiä. Joskus eros rakkaus ei ylety siihen, että antaa toiselle anteeksi. Ja ristiriitoja, katkeruutta, vihaa, voi keräytyä sen takia, että puoliso sattui tekemään jotain haavoittavaa. Tai jos jotain ilmenee puolison taustasta, mitä ei ennen tiennyt.

Joku aika sitten kuulin tilanteesta, missä puoliso ottikin sellaisen asian ja käytti sitä puolisoaan vastaan sanomalla jotenkin "no toi nyt oli se viimeinen tippa". >:( >:(
Puoliso oli kertonut sen luottamuksella, mutta koska ei tiennyt että tämä eros rakkauden kohde olikin jo alkanut kehittää hylkääviä ajatuksia ja käytti sitä puolisoa vastaan.
Olin kerran Helsingin Raamattukoulun yleisöluennolla, taisi olla Temppeliaukon kirkossa, muistan siitä kun yleensä kävin Töölön kirkossa niillä luennoilla.
Luennoitsija puhui eros rakkaudesta ja sanoi että jopa sekin perustuu syntien anteeksiantamiseen.
Se jäi mieleen ja olen pureskellut sitä siitä lähtien.



Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 16.08.23 - klo:13:49
Olen ajatellut sandian esittämää skeptisyyttä vai kritiikkiä, mihin se kohdistuu. Siihenkö ajatukseen, että rakkaus olisi monimuotoista ja -tahoista ja moniulotteista vai johonkin muuhun?

Johonkin muuhun.

Ehkä oman elämäni perusteella taidan määritellä rakkauden täysin Raamatun mukaan. En luota mihinkään muuhun.

Ajattelen, että rakkauteen aina kuulu tämä: Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Room. 13:10

Eli jos sitten puhutaan rakkaudesta missä tuo ei ole absoluuttisesti mukana, se on jo jotain muuta kuin rakkautta.

Siksi nuo "rakkauden lajit" ovat kaikki inhimillisiä kiintymyksen tunteita. Ja siksi tuolla antiikin lajittelulla ei minulle ole kovin paljon merkitystä.

Minua ärsyttää termi agape rakkaus, koska minulle tulee aina lainalaisuus siitä mieleen. Että se on niin jaloa, että ihminen ei siihen kykene.  No ei kykene, ei, siitä en ole eri mieltä.Jos ihminen näkee rakkauden tuollaisena, hän on melko kaukana rakkauden käsittämisestä. Siis jos näkee sen vaatimuksena.

Ihminen rikkoo rakkautta vastaan lukuisilla tai ehkä lukemattomilla tavoilla.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 16.08.23 - klo:14:25
Sandian ajatuksiin on vaikeaa minun sanoa paljoakaan, koska tuntuu nyt siltä, etten pääse kärryille hänen ajattelustaan. Varmaan tämäkin ajatus menee ohi kun totean, että rakkauden lajit, kuvaukset tai ulottuvuudet (miten kukin tätä yrittää kuvata) eivät ota lainkaan kantaa siihen, kykeneekö ihminen tai eikö kykene rakastamaan. Tai että se on vajavaista tms.

Eikä sekään voi olla mielestäni millään lailla vaatimus, kun todetaan, että ihminen ei jossakin asiassa (tässä nyt puhutaan rakkaudesta) kykene samaan kuin Jumala.

Tässä vaiheessa en nyt enempää :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 16.08.23 - klo:16:08
Mä en löytänyt tätä: avioliitossa jäljelle jää vain agape. Mutta mietin, että tarkoitetaanko sillä sitä, että kaikki inhimillinen rakkaus on jo loppunut, jäljellä on enää se, että Jumala rakastaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 17.08.23 - klo:12:36
Mä en löytänyt tätä: avioliitossa jäljelle jää vain agape.

Se on tuossa Jolkkosen kirjoituksessa (https://www.piispajarijolkkonen.fi/kirjoitukset/mita-on-rakkaus/) viimeisen kappaleen toinen virke:

Lainaus
Lahjarakkaus saa ihmisen kykeneväksi rakastamaan sellaista, mikä ei luonnostaan ole rakastettavaa: leprasairaita, hulluja ja rikollisia. Avioliitossakin jää jäljelle lopulta vain agape. Juuri sitä sanaa Paavali käytti kirjoittaessaan: rakkaus ei koskaan katoa.

Ihminen rikkoo rakkautta vastaan lukuisilla tai ehkä lukemattomilla tavoilla.

Näinhän se on.

Yksi asia, joka on joskus hieman askarruttanut, on rakkauden ja totuuden suhde. Milloin kannattaa ja pitäisi toimia "totuuden torvena", etenkin kun ihmisen oma tieto on joskus hyvin vajavaista. Kuvittelee tietävänsä jotain ja että oma käsitys on totuudellinen ja että sen kertomisesta olisi toiselle hyötyä.

Mutta onko se sittenkin vain tylyä egon paukuttelua ("minä osaan, nyt kerron sinullekin"), ei rakkaudellista viestintää ja toisen hyvän huomioon ottamista? Harkinta ei ole helppoa.

Lisäys: Raamatusta löytyi osuva kohta (sananlaskut 18:2):
Lainaus
"Moukka ei yritäkään ymmärtää,
silti hän tahtoo mielipiteensä julki."
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PRO.18/Sananlaskut-18
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 17.08.23 - klo:13:46
Juu, tuo Sananlaskujen kohta on hyvä. Katsoin siitä vähän enemmänkin.

Lainaus
181Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä –
2Moukka ei yritäkään ymmärtää,
silti hän tahtoo mielipiteensä julki.

Eli tärkeintä saada oma ääni kuuluvaksi. ;D

Kun ihminen esiintyy tuollaisilla motiiveilla, hän taitaa silloin itse toimia jonkun muun kuin rakkauden mukaan.
Se rakkauden määritelmä, minkä annoin Raamatusta, että rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa, siksi se on lain täyttymys, toimii hyvin myös omaan itseen sovellettaessa.
Kovin kapeaksi jäävät mahdollisuudet oman itsen esille tuomiseen.

Se edellinen jaekin pysäytti. Ihan toisista syistä tosin.
Pitää tsekata miten nuo kohdat ovat vanhemmassa käännöksessä.
Jännä että tuossa ekassa jakeessa puhutaan eristäytyvästä ihmisestä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 17.08.23 - klo:13:49
Kun ihminen esiintyy tuollaisilla motiiveilla, hän taitaa silloin itse toimia jonkun muun kuin rakkauden mukaan.

Juu, tässä vain on se ongelma omien motiivien analysoinnin kanssa. Kuka näkee aina selvästi omat motiivinsa? Etenkin jos se pitää tehdä äkillisesti jossakin tilanteessa paikan päällä.

Eli joskus on vaikea tietää, minkälainen prosessi itsessä on käynnissä. Jälkikäteen voi yrittää miettiä ja parantaa ensi kerralla.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 17.08.23 - klo:13:53
Ajattelen, että tärkeintä on soveltaa Jumalan sanaa itseensä.
Ehkä ihmisessä on taipumus välttää sitä, mutta mitä enemmän sitä välttää, sitä enemmän metsässä olen itseni suhteen.
Tää tosin taitaa olla itsestäänselvyys. :-\

Mutta ihan oikeesti, se on tärkee juttu.

Jossain kohdassa, Korpima, mainitsit provosoitumisen. Kun huomaan sitä itsessään, on hyvä hetki tsekata että mitkä ajatukseni johtavat minut provosoitumiseen.

Tää taas menee kognitiiviseen terapiaan, mikä on kyllä tosi hyvä lähestysmistapa.
Siis siihen, että opettelee näkemään, mitä itselleen mielessään sanoo.

Olen itse opetellut tätä kun opetan sitä töissä toisille. ;D
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 17.08.23 - klo:13:58
Noista netin aiheen mukaisesti kootuista Raamattu-lainauksista tuntui olevan hyötyä, esim. "100 Bible Verses about Communication", https://www.openbible.info/topics/communication . Tulee saman teeman sisältöä ikään kuin tiivistetyssä muodossa.

Toivottavasti oppi tarttuu tuollaisiakin lukemalla ja jos vielä muistaa yrittää soveltaa joihinkin tilanteisiin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 17.08.23 - klo:14:03
Joo, kato, toi on jännä.
Varmaan auttaa jos tuolla tavalla muistaa eri aiheista Raamatun kohtia.

Huomasin lainaamasi Sananlaskujen kohdan siellä: A fool takes no pleasure in understanding, but only in expressing his opinion.

Siis mielipiteen ilmaisu menee asian ymmärtämisen edelle. Ei hyvä.


Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 17.08.23 - klo:14:21
Jossain kohdassa, Korpima, mainitsit provosoitumisen. Kun huomaan sitä itsessään, on hyvä hetki tsekata että mitkä ajatukseni johtavat minut provosoitumiseen.

Lueskelin tuota em. listaa ja sieltä löytyi seuraavia hieman provosoitumiseen liittyen:

Lainaus
Viisas se, joka sanojaan säästää,
järkevä pitää päänsä kylmänä.
(Sananlaskut 17:27, https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PRO.17/Sananlaskut-17)

Näinhän se menee, kyllähän maailmassa tulee vastaan isoja ja pienempiä ärsytyksen ja harmin aiheita. Täytyy vain yrittää harjoittaa itsekontrollia ja vastata mahdollisimman punnitusti. Negatiivisista ja ärsyyntyneistä tulkinnoista voi yrittää päästä suopeisiin ja isomman kuvan ymmärtäviin, jos huomaa itsessään tällaista ja aikaa riittää. Tunteista voi tosiaan yrittää "ottaa kopin" ja kääntää tarkastelun itseensä ja ajatuksiinsa.

Käytännössä varmaan vielä parempi ja tehokkaampi olisi, jos tekisi vaikka päivän päätyttyä erilaisia CBT-harjoituksia kirjoittamalla. Mikä meni pieleen, minkä ajatuksen voisi vaihtaa toiseksi?

Lainaus
Äkkipikainen panee alulle riidan,
kiivaalle kertyy rikkomuksia.
(Sananlaskut 29:22, https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PRO.29/Sananlaskut-29)

Lainaus
Tyhmä tuo heti julki suuttumuksensa,
viisas nielee loukkauksen ja vaikenee.
(Sananlaskut 12:16, https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PRO.12/Sananlaskut-12)

Samoin pitäisi yrittää välttää toisten provosoimista:

Lainaus
Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun,
loukkaava sana nostaa vihan.
(Sananlaskut 15:1, https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PRO.15/Sananlaskut-15)

Kielen käyttö ja omat ajatukset (tulkinnat tilanteista) ovat tärkeitä rauhaisassa rinnakkaiselossa. Opettelua varmasti on tässäkin loppuelämäksi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 17.08.23 - klo:15:23
Mä en löytänyt tätä: avioliitossa jäljelle jää vain agape.

Se on tuossa Jolkkosen kirjoituksessa (https://www.piispajarijolkkonen.fi/kirjoitukset/mita-on-rakkaus/) viimeisen kappaleen toinen virke:

Lainaus
Lahjarakkaus saa ihmisen kykeneväksi rakastamaan sellaista, mikä ei luonnostaan ole rakastettavaa: leprasairaita, hulluja ja rikollisia. Avioliitossakin jää jäljelle lopulta vain agape. Juuri sitä sanaa Paavali käytti kirjoittaessaan: rakkaus ei koskaan katoa.

Niinpä on, kiitos. Tuossa yhteydessä se ei tarkoita sitä mitä ekana kuvittelin. Jää mysteeriksi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 17.08.23 - klo:15:25
Lainaus meni pieleen edellisessä, en osaa korjata :(
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 17.08.23 - klo:15:36
Sandian lainaama Raamatun kohta "rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa" on yksinkertaisuudessaan varma tuntomerkki, kun tarkastelen omia tekojani, motiiveja, ajatuksia ja asenteita. Kehotus "rakastakaa, sillä rakkaus on Jumalasta", pitää sisällään rakkauden koko skaalan kaikkine ulottuvuuksineen. En näe mitään epäilyttävää siinä, että tuodaan esille rakkauden eri puolia.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 17.08.23 - klo:16:11
Pohdiskelin äsken syntinen-nimitystä, kun kävelin kaupasta takaisin. Jos ihmistä nimittää syntiseksi (tuossa menee syntinen ihminen, tuossa taas tulee vastaan syntinen...), niin tuohan se herkästi omassa mielessä negatiivisia mielleyhtymiä/tunteita.

Vaikka onhan se totuudellinen ja hyvä nimitys.

Verrattuna Jumalaan ja Jeesukseen kaikki ihmiset todella ovat syntisiä.

Silti heihin - ja omaan itseenkin syntisenä ja vaillinaisena - tulisi suhtautua lempeästi, ymmärtävästi, auttaen ja rakkaudella. Tai ainakin yrittää.

Tuo pahan tekemisen välttäminen ja toisen hyvään keskittyminen on hyvä periaate, kunpa vain se tapahtuisi automaattisemmin. Huomaan myös suhtautuvani herkästi ihmisiin varauksella ja varoen - toisaalta tämähän on jossakin määrin realistista, kun ottaa syntisyyden huomioon. Pettyä voi, jos odottaa täydellisyyttä.

Toisaalta ei pitäisi olla liian penseäkään ja nähdä toisissa vain ja ainoastaan syntiä, vaan arvokkaan Jumalan kuvan, jolla on varmasti hyviäkin puolia ihmisenä. Synnin voi ottaa huomioon - ja että ihmisin voi pettyä ja heillä voi olla pahoja tai huonoja motiiveja (kuten itselläkin). Mutta silti yrittäen tukea ja nostaa ja ottaen huomioon laajemman toivon ja hyvyyden perspektiivin, ei siis liian negatiivisesti.

Niin kauan kuin Jumala on olemassa - ja haluaa pelastaa ihmisen - on toivoa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 17.08.23 - klo:16:56
Olisi kiinnostava keskustelunaihe tuo rakkauden eri ulottuvuudet tai lajit, joista Korpima laittoi linkin. Muistelen, että täällä on ennenkin ollut keskustelua tästä. Silloin tuli esiin, että kreikankielisessä Ut:ssä on useampia vastineita sanalle rakkaus/rakastaa. Ainakin tuo Jolkkosen linkki on mielestäni hyvä, englanninkielisiä en lue, koska kielitaito on niin huono.

Ihminen Jumalan luomana on saanut kyvyn rakastaa ja armon kautta se enentyy ja pääsee myös Jumalan rakkauden kanavaksi. Uskon tähän mahdollisuuteen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 18.08.23 - klo:03:55
Mikaan ei esta jatkamasta aihetta ihan minne kukin haluaa. Korpima toi aiheen tanne   jo, joten siita on helppo jatkaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 18.08.23 - klo:04:02
 Jotenkin mun Suomen näppäimistö oli hävinnyt kännykästä. Osasin palauttaa vihdoin.
Jeesus puhui rakkauden lajista, mikä ainakin minulle tuottaa hankaluuksia, nimittäin vihollisen rakastaminen. Aamulla tuli se mieleen. Siitä ei varmaan kovin moni ole kirjoittanut.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 18.08.23 - klo:07:19
Aihe on läheinen itselleni, siksi ilmaisen kiinnostukseni. Varsinkin tämä, jonka tässä mainitset esimerkkinä agape-rakkaudesta. Koen täyttä mahdottomuutta tämän suhteen, mutta samalla Jumalan Hengen lohdutusta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 18.08.23 - klo:09:56
Olisi kiinnostava keskustelunaihe tuo rakkauden eri ulottuvuudet tai lajit, joista Korpima laittoi linkin. Muistelen, että täällä on ennenkin ollut keskustelua tästä. Silloin tuli esiin, että kreikankielisessä Ut:ssä on useampia vastineita sanalle rakkaus/rakastaa. Ainakin tuo Jolkkosen linkki on mielestäni hyvä, englanninkielisiä en lue, koska kielitaito on niin huono.

Yritin etsiskellä eri hakukoneilla, mutten oikein tuntunut löytävän keskustelua aiheesta. Esimerkiksi kokeilin Puimatanner.netin omalla hakukoneella sanalla "rakkaus agape" ja Googlella, Bingillä ja Duckduckgolla haulla "site:puimatanner.net rakkaus agape", jonka pitäisi rajata haku vain tähän osoitteeseen. Ei paljoa löytynyt, mutta ehkä keskustelua on silti jo jossain.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 18.08.23 - klo:12:52
Olisi kiinnostava keskustelunaihe tuo rakkauden eri ulottuvuudet tai lajit, joista Korpima laittoi linkin. Muistelen, että täällä on ennenkin ollut keskustelua tästä. Silloin tuli esiin, että kreikankielisessä Ut:ssä on useampia vastineita sanalle rakkaus/rakastaa. Ainakin tuo Jolkkosen linkki on mielestäni hyvä, englanninkielisiä en lue, koska kielitaito on niin huono.

Yritin etsiskellä eri hakukoneilla, mutten oikein tuntunut löytävän keskustelua aiheesta. Esimerkiksi kokeilin Puimatanner.netin omalla hakukoneella sanalla "rakkaus agape" ja Googlella, Bingillä ja Duckduckgolla haulla "site:puimatanner.net rakkaus agape", jonka pitäisi rajata haku vain tähän osoitteeseen. Ei paljoa löytynyt, mutta ehkä keskustelua on silti jo jossain.
Nimimerkki Kalamos kirjoitti tuosta kreikankielisestä Ut:sta ja sanan rakkaus/rakastaa eri sanoista ja merkityksistä. Jospa ketju vielä löytyis, täytyy etsiä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Natanael - 18.08.23 - klo:16:39
Olisi kiinnostava keskustelunaihe tuo rakkauden eri ulottuvuudet tai lajit, joista Korpima laittoi linkin. Muistelen, että täällä on ennenkin ollut keskustelua tästä. Silloin tuli esiin, että kreikankielisessä Ut:ssä on useampia vastineita sanalle rakkaus/rakastaa. Ainakin tuo Jolkkosen linkki on mielestäni hyvä, englanninkielisiä en lue, koska kielitaito on niin huono.

Yritin etsiskellä eri hakukoneilla, mutten oikein tuntunut löytävän keskustelua aiheesta. Esimerkiksi kokeilin Puimatanner.netin omalla hakukoneella sanalla "rakkaus agape" ja Googlella, Bingillä ja Duckduckgolla haulla "site:puimatanner.net rakkaus agape", jonka pitäisi rajata haku vain tähän osoitteeseen. Ei paljoa löytynyt, mutta ehkä keskustelua on silti jo jossain.
Nimimerkki Kalamos kirjoitti tuosta kreikankielisestä Ut:sta ja sanan rakkaus/rakastaa eri sanoista ja merkityksistä. Jospa ketju vielä löytyis, täytyy etsiä.

Sivun yläreunassa on Haku-valikko. Avautuvaan ikkunaan voi syöttää haettavan sanan ja tarvittaessa toiseen kenttään käyttäjän (=kirjoittajan) käyttäjätunnuksen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 19.08.23 - klo:14:56
Tää taas menee kognitiiviseen terapiaan, mikä on kyllä tosi hyvä lähestysmistapa.
Siis siihen, että opettelee näkemään, mitä itselleen mielessään sanoo.

Tähän liittyen tuli vastaan valitusvirsistä kohta 3:40:

Lainaus
Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.
(https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/LAM.3)

Olen kokeillut viime aikoina myös eräänlaista omatekoista EMDR-terapiaa häiritseville muistikuville ja assosiaatioille (muistikuvan muistelua ja samalla silmien liikuttelua edestakaisin edessä liikuteltavan sormen tahdissa). Kyllä sekin tuntuu tepsivän. YouTubesta löytyi joskus myös EMDR-videoita.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 19.08.23 - klo:19:02
Joo kognitiivinen lähestymistapa menee hyvin lähelle parannuksen teon periaatteita Raamatussa.

Henkilökohtaisen vastuun ottaminen minkä senkin voi redusoida kognitiiviseen lähestymistapaan on myös hyvin järkevä lähtökohta. Sitä käytetään paljon addiktioihin suunnatussa kuntoutuksessa. AAsta lähtien.

Olen hyvin skeptinen EMDRn suhteen. Se on siis melko yleisesti hyväksytty traumaterapian muoto.

He viittavat alimpiin aivon osiin, ja niiden aktivoitumisiin, kun REM unen aikana, jonka yksi tuntomerkki on silmien edestakaisin automaattisesti liikkuminen. Ilmeisesti oletetaan, että se on aivoille terveellistä toimintaa ja auttaa muistikuvien integroitumisen psyykkeeseen. Jotenkin noin kai se menee.

Syy miksi olen skeptinen asian suhteen on se, että EMDR terapiassa EI kuitenkaan aktivoidu se osa aivoja mikä aiheuttaa mm. tuon silmien liikeen.

Vaan se simuloidaan aivan tietoisella tahdonalaisten lihaksien kautta, eli normaalisti ilmaistuna heilutellaan silmiä oikealle ja vasemmalle. ???

Ja siis oletetaan että tuo sitten tekee saman kuin se automaattinen aivojen toiminta ja silmien liikkuminen unessa.

Minusta tuo on hölmöä.

Tuon takia hakeuduin CPT for Trauma koulutukseen kun halusin pätevöityä trauma terapeutiksi.



Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 19.08.23 - klo:19:40
Olisi kiinnostava keskustelunaihe tuo rakkauden eri ulottuvuudet tai lajit, joista Korpima laittoi linkin. Muistelen, että täällä on ennenkin ollut keskustelua tästä. Silloin tuli esiin, että kreikankielisessä Ut:ssä on useampia vastineita sanalle rakkaus/rakastaa. Ainakin tuo Jolkkosen linkki on mielestäni hyvä, englanninkielisiä en lue, koska kielitaito on niin huono.

Yritin etsiskellä eri hakukoneilla, mutten oikein tuntunut löytävän keskustelua aiheesta. Esimerkiksi kokeilin Puimatanner.netin omalla hakukoneella sanalla "rakkaus agape" ja Googlella, Bingillä ja Duckduckgolla haulla "site:puimatanner.net rakkaus agape", jonka pitäisi rajata haku vain tähän osoitteeseen. Ei paljoa löytynyt, mutta ehkä keskustelua on silti jo jossain.
Nimimerkki Kalamos kirjoitti tuosta kreikankielisestä Ut:sta ja sanan rakkaus/rakastaa eri sanoista ja merkityksistä. Jospa ketju vielä löytyis, täytyy etsiä.

Tässä on ainakin jonkin verran sitä mitä etsit.

http://puimatanner.net/index.php?topic=1300.msg56122#msg56122

Ketju: Roomalaiskirje 12
Viesti # 184
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 19.08.23 - klo:20:40
Kiitos. Tuossa Kalamoksen viestissä oli jo jotakin siitä, että kreikankielisessä Ut:ssa on useampia sanoja, joilla esim. suomenkielessä on vain yksi vastine. Ketjussa saattaa olla vielä lisää. Aihe on mulle läheinen, mutta niin henkilökohtainen, ettei sitä voi avata julkisella nettisivulla. Jos seuraat Kalamos foorumia, kiitos kun avasit asiaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 22.08.23 - klo:20:01
Ajattelen omaa sydäntä lähellä olevaa auttamistyötä tai laupeudentyötä, vai onko se diakoniaa. Ei taida onnistua ilman Jumalalta saatua kutsumustietoisuutta ja sellaista erityistä rakkautta juuri sitä tehtävää varten. Käytännössä rakkautta ihmisiin ja samalla päämäärätietoista näkyä myös. Diakoniaakin on monella sektorilla, mutta yhteistä siinä kaikessa on ihmisläheisyys.

Pyhä Henki on voiman, rakkauden ja raittiuden Henki, ja Jumalan rakkaus on vuodatettu uskovien sydämiin tässä samassa Hengessä. Jeesus myös sanoi, että seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia. Hän sanoi, niin kuin Isä lähetti minut, niin minäkin lähetän teidät. Uskonkin, että lähetystehtävä on yksilöllinen, kullakin omanlainen, mutta Jumalan rakkauden ja totuuden eteenpäin vieminen diakonian tai jonkun muun kautta ovat kaikki tätä samaa tehtävää.

Eräs Papua Uuden Guinean viidakon asukas oli käymässä Suomessa. Hän tuli lähetystyöntekijäpariskunnan mukana. Jonkun aikaa Suomessa oltuaan hän kysyi: milloin suomalaiset pystyvät viemään evankeliumia ja yleensä välittämään rakkautta kenellekään, kun väki on pitkään töissä, menevät autolla kauppaan, tekevät kotityöt, perhekin pitäisi huomioida ja nukkuakin pitäisi? Tämä jäi niin mieleen. Jaksaminen on rajallista ja ihmisten kohtaaminen arjessa on kovin vähäistä.

Edellisen johdosta herää jatkokysymys: onko tavallisilla uskovilla mahdollisuutta ja voimavaroja elää kutsumuksessa? Näin vanha mitä itsekin olen, taakse katsoessa totean, että tuota Papuan ystävän kuvailemaahan se elämä on ollut aikuisiällä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.08.23 - klo:00:17
Olen hiemaa sama pohtinut islamilaisten maiden kohdalla, kun katsovat länsimaiden touhuja ja ihmettelevät, että miten nuo kristityt maat ovat niin materialistisia, pinnallisia jne. Kuulin eräältä uskoon tulleelta muslimilta, että islaminuskoiset tulkitsevat että kristinusko on tuota itsekästä materialismia. En ollenkaan ihmettele heidän tulkintaansa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 23.08.23 - klo:13:46
Edellisen johdosta herää jatkokysymys: onko tavallisilla uskovilla mahdollisuutta ja voimavaroja elää kutsumuksessa?

Muistaakseni Lutherilla oli sellainen ajatus, että ihan tavallinen elämä ja työkin sisältää Jumalan kutsumuksen. Ei siis vain hengellinen työ.

Lainaus
Lutherin ajatus, että ”tavallinen työ”, tavallinen aherrus, on Jumalan antama kutsumus, jota tulee tehdä niin kuin se tehtäisiin Herralle, oikaisi vääristynyttä kutsumusajattelua. Käsitys, että todellinen Jumalaa palveleva työ tapahtuisi vain luostareissa, murtui. Se oli tervetullut muutos, sillä Lutherin aikana niissä eli 20-30 prosenttia väestöstä. Uskonpuhdistus korosti, että kaikki rehellinen työ on arvokasta ja siihen liittyy Jumalan kutsu. Töiden arvoa ei sanele tehtävän vaativuus tai hengellisyyden aste, vaan Jumalan kutsu.

Lähde: Juha Vähäsarja, Maallinen ja hengellinen kutsumus, https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/maallinen-ja-hengellinen-kutsumus/

En nyt sitten tiedä, miten asioista pitäisi varsinaisesti ajatella tai kutsumusta lähestyä. Ehkä joillakuilla todella on nimenomainen kutsumus - tai voi vaikka rukoilla oman paikan löytymistä. Tai sitten voi puuhailla jotain yleisesti hyödyllistä. Seurakunnan yhteydessä voi olla ja ottaa osaa toimintaan, erilaisia Kristuksen ruumiin jäseniä ja tehtäviä on.

Varmasti jotkut ihmiset ovat kutsuttuja johonkin tiettyyn tehtävään (esim. profeetat Raamatussa), mutta en tiedä onko näin kaikkien tai edes useimpien kristittyjen kohdalla. Ja olihan esim. Paavalikin apostoli ja maalliselta ammatiltaan teltantekijä muistaakseni.

Henkilökohtaisesti en ole ollut mitenkään varsinaisesti kutsumustietoinen, enkä ole edelleenkään. En siis sanoisi, että minulla on varsinaisesti (tarkkaa, rajattua) kutsumusta - tai se on jossain piilossa vielä.

Ja varmasti arkielämä vie aikaa ja jaksamista, eikä sen päälle välttämättä jaksa, ehdi tai kykene tehdä paljoakaan muuta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.08.23 - klo:14:18
Korpiman kommentti toi mieleeni ajatuksen, mitä olen joskus pohtinut.
Se on jo valtavan iso asia, jos osaa elää oman perheen kanssa ilman riitaa, katkeruutta, syyttelyä, tukahdutettua vihaa ja sen sijaan kykenee osoittamaan jopa myös sitä agape rakkautta niille jotka ovat ihmisen elämässä päivittäin. Ajattelen, että jos pystyy tuohon, avioeroa ei ehkä nähtäisi vastauksena ristiriitoihin, jopa vaikeisiin sellaisiin.

1. Kor. 13:n kuvaus rakkaudesta tuli mieleen.

Jos tuo on ihan kallellaan, niin en ole varma, mitä se rakkaus muita kohtaan sitten on.

Minulle tuossa on ainakin haastetta jo paljon.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 23.08.23 - klo:14:42
Tuntuu tosiaan, että toiseen ihmiseen suhtautuminen rakkaudellisesti (tai edes ystävällisesti) vaatii opettelua ja harjaantumista. Omissa asenteissa ja toiminnassa on parantamisen varaa. On kyseessä sitten perhe, työ tai muu elämä.

Arkielämänkin voi nähdä paikaksi harjoitella rakkauden ilmaisemista, teki sitten mitä vain. Samoin kunnioituksessa ja ihmisten arvostuksessa voi varmasti kehittyä. Lempeys on myös yksi samansuuntainen sana.

Miten sitten toteuttaa käytännössä? Kaipa ainakin rukoillen ja pitäen näitä asioita mielessä ja tarkastellen vuorovaikutustilanteiden jälkeen menikö yhtään oikein. Korjausliikkeitä ja uusintoja.

Helpommin silti sanottu kuin tehty: "tänään olen lempeä ja ystävällinen". Voi mennä jotenkin tai ei, tai sitten hampaat irvessä näytellen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 23.08.23 - klo:19:07
Tuntuu aika kaukaiselta että pystyisi kaikkia ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia rakastamaan, se että kunnioittaa toista ihmistä on jo tosi paljon.
Ja kun suomenkieli on rakkaus sanan suhteen köyhä, pitäisikö llla joku muu ilmaisu rakkaudelle kuin tämä yksi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.08.23 - klo:00:12
Niin. Kun viittaan rakkauteen, tarkoitan vain ja ainostaan sitä mistä Raamattu puhuu.
En ole kokenut muunlaista rakkautta, jotenkin minulle rakkaus tarkoittaa yhtä ja vain yhtä asiaa.
Raamatun mukaan Jumala on rakkaus.
Kaikki lähtee siitä.

Olen hänen tahdostaan olemassa.
Jeesus puhui Jumalan rakkaudesta mikä oli jo ennen maailman luomista.

Itse en osaa käyttää sanaa rakkaus mihinkään muuhun riippumatta millä kielellä se on ilmaistukin.

Itse en kykene rakkauteen, mutta Jumalan rakkauden kohteena opin siitä.
Hengen hedelmä on rakkaus.....

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 24.08.23 - klo:10:04
Tuntuu aika kaukaiselta että pystyisi kaikkia ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia rakastamaan, se että kunnioittaa toista ihmistä on jo tosi paljon.
Ja kun suomenkieli on rakkaus sanan suhteen köyhä, pitäisikö llla joku muu ilmaisu rakkaudelle kuin tämä yksi.
Suomeksikin saa onneksi rakkauden eri ulottuvuuksia ilmaistua, vaikka vähän pidemmästi selittämällä. Jumala on luonut ihmiselle kyvyn rakastaa ja tällainen inhimillinen rakkaus voi saada, ja on tietenkin saanut paljon hyvää aikaan.

Jeesuksen seuraajana uskovalle avautuu kaikki jumalalliset mahdollisuudet, koko taivaallinen rikkaus, joka voi tulla todeksi enentyen, kaikissa rakkauden ulottuvuuksissa. Tämä on lyhyesti todettu, sisältää elämänkokoista asiaa :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.08.23 - klo:14:22
Joh.17: 24:ssä Jeesus sanoi rukoillessaan "... koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista"

En muista milloin tuon ensimmäistä kertaa havaitsin, mutta se oli joitakin vuosia uskoon tuloni jälkeen opiskellessani Helsingissä.
Istuin yksin pienessä yksiössäni ja tuo osui silmiini ja vakuutti minut siitä, että rakkaus ei ole ihmisestä riippuvainen, vaan rakkaus on olemassa täysin ihmisistä riippumatta, koska Jeesus oli Jumalan rakkauden kohteena jo ennen maailman perustamista.

Ajattelen, että perusturvallisuuteni muodostui tuon ja parin muun kokemukseni jälkeen.

Minulla ei sitä tiettävästi ollut ennenkuin Jumalan minulle sen antoi.

Toinen kohta mikä meni syvälle olemukseeni 21 vuotiaana oli Jesaja 43:4 :"sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan,"

Kolmas kohta mikä on olemukseni tukipilari on Ilm. 4: 11ssa: " sinä olet luonut kaikki ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa.."

Eli omassa ymmärryksessäni määrittelen rakkauden noiden totuuksien perusteella.

Kun sitä vertaa siihen, Room. 13:10 kohtaan minkä aikaisemmin tänne laitoin, "rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa",
ymmärrän kun haavoitan, halveksin, vähättelen toista ihmistä rikon täysin Jumalan vastaan ja olen ristiriidassa itseni kanssa, koskapa luotan, että tuo Jumalan rakkaus ja hyvyys on minua varten ja olemukseni perusta.

Kuka minä olen sitten millään tavalla huojuttamaan toisen ihmisen arvoa??

Ja silti teen sitä.
Siis olen syntinen.

Mutta tuohon perustuu myös työni rikollisen parissa. En kyseenalaista sydämessäni yhdenkään heidän ihmisarvoa ja näen heidät yhtä arvokkaina kuin itseni.
Sanon sen heille suoraan ryhmässä vankilassa.

Ja tiedän , että minun vastuuni on rakastaa myös jopa puolisoani samalla tavalla kuin itseäni.
Kun meidän suhteemme alku oli hyvin rosoinen ja haavoituin tosi paljon, yhä saan kiinni itseni halveksunnasta sun muusta mihin oma olemukseni kykenee.

Ehkä muut ihmiset tietävät enemmän ihmisten välisestä rakkaudesta. Minulla se rajoittuu tuohon.
Myös vanhempieni suhteen. He olivat suunnitelleet abortoida minut. Äitini kertoi minulle kun olin 25 vuotias.
Hän kertoi että Jumalan esti hänet sen tekemästä. Hän oli pakannut laukkunsa ja odotti isääni hakemaan häntä tekemään laittoman abortin.Hän purskahdi itkuun kun kertoi minulle. Äitini myös kertoi että ei mummini aina tykännyt että asuin hänen luonaan vauvana. Olin itsessäni luottanut että mummin rakkaus on aina ollut.

Muistan olleeni hieman järkyttynyt ja menin yksin rukoilemaan ja muistan ajatelleeni, että onpa hyvä, että Jumala oli joku vuosi sitä ennen kertonut että olin olemassa hänen tahdostaan. :-\

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.08.23 - klo:14:32
Jätän keskustelun rakkaudesta tähän omasta puolestani.
Minulla ei ole oikein muuta sanottavaa. :D
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 24.08.23 - klo:17:32
Xxxxx
On asioita joita ei pysty edes käsittelemään, mutta onneksi kerran KAiKKi vajavuus lakkaa ja on täydellinen RAKKAUS läsnä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 24.08.23 - klo:19:16
En avaa omaa elämääni julkisella nettifoorumilla, mutta yleisen tason teksti alla nousee omasta kokemuksesta.

Kun puhutaan rakkaudesta, mielestäni ei voi sivuuttaa sitä, että Jumala loi ihmiseen kyvyn rakastaa. Tämä pätee, olipa ihminen kuka tahansa, siis se, että Jumala on antanut tämän kyvyn. On luontaista, että vanhemmat rakastavat omia lapsiaan ja lapset vanhempiaan. Ja ihmiset rakastuvat toisiinsa. Sekä se, että ystävystytään ja ystävät ovat rakkaita. Tällainen kaikki on lähtöisin Jumalasta, Hänen ihmeellistä luomistyötään, hyvin arvokasta ja kaunista.

Se ei tietenkään yllätä, että ihmiset osaavat tuhota ja tehdä vääryyttä toisilleen, syntiä siis, ajatuksissa, asenteissa, sanoissa ja teoissa. Jumalan luoma ihana elämän voima kuolee ja ihminen haavoittaa ja haavoittuu, särkee ja särkyy, tuhoaa ja tuhoutuu, eri laajuudelta ja syvyydeltä yksilöstä riippuen.

Jumalan armo ja rakkaus Jeesuksessa antaa uuden, vahvan toivon. Hän antaa synnit anteeksi, puhdistaa kaikesta vääryydestä ja sitoo särkyneisyyttämme, parantaa ja hoitaa koko olemustamme.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 10.10.23 - klo:13:48
Tässä Orthospheren kirjoituksessa ("Learning to Walk in a Straight Line with a Steady and Righteous Purpose (https://orthosphere.wordpress.com/2023/10/10/learning-to-walk-in-a-straight-line-with-a-steady-and-righteous-purpose/)") tuli mielestäni esille hyvin ihmiselon vaikeus ja horjuvuus. Taivallus ei ole kovin suoraviivaista tyyliin "luin Raamatun ja nyt teen kaiken oikein", vaan vähän kuin heilumista suuntaan ja toiseen. Kapea polku on vaikea löytää.

Lainaus
Kirjoitukseni on peräisin 1600-luvun kristilliseltä mystikolta, joka sanoo, että horjuvuus on miehille ja naisille ominaista, koska heidän ajatuksiaan ja tekojaan ei pidä suorassa kurssissa vakaa luonto.  Jumala ei ole häilyvä, koska hän ajattelee ja toimii aina jumalallisen luontonsa mukaisesti.  Bruitit [engl. bruits, mikäköhän tämä on, olisiko brute eli raakalainen?] eivät ole häilyviä, koska he ajattelevat ja toimivat aina sen luonteen mukaisesti, minkälainen bruitti he sitten ovatkin.  Miehet ja naiset ovat häilyviä, koska he eivät pysy suoralla kurssilla, vaan pikemminkin liukastelevat ja kaatuvat kuin juopuneet jyrkällä ja mutaisella polulla.

Poiret selittää tämän horjuvuuden "olemuksemme olemattomuudella", jolla minä tarkoitan radikaalia määrittelemättömyyttämme.  Miehet ja naiset eivät ole jumalia tai automaatteja, vaan pikemminkin alkukantaisia olentoja, jotka ovat muuttumassa joko pyhimyksiksi tai kadotukseen tuomituiksi.   Hän sanoo, ettemme voi kulkea suoraviivaisesti, vaan pikemminkin horjumme kuin edellä mainitut juopot, koska aineelliset asiat ja itsemme vievät meidät niin helposti pois Jumalasta.  Meidän pitäisi pitää mielemme silmällä kaikkia näitä kolmea asiaa samanaikaisesti, mutta koska olemme häilyviä, meidän huomiomme nykii yhdestä toiseen.  Kiinnitämme huomiomme ensin yhteen ja sitten seuraavaan, ja Jumala, jonka pitäisi olla etusijalla, jää pian kokonaan pois kuvasta. (Suom. DeepL.com.)

Onneksi tosiaan on mahdollisuuksia parannukseen, mutta virheitäkin tulee (jatkuvasti) tehtyä. Lihallisuus on osa ihmisyyttä ja kamppailua on. Juopon horjahtelu laidasta laitaan on osuva kuva: harva on kova kilvoittelija, jonka askelet ovat aina vakaat ja Jumalan totuudet aina ensisijaisesti mielessä.

Arki ja kaikki muutkin kysymykset pitäisi osata liittää hengelliseen perspektiiviin; usein niitä käsittelee hyvin erillisinä juttuina. Hieman surkuhupaisa esimerkki: ostin ja sitten söin viikonloppuna ahnaasti kaksi pullaa kerralla, kun yksikin olisi riittänyt. Toisen olisi voinut jättää seuraavaan päivään, mutta pullanhimo voitti.

Jumalan armosta ja johdatuksesta kirjoitetaan myös:

Lainaus
Poiret puhuu "valoista, houkutuksista, herätyksistä ja virikkeistä", mutta minä tekisin tästä konkreettisemman vertaamalla sitä puistonvartijan merkitsemään polkuun.  Tähän hän kasaa kivikasan, tähän hän naulaa nuolen puuhun, tähän hän istuttaa kyltin, joka varoittaa, että jyrkänteen reuna on vaarassa antaa periksi.  Niiden, jotka haluavat päästä polun päähän, on totuttava näkemään ja noudattamaan puistonvartijan merkkejä; ne, jotka eivät tee niin, jättävät ne huomiotta tai ehkä tuhoavat ne.

Tulee mieleen se jokin vanha kristityn kilvoittelua kuvaava kirja (ja katsomani animaatioelokuva, Pilgrim's progress). Myös Uusi tie -lehden kolumnissa (35/2023, s. 15, "Saattaen vaihdettava", Maria Tolppila) oli pohdittu Pyhä Hengen muutoksiin valmistamista. "Esimerkiksi ennen kuin uljas prinssini saapui vihreällä Passatillaan minua noutamaan, Jumala alkoi puhutella minua uskovien ihmisten, Sanan ja sydämeni tuntojen kautta. -- Jälleen kuuluu valtava moottorien jyminä, kun meitä valmistellaan uuteen."
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 10.10.23 - klo:19:44
Ihmismieli todella helposti menee sinne tänne. Olen miettinyt miksi itse olen niin " harhailevat" näinä päivinä
Olin hirveän keskittynyt Jumalan sanaan vankilassa ollessani töissä. Ihminen kai lopahtaa sellaisen tilanteen jälkeen. Tarkoitan lähinnä työkaverin ilkeyttä ja miten keskityin Jumalan sanaan saadakseni viisautta vastata siihen toivon mukaan viisaasti.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.10.23 - klo:14:39
Seuraamaltani blogikirjoittajalta on ilmestynyt tasa-arvoa hengellisessä mielessä käsittelevä kirja By No Means Equal (William Wildblood).  Kirjan johdanto löytyy täältä (https://meetingthemasters.blogspot.com/2023/10/a-trilogy.html), joskaan en ole hankkimassa itse kirjaa:

Lainaus
Kirja on kehystetty keskusteluun tasa-arvosta, joka on modernin maallisen aikakautemme pyhin lehmä, mutta tasa-arvon ideologia osoitetaan vääräksi yksilöllisyyden ja vapauden perustavanlaatuisen todellisuuden perusteella, sillä ne ovat hengellisiä ominaisuuksia ja sielun ominaispiirteitä. [...]

Tasa-arvoisuus ei ollut osa perinteisiä länsimaisia uskomuksia lukuun ottamatta ajatusta, että Jumala, yksi Isä, on luonut meidät kaikki. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olemme kaikki samanarvoisia. Perinteinen luonnollinen järjestys, ei vain lännessä vaan enemmän tai vähemmän kaikkialla maailmassa, missä sivilisaatio on kehittynyt, oli hierarkkinen, ja tämä heijastaa uskoa siihen, että elämässä on vertikaalinen ulottuvuus. Tämä merkitsee transsendenssiä, jonka kieltäminen on käytännössä määritelmä nykyaikaisuudelle, joka on ainutlaatuisessa mielikuvituksen puutteessa pelkistänyt todellisuuden näennäisyyden maailmaksi tai siihen, mitä aistit voivat käsittää, ja jättänyt huomiotta sen, että aistit suodattavat yhtä paljon kuin ne paljastavat. [...]

Uskonto ei ole demokraattinen sen enempää kuin tiede tai taide, mutta monissa tapauksissa siitä on tehty sellainen. Ymmärtäessämme väärin sen todellisen ajatuksen, että Jumala on meissä kaikissa, lankeamme siihen ansaan, että luulemme hänen olevan yhtä lailla meissä kaikissa. Vaikka se olisikin totta, hän ei ilmene yhtä lailla kaikissa meissä. Kuten kaikki harhaopit, jos sitä voi sellaiseksi kutsua, egalitaristinen ideologia ottaa osan totuudesta ja liioittelee sen merkitystä samalla kun se vähättelee totuuden muiden näkökohtien merkitystä. (Suom. DeepL.com.)

Aika vaikeaselkoiselta kuitenkin kuulostaa kirjan sisältö. Tästä tasa-arvoaiheesta voisi yrittää pohdiskella jotain yksinkertaisemmin.

Etsiskelin hieman tasa-arvosta evankelis-luterilaisen kirkon sivuilta ja sieltä löytyi ainakin "Kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinto (https://evl.fi/plus/yhteiskunta-ja-kirkko/sosiaalietiikka/kirkon-tasa-arvo-ja-yhdenvertaisuuspalkinto/)". Voi olla, että jossakin olen ehkä lukenut jonkinlaisen maininnan, että kirkko olisi sitoutunut tasa-arvoon tjsp.

Onko sitten tässäkin menty metsään, kun seurataan maailmaa ja sen ideologisia (kirjan mukaan ilmeisesti kommunistisia) virtauksia?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.10.23 - klo:18:28
Luin yllä olevan viestin eilen ennen nukkumaan menoani. Tai se taisi olla jo tätä päivää, oltiin ystävien kanssa taas konsertissa ja sitä ennen syömässä heidän luonaan. Yksi ajatus tuli heti mieleen, mutta en kirjoittanut sitä enää niin myöhään. Tai aikaisin.

Raamattu opettaa: "kunnioittakaa kaikkia".

Ja paljon muista vastaavanlaisia ilmauksia.

Eikö tuo sisällä kaiken ns. tasa-arvon? Eli miksi sitten enää tarvitaan pohtia ns. tasa-arvoa? ::)

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.10.23 - klo:18:58
Niin, ja onhan kristillisessä mielessä hyvin selvää, että Jumala ja ihminen nimenomaisesti eivät ole "tasa-arvoisia." Tai vaikkapa minä ja enkeli, joka toisi Jumalalta viestiä (jos näin sattuisi käymään, vastustelusta voisi mennä näkö tai puhekyky, muistaakseni jotenkin näin). Tai minä ja apostoli. Tai kristillisessä avioliitossa mies ja nainen.

Siis tasa-arvoisia siinä mielessä että heillä olisi samat oikeudet ja velvollisuudet ja vastuut ja roolit ja osaaminen. En esimerkiksi osaa teologiaa yhtä hyvin kuin Paavali tai teologian maisteri tai muu osaaja.

On hyvä että laumalla on kaitsijansa, joka osaa ja jolla on vastuunsa, peruslammas saa olla peruslammas. Ei siinäkään ole tasa-arvoa, erilaisuus on erilaisuutta ja hierarkiat hierarkioita. Hengelliset hierarkiat ovat vielä suuremmat, Saatana ei ole tasa-arvoinen Jumalan kanssa.

Ihmisten tapauksessa kaikki ovat niin erilaisia, että kaikki eivät myöskään ole samanlaisia tai vaihdettavissa keskenään, vaan erilaisia luomuksia (pituus, persoonallisuus, älykkyys jne.).

Nuo em. kirjan johdannossa esille nostetut yksilöllisyyden ja vapauden voisin yrittää ymmärtää siten, että kaikki sielut ovat ominaisuuksiltaan, prioriteeteiltaan ja tavoitteiltaan erilaisia. Voimme vapaasti etsiä Jumalan tahtoa (jos uskomme) ja myötävaikuttaa maailmaan. "Tasa-arvo" vaikuttaa tässä suhteessa kuin pakkopaidalta, johon kaikki pitäisi ideologisesti ahtaa, vaikka Jumala on juuri luonut suurta erilaisuutta ja vaihtelua luomakuntaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.10.23 - klo:19:12
Tietenkään en vertaa itseäni Jumalaan enkä myös enkeleihin.
En edes ymmärrä Jumalaa tai hänen luomiaan enkeleitä.

Mutta en todellakaan näe tasa-arvo -keskustelua validina sen perusteella että ihminen on ihminen ja sen takia täysin samanarvoinen kuin kuka tahansa ihminen
Tietty jotkut roolit edellyttävät johtajuuden tunnustamista, mutta minusta se ei ole sama kuin ihmisen samanarvoisuus/eriarvoisuus. Tällä perusteella ajattelen mm. siten, että kunnioitan tiettyjä rooleja. Raamattukin neuvoo kunnioittamaan johtajia. Mutta se ei mitenkään merkitse sitä, jossain johtoasemassa olisi suurempiarvoinnen ihmisenä kuin kuka tahansa ihminen.

Eli pitää yrittää ymmärtää ja lukea lisää tuota tasa-arvokirjoitusta. Mutta en usko, että lähtisin edes keskustelemaan jonkun kanssa tuosta premissistä. En tietenkään tarkoita tätä pohdintaamme foorumilla!

Saattaa olla, että mainitsemasi blokirjoittaja sanoo samaa johdannossaan kun kirjoittaa :
Lainaus
The book is framed in the context of a discussion on equality, that most sacred of cows of our modern secular age, but the ideology of equality is shown to be false by the fundamental reality of individuality and freedom which are spiritual qualities and the defining characteristics of the soul.

Jostain syystä hänen kirjoituksensa on hieman vaikeaselkoista.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.10.23 - klo:19:19
Samanarvoisuudesta ja tasa-arvoisuudesta tulee mieleen myös Jeesuksen kommentti Johannes Kastajasta:

Lainaus
»Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/MAT.11)

Tässäkään kaikki eivät ole tasa-arvoisia. En mitenkään sanoisi, että olisin itse "tasa-arvoinen" jonkun Raamatun suurmiehen tai vaikkapa jonkun historiallisen pyhimyskilvoittelijan kanssa. Erot ymmärryksessä, uskossa jne. ovat varmasti suurta luokkaa.

Vähän kuin fuksi ei ole tasa-arvoinen professorin kanssa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.10.23 - klo:19:25
Ihmisenä fuksi ja proffa ovat 100% samanarvoisia.
Samoin kuin yliopiston nurkilla kännissä oleva pultsari, prostituoitu tai netissä uhreja etsivä seksuaalinen hyväksikäyttäjä.

Muuten fuksi on sana minkä ymmärsin aikoinani, nyt en oikein muista. Tulee mieleen että ensimmäisen vuoden opiskelija?? ???
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.10.23 - klo:19:33
Mutta ihmisarvo ei kai tarkoita samaa kuin tasa-arvo? (Joskaan en tiedä miten termiä ihmisarvo käytetään, mutta ainakin kristillisesti kaikkien ihmisten voidaan sanoa olevan arvokkaita Jumalan kuvia. Siis ihmisellä on arvoa.)

Tasa-arvolla on ymmärtääkseni kaikenlaisia poliittisia ja ideologisia ulottuvuuksia (kommunismin peruja, kuten em. kirjailija esittää?), joista voi olla haittaa, jos yrittää lähestyä asioita hengellisesti. Tai edes realistisen materialistisesti. Ideologinen painolasti voi vesittää kyvyn tarkastella asioita mahdollisimman hyvin.

Voisiko väittää että oikeasti mikään ei ole tasa-arvoista missään suhteessa, vaan kaikki luotu on erilaista? Tasa-arvoisuus ei ole totta?

Juu, fuksi on juuri ekan vuoden opiskelija.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.10.23 - klo:19:46
Niin. Tasa-arvon voi kai määritellä hyvinkin eri tavoin. Ja arvelen, että määritelmä muuttuu sen myötä mitä sillä tahdotaan ilmaista.
Siksi en ole kovin vaikuttunut koko termistä.

Eli jos joudun johonkin polemiikkiin missä tasa-arvo näyttää tärkeältä, yritän ottaa selvää mitä osapuolet sillä tarkoittavat.

Toisaalta jos minun havainnoidaan olemasta epäkunnioittava ketä tahansa kohtaan jonkin henkilön piirteen takia, teen mielestäni syntiä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.10.23 - klo:22:42
Onhan Raamatussa hieman samanlaisia juttuja, muistaakseni Jeesuksesta sanottiin, että hän käsitteli kaikkia ihmisiä tasapuolisesti samalla tavalla. Samoin Paavali sanoi jotenkin, ettei Kristuksessa ole miestä tai naista, vapaata tai orjaa tjsp. Ja jossain toisessa kirjeessä ettei rikkaita pitäisi kunnioittaa erityisesti tai laittaa eturiviin. Eli onhan tätä vähän samansuuntaista.

Pelkään kyllä hieman, että jos jostain maallisesta ideologiasta lähtöisin oleva tasa-arvo-käsite (vaikka kommunismi) voi vain sotkea asioita. Siis hengellinen ymmärrys ensin, ei pitäisi sotkea tai kahlita sitä maallisiin ideologioihin, joissa on omia lisäoletuksiaan. Tasa-arvo voi olla maailman käsite, jonka käyttö ei ole hyväksi.

Ja tosiaan kaikkien kunnioittamisessa tulisi kilpailla. Epäkunnioitus ei varmasti ole toivottavaa (varmasti siihenkin tulee joskus syyllistyttyä): kaikki erilaiset ja arvokkaat ihmiset ovat Jumalan kuvia, kunnioituksen ja rakkaudenkin arvoisia.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.10.23 - klo:11:23
Tasa-arvoon liittyen tuli vielä seuraava Paavalin vaativa ohje mieleen:

Lainaus
Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne.

(Kirje filippiläisille 2:3, https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/PHP.2)

Siis parempana, ei tasa-arvoisena.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.10.23 - klo:16:16
Juuri nuo Raamatun lauseet minullakin olivat eilen mielessä. Siis, että kilpailkaa toinen toistenne kunnioittamisessa, ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne.

En ymmärrä mitä tasa-arvo idea voi lisätä tuohon.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 22.10.23 - klo:17:59
Yritetäänkö Korpiman laittamassa lainauksessa kumota, tai olla eri mieltä siitä, että ihmiset eivät olisi Jumalan edessä tasa-arvoisia? Yritän vaan ymmärtää, mistä keskustellaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.10.23 - klo:18:23
En kyllä oikein tiedä, mitä tasa-arvoisuus Jumalan edessä tarkoittaa. Ja miten tasa-arvo tässä yhteydessä määritellään? Viimeisellä tuomiolla varmastikin Jumala tuomitsee täydellisesti, mutta en tiedä onko sillä yhteyttä moderniin ymmärrykseen tasa-arvosta. Paimenen erottamat lampaat ja vuohet eivät ole kai tasa-arvoisia (Mat. 25:32 (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/MAT.25)), vaan heidät juuri erotetaan toisistaan?

Selailin Jeesuksen vertauksia (lista englanniksi (https://www.biblestudytools.com/topical-verses/parables-of-jesus/#1)) ja tasa-arvo ei osunut silmiin, esim. palvelijoille uskotut rahat (Matteus 25 (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/MAT.25)) tai rikas mies ja Lasarus (Luukas 16:19 (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/LUK.16)). Jälkimmäisessä vertauksessa toki kaikilla on (tasa-arvoisesti?) mahdollisuus kuulla Moosesta ja profeettoja - ja nykyään kuulla ylösnousseesta Kristuksesta - mutta myöhemmin heitä erottaa ylitsepääsemätön kuilu.

Onko Raamatussa jossain käytetty tasa-arvo-käsitettä, joka siis taitaa tosiaan olla viimeaikojen länsimaisia ideologisia virtauksia? Jota siis itse varoisin automaattisesti liittämästä Raamatun kieleen ja hengellisiin ymmärrystapoihin.

Vähän outoa, jos vaikka minulla olisi perhe ja lapsia (olisin siis itse isä), niin en käyttäisi varmaankaan lapsieni yhteydessä tasa-arvo-käsitettä. Toki Jumalan tilanne on hyvin erilainen, koska hän on Jumala ja Isä suhteessa ihmisiin, mutta kuitenkin. Tasapuolisuus voisi olla parempi sana joissakin yhteyksissä.

Tasa-arvoa voi lähestyä niin monella tavalla, kuten Sandia kommentoi. Ja poliittisen ideologinen ymmärrys tasa-arvo-käsitteestä voi olla hyvin erilainen kuin mitä normaali-ihminen arkijärjellä ymmärtää sanalla. Tai hengellinen ymmärrys. Hyvin "ladattu" käsite siis, tuntuu siltä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 22.10.23 - klo:20:01
En ollut varma ollenkaan, mistä laittamassasi lainauksessa oli kyse, että käsittelläänkö siinä ihmisten tasa-arvoisuutta Jumalan edessä. Ja halutaanko siinä kyseenalaistaa tämä.

Jos tästä on kyse, mulla herää heti kysymys, miksi tällaista halutaan väittää ja millä se perustellaan. Ensimmäiseksi väitteen esittäjän olisi määriteltävä tasa-arvo, mitä juuri hän sillä tarkoittaa, ja mihin hän tähtää aiheensa käsittelemisellä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.10.23 - klo:20:09
Siis miten ihmiset olisivat "tasa-arvoisia" Jumalan edessä? Ei kai Raamatussa itsessään ole tällaisia oletuksia ja sanoja, vaan ne ovat nykymaailman ideologisia oletuksia. Ihmiset ovat ihmisiä, erilaisia toistensa kanssa luomuksina, eivät samaan litistettyjä tasoja. Tai ehkä jotain tällaista.

En tietenkään tiedä, mitä Jumala ajattelee tasa-arvosta, Raamatussa ei sanota. Saattaa olla lopun aikojen rappeutuneen ja vääntyneen ihmisen tapa ajatella, vastoin kaikkea hyvää. Tai siinä on jotain hyvää jossakin suhteessa joskus. Mutta hyvin maallinen ja suosittu käsitehän se on, uskonnon kadottaneen moderniuden pyhin lehmä, kuten kirjailija sanoo. Hengellisessä mielessä siis kannattaa ehkä olla varuillaan. Tai ainakin itse yritän.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 22.10.23 - klo:20:28
Samaa ihmettelen. Siksi ajattelin, etten varmaan ymmärrä siitä lainauksesta mitään ja aloin varmistamaan, mitä siinä käsitellään.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.10.23 - klo:20:35
Itse luin tuon linkitetyn teoksen johdannon pariin kolmeen kertaan englanniksi ja onhan se melko vaikeaselkoista. Mutta varmasti siinä on ajatusta ja mietintää takana.

Jotenkin välillä tuntuu kuin hengelliset käsitteet ja teologia olisivat kuin jotakin korkeampaa matematiikkaa (en tajua). Mutta onneksi vaikkapa laupias samarialainen -kertomus menee kaaliin (käytännön soveltaminen arjessa taas ei aina onnistu...). Ja kertaus on opintojen äiti. Tuota muiden kunnioitustakin voi harjoitella joka päivä.

Optimistisesti voi ajatella, että hengellisessä harjoittelussa ja kilvoittelussa on niin paljon tekemistä, että tylsää (tai valmista) ei voi tulla. Hyvä jos edes pienen pientä edistymistä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 22.10.23 - klo:21:25
Totta. Tänään on ollut mielessä tuo laupias samarialainen. Olin vähän aikaa sitten kuulemassa Pekka Simojoen laulantaa ja hän lauloi mun yhden lempparikappaleitaan "Särkyneiden majatalo".  :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.10.23 - klo:22:23
Itse luin tuon linkitetyn teoksen johdannon pariin kolmeen kertaan englanniksi ja onhan se melko vaikeaselkoista. Mutta varmasti siinä on ajatusta ja mietintää takana.

Jotenkin välillä tuntuu kuin hengelliset käsitteet ja teologia olisivat kuin jotakin korkeampaa matematiikkaa (en tajua). Mutta onneksi vaikkapa laupias samarialainen -kertomus menee kaaliin (käytännön soveltaminen arjessa taas ei aina onnistu...). Ja kertaus on opintojen äiti. Tuota muiden kunnioitustakin voi harjoitella joka päivä.

Optimistisesti voi ajatella, että hengellisessä harjoittelussa ja kilvoittelussa on niin paljon tekemistä, että tylsää (tai valmista) ei voi tulla. Hyvä jos edes pienen pientä edistymistä.

Saattaa olla, että johdanto pinnalta kuulostaa "hienommalta" kuin on.
Vaikeaselkoisuus ei välttämättä takaa kirjoituksen informaatioarvoa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 22.10.23 - klo:22:52
Juu, toisaalla tuli vastaan seuraava kommentti vaikeaselkoisuuteen liittyen:

Lainaus
Paras esimerkki tästä on XKCD Thing Explainer. Kaikille opiskelijoille pitäisi olla kirjoitusharjoitus, jossa he selittävät oman alansa suuria ajatuksia käyttäen vain 1000 yleisimmän sanan luetteloa. Se on hyvin vaikeaa, mutta lopussa sinulla olisi 20 vuoden kokemuksella olevan asiantuntijan konkreettinen käsitys aiheesta. (Suom. DeepL.com.)

Tuo XKCD Thing Explainer (linkki) (https://xkcd.com/thing-explainer/) näyttää olevan kirja, jossa on juuri selitetty vaikeita asioita yksinkertaisilla sanoilla:

Lainaus
Tutustu tietokonerakennuksiin (datakeskukset), litteisiin kiviin, joiden päällä elämme (mannerlaatat), lentokoneen ohjaamiseen käytettäviin laitteisiin (lentokoneen ohjaamot) ja pieniin vesipusseihin, joista sinut on tehty (solut). (Suom. DeepL.com.)

Parisen viikkoa sitten oli Ylellä myös juttu selkokielestä (https://yle.fi/a/74-20052912). Myös selkokielinen Raamattu oli mainittu, Selkoraamattu.

Joskus olen miettinyt, että joka vuosi voisi melkein käydä Alfa-kurssin. Kertauksen vuoksi. Vaikka kyllähän Raamatussa kehotetaan, että uskossa tulisi edetä myös - maidosta kovempaan ruokaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.10.23 - klo:15:15
Juu, toisaalla tuli vastaan seuraava kommentti vaikeaselkoisuuteen liittyen:

Lainaus
Paras esimerkki tästä on XKCD Thing Explainer. Kaikille opiskelijoille pitäisi olla kirjoitusharjoitus, jossa he selittävät oman alansa suuria ajatuksia käyttäen vain 1000 yleisimmän sanan luetteloa. Se on hyvin vaikeaa, mutta lopussa sinulla olisi 20 vuoden kokemuksella olevan asiantuntijan konkreettinen käsitys aiheesta. (Suom. DeepL.com.)

Tuo XKCD Thing Explainer (linkki) (https://xkcd.com/thing-explainer/) näyttää olevan kirja, jossa on juuri selitetty vaikeita asioita yksinkertaisilla sanoilla:

Lainaus
Tutustu tietokonerakennuksiin (datakeskukset), litteisiin kiviin, joiden päällä elämme (mannerlaatat), lentokoneen ohjaamiseen käytettäviin laitteisiin (lentokoneen ohjaamot) ja pieniin vesipusseihin, joista sinut on tehty (solut). (Suom. DeepL.com.)

Parisen viikkoa sitten oli Ylellä myös juttu selkokielestä (https://yle.fi/a/74-20052912). Myös selkokielinen Raamattu oli mainittu, Selkoraamattu.

Joskus olen miettinyt, että joka vuosi voisi melkein käydä Alfa-kurssin. Kertauksen vuoksi. Vaikka kyllähän Raamatussa kehotetaan, että uskossa tulisi edetä myös - maidosta kovempaan ruokaan.

MIelenkiintoista. Kuulostaa hyvältä harjoitukselta.

Tuli samalla mieleen sanonta: "brevity is the sign of wit"
Interntin mukaan se on Shakespearelta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 30.10.23 - klo:12:07
Tuli vastaan mielenkiintoinen sanavalinta edustamaan agape-rakkautta: uhrautuva myötätunto (sacrificial compassion, linkki (https://radixfidem.blog/2023/10/28/nt-doctrine-1-corinthians-13/). Liittyy 1. Kor. 13:een (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/1CO.13), "suurin on rakkaus.").

Minusta tuo sanapari tuo aika hyvin esille näitä agape-rakkauden piirteitä: uhrautuvuus voisi tarkoittaa toisen asettamista oman edun ja vaivankin edelle. Myötätunnosta tulee mieleen asettuminen toisen asemaan: hänen ongelmistaan ja kokemuksistaan, vaikeuksistaan tulee omiani.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 13.11.23 - klo:20:33
Ylen MOT-ohjelmassa oli tänään juttua Smithin ystävien rahankäytöstä ja veroparatiisiyhteyksistä. En tiennyt edes tällaisen kirkon olemassaolosta.

Salaiset asiakirjat näyttävät, miten pienen kirkon jäseniltä kerättyjä rahoja päätyi sen omille johtajille - https://yle.fi/a/74-20059633

Ohjelma (30 min.), Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-63858247
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 15.11.23 - klo:13:43
En ole minäkään kuullut tuosta organisaatiosta mitään.
Smith ei kuulosta kovin norjalaiselta nimeltä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 17.11.23 - klo:21:34
Viisautta päättäjillemme vaikeassa tilanteessa kansainvaelluksen suhteen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 18.11.23 - klo:10:42
Totta, itsekin mietin että vaatii päättäjiltä (tai keneltä vain) suurta viisautta yhdistää rakkaus vieraisiin ihmisiin (muukalaisiin, turvapaikanhakijoihin) ja toisaalta varjella oman kansan hyvää ja olemassaoloa. Ja tajuta myös se, että kaikilla tulijoilla ei ole vain hyvät aikeet olemassa olevan Suomen näkökulmasta. Rukoilin itsekin asian puolesta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 18.11.23 - klo:11:34
Bruce Charltonilla oli tänään mielestäni oivaltava blogikirjoitus ("Why are the commonest sins neglected? Because they are socially-approved (https://charltonteaching.blogspot.com/2023/11/why-are-commonest-sins-neglected.html)"), jossa tuodaan esille se, että elämme synnissä kaiken aikaa (emmekä edes välttämättä huomaa sitä; se Giertzin Kalliopohja-kirjan ajatus). Yhteiskunta jopa kannustaa tiettyihin synteihin nykyään.

 Ja toinen iso pointti on, että Raamatun synnit ja "maailman synnit" ovat erilaisia. Lisäksi hän esittää että kaikkia isoja nykyajan syntejä ei mainita useinkaan kristillisessä opetuksessa, eli kaikki ei ole ikään kuin "ajan tasalla." Ja että nykyihminen saattaa joutua valehtelemaan eli tekemään syntiä työelämässä jatkuvasti, jos ei halua potkuja.

Lainaus
Hengellinen sota käydään julkisesti siitä, pitäisikö valtavirran totalitaarisen vasemmistomaterialismin "syntejä" pitää ensisijaisina (esim. rasismi, seksismi, ilmasto- tai pistoskieltäytyminen...), vai pitäisikö sen sijaan keskittyä perinteisiin kristillisiin synteihin, kuten aviorikokseen, haureuteen, juopotteluun jne.

(Valtavirta on tässä kiistassa etulyöntiasemassa, koska he kieltävät, että kristilliset synnit ovat ylipäätään syntejä, vaan pikemminkin hyveitä; kun taas itseään kristityiksi tunnustavat ovat yleensä samaa mieltä totalitaarisen vasemmiston kanssa siitä, että sellaiset asenteet kuin rasismi, seksismi ja -denialismi ovat todellakin syntejä - ja he esimerkiksi sulkevat rutiininomaisesti ja virallisesti pois johtajat, jotka eivät ole samaa mieltä vasemmiston valtavirran määritelmistä "synnistä".)

Tavallinen listani tämän ajan ja paikan hallitsevimmista synneistä sisältää pelon, kaunan, epärehellisyyden ja epätoivon.

Mutta kristillinen opetus on - parhaimmillaankin - jättänyt nämä lähes kokonaan huomiotta - ja keskittyy edelleen perinteisempiin (ja näyttävämpiin!) seksuaalisiin synteihin; tai synteihin, jotka ovat (ainakin virallisesti) edelleen lain vastaisia: kuten murha, raiskaus, varkaus jne.

Tällaisella keskittymisellä on valitettava (mutta luultavasti tarkoituksellinen) vaikutus siihen, että kristittyjen keskuudessa syntyy ja pysyy yllä "farisealaisuus", jonka määrittelisin tässä yhteydessä uskomukseksi, että synti voidaan välttää - kunhan vain ponnistellaan tarpeeksi.

[...]

Murhasitko sinä eilen ketään? Luultavasti et. Ja jos tapoit, niin luultavasti kadut sitä.

Mutta olitko eilen epärehellinen? Kyllä olit! Ja luultavasti kymmeniä, ehkä satoja kertoja; varsinkin jos olet esimies, ammattilainen tai jonkinlainen johtaja.

Useimmat keskiluokkaiset ihmiset ovatkin epärehellisiä, mikä on olennainen (ja kasvava) osa heidän työtään: he ovat strategisesti ja laskelmoidusti epärehellisiä elääkseen.

Kaduitteko näitä epärehellisyyksiä - huomasitteko niitä lainkaan? Vielä pahempaa - pidättekö itseänne totuudenmukaisena ihmisenä ja kiellätte, että olitte ja olette epärehellinen?

[...]

Tarkoitan tässä sitä - ja uskon, että se oli myös Jeesuksen tarkoitus opetuksessaan - että me teemme syntiä koko ajan ja tietoisesti - eikä meillä ole aikomustakaan lopettaa syntiä, kun nuo synnit ovat yhteiskunnallisesti sallittuja/pakollisia; koska jos tekisimme niin, jäisimme työttömiksi ja jäisimme ihmisyhteiskunnan ulkopuolelle.

Onneksi (!); Jeesus tuli pelastamaan syntisiä, eikä niitä (olemattomia) henkilöitä, jotka ovat synnittömiä. 

Jeesus pyytää "vain", että tunnustamme tekevämme jatkuvasti syntiä, emmekä voi (emmekä halua) lakata tekemästä syntiä: ja "kuitenkin" juuri nämä ja me olemme niitä, jotka Jeesus voi pelastaa ja jotka hän pelastaa... Niin kauan kuin olemme valmiita tunnustamaan ja katumaan tätä tosiasiaa.

[...]

"Jeesuksen seuraaminen" tarkoittaa sitä, että kadumme kaikkia syntejämme. Ja juuri niitä syntejä, joita ei yhteiskunnallisesti tunnusteta, jotka kielletään tai joista palkitaan, kadutaan paljon epätodennäköisemmin kuin niitä suuria ja ilmeisiä syntejä, joista lähes kaikki ovat samaa mieltä. (Suom. DeepL.com.)

Jos ajattelee omaa elämää niin varmastikin tämä pitää paikkansa - vähintään syyllistyy helposti "valkoisiin valheisiin" tai vain hymistelee, jos vastaan tulee jokin epäkorrekti totuus. Lisäksi täydellisen totuudellinen ajattelu ja viestintä vaatii aika paljon aikaa pohdintaan, älykkyyttä ja analyysikykyä: normaali-ihminen varmaan suurimmaksi osaksi omaksuu mutkatta ympäristönsä (ja median) keskimääräiset mielipiteet ja oletukset.

Kristittykin on ja elää pääasiassa siinä kulttuurissa ja arvoissa, jotka ympäröivät häntä. Eivätkä ne useinkaan ole enää kovinkaan kristillisiä. Tietty vastakulttuurisuus tulee tässäkin mieleen.

Synneistä tuli myös mieleen joskus, että epätäydellisyyttä ja syntejä on hyvin suuri määrä: itselläni tuntuu että yhden päivän aikana jo ajatuselämässä tulee "sivukaupalla" syntejä listattavaksi. Joita voisi niitäkin syventää ja löytää uusia epätäydellisyyksiä. Tai peräti jo yhden tunnin aikana - tai yhdestä huonosta tai "normaalista" ajatuksesta. Eli ei hyvin mene synnittömyyden kannalta ajatuselämässäkään usein. Ulkokuorta voi sentään kontrolloida hieman paremmin, mutta sisäinen elämä ei ole täydellistä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 18.11.23 - klo:15:54
Tuossa on samoja teemoja mitä minäkin olen pohtinut.
Ja tuosta lähtökohdasta olen pohtinut Päivi Räsäsen tilannetta. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä mitä Raamattu opettaa homoseksuaalisuudesta sinänsä.
MUTTA kuten Carlton mainitsee, krisitytkin antavat monen synnin mennä ohi ja itselläänkin suvaitsevat monia syntejä joihin ei ikäänkuin kiinnitetä edes huomiota.
Carlton mainitsee että se välttämättä johtaa "farisealaisuuteen"
Lainaus
Such a focus has the unfortunate (but probably deliberate) effect of creating and sustaining "Pharisaism" among Christians, which I would here define as the belief that sin can be avoided - with enough effort.

Eli onko Räsänenkin lähtenyt ikäänkuin hepposin keinoin taistelemaan tämän asian ympärillä.
Tosin hän sanoo usein, että kaikkihan olemme syntisiä, mutta sitten tulee "mutta", siis hänen ajattelussaan.

Suomessa uskovat näkevät hänet sitten lähes kristittynä marttyyrina ja nostavat hänet ikäänkuin jalustalle uskon puolustajana.
Näen tuon kaiken kuitenkin jossain määrin epäaidoksi.
Ja siis epärehelliseksi.

Kai tän saa sanoa. Sananvapaus kun kerran on.  ::)

Eli en edes tiedä missä menee uskovilla raja nykyään muiden seksuaalisten syntien määrittelyssä.
Eli miten paljon uskovatkin hyväksyvät seksuaalisiakin syntejä? En todellakaant tiedä.

Eikä tämä tietty rajoitu seksuaalisiin synteihin.
Olen usein pohtinut sitä, miten Jeesus tavallaan otti kaksi isoa syntiin liittyvää asiaa esille: himo ja viha.
Ne saavat hyvin erilaisia ilmenemismuotoja ihmiselämässä.

Eli olisi ehkä parempi julistaa evankeliumia selvästi ilman sitä, että lähtee nostamaan jotain tiettyä syntiä yleisessä keskustelussa esille. Tai sitten ainakin opettaa muistakin synneistä yhtä selvästi.

Muita huomioita viestistä, ja linkistä:

Carlton mainitsi epätoivon synniksi. Itse näen sen tunnetilaksi, surun äärimuodoksi. En sinänsä näe sitä syntinä.

Carlton:
Lainaus
My usual list of the most dominating sins of this time and place includes fear, resentment, dishonesty and despair.

Minusta pelko ja epätoivo eivät sinänsä ole syntejä vaan sinne tunnetiloja.
Resentment on sama kuin kauna, viha ja siis suuntautuu muihin ihmisiin. Kuten sanoin, Jeesus puhui paljon vihasta ja tuomitsi sen hyvin selvästi ja itse asiassa samasti sen murhaan.

Dishonesty, valehteleminen on tietenkin synti. Sielunvihollinen on "valheiden isä".
Mutta valheellisuuskin todella ilmenee monessa muodossa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 18.11.23 - klo:16:24
En saanut oikein selvää kuvaa miten Carlton mielesi synnin kuten "rasismi", mutta itse näkisin, että mm. rasismia käytetään syyttämään muita .............siis rasismista tai jostain vastaavasta. Eli sinänsä tämä moderni puhe yhteiskunnallisista synneistä on erittäin keinotekoista, koska koko teema kääntyy siihen että ihminen syyttää muita.

Ja tietty johtaa ns. uhriutumiseen. Se on kovasti muodissa politiikassa ja kulttuurissa muutenkin.

Kristinuskon mukaan tuo lähestymistapa on melko valheellinen, koska ihminen ei ota vastuuta itsestään vaan kääntyy syyttämään toisia ja sitten jopa hyväksymään väkivallan näitä syntejä vastaan taistelussa.

Ja tuo kaikkihan lietsoo suunnattomasti vihaa.

Tästä on helppo lukea vaikka kuinka paljon uutisista päivittäin.
Kirjoitin jossain muualla Ilmestyskirjasta ja siellä oli että Jumala salli ottaa rauhan pois maailmasta ja se johtaa yltyvään vihaan.
Eli valheiden isällä on enää vähän aikaa ja sillä on kiire....tehdä  mihin se pystyy..........tuhoamaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 18.11.23 - klo:16:47
Tuli mieleen Michael Heiserin kommentti Youtube-videolla A Particular Sin Does Not Disqualify You from God's Love (https://www.youtube.com/watch?v=tthF2AL5Ado) (8 min 25 sek.), jossa hän painottaa että ei ole olemassa erityisiä "eliittisyntejä" (edes homoseksuaalisuuskaan ei ole eliittisynti).

Eli syntisyys tai tietytkään synnit eivät tee evankeliumia tai Jeesusta voimattomaksi. Kaikki olemme syntisiä, eri ihmisillä on vain eri synnit. Kamppailuja en erilaisia.

Jumalan rakkaus silti pysyy syntikamppailuista riippumatta. Eikä pelastus riipu täydellisestä elämästä (koska se ei ole mahdollista kenellekään ihmisille), vaan Jeesuksesta. Evankeliumilla siis ei ole tekemistä ihmisten tekojen kanssa (homoseksuaalisuudenkaan), vaan Jumalan työn.

Vaikka käyttäytyminen liittyy sitten opetuslapseuteen ja kilvoitteluun, kristilliseen elämään osallistumiseen. Ja tasapainoiset, ei-kaoottiset ihmissuhteet luovat onnellisuutta, ihmiset voivat hyvin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: xyz - 18.11.23 - klo:16:55
Ymmärrän Päivi Räsäsen aktiivisuuden homoseksuaalisuuskysymyksessä niin, että hän on kristitty poliitikko, ja puhuu siitä näkökulmasta asioista, joilla on yhteiskunnallista merkitystä. Hän ei siis ole varsinainen sananjulistaja, jonka tehtävänä olisi opettaa kaikkea kristinuskon totuutta. Tämä ajatukseni herää sandian viestistä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 18.11.23 - klo:17:04
Toki ovathan jotkin suuret synnit vältettävissä, kuten Charlton toteaa, kun taas kaikkia ei saa pois mitenkään.

Homoseksuaalisia taipumuksia ei välttämättä saa pois, mutta niitä ei ole pakko toteuttaa.

Samoin kuin joskus tulee varmasti kohdistettua vihan tunteita ihmiseen, mutten silti ryhdy murhaamaan.

Eli jonkinlaisia erotteluja voi sisäisten/ulkoisten ja pienempien/vakavampien syntien suhteen voi tehdä.

Mihin asioihin/synteihin sitten kirkko, kristityt itse kukin tykönään ja kristilliset opettajat kiinnittävät kulloinkin huomiota... En tiedä, ehkä kuten Charlton sanoo, niin kirkkokin menee (nykyään?) maailman mukana ja vastustaa vain maailmassakin korrekteja vastustettavia asioita. Tai sitten kyynisemmin homoseksuaalisuus on helppo tapetille nostettava, kun erotellaan meitä ja muita.

Kävihän Raamatussakin profeetoille, Johannes Kastajalle ja Jeesukselle huonosti. Vaatii kanttia vastustaa ympäröivää kulttuuria. Toki Raamatun suuret henkilöt ovat varmasti osaamisessa ja asemaltaan erilaisia kuin keskimääräiset nykykristityt (en nyt itsekään omaa mitään selkeää näkemystä), mutta kuitenkin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 18.11.23 - klo:17:09
Ymmärrän Päivi Räsäsen aktiivisuuden homoseksuaalisuuskysymyksessä niin, että hän on kristitty poliitikko, ja puhuu siitä näkökulmasta asioista, joilla on yhteiskunnallista merkitystä. Hän ei siis ole varsinainen sananjulistaja, jonka tehtävänä olisi opettaa kaikkea kristinuskon totuutta. Tämä ajatukseni herää sandian viestistä.

Niin hän alunperin  Päivi Räsänen kohdisti kritiikin Ev. Lut. Kirkkoa kohtaan eikä edes suunnannut sitä ei-kristittyihin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 18.11.23 - klo:18:16
Lueskelin UT:n puolelta toista kirjettä tessalonikalaisille  (3:14 (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/2TH.3)), jossa on kyllä melko ankaraa käskytystä ja rajojen vetoa:

Lainaus
Jos joku ei alistu siihen, mitä olemme tässä kirjeessä sanoneet, antakaa hänelle opetus älkääkä olko hänen kanssaan tekemisissä. Ehkä hän silloin häpeää.

Onhan siis tietyt "laatustandardit" selvästi olemassa. Miten niitä sitten nykyään noudatetaan ja mitä kohtia on tosiaan eri juttu (olemmeko kaikki fariseuksia?). Ei ole Paavalia tai muita apostoleja enää.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 18.11.23 - klo:18:26
Juu tuota ei taideta noudattaa missään seurakunnassa.
Kyse oli ns.julkisynnistä?

Muistan erään suomalaisen uskovan henkilön kertoneen, että heidän seurakunnassaan, mikä oli/on hyvin vakiintunut seurakunta, ei sanottu tai tehty mitään, kun pastori oli hylännyt vaimonsa ja ottanut toisen naisen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 20.11.23 - klo:16:46
Eli olisi ehkä parempi julistaa evankeliumia selvästi ilman sitä, että lähtee nostamaan jotain tiettyä syntiä yleisessä keskustelussa esille. Tai sitten ainakin opettaa muistakin synneistä yhtä selvästi.

Niin, itsellänikin on tullut (no, kerran) vastaan se, että kristityistä lähinnä tiedetään/pannaan merkille se, että he ovat homokielteisiä. Se siis on kristityn merkittävin piirre ainakin joidenkuiden mielenmaisemassa.

Carlton mainitsi epätoivon synniksi. Itse näen sen tunnetilaksi, surun äärimuodoksi. En sinänsä näe sitä syntinä.

Nämä syntilistat ja muut ovat aika mielenkiintoisia, mutten heti muista edes niitä klassisia seitsemää kuolemansyntiä. (Tarkistin, löytyvät vaikka täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C3%A4n_kuolemansynti%C3%A4)

Tänään Charltonilla on jatkokirjoitus synneistä otsikoituna "Sins are Not finite and discrete - therefore they are un-countably numerous (https://charltonteaching.blogspot.com/2023/11/sins-are-not-finite-and-discrete.html)". Jo otsikko tiivistää hänen näkemyksensä, suomennettuna jotenkin tyyliin "Synnit eivät ole rajallisia ja erillisiä - siksi niitä on lukematon määrä."

Lainaus
Mutta tämä on väärin, sillä synnit ovat todellisuudessa seurausta meidän ja tämän maailman luonnosta. Ne ovat se aste, jolla poikkeamme täydellisestä sopusoinnusta Jumalan luovan tarkoituksen kanssa.

Tämä poikkeama, tämä epäonnistuminen rakkauden mukaan elämisessä, ei johdu X:stä määrästä erityisiä tekoja, vaan siitä, että jokaisella ihmisellä on (enemmän tai vähemmän) väärä suuntautuminen, väärät motiivit, väärät tyydytyksen kohteet jne.

Synti on seurauksellinen kokonaisuus jumalallisuudesta poikkeavasta väärässä olemisesta ja väärään menemisestä. (Suom. DeepL.com.)

Charlton myös luettelee esimerkiksi seuraavat: "pahansuopuus, pelko, epärehellisyys, katkeruus, himo, epätoivo" synneiksi, joihin jokainen syyllistyy joka päivä. Tosiaan en nyt sitten muista, miten hän esimerkiksi ymmärtää pelon synniksi, eikä vain sinänsä neutraaliksi tunnetilaksi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.11.23 - klo:13:21
Lainaus
Charlton myös luettelee esimerkiksi seuraavat: "pahansuopuus, pelko, epärehellisyys, katkeruus, himo, epätoivo" synneiksi, joihin jokainen syyllistyy joka päivä. Tosiaan en nyt sitten muista, miten hän esimerkiksi ymmärtää pelon synniksi, eikä vain sinänsä neutraaliksi tunnetilaksi.


Pahansuopuus on minunkin mielestäni synti, Raamatussahan on vastaavanlaisia listoja. Lähinnä Paavalin kirjoittamana.
Eli siis meidän ajattelumaailmamme on syntinen ja sieltä lähtee paljon erilaisia juttuja.
Jeesuskin listasi itse asiassa samalla tavalla asioita mitkä saastuttavat ihmisen. Hän listaa myös termin "pahat ajatukset" sellaiseksi mikä saastuttaa ihmisen.
Siihen sisältynee melko paljon...erilaisia pahoja ajatuksia.

Katkeruus on melko paha mielen tila. Muistan joskus murrosikäisenä olleeni katkera. Koin se siten, että koin itseni voimattomaksi, kateelliseksi ja minua raivostutti, että muilla on jotain mitä minulle ei ollut.

Tietty pelko ja epätoivo ovat seurausta epäuskosta, mikä sinänsä lienee synti tai siis epäusko edustaa syntisen ihmisen ajattelua.

Mutta Jumala ei Raamatussa tuomitse pelkoa, vaan puhuu lohduttavasti ihmiselle joka pelkää ja sanoo "älä pelkää"
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 21.11.23 - klo:13:36
Vuorisaarna on mielestäni todella opettava ja informaatiivinen. Jeesus siinä mielestäni kuvaa ihmismielen, siis sen millä ihminen ajattelumaailmansa täyttää.
Jeesus tuntee ihmisen todella hyvin, läpikotaisin.
Ajattelumaailmamme perusperiaate lienee se, että mun pitää pärjätä itse ja saada tarpeeni tyydytetyiksi ja siihen sitten käytetään kaikki ajateltavissa olevat konstit. Minusta tuo ilmaisee ihmiskuvaa minkä Jeesus itse asiassa luo. Ja se kaikkinensa on syntinen lähtökohta ja se asuu meissä tiukassa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 25.11.23 - klo:13:05
Bruce Charlton, jonka ajattelua (välillä mielenkiintoista, välillä vähän epäilyttävääkin) olen täällä välillä linkitellyt, tekee tänään blogikirjoituksessaan ("The spiritual problem of traditional "high volume" (H-V) religion - and what should replace it (https://charltonteaching.blogspot.com/2023/11/the-spiritual-problem-of-traditional.html)") erottelun "suuren määrän uskonnon" ja "matalan määrän uskonnon" välillä.

Suuren määrän uskonnolla hän viittaa siihen, että uskovalla on paljon opeteltavaa, osallistuttavaa, tekemistä ja tärkeää on kuuliaisuus (vaikkei ymmärtäisikään kaikkea). Matalan määrän uskonnolla hän viittaa siihen, että ymmärtää uskonnon keskeisen sisällön syvällisesti ja on pohtinut sitä läpikotaisesti.

Lainaus
Jos uskonnon halutaan olevan aidosti, hengellisesti, erilainen kuin valtavirran materialismi, siitä on tultava henkilökohtainen, sisäisesti motivoitunut ja aktiivinen.

Tämä tarkoittaa, että ihmisen uskonnon on oltava ymmärretty.
[...]
Sen tilalle tarvitaan matalan määrän uskontoa (L-V), jossa kaikkia näkökohtia on pohdittu yksitellen ja harkiten, jotta niiden pätevyys, johdonmukaisuus ja tärkeys ymmärrettäisiin.(Suom. DeepL.com)

Onhan kristinuskon sisällössäkin valtavasti pohdittavaa ja sisäistettävää. Mietin, että yksin Paavalin pitkien luetteloiden sisällössä kilvoittelussa on tekemistä - tai edes "yksinkertaisessa" rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäiseen.

Tuossa "korkean määrän" uskonnossa on ehkä se hyvä puoli, että asioita voi oppia ja sisäistää ikään kuin osmoosin kautta - kuin kylpeä uskonnossa tai Raamatussa. Ja onhan "uskonnollinen tekeminen" varmasti parempaa kuin monet maailman tarjoamat tekemiset ("pysymme poissa pahanteosta", hyviä tekoja). Vastustuskykyä maailmaa vastaan kuitenkin tarvitaan. Hyvä jos kristinuskon perusasiat ja hengellinen maailmankuva on hyvin hallussa.

Mietin myös, että onko älyllisesti suuntautuneelle ihmiselle kuten Charltonille tämä pohdintapuoli tärkeää. Kun taas keskiverrommalle ihmiselle saattaa olla tärkeämpää vaikkapa seurakunnan sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys. Ihmisiä on kovin erilaisia ja uskossa pysyminen maailman puristuksessa ja ymmärtäminen voi tapahtua eri tavoilla.

Viime aikoina oli esillä uutinen, jonka mukaan papeillekaan jumalanpalveluselämä ei ollut enää niin tärkeää kuin joskus (uutinen (https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/tutkija-kati-tervo-niemela-jumalanpalveluselaman-arvostus-on-laskenut-voimakkaasti-pappien-keskuudessa-tyonayssa-korostuu-yha-useammin-sielunhoidollisuus-julistuksellisuuden-sijaan/)):

Lainaus
Kyllä meillä myös suomalaisten keskuudessa ja kirkon jäsenten keskuudessa vähenee ajatukset siitä, että kirkon tulisi olla julistava ja opettava. Sitä vastoin se ajatus lisääntyy, että kirkon tulisi olla ensisijassa kärsivän rinnalla kulkeva, Tervo-Niemelä sanoo.

Ehkä tässä kysymyksessä siis Charlton on ajan hermolla. Ydinasiat kannattaa pyrkiä sisäistämään kunnolla "omatoimisesti pohtimalla" (varmasti Pyhä Henki voi auttaa), kun niitä ei välttämättä löydä pian edes kirkosta.

Minusta kyllä kirkon sanomassa on erittäin tärkeää oppi ja hengellinen perspektiivi todellisuuteen ja pelastus, koska sitähän ei todellakaan muualta löydä. Vaikka voi olla, että sen merkitys pitää itse pohtimalla syvällisesti sisäistää nykyaikana - tai ainakin se voi auttaa. Hengelliset asiat ovat usein näkymättömiä tai abstrakteja, eli eivät aina ihan helppoja ymmärtää tai yhdistää arkeen. Ja kertaushan on opintojen äiti.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 25.11.23 - klo:14:46
Olen samaa mielta viimeisen kappaleen johtopaatostesi kanssa. Tulee  elavasti mieleen Efesolaiskirjeen 2. luvun  alku: Jumala on elavaksi tehnyt  teidat  jotka  olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne."

Se on aika iso asia
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 25.11.23 - klo:15:46
Naputtelin viestin miehen kännykällä ja yritti tulkita kaikki englannin sanoiksi. Tuli paljon kirjoitusvirheitä. Nyt toimii oma kännykkä
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 26.11.23 - klo:16:45
Luin nyt Charltonin artikkelin. Ihan hyvä pointti siinä on.

Tässä hänen päätelmänsä:
Lainaus
By my understanding; in a totalitarian world of universal institution (including church) corruption; Men are now called-upon to be less passively obedient to institutions, including church institutions (which are, anyway, all net-corrupted); and instead required to take individual responsibility for their religion.

If it is to be truly, spiritually, distinct from the mainstream materialism; Religion must become personal, inwardly-motivated, and active.

This means that a Man's religion Must Be understood.

Minusta hänen ajattelunsa on raamatullista.
Ei voi mennä kovin kauaa virran mukana, koska  se usein kiinni tietyssä ajassa, paikassa, sosiaalisessa viitekehyksessä, ja se ei tule kestämään uusia haasteita..

Siksi on todella suotavaa osata seisoa yksin oman uskonsa puolesta.

Hän ehkä tarkasteli asiaa noin 20 astetta eri kulmasta, mutta sillä mitä hän kirjoitti on laajempi sovellusarvo.

Eli ns. high volume kristillisyys on hävinnyt suurelta osin länsimaista. Tosin USAn Bible beltissä se elää vielä melko voimakkaasti, mutta olen ajatellut, että siinäkin voi olla mukana tuota sovinnaisuutta ja on ehkä ajan kysymys että se jää historiaan kulttuuri-ilmiönä.

Totesin juuri, että itse jouduin konfliktiin tuon teeman ympärillä, kun muutin USAhan. Nimittäin täällä ei ole sen merkkistä kristillisyyttä olemassakaan mihin minä olin tottunut Suomessa sen viitekehyksissä uskoon tulleena.
Siis ei täällä ole luterilaisia herätyskristittyjä. :-[

Olin ihan yksin.
Kiitos Korpiman viestin, näin tuon asia hyvin selvästi nyt.
Selvitin kyllä asian itselleni, mutta siinä meni kymmeniä vuosia.

Eli en usko, että tämä teema on relevantti vain aivotyypeille, vaan ihan jokaiselle. Jos ihminen ei seiso yksin oman uskonsa varassa tai tietty Jeesuksen varassa, vaan perustaa uskonsa jonkin yhteisön normeihin, saattaa olla, että se ei tule kestämään, varsinkaan jälkikristillisesssä länsimaisessa kulttuurissa.

Facebook on täynnä ihmisten lähes epätoivoista yritystä löytää itselleen raja-aitoja, joiden olemassaolo ennen toi turvallisuutta ja mielekkyyttä. Esimerkiksi Räsäsen oikeustapaus mielestäni selittyy tällä ilmiöllä.
Räsäsestä on tullut uskonsankari koska oikeus sattui päättämään asian hänen hyväkseen.
Se tuo hetkeksi turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta......
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 28.11.23 - klo:12:51
Jouluun aikaa enää vajaa neljä viikkoa. Kuukauden päästä vietämme Viattomien lasten päivää ja nautimme kasvavasta valon määrästä. Hyvää Adventtiaikaa!
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 28.11.23 - klo:13:55
Juu kiva kuunnella autoradiosta joululauluja. Ovat soineet täällä jo reilun viikon. :)

Mietin vielä tuota Korpiman linkkiä.
Se toi mieleen kylväjävertauksen. Jeesus puhui kalliolle tippuneista siemenistä, Ne olivat ihmisiä, jotka innolla ottivat sanan vastaan, mutta heillä ei ollut juurta itsessään ja usko ei kestänyt ulkotulevia paineita...vähän omin sanoin kuvattuna.

Mutta minusta tuo kuvaa juuri samaa. Multaan heitetyt siemenet kehittivät sen verran vahvan juuren mullan alle, että se kesti.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 28.11.23 - klo:18:29
Uskonjuuria pitäisi kasvattaa parhaansa mukaan.  :)

Tuli tosin tuosta Charltonin linkistä/näkemyksestä vielä mieleeni, että kuinka korruptoitunut kirkko nykyään onkaan? Miten tätä voisi arvioida tai huomioida? Ja maailma instituutioineen varmaan on enemmän tai vähemmän korruptoitunut, vaikka varmaan sekin on huonontunut.

Kirkkojahan on monenlaisia ja muistikuvieni mukaan ei meno esimerkiksi keskiajalla ollut välttämättä aina hyvää (paaveja esimerkiksi oli kaikenlaisia).
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 28.11.23 - klo:21:01
Kari Valkonen Tv7:lla puhui unissasaarnaajista. Erikoinen juttu se on joka tapauksessa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 28.11.23 - klo:21:04
Itsekin katselin samaa TV7:n ohjelmaa. Mielenkiintoista, eikä vaikuttanut huijaukselta.

Lainaus
Puhalla Jumalan tuuli: Horrossaarnaajat Suomen kansaa herättämässä
Horrossaarnaajien toiminnan alku 1770-luvulla. Toiminnan laajuus yllättää ja kestää kriittisen tarkastelun. ( Jakso: 13 )
https://www.tv7.fi/arkki/puhalla-jumalan-tuuli/horrossaarnaajat-suomen-kansaa-herattamassa_p92364/
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 28.11.23 - klo:21:14
Saarnat oli lähinnä parannusssaarnoja.

Nuo menneitten aikojen herätykset Suomessa ovatkin olleet voimakkaasti synnintunnon herätyksiä. Nykyään ei kyllä kuule kenenkään puhuvan synnintunnosta esim uskoontuloon yhteydessä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 29.11.23 - klo:15:24
Tuohon Charltonin juttuun liittyen luin vielä noin kuukauden takaista Uusi tie -lehden pääkirjoitusta "Tulevaisuuden kristityt ovat entistä sitoutuneempia", jonka Santeri Marjokorpi päättää näin:

Lainaus
Tulevaisuuden kristinusko on nykyistä köyhempi, yksinkertaisempi ja hengellisempi. Ehkä se palaa silloin enemmän alkutilaan, jossa sillä ei ollut voimaa ja valtaa, mutta jossa sen sanoma kuitenkin mullisti ihmisten elämän, antoi toivon ja merkityksen. Tällöin se voi löytää uudenlaisen uskottavuuden tarjotessaan ihmisille sellaista, mitä he eivät mistään muualta löydä. (Uusi tie 40/2023, s. 3.)

Tuo kohta "yksinkertaisempi" voi ehkä tarkoittaa jotain hieman samansuuntaista kuin Charltonin "matalan volyymin" uskonto.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 01.12.23 - klo:08:28
Viides käsky, älä tapa. Koskeeko tämä kaikkia ihmisiä kaikkialla kaikissa olosuhteissa.
Nyt uskovat rukoilevat että Hamasin hemmot tapetaan, onko raamatullista?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 01.12.23 - klo:10:03
Viides käsky, älä tapa. Koskeeko tämä kaikkia ihmisiä kaikkialla kaikissa olosuhteissa.
Nyt uskovat rukoilevat että Hamasin hemmot tapetaan, onko raamatullista?

Niin, eikö tuo käsky ollut jotenkin enemmän että "älä murhaa?" Tappamistahan oli VT:ssä ainakin kuolemanrangaistuksien muodossa joistakin rikoksista (kivittäminen) ja lisäksi sodissa tapettiin ihmisiä (muita kansoja). Myös Jumalalla on oikeus vähentää kansaa tappamalla rangaistusten muodossa.

Psalmeissa voi ehkä olla jotain vihollisten kukistumista toivovia kohtia, ehkä, en muista?

Toisaalta eikö UT:ssä kehoteta siunaamaan eikä kiroamaan, myös rukoilemaan jopa vihamiesten puolesta. Ja lisäksi sanotaan että "[v]aras tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan" (Johannes 10:10), eli tappaminen ei tietenkään ole hyväksi yleisesti.

En ainakaan itse äkkiseltään rukoilisi siis tuollaista, mutta minulla ei ole mitään hyvää näkemystä ko. konfliktiin tai terrorismiin. Tai sotaan hengellisessä mielessä. En sitten tiedä, onko joskus vain suorapuheisuuden ja oman vastuun välttelyä, jos pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja toivoa että paha kukistuisi konkreettisesti (ottaa hyvän - tai edes vähemmän huonon - puoli pahaa vastaan). Tai vain rukoilla yleisesti rauhaa?

Jeesus tuli antamaan hengellistä toivoa kaikille ja kääntymyksen mahdollisuutta, vaikka onhan Jumala edelleen myös taivaallisten sotajoukkojen komentaja. Vaikka en siis itse osaa sanoa tähän mitään kovin hyvää ja tuntuu vieraalta aihepiiriltä, niin onhan sota ja tappaminen myös "normaalia" elämää täällä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Malakia - 01.12.23 - klo:13:40
Viides käsky, älä tapa. Koskeeko tämä kaikkia ihmisiä kaikkialla kaikissa olosuhteissa.
Nyt uskovat rukoilevat että Hamasin hemmot tapetaan, onko raamatullista?

Hebreassa on eri sana "murhata" ja "tappaa". Tuossa vidennessä käskyssä on "murhata"-sana.

Murhahan on ns. "oikeudeton tappo", vs. "oikeutettu tappo". Esim. laki määräsi kuolemantuomion tietyistä rikoksista. Laki itse määräsi "tappamaan", mutta ei "murhaamaan".

Tällaisesta Jumalan määräämästä "tappamisesta" on kyse esim. tässä kohdassa ;

2.Moos.32:27 Ja Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.'"
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 01.12.23 - klo:14:33
Voiko olettaa, että nykyään on Jumalan määräämää tappamista?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 01.12.23 - klo:14:43
Viides käsky, älä tapa. Koskeeko tämä kaikkia ihmisiä kaikkialla kaikissa olosuhteissa.
Nyt uskovat rukoilevat että Hamasin hemmot tapetaan, onko raamatullista?

Raamatun mukaan vihollisuus ei lopu ihmisten keinoin.
Se loppuu vasta kun Jeesus tulee takaisin.


Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 01.12.23 - klo:15:52
https://katekismus.fi/10kaskya/5.html


Olen sitä mieltä että tappaminen on aina väärin, tässä maailmassa tehdään vääryyttä joka alueella kun kerran maailmanruhtinas hallitsee.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 01.12.23 - klo:16:16
Lueskelin psalmeja yrittäen löytää kohtia Jumalan tuomioista ja pahan vastustuksesta ja kaikenlaisia mainintoja tuli vastaan, ehkä vaikuttavimpana 94:23 (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.94):

Lainaus
Hän kostaa heille heidän rikoksensa,
lyö heitä heidän pahuutensa tähden.
Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.

Lisäksi vastaavia kohtia löysin psalmien paikoista: 64:8, 68:2, 68:13, 68:18, 68:22, 74:11, 83:11, 89:23, 92:10, 94:10, 94:16, 94:23.

Esimerkiksi:

Lainaus
Jumala ampuu heihin nuolensa,
ja äkkiä he ovat täynnä haavoja.
(64:8, https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.64)

Lainaus
Jumala lähtee liikkeelle, ja hänen vihollisensa hajaantuvat,
hänen vastustajansa pakenevat hänen tieltään. [...]

Jumala murskaa vihollisiltaan pään,
karvaisen pään
niiltä, jotka rikoksissa vaeltavat.
(68:2, https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/PSA.68)

Jos siis psalmien tulkitsee kuvaavan Jumalan edelleen jatkuvaa toimintaa ja tuomioita maailmassa, niin voisi otaksua että yksi väline luomakunnan ylläpidossa on myös tällaiset tuomiot. Kannattaa olla hyvä ja vanhurskas eli Jumalan puolella mahdollisimman pitkälle. Tietysti evankeliumi ja Kristuksen valmistaman pelastuksen toiveikas sanoma on hyvin tärkeä myös, mutta VT:n puolella kuvataan myös Jumalan järjestyksenpitoa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 01.12.23 - klo:19:56
https://katekismus.fi/10kaskya/5.html

Olen sitä mieltä että tappaminen on aina väärin, tässä maailmassa tehdään vääryyttä joka alueella kun kerran maailmanruhtinas hallitsee.

Onhan tämä hyvä näkemys etenkin nykyisessä arkielämässä, jossa on vieläpä poliisi (ei tarvitse osallistua tuomioiden täytäntöönpanoon). Vähän mietin miltä vaikkapa muinaisen Israelin oikeuden ylläpito näytti ja miten siihen tuli osallistua, ehkä tosiaan joskus kivittämällä? Tuo Malakian lainaama kohta ( 2. Moos. 32:27) oli myös aika rankka, mutta ehkä ihmiset olivat tuohon aikaan vahvempaa tekoa.

Elämä on arvokasta ja nykyelämä on aika järjestäytynyttä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 01.12.23 - klo:21:35
Juu, on rankkoja juttuja siellä Vanhassa, hyvin vaikeaa mitenkään niitä ymmärtää.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Kahvipapu - 02.12.23 - klo:07:32
Minussa on kamppaillut tuon viidennen käskyn tiimoilta tunnariluterilainen kahden regimentin oppi ja vapaasuuntainen pasifismi. Olen alkanut vähän vanhemmalla iällä kallistua siihen, että viidennen käskyn tulkintaa laajennettiin kristinuskon yhteiskunnallisen aseman parannuttua (Augustinus 300-l., oikeutetun sodan oppi), mikä oli ristiinnaulitun miehen uskonnolle epäluontevaa. Kristinusko pyrkii muuttamaan yksilön sydämen, ei yhteiskunnallisia järjestelmiä. Se ei taistele tämän maailman asein, vaan ottaa ristin vastaan ja kantaa sen. Sille on luontevaa olla sorrettu ja syrjään työnnetty, ei vallan saleissa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 02.12.23 - klo:17:36
Juu, on rankkoja juttuja siellä Vanhassa, hyvin vaikeaa mitenkään niitä ymmärtää.

Toisaalla tuli vastaan seuraava kommentti:

Lainaus
Jumalan suorasta väliintulosta huolimatta tarvittiin 40 vuotta jumalallista lastenhoitoa (divine babysitting), jotta israelilaiset saatiin muutettua orjista moraalisiksi vapaiksi ihmisiksi Arabian aavikoilla Punaisen meren ylityksen jälkeen.

Voisi siis kuvitella että VT:n ihmiset olivat ominaisuuksiltaan ja käsityksiltään hyvin, hyvin erilaisia ja kulttuuri myös siihen aikaan. Rankat rangaistukset ja kuritus on tarpeen, etenkin jos muu ei mene perille.

Nykyisessä (jälki)kristillisessä kulttuurissa elävän on varmaan vaikea edes kuvitella moista. Pitäisi ehkä vierailla jossain viidakon alkuasukasheimossa, jota kehittää kristillisempään suuntaan?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 02.12.23 - klo:18:51
Viides käsky, älä tapa. Koskeeko tämä kaikkia ihmisiä kaikkialla kaikissa olosuhteissa.
Nyt uskovat rukoilevat että Hamasin hemmot tapetaan, onko raamatullista?

Hebreassa on eri sana "murhata" ja "tappaa". Tuossa vidennessä käskyssä on "murhata"-sana.

Murhahan on ns. "oikeudeton tappo", vs. "oikeutettu tappo". Esim. laki määräsi kuolemantuomion tietyistä rikoksista. Laki itse määräsi "tappamaan", mutta ei "murhaamaan".

Tällaisesta Jumalan määräämästä "tappamisesta" on kyse esim. tässä kohdassa ;

2.Moos.32:27 Ja Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.'"


Ajattelen, että tuo kaikki oli osa Vanhaa Liittoa.
Tosin muslimit toimivat tuolla tavalla nykyäänkin. Seurakunnassa vieraili uskova henkilö, joka kasvoi muslimimaassa muslimiperheessä.
He olivat hyvin uskollisia uskonnolleen ja perheen kuului tappaa tämä vääräuskoinen. Mielenkiintoista oli kuullut, että hänen kulttuurissaan oli käsitys, että kristinusko johtaa itsekeskeiseen materialistiseen kulutushysteeriseen elämään. Mistä kummasta olivat saaneet sellaisen käsityksen. ::)

Hän pelastautui siitä kuitenkin.

Raamatun mukaan synnin palkka on kuolema. Kun Herra päättää, että jonkun elinpäivät ovat luetut, siihen ei kellään ole nokan koputtamista. Meidän kunkin kohdalla.
Eli se, että elämme, on pelkkää armoa.

Väkivalta on ihmisestä lähtöisin. Jumala jostain ihmeen syystä yhä vaikuttaa maailmassa ja on kaikessa siinä mukana, koska Hän on kaikkivaltias ja ilmeisesti käyttää ihmisen väkivaltaisuutta toisten kurittamiseen. Se käy selvästi esille Vanhassa Testamentissa Israelin historiassa. Jumala ajallaan tuomitsi ne kansat, joiden oli sallinut hyökätä Israelia vastaan.

Olen paxin kanssa samoilla linjoilla. "Älä tapa" tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo.

Jeesus itse asiassa osoitti senkin lain syvällisyyden. Joka sanoo toiselle "sinä tyhjänpäiväinen" on jo rikkonut Jumalan käskyn, koska siinä ihminen ottaa itselleen vallan määritellä toisen ihmisen olemassaolon arvon. Meillä ei ole siihen oikeutta.

Toisen ihmisen vihaaminen on jo murha Johanneksen kirjeen mukaan.






Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 12.12.23 - klo:22:12
Lueskelin nykyistä paavia käsittelevän aika pitkän artikkelin Pope Francis: How much lower can we sink? (https://onepeterfive.com/francis-lower-sink/)

Kuvani Francisista oli aiemmin jossain vastaan tullut nimitys "hippipaavi", mutta tuo juttu antaa synkemmän kuvan, jossa keskeistä on valta ja politiikka. Kaikenlaisia skandaalejakin on mainittu. Vaikka onhan katolinen kirkko valtaisa organisaatio ja kaikenlaista varmasti esiintyy. Enkä nyt tiedä kuinka hyvän kuvan antaa yhden kriittisen artikkelin lukeminen.

Ihan mielenkiintoista silti tietää, että aika raadollista voi olla kirkollinenkin meininki ja byrokratian toiminta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 13.12.23 - klo:12:49
Mikäli olen saanut oikean vaikututelman uutisista, paavi on antanut paljon myönnytyksiä LGBT teemojen suhteen. Olen itsekseni miettinyt, että mitkähän hänen motiivinsa ovat.
Ja juuri taloudellinen ja poliittinen valta lienee sen taustalla.

Olen naiviudessani olettanut tähän asti, että vaikka kaikki muuttuisi kulttuurissa, katolinen kirkko pysyy kannassaan mm. seksuaalimoraalin suhteen.
Eli suuria muutoksia jälkikristillisessa maailmassa on tapahtumassa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.12.23 - klo:16:21
Uusi tie -lehdessä (41/2023, s. 11) oli ajatuksia herättävä kohta jutussa "Mitä eheytyshoitojen kieltämisestä seuraisi?" Liittyy seksuaalisuuden muutokseen mahdollisuuteen homosta heteroksi, haastattelussa Ari Puonti.

Lainaus
[...] Me tiesimme, että yritys muuttaa itseä ei toimi. Rukoile tarpeeksi - ei toimi. Ajattele, että olet uusi luomus Jeesuksessa ja vanha on kadonnut - ei toiminut. Kiellä tunteesi - ei toiminut.

Joku pakottautui heteroseksuaaliseen avioliittoon tai seurusteluun. Sekään ei toiminut.

- Mikä alkoi toimia, oli menneisyyden traumojen kohtaaminen. Se alkoi tuoda spontaaneja muutoksia.

Joskus olen kuullut kommentteja, ettei uskovilla suurin piirtein pitäisi olla mitään psykologisia tai muita tällaisia ongelmia (taisi olla Mattilan jollakin videolla). Tämä on minusta aika mutkia suoristavaa.

Tässä Uuden tien lainauksessa tulee mielestä hyvin esiin, etteivät hengelliset menetelmät välttämättä pure kaikkiin ongelmiin. Toki varmasti Jumala voisi parantaa ja muuttaa rukouksella - mutta selvästi terapiallakin ja sielunhoidolla on tilansa ja arvonsa. Samoin kuin esimerkiksi lääkäreillä sairauksiin. Ne voivat auttaa.

Viitattu jutussa myös tekstiin https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/eheyttajille-sakkoja-vaiko-vankilatuomio/ jossa kaikenlaista aihepiiriä avaavaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 21.12.23 - klo:16:53
Väkivalta on ihmisestä lähtöisin. Jumala jostain ihmeen syystä yhä vaikuttaa maailmassa ja on kaikessa siinä mukana, koska Hän on kaikkivaltias ja ilmeisesti käyttää ihmisen väkivaltaisuutta toisten kurittamiseen

Pisti ilmestyskirjaa lukiessa silmään, että oletettavasti seurakuntien ja muidenkin kokonaisuuksien kuritusta voi olla nykyäänkin (Ilmestyskirja 2:21):

Lainaus
Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan. Voi häntä! Minä suistan hänet sairasvuoteeseen ja kaikki hänen rakastajansa ankaraan ahdinkoon, elleivät he luovu hänen tavoistaan. Hänen lapsensa minä surmaan rutolla. Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, kuka minä olen: minä tutkin sydämet ja ajatukset ja annan jokaiselle teistä hänen tekojensa mukaan.

Toisessa vanhemmassa käännöksessä "ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan."
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 22.12.23 - klo:16:37
Uusi tie -lehdessä (41/2023, s. 11) oli ajatuksia herättävä kohta jutussa "Mitä eheytyshoitojen kieltämisestä seuraisi?" Liittyy seksuaalisuuden muutokseen mahdollisuuteen homosta heteroksi, haastattelussa Ari Puonti.

Lainaus
[...] Me tiesimme, että yritys muuttaa itseä ei toimi. Rukoile tarpeeksi - ei toimi. Ajattele, että olet uusi luomus Jeesuksessa ja vanha on kadonnut - ei toiminut. Kiellä tunteesi - ei toiminut.

Joku pakottautui heteroseksuaaliseen avioliittoon tai seurusteluun. Sekään ei toiminut.

- Mikä alkoi toimia, oli menneisyyden traumojen kohtaaminen. Se alkoi tuoda spontaaneja muutoksia.

Joskus olen kuullut kommentteja, ettei uskovilla suurin piirtein pitäisi olla mitään psykologisia tai muita tällaisia ongelmia (taisi olla Mattilan jollakin videolla). Tämä on minusta aika mutkia suoristavaa.

Tässä Uuden tien lainauksessa tulee mielestä hyvin esiin, etteivät hengelliset menetelmät välttämättä pure kaikkiin ongelmiin. Toki varmasti Jumala voisi parantaa ja muuttaa rukouksella - mutta selvästi terapiallakin ja sielunhoidolla on tilansa ja arvonsa. Samoin kuin esimerkiksi lääkäreillä sairauksiin. Ne voivat auttaa.

Viitattu jutussa myös tekstiin https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/eheyttajille-sakkoja-vaiko-vankilatuomio/ jossa kaikenlaista aihepiiriä avaavaa.


Minusta eheytymisjutut ovat pöhköjä.
Jos ihminen on ajatuksissaan, sisimmissään mennyt mihinkä suuntaan tahansa ei sitä mikään ihmisen ulkopuolinen juttu muuta sitä mihinkään suuntaan.

Ja onhan siinä se maku, että ihmistä painostetaan toisten taholta muuttumaan.
Kukin tietää omasta itsestään miten hyvin se toimii.

Kun ottaa lähtökohdaksi sen että homoseksuaalisuus on syntisen ihmisluonnon yksi miljoonista ilmentymisistä, niin sekin osoittaa mitä tarvitaan elämän "eheyttämiseen" ja kuinka "helppoa" on taistella omaa luontoaan vastaan.

Mattilan kirjoituksista alkaa loistaa hieman liiallinen omien juttujen ihannoiminen.
En jaksa enää seurata.
Kai se tapahtuu aina kun liikaa ilmaisee itseään ja sitten saa valtavan määrän tykkäyksiä somessa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 23.12.23 - klo:11:55
Tuossa Uuden tien jutussa siis erotetaan toisistaan sanat "eheytyminen" ja "eheyttäminen". Ensimmäinen on vapaaehtoista muutosta ja esim. traumojen käsittelyä tai pohdintaa, jolla voi olla hyviä tuloksia. Jälkimmäiseen termiin liittyy näitä painostamisia sun muita. Aika lähellä olevat sanat kyllä, voisi harkita jotain muuta termiä.

Mattilalla on mielestäni ihan hyviä juttuja ja analyysejä, mutta välillä tulee vastaan juttuja, joista en ole samoilla linjoilla. Mielenterveyskysymykset ovat yksi näistä, jotka ovat "pompanneet" kun olen kuunnellut. Olen siis itse vain kuunnellut hänen videoitaan, en lueskellut tekstejä (en edes tiedä mistä näitä löytää, en ole aktiivinen Facebook-käyttäjä).
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.12.23 - klo:15:45
Juu videoita Mattila laittaa Facebook'iinkin.

Niin kaikki olemme tavalla tai toisella "eheytymisen" tarpeessa ja lopultakin syynä siihen on synti, sekä oma että toisten synnit.
Mielenterveyden ammattilaisenakin sanoisin, että "eheytymistä" ei tapahdu ennenkuin ihminen ottaa vastuun itsestään, siis omista teoistaan ja ajatuksistaan.

Eli vähän vaikea lähteä toisia neuvomaan eheytymään. Tulee mieleen, kun Jeesus puhui tikusta ja tukista silmässä.
Hassu: "tikku" ja "tukki" Hauska sanapari.  :)

Vankilan toimiston seinallä oli plakaatti missä oli lause: "trauma ei ole sinun syytäsi, mutta traumaoireista selviäminen on sinun vastuusi".

Mutta en tiedä voiko tehdä syy-seuraus -oletusta homoseksuaalisuuden syystä. Siis että trauma aiheuttaisi sen
" Trauma is not you fault, but recovery is your responsibility" Kuulostaa sujuvammalta englanniksi.

Traumaterapeuttina olen samaa mieltä.

Eli tulee taas mieleen Räsäsen puheet aiheesta mm. telkkarissa ja muuallakin mediassa.
Tosi vaikea lähteä ottamaan yhtä syntiä ja ilmaista julkisesti että se on synti ilman, että tulee nähdyksi tekopyhänä.
Vaikka sen jälkeen toteaakin, että kaikkihan me olemme syntisiä.






Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 26.12.23 - klo:12:03
Korpiman viestiin 703 liittyen nousi ajatus tuohon homosta heteroksi muuttumisesta. Onko tällaisia ihmisten kertomuksia olemassa?

Koen ettei tämä aihepiiri ole helppo. Seurakunnissa olisi oltava taito kohdata homot ja trans-ihmiset, alkaen lapsista, jotka kokevat kuuluvansa näihin ihmisryhmiin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 26.12.23 - klo:12:18
Tuossa Uuden tien jutussa mainittiin jotain tämänsuuntaista. En ole nyt lehden äärellä. Linkissä https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/eheyttajille-sakkoja-vaiko-vankilatuomio/ on yhdistyksen nimi, jonka kautta saattaa löytyä jotain lisätietoa.

Suomen Elävät Vedet ry (entinen Aslan ry), https://elavatvedet.fi/
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 26.12.23 - klo:13:36
Kiitos paljon linkeistä. Luin Ari Puonnin kirjoituksen ja niin kuin monesti näissä käy, jutussa mainitut tahot leimaavat ja määrittelevät asioita ja tässä tapauksessa Elävät vedet-järjestön toimintaa omista, jo valmiiksi negatiivisista lähtökohdistaan. Ominaista tässä(kin) on "olkiukkojen" luominen kritiikin kohteesta.

Täytyykin katsoa kirjastosta mainittuja kirjoja.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 27.12.23 - klo:16:05
Parisuhdeasioihin liittyy tämä Kotimaan elokuva-arvio polyamoriaa käsittevästä filmistä "Neljä pientä aikuista" (https://www.kotimaa.fi/elokuva-arvio-nelja-pienta-ihmista-on-herkka-ja-lammin-elokuva-kirkkoherran-koville-joutuvasta-avioliitosta-ja-polyamoriasta/).

Tämä kohta pisti silmään:

Lainaus
Erityisesti kirkon työntekijöiltä on totuttu odottamaan korkeaa parisuhdemoraalia – ollaanhan kirkossa usein oltu hanakoita neuvomaan muita siinä, miten parisuhdeasiat tulisi järjestää.

Eikö nähdäkseni kirkon tulisi noudattaa nimenomaan Jumalan säädöksiä siitä, mitä hyvä parisuhdemoraali on? Ja ohjata ihmisiä samaan suuntaan? Kirkonhan pitäisi olla Jumalan totuutta ja moraalia edustava toimija maan päällä, ei vain "minusta niinku tuntuu itte vähän siltä"? Vähän outoa, jos kirkon viesti olisi tyyliin "eläkää ihan miten itse haluatte, ei väliä?"

Varmaan sitten käytännön ohjeita ja ajattelua ja teologiaa löytää tästäkin moneen suuntaan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 06.01.24 - klo:16:13
Keskustelin kerran nuoren miehen kanssa, joka oli tuollaisessa polyamoriasuhteessa.
Se oli todella surullista. Mies tavallaan toisti siinä dynamiikassa samat tuskalliset kuviot missä hän oli lapsena kasvanut.
Epävarmuus, ahdistus ja epätoivoinen rakkaus olivat hallitsevia tunteita.
Hän ei nähnyt minkäänlaista ulospääsyä tilanteessa, koska kaikki vaihtoehdot olisivat johtaneet tämän rakastetun täydelliseen menettämiseen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 06.01.24 - klo:16:53
  Tässä jaetaan kokemuksia.
https://youtu.be/14h4Xq9K86w?si=CZXUJcA6UIzazqmv



https://youtu.be/QK51aPpGgW8?si=VNkZjXd2kbPNh9w8
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 06.01.24 - klo:21:07
Kuuntelin tuon ensimmäisen videon. Siinä tuli hyvin esille, miten asia on ensisijaisesti hengellinen ja Jumalan Sana ja Pyhä Henki kohtasi tätä henkilöä totuudellaan.

Hyvät haastattelut.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 06.01.24 - klo:21:19
Joo, hän ei puolustellut mitenkään homouttaan vaan Jumslan sana tuomitsi sen synniksi.
Oli rohkea avaus omasta elämästään.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 19.01.24 - klo:10:39
Tuli vastaan vanhassa Orthosphere-kirjoituksessa (https://orthosphere.wordpress.com/2019/11/01/does-quantum-mechanics-have-any-connection-to-religion/) seuraava näkemys uskon ja tieteen suhteesta:

Lainaus
Teosofian kaltaiset liikkeet ovat virheitä. Ne ottavat uskonnollisia aiheita ja tutkivat niitä tieteen kaltaisella tavalla, jossa yliluonnollinen on luonnollisen päällä. Taivas on vain yksi objektiivisen todellisuuden ulottuvuus. Mutta hengellistä todellisuutta ei lisätä fyysisen todellisuuden päälle. Post-rationaalinen tietoisuus ei ole rationaalisen tietoisuuden päällä. Hengellinen on salaperäistä ja sisäistä. Ihminen voi hukkua esineiden maailmaan ja menettää uskonsa kaikkeen muuhun. Uskonnolliset liikkeet, jotka pyrkivät kuvaamaan hengellistä todellisuutta objektiivisesti, vain edistävät ihmisen vieraantumista hengellisestä luonteestaan.

Kaikki älylliset todisteet Jumalan olemassaolosta epäonnistuvat. Platon tunnusti jo tuhansia vuosia sitten, että olemme paljon enemmän kuin ohutta rationaalisuutta. Kysymys Jumalan olemassaolosta on eksistentiaalinen asia, johon liittyy usko ja toivo sekä sydän. Olisi yllättävää, jos joku ylipäätään päätyisi uskomaan Jumalaan puhtaasti älyllisten argumenttien perusteella. Ja vaikka näin tapahtuisi, tuloksena oleva usko olisi ohut, aneeminen ja arvoton. Se olisi pään eikä rinnan vakaumus. (Suom. DeepL.com.)

Tavallaan mielenkiintoista, miten hengellisiä termejä ja vaikkapa paikkoja/kuvauksia tai vastaavia ihmiset voivat mieltää eri tavoin. Uskonnollinen kielihän on usein hyvin symbolista ja jättää tilaa tulkinnoille. Symboliikkaa taas ei ole välttämättä helppo tajuta.

Siihen päälle sitten vaikuttaa kulttuuri ja sen vaikutteet. Michael Heiserilla oli tavoite saada lukijoilleen muodostettua pään sisälle "pieni israelilainen", joka tulkitsisi Raamattua kuin sen kirjoittajat ja aikalaiset, mutta aika vaikealta vaikutti.

Ja länsimaalaisen nykyihmisen näkemykset ovat juuri helposti tuollaisia "tieteellisen palikkamaisia", vaikka varmaan lopulta harva tajuaa tiedettäkään kovin syvällisesti (en ainakaan minä). Siihen ja tietynlaiseen determinismiin ja insinööritieteisiin vain luotetaan - ja uskotaan. Hengellisiä aiheita ja termejä voidaan sitten varmaankin helposti tulkita tällaisen maailmankuvan läpi. Toisaalta varmaan hyvä, jos hengellisiä asioita yritetään ymmärtää edes jollain tavalla. Ehkä näkemykset korjautuvat pikkuhiljaa rukouksen ja opetuksen äärellä? Mysteerit ovat kuitenkin suuria.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 23.01.24 - klo:10:05
Tämä (https://younggospelminister.blogspot.com/2024/01/out-of-date.html) oli minusta tarkkanäköinen huomautus Raamatun arvojen pysyvyyteen ja Jumalan tahtoa edustavuuteen (korostus omani):

Lainaus
Yksi suurimmista puutteista nykyaikaisessa evankelisessa raamatuntulkinnassa on virhe olettaa, että koska Raamattu on tietyn aikakauden tai ajan tuote, se kuuluu kyseiseen aikakauteen tai aikaan.

Mikään apostolien julistama kristillinen moraali ei ollut yhdenmukainen roomalaisten omaksuman moraalin kanssa, eikä heidän käsityksensä sukupuolirooleista. Roomalaisilla ja kreikkalaisilla oli temppeleissään naispuolisia palvelijoita ja pappeja, ja oli jopa mysteerikultteja, jotka opettivat ihmisiä välttämään avioliittoa ja harjoittamaan tiettyjä uskonnollisia tai maallisia harrastuksia. Kaiken tämän keskellä Uusi testamentti pysyi kuitenkin johdonmukaisena opetuksessaan, ja vasta modernin feminismin myötä se todella kyseenalaistettiin.

Sitä ennen niiden antamaa opetusta pidettiin elintärkeänä ja välttämättömänä kirkon säilyttämiseksi. (Suom. DeepL.com.)

Eli kristityn on luonnollista mennä vastavirtaan suhteessa vallitsevaan yhteiskuntaan, nykyisinkin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.01.24 - klo:13:55
Tosi hyvä ja järkeenkäypä huomio.
Eli vastavirtaan meno ei pitäisi tulla yllätyksenä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.01.24 - klo:14:00
Tuli vastaan vanhassa Orthosphere-kirjoituksessa (https://orthosphere.wordpress.com/2019/11/01/does-quantum-mechanics-have-any-connection-to-religion/) seuraava näkemys uskon ja tieteen suhteesta:

Lainaus
Teosofian kaltaiset liikkeet ovat virheitä. Ne ottavat uskonnollisia aiheita ja tutkivat niitä tieteen kaltaisella tavalla, jossa yliluonnollinen on luonnollisen päällä. Taivas on vain yksi objektiivisen todellisuuden ulottuvuus. Mutta hengellistä todellisuutta ei lisätä fyysisen todellisuuden päälle. Post-rationaalinen tietoisuus ei ole rationaalisen tietoisuuden päällä. Hengellinen on salaperäistä ja sisäistä. Ihminen voi hukkua esineiden maailmaan ja menettää uskonsa kaikkeen muuhun. Uskonnolliset liikkeet, jotka pyrkivät kuvaamaan hengellistä todellisuutta objektiivisesti, vain edistävät ihmisen vieraantumista hengellisestä luonteestaan.

Kaikki älylliset todisteet Jumalan olemassaolosta epäonnistuvat. Platon tunnusti jo tuhansia vuosia sitten, että olemme paljon enemmän kuin ohutta rationaalisuutta. Kysymys Jumalan olemassaolosta on eksistentiaalinen asia, johon liittyy usko ja toivo sekä sydän. Olisi yllättävää, jos joku ylipäätään päätyisi uskomaan Jumalaan puhtaasti älyllisten argumenttien perusteella. Ja vaikka näin tapahtuisi, tuloksena oleva usko olisi ohut, aneeminen ja arvoton. Se olisi pään eikä rinnan vakaumus. (Suom. DeepL.com.)

Tavallaan mielenkiintoista, miten hengellisiä termejä ja vaikkapa paikkoja/kuvauksia tai vastaavia ihmiset voivat mieltää eri tavoin. Uskonnollinen kielihän on usein hyvin symbolista ja jättää tilaa tulkinnoille. Symboliikkaa taas ei ole välttämättä helppo tajuta.

Siihen päälle sitten vaikuttaa kulttuuri ja sen vaikutteet. Michael Heiserilla oli tavoite saada lukijoilleen muodostettua pään sisälle "pieni israelilainen", joka tulkitsisi Raamattua kuin sen kirjoittajat ja aikalaiset, mutta aika vaikealta vaikutti.

Ja länsimaalaisen nykyihmisen näkemykset ovat juuri helposti tuollaisia "tieteellisen palikkamaisia", vaikka varmaan lopulta harva tajuaa tiedettäkään kovin syvällisesti (en ainakaan minä). Siihen ja tietynlaiseen determinismiin ja insinööritieteisiin vain luotetaan - ja uskotaan. Hengellisiä aiheita ja termejä voidaan sitten varmaankin helposti tulkita tällaisen maailmankuvan läpi. Toisaalta varmaan hyvä, jos hengellisiä asioita yritetään ymmärtää edes jollain tavalla. Ehkä näkemykset korjautuvat pikkuhiljaa rukouksen ja opetuksen äärellä? Mysteerit ovat kuitenkin suuria.

Juu, tuota yritin tuoda aikaisempina vuosina esille ateistien kanssa viestejä vaihdellessa, mutta kukaan ei koskaan ottanut mitään kantaa kun yritin nostaa puheenaiheeksi.

Ns. empiriset tieteet nähdään ihanteena ja se mielletään kaiken totuuden mittariksi.
Ei ole nyt enemmän aikaa kirjoittaa, joten tää jää näin lyhyeksi.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.01.24 - klo:12:05
Lueskelin jälleen Charltonin tuoretta blogikirjoitusta (https://charltonteaching.blogspot.com/2024/01/real-world-versus-clown-world-is.html), jossa hän kommentoi nk. "klovni/pelle-maailmaa", joka tässä kielenkäytössä "meitä hallitsee".

Tuli mieleen, että onhan maailman analysointi ja koko kuvan muodostaminen aika vaikeaa. Raamatussakaan ei kommentoida kaikkea maailman politiikkaa tai mitä kaikkia kantoja pitäisi muodostaa, vaan keskitytään Jumalan tahdon etsintään ja hyvään moraaliin yksilö- ja kirkkotasolla. Nykymaailman kuvaamiseen tarkoitettu Charltonin termi "globaali totalitaristinen agenda" ei varmaan eroa paljon esimerkiksi Joosefin aikaisen Egyptin tai Rooman valtakunnan "agendoista". Kaikenlaista siis on ja on ollut. Jossakin ympäristössä elämme.

En ainakaan itse oikein osaisi sanoa, miten maailma pitäisi "paremmin järjestää" kaikkinensa. Vähän liikaa vaadittu. Toki Raamatusta varmaan saa neuvoja moniin kysymyksiin ja maailman (ja itsen/kirkon) korruptio on varmasti ongelma, kuten Charlton analysoi, mutta mikä ovat hengellisesti terveitä vastauksia maailman kaikkiin ongelmiin ja avoimiin kysymyksiin? Vähänpä tiedän ja ymmärrän. Maailma pyörii omalla painollaan, eli ei mitenkään erityisen hengellisin tai moraalisesti korkein periaattein.

Lainaus
Niinpä kyllä, johtajistomme ja johtava älyllinen luokkamme ovat kirjaimellisia (ja pahoja) klovneja. Mutta nämä pahat klovnit hallitsevat itsepetollisten, itsesokeutuneiden, valehtelijoiden ja moraalisten pelkurien joukkoa (eli meitä). Tällaiselta ylimielisen orjalliselta massalta ei voi odottaa mitään hyvää; ja jopa jokin (erittäin epätodennäköinen!) "massojen voitto" paljastaisi välittömästi hengellisesti itsensä orjuuttaneen kansan lyhytnäköisen, itsekkään hedonismin. (Suom. DeepL.com.)

Itseen voi yrittää vaikuttaa, mutta eipä siinäkään usein ole hurraamista. Oman tilan näkeminen on vaikeaa, saati muutos parempaan. Jumala voi onneksi vastata rukouksiin ja onhan herätys mahdollinen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 28.01.24 - klo:21:16
One Cosmos -blogikirjoituksessa (https://onecosmos.blogspot.com/2024/01/fake-philosophy-and-real-religion.html) tuodaan esille kiehtovalta kuulostava kirja, jossa kerrotaan aiempien uskontojen yhteyksistä Jeesukseen:

Lainaus
Juutalaiset keksivät - tai pikemminkin löysivät - Messias-periaatteen, mutta toisaalta tämä on periaate, johon viitataan lähes kaikissa nimensä veroisissa uskonnoissa. Esimerkiksi luin äskettäin kirjan nimeltä The Christ Connection: How the World Religions Prepared for the Phenomenon of Jesus, ja siinä on monia esimerkkejä näistä ennakoinneista. Esimerkiksi Intiassa

Lainaus
Vedojen alkuperäinen uhri on jumalallinen henkilö nimeltä Purusha Prajapathi, joka uhrasi itsensä saadakseen aikaan kosmoksen..... Hän on sekä uhri että se, jolle uhri uhrataan.

Kirjoittaja siteeraa erilaisia kohtia Vedoista, esimerkiksi,

Lainaus
Hänen kätensä ja jalkansa sidotaan yoopaan [puutolppaan], joka aiheuttaa verenvuodon..... Uhri on kruunattava piikikkäistä viiniköynnöksistä tehdyllä kruunulla..... Hänen luitaan ei saa rikkoa..... Ennen kuolemaa hänelle on annettava juoda somarasa-juomaa [hapanta viiniä, joka on valmistettu somalatha-yrtistä].

Tuo on joko uskomattoman hyvä arvaus tai intuitiivinen näkemys universaalista arkkityypistä, joka on kudottu olemisen kudokseen tai jotain.

On paljon muutakin samansuuntaista sekä Vedoissa että muinaisen Persian, Kiinan, Kreikan, Afrikan jne. uskonnoissa. Tässä on kyse jostain muusta kuin pelkästä sattumasta.

Itselle tulee mieleen tuosta, että kenties Pyhä Henki on antanut aiempaa tietoa Jeesuksesta eli messiaasta muidenkin uskontojen "profeetoille". Muistan myös joskus jonkin tarinan intiaanien yhteydestä, jossa profetiassa tai vastaavassa oli shamaanille (tjsp.) kerrottu kristinuskon ja Raamatun tulevan joskus tulevaisuudessa. Ja nyt kristinusko on saatavilla!
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 29.01.24 - klo:14:51
Minulle tuli mieleen 2. Mooseksen kirjan kertomukset miten faaraon papit kykenivät tekemään ällistyttävän samannäköisiä ihmeitä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 29.01.24 - klo:15:47
Niin, vaikeahan tuota on varmasti tietää, mistä ja miten ja miksi samanlaisuuksia esiintyy. Spekuloida voi.

Onneksi nyt on kuitenkin aito asia - eli uusi uskonto - eli kristinusko levinnyt maailmaan. Vanhat voi unohtaa ja siirtyä uuteen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 02.02.24 - klo:19:48
Tässä blogikirjoituksessa (https://meetingthemasters.blogspot.com/2024/02/why-is-christianity-better-than-islam.html), joka käsittelee kristinuskon ja islamin eroja, havainnoidaan minusta oivaltavasti nykymaailmaa:

Lainaus
Islam on vakiintunut uskomuksiinsa eikä pyri mukautumaan maalliseen maailmaan, kuten nykyajan kristinusko yleensä tekee, sillä sen johtajat, jotka näkevät menettävänsä hengellistä voimaa, pyrkivät oikeuttamaan olemassaolonsa mukautumalla yhteiskunnallisiin muutoksiin. Islam ei myöskään ole naisistunut, kuten kristinusko ja koko länsimainen maailma valitettavasti ovat, ja tämä vetoaa nuorempiin miehiin, jotka näkevät feminismissä sivilisaatiota tuhoavan vaikutuksen. Miksi sanon valitettavasti? Koska feminisoitunut uskonto tai kulttuuri asettaa tunteet ja kiltteyden totuuden edelle, sosiaalisen huolen yliluonnollisen todellisuuden edelle, tasa-arvon hierarkian edelle ja pehmeät kalusteet miekan edelle. Toisin sanoen energia, joka hoivaa ja lohduttaa, on tärkeämpää kuin energia, joka rakentaa ja säilyttää. Molempia tarvitaan, mutta toisen on johdettava, ja sen on oltava jälkimmäinen. (Suom. DeepL.com)

Jotenkin näin varmaankin on tilanne. Terävät kulmat on ikään kuin pehmustettu. Kirkkokin sopeutuu, ei johda; nöyrtyy maailman edessä, ei anna parempaa ja toimivampaa vaihtoehtoa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 03.02.24 - klo:16:33
Minun oli hieman vaikea mieltää tuosta lainauksesta, mistä lähtökohdasta blogikirjoittaja kirjoitti, mutta kun luin koko jutun, oli helpompi ymmärtää mikä hänen teemansa oli. Minusta ei näytä siltä, että kulttuurin "feministyminen" olisi tehnyt kulttuuria "pehmeämmäksi"

Historiallisesti tarkasteltuna ajattelisin, että itse asiassa kristinusko on tuonut  "pehmeyttä" kulttuureihin.

Tämä katkelma (lieneekö 'katkelma' sana ?? Kielikorvani ei vahvista että on) alkoi valoittamaan minulle kirjoittajan ajatuksia.

Lainaus
However, whilst it is true that many Christian churches have succumbed to the world and lost touch with the spiritual, replacing it with the anodyne charms of secular humanism, Islam never had much connection with the spiritual to begin with. It has a fixed view of God based on a primitive conception of the deity and is unable to open itself up to higher dimensions of being*.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 03.02.24 - klo:17:03
Totta, tuo "pehmis-assosiaatio" oli vain ihan oma mielleyhtymäni. Pehmeyshän on hyväkin tietyissä kohdin, emmekä elä niin kunniakulttuurissa kuin ehkä joskus aiemmin.

Tuli siis mieleeni, että totuudessa tulee olla kova; jos totuus pehmeytyy, niin se mössöytyy. 1+1 ei ole enää kaksi, vaan mitä vain, tullaan kaikki toimeen kivasti?

Lisäys: katkelma sopii minusta tuossa hyvin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.02.24 - klo:16:52
Sigma Frame -blogissa käsitellään buddhalaisuuden ja kristinuskon eroja ja erityisesti egoa (Repenting from Covert Buddhism, https://sigmaframe.wordpress.com/2024/02/21/repenting-from-covert-buddhism/):

Lainaus
Hän sanoi, että näkemykseni halusta - että halu on hallittava, hillittävä ja eliminoitava, jos mahdollista, jotta saavutetaan sisäinen rauha (toisin sanoen mukavasti tunnoton) - ja käsitykseni tottelevaisuudesta - teen aina epäitsekkäästi oikein - olivat buddhalaisia perususkomuksia.  Kun ymmärsin nämä asiat itsestäni, pystyin käymään läpi egon mukauttamisen ja löytämään syvemmän yhteyden uskooni.

[...]

1. Erottelukyky ja halu ovat sidoksissa toisiinsa, ja halun erottelukyky tuo kärsimystä.  Kärsimystä voi ehkä välttää luopumalla erottelukyvystä ja halusta, mutta millä hinnalla sielulle?
2. Halu on sidottu egoon ja ilmaistaan sen kautta.
3. Ego on linkki pään ja sydämen välillä.  Egon kautta nämä kaksi ovat yhteydessä toisiinsa ja synkronoituvat.
4. Ihmiset, jotka uskovat päässään asioita, joita he eivät usko sydämessään, ja päinvastoin, ovat ihmisiä, joilla on rikkinäinen, syyllinen tai sopeutumaton ego.
5. Ihmiset, joilla on huono tai sopeutumaton ego, ovat tyypillisesti huonoja, epäkypsiä tai moraalisesti korruptoituneita yksilöitä.
6. Ihmisillä, jotka ovat vahvasti kiinni minkä tahansa tyyppisessä uskonnossa, on tyypillisesti huono omatunto ja/tai huonosti kehittynyt ego.

Keskusteltuani hänen kanssaan, rukoiltuani ja mietiskeltyäni näistä asioista opin, että vahva ego on tärkeä, mutta sen on oltava terve ja hyvin sopeutunut.  Catacomb Resident  ja Ed Hurst ovat ainoat muut tuntemani kristityt, jotka ovat sanoneet tällaisia asioita.  Kaikki muut kristittyjen äänet elämässäni ovat vain varoittaneet minua ylpeän egon sudenkuopista - mainitsematta, että egon hylkääminen EI ole kristillinen vaihtoehto tämän ongelman käsittelemiseksi.

Oivallus, joka sai tämän napsahtamaan minulle, oli sen ymmärtäminen, että edellä oleva kohta 5 on se, mitä ihmiset aistivat minussa, mikä sai heidät päättelemään, että olin paha tyyppi. (Suom. DeepL.com.)

Tässä on mielenkiintoisia juttuja, egosta on vaikea omassa tapauksessani sanoa mitään kovin selkeätä. Itseanalyysi ei ole helppoa. Mistäköhän tietää onko se hyvässä kuosissa vai ei? Enkä kyllä ole ihan varma, onko tuo listan kuutoskohtakaan aina totta tai miten se pitäisi ymmärtää. Saattaa olla, että itsekin olen omaksunut erilaisia ideita muista lähteistä kuin pelkästä kristillisestä opetuksesta. Vaikka Charlton on korostanut, että Jumala on tarkoituksella luonut erilaisia ihmisiä. Tästä voisi päätellä, ettei omaa itseään pitäisi välttämättä minimoida - ainakaan väärällä tavalla.

Lisäys: Erilaiset halut ja tarpeethan ovat osa ihmiselämää, eikä niihin suhtauduta täysin kielteisesti kristinuskossa. Vaikka muistaakseni jossain viitataan, että ne sytyttävät jotain liekkeihin tjsp. Toisessa kirjoituksessa käsitellään tätä halu-aihetta (https://sigmaframe.wordpress.com/2021/09/24/on-the-discernment-of-desire/).
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.02.24 - klo:17:12
Kyllähän ihminen paljon miettii ja pohtii ja yrittää ymmärtää erilaisia asioita mukaanlukien omaa itseä.
Mietin että minkähänlaisia ratoja pitkin minäkin olen ikäänkuin ihmisenä kasvanut.
Ihan varmasti ajattelussani on ollut psykologia erilaisia käsitteitä ja käyttänyt jäsentämään havaintoja omasta itsestäni.
Kaikki se on inhimillistä ajattelua ja sillä on hyvä puolensa ja rajoittuneisuutensa yms. yms.

Joku ego käsite tietty sitten voi olla yhtenä ideana kuten ylllä olevassa jutussa.
Käsitehän sinänsä on alunperin Sigmund Freudin keksimä.
Varmaan ihmiset antavat sillekin termille toisistaan poikkeavia määritelmiä.

Buddhalaisuudessa on kai keskeistä ajattelu, että mm. tunteet ikäänkuin tyynnytetään ikäänkuin olemattomiksi, joten ne eivät sitten voi viedä ihmistä harhaan tai jotain tuonne päin.

Ymmärtäisin tuon kirjoituksen loppupäätelmän, että ihmisellä on lupa olla ihminen eikä sitä tarvitse ikäänkuin eliminoida.
Kun ihminen on ns. lain alla, ihmisyys on vielä ikäänkuin haussa.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.02.24 - klo:17:31
Niin, ja onhan kilvoittelussakin tekemistä, että ymmärtää sen oikein, eikä jotenkin väärin. Kirjoituksen (https://sigmaframe.wordpress.com/2024/02/21/repenting-from-covert-buddhism/) loppupuolella sanotaan, että hän oli ymmärtänyt seuraavasti väärin:

Lainaus
1. "Kuolema itselleni" = Haluni ja egoni tappaminen ja siten kiusauksen ja synnin välttäminen.
2. Kuuliaisuus Herralle = Altruismi; legalismi; itsevanhurskaus.

Onhan kyllä ymmärtäminen ja toteutus välillä aika haastavaa, jos yrittää liian pitkälle kontrolloida itseään ja kaikkia ajatuksiaan. Tai "itseterapioida" itseään jatkuvasti. Vaikka toisaalta joissain lähteissä tähän kannustetaan. Lisäksi vaikkapa monien suurien kilvoittelijoiden luostariympäristö ja maailmassa eläminen lienee aika erilaista: vaikkapa työelämän valinnat tai parisuhdevalinnat vaativat halua johonkin, jossa on hyödyllistä tuntea itseään.

Esimerkiksi tunsin hieman huonoa omaatuntoa, kun katselin Grand Tour -tv-sarjaa (auto-ohjelma) ja mietin, että onko tämä sopivaa. Viihdettä! Tavallisen telkkariohjelmien katselussa ei tullut tällaista reaktiota, mutta suorotoistopalvelun tarkoituksellisessa käyttämisessä (30 päivän ilmainen testausmahdollisuus) kyllä. Ihmisen ajatuskulkuja nämäkin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.02.24 - klo:17:44
Raamatun perusteella ja oman kokemukseni perusteella myös olen eri mieltä tuon kirjoittajan kanssa.
Kun ihmisellä on Pyhä Henki uskoon tulon seurauksena, asiat näyttäytyvät hieman eri tavalla kuin mitä tuossa on ilmaistu.
Tai kyllä uskovakin voi noin ajatella ja kokea ja kokeekin juuri tuon legalismin suhteen.

Paavali on paljon varoittanut legalismista. Galatalaiskirje on lähes kokonaisuudessaan juuri tuon asian selvittelyä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.02.24 - klo:17:47
Hänhän ymmärtääkseni on ollut koko ajan uskossa ja on edelleen, eli luulisi että hänellä on Pyhä Henki. Mutta sanoisin että uskovatkin voivat ymmärtää monia asioita hyvin eri tavoilla - tai eivät ymmärrä.  :) Mutta muutosta ja kehitystä voi tapahtua, kuten tuossa kirjoituksessa on kuvattu.

Lisäys: minustakin legalismi tai lakihenkisyys on hieman vaikeaa mieltää, enkä tiedä miten itse "osaan asian". Helposti menee pieleen. Tavallaanhan mennään armolla eikä lailla, mutta onhan selviä sääntöjä kuitenkin ja helposti tekee omia tulkintojaan ja sääntöjään ja sitten seuraa niitä. Ja sotkee Jumalan tahdon omiin sääntöihinsä esimerkiksi. Ei ole aina selkeää oma ajattelu.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.02.24 - klo:17:51
Juu näin on.
Eli hänkin voisi ehkä tarkemmin lukea Raamattua tämän asian selvittelyn tiimoilta.  :)

Elämäni aikana olen tuntenut monia ihmisiä, jotka alkoivat nähdä kristinuskon legalismina ja omaa egoa vähättelevänä ja he sen takia kääntyivät uskosta pois.

Päällisin puolin he usein kuulostavat ihmisyyttä arvostavina ja toisia ymmärtävinä ihmisinä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.02.24 - klo:17:57
Hengelliset käsitteet ja ideat eivät kyllä ole aina mitenkään helppoja ymmärtää. Saati sitten toteuttaa käytännössä. Vaikka käyttäisi vuosikausia. Eli en lainkaan ihmettele, jos melkein kaikki menee jotenkin pieleen. Harva on loistava ajattelija tai teologi. Mutta toivottavasti Pyhä Henki voi kuitenkin auttaa ja saada jotain järjestystä "taviksenkin" kaaokseen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.02.24 - klo:18:02
Hengelliset käsitteet ja ideat eivät kyllä ole aina mitenkään helppoja ymmärtää. Saati sitten toteuttaa käytännössä. Vaikka käyttäisi vuosikausia. Eli en lainkaan ihmettele, jos melkein kaikki menee jotenkin pieleen. Harva on loistava ajattelija tai teologi. Mutta toivottavasti Pyhä Henki voi kuitenkin auttaa ja saada jotain järjestystä "taviksenkin" kaaokseen.

Juu siitä on juuri kysymys.  Siis että Pyhä Henki opettaa tavista. :)

Raamattua on hyvä lukea että Pyhä Henki voi sitten avata ihmisen sydäntä ottamaan sen vastaa mitä Herra haluaa milloin opettaa.

Eli heitän vastapainoksi käsitteen sydän. Raamattussa on käsite sydän. Egoa siellä ei ole, jotenkin on vaikea saada tietoa egosta Raamatun valossa, tietty voi jotain päätellä sen perusteella mitä ihmiset siitä kirjoittavat.

Muuten näillä foorumeillä oli nimimerkki "tavis"   :D

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.02.24 - klo:18:18
Raamattua on hyvä lukea että Pyhä Henki voi sitten avata ihmisen sydäntä ottamaan sen vastaa mitä Herra haluaa milloin opettaa.

Eli heitän vastapainoksi käsitteen sydän.

Juu, olihan tuossa edellä lainaamassani listassa sydän mainittu kohdassa neljä:

Lainaus
4. Ihmiset, jotka uskovat päässään asioita, joita he eivät usko sydämessään, ja päinvastoin, ovat ihmisiä, joilla on rikkinäinen, syyllinen tai sopeutumaton ego.

Tässä siis voi olla tekemistä, että ihminen on ikään kuin tasapainossa. Vaikka onhan tämäkin aika vaikeaa mieltää ja ymmärtää. Ihmisen kokonaisuus on monimutkainen. Puutteita voi löytyä - ja varmasti löytyykin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.02.24 - klo:18:22
Ai siellä oli sydän mainittu?
Sori, täytyy lukea huolellisemmin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.02.24 - klo:18:29
No, enpä taas itsekään lukenut mitenkään hyvin, sydän oli mainittu myös kohdassa kolme nelosen lisäksi.  :)

Lainaus
3. Ego on linkki pään ja sydämen välillä.  Egon kautta nämä kaksi ovat yhteydessä toisiinsa ja synkronoituvat.

Tämän mukaan siis pää ja sydän tulisi olla mukana molemmat.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 24.02.24 - klo:18:36
Kato joo ihan keskeisenä siellä se oli.

Kyllä hänen kirjoituksensa on ikäänkuin keinutuolipsykologiaa  ja luulen ymmärtäväni mitä hän tarkoitti.
Anteeksi jos olen ollut hieman kärsimätön tuon tekstin suhteen.
Vuosien ja vuosikymmenien aikana ajatteluni on tullut melko pelkistyneeksi vaikka olen koulutukseltani psykologi.

Mitähän muuten tuo kirjoittaja tarkoitti sitten käsitteellä sydän.  ???

Minä tuppaan menemään helposti siihen mitä Jeesus sanoi ihmisen sydämestä.

Mun pitää jatkaa siivousta, yritän pohtia vielä  vähän kun on enemmän aikaa.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.02.24 - klo:18:45
Niin, onhan ihmiselämä tietyllä tavalla täynnä omaa itseään ja halujakin. Olemmehan luotu erilaisiksi ja ihmiselämä vaatii asioiden tekemistä, valintojen myös. Ymmärtääkseni ne pitäisi vain saada Jumalan uomiin, eli vähemmän syntisiksi/haitallisiksi.

Voisi nähdä siis että ihmisyydessä on osia, joita pitäisi hyödyntää ja vaikka kaikki on langennutta, niin kuitenkin luotua ja jotain hyviäkin osia voi olla.

Haluja voi siis olla ja minäkin voin olla olemassa, mutta pitäisi pyrkiä "parempiin haluihin" ja "parempaan minään".

Katselen luontodokumenttia, jossa on jääkarhu. En tiedä onko jäkarhulla egoa tai sydäntä tai päätä, mutta haluja varmastikin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.02.24 - klo:21:33

Lisäys: Erilaiset halut ja tarpeethan ovat osa ihmiselämää, eikä niihin suhtauduta täysin kielteisesti kristinuskossa. Vaikka muistaakseni jossain viitataan, että ne sytyttävät jotain liekkeihin tjsp.

Huonosti muistin, tässä kyseessä olikin kieli, ei halut (Jaakob 3:6):

Lainaus
Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.

Himot mainitaan ko. kirjeessä negatiiviseen sävyyn. Jaak. 1:14:

Lainaus
Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 25.02.24 - klo:11:16
Joskus tosi kauan sitten muistan puhujan nimeltä Erik Ewalds, joka käytti paljon sanoja ego ja yliminä. Olin silloin hyvin nuori varmaan ja ihmetellen kuuntelin, en ymmärtänyt mistä hän puhuu. Hän on kirjoittanut kirjojakin. Sanan ego voi ehkä kääntää sanalla minä, mutta mitä se tarkoittaa verrattuna sanaan yliminä, tai yleensäkin voiko näitä jotenkin selittää, mitä tarkoittavat.

Sana sydän esiintyy Raamatussa usein. Jeesus sanoi, että siellä missä aarteesi on, siellä on sydämesi. Mitä ihminen rakastaa, mikä kiinnostaaa, mihin käyttää aikaansa, mitä ajattelee, mistä puhuu, mihin käyttää rahojaan, mitä tavalla tai toisella edistää.

Tämä jae on niin osuva: Yli kaiken varottavan, varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Raamattu on myös hyvin lohdullinen, siellä luvataan, että synnit saadaan anteeksi ja Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Armo käy oikeudesta ja armo kasvattaa hylkäämään pahuutta, ja sydän muuttuu. Samassa yhteydessä ja prosessissa Herra parantaa myös sisäistä ihmistä. "Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän ja sitoo heidän haavansa."
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 25.02.24 - klo:11:55
Sanan ego voi ehkä kääntää sanalla minä, mutta mitä se tarkoittaa verrattuna sanaan yliminä, tai yleensäkin voiko näitä jotenkin selittää, mitä tarkoittavat.

Itse ajattelisin, että tuon aiemmin linkitetyn kirjoituksen (https://sigmaframe.wordpress.com/2024/02/21/repenting-from-covert-buddhism/) yhteydessä ymmärtäisin sen suhteessa buddhalaisuuteen, jossa tarkoitus on kai enemmänkin päästä minuudesta eroon. Tuossa on aiemmin linkitetty toiseen tekstiin "The Biblical Adage of “Dying to Self” is not Ego Ablation" (https://sigmaframe.wordpress.com/2022/08/05/dying-to-self-is-not-ego-ablation/), jossa on myös käsitelty asiaa.

Sieltä taas löytyi linkki tähän tekstiin (https://radixfidem.blog/2013/08/31/the-blessing-of-ego/), jossa minusta on jotenkin avattu asiaa:

Lainaus
Ihmisen kehityksessä puhutaan oikeutetusti egon kehittymisestä, siitä, että ihminen tuntee olevansa erillinen ympäristöstään. Ilman tätä erottelua koko maailmankaikkeus on nälkäinen, kun teillä on nälkä. Itkette ja huudatte ja raivostutte kaikelle, mikä tekee olonne epämukavaksi, kunnes oivallatte, että maailma ei ole ruokahalunne jatke. Sinun on ymmärrettävä, kun toiset sanovat sinulle "ei". Ette voi todella rakastaa ja välittää toisista, jos ette ajattele heitä toisina. Et voi olla ihminen ilman egoa.

Egosi on itsetuntemuksesi. Se käsittää kaikki asiat, joita hallitset, ei täydellisyydessään, vaan siinä mielessä, että osaat käsitellä niitä. Mitä realistisemmat oletuksesi siitä, mikä toimii ja mikä ei toimi sinulle, sitä merkittävämpi on egosi. Suuren egon omaaminen ei ole ongelma; se on välttämätöntä, jotta voit tehdä hyvää muille. Ongelmia aiheuttaa se, kun egosi on hauras todellisuutta vastaan. Tukeva ego on koeteltu ja tuntee tähänastiset rajat. Paisunut ego ei johdu siitä, että ajattelet itsestäsi liikaa, vaan se johtuu siitä, ettet tee sitä työtä, jota tiedät, että sinut on kutsuttu tekemään. Suuri ego syntyy sisäisestä luonteestasi. Tarve on nousta ylös takapuoleltasi ja saada aikaan tarpeeksi, jotta tuo ego olisi vankka. Tiedätte, että teidät on tarkoitettu tekemään se. (Suom. DeepL.com.)

Ihminen siis nähdäkseni tarvitsee egon muodossa tiedon että on erillinen muista ihmisistä ja maailmasta. Sekä tiedon siitä, mitä voi tehdä ja on kykeneväinen tekemään suhteessa toisiin (toimintakyky, käsitys osaamisesta, omat halut ja preferenssit).

Esimerkiksi voi olla vaikea olla avioliitossa miehenä pää, jos ei ole egoa tai se ei ole kovin vahva: ei voi johtaa, ottaa vain vaikutteet muualta (naisesta tai vaikka lapsista tulee pää). Tai johtaja muutenkaan vaikkapa työpaikalla ilman hyvää egoa (muut kävelevät yli, ei ole omaa näkemystä). Näin ainakin hieman itse ymmärtäisin, en tiedä ymmärränkö kovinkaan hyvin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 25.02.24 - klo:15:13
Tosin käytetäänhän tosiaan ego-termiä hyvin eri lailla. Muistan että Meeting the Masters -blogikirjoittaja on jossakin sanonut, että "there is no ego in spirituality" ("hengellisyydessä ei ole egoa"). Tässä yhteydessä varmaan egoa käytetään eri tavalla kuin edellä. Monet ovat merkitykset egolle.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 25.02.24 - klo:15:32
Sanat minä ja yliminä (ego, superego) ovat alunperin lähtöisin Sigmun Freudin persoonallisuusteoriasta. Ne levisivät psykologiassa laajempaan käyttöön, kun toiset teoreetikot jatkoivat Freudin ajatuksia tai muuttivat hänen teoriaansa tavalla tai toisella. Ja lopulta jopa arkikieleen jossain määrin. Siis varsinkin tuo ego. Siksi ei voi välttämättä tietää mitä kukin sillä tarkoittaa.

Freud kehitti selityksen yleisinhimilliseen kokemukseen, että on omat himot ja halut ja ne vaativat täyttymystä, mutta ikävä kyllä jos ihminen laittaa omat himot, tunteet, halut kaiken muun edelle, siitä tulisi melkoista jälkeä yhteisöissä.
Siksi eri yhteisöt ovat kehittäneet joukon normeja, sääntöjä, lakeja, kieltoja rajoittamaan ihmisen käyttäytymistä.

Freud eli ns. viktoriaalisella aikakaudella, ja ilmeisesti Englannin kuningatar Victoria oli tosi tiukkapipoinen tyyppi tai jotain ja Eurooppaan oli levinnyt hänen vaikutuksestaan hyvin legalistinen kulttuuri, ja Freud tapasi potilaita joille oli kaikenlaisia ahdistukseen liittyviä oireita koska olivat sisäistäneet nää tiukkapipoiset moraalivaatimukset.

Siis syntyi ristiriita ihmisen olemuksen ja kulttuurin vaatimusten välillä ja siis aiheutta sillä tavalla neurooseja, eli ahdistuksee liittyviä erilaisia oireita.

Freudilla oli 3. termi millä kuvasi sitä ihmisen persoonan osaa missä nämä primitiiviset impulssit ovat. Hän antoi sille persoonan osalle termin id. Se on suomeksi muistaakseni SE  ::) Kuvannee hyvin ihmisen eläimellistä osaa, missä on kaksi perusviettiä: seksuaalisuus ja aggressio.

Siis id, ego, superego.

Eli tuosta tulevat ne termin alunperin.

ego= osa ihmisen persoonaan mikä pyrkii olemaan välittäjä tai moderoija primitiivisten impulssien ja yhteisöstä omittujen moraalivaatimusten välillä. Superego, eli yliminä on se sitten missä meidän moraalivaatimuksen ovat.

Eli kun ihmisellä on vahva ego, hän kykenee neuvottelemaan oikealla tavalla idin ja superegon välillä ja ihminen on sitten tämän mukaan melko tasapainoinen. Jos id pääsee liiaksi valtaan, sillä on seuraumuksensa ja jos superego tulee liiaksi valtaan, silläkin on seuraumuksensa.

No, tää on inhimillinen yritys selittää ihmisen persoonaa.
Minusta sinänsä melko ansiokas.

Ajattelen, että Korpiman viittaama blokirjoittaja joka oli ilmeisesti kristitty hoksasi tän superegon olemassaolon omassa itsessään saatuaan tietoa buddhalaisuuden ajattelusta.
Ikävä kyllä hän siten samasti omat sisäiset ristiiridat, buddhalaisuuden ja kristinuskon.

Siinä hänen ajattelunsa siis minun mielestäni meni sivuluisuun.
Hän alkoi puhua sen puolesta että uskovallakin saa olla himoja ja haluja eikä niitä saa täysin kieltää (Tuon suuntainen ajatus joskus johtaa siihen ajatteluun, että kristinusko on epäinhimillinen kieltäen inhimilliset tarpeet.

Se missä hän teki virheen on, että hän näytti samastava oman superegonsa vaatimuksen kristinuskoon.
Siksi neuvoisin häntä lukemaan enemmän Raamattua. :)
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 25.02.24 - klo:15:45
Tulipas kirjoitushirvitys  ;D
Sori. Mutta yritin ottaa koko teeman kokonaisuudessaan huomioon.

Tuo Freudin huomio on tietty okei, mutta ajattelen, että itse asiassa jokainen ihminen on tietoinen tuosta ristiriidasta.
Eli sinänsä se ei välttämättä anna mitään uutta viisautta sille miten elää.

Tavallaan siis olisi helpompaa olla jääkarhu  :D
En oo tavannut monta jääkarhua jotka tarvitsisivat terapiaa. ???
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 25.02.24 - klo:18:56
Itse en nähnyt tuon kirjoituksen liittyvän oikeastaan lainkaan noihin Freudin muihin ideoihin (superego, id) sinänsä.

Minusta tämä aihepiiri on mielenkiintoista, koska onhan kuitenkin kristitty kuitenkin uusi luomus, mutta toisaalta jotenkin täytyy suhtautua inhimillisiin puoliinsa. Toisaalta sitten syntiä tulisi vastustaa verille saakka - mutta sitten kaikki inhimilliset puolet eivät sinänsä ole syntiä. Jonkinlainen minäkuva pitää olla.

Eli omassa päässä ei välttämättä ole helppo tajuta, miten mitäkin puolta pitäisi käsitellä ja mistä ajatella mitä. Oma itse on kuitenkin tietyllä tavalla väistämätön lähtökohta, jota sitten voi miettiä, kehittää, katua syntejään ja tutkiskella sekä olla muille hyödyksi. Jumalalle tämä on varmasti selkeää, mutta ihmiselle ei välttämättä lainkaan.

Silti siis pitää jotenkin olla sinut itsensä kanssa - minkälainen se sitten nyt onkaan. "Tällainen tyyppi olen  nyt tällä hetkellä."
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 25.02.24 - klo:19:35
Tuossa linkki hänen kirjoitukseensa Repenting from coverst Buddhism.
https://sigmaframe.wordpress.com/2024/02/21/repenting-from-covert-buddhism/

Huomasin vasta nyt tuon termin covert buddhism.  :D Itse näkisin sen hyvin vastaavana kuin Freudin superego tai kuten Helena viittasi yliminään. Eli mielestäni ne ovat vastaavia.

Ja se minkä olit kopioinut, ne 6 kohtaa, jatkuvasti puhui egosta.

Eli ajattelen, että tämä oli ikäänkuin kirjoituksen teema.

Tässä lainaus siltä kirjoittajalta.
My pastor was a Buddhist before he became a Christian.  I went to see him to discuss conflict in my marriage (ca. 2018).  During our talks, he told me that I was essentially a Buddhist.  I was surprised to hear this because I grew up in a Baptist church and I never had any interest in Buddhism.  I asked him why he thought so.  He said that my view of desire — that desire must be controlled, contained, and eliminated if possible, to achieve inner peace (IOW, Comfortably Numb) — and my concept of obedience — always altruistically doing the right thing — were fundamental Buddhist beliefs.
(sujautti sinne yhden kuuluisan biisin nimen, jostain syystä Comfortably Numb  :D  )


Itse uskaltaisin sanoa, että yllä mainittuja käsitteitä seuraten ei voi löytää Jumalan sanan totuutta asiasta.

Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen, jolla on kyky ajatella, tuntea, ja kokea kaikilla aisteillaan. Jumalasta Raamatussa sanotaan, että Jumala on rakkaus. Siellä mainitaan "Jumalan ihmisrakkaus"
Ei ole siis Jumalan sanan mukaista yrittää päästä jollekin tasolle, missä sisäiset yllykkeet on jollain tavalla eliminoitu ja sitä kautta saisi rauhan. Eivät inhimilliset tarpeet, jotka ovat siis Jumalan luoman ihmisen piirteitä, ole jotain mitä pitäisi omin voimin tai kenenkään muunkaan voimin jotenkin eliminoida.

Ja Jumala rakastaa meitä ihan sellaisina kuin olemme.

Synti puolestaan on jotain mikä itse asiassa tuhoaa ihmisyyttä ja on siis ihmisyyttä vastaan.
Ja Jumala Jeesuksessa on pelastanut meidät tuomiolta ja voi tehdä meissä sellaista työtä, että tulemme enemmän itse asiassa siksi mitä syvimmiltään olemme.

Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 25.02.24 - klo:20:21
Mutta minulla ainakin on kestänyt koko elämäni opetella mitä on ihmisyys, mitä on rakkaus, mitä on synti ja mitä Jumala rakkaus tarkoittaa omassa elämässäni.
Mutta se tutkimusmatka on todella sen arvoinen.

Se perustuu uskovan henkilökohtaiseen suhteeseen Vapahtajan kanssa.
Hän opettaa meitä pikkuhiljaa.

Olen ajatellut, että ollakseen totta kristinusko ei voi olla jotain mikä painaa alas ihmisyyttä.
Nyt uskallan sanoa, että mikä on ei kohota alaspainettua ihmistä kauniimmin ja kestävämmin Jumalan totuus ja rakkaus.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: HelenaM - 25.02.24 - klo:23:03
Ego ja mitä siihen liittyykään, ei kovin avaudu, ovat liian viisaita asioita mulle😄

Jumala tuntee luotunsa ja on antanut sanansa ja Henkensä omilleen. Olemme Jeesuksessa täydellisesti hyväksyttyjä, Hän tietää ja tuntee kaiken meistä ja opettaa sekä kasvattaa armonsa kautta omiaan koko elämämme ajan. Synti rikkoo Jumalan luomistyötä (ja toki myös kaltoinkohtelut), mutta Jeesuksessa armon kautta ihminen voi tulla jälleen siksi persoonaksi, kun hänet on luomistyössä tarkoitettu.

Edellä jo puhuttiin sydämestä ja itse vähän jatkoin siihen. Se on elämän keskus ja näkisin, että sydämestä lähtee se kaikki, joka aivankuin läpäisee koko minuuden ja persoonan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 26.02.24 - klo:15:35
Ei ole siis Jumalan sanan mukaista yrittää päästä jollekin tasolle, missä sisäiset yllykkeet on jollain tavalla eliminoitu ja sitä kautta saisi rauhan. Eivät inhimilliset tarpeet, jotka ovat siis Jumalan luoman ihmisen piirteitä, ole jotain mitä pitäisi omin voimin tai kenenkään muunkaan voimin jotenkin eliminoida.

Luin tänään 1. korinttilaiskirjettä, jossa pisti silmään tämä kohta (9:25-27):

Lainaus
Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.

Onhan tässä kenties eräänlaista kannustusta askeesin suuntaan. Tai miten sitten itsehillinnän tai itsekurin ymmärtää. Varmaankaan kaikkia inhimillisiä tarpeita ei ole tarpeen täysin eliminoida, mutta kyllähän itsehillintään taidetaan kehottaa Raamatussa monessa (no, ainakin parissa) kohtaa.

Vertailun vuoksi tuosta vielä tuo lainaus (https://sigmaframe.wordpress.com/2024/02/21/repenting-from-covert-buddhism/):

Lainaus
[Suomennos:] Hän sanoi, että näkemykseni halusta - että halu on hallittava, hillittävä ja eliminoitava, jos mahdollista, jotta saavutetaan sisäinen rauha (eli mukavasti tunnoton) - ja käsitykseni tottelevaisuudesta - teen aina epäitsekkäästi oikein - olivat buddhalaisia perususkomuksia. (DeepL.com.)

Jos tuon Paavalin kirjeen kohdan tulkitsee tiukasti, niin eihän se ole kovin kaukana tuosta, että halu "on hallittava, hillittävä ja eliminoitava". Ja varmaan haluista riippuen eliminointikin olisi joskus suotavaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 26.02.24 - klo:23:35
Kylla.
Ja ihmisyys ilman mitaan itsekuria tuskin luonnistaisi kovin hyvin.
Ja ihminen toimii siten, etta han tekee erilaisia valintoja. Toiset valinnat ovat parempia kuin toiset.

Paavali mm. tassa kirjoittaa valintojen teon hankaluudesta ihmisena. Room. 7.luku


Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.


Mikali ymmarran oikein, buddhalaisuus sitkeasti kuitenkin perustaa itsekontrollin ihmisen omaan tahdonvoimaan mietiskelyn kautta.

Jeesus sanoo: "joka tekee synnin, on synnin orja"
Ihminen ei ikaankuin kykene haluamaan hyvaa monessa tilanteessa ja siksi tekee syntia.
Siksi oman heikkouden nakeminen ja tunnustaminen ja Jumalan puoleen kaantyminen on se mika meille annetaan armosta.

Eika todellakaan edes tarvitse yrittaa vapautua tunteista kuten suru, ilo, pettymys, rakkauden kaipuun, yksinaisyys, jopa suuttumus, yksinaisyys, toivottomuus, epatoivo jne jne.
Buddhalaisuudessa tunteet pitaa hiljentaa.

Kristitty saa kokea tunteet ja siis olla ihminen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Soltero - 27.02.24 - klo:18:29
Minuun iski noin viikko sitten noidannuoli, lumbago.  Oireet eivät ole aivan tyypilliset,
mutta riittävän pahat.  Viime viikolla ruumistani tutki terv.keskuslääkäri.
Koska vahvat lääkkeet eivät auta vähääkään, huomenna tulee lääkäri kotikäynnille.

On hyvä, että iän mukana tulee näitä vaivoja, kaikkiin päihin ja keskikohdalle.
Nämä opettavat kulkemaan hiljempaa, pitämään suutaan kiinni, ja jopa herättelevät nöyryyden
alkeita, jotka minulta puuttuvat.
Ja yhä kirkkaammaksi tulee perusopetus ”armosta te olette pelastetut- ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi”.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Soltero - 27.02.24 - klo:19:33
Lisään vielä tärkeän näkökohdan edelliseen.
Ikääntyessä olen huomannut ilokseni, että alan oppia luopumaan.
Monia asioita otetaan elämästä pois,
mutta se ei tunnu menetykseltä.
Kun jostakin joutuu irrottautumaan, uutta ja tärkeämpää tulee tilalle.
Ja kun suljen lopullisesti jonkin oven, uusia ovia avataan.
Jeesuksen seuraajille ei turhaan luvata siunattua elämää- loppuun asti.
Ja enkeleitä kulkee kanssani aina kappaleen matkaa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 28.02.24 - klo:11:38
Hyviä kommentteja Sandialta ja Solterolta!

***

Katselin Mauno Mattilan videon Markku Veilo - Näkyjen mies vailla mieltänsä (https://www.youtube.com/watch?v=8yAVki1OphQ, 1 t. 24 min.)

Joskus olin osunut katsomaan jotain Veilon videota, josta lähinnä jäi mieleen puhetyyli.

Mutta tuon analyysivideon katseltuani tulihan taas mieleen, että ehkä parasta keskittyä olennaisiin. Ja että perusluterilainen opetus on kuitenkin aika turvallista ja tervettä. Ei pidä mennä kaikkien opettajien kelkkaan, paljon on huonoa. Kritiikille ja koettelullekin on sijansa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 01.03.24 - klo:17:48
Tuli mieleen tuo edellisen viestin Veilo-kritiikki, kun luin tämän blogikirjoituksen (https://crez.site/2024/02/29/tools-of-the-trade/) kohdan:

Lainaus
Loppuhuomautuksena Jumala varoitti, että lähes kaikkien profeettojen, Moosesta lukuun ottamatta, kanssa hän kommunikoi unien ja näkyjen välityksellä, ja niiden sisältö olisi symbolinen ja joskus hyvin vaikea ymmärtää. Mooses keskusteli suoraan Jumalan kanssa, ja se oli selkeä ja ytimekäs keskustelusisältö. Kyse ei ole siitä, että Mooses olisi ollut niin ihmeellinen, vaan siitä, että hän oli yksinkertaisesti Jumalan valitsema väline/työkalu rakentamaan kansaa Hänen teidensa pohjalta. (Suom. DeepL.com.)

Mistäköhän kohtaa tuo varoitus löytyy?

Voihan siis kai (ehkä) olla, että Veilo on saanut paljonkin unia ja näkyjä, mutta niiden tulkinta on jäänyt vajaaksi? Ehkä hieman kuin kielilläpuhuminen ja tulkinta - ilman tulkintaa sisällöstä ei saa selvää. Itse en ole perehtynyt lainkaan unien ja näkyjen tulkintaan, enkä saanut niitä itse. Enkä tiedä, miten helposti tai vaikeasti niitä voi yleensä tai usein tulkita.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 02.03.24 - klo:11:20
Kuuntelin jotain Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen -opetusta ja siinä tuli mielestäni hauska ja kuvaava termi, siivosyntinen.

Tästä samantyyppisestä (otaksun) oli joskus oli aikaisemminkin juttua esim. Charltonin blogissa. Hän kommentoi että isot näkyvät synnit ehkä on pidettävissä kurissa, mutta motivaatiot, asenteet sun muut ovat usein silti kurjia. Eli näyttää kaikki olevan OK ulospäin, mutta sisäinen elämä silti hyvinkin vajaata. Ja esim. ylpeyttä sun muuta huonoutta varmasti voi olla.

Tunnistan tästä ainakin jossakin määrin itseni, vaikka kyllähän sitä miettii, milloin "ulkoinenkaan elämä" täyttää mitään standardeja. Oman käyttäytymisen analyysi ei aina ole ihan helppoa (se tukki silmässä).
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 02.03.24 - klo:12:21
Itselläni on syntitietoisuus läsnä koko ajan ja siksi rukoukseni alkaa yleensä syntisyyteni tunnustamisella, tietoisuus siitä että Pyhän Jumalan edessä kaikki hyvätkin aikeeni voi olla likaisia. Siis ihmisen perisyntinen luonto tarvitsee anteeksiantamusta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 02.03.24 - klo:12:49
Niin, onhan ihminen syntitietoisuus hyvä juttu. Omassa päässäni sinkoilee kaikenlaisia ajatuksia ja tulkintoja, joissa ei ole hurraamista (ajatusten virta on täynnä roskaa, kuolleita fariseusten luita yms.). Saati sitten mitä saattaa tapahtua alitajuisesti.

Täyttä itsekontrollia on kuitenkin vaikea saavuttaa etenkin ajatuksissa. Ja erilaisia virheitä tulee ulkoisestikin tehtyä usein.

Tässä on kai synnin ja armon suhde: synnistä ei ihminen pääse eroon, mutta onneksi on armoa. Usein kyllä tuon toilailujani Jumalan eteen, mutta niistä eroon pääsy voi olla vaikeaa ja heti kohta putkahtaa jokin toinen syntitaipumus esiin. Ja ymmärrän ihmisiä, joille riittää vaikkapa luterilaisen messun yhteinen syntien tunnustus (hah, kirjoitin ensi syntien tunnistus  :)) ): ihmiselämä on jatkuvaa syntisyyttä enemmän tai vähemmän, se ei varmastikaan tule Jumalalle yllätyksenä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 06.03.24 - klo:19:10
Tässä blogikirjoituksessa (https://meetingthemasters.blogspot.com/2024/03/who-is-sophia-what-is-she.html), joka käsittelee Sophiaa ja jumalallista naiseutta, oli mielenkiintoinen kohta:

Lainaus
Yksi protestanttisuuden ominaispiirteistä oli se, että se hylkäsi yliluonnollisen joko avoimesti tai tosiasiallisesti. Vaikka tämä tarkoitti sitä, että se saattoi keskittää energiansa täydemmin aineelliseen tasoon, kuten valtaapitävät aikoivat, ainakin lyhyellä aikavälillä, se tarkoitti myös sitä, että siitä tuli hengellisesti kuiva ja epätyydyttävä. Uskonnosta, jossa ei ole yliluonnollista, tulee laillista ja moraaliin rajoittuvaa. Sillä ei ole todellista elämää tai väriä tai makua tai iloa tai mysteeriä tai voimaa kohottaa ja innostaa. Se on pikemminkin järjestetty avioliitto kuin rakkauteen perustuva avioliitto. Protestantismi alensi myös Jumalanäidin pelkäksi äidiksi. Se menetti kosketuksen jumalalliseen naiseuteen.

(Suom. DeepL.com.)

En nyt tiedä, pitääkö tuo tulkinta vähäisestä yliluonnollisuudesta erityisesti paikkansa, kun en ole muihin kristinuskon "versioihin" juuri tutustunut. Mutta onhan kristinusko hyvin yliluonnollinen ja mysteerejä on monia.

Tuosta blogikirjoituksen naisaspektista en nyt tiedä myöskään. Itse en tekisi/tulkitsisi vähäisen tiedon perusteella kovin pitkälle meneviä spekulaatioita.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 07.03.24 - klo:21:53
Voi hyvänen aika tätä Suomen tilannetta. No, loppuu bensat lakkoilijoiltakin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 15.03.24 - klo:21:36
Oli tänään keskustelua ehtoollisen viettämisestä ja kuka voi osallistua. Vapaissa suunnissa ehtoollinen kuuluu uskovalle. Miten te luterilaiset uskovat ajattelette asiasta?
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 15.03.24 - klo:21:42
En tiedä.
Mutta virallisesti kaikki ne jotka ovat käyneet rippikoulun ja konfirmaation.
Konfirmaatio teoriassa on sitä, että tunnustaa henkilökohtaisesti uskovansa Jeesukseen.

Minä seurakunnassa mikä ei ole luterilainen. Siellä opetetaan, että kaikki jotka ovat uskossa ovat tervetulleita ehtoolliselle.

Kun olin Saalemissa, siellä eivät halunneet minua ehtoolliselle,koska en ole heidän seurakuntansa jäsen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 15.03.24 - klo:22:23
Tuo on muuttunut, enää ei tarvitse olla srk:n jäsen eikä tarvitse olla uskovana kastettu, riittää että on uskossa ja voi osallistua ehtoolliseen.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Soltero - 16.03.24 - klo:13:36
Minulta ei ole minkään seurakunnan ehtoollisella kysytty, olenko uskossa.
Mutta joissain helluntaiseurakunnissa on ennen ehtoollista kehotettu tutkimaan itseään tämän raamatunkohdan
suhteen:
”Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.”
(1.Kor. 11:27)
Ehtoolliseen ja siihen sisältyvään pyhään mysteeriin siis suhtaudutaan vakavasti.
Henkilökohtaisen uskon puuttuminen on kai yksi asia, joka tekee ihmisen kelvottomaksi ehtoollisyhteyteen uskovien seurakunnassa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 16.03.24 - klo:15:48
Toinen kerta, kun en saanut lupaa mennä ehtoolliselle oli anoppini hautajaisissa. Heidän ukrainalaisessa katolisessa kirkossa oli uusi pappi, joka oli siinä kohden tuollainen. Aina ennen olen ollut siellä ehtoollisella viimeisen 30+ vuoden ajan.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 16.03.24 - klo:18:25
Sitä korostetaan aika ajoin ettei kukaan ole liian huono osallistumaan, tarkoittaa sitä jos uskova on kompuroinut ja kokee huonoutta, sen voi siinä hetkessä tunnustaa Herralle ja näin juuri kuuluukin koetella itseään.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Soltero - 16.03.24 - klo:21:45
Ehtoollisestahan on erilaisia näkemyksiä.
Jotkut yhteisöt pitävät sitä katumuksen jälkeisen armon vastaanottamisena,
jotkut yliluonnollisena materian muuttumisena,
jotkut ensimmäisen ehtoollisen muisteluna,
jotkut uskovien yhteisöä vahvistavana tapahtumana
jne.
Siksi on ymmärrettävää, että ehtoolliseen osallistumiselle asetetaan erilaisia kriteerejä eri uskonsuunnissa ja
kirkkokunnissa.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 16.03.24 - klo:21:54
Eräs luterilainen nainen joka on myös Tv7:lla ollut puhumassa on sanonut useamman kerran että ehtoollisessa saadaan synnit anteeksi, onko tämä oppi kirkossa, en tiedä. Itse en ajattele niin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 17.03.24 - klo:16:06
Kai synnit saa ehtoollisella anteeksi kuten missä muualla tahansa.
Ja eikö ehtoollisen tarkoitus ole ainakin osaltaan muistuttaa meitä siitä, että Jeesus sovitti syntimme?
Eli ei se sinänsä väärin ole sanottu.

Mutta jos sanotaan että ehtoollinen itsessään on jotain mikä ikäänkuin sovittaa synnit, niin silloin on jotain pielessä.
Ehtoolliselle meno ei ole ikäänkuin syntien sovitusseremonia tai jotain.

Tunnen itseni vähän hölmöksi kun kirjoitan tuon. Mutta ehkä järkevämpi kommentti minulta olisi, että en aivan tiedä mitä tämä nainen sillä tarkoitti.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Opo - 17.03.24 - klo:19:26
Jos on ensin tunnustanut syntinsä ja sitten nauttii ehtoollisen, niin ehtoollinen vahvistaa
konkreettisesti sen anteeksiannon, koska söit Kristuksen veren ja ruumiin. Jokainen nauttimamme ehtoollinen muistuttaa meitä sovitustyöstä.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 17.03.24 - klo:21:00
Kai synnit saa ehtoollisella anteeksi kuten missä muualla tahansa.
Ja eikö ehtoollisen tarkoitus ole ainakin osaltaan muistuttaa meitä siitä, että Jeesus sovitti syntimme?
Eli ei se sinänsä väärin ole sanottu.

Mutta jos sanotaan että ehtoollinen itsessään on jotain mikä ikäänkuin sovittaa synnit, niin silloin on jotain pielessä.
Ehtoolliselle meno ei ole ikäänkuin syntien sovitusseremonia tai jotain.

Tunnen itseni vähän hölmöksi kun kirjoitan tuon. Mutta ehkä järkevämpi kommentti minulta olisi, että en aivan tiedä mitä tämä nainen sillä tarkoitti.


Ymmärsin puheestaan että ehtoollisessa pestään synnistä. Erikoinen ajatus se oli ja kolahti.
Ehtoollinen julistaa että Jeesus jota muistelemme on sovittanut syntimme.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Janne - 20.03.24 - klo:11:07
Luterilaisuudessa ehtoollinen on yliluonnollisten elementtien lisäksi syntien anteeksiantamuksen ateria.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 23.03.24 - klo:16:13
Tämänpäiväinen Bruce Charltonin blogikirjoitus oli minusta hyvä, kannustava ja käytännönläheinen näkemys elämästä "hengellisenä matkana" (Yes - but what should we actually DO? (More on life as a spiritual quest), https://charltonteaching.blogspot.com/2024/03/yes-but-what-should-we-actually-do-more.html):

Lainaus
Jos sen sijaan päätämme tunnustaa hengellisen maailman todellisuuden ja ensisijaisuuden, esiin nousee koko joukko erilaisia mahdollisuuksia.

Silloin kuolevaisen olemassaolomme etsintä on ensisijaisesti hengellistä, sen juuret ovat hengellisessä; ja jos tunnustetaan, että hengellinen sisältää ajattelun maailmat ja että ajattelun maailmat johtavat sitä, silloin löydämme itsemme hyvin erilaisesta maailmasta ja elämästä. 

Jos jokaista päivää pidetään hengellisen etsinnän viimeisimpänä eränä, silloin elämän koettelemukset ja voitot otetaan pois tämän maailman aineellisten instituutioiden hallinnasta: hallitukset, byrokratiat, yhtiöt jne.

Sen sijaan astumme maailmaan ja asumme maailmassa, jossa meillä henkilökohtaisesti on merkittävä rooli, tehtävä, aina opittavaa, aina uusia käsityksiä, joiden kanssa kamppailla.

Tämä ei ole mikään autuuden tila, vaan maailma, jossa on äärimmäisen monenlaisia haasteita ja vaikeuksia. Samoin kuin sadun tehtävässä on haasteita ja vaaroja sekä levon ja toipumisen aikoja. On örkkejä ja noitia, jotka ovat julmia ja petollisia, mutta on myös odottamatonta apua hyviltä velhoilta ja ystävällisiltä vanhoilta rouvilta.

Vihollisia on kaikkialla ympärillämme! Mutta vihollisia on myös sisällä ja ulkona, sillä me kaikki olemme sekoitus hyviä ja pahoja motiiveja ja lojaalisuuksia.

Vaikka voimmekin valita hyvän puolen, emme voi koskaan (tässä kuolevaisen elämässä) pysyvästi välttyä pahan taipumuksilta ja houkutuksilta, jotka heikentävät, horjuttavat ja yrittävät kääntää - hyvät aikomuksemme.

[...]

Voimme saada syvää elämäntyytyväisyyttä, kun työskentelemme positiivisen (ja mahdollisesti ikuisen) hyvän puolesta - olipa tilanteemme mikä tahansa, tapahtui aineellisessa maailmassa mitä tahansa.

(Suom. DeepL.com.)

Jotain pientä tai suurta hyvää voi siis aina tehdä. Arkikin voi olla seikkailu. Vaikka oppia uusia asioita tai rukoilla toisten puolesta.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: sandia - 23.03.24 - klo:16:30
Juu tuo on kiva päätelmä. Melko suureksi osaksi olen elänyt lukioikäisestä asti tuolla periaatteella.

Hyvä muistutus minulle taas. Elämän eri vaiheet haastavat tuon 'näyn" ylläpitämistä.
Onneksi Herra ei jätä meitä yksin ja kohtaa meidät aina uudella tavalla elämämme aikana.

Tulee mieleen Heprealaiskirjeestä kohta, "kunhan me vain pidämme toivon varmuuden loppuun asti".
En ole ihan varma menikö se noin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 24.03.24 - klo:19:03
Siirsin tämän tuolta toisesta ketjusta (vastaus viestiin http://puimatanner.net/index.php?topic=1509.msg65043#msg65043):

Timo Eskolan "Ateistit alttarilla" on paras suomeksi julkaistu esitys yliopistoteologien ja -pappien luopumuksesta.

Olen lukenut tuon Eskolan kirjan joskus vuosia sitten. Minulle jäi kuitenkin sellainen muistikuva teoksesta, että vaikka esille nostettiin tapauksia, niin varsinaista kokonaiskuvaa ei piirtynyt. On siis vaikea sanoa, moniko on luopunut ja moniko uskoo - ainakin niin muistelen tuon teoksen perusteella. Voi olla, että kirjan esimerkit olivat vain harvinaisia ääritapauksia. (Tai sitten ei.) En muista oliko kirjassa esim. joitain tilastoja.

Lisäys: näköjään olen maininnut tuon kirjan yhdessä aiemmassa viestissä, jossa myös linkkejä: http://puimatanner.net/index.php?topic=734.msg60657#msg60657

Vapailla suunnilla on onneksi omat koulunsa, mutta valitettavasti yhä useampi hakee tiedekunnasta "uskottavuutta" ja "pätevyyttä". Jos joku teologisen käynyt on hyvä ja uskova pappi, hän on sitä koulutuksestaan huolimatta ja sitä vastaan, ei suinkaan sen ansiosta.

Eivätkö kaikki ev.lut.-papit ole kuitenkin teologian maistereita? Varmasti joukkoon mahtuu monenlaista, ja voi hyvinkin olla että koulutus voi syödä uskoa. Mutta jonkin sanonnan lisäksi en kyllä tiedä, miten tämä todellisuudessa vaikuttaa ja toimii. Vaatii siis parempaa näkökulmaa ja tietoa ja kenties havaintoja kuin mihin olen itse törmännyt.

Ja onhan yliopistolaitoksen tarkoitus (ainakin nykyään?) tosiaan jotain muuta kuin uskon säilyttäminen sinänsä. Joten siinä mielessä varmaan on hyödyllistä olla vastarannankiiski ja uskossaan hyvällä pohjalla, jos moiseen mankeliin menee.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 27.03.24 - klo:19:37
Uutisissa kerrottiin että arkkipiispa Luoma puoltaa kahden avioliittomallia. Että kaililla oikeus saada kirkollinen siunaus.

Jos nyt kävisi niin hyvin että Raamattuun pitäytyvät papit ja srurakuntalaiset lähtisivät kirkosta, miten se uusi kirkkokunta mahtaisi käytännössä toteutua.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: Korpima - 27.03.24 - klo:20:43
Aiheeseen liittyen tämä blogikirjoitus kommentteineen avasi minulle vähän liberaalienkin ajatusmaailmaa: https://www.kotimaa.fi/blogit/paivamiehen-paakirjoitus-piispojen-avioliittoesityksesta/ . Näkemykset on monet.

Lainaus
Omana käsityksenäni näen, että Kansanlähetys, Raamattuopisto ja Sley siitä riippumatta hyväksyykö kirkolliskokous toukokuussa vai ei piispainkokouksen esittämän avioliittomallin, tulevat joka tapauksessa irtautumaan kirkon piiristä jollakin aikajänteellä.

Pieni osa edellä mainittujen liikkeiden jäsenistä ehkä liittyy Lähetyshiippakuntaan, pieni osa jää kansankirkkoon, suurin jäsenmäärä perustanee oman kirkon tai kaksi. Lähetyshiippakunta omintakeisella äärimmäisen tiukkaan napitetulla luterilaisuudella ei sittenkään taida soveltua kirkoksi suurimmalle osalle edellä mainittujen liikkeiden jäseniä.

Mikäli enemmistö Kansanlähetyksestä, Raamattuopistosta ja Sley:stä irtoaa kirkosta se epäilemättä on hengellisesti ja teologisesti vahinko. Jäsenmäärän tai talouden suhteen kansankirkolle kuitenkin hyttysen surinaa. Suurempi merkitys kirkolle tulee olemaan sillä mitä tekee vanhoillislestadiolainen seuraliike.
[ ...]

On uskallettava sanoa avoimesti, että Raamattu on joiltain osin läpikotaisin vanhentunut. On oikein ja on kristillistä todeta tämä. Raamattu on toisaalta pyhä kirja, mutta myös syvästi inhimillinen. Se ei ole tipahtanut taivaalta valmiiksi kirjoitettuna, kuten etenkin evankelikaaliset ja näiden suomalaiset johdannaiset tahtovat asian ymmärtää.

Jokainen aika tulkitsee Raamattua omalla tavoin. Raamatun kaanonin kirjoittamishistoriakin ajoittuu lähes puolentoista tuhannen vuoden ajalle. Raamatusta löytää, jos haluaa avoimin silmin sitä lukea, helposti puoli tusinaa eri ”avioliittokäsitystä”, ainakin.
Otsikko: Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
Kirjoitti: pax - 28.03.24 - klo:06:49
Lestadiolaiset myös kuuluvat luterilaiseen kirkkoon mikä on hämmästyttävää, miten heidän käy kun jumalattomuus ottaa vallan kirkossa.