Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.

[sandia]

Juu, toisaalla tuli vastaan seuraava kommentti vaikeaselkoisuuteen liittyen:

Paras esimerkki tästä on XKCD Thing Explainer. Kaikille opiskelijoille pitäisi olla kirjoitusharjoitus, jossa he selittävät oman alansa suuria ajatuksia käyttäen vain 1000 yleisimmän sanan luetteloa. Se on hyvin vaikeaa, mutta lopussa sinulla olisi 20 vuoden kokemuksella olevan asiantuntijan konkreettinen käsitys aiheesta. (Suom. DeepL.com.)

Tuo XKCD Thing Explainer (linkki) näyttää olevan kirja, jossa on juuri selitetty vaikeita asioita yksinkertaisilla sanoilla:

Tutustu tietokonerakennuksiin (datakeskukset), litteisiin kiviin, joiden päällä elämme (mannerlaatat), lentokoneen ohjaamiseen käytettäviin laitteisiin (lentokoneen ohjaamot) ja pieniin vesipusseihin, joista sinut on tehty (solut). (Suom. DeepL.com.)

Parisen viikkoa sitten oli Ylellä myös juttu selkokielestä (https://yle.fi/a/74-20052912). Myös selkokielinen Raamattu oli mainittu, Selkoraamattu.

Joskus olen miettinyt, että joka vuosi voisi melkein käydä Alfa-kurssin. Kertauksen vuoksi. Vaikka kyllähän Raamatussa kehotetaan, että uskossa tulisi edetä myös - maidosta kovempaan ruokaan.

MIelenkiintoista. Kuulostaa hyvältä harjoitukselta.

Tuli samalla mieleen sanonta: "brevity is the sign of wit"
Interntin mukaan se on Shakespearelta.

[Korpima]

Tuli vastaan mielenkiintoinen sanavalinta edustamaan agape-rakkautta: uhrautuva myötätunto (sacrificial compassion, linkki. Liittyy 1. Kor. 13:een, "suurin on rakkaus.").

Minusta tuo sanapari tuo aika hyvin esille näitä agape-rakkauden piirteitä: uhrautuvuus voisi tarkoittaa toisen asettamista oman edun ja vaivankin edelle. Myötätunnosta tulee mieleen asettuminen toisen asemaan: hänen ongelmistaan ja kokemuksistaan, vaikeuksistaan tulee omiani.

[Korpima]

Ylen MOT-ohjelmassa oli tänään juttua Smithin ystävien rahankäytöstä ja veroparatiisiyhteyksistä. En tiennyt edes tällaisen kirkon olemassaolosta.

Salaiset asiakirjat näyttävät, miten pienen kirkon jäseniltä kerättyjä rahoja päätyi sen omille johtajille - https://yle.fi/a/74-20059633

Ohjelma (30 min.), Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-63858247

[sandia]

En ole minäkään kuullut tuosta organisaatiosta mitään.
Smith ei kuulosta kovin norjalaiselta nimeltä.

[Opo]

Viisautta päättäjillemme vaikeassa tilanteessa kansainvaelluksen suhteen.

[Korpima]

Totta, itsekin mietin että vaatii päättäjiltä (tai keneltä vain) suurta viisautta yhdistää rakkaus vieraisiin ihmisiin (muukalaisiin, turvapaikanhakijoihin) ja toisaalta varjella oman kansan hyvää ja olemassaoloa. Ja tajuta myös se, että kaikilla tulijoilla ei ole vain hyvät aikeet olemassa olevan Suomen näkökulmasta. Rukoilin itsekin asian puolesta.

[Korpima]

Bruce Charltonilla oli tänään mielestäni oivaltava blogikirjoitus ("Why are the commonest sins neglected? Because they are socially-approved"), jossa tuodaan esille se, että elämme synnissä kaiken aikaa (emmekä edes välttämättä huomaa sitä; se Giertzin Kalliopohja-kirjan ajatus). Yhteiskunta jopa kannustaa tiettyihin synteihin nykyään.

 Ja toinen iso pointti on, että Raamatun synnit ja "maailman synnit" ovat erilaisia. Lisäksi hän esittää että kaikkia isoja nykyajan syntejä ei mainita useinkaan kristillisessä opetuksessa, eli kaikki ei ole ikään kuin "ajan tasalla." Ja että nykyihminen saattaa joutua valehtelemaan eli tekemään syntiä työelämässä jatkuvasti, jos ei halua potkuja.

Hengellinen sota käydään julkisesti siitä, pitäisikö valtavirran totalitaarisen vasemmistomaterialismin "syntejä" pitää ensisijaisina (esim. rasismi, seksismi, ilmasto- tai pistoskieltäytyminen...), vai pitäisikö sen sijaan keskittyä perinteisiin kristillisiin synteihin, kuten aviorikokseen, haureuteen, juopotteluun jne.

(Valtavirta on tässä kiistassa etulyöntiasemassa, koska he kieltävät, että kristilliset synnit ovat ylipäätään syntejä, vaan pikemminkin hyveitä; kun taas itseään kristityiksi tunnustavat ovat yleensä samaa mieltä totalitaarisen vasemmiston kanssa siitä, että sellaiset asenteet kuin rasismi, seksismi ja -denialismi ovat todellakin syntejä - ja he esimerkiksi sulkevat rutiininomaisesti ja virallisesti pois johtajat, jotka eivät ole samaa mieltä vasemmiston valtavirran määritelmistä "synnistä".)

Tavallinen listani tämän ajan ja paikan hallitsevimmista synneistä sisältää pelon, kaunan, epärehellisyyden ja epätoivon.

Mutta kristillinen opetus on - parhaimmillaankin - jättänyt nämä lähes kokonaan huomiotta - ja keskittyy edelleen perinteisempiin (ja näyttävämpiin!) seksuaalisiin synteihin; tai synteihin, jotka ovat (ainakin virallisesti) edelleen lain vastaisia: kuten murha, raiskaus, varkaus jne.

Tällaisella keskittymisellä on valitettava (mutta luultavasti tarkoituksellinen) vaikutus siihen, että kristittyjen keskuudessa syntyy ja pysyy yllä "farisealaisuus", jonka määrittelisin tässä yhteydessä uskomukseksi, että synti voidaan välttää - kunhan vain ponnistellaan tarpeeksi.

[...]

Murhasitko sinä eilen ketään? Luultavasti et. Ja jos tapoit, niin luultavasti kadut sitä.

Mutta olitko eilen epärehellinen? Kyllä olit! Ja luultavasti kymmeniä, ehkä satoja kertoja; varsinkin jos olet esimies, ammattilainen tai jonkinlainen johtaja.

Useimmat keskiluokkaiset ihmiset ovatkin epärehellisiä, mikä on olennainen (ja kasvava) osa heidän työtään: he ovat strategisesti ja laskelmoidusti epärehellisiä elääkseen.

Kaduitteko näitä epärehellisyyksiä - huomasitteko niitä lainkaan? Vielä pahempaa - pidättekö itseänne totuudenmukaisena ihmisenä ja kiellätte, että olitte ja olette epärehellinen?

[...]

Tarkoitan tässä sitä - ja uskon, että se oli myös Jeesuksen tarkoitus opetuksessaan - että me teemme syntiä koko ajan ja tietoisesti - eikä meillä ole aikomustakaan lopettaa syntiä, kun nuo synnit ovat yhteiskunnallisesti sallittuja/pakollisia; koska jos tekisimme niin, jäisimme työttömiksi ja jäisimme ihmisyhteiskunnan ulkopuolelle.

Onneksi (!); Jeesus tuli pelastamaan syntisiä, eikä niitä (olemattomia) henkilöitä, jotka ovat synnittömiä. 

Jeesus pyytää "vain", että tunnustamme tekevämme jatkuvasti syntiä, emmekä voi (emmekä halua) lakata tekemästä syntiä: ja "kuitenkin" juuri nämä ja me olemme niitä, jotka Jeesus voi pelastaa ja jotka hän pelastaa... Niin kauan kuin olemme valmiita tunnustamaan ja katumaan tätä tosiasiaa.

[...]

"Jeesuksen seuraaminen" tarkoittaa sitä, että kadumme kaikkia syntejämme. Ja juuri niitä syntejä, joita ei yhteiskunnallisesti tunnusteta, jotka kielletään tai joista palkitaan, kadutaan paljon epätodennäköisemmin kuin niitä suuria ja ilmeisiä syntejä, joista lähes kaikki ovat samaa mieltä. (Suom. DeepL.com.)

Jos ajattelee omaa elämää niin varmastikin tämä pitää paikkansa - vähintään syyllistyy helposti "valkoisiin valheisiin" tai vain hymistelee, jos vastaan tulee jokin epäkorrekti totuus. Lisäksi täydellisen totuudellinen ajattelu ja viestintä vaatii aika paljon aikaa pohdintaan, älykkyyttä ja analyysikykyä: normaali-ihminen varmaan suurimmaksi osaksi omaksuu mutkatta ympäristönsä (ja median) keskimääräiset mielipiteet ja oletukset.

Kristittykin on ja elää pääasiassa siinä kulttuurissa ja arvoissa, jotka ympäröivät häntä. Eivätkä ne useinkaan ole enää kovinkaan kristillisiä. Tietty vastakulttuurisuus tulee tässäkin mieleen.

Synneistä tuli myös mieleen joskus, että epätäydellisyyttä ja syntejä on hyvin suuri määrä: itselläni tuntuu että yhden päivän aikana jo ajatuselämässä tulee "sivukaupalla" syntejä listattavaksi. Joita voisi niitäkin syventää ja löytää uusia epätäydellisyyksiä. Tai peräti jo yhden tunnin aikana - tai yhdestä huonosta tai "normaalista" ajatuksesta. Eli ei hyvin mene synnittömyyden kannalta ajatuselämässäkään usein. Ulkokuorta voi sentään kontrolloida hieman paremmin, mutta sisäinen elämä ei ole täydellistä.

[sandia]

Tuossa on samoja teemoja mitä minäkin olen pohtinut.
Ja tuosta lähtökohdasta olen pohtinut Päivi Räsäsen tilannetta. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä mitä Raamattu opettaa homoseksuaalisuudesta sinänsä.
MUTTA kuten Carlton mainitsee, krisitytkin antavat monen synnin mennä ohi ja itselläänkin suvaitsevat monia syntejä joihin ei ikäänkuin kiinnitetä edes huomiota.
Carlton mainitsee että se välttämättä johtaa "farisealaisuuteen"

Such a focus has the unfortunate (but probably deliberate) effect of creating and sustaining "Pharisaism" among Christians, which I would here define as the belief that sin can be avoided - with enough effort.

Eli onko Räsänenkin lähtenyt ikäänkuin hepposin keinoin taistelemaan tämän asian ympärillä.
Tosin hän sanoo usein, että kaikkihan olemme syntisiä, mutta sitten tulee "mutta", siis hänen ajattelussaan.

Suomessa uskovat näkevät hänet sitten lähes kristittynä marttyyrina ja nostavat hänet ikäänkuin jalustalle uskon puolustajana.
Näen tuon kaiken kuitenkin jossain määrin epäaidoksi.
Ja siis epärehelliseksi.

Kai tän saa sanoa. Sananvapaus kun kerran on. 

Eli en edes tiedä missä menee uskovilla raja nykyään muiden seksuaalisten syntien määrittelyssä.
Eli miten paljon uskovatkin hyväksyvät seksuaalisiakin syntejä? En todellakaant tiedä.

Eikä tämä tietty rajoitu seksuaalisiin synteihin.
Olen usein pohtinut sitä, miten Jeesus tavallaan otti kaksi isoa syntiin liittyvää asiaa esille: himo ja viha.
Ne saavat hyvin erilaisia ilmenemismuotoja ihmiselämässä.

Eli olisi ehkä parempi julistaa evankeliumia selvästi ilman sitä, että lähtee nostamaan jotain tiettyä syntiä yleisessä keskustelussa esille. Tai sitten ainakin opettaa muistakin synneistä yhtä selvästi.

Muita huomioita viestistä, ja linkistä:

Carlton mainitsi epätoivon synniksi. Itse näen sen tunnetilaksi, surun äärimuodoksi. En sinänsä näe sitä syntinä.

Carlton:

My usual list of the most dominating sins of this time and place includes fear, resentment, dishonesty and despair.

Minusta pelko ja epätoivo eivät sinänsä ole syntejä vaan sinne tunnetiloja.
Resentment on sama kuin kauna, viha ja siis suuntautuu muihin ihmisiin. Kuten sanoin, Jeesus puhui paljon vihasta ja tuomitsi sen hyvin selvästi ja itse asiassa samasti sen murhaan.

Dishonesty, valehteleminen on tietenkin synti. Sielunvihollinen on "valheiden isä".
Mutta valheellisuuskin todella ilmenee monessa muodossa.

[sandia]

En saanut oikein selvää kuvaa miten Carlton mielesi synnin kuten "rasismi", mutta itse näkisin, että mm. rasismia käytetään syyttämään muita .............siis rasismista tai jostain vastaavasta. Eli sinänsä tämä moderni puhe yhteiskunnallisista synneistä on erittäin keinotekoista, koska koko teema kääntyy siihen että ihminen syyttää muita.

Ja tietty johtaa ns. uhriutumiseen. Se on kovasti muodissa politiikassa ja kulttuurissa muutenkin.

Kristinuskon mukaan tuo lähestymistapa on melko valheellinen, koska ihminen ei ota vastuuta itsestään vaan kääntyy syyttämään toisia ja sitten jopa hyväksymään väkivallan näitä syntejä vastaan taistelussa.

Ja tuo kaikkihan lietsoo suunnattomasti vihaa.

Tästä on helppo lukea vaikka kuinka paljon uutisista päivittäin.
Kirjoitin jossain muualla Ilmestyskirjasta ja siellä oli että Jumala salli ottaa rauhan pois maailmasta ja se johtaa yltyvään vihaan.
Eli valheiden isällä on enää vähän aikaa ja sillä on kiire....tehdä  mihin se pystyy..........tuhoamaan.

[Korpima]

Tuli mieleen Michael Heiserin kommentti Youtube-videolla A Particular Sin Does Not Disqualify You from God's Love (8 min 25 sek.), jossa hän painottaa että ei ole olemassa erityisiä "eliittisyntejä" (edes homoseksuaalisuuskaan ei ole eliittisynti).

Eli syntisyys tai tietytkään synnit eivät tee evankeliumia tai Jeesusta voimattomaksi. Kaikki olemme syntisiä, eri ihmisillä on vain eri synnit. Kamppailuja en erilaisia.

Jumalan rakkaus silti pysyy syntikamppailuista riippumatta. Eikä pelastus riipu täydellisestä elämästä (koska se ei ole mahdollista kenellekään ihmisille), vaan Jeesuksesta. Evankeliumilla siis ei ole tekemistä ihmisten tekojen kanssa (homoseksuaalisuudenkaan), vaan Jumalan työn.

Vaikka käyttäytyminen liittyy sitten opetuslapseuteen ja kilvoitteluun, kristilliseen elämään osallistumiseen. Ja tasapainoiset, ei-kaoottiset ihmissuhteet luovat onnellisuutta, ihmiset voivat hyvin.

[xyz]

Ymmärrän Päivi Räsäsen aktiivisuuden homoseksuaalisuuskysymyksessä niin, että hän on kristitty poliitikko, ja puhuu siitä näkökulmasta asioista, joilla on yhteiskunnallista merkitystä. Hän ei siis ole varsinainen sananjulistaja, jonka tehtävänä olisi opettaa kaikkea kristinuskon totuutta. Tämä ajatukseni herää sandian viestistä.

[Korpima]

Toki ovathan jotkin suuret synnit vältettävissä, kuten Charlton toteaa, kun taas kaikkia ei saa pois mitenkään.

Homoseksuaalisia taipumuksia ei välttämättä saa pois, mutta niitä ei ole pakko toteuttaa.

Samoin kuin joskus tulee varmasti kohdistettua vihan tunteita ihmiseen, mutten silti ryhdy murhaamaan.

Eli jonkinlaisia erotteluja voi sisäisten/ulkoisten ja pienempien/vakavampien syntien suhteen voi tehdä.

Mihin asioihin/synteihin sitten kirkko, kristityt itse kukin tykönään ja kristilliset opettajat kiinnittävät kulloinkin huomiota... En tiedä, ehkä kuten Charlton sanoo, niin kirkkokin menee (nykyään?) maailman mukana ja vastustaa vain maailmassakin korrekteja vastustettavia asioita. Tai sitten kyynisemmin homoseksuaalisuus on helppo tapetille nostettava, kun erotellaan meitä ja muita.

Kävihän Raamatussakin profeetoille, Johannes Kastajalle ja Jeesukselle huonosti. Vaatii kanttia vastustaa ympäröivää kulttuuria. Toki Raamatun suuret henkilöt ovat varmasti osaamisessa ja asemaltaan erilaisia kuin keskimääräiset nykykristityt (en nyt itsekään omaa mitään selkeää näkemystä), mutta kuitenkin.

[sandia]

Ymmärrän Päivi Räsäsen aktiivisuuden homoseksuaalisuuskysymyksessä niin, että hän on kristitty poliitikko, ja puhuu siitä näkökulmasta asioista, joilla on yhteiskunnallista merkitystä. Hän ei siis ole varsinainen sananjulistaja, jonka tehtävänä olisi opettaa kaikkea kristinuskon totuutta. Tämä ajatukseni herää sandian viestistä.

Niin hän alunperin  Päivi Räsänen kohdisti kritiikin Ev. Lut. Kirkkoa kohtaan eikä edes suunnannut sitä ei-kristittyihin.

[Korpima]

Lueskelin UT:n puolelta toista kirjettä tessalonikalaisille  (3:14), jossa on kyllä melko ankaraa käskytystä ja rajojen vetoa:

Jos joku ei alistu siihen, mitä olemme tässä kirjeessä sanoneet, antakaa hänelle opetus älkääkä olko hänen kanssaan tekemisissä. Ehkä hän silloin häpeää.

Onhan siis tietyt "laatustandardit" selvästi olemassa. Miten niitä sitten nykyään noudatetaan ja mitä kohtia on tosiaan eri juttu (olemmeko kaikki fariseuksia?). Ei ole Paavalia tai muita apostoleja enää.

[sandia]

Juu tuota ei taideta noudattaa missään seurakunnassa.
Kyse oli ns.julkisynnistä?

Muistan erään suomalaisen uskovan henkilön kertoneen, että heidän seurakunnassaan, mikä oli/on hyvin vakiintunut seurakunta, ei sanottu tai tehty mitään, kun pastori oli hylännyt vaimonsa ja ottanut toisen naisen.