Huvittelin tässä itseäni vielä illan ratoksi tällaisella kertomuksella.
Kaakkois-kurdistanissa Mustafa on kokenut kääntymyksen ja kutsun Herralta. Vahvistuttuaan uskossa hän lähtee kiertämään etäisiä kyliä ja julistamaan Sanaa. Herra on hänen kanssaan ja ihmisiä tulee uskoon. Mustafa opettaa heille opetuslapseuden alkeet, ja jättäen heidät Herran haltuun hän jatkaa aina seuraavaan kylään.
Samaan aikaan Puimatantereella saadaan kuulla Mustafasta, kun länsimaissa vieraileva kurdiuskova kertoo että hänen maansa etäisissä kylissä kiertää tällainen apostoli.
"Apostoliko!", huutaa Puimatantereen seurakunta yhteen ääneen.
"Mahdotonta! Ei niitä ole enää olemassa!"Ja niin Puimatantereen seurakunta valitsee keskuudestaan lähetystyöntekijän ja varustaa hänet tälle tärkeälle ja haastavalle matkalle. Hänen on mentävä henkeään uhmaten Kaaakois-kurdistaniaan kertomaan Mustafalle ja kaikille uskoville, että ei Mustafa oikeasti ole apostoli, vaan
lähetystyöntekijä.
Sori, mulla on joskus vähän vinksahtanut huumorintaju
Mutta vaikka kertomus ei hymyilyttäisi sinua, niin ehkä se herättää jonkun ajatuksen kuitenkin?