Uskovien ja ei-uskovien tekemiset ovat keskenään hyvin samanlaisia,
keskimäärin yhtä likaisia, rakastavia, rumia ja lempeitä.
Yhteiskuntien säädöksiä rikkovat tekevät jonkin verran lainkuuliaisia
enemmän pahaksi katsottavia juttuja.
Valtiosta ja kulttuurista riippuu tietysti, mikä teko milloinkin määritellään
rikokseksi.
Esim. homoseksi oli 1970-luvulle asti Suomessa rikos, mutta nykyään se onkin
ihmisoikeus, jonka koskemattomuutta viranomaiset valvovat hyvin tarkasti.
Kateutta, ahneutta, ilkeyttä ja riitaisuutta ei ole säädetty laeissa rikoksiksi,
ja niitä harjoitetaankin hyvin yleisesti.
Mutta Jumala sanoo niiden olevan kuolemansynteja ja rinnastaa ne
epäjumalanpalvelemiseen, haureuteen ja muihin lihan tekoihin. (Gal. 5: 19-21)
Yksilöiden teot, esim. ajatuksen ja mielikuvien tasolla esiintyvät,
eivät ole keskimäärin kovin kauniita.
Korkeintaan joku äärimmäisen pitkälle pyhittynyt saattaa elää jonkin
aikaa melko puhtaasti.
Mutta silti hänelläkin on turmeltunut liha,
joka riippuu syntisessä sielussa kiinni.
Ainoastaan uskovassa asuva Henki on vanhurskas, koska se on lainassa
Kristukselta.
Mutta uskovakaan ei ihmisenä ole yhtään vanhurskaampi
kuin ateistinen murhaaja, vaikka olisikin erittäin hurskas.