Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: HelenaM - 23.01.24 - klo:17:20
-
Mietin, miten otsikoin tämän ja päädyin kristilliseen mystiikkaan. Sivusto evl.fi määrittää aihetta näin:
"Mystiikka tulee kreikan sanasta mystikos, salainen. Kristillinen mystiikka on syvällistä rukousta ja mietiskelyä, jossa pyritään suoraan yhteyteen (lat. unio) Jumalan kanssa. Kristillisen mystiikan perinne on alkanut jo varhaiskristillisyydessä, mutta varsinainen mystiikan teologian kehittäminen alkoi 400–500 lukujen vaihteessa.
Mystiikka kukoisti keskiajalla luostarilaitoksen piirissä. Uskonpuhdistuksen jälkeen mystiikan harjoittamista ei nähty tarpeellisena, eikä se kuulu protestanttisten kirkkojen perinteeseen. 1600-luvun pietismissä ja myöhemmin herätysliikkeiden teologiassa on ollut mystiikkaan liittyviä piirteitä.
Nykyään kristillistä mystiikkaa voidaan ajatella liittyvän retriittitoimintaan, ekumeeniseen Taizé-liikkeeseen ja Hiljaisuuden Ystävät ry:n toimintaan, joissa hiljaisuus nähdään tärkeäksi kiireisen elämän vastapainoksi."
Viimeisessä kappaleessa mainittu toiminta on yleistä luterilaisessa kirkossa. En osaisi liittää sitä mystiikkaan, vaikka olisi kristillistäkin. Uskova ihminen on jatkuvassa yhteydessä Jumalaan ja tuollaiset retriitit ja muut mainitut palvelevat hyvin silloin, kun halutaan pysähtyä etsimään Jumalan kasvoja rukouksessa. En ole koskaan ollut retriiteissä enkä Taize-messuissakaan. Luonteelleni sopii rukous laulaen, silti mainitut Taize-laulut vaikuttavat vierailta, eivät ns. omilta.
On hiljaisuuden retriittejä ja rukousretriittejä. Näihin voisin ajatella osallistuvani.
Onko jollain kokemuksia "hiljaisuuden kategorian" toiminnasta? Tai muuten ajatuksia?
-
-
-
Olen ollut ainakin kerran messussa, joka oli hiljainen. Eli jonkin aikaa istuttiin hiljaisuudessa. Itse ainakin tuolloin koin sen hieman ahdistavana (muistaakseni), kun mieleen pomppii kaikenlaisia ajatuksia. Eli en oikein osaa näemmä olla hiljaa sisäisesti kovin hyvin...
Noin muuten en ole perehtynyt näihin asioihin kristillisissä yhteyksissä. Tulee mieleen, että kristitty voi varmasti noin yleisesti olla äänessä tai hiljaa, miten vain. En sitten tiedä, mitä erityisen mystistä siinä voi olla tai siihen liittää, enkä ole perehtynyt tähän liittyen teologiaan/ajatteluun juuri yhtään. Tai lukenut juuri mitään.
Tuli kuitenkin hieman mieleen pari aiempaa ketjua: tässä "Hengellinen lähteiden/henkien arviointi: riskinotto ja kriittisyys (http://puimatanner.net/index.php?topic=1497.0)" -ketjussa kerrottiin, että hengellisten kokemusten/henkien arviointi voi olla vaikeaa. Jos siis etsii "suoraa yhteyttä" (mitä sitten tarkoittaakaan), niin voihan sillä olla riskinsä.
Hiljaisuudesta tuli jotain juttua aiheessa "Kristinuskosta ja mindfulnessista sekä rakastavan ystävällisyyden meditoinnista (http://puimatanner.net/index.php?topic=1460.msg63004#msg63004)", siellä lopussa myös vähän keskustelua "kontemplatiivisesta kristillisestä rukouksesta." Jonkun Rossinin mukaan voidaan ilmeisesti näissä innovaatioissa mennä vääräoppisuuden puolelle rukouksessakin.
Tuli siis lähinnä negatiivisia asioita mieleen edellä, mutta varmaankin kyseessä on laaja kenttä kaikenlaista.
-
Kontemplatiivisuus tai meditatiivinen rukous ei ollut mielessäni aloitusta tehdessä, ne eivät siis tulleet edes mieleen. En oikein tiedä, mitä niillä tarkoitetaan. Jos lie tuo "kristillinen mystiikka" sisältää jotakin näitä?
Ajattelin ihan tavanomaista rukousta, jossa viivytään pidempään. Siihen liittyy monesti Raamatun lukeminen ja myös rukouslaulut. Myös paasto liittyy rukoukseen. Retriitiittejä järjestetään, jotta nämä mahdollistuvat.
Ajattelen niin, että uskovilla on jatkuva, suora yhteys Jumalaan Jeesuksessa, uskon kautta. Uudestisyntymässä ihminen saa Pyhän Hengen. Tällöin mahdollistuu myös yhteys Jumalaan rukouksessa. Rukoilla voi tietysti missä tahansa ja Jumalan Henki myös usein vaikuttaa rukousta, ja sitäkin, että hakeudutaan etsimään Herraa hiljaisuuteen.
-
Eipä itselleni ole oikein selvää, mikä sisältää mitä ja mikä tarkoittaa mitäkin. :) Ehkä joskus voisi yrittää perehtyä enemmän.
Mystiikasta tulee myös mieleen joissakin ortodoksien kirjoissa mainitut erityiset jutut, joita voidaan suoda harvoille äärimmäisen ankarille kilvoittelijoille. Ei nyt muistu mieleen tarkemmin, yksi taisi olla "jatkuva rukous" tjsp.
-
Hiljaisuuteen vetäytymisestä tuli vielä mieleen, että eihän sellaista tehdä, ellei siihen koe (suurta) tarvetta. Kun on kaipaus Jumalan kohtaamiseen ja rukoukseen, hakeutuminen Herran eteen tulee luontevasti. Sama on Raamatun lukemisenkin kanssa, sitä saattaa "ahmia nälkäänsä" kaiken liikenevän ajan.
Kristillinen mystiikka liittyneekin enemmän katolisuuteen. Tuossa evl.fi sivuston tekstissäkin tosiaan mainittiin, ettei sitä ole protestanttisuudessa. Paitsi jos siihen katsotaan liittyvän tuo hiljaisuuden kategoria. Nyt alkaa hahmottua paremmin tämä aihe.
-
Lueskelin Wikipedian artikkelia aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristillinen_mystiikka . Kiinnostavaa. Olin kylläkin eri mieltä välillä kyseisten henkilöiden kanssa.
Yritin etsiskellä jotain Orthodoxwikistä, siellä löytyi sivu rukouksesta englanniksi. https://orthodoxwiki.org/Prayer
Isä Cleopan mukaan rukouksessa on seuraavat vaiheet:
- huulten rukous - kun rukous vain sanotaan.
- mielen rukous - kun mieli ymmärtää rukouksen.
- sydämen rukous - kun mieli laskeutuu sydämeen.
- aktiivinen rukous - kun sydän alkaa rukoilla yksin jopa nukkuessaan.
- kaikkinäkevä rukous - kun näkymätön maailma enkelit mukaan lukien tulee näkyviin yhdessä tulevaisuuden ja menneisyyden kanssa.
- ekstaasirukous - kun mieli viedään taivaaseen.
- mietiskelevä rukous - kun ihmiset voidaan viedä taivaaseen. (Suom. DeepL.com.)
Kaikenlaiselta huimaavalta kuulostavaa on kirkkojen perinteissä. Varsin kaukaiselta kuulostaa kovimpien kilvoittelijoiden rukouselämä (tuolla mainitaan esim. saman rukouksen toistaminen 12000 kertaa päivässä) , mutta pienikin voi yrittää rukoilla.
-
Kristillinen mystiikka liittyneekin enemmän katolisuuteen.
Piispa Kalliala kurjoittaa seuraavasti, "Huomisenkin kristitty on mystikko"
(https://www.piispakaarlokalliala.fi/puheet/piispanluento-turun-tuomiokirkossa-piinaviikolla/):
Mystiikasta saatettiin suomalaisessa luterilaisuudessa pitkään puhua ikään kuin nyrpistellen. Se miellettiin lähinnä katolisen hengellisyyden enemmän tai vähemmän epäilyttäväksi erityispiirteeksi. Tällöin mielikuvia ehkä leimasivat joihinkin tunnettuihin mystikkoihin liittyvät hurmosilmiöt, mutta ennen muuta epäterveenä pidetty askeesi, jonka kaiken lisäksi katsottiin edustavan tekojen vanhurskautta räikeimmillään. Viime vuosikymmeninä suomeksi julkaistut lukuisat katolisenkin mystiikan klassikot ja uudet teokset sekä juuri Seppo A. Teinosen johdolla tehty mystiikan tutkimus ovat kuitenkin saaneet katsomaan mystiikan perinnettä uudesta näkökulmasta. Jos kysymys on läheisestä Jumala-yhteydestä, jonka keskiössä on Kristus, eikö sellainen tosiaan voisikin olla kaiken hengellisyyden välttämätön ulottuvuus? --
Ehkäpä juuri Raunioon liittyen myös Maiju Lehmijoki-Gardner pohtii kirjassaan Kristillinen mystiikka. Läntinen perinne antiikista uudelle ajalle (2007), kuinka luterilaisuus itse asiassa rakensi klassiseen via mysticaan nähden eräänlaisen uuden ohitustien. ”On esimerkiksi huomioitu, että Lutherin vanhurskauttamisoppi, jonka mukaan ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta (lat. sola Gratia), teki turhaksi mystiikkaan kuuluneen askeettis-hengellisen valmistautumisen. Suomalaisessa tutkimuksessa on korostettu myös Lutherin unio-käsityksen uudistuksellisuutta. Siinä missä keskiajan mystiikka näki välittömän Jumala-yhteyden eli union pitkän harjaantumisen tuloksena, Luther piti sitä hengellisen kehityksen lähtökohtana. Hänen mukaansa kristityn kasvu oli mahdollinen vain, jos sen taustalla oli henkilökohtainen Jumala-yhteys.”
Vaikuttaa hyvältä tekstiltä muutenkin. Avaa aihetta.
-
Lueskelin Markuksen evankeliumia (14:34) ja palautui mieleen tuolta Wikipedian kristillistä mystiikkaa käsittelevästä artikkelista (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristillinen_mystiikka) Simone Weilin käsitys siitä, että "Rakkaus Jumalaan on puhdasta silloin, kun ilo ja kärsimys herättävät yhtä suurta kiitollisuutta." Artikkelissa myös mainitaan "yhtä hyvin kärsimyksen kuin onnenkin rakastaminen."
Jeesus ei siis ymmärrykseni mukaan kai ollut mitenkään innoissaan ristin kärsimyksestä sinänsä, vaan hän esim. "alkoi kauhistua ja tulla tuskaan" ja pyysi maljan menemistä ohi. Jotenkin siis joidenkin mystikoiden käsitykset vaikuttavat hieman liiankin ylimaallisilta ja ikään kuin epärealistisilta ihmiselle (useimmille/melkein kaikille?). Tai näin itse tulkitsisin. Jos jopa Jumalaakin voi ahdistaa jotkin asiat, niin kai se on myös inhimillistä ja sallittua tavallisille tallaajille.
Toinen mietityttävä kohta artikkelissa oli "Teoksessaan Aurora Böhme näkee Jumalassa sekä hyvän että pahan energian, ja samaistaa jumalallisuuden ihmisen sieluun. Jumalan tehtävänä on sytyttää siihen hyvyyden tai pahuuden liekki sen vapaan valinnan perusteella." Raamatussahan ei mitenkään kannusteta pahuuteen, vaan lähinnä päinvastoin ja kannustetaan johdonmukaisesti valitsemaan hyvyys. Skeptisesti siis suhtautun tuohon lainaukseen.
-
Mietin, miten otsikoin tämän ja päädyin kristilliseen mystiikkaan. Sivusto evl.fi määrittää aihetta näin:
"Mystiikka tulee kreikan sanasta mystikos, salainen. Kristillinen mystiikka on syvällistä rukousta ja mietiskelyä, jossa pyritään suoraan yhteyteen (lat. unio) Jumalan kanssa. Kristillisen mystiikan perinne on alkanut jo varhaiskristillisyydessä, mutta varsinainen mystiikan teologian kehittäminen alkoi 400–500 lukujen vaihteessa.
Mystiikka kukoisti keskiajalla luostarilaitoksen piirissä. Uskonpuhdistuksen jälkeen mystiikan harjoittamista ei nähty tarpeellisena, eikä se kuulu protestanttisten kirkkojen perinteeseen. 1600-luvun pietismissä ja myöhemmin herätysliikkeiden teologiassa on ollut mystiikkaan liittyviä piirteitä.
Nykyään kristillistä mystiikkaa voidaan ajatella liittyvän retriittitoimintaan, ekumeeniseen Taizé-liikkeeseen ja Hiljaisuuden Ystävät ry:n toimintaan, joissa hiljaisuus nähdään tärkeäksi kiireisen elämän vastapainoksi."
Viimeisessä kappaleessa mainittu toiminta on yleistä luterilaisessa kirkossa. En osaisi liittää sitä mystiikkaan, vaikka olisi kristillistäkin. Uskova ihminen on jatkuvassa yhteydessä Jumalaan ja tuollaiset retriitit ja muut mainitut palvelevat hyvin silloin, kun halutaan pysähtyä etsimään Jumalan kasvoja rukouksessa. En ole koskaan ollut retriiteissä enkä Taize-messuissakaan. Luonteelleni sopii rukous laulaen, silti mainitut Taize-laulut vaikuttavat vierailta, eivät ns. omilta.
On hiljaisuuden retriittejä ja rukousretriittejä. Näihin voisin ajatella osallistuvani.
Onko jollain kokemuksia "hiljaisuuden kategorian" toiminnasta? Tai muuten ajatuksia?
Ei ole kokemusta noista erilaisista ryhmistä ja heidän toiminnastaan.
En ehkä itse menisi niihin mukaan.
Ajattelen, että karismaattisuus voi olla melko lailla samaa mitä tarkoitetaan mystiikalla.
Minusta näyttää historian perusteella, että mystiikka liittyi keskiajan ihmisten henkilökohtaisiin kokemuksiin. Uskoisin, että monen taustalla oli ihminen ,joka oli hengellisessä herätyksessä eli Jumala kutsui heitä ja he hapuilivat pelastusta kohden hyvin vähällä Raamatun tuntemisella. Ja usein he olivat hengellisen etsimisen suhteen täysin yksin.
Heillä oli sen verran tietoa evankeliumista, että jotenkin pystyivät tarttumaan siihen ja he uudestisyntyivät.
Saattaa olla, että Jumala todella salli heille yliluonnollisia kokemuksia vahvistamaan heidän uskoaan.
Myöhemmin sitten heidän kokemuksensa joista ehkä kirjoittivat tulivat niinkuin asia sinänsä, eli jo siinä mentiin jo vähän sivuluisuun.
Tää on mun ihan oma teoriani, mitä olen implisiittisesti ajatellut vuosia, mutta nyt vasta kirjoitin sen näkyville.
Tämä on vaikutelmani oppmastani.
Eräs luterilainen pappi, jota arvostin paljon, sanoi minulle että olen mystikko.
En lähtenyt edes arvaamaan mitä hän sillä tarkoitti.
Minusta hän selvästi tunsi Kristuksen ja oli siis Jeesuksen oma, mutta herätyskristillisyys ei ollut häntä henkilökohtaisesti koskettanut.
Kuuluu Missouri Synodiin, mikä on hyvin konservatiivinen luterilainen kirkkokunta.
-
Ehka han tarkoitti,etta vaikka minun nakemykseni uskoon tulosta on heratyskristillinen, han myos puoleltaan huomasi, etta olen Jeesuksen oma, vaikka minun kokemukseni ei mennyt hanen "saantojensa" mukaan. ::) Kuten hankaan ei "seurannut" "minun saantojani". :D
-
Säännöt onpi monet ihmisillä. Mystistä! :)
-
Joo, aikamoisia koukeroita me ihmiset kehitamme eri suuntiin.
-
Korpiman laittama Kallialan teksti ja evl.fi-sivuston viittaukset hiljaisuuden toimintaan kertonevat siitä, että luterilaisuus on kehitellyt oman versionsa mystiikasta. Hyvä niin, sillä tuo mainittu tavoite "pyrkimys päästä suoraan yhteyteen Jumalan kanssa", rukouksen ja mietiskelyn avulla, näyttäytyy metodina alkuperäisen määrittelyn perusteella.
-
Suuri sovituspäivä 3.Moos.16 kertoo esikuvallisesti miten yhteys Jumalaan syntyi.
Mielestäni noissa retriiteissä ja mietiskelyissä on väärä tulokulma ja haiskahtaa yhdeltä omavanhurskauden harjoitusmuodolta paastojen ja luostarin lisäksi
-
Korpiman laittama Kallialan teksti ja evl.fi-sivuston viittaukset hiljaisuuden toimintaan kertonevat siitä, että luterilaisuus on kehitellyt oman versionsa mystiikasta. Hyvä niin, sillä tuo mainittu tavoite "pyrkimys päästä suoraan yhteyteen Jumalan kanssa", rukouksen ja mietiskelyn avulla, näyttäytyy metodina alkuperäisen määrittelyn perusteella.
Ajattelen, että tuo ohittaa sen mitä Raamattu opettaa.
On olemassa Yksi Tie Jumalan lähelle. Jeesus Kristus.
Ei tarvitse muuta.
Jeesus sanoi myös että Isä ja Hän ilmoittavat itsensä ihmiselle. Se on Johanneksen kirjeessä.
Googlasin Hiljaisuuden Retriitin ja tämä tuli esille.
Siinä on vihjeitä heidän ajattelustaan.
https://www.hiljaisuudenystavat.fi/tapahtumat/kategoria/hiljaisuuden-retriitti/
Kun vertaan tuota keskiajan joihinkin mystikoihin niin ero on suuri.
Ei ole kyse samasta asiasta.
Fransiskus Assisilainen on määritelty mystikoksi.
Kun katsoo mitä hänen hengelliset kokemuksensa ovat saaneet aikaan, se on aivan jotain muuta kuin oman itsensä kokemuksiin jääminen.
He rakastuivat Herraan ja uhrasivat koko elämänsä toisten palvelemiselle.
-
Ihan varmasti vanhojen mystikkojen kokemuksissa oli myös inhimillisiä juttuja.
Eli voimme ehkä käyttää Jeesuksen antamaa kriteeriä: heidän hedelmistään te heidät tunnette.
Eli en ainakaan minä sano että tietäisin ehdottoman totuuden aiheesta.
-
Tuossa evl.fi-sivuston määrityksessä on silmiinpistävää, että jonkun toiminnan tai tekemisen kautta pyrittäisiin suoraan yhteyteen Jumalan kanssa. Jos tulkintani on oikea. Sehän on kuitenkin kaiken kristillisyyden lähtökohta, että ihminen on suhteessa Jumalaan uskon kautta Jeesukseen, mikä on ymmärtääkseni suoraa yhteyttä Jumalaan. Sitten tästä käsin uskova ihminen tekee tekoja. Ei mene niin, että esim. "harjoitetaan" jotakin, vaikkapa mietiskelyä tai hiljaisuutta, jotta suora yhteys Jumalaan syntyisi.
Sivustolla mainittu hiljaisuuden toiminta on ymmärtääkseni luterilaisen seurakunnan järjestämää kaikille avointa toimintaa. Se voi olla yhteistyössä mainitun hiljaisuuden järjestön kanssa, usein ei ole. Käytännössä ne ovat tapahtumia, joissa annetaan mahdollisuus olla hiljaisuudessa, ken sellaista kaipaa. Näillä tapahtumilla ei ole ollut tuollaista määritelmässä ilmaistua tavoitetta. Se vain esimerkiksi, että kaipaa Herran kohtaamista ja kosketusta. Mulle on siis tullut vaikutelma, että mämä tapahtumat ilmentäisivät luterilaista, muunneltua versiota sivuston määrittelemästä mystiikasta, niin kuin sivustolla viitataankin tähän toimintaan. Taize-yhteisöltä on lainattu lauluja myös messuihin.
Joidenkin retriittien järjestäjien kanssa olen jutellut. Tapahtumiin on tulijoita. Moni haluaa tulla hiljentymään rauhalliseen paikkaan kiireisen elämän keskellä.
-
Onhan mystiikassa miettimistä noissa ihan peruskäsitteissäkin ja mitä niillä tarkoitetaan ja miten ne oikein pitäisi ymmärtää. Tavallaanhan ymmärrystapoja tuntuu olevan monia riippuen henkilöstä/suunnasta, kuten monilla muillakin teologisilla käsitteillä. Puhutaanko toisten ohi tai tiedänkö omasta kokemuksestani yhtään mihin viitataan?
Raamatussahan on kaikenlaista näyistä ja Paavalin kokemuksista alkaen, muttei mystiikka-sanaa sinänsä. Jeesus muistaakseni meni välillä hiljentymään jonnekin syrjemmälle.
Jotenkin omassa kokemuksessa tärkeältä tuntuisi "jokapäiväinen hengellisyys" eli maailman ymmärtäminen hengellisenä luotuna paikkana, Jumalan olemassaolon muistaminen, rukous ja toisten ihmisten arvostaminen ja palveleminen Jumalan kuvina. Tiedä sitten onko tässä mitään mystiikkaa vai vain normaalia arjen kristillisyyttä.
Ymmärtääkö suoran Jumala-yhteyden olevan normaalia ja jokapäiväistä (Pyhän Hengen temppeli) vai pitäisikö yhteyttä jotenkin erityisesti kehittää tai ylläpitää esim. rukouksella? Olemista vai tekemistä? Keskiajan mystikoilla ja Lutherilla voisi olla erilaisia ideoita.
Mietiskelyllä voinee syventää omaa ymmärrystä, jos osaa keskittyä. Itse en myöskään ole harrastanut kovin pitkiä rukouksia.
-
Mietin, mikä oli motiivini tehdä tämä aloitus :D
Se oli tuon sivuston määritelmä mystiikasta. Siinä mainitaan myös mystiikan teologia ja mystiikan harjoittaminen. Ne eivät minua kiinnosta, mutta mielenkiinto osui tuohon, kun puhutaan retriittitoiminnasta. Eli miksi nämä liitetään samaan aihepiiriin. Nyt kun puhun retriittitoiminnasta, tällä en tarkoita Hiljaisuuden Ystävät ry:n toimintaa.
-
Korpima viittasit Jeesuksen menneen, ja kehoittaneen myös menemään rauhalliseen paikkaan levähtämään. Pitäisi katsoa se kohta, miten se menee, kun en muista ulkoa. Tämä Raamatun kohta on esiintynyt monissa retriitti-ilmoituksissa.
-
Noita retriittien sisältöjä näytti olevan erilaisia tuolla edellä olleessa linkissä (Hiljaisuuden ystävät/retriitit (https://www.hiljaisuudenystavat.fi/tapahtumat/kategoria/hiljaisuuden-retriitti/)). Yhdessä eli ekassa oli hathajoogaa, hmm...
-
Hathajoogaa kutsutaan myös termillä hiljaisuuden jooga.
Hiljaisuuden jooga näyttää myös olevan rekisteröity tuotenimi.
Yhdessä retriitissä käytetään jotain mikä on nimeltään Deep Talk.
Tässä ohjelma siitä.
https://areena.yle.fi/1-50846444
Hyvin eri tavoitteet tällä modernilla mystiikkalla kuin kirkkohistorian mystiikalla.
-
Aa, kaikenlaista uutta. Jooga-termiin suhtaudun varovaisesti (miksei vain jotain yleistä neutraalia voimistelua?), enkä tuohon Deep Talkiin ole törmännyt koskaan aiemmin.
-
Hathajoogaa kutsutaan myös termillä hiljaisuuden jooga.
Hiljaisuuden jooga näyttää myös olevan rekisteröity tuotenimi.
Yhdessä retriitissä käytetään jotain mikä on nimeltään Deep Talk.
Tässä ohjelma siitä.
https://areena.yle.fi/1-50846444
Hyvin eri tavoitteet tällä modernilla mystiikkalla kuin kirkkohistorian mystiikalla.
Deep talk on tuon mukaan arvojen ja asenteiden kehittämisen menetelmä. Tässä ohjelmassa oli leikki välineenä ja havainnollistamassa kertomusta. Kertojana seurakunnan lapsityön ohjaaja.
Mulle ei ainakaan heti, eikä vielä avautunut, mistä olisi kyse.
-
Mietiskely ja mystiikka tuli vastaan äsken eräässä blogikirjoituksessa (https://crez.site/2024/01/24/the-whole-command-01/, jatko-osa https://crez.site/2024/01/25/the-whole-command-02/):
Mutta asia on monimutkaisempi. Liitto esiteltiin ihanteena, moraalisena julistuksena Jumalan prioriteeteista langenneen olemassaolomme suhteen. Sitä ei esitetty kovina ja tiukkoina sääntöinä. Jos sen lukee kovina ja tiukkoina sääntöinä, ei ymmärrä asiaa. Ei ollut mahdollista vain noudattaa sääntöjä; meidän tasollamme on väistämättömiä ristiriitoja. On vaatimuksia, jotka menevät päällekkäin, ja on saatava käsitys siitä, mikä on todella tärkeää. Näin ihmisistä tuli tuomareita Israelissa: He pohtivat asioita mystisesti, kunnes saivat mielessään vakaan kuvan siitä, kuka Jumala on. Kontemplaatio on ajan viettämistä sydämen kanssa, joka opettaa aivoja.
Jeesus osoitti tämän kommentoidessaan, että sapatin oli tarkoitus suojella voimattomia eikä rajoittaa ihmisten mahdollisuuksia saada elämiseen tarvittavia asioita. Jos ymmärrät koko sapattisäännöstön tarkoituksen, sinulla ei pitäisi olla mitään ongelmaa parantaa sapattina tai syödä (laillisesti) kulkiessasi viljapellon läpi sapattina. --
Mooseksen laki ei koskaan ollut pelkkä laki sanamme merkityksessä. Se oli aina syvempi moraalinen velvollisuus Jumalaa itseään kohtaan, henkilökohtainen velvollisuus. Hellenismin kulttuurisen hyökkäyksen alla yleinen käsitys laista pelkistyi pelkäksi suoritukseksi. Rabbit väittivät, että laki oli syvempi moraalinen velvollisuus, mutta farisealaisen opetuksen lopputulos pelkisti lain mekaaniseksi noudattamiseksi. Käsite "lain teoista" syntyi tästä farisealaisesta vääristymästä, mutta se oli hyvin ilmeinen moraalinen epäonnistuminen muinaisessa heprealaisessa kulttuurissa, joka oli luonteeltaan varsin mystinen. Sekä suullisen että myöhemmin kirjoitetun Talmudin olemassaolo vain vahvisti mekaanista näkemystä. --
Silti Kristuksen liittoon liittyvän koodin ymmärtäminen edellyttää, että opitaan se erikoinen mystinen viitekehys, joka heprealaisilla piti olla. Sitä vaadittiin heiltä ja sitä vaaditaan meiltä. Se on osa liittoa. Kristillisen seurakunnan painopiste on siis tuon muuttuneen viitekehyksen hautominen. Se on hyvin sisäänpäin suuntautunut orientaatio, koska tarve on valtava ja koska tehtävä on hyvin vaikea. Ei riitä, että julistamme Jeesuksen avanneen oven, vaan meidän on panostettava voimakkaasti siihen, mitä oven takana on. On raskas vaatimus siitä, että tämä langennut inhimillinen olemassaolo tapetaan hitaasti Ikuisen hyväksi. (Suom. DeepL.com.)
Lisäys vielä asiaan ja näkökulmaan liittyvästä Radix Fidem Bookletistä. Eli eräänlaisesta tiivistelmästä tästä näkemyksestä (hieman kuten myös Michael Heiser, Unseen Realm), joka on vastaan länsimaalaista näkemystä uskosta ja maailmasta ja muinaisen Lähi-idän mystisen näkemyksen puolesta (https://radixfidem.org/library/booklets/Radix-Fidem-Booklet.pdf, PDF):
2. Pohjimmiltaan superrationaalinen, ei älyllinen. Tämä korreloi edellisen kohdan kanssa. Hylkäämme käsityksen, jonka mukaan järki ja äly ovat ihmisen kykyjen huippu. Vaikka myönnämme, että useimmat ihmiset väärinkäyttävät sanaa "mystiikka" ja tekevät siitä jotain hyödytöntä ja järjenvastaista, väitämme, että Jumala tuskin vaivautuu puhumaan ihmisälylle, vaan kutsuu meitä paljon korkeammista valmiuksista käsin. Ilmestys on luonnostaan mystistä. Väitämme, että Hän on antanut meille muita "tietämisen" muotoja, jotka ovat tiukasti ihmisluontoon sisäänrakennettuja. Hylkäämme länsimaisen hylkäävän asenteen kaikkea muuta kuin rationaalista kohtaan. Usko on järjen yläpuolella, ei sen alapuolella. --
[Kohdasta 5.] Jeesus opetti Mooseksen lakia sellaisena kuin se oli tarkoitettu, vertausten ja symbolisen opetuksen kokonaisuutena, jonka tarkoituksena oli herättää mystinen lähestymistapa asioihin. Juutalainen legalismi oli muinaiselle heprealaiselle kulttuurille vierasta.
Tässä siis nähdäkseni ikään kuin kutsutaan hylkäämään länsimainen järkeisusko ja tarttumaan moniulotteisiin "mystisempiin näköaloihin", joita Raamattu ja muinaisten heprealaisten maailmankuva edustaa. Itse olen yrittänyt hieman perehtyä ja syventyä (esim. Heiser ja em. blogi, tietysti Raamattu), mutta maailmankuva on vaikea täysin muuttaa nopeasti. Kuinka mystinen kristityn pitäisi olla - ja miten?
-
Lueskelen edelleen A.W. Tozerin kirjaa The Knowledge of the Holy (juttua kirjaketjussa (http://puimatanner.net/index.php?action=post;msg=63993;topic=77.360)). Jossain sanottiin, että Tozeriakin pidettiin jonkin sortin mystikkona.
Etsiskelin hieman ja löysin lyhyen kriittisen kommentaarin (Tom Riggle: A.W. Tozer Reconsidered, https://www.onthewing.org/user/Tozer1%20Reconsidered%20-%20Riggle.pdf). Siinä kritisoidaan Tozerin luottamusta joihinkin mystikoihin ja että hän ei pohjaa tarpeeksi Raamattuun.
Ongelma ei kuitenkaan ole helposti tunnistettavassa arkkienkelissä. Se on subjektiivisissa kokemuksissa. Tässä kohtaa meidän on sovellettava tinkimättömästi Jumalan sanan standardia. Se on myös näin hengellisten opettajien valinnassa. Tozer ei pyytänyt hengellisiä viitteitä, kun hän ylenpalttisesti ylistää Julian of Norwichin ekstaattisia lausahduksia eikä ekumeenisen mystikon Evelyn Underhillin, tuon "teologian ja sisäisen elämän mestarin" (hänen sanojensa mukaan) "oivalluksia". Jos hän olisi pyytänyt asianmukaista raamatullista tukea heiltä ja todennut sen puutteelliseksi, hän olisi säästänyt itsensä monelta hämmennykseltä - ja kirkon monelta saastuttavalta erehdykseltä, joita on nyt vaikea kitkeä pois. --
Muuten, Tozer on uskollinen mystisille juurilleen, erityisesti niille mystikoille, jotka tulivat roomalaiskatolisen vastareformaation jälkeen, kun hän niin korostaa Jumalan tuntemista täysin erillisenä tapana lähestyä Häntä kuin sen Sanan kautta, jonka Jumala itse antoi meille juuri tätä tarkoitusta varten. Hän on uskollinen heille, mutta väärässä suhteessa Jumalan Sanaan. Sama Jumala, joka sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä", sanoi myös: "Sinun sanasi on totuus".
Tässä siis varmaankin ajatuksena se, että yksittäisten mystikkojen kokemukset ja tulkinnat voivat johtaa harhaan. Isompiakin joukkoja, jos eivät olekaan luotettavia. Ja Raamattu on arvovaltaisempi ja luotettavampi kuin mystikko.
-
Hathajoogaa kutsutaan myös termillä hiljaisuuden jooga.
Hiljaisuuden jooga näyttää myös olevan rekisteröity tuotenimi.
Yhdessä retriitissä käytetään jotain mikä on nimeltään Deep Talk.
Tässä ohjelma siitä.
https://areena.yle.fi/1-50846444
Hyvin eri tavoitteet tällä modernilla mystiikkalla kuin kirkkohistorian mystiikalla.
Deep talk on tuon mukaan arvojen ja asenteiden kehittämisen menetelmä. Tässä ohjelmassa oli leikki välineenä ja havainnollistamassa kertomusta. Kertojana seurakunnan lapsityön ohjaaja.
Mulle ei ainakaan heti, eikä vielä avautunut, mistä olisi kyse.
Tuo deep talk on selvästi ikäänkuin maallikon käyttöön kehitetty terapiamuoto.. Lähes sama kuin ns. ACT terapia.
-
En osaa yhdistää arvojen ja asenteiden kehittämiseen. Ohjelma oli tosin vain muutaman minuutin mittainen.
-
Katsoin myös tuon videon Deep Talkista (miksei "Syvä puhe?"), eikä itsellenikään oikein selvinnyt idea. Eli mitä siinä varsinaisesti haetaan/tapahtuu, pitäisi kehittyä miten. Dramatisointi/näyttely/esittäminen varmasti voi olla hyödyllistä. Ja omien reaktioiden/tuntojen purku.
Havainnollistamisestakin varmasti voi olla hyötyä, lueskelin joskus Brick Biblen (https://thebrickbible.com/legacy/)
Raamatun tarinoiden kertomista legopalikoilla. Sarjakuva tai TV/elokuvamuoto voi toimia samoin. Ei sinänsä mystiikkaa tässä.
-
Itse sain Tozerin kirjoista sellaisen kuvan, että hän perusti ajattelunsa Raamattuun.
Ymmärsinköhän väärin.
Pitää tarkistaa.
-
Yksi juttu minkä Tozer mainitsi oli, että hänen mielestään on puute kristityistä ajattelijoista. Hänen mielestään modernit uskovat ajattelevat sovinnaisesti ja siksi eivät oikein tiedä mihin uskonsa perustavat. Ja siksi heidät on helppo johtaa harhaan.
-
Itse en tuosta The Knowledge of the Holy -kirjasta (noin puolet luettuna) huomannut ainakaan kovin paljon mitään mystikoiden lainauksia tai suuresti epäilyttävää. Ja voihan olla että joissakin toisissa Tozerin kirjoissa on enemmän muuta.
Ja kai tuon em. Rigglen arvion mukaan ongelma on enemmän hengellisessä sekoittumisessa, vähän kuin vieraissa vaikutteissa. Jos siis ei pidä joidenkin mystikoiden tulkinnoista asioista, vaan on enemmän suoran raamatullinen.
-
Tässä Tozer'in kirjan The Knowledge of the Holy kirjan ensimmäinen sivu.
Laitoin eri värillä ne kohdat mistä itse pidän ja olen pitänyt 19 vuotiaasta asti. Taisi tulla eri väreillä vahingossa.
Chapter 1
Why We Must Think Rightly About God
O, Lord God Almighty, not the God of the philosophers and the
wise but the God of the prophets and apostles; and better than
all, the God and Father of our Lord Jesus Christ, may I express
Thee unblamed?
They that know Thee not may call upon Thee as other than
Thou art, and so worship not Thee but a creature of their own
fancy; therefore enlighten our minds that we may know Thee
as Thou art, so that we may perfectly love Thee and worthily
praise Thee.
In the name of Jesus Christ our Lord. Amen.
What comes into our minds when we think about God is the
most important thing about us.
The history of mankind will probably show that no people has
ever risen above its religion, and mans spiritual history will
positively demonstrate that no religion has ever been greater
than its idea of God. Worship is pure or base as the worshiper
entertains high or low thoughts of God.
For this reason the gravest question before the Church is
always God Himself, and the most portentous fact about any
man is not what he at a given time may say or do, but what he
in his deep heart conceives God to be like. We tend by a secret
law of the soul to move toward our mental image of God. This
is true not only of the individual Christian, but of the company
of Christians that composes the Church. Always the most
revealing thing about the Church is her idea of God, just as her
most significant message is what she says about Himor leaves
unsaid, for her silence is often more eloquent than her speech.
She can never escape the self-disclosure of her witness concerning God.
-
Hänen kirjojaan voi ladata ilmaiseksi, eli siksi ehkä en riko mitään lakia kopioidessani tänne. Joskus joku ajattelee eri tavoin, otan palautetta mielelläni vastaan.
Tässä on lähde mistä otin tuon.
https://www.churchloaded.com/books/free-aw-tozer-books-pdf-download/
Tuo punaiselle merkkaamani kohta kyllä ilmaisee melko selvästi sen, mikä on hänen lähteensä.
Eli Raamattu.
-
Mietiskely ja mystiikka tuli vastaan äsken eräässä blogikirjoituksessa (https://crez.site/2024/01/24/the-whole-command-01/, jatko-osa https://crez.site/2024/01/25/the-whole-command-02/):
Mutta asia on monimutkaisempi. Liitto esiteltiin ihanteena, moraalisena julistuksena Jumalan prioriteeteista langenneen olemassaolomme suhteen. Sitä ei esitetty kovina ja tiukkoina sääntöinä. Jos sen lukee kovina ja tiukkoina sääntöinä, ei ymmärrä asiaa. Ei ollut mahdollista vain noudattaa sääntöjä; meidän tasollamme on väistämättömiä ristiriitoja. On vaatimuksia, jotka menevät päällekkäin, ja on saatava käsitys siitä, mikä on todella tärkeää. Näin ihmisistä tuli tuomareita Israelissa: He pohtivat asioita mystisesti, kunnes saivat mielessään vakaan kuvan siitä, kuka Jumala on. Kontemplaatio on ajan viettämistä sydämen kanssa, joka opettaa aivoja.
Jeesus osoitti tämän kommentoidessaan, että sapatin oli tarkoitus suojella voimattomia eikä rajoittaa ihmisten mahdollisuuksia saada elämiseen tarvittavia asioita. Jos ymmärrät koko sapattisäännöstön tarkoituksen, sinulla ei pitäisi olla mitään ongelmaa parantaa sapattina tai syödä (laillisesti) kulkiessasi viljapellon läpi sapattina. --
Mooseksen laki ei koskaan ollut pelkkä laki sanamme merkityksessä. Se oli aina syvempi moraalinen velvollisuus Jumalaa itseään kohtaan, henkilökohtainen velvollisuus. Hellenismin kulttuurisen hyökkäyksen alla yleinen käsitys laista pelkistyi pelkäksi suoritukseksi. Rabbit väittivät, että laki oli syvempi moraalinen velvollisuus, mutta farisealaisen opetuksen lopputulos pelkisti lain mekaaniseksi noudattamiseksi. Käsite "lain teoista" syntyi tästä farisealaisesta vääristymästä, mutta se oli hyvin ilmeinen moraalinen epäonnistuminen muinaisessa heprealaisessa kulttuurissa, joka oli luonteeltaan varsin mystinen. Sekä suullisen että myöhemmin kirjoitetun Talmudin olemassaolo vain vahvisti mekaanista näkemystä. --
Silti Kristuksen liittoon liittyvän koodin ymmärtäminen edellyttää, että opitaan se erikoinen mystinen viitekehys, joka heprealaisilla piti olla. Sitä vaadittiin heiltä ja sitä vaaditaan meiltä. Se on osa liittoa. Kristillisen seurakunnan painopiste on siis tuon muuttuneen viitekehyksen hautominen. Se on hyvin sisäänpäin suuntautunut orientaatio, koska tarve on valtava ja koska tehtävä on hyvin vaikea. Ei riitä, että julistamme Jeesuksen avanneen oven, vaan meidän on panostettava voimakkaasti siihen, mitä oven takana on. On raskas vaatimus siitä, että tämä langennut inhimillinen olemassaolo tapetaan hitaasti Ikuisen hyväksi. (Suom. DeepL.com.)
Lisäys vielä asiaan ja näkökulmaan liittyvästä Radix Fidem Bookletistä. Eli eräänlaisesta tiivistelmästä tästä näkemyksestä (hieman kuten myös Michael Heiser, Unseen Realm), joka on vastaan länsimaalaista näkemystä uskosta ja maailmasta ja muinaisen Lähi-idän mystisen näkemyksen puolesta (https://radixfidem.org/library/booklets/Radix-Fidem-Booklet.pdf, PDF):
2. Pohjimmiltaan superrationaalinen, ei älyllinen. Tämä korreloi edellisen kohdan kanssa. Hylkäämme käsityksen, jonka mukaan järki ja äly ovat ihmisen kykyjen huippu. Vaikka myönnämme, että useimmat ihmiset väärinkäyttävät sanaa "mystiikka" ja tekevät siitä jotain hyödytöntä ja järjenvastaista, väitämme, että Jumala tuskin vaivautuu puhumaan ihmisälylle, vaan kutsuu meitä paljon korkeammista valmiuksista käsin. Ilmestys on luonnostaan mystistä. Väitämme, että Hän on antanut meille muita "tietämisen" muotoja, jotka ovat tiukasti ihmisluontoon sisäänrakennettuja. Hylkäämme länsimaisen hylkäävän asenteen kaikkea muuta kuin rationaalista kohtaan. Usko on järjen yläpuolella, ei sen alapuolella. --
[Kohdasta 5.] Jeesus opetti Mooseksen lakia sellaisena kuin se oli tarkoitettu, vertausten ja symbolisen opetuksen kokonaisuutena, jonka tarkoituksena oli herättää mystinen lähestymistapa asioihin. Juutalainen legalismi oli muinaiselle heprealaiselle kulttuurille vierasta.
Tässä siis nähdäkseni ikään kuin kutsutaan hylkäämään länsimainen järkeisusko ja tarttumaan moniulotteisiin "mystisempiin näköaloihin", joita Raamattu ja muinaisten heprealaisten maailmankuva edustaa. Itse olen yrittänyt hieman perehtyä ja syventyä (esim. Heiser ja em. blogi, tietysti Raamattu), mutta maailmankuva on vaikea täysin muuttaa nopeasti. Kuinka mystinen kristityn pitäisi olla - ja miten?
Minulle hieman liian monimutkainen neuvo.
Tulee mieleen lapsuudessa lukemani Aku Ankka lehden tarina. Siinä todettiin, että Aku Ankka oli liian tyhmä tulemaan hypnotisoiduksi. ;D
Olen hieman samanlainen. :) Kyllä mielestäni Raamattu riittää aivan mainiosti. Kaikki muuhan on jonkun toisen ihmisen tulkintaa ja miten voin päätellä, että miten ne tyypit, keitä sitten ovatkaan, omaisivat jotain viisautta mitä voin oppia vain heiltä.
Hylkään tuollaisen ajattelun akuankkamaisen yksinkertaisesti. :)
Eli Raamattua kannattaa lukea. Se auttaa arvioimaan kaiken muun. Tozerin mukaanlukien.
-
Voisihan tosiaan ajatella, että mystikoiden ajatukset, ilmestykset ja tulkinnat (esim. se Wikipedia-sivu, jossa heitä runsain mitoin, https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristillinen_mystiikka) voivat olla kuten muidenkin ihmisten.
Eli välillä oikein, välillä väärin. Jotkut ovat oikeammassa kuin toiset. Siinä on sitten ihmisellä arvioitavaa, kuka on luotettava. Jos heihin perehtyy.
-
Hyvä idea. Ei kannata nostaa ketään millekään alustalle.
-
Lueskelin blogikirjoitusta (https://onecosmos.blogspot.com/2024/02/introduction-to-vision-of-possibility.html), jossa tuli vastaan mystiikka:
Mystiikka on transsendentin tiedon empirismiä.
Mystisen kokemuksen objektiivisuutta ei voida osoittaa. Aivan kuten minkä tahansa kokemuksen.
Mystikko on ainoa, joka on tosissaan kunnianhimoinen.
(Suom. DeepL.com)
Jaa, mitä on transsendentti tieto? Täytyi tarkistaa Wikipediasta (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Transsendenssi):
Transsendenssi eli transsendentaalisuus on filosofiassa käsite, jolla tarkoitetaan yleensä havaintokokemuksen ulkopuolelle jääviä ilmiöitä, joista ei voida saada järkitietoa. Tällainen ilmiö on transsendentti eli transsendentaali: käsityskyvyn ylittävä mysteeri.
Ikään kuin ylöspäin, taivaalliseen tai tietoon Jumalasta, tähän kai viitataan.
Raamatussahan tuli mieleen tosiaan mystiikasta esim. Paavali, joka vieraili jossain mielessä jossain korkealla. Toki hän oli apostoli eli varmasti hyvin luotettava. Kaikkiin "satunnaisten mystikkojen" kokemuksiin ei varmaan kannata suhtautua samoin kuin hänen.
-
Arkisempaa hiljentymistä ja transsendentaalisuutta tuli vastaan toisessa kirjoituksessa (https://naomiwolf.substack.com/p/what-is-a-culture)
Tässä on toinen esimerkki länsimaisen kulttuurin odotuksista: on oltava hiljaa, kun osallistutaan jaettuun kokemukseen erämaasta, kirjastoista tai julkisista liikennevälineistä. On monia mielenkiintoisia syitä siihen, että kun mennään kansallispuistoon tai osavaltion puistoon, rannalle tai vaellusreitille, erämaa-alueelle tai noustaan bussiin tai junaan, Yhdysvaltain sosiaalinen normi (jota joskus suojataan kylttien avulla) on, että yritämme säilyttää tietyn hiljaisuuden tason. Tämä perinne juontaa luultavasti juurensa 1840-luvun transsendentalistisen liikkeen arvoihin (tämä liike ilmeni myös Britanniassa, hieman aikaisemmin, nimellä romantiikka eli "ylevän" tavoittelu).
Tässä vaikutusvaltaisessa liikkeessä tavallisten brittiläisten tai amerikkalaisten miesten ja naisten ymmärrettiin voivan kohdata suuremman yhteyden tunteen Luojaan, omaan korkeampaan itseensä ja eksistentiaalisiin totuuksiin koskemattoman erämaan, kirjojen tai taiteen äärellä.
-
Olen aina suhtautunut hiukan varauksellisesti kristilliseen mystiikkaan.
Jos henkilö, joka ei oikeasti tunne Jumalaa, menee mietiskelemään esim. johonkin retriittiin,
hän voi joutua pahasti sielunvihollisen kohteeksi.
Hän on hiljaisuudessa altis kaikelle uudelle ja kiehtovalle.
Onhan paljon pseudokristillistä opetusta, joka seilaa puhtaan
evankeliumin ja järkeilyn tai tunnelmien rajamailla.
Mielestäni karismaattisuus ei ole mystiikkaa. Kaikki siihen liittyvä on kirjallisesti esitetty
Raamatussa, joten mitään salaperäisyyttä ei ole. Tosin on myös ylikarismaattisuutta,
joka menee yli Raamatun sanan. Siinä on mukana ihmisen tunteita, mielikuvitusta ja
jopa esittämistä. Mutta sekään ei ole mystiikkaa
-
edellisen viestini piti tulla hiukan suurennettuna, mutta jotain meni pieleen, joten alku on turhaan julman kokoisilla fonteilla
-
Tuohon Naomi Wolfin lainaukseen liittyen: usein vieraskoreasti ihmetellään, kun suomalaiset eivät turise esim. bussissa tai small talk ole vahvuutemme.
Mutta nyt voikin sanoa reippaasti, että suomalaisilla on taipumusta transsendentaalin etsimiseen keskellä arkea. En ole tuppisuu, etsin hiljaa jumalallista. ;)
-
edellisen viestini piti tulla hiukan suurennettuna, mutta jotain meni pieleen, joten alku on turhaan julman kokoisilla fonteilla
Jälkeenpäin pystyy omaa viestiään moderoimaan, jos kokee tarvetta siihen. Oliko siinä joku aikaikkuna, ehkä.
-
kiitos tiedosta, sain korjattua tekstiäni- jäi turhan suureksi, mutta olkoon
-
Tuohon Naomi Wolfin lainaukseen liittyen: usein vieraskoreasti ihmetellään, kun suomalaiset eivät turise esim. bussissa tai small talk ole vahvuutemme.
Mutta nyt voikin sanoa reippaasti, että suomalaisilla on taipumusta transsendentaalin etsimiseen keskellä arkea. En ole tuppisuu, etsin hiljaa jumalallista. ;)
:D Tuossa voi olla jotain perää.
Ainakin itse olin juuri tuollainen kotimaassa asuessani nuorena.
Me pohditaan koko ajan.
Tai ainakin minä pohdin koko ajan. Voihan sitä sitt sanoa jos tulee mieleen jotain sanomista.
-
Olen aina suhtautunut hiukan varauksellisesti kristilliseen mystiikkaan.
Jos henkilö, joka ei oikeasti tunne Jumalaa, menee mietiskelemään esim. johonkin retriittiin,
hän voi joutua pahasti sielunvihollisen kohteeksi.
Hän on hiljaisuudessa altis kaikelle uudelle ja kiehtovalle.
Onhan paljon pseudokristillistä opetusta, joka seilaa puhtaan
evankeliumin ja järkeilyn tai tunnelmien rajamailla.
Mielestäni karismaattisuus ei ole mystiikkaa. Kaikki siihen liittyvä on kirjallisesti esitetty
Raamatussa, joten mitään salaperäisyyttä ei ole. Tosin on myös ylikarismaattisuutta,
joka menee yli Raamatun sanan. Siinä on mukana ihmisen tunteita, mielikuvitusta ja
jopa esittämistä. Mutta sekään ei ole mystiikkaa
Mielenkiintoista pohdintaa mystiikan ja karismaattisuuden rajoista.
Itse ajattelen, että niissä on päällekkäisyyttä käsitteinä.
Eli jos kummassakaan on itsesuggerointia, niin silloin mielestäni on samasta ilmiöstä kyse.
Raamattua tunteva ihminen voi antaa ikäänkuin krisillisiä selityksiä omalla itsesuggeroinnilleen ja siis pitää niitä aitoina hengellisinä kokemuksina. Ihan vaan omaa sielunelämää pohtiessani on tullut tällainen mieleen.
Ja myös ehkä siinä katolisessa karismaattisessa rukouspiirissä ollessani.
Jotenkin koin, että siellä oli kiusaus tuollaiseen.
Paavali puhui ihmisistä, jotka ylpeilivät nöyryydestään ja pöyhkeivät enkelin palvonnasta.
Jotenkin noin se kohta meni.
-
Minulle tulee yhdistävänä tekijänä mieleen, että sekä karismaattiset ilmiöt että mystiset kokemukset (näyt, Paavalin kehossa tai ei jossain muualla -kokemukset tms.) voivat olla Pyhän Hengen aiheuttamia.
Tosin varmaankin muutkin henget voivat aiheuttaa myös vastaavia (tai ihminen itse, kuten Sandia edellä kirjoitti).
Ne siis ovat molemmat hengellisiä kokemuksia tai vaikutuksia. Lähteen arviointi on olennaista.
-
Katsoinpa asiaa negatiivisesta perpspektiivista.
Juu varmaan seka ns. mystiikan kokemukset etta karismaattiset kokemukset voivat olla Jumalasta.
-
Ja eipä taida karismaattisuutta tai mystiikkaa sanoina löytyä kumpaakaan Raamatusta, joten vähän siitä kiinni, miten ne määrittelee (mikä on mitäkin). Armolahja-sana taitaa löytyä (no, enpä tiedä alkukielistä). Voin muistaa väärinkin. Tai sitten menee muuten pieleen, en ole yhtään varma...
Jaa, tarkistin Wikipediasta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Karismaattinen_liike):
Karismaattisuuden käsite tulee kreikan armolahjaa tarkoittavasta sanasta kharisma.
Eli karismaattisuus on ikään kuin armolahjaisuutta.
Enpä kyllä tiedä tarkasti mystiikan ja armolahjojen rajanvedosta. Parin Wikipedia-artikkelin pikaisen selailun perusteella ei ehkä ole järkevää tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä... Ei siis juuri omaa kokemusta kummastakaan.
-
Yritin kerran lukea kirjaa minka oli kirjoittanut Teresa of Avila. Tsekkasin kirjan nimen, muistin oikein. Internal Castle, suomeksi Sisainen linna. En tieda onko se kaannetty suomeksi.
Han oli perustanut nunnaluostarin ja siis hanella oli seuraajia joiden hengellisena ohjaajana ja auktoriteettina han toimi.
On myonnettava, etta en ymmartanyt ollenkaan hanen kirjoituksiaan.
Ne tuntuivat 100% subjektiiviselta enka loytanyt mitaan yhtymakohtaan minkaanlaisiin realiteetteihin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Teresa_of_%C3%81vila
Kato, on se suomeksikin.
https://sacrum.fi/kirjat/uutuudet/uutuuskirjat/sisainen-linna
-
Tuossa wikitietoa kristillisesta mystiikasta. Luen paremmalla ajalla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristillinen_mystiikka
-
Kaikki karismaattiset ilmiöt, jotka mainitaan Raamatussa (mm. 1.Kor.12-14), ovat evankeliumin tosissaan ottamisen seurausta. Ne ovat yliluonnollisia ilmiöitä samoin kuin rukous ja esirukous.
Niissä vaikuttaa Jumalan Pyhä Henki ja kaikki voivat saada jonkin hengellisen lahja
Esim. vahva esirukoilija tai Sanan opettaja on yhtä karismaattinen kuin vaikka kielillä puhuja.
Tässä ei tarvita minkäänlaista mystiikkaa.
-
Juu totta. En minäkään pyri vähättelemään mitään Pyhän Hengen työtä.
Ajatuksena jos se on melko kauhea. Siis Pyhän Hengen työn vähättely.
-
Mystiikka ja mysteeri ovat sanoina lähinnä toisiaan, selailin tämän Luterilainen.netin Mysteeri, salaisuus (https://www.luterilainen.net/salaisuus-mysteeri/) -artikkelin. Monenlaista mysteeriä.
Paavali samastaa toisiinsa Jumalan salaisuuden ja Kristuksen: ”Toivon, että he … saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettynä” (Kol. 2:2-3). Kristuksen tuntemisen kautta ihminen alkaa ymmärtää laajemminkin Jumalan salaisuuden sisältöä. Tuon salaisuuden sisältönä on kaikki se, mikä liittyy ihmisen pelastumiseen. Seurakunnan palvelijan tulee Paavalin mukaan ”tuntea uskon salaisuus”, jotta hän voi ilmoittaa sen ihmisille (1. Tim. 3:8 ). --
Tämän perusteena oli mm. Paavalin opetus: ”Meitä on pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet (kreikaksi mysteerioon)” (1. Kor. 4:1). Ehtoollinen ymmärrettiin yhtenä tällaisena salaisuutena, jonka hoitajaksi Kristus on asettanut apostolit ja seurakunnan paimenet.
Tuli myös mieleen, että ehkä (tai ei) mystiikka viittaa ikään kuin uskovan sisäisiin "psykologisen tason" ilmiöihin ja kokemuksiin (jotka johtuvat Jumalasta), kun taas armolahjat painottuvat seurakunnassa ulospäin ja ihmisten välille? Olisiko täten vaikkapa näky enemmän mystiikkaa kuin karismaattisuutta?
Ja jos jokin ilmiö on Jumalasta peräisin, niin onhan se hyvää, vaikka ihminen sitten sitä yrittää jotenkin kategorisoida tai ymmärtää älyllisesti.
Luin myös tämän blogikirjoituksen: "Minustako mystikko", jossa oli sopivan käytännöllisiä juttuja, https://www.kotimaa.fi/blogit/minustako-mystikko/ "Mystinen kilvoitus on nimenomaan rukousharjoitusta, sen sisäistämistä koko elämänsä tärkeimmmäksi toiminnaksi. "
-
Mieleeni tuli paasto. Se kuulostaa korvissani mystikkojen toiminnalta.
En ymmärrä järjellä (enkä edes hengellisesti), miten syömättä jättäminen
voi vahvistaa rukousta ja miten nälkä lähentää Jumalaan.
Kuitenkin sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa on valtavasti
esimerkkejä paastosta sekä selviä kehotuksia paastoamiseen.
Näin ollen paasto ei olekaan mystiikkaa vaan sitä pitäisi oikeasti
harjoittaa.
-
Sana mystiikka vaikuttaa ja kuulostaa minusta epäonnistuneelta kristillisessä mielessä. Esillä olleet määrittelytkin vaikuttavat sellaisilta, kuin joku aidon hengellisyyden ulkopuolella oleva tarkkailija analysoisi ja niputtaisi omien mielleyhtymiensä mukaisesti asioita saman otsikon alle.
Soltero mainitsi paaston. Tulee mieleen tarveperusteisuus ja himoperusteisuus, jotka voivat sekoittua ja helposti sekoittuvatkin keskenään. Ruokaankin voi tulla himo. Tiedetään, että kaikenlaiset himot sumentavat ja hidastavat uskonelämää ja suhdetta Jumalaan. Ajattelen, että paasto auttaa tiedostamaan himon ja se on myös konkreettinen teko taistella sitä vastaan. Jumalan voimallinen armo tulee tähän mukaan auttamaan eroon pääsyssä.
-
Aina kun alan syömään ja luen pienen ruokarukouksen, koen vahvaa kiitollisuutta
Jumalalle siitä, että Hän on taas antanut minulle syötävää.
Siksi minun on vaikeaa ajatella, että jättäisin kokonaan syömättä
päivä- tai viikkokausiksi.
Ehkä tämä on vain paaston rationalisointia.
Jos joskus aloitan paaston, siihen tarvitsen vahvan motiivin ja hengellistä
apua Jumalalta.
Ja tuo hengellinen apu on varmaan ainakin ei-uskovien mielestä mystiikkaa.
-
Palaan vielä Kallialan tekstiin (https://www.piispakaarlokalliala.fi/puheet/piispanluento-turun-tuomiokirkossa-piinaviikolla/), josta löytyy seuraava:
Tarkemmin lainattuna Rahner on kirjoittanut näin: ”Huomisen uskova tulee olemaan ’mystikko’, joku joka on ’kokenut’ jotakin, tai muutoin häntä ei tule ollenkaan olemaan.” Kysymys on siis omakohtaisesta kokemuksesta ja tämän kokemuksen välttämättömyydestä.
En nyt tiedä, miksi hengellinenkään kokemus olisi mystistä välttämättä (tätä sanaa käyttäen). Vaikka ehkä tässä mennään määritelmiin taas. Ehkä usko voi olla abstraktimpaa tai kokemusperäisempää? Esim. Jeesuksen opetuslapsilla oli paljon tietynlaisia kokemuksia hänen toiminnastaan, keskiajan mystikolla taas saattaa olla paljon uniikkeja ei-jaettuja sisäisiä kokemuksia, jos Jumala on niitä antanut. Onhan vaikka selkeä rukousvastauskin kokemus, mutta ei kai mystinen?
-
Kun jotain ihmeellistä sattuu, koemme sen niin,
että tässä tapahtui nyt jotain selittämätöntä.
Olipas kumma juttu, tässä on nyt jotain mystistä takana.
Ihmisen ei tarvitse olla mitenkään
uskonnollinen, kun hän kokee niin.
Mutta henkien erotteleminen on tässä todella tarpeen.
Jeesuksen tekemissä ihmeissä varmasti on Jumala se joka toimii.
Viimeisinä aikoina Jumala on luvannut lähettää eksytyksen, mikähän se lienee.
Uskovan ihmisen ei tarvitse tavoitella mitään mystisiä tuntemuksia.
Jos Kristus ilmestyy joillekin meistä, se on vain osoitus siitä,
että tämän olevaisen ja toisen todellisuuden erottaa
toisistaan meille tuntematon elementti.
Ei se ole sen mystisempää kuin nykyihmisen tietämys
esim. sähköstä. Uskoa ne keksijät ovat tarvinneet,
jotka ovat vaatimattomissa oloissa toistaneet kokeitaan
ja löytäneet tuntemattomia lainalaisuuksia.
Heitä vainottiinkin sen takia.
-
Äsken oli puhetta mystiikan ja karismaattisuuden suhteesta, tuossa Kallialan tekstissä (https://www.piispakaarlokalliala.fi/puheet/piispanluento-turun-tuomiokirkossa-piinaviikolla/) oli lopussa myös siitä:
Karl Rahner on epäilemättä oikeassa, kun hän katsoo, että mystiikka on jokamiehen; ellei niin olisi, eipä siitä myöskään olisi kaiken hengellisen elämän osaksi. Rahner tekee kuitenkin eron kahden erilaisen mystiikan välille. Sitä, mitä yleensä kutsutaan karismaattisuudeksi, hän nimittää ”joukkojen mystiikaksi”. Vaikka karismaattisuudesta harvoin jos koskaan puhutaankaan mystiikkana, mikä ettei: jos mystiikka on olennainen osa kaikkea hengellistä elämää ja jos mystiikalla ymmärretään läheistä ja välitöntä Jumala-yhteyttä, samalla alueella liikutaan.
Toki onhan kristitty tosiaan ymmärtääkseni aina läheisessä ja välittömässä Jumala-yhteydessä siinä mielessä, että hän on Pyhän Hengen temppeli. Ja rukouksessa voi keskustella Jumalan kanssa; läheistä vuorovaikutusta. Suurempia kilvoittelijoita eli pyhimyksiä on kuitenkin historiassa ollut, ehkä he ovat jossain mielessä vielä läheisemmässä Jumala-yhteydessä?
Luin äskettäin kohdan Room. 5:5:
Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
Jumalan rakkaus langenneessa ihmisessä, suuri uudistus ja Jumala-yhteys.
-
Palaan vielä Kallialan tekstiin (https://www.piispakaarlokalliala.fi/puheet/piispanluento-turun-tuomiokirkossa-piinaviikolla/), josta löytyy seuraava:
Tarkemmin lainattuna Rahner on kirjoittanut näin: ”Huomisen uskova tulee olemaan ’mystikko’, joku joka on ’kokenut’ jotakin, tai muutoin häntä ei tule ollenkaan olemaan.” Kysymys on siis omakohtaisesta kokemuksesta ja tämän kokemuksen välttämättömyydestä.
En nyt tiedä, miksi hengellinenkään kokemus olisi mystistä välttämättä (tätä sanaa käyttäen). Vaikka ehkä tässä mennään määritelmiin taas. Ehkä usko voi olla abstraktimpaa tai kokemusperäisempää? Esim. Jeesuksen opetuslapsilla oli paljon tietynlaisia kokemuksia hänen toiminnastaan, keskiajan mystikolla taas saattaa olla paljon uniikkeja ei-jaettuja sisäisiä kokemuksia, jos Jumala on niitä antanut. Onhan vaikka selkeä rukousvastauskin kokemus, mutta ei kai mystinen?
Tuntuu että käsitteellä mystiikka voi tarkoittaa monia asioita. Luin antamasi linkin tekstiä.
Hieman hapuileva se mielestäni oli, tai siis teoreettinen.
Mutta siis siinä peräänkuulutetaan kokemusperäisempää kristillisyyttä.
Mielestäni jokainen uudestisyntynyt on kokemusperäinen kristitty. Sen tietää, kun on uudestisyntynyt.
Paavali neuvoo meitä koettelemaan olemmeko uskossa. Pyhä Henki, josta tässä yhteydessä galatalaiskirjeessä muistaakseni viitataan myös sanalla lapseuden Henki. Olemme hengellisesti uudestisyntyneitä, ennen sitä olimme "kuolleet rikoksiimme ja synteihimme" kuten Ef. 2. luvun alussa sanotaan.
Mutta mitä siis on mystiikka. Itse tarkoitan sillä lähinnä juuri keskiajan historian ihmisiä, joista voi lukea kirkkohistoriassa.
Tuo Avilan Teresa on mystisin mystiikko jostan olen kuullut ja josta olen lukenut.
Wikin mukaan myös luterilainen kirkko näkee hänet jotenkin erikoisen pyhänä.
Mutta hänen kirjastaan en tajunnut höykäsen pölähtämää.
Aloituksessa mainittiin uudet erilaiset liikkeet missä keskitytään sisäiseen...johonkin.
Voidaanko ne nähdä mystiikkana vai jonkinlaisena jälkikristillisenä hengellistämisyrityksenä.
Itse en luota niihin. Mielestäni en tarvitse mitään apuvälineita saadakseen suoran yhteyden Kristukseen.
Hän on sanonut että Hän ja Isä ilmaisevat itsensä uskovalle. Se on Johanneksen kirjeessä.
Siis Raamattu sanoo hyvin selvästi, että on vain Yksi Tie Jumalan lähelle.
Se on Jeesus Kristus.
Paavali sanoi, että oppi ymmärtämään evankeliumin yliluonnollisen kokemuksen kautta.
Johannes Kastaja sanoi että Jumala osoitti hänelle kuka on Messias.
Heitä ei nähdä mystikoiksi eikä karismaattisiksi, vaan kristityiksi.
Laitoin viestin aiheesta tuonne Yleinen Raamatunlukuketjun hännille.
-
Lainasin tän kohdan siitä viestistä mihin yllä olevan viestin loppussa viittasin.
Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä'
Joh. 1:33.
Haen vielä kohdan missä Paavali puhuu yliluonnollisesta kokemuksesta minkä kautta Herra avasi hänen ymmärystään näkemään evankeliumin kirkkaasti VTssä.
-
Tässä Paavalin viittaus yliluonnolliseen kokemukseen. Muistaakseni jossain muualla hän sitten kertoi, että hän oli saanut ymmärryksen evankliumista "ilmestyksen kautta". Etsin senkin kohdan. Se on ehkä galatalaiskirjeess.
Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen-oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.
3 Ja minä tiedän, että tämä mies-oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää-
4 temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.
5 Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani.
6 Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.
7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa"
Gal. 2:1,2
Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
2 Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.
Tuossa on jännä kohta, missä Paavali mainitsi: "niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi"
Paavali siis EI kirjoittanut kirjaa kokemuksistaan kuten Avilan Teresa teki. ???
-
Ehkä ne ilmestykset - eli sisältö - kuitenkin näkyvät joissakin muissa kohdin Paavalin kirjeissä? Tai sitten ei.
-
Luulisi.
Näyttää että Herra salli hänelle hengelliset kokemukset, koska Herra sitä kautta avasi hänen ymmärryksensä evankeliumille, jotta hän sitten kykeni opettamaan. Meitäkin.
-
Edelliseen toteamukseeni voisin jatkaa, että mielestäni kristillistä mystiikkaa ei ole olemassakaan. Se on ihmisten määritelmä jostakin. Tietysti asioita voi nimetä, jotta tiedetään, mistä puhutaan. Tässä mystiikan tapauksessa tuohon ei voi liittää sanaa "kristillinen".
Ihminen joko on tai ei ole yhteydessä Jumalaan siten, että on syntynyt Jumalan lapseksi, tai ei ole. Raamatun sanalla voi ja pitää koetella kaikki omatkin kokemukset, tässä tulee avuksi Totuuden Henki, joka todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Ja yhtäpitävästi Raamatun sanan kanssa myös muissa asioissa. Se on hengellisyyttä ja uskonelämään kuuluvaa, ei mystiikkaa.
Jos joku sanoo itseään tai edesmenneitä mystikoiksi, se ei minua tietenkään häiritse.
-
Niin, onhan olemassa paljon inhimillisiä käsitteitä ja määritelmiä hengellisistäkin asioista. Teologia on niitä täynnä. Mystiikkaakin epäilemättä määritellään monella tavalla eri yhteyksissä.
Olisiko vaikka Paavali nähnyt sanan jotenkin hyödylliseksi tai käyttökelpoiseksi, en tiedä.
-
Niin, onhan olemassa paljon inhimillisiä käsitteitä ja määritelmiä hengellisistäkin asioista. Teologia on niitä täynnä. Mystiikkaakin epäilemättä määritellään monella tavalla eri yhteyksissä.
Olisiko vaikka Paavali nähnyt sanan jotenkin hyödylliseksi tai käyttökelpoiseksi, en tiedä.
Juu, mielessä on lähinnä aloituksessa oleva määritelmä. Sen ja ehkä yleisemminkin kristillisen mystiikan määrittelyn ydin vaikuttaisi olevan tuo suoran yhteyden saavuttaminen Jumalaan jonkun menetelmän avulla. Siksi en näe sitä raamatullisena.
-
Aina kun alan syömään ja luen pienen ruokarukouksen, koen vahvaa kiitollisuutta
Jumalalle siitä, että Hän on taas antanut minulle syötävää.
Tästä tuli siunattu olo, koen samalla tavalla. Olen kokenut sitäkin, ettei ole ollut joka päivä ruokaa.
-
Ehkä ne ilmestykset - eli sisältö - kuitenkin näkyvät joissakin muissa kohdin Paavalin kirjeissä? Tai sitten ei.
Vähän aikaa sitten oli juttua toisessa ketjussa siitä, miten perehtynyt Paavali oli Mooseksen kirjoihin ja profeettoihin.
Hänellä oli valtava määrä tietoa Raamatusta.
Sitten vaan tarvittiin, että Pyhä Henki opetti ne asiat hänen sydämelleen. :)
Ehkä juuri myös yllä kuvattujen kokemusten kautta.
Minusta se on mielenkiintoista.
-
Onhan Paavalin kirjeissä kohtia, joissa on selvää lisäopetusta, jota varmaankaan ei voi päätellä yksin VT:stä. Tulee mieleen ainakin se miten tavataan pilvissä (mikä tapahtuu missäkin järjestyksessä) ja opetus erilaisista ruumiista. Muutakin tuollaista, joka on varmasti tullut Paavalille jotakin kautta ylhäältä. Miten täsmälleen ja missä muodossa, sitä ei varmaan voi täsmälleen sanoa.
Ja joissakin kohdissahan (ainakin yhdessä) Paavali tekee selvän eron itsensä ja Pyhän Hengen opetuksen välillä. Eli kaikesta ei ollut Jumalan suoraa tietoa, jolloin hän antoi oman kantansa ihmisenä ja luotettavana apostolina.
-
Tosi hyvä kysymys. Pitää pohtia.
Mutta siinä galatalaiskirjeen jutussa, mihin viittasin, on kohta missä Paavali kertoi esittäneen evankeliumin sellaisena kuin hän oli ymmärtänyt. Ja oli avoin että häntä ennen uskoon tulleet henkilöt arvioivat hänen opetuksensa
-
Tosin onhan sekin mahdollista, että Paavali ja muut apostolit ikään kuin "vertailivat muistiinpanoja", eli tietoa on siirtynyt sitäkin kautta "ihmistasolla". Vaikka alun perin sekin olisi peräisin Jeesuksen opetuksesta. Vaikea sanoa, miten asiat voisivat mennä, minulla ei ole kovin selkeitä ajatuksia.
-
Juu, luulisi että hekin vertailivat muistiinpanoja omaa oppimistaan toisiin. Ihmisiähän hekin olivat.
-
Raamatussa on varmaankin kohtia, joissa ”ihminen kertoo ihmisenä” jotakin.
Edes varsinaiset opetuskirjat VT:ssa ja UT:ssa eivät ole aina suoraan Jumalalta tullutta profetiaa tai muuta sisältöä-
kuten esim. Paavali itsekin sanoo.
Ja esim. Joosuan kirjassa on paljon ihmisten kokemia historiallisia sotakuvauksia.
Mutta uskon siihen, että koko Raamattu on Pyhän Hengen innoittamaa, ajatonta jumalallista opetusta.
Jumala on ollut vaikuttamassa silloin, kun monista eri lähteistä on koottu ja käännetty Raamatun kaanon.
Raamatulla on niin keskeinen osa kristillisessä, pelastavassa opissa, että en usko Jumalan sallivan,
että siellä on yhtään pelkästään ihmisten mielipiteitä, tunnekuohun värittämiä kuvauksia
tai esim. käännösvirheiden aiheuttamia suoranaisia väärinkäsityksiä.
Jumala varjelee Sanaansa, joka Jeesuksessa Kristuksessa tuli lihaksi.