Mutta jos ihminen ei usko Pyhään Henkeen ja siihen, että se vielä tänäänkin puhuu ja toimii, niin silloinhan ei ole uskallusta myöskään kuunnella Hänen puhettaan.
Nykyään esiintyy paljon tuota epäuskoa Pyhää henkeä kohtaan.
On uskovia, jotka määrittävät mielessään eli siis lihassaan ne rajat joissa Jumalan tulee toimia, jotta Jumalan toiminta olisi uskottavaa. Nämä ihmisen asettamat rajat ovat yleensä jotenkin sovinnollisia ja Jumalan tulisi toimia tietyissä hyväksyttävissä rajoissa.
Mutta yleensä Pyhä henki toimiikin ihmismielen kannalta arvaamattomalla tavalla ja silloin nämä "rajoittajat" loukkaantuvvat ja jopa katkeroituvat. Ja alkaa vuosikymmeniä kestävä vihamielisyys kaikkea Pyhän hengen toimintaa vastaan.
Saman ilmiön kohtaamme parantumisissa. Kun ihminen rukoilee jonkun vammautetun taikka sairaan puolesta, niin hän jotenkin itse määrittää sen parantumistavan ja aikataulun. Ja jos ei sitten parannakaan sillä tavalla kuin ihminen määrää eikä ihmisen määräämässä aikataulussa, niin taas seuraa joskus syväkin katkeruus tätä esirukoilijaa kohtaan.
Kristinuskossa tulee muistaa, että Jumala määrää tavat ja aikataulut miten toimii ja ihmisen osa tässä on vain rukous ja hyväksyntä ja usko siihen että Jumala jokatapauksessa kuulee rukouksemme ja vastaa AINA tähän rukoukseemme - tavalla taikka toisella sillä aikataululla minkä on päättänyt. Amen
