Lydian viestistä tuli mieleeni tapaus n. 20v sitten:
Muistan kun kipuilin eräänä iltana itsekseni Taivaan Isän kasvojen edessä sen kanssa, että aikani ja voimani eivät riitä kaikkeen siihen esim. seurakunnan keskellä, mihin haluaisin niiden riittävän, eivätkä myöskään olosuhteeni anna myöden sille, mikä olisi sydämeni halu.
Seuraavana aamuna en ollut vielä kunnolla edes aamukahviani juonut, kun luokseni tuli eräs ystäväni ja sanoi, että hänellä on nyt tällainen hullunkurinen asia ja hän kovin pahoitteli, että koki nyt olevansa pakotettu tulemaan heti aamusella, mutta kun ei saanut rauhaa ja hänen tuli tuoda sellainen viesti minulle, että minun pitää lukea Raamatusta tämä kohta:
1 Moos. 33
12. Sitten Eesau sanoi: "Lähtekäämme liikkeelle ja vaeltakaamme eteenpäin; minä vaellan sinun edelläsi".
13. Mutta Jaakob sanoi hänelle: "Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani; jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma.
14. Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä; minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat käydä, kunnes saavun herrani luo Seiriin."
Tuo kokemus oli niin syvälle käyvä ja vapauttava, että näiden jakeiden lukeminen vieläkin murtaa minut totaalisesti, vaikka aikaa tuosta on jo noinkin kauan.
Valtava siinäkin mielessä, että jälleen kerran sain vakuutuksen Jumalalta siitä, että Hän kuulee meidän vajavaisimmatkin huokauksemme ja on valmis vastaamaan ja näin ottamaan harteiltamme pois sellaisia taakkoja, jotka eivät sinne kuulu.
Tuosta hetkestä lähtien näin ihan uusin silmin sen oman arvokkaan peltopalstani, jonka Jumala oli juuri minulle antanut.
