Rukous muuttaa mielen- ja tunnetilaa turvallisella tavalla.
Kun on kielteinen olotila, kaunaisuutta, suuttumista, epämääräistä levottomuutta tms.,
rehellinen ja avoin yksinäinen rukoilu Herran edessä asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Kysymys ei ole itsensä psyykkaamisesta eikä meditoinnista, vaan rukous on tapahtumien, olotilojen ja ihmissuhteiden tietoista käsittelyä siten, että mukana on Kaikkivaltias Jumala.
Hän tietää rukoilijan taustat, kyvyt ja kykenemättömyydet, ja on ollut näkemässä jo silloin, kun kielteinen tilanne on alkanut kehittyä.
Herra tekee mahdolliseksi sen, että syntyy anteeksiantavaa ja toisia ymmärtävää mieltä.
Hänen läheisyytensä myös auttaa rukoilijaa armahtamaan itseään.
Itselleen asetetut ylettömät vaatimukset ja jäytävät syyllisyydentunteet tasoittuvat ja mielen lukot aukeavat.
Minulle on hyvin tärkeä tämä Psalmin rukous:
"Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni."
(Ps. 4:2)