Kirjoittaja Aihe: Ihminen ruukkuna  (Luettu 186 kertaa)

Poissa Korpima

  • Viestejä: 524
Ihminen ruukkuna
« : 25.08.23 - klo:12:31 »
Ruukku-sana liittyy raamatulliseen näkemykseen ihmisestä olentona, joka on luotu ja jota voidaan Jumalan prosessissa muokata. Luin myös puolisen vuotta sitten kirjan, jossa pohdittiin saviastioiden tekijöiden työnkulkua ja ihmisen  olemusta ja hengellistä muokkautumista (Risto Siltala: Savesta astiaksi; koko kirja luettavissa osoitteessa http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/savesta.html). Täytyy myöntää, että lukemisesta huolimatta mitään kovin selkeitä muistikuvia kirjasta ei jäänyt.

Seuraavassa hieman pohdintaa aiheeseen liittyen.

Metaforana tämä kuitenkin on hyvä suhteessa ihmiseen: ruukku on Jumalan tarkoituksella tekemä ja muokkaama, jotakin tarkoitusta varten tehty. Kaikki ei siis ole sattumaa tai vain evoluution oikkua, etenkin uskovien vaelluksen tapauksessa. Toinen samantyylinen sana on astia tai saviastia, joka on käytössä Raamatussa pikaisen haun perusteella useasti.

Toki sattumalla ja evoluutiolla voi olla osansa elämässä, mutta näkemykseni mukaan tämä langennut, epätäydellinen ja kirottu maailmankaikkeus tai planeetta on myös suunniteltu – ihminen samoin. Tosin voi olla että ”Jumala luo evoluution kautta ja välityksellä” tai miksei Jumalalla voisi olla erityisiä luovia kausia (kuten kambrikauden lajiräjähdys). Hengellisesti kaikki voi olla monimutkaisempaa kuin voisi kuvitella, Jumalallahan on kaikki valta ja vapaus toimia miten parhaaksi näkee, eikä fysikaalisesti voida päätellä, mikä on esimerkiksi Jumalan hengellistä johdatusta, sattumaa tai vapaata tahtoa.

Kaikki on kuitenkin luomakuntaa ja luotua todellisuutta, jonkun kommentti ”elämme ihmeessä” kuvaa tätä hyvin. Vaikka luonnollisen ja yliluonnollisen erottaminen on joskus hyödyllistä, etenkin tieteellisestä maailmankuvasta hengelliseen siirtyessä, niin periaatteessa voisi ehkä sanoa, että kaikki on samaan aikaan ”hengellistä” ja ”materiaalista”. Yliluonnollinen on luonnollista ja toisinpäin, vaikka toisia todellisuuksia on myös luotu; tässä rajatussa ja tieteelle näkyvässä aika-avaruuskuplassa ei ole kaikki. Selkeät ja tieteellisesti täysin selittämättömät ihmeet, kuten Jeesuksen parannusteot, ovat myös mahdollisia.

Jeesus Kristus (nasaretilainen) oli tietty messiaaninen mieshenkilö tietyssä suvussa ja tiettynä aikana parisen tuhatta vuotta sitten. Hän ei siis ole joku muu ihminen (itsestään selvästi), vaan nimenomaan se joka hän oli (”ruukkuna” eli lihassa)/on yhä edelleen ja tulevaisuudessa (hengellisessä mielessä). Toki hän on myös myös Jumala, joka erottaa hänet muista luoduista ihmisistä, siis Jumala ja ihminen.

Ihan samalla tavalla hän on myös yksilö ja persoona (Luoja) kuin kaikki muutkin ihmiset ovat erilaisia luotuja "ruukkuja", jotka ovat yksilöitä ja erillisiä toisistaan. Heitä ei siis voi vaihtaa keskenään, vaan kunnioittaa erillisinä luotuina olentoina. Joilla on aikansa, paikkansa, ominaisuutensa ja elämänhistoriansa. Jeesus taas on aivan erilainen yhdistelmä pyhää Jumalaa ja ihmistä (ruukkua) kuin muut ihmiset. Synnittömiä ruukkuja tai Jumalan poikia ei ole muita.

Vuorovaikutussuhteita on todellisuudessa monenlaisia, eivätkä kaikki niistä ole ”materiaalista kausaliteettia”, jossa atomit käyttäytyvät kuin pingispallot ja domino-palikat. Luin joskus ennen uskoontuloani Kari Enqvistin kirjaa, jossa sanottiin että kvanttifysikaalisesti kaikki on mahdollista, vain epätodennäköisempää; tieteellinen maailmanselitys ei siis itsessäänkään poissulje hengellisiä vaikutuksia maailmassa. Ja kristillisessä mielessä Jumala ylläpitää maailmaa; tämä maailma tai maailmankaikkeus loppuisi heti, jos Jumala sen lopettaisi. Samoin Jumalalla on kaikki oikeus puuttua maailmaan tai vastata esimerkiksi rukouksiin. Kyseessä on viime kädessä ”Jumalan show”, joskin muilla hengillä on täällä myös oletusarvoisesti paljon valtaa.

Ihmisen ruukkumaisuus liittyy myös biologiaan, genetiikkaan ja vaikkapa vanhaan kiinnostukseeni evoluutiopsykologiaan. Aivot ovat osa materiaalista ihmistä, jota ihmisen henki, sielu tai tietoisuus liikuttaa (auto ja sen kuljettaja -analogia). Jossakin määrin tuntuu siltä, että asiat ja prosessit ovat osa aivojen automaatiota, mutta tietoisuus voi silti tehdä omia päätöksiään ja johdattaa ruukkua kohti uusia toimia ja paikkoja tai joskus sanoa ”ei!”. Samoin rukouksella ja Jumalan johdatuksella voi olla osansa.

Täytyy tunnustaa, että minulla ei erinäisten tekstien lukemisenkaan jälkeen ole oikein selviä mielikuvia siitä, miten ihmisen henki, sielu ja liha liittyvät toisiinsa tai miten niitä eritellä tarkemmin – tosin ehkä tämä ei ole tarpeenkaan. Ihmisruukku on monipuolinen kokonaisuus.

Uskon silti, että erilaiset henget voivat myös vaikuttaa ”ihmisen ruukussa”, olkoon tämä sitten Jumalan Pyhä Henki tai jotkin muut henget. Sanoisin että henkien kanavointi tai vaikka meediona toimiminen (tietäjähenki, ennustaminen) on mahdollista, joskaan ei kristillisestä mielestä mitenkään suositeltavaa tai toivottavaa. Mielenkiintoisesti (tai kammottavasti) ihmisen kasvot ja olemus voivat muuttua kanavoidun hengen mukaisesti; muistan nähneeni kuin synkän verhon ja negatiivisten kasvonpiirteiden ja olemuksen ja äänen laskeutuneen yhden kanavoijan päälle. Ruukku voi siis olla hengellisessä mielessä ”yläpuolisten” tai ”alapuolisten” vaikutteiden kohteena ja kanavana; kaikki ei siis aina ole vain ihmisestä (ruukusta itsestään). Ruukku voi tietää ”mahdottomia asioita” hengellisiä kanavia pitkin. Jos omassa ruukussani näkyy mitään hyvää, niin se on varmasti Jumalan hengen vaikutusta. Ruukun lihallinen puoli on usein varsin synkkää ja itsekkyyteen taipuvaista, ja sitä vastaan taistelu on jatkuvaa.

Tällainen keski-ikäinen ruukku on jo elänyt jonkin aikaa ja ottanut myös ”osumaa” ja kokenut kaikenlaista, hyvää ja huonoa. Elämä jättää jälkensä, eikä valitettavasti kaikista huonoistakaan vaikutteista pääse helposti eroon. Joitakin piirteitä ja ruukun ominaisuuksia toivoisi voivansa helposti muokata paremmiksi, ja Jumalan armo voi kasvattaa. Joskus kaipaa on/off-kytkintä, josta saisi joitakin kohtia pois päältä: elämä helpottuisi huomattavasti. Mutta ihminen on mikä on (täysi uudellenohjelmointi ei ole mahdollista), ja siihen vaillinaiseen ja rikkinäiseenkin ruukkumaisuuteen on pakko tottua. Itseään voi kontrolloida johonkin rajaan asti, joissakin tilanteissa, mutta onneksi huonoja tilanteita saa myös vältettyä (tosin liiallinen välttelykin on liikaa). Yksi paradoksaalinen tilanne on se, että joskus jonkin hampaat irvessä vastustaminen vain lisää tätä käyttäytymistä tai ajattelua (what you resist persists).

Jumalan pelastamana ruukkuna eli Pyhä Hengen temppelinä eläminen epätäydellisessä maailmassa ja oman synnin keskellä ei aina ole suoraviivaista, selkeää tai yksinkertaista. Raamatun perussisällössä on valtavasti oppimista ja sisäistämistä, saati sitten kaikessa muussa, mitä ihmiskunta on maailmasta oppinut. Muiden ruukkujen kanssa voi silti yrittää tulla toimeen ja yrittää rakastaa – tai ainakin kunnioittaa, kuten toisaalla todettiin. Ruukkujen väliset suhteetkin ovat tärkeitä. Jumala on kaikkien ruukkujen luoja, erilaisuutta ja inhimillisyyttä on luotu runsain mitoin monelle mantereelle. Kaikilla on tarinansa kerrottavana, ja ihmisiin voi yrittää oppia suhtautumaan esimerkiksi lempeämmin, rakentavammin ja totuudellisemmin. Evankeliumi ja kirkkoon kuuluminen yhdistää joitakin ruukkuja, toiset ovat vielä toistaiseksi armon sanoman ulkopuolella.
« Viimeksi muokattu: 25.08.23 - klo:14:11 kirjoittanut Korpima »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 5718
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #1 : 25.08.23 - klo:14:17 »
Saattaa olla, että ruukku metaforana on enemmän subjektiinen kuin hyvin tekninen ilmaisu.Oliko se Jeremian kirjassa, missä Jumala johdatti profeetan ruukuntekijän pajaan katsomaan mitä tehdään kun ruukku on virheellinen: se rikotaan ja materiaali käytetään uudelleen.

Jeremia 14: 1 Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului:
2 "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani".
3 Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä.
4 Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.
5 Silloin tuli minulle tämä Herran sana:
6 "Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo.


Tuskin kuitenkaan kovaksi poltettua ruukkua voi enää käyttää materiaalina?

Tuossa tulee siis tekijän ja tämän tekemän teoksen suhde ilmi.  Ehkä se on se keskeinen juttu vertausta. ??? Tuli vaan mieleen.

Noista hiukkasista ja maailmankaikkeuden synnystä: olen yrittänyt lukea kirjaa "Astrophysics for People in a Hurry"

Ehkä hieman koominen paradoksinen nimi sillä kirjalla. ;D
Mutta se atomia pienempien hiukkasten olemassaolo ja niiden reaktiot olivat tosi mielenkiintoista. Tosin en ymmärtänyt sitä täysin, mutta sain ideasta kiinni, ja se kyllä minun ajatukseni johdatti Jumalan viisauteen.
Eikä siis siihen, että Jumalaa ei olisi. ???

Poissa Korpima

  • Viestejä: 524
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #2 : 25.08.23 - klo:14:49 »
Saattaa olla, että ruukku metaforana on enemmän subjektiinen kuin hyvin tekninen ilmaisu.

Juu, ja lisäksi Raamatussa tosiaan taidetaan käyttää enemmänkin (savi)astia-sanaa. Mutta kirjoittelin nyt tuosta ruukku-sanasta, kun se tuli mieleen.  :)

Tuskin kuitenkaan kovaksi poltettua ruukkua voi enää käyttää materiaalina?

Haa, muistan kuin muistankin jotain tuosta linkitetystä kirjasta. Eli muistikuvani mukaan ilmeisesti näin todella voidaan tehdä. Tarkistin kirjasta:

"Savi voidaan polttaa ja rusentaa jopa 20 kertaa ja aina vain saadaan tulokseksi parempi keramiikka." (Lähde: http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/savesta.html)

Tuossa tulee siis tekijän ja tämän tekemän teoksen suhde ilmi.  Ehkä se on se keskeinen juttu vertausta. ??? Tuli vaan mieleen.

Varmasti yksi keskeinen osa, voin suositella tuon edellä linkitetyn kirjan lukemista jos saviastiat ja niiden hengelliset vertaukset kiinnostavat enemmän. Ihan kiintoisaa asiaa.

Paremmasta muistista olisi tosin hyötyä. Löytyi tällainen kohta Sirakin kirjasta (apokr.; 21:14):

"Tyhmän mieli on kuin rikkinäinen ruukku: mitään tietoa se ei pidä sisällään." (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/SIR.21)

Noista hiukkasista ja maailmankaikkeuden synnystä: olen yrittänyt lukea kirjaa "Astrophysics for People in a Hurry"

Ehkä hieman koominen paradoksinen nimi sillä kirjalla. ;D
Mutta se atomia pienempien hiukkasten olemassaolo ja niiden reaktiot olivat tosi mielenkiintoista. Tosin en ymmärtänyt sitä täysin, mutta sain ideasta kiinni, ja se kyllä minun ajatukseni johdatti Jumalan viisauteen.
Eikä siis siihen, että Jumalaa ei olisi. ???

Onhan tuo mielenkiintoista. Hyvin monimutkaisesti on maailma luotu, huh. Onneksi kaikkea ei tarvitse ymmärtää tai kyetä selittämään voidakseen elää. Ei taida riittää polla itselläni teoreettiseen tai käytännölliseen fysiikkaan lukiokurssien jälkeen, mutta hyvä että älykkäitäkin "ruukkuja" on olemassa. Kunnioitusta heillekin, jotka jaksavat aivojaan vaikeiden asioiden ymmärtämiseen käyttää. Amatööriymmärtäjät, kuten minä, sitten yrittävät miettiä yksinkertaistuksia, jos nekään muistuvat oikein mieleen.

Joskus jossain suositeltiin tai linkitettiin mainitun fyysikko Kari Enqvistin ja apologeetta/filosofi William Lane Craigin väittelyyn. Täytyisi katsoa, näköjään löytyy täältä: Can the Universe Exist Without God? - William Lane Craig & Kari Enqvist, https://www.youtube.com/watch?v=prYeIU0NrSY (1t 37 min.) Vaikuttaa että puhuvat aika pitkälti toistensa ohi, eikä Enqvist ole kovin hyvin perehtynyt aiheeseen. Maailmankuva ja metafyysiset oletukset vaikuttavat.
« Viimeksi muokattu: 25.08.23 - klo:16:08 kirjoittanut Korpima »

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 441
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #3 : 25.08.23 - klo:15:58 »
Koen, että tää aihe liittyy läheisesti Jumalan rakkauteen ihmisiä kohtaan. Silloin, kun puhutaan siinä merkityksessä, että ihminen on kuin saviastia savenvalajan käsissä. Se on Jumalan mestarillinen työ, korjaava ja parantava, myös valmistava tiettyyn tarkoitukseen, kutsumukseen. Ihmisen osana on pyytää armoa olla mahdollisimman vähän vastahakoinen.

Synnin rikkoma ja liassa elänyt, kenties kaltoinkohdeltu ihminen, puhdistuu, uudistuu ja paranee Jumalan, luojansa ihmeellisen, lempeän työn suojissa.

Poissa Korpima

  • Viestejä: 524
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #4 : 25.08.23 - klo:17:41 »
Synnin rikkoma ja liassa elänyt, kenties kaltoinkohdeltu ihminen, puhdistuu, uudistuu ja paranee Jumalan, luojansa ihmeellisen, lempeän työn suojissa.

Tämä sopiva lainaus osui silmiin tuolta kirjasta:

Lainaus
Muuan mies näki kuvan savenvalajan huoneesta. Kulmassa oli röykkiö rikkimenneitä ruukkuja. Kuva ahdisti häntä vuosikausia. Hän puhui asiastaan sielunhoitajalle. Hän samaisti itsensä noihin rikkimenneihin astioihin ja näki, että hänen elämästään ei ole paljon toivoa. Sielunhoitajaksi joutunut uskova maallikko joutui saman kuvan ahdistamaksi. Sattumalta hän puhui minulle ongelmastaan. Sain silloin kertoa hänelle vapauttavana salaisuutena: «Näistä rikkimenneistä saviruukuista tehdään parhaat astiat«. Ei ole kysymys siitä, että me kelpaisimme Jumalalle, vaan siitä, että hänen rakkautensa kelpaa meille. Jumala on niin rikas, että hän ei kaipaa meidän onnistumisiamme. Saamme alkaa aina uudelleen. Jumalan edessä meistä ei tule koskaan mestareita, mutta saamme harjoitella aina uudelleen alkamisen taitoa. (http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/savesta.html)

Itseäni kyllä hieman ahdistaa se, etten ole varmaankaan hengellisesti kovin näkökykyinen (kokonaiskuvan mielessä) tai esimerkiksi huomaa oman elämäni lukuja. Mutta onneksi ruukun ei tarvitsekaan tietää kaikkea tai muotoilla itse itseään (vaikka välillä kyllä yritän).

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 441
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #5 : 25.08.23 - klo:18:02 »
Korpima, mulla on omat jorinat, nousevat eletyn elämän suruista ja siitä, että Jumalan armo on kohdannut ja kantanut. Joo, suuri Savenvalaja osaa muotoilun, siinä on varma luottamuspohja.

Poissa Korpima

  • Viestejä: 524
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #6 : 25.08.23 - klo:18:34 »
Kutsumukseen liittyen tuli vastaan tämä video "Mihin minut on kutsuttu? - Paul Raja Aho" (https://www.youtube.com/watch?v=dBabpJgnEwM, 50 min.) En ole vielä katsonut, täytynee vilkaista jossakin välissä.

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4441
  • Matkalla
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #7 : 25.08.23 - klo:21:39 »
Olen yrittänyt tutkia millaisista astioista Raamatussa puhutaan, kun puhutaan saviastioista.

Erämaavaelluksen aikana taisi jäädä saviastiat polttamatta.
Sellaiseen astian imeytyi esim. likainen vesi niin, ettei sitä saatu enää täysin puhtaaksi. Saastunut astia rikottiin.
Myöhemmin saviastioita alettiin polttaa.

Tietääkseni vasta vähän ennen aikaa Jeesuksen syntymän, kiinalaiset keksivät lasituksen.

Aihepiiriin liittyy käsite samotti.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Samotti

Katso myös
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Keramiikka

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4441
  • Matkalla
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #8 : 25.08.23 - klo:21:47 »
3.Moos.11
33 Ja jos joku niistä putoaa saviastiaan, on kaikki, mitä siinä on, saastaista, ja astia rikottakoon.
34 Kaikki ruoka, jota syödään, on saastaista, jos sen astian vettä tulee siihen; ja kaikki juoma, jota juodaan, on jokaisessa sellaisessa astiassa saastaista.
35 Ja kaikki, minkä päälle niiden raato putoaa, tulee saastaiseksi; olkoon se leivinuuni tai liesi, niin se revittäköön maahan; sillä saastaisia ne ovat ja saastaisia ne teille olkoot.


Aiemmista jakeista käy ilmi mikä saastuttaa astian niin, että se pitää rikkoa. Esim kameleontti ja vaihtolämpöiset eläimet mainitaan.
Ne puhuvat ympäristöön (maailmaan) mukautumisesta.

-

Muuttuuko näkökulma, jos puhutaan rikkoontuneesta tai rikotusta astiasta? Tai jos rikkoja on Jumala tai jos rikkoja on ihminen tai olosuhteet?

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 5718
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #9 : 26.08.23 - klo:12:04 »
Minulla on vahva käsitys siitä, että en ala erittelemään milloin Jumala rikkoo, milloin olosuhteet ja ihmiset.
Uskon, että Jumala sallii kaiken kokemani.
Ainakin israelilaisten suhteen näin oli. Yksikään pakanakansa ei ruvennut sopimaan ja sortamaan israelilaisia ilman Jumalan sallimusta.

Poissa Korpima

  • Viestejä: 524
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #10 : 26.08.23 - klo:12:53 »
Muuttuuko näkökulma, jos puhutaan rikkoontuneesta tai rikotusta astiasta? Tai jos rikkoja on Jumala tai jos rikkoja on ihminen tai olosuhteet?

Niin, vähän vaikeahan on minusta arkielämässä aina tietää mikä johtuu mistäkin ja mitä tapahtuu mistäkin syystä. Raamatussahan selvästi saa selvää, jos tapahtuma on esimerkiksi Jumalan tuomio - tällaista selkeää kommentaaria ei ole nykyelämän tapahtumista.

Lisäksi voisihan rikkojaksi lisätä vielä vaikka pahat hengelliset voimat (etenkin jos kyseessä ei ole kristitty) tai vaikka vain sattuman (vähän sama kuin olosuhteet). Vaikka sattuma ei ehkä ole kovin hengellinen käsite (?), niin en tiedä onko aivan kaikki kuitenkaan täsmälleen järjestetty vai jääkö sattumallekin sijaa todellisuudessa. "Joku oli vain väärässä paikassa väärään aikaan."

Maailmassa on kuitenkin kaikenlaisia "palikoita" ja "vuorovaikutussuhteita", jotka voivat vaikuttaa yhteenkin tilanteeseen - monimutkaista voi olla. Esim. Jobin tilanteessahan oli paljon tekijöitä.

Noin yleisesti tuntuu, että pyrin olettamaan aika vähän. Usein inhimilliset oletukset kuitenkin ovat väärässä ja joskus olen kuullut että vaikkapa sairauden ja parantumattomuuden syyksi on oletettu (salainen) synti. Tylyä. Toisaalta kristityn varmaankin tulisi pyrkiä kehittymään hengellisten ja esim. moraalisten asioiden arvioinnissa. Voi yrittää miettiä, eikä vain sanoa "en tiedä."
« Viimeksi muokattu: 26.08.23 - klo:13:00 kirjoittanut Korpima »

Poissa pax

  • Viestejä: 1327
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #11 : 26.08.23 - klo:15:43 »
Jos ihminen särkyy, sielu, mieli, kehokin tästä kaikesta, miten muovataan uusi? Tietysti ihminen kun turvaa Jumalaan saa kokea ettei ole yksin koskaan. Täällä joudutaan käymään läpi monet ahdistukset, eikä varmaan aina muovata onnellisempaa sielu ja mieltä. En oikein osaa mieltää elämääni ruukuksi tai saviastiaksi. Elämä vaan näyttää puolensa ja voin sanoa, Herra kiitos että olet.

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 441
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #12 : 27.08.23 - klo:08:50 »
Jeremian savenvalaja-kohdalle ei Ut:n puolella saata olla vastinetta. Puhutaan kasvusta Kristukseen ja että pyhitys on hedelmä, ja pyhityksestä muutenkin. En nyt äkkiä muista, puhutaanko särkyneisyyden eheytymisestä näissä yhteyksissä tai muualla.

Poissa pax

  • Viestejä: 1327
Vs: Ihminen ruukkuna
« Vastaus #13 : 27.08.23 - klo:10:19 »
Katsoin tv7:lta Kyösti Ruhtin juhlasta ohjelman jossa hän kertoi kysyneensä Jumalalta milloin teet minusta ehjän (en sanatarkkaan muista), koki selvästi Jumalan vastaavan; en koskaan sillä silloin murjoisit heikot.😊