Kirjoittaja Aihe: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.  (Luettu 39682 kertaa)

Poissa Korpima

  • Viestejä: 524
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #630 : 23.08.23 - klo:14:42 »
Tuntuu tosiaan, että toiseen ihmiseen suhtautuminen rakkaudellisesti (tai edes ystävällisesti) vaatii opettelua ja harjaantumista. Omissa asenteissa ja toiminnassa on parantamisen varaa. On kyseessä sitten perhe, työ tai muu elämä.

Arkielämänkin voi nähdä paikaksi harjoitella rakkauden ilmaisemista, teki sitten mitä vain. Samoin kunnioituksessa ja ihmisten arvostuksessa voi varmasti kehittyä. Lempeys on myös yksi samansuuntainen sana.

Miten sitten toteuttaa käytännössä? Kaipa ainakin rukoillen ja pitäen näitä asioita mielessä ja tarkastellen vuorovaikutustilanteiden jälkeen menikö yhtään oikein. Korjausliikkeitä ja uusintoja.

Helpommin silti sanottu kuin tehty: "tänään olen lempeä ja ystävällinen". Voi mennä jotenkin tai ei, tai sitten hampaat irvessä näytellen.
« Viimeksi muokattu: 23.08.23 - klo:17:19 kirjoittanut Korpima »

Paikalla pax

  • Viestejä: 1327
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #631 : 23.08.23 - klo:19:07 »
Tuntuu aika kaukaiselta että pystyisi kaikkia ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia rakastamaan, se että kunnioittaa toista ihmistä on jo tosi paljon.
Ja kun suomenkieli on rakkaus sanan suhteen köyhä, pitäisikö llla joku muu ilmaisu rakkaudelle kuin tämä yksi.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 5718
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #632 : 24.08.23 - klo:00:12 »
Niin. Kun viittaan rakkauteen, tarkoitan vain ja ainostaan sitä mistä Raamattu puhuu.
En ole kokenut muunlaista rakkautta, jotenkin minulle rakkaus tarkoittaa yhtä ja vain yhtä asiaa.
Raamatun mukaan Jumala on rakkaus.
Kaikki lähtee siitä.

Olen hänen tahdostaan olemassa.
Jeesus puhui Jumalan rakkaudesta mikä oli jo ennen maailman luomista.

Itse en osaa käyttää sanaa rakkaus mihinkään muuhun riippumatta millä kielellä se on ilmaistukin.

Itse en kykene rakkauteen, mutta Jumalan rakkauden kohteena opin siitä.
Hengen hedelmä on rakkaus.....

« Viimeksi muokattu: 24.08.23 - klo:01:50 kirjoittanut sandia »

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 441
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #633 : 24.08.23 - klo:10:04 »
Tuntuu aika kaukaiselta että pystyisi kaikkia ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia rakastamaan, se että kunnioittaa toista ihmistä on jo tosi paljon.
Ja kun suomenkieli on rakkaus sanan suhteen köyhä, pitäisikö llla joku muu ilmaisu rakkaudelle kuin tämä yksi.
Suomeksikin saa onneksi rakkauden eri ulottuvuuksia ilmaistua, vaikka vähän pidemmästi selittämällä. Jumala on luonut ihmiselle kyvyn rakastaa ja tällainen inhimillinen rakkaus voi saada, ja on tietenkin saanut paljon hyvää aikaan.

Jeesuksen seuraajana uskovalle avautuu kaikki jumalalliset mahdollisuudet, koko taivaallinen rikkaus, joka voi tulla todeksi enentyen, kaikissa rakkauden ulottuvuuksissa. Tämä on lyhyesti todettu, sisältää elämänkokoista asiaa :)

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 5718
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #634 : 24.08.23 - klo:14:22 »
Joh.17: 24:ssä Jeesus sanoi rukoillessaan "... koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista"

En muista milloin tuon ensimmäistä kertaa havaitsin, mutta se oli joitakin vuosia uskoon tuloni jälkeen opiskellessani Helsingissä.
Istuin yksin pienessä yksiössäni ja tuo osui silmiini ja vakuutti minut siitä, että rakkaus ei ole ihmisestä riippuvainen, vaan rakkaus on olemassa täysin ihmisistä riippumatta, koska Jeesus oli Jumalan rakkauden kohteena jo ennen maailman perustamista.

Ajattelen, että perusturvallisuuteni muodostui tuon ja parin muun kokemukseni jälkeen.

Minulla ei sitä tiettävästi ollut ennenkuin Jumalan minulle sen antoi.

Toinen kohta mikä meni syvälle olemukseeni 21 vuotiaana oli Jesaja 43:4 :"sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan,"

Kolmas kohta mikä on olemukseni tukipilari on Ilm. 4: 11ssa: " sinä olet luonut kaikki ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa.."

Eli omassa ymmärryksessäni määrittelen rakkauden noiden totuuksien perusteella.

Kun sitä vertaa siihen, Room. 13:10 kohtaan minkä aikaisemmin tänne laitoin, "rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa",
ymmärrän kun haavoitan, halveksin, vähättelen toista ihmistä rikon täysin Jumalan vastaan ja olen ristiriidassa itseni kanssa, koskapa luotan, että tuo Jumalan rakkaus ja hyvyys on minua varten ja olemukseni perusta.

Kuka minä olen sitten millään tavalla huojuttamaan toisen ihmisen arvoa??

Ja silti teen sitä.
Siis olen syntinen.

Mutta tuohon perustuu myös työni rikollisen parissa. En kyseenalaista sydämessäni yhdenkään heidän ihmisarvoa ja näen heidät yhtä arvokkaina kuin itseni.
Sanon sen heille suoraan ryhmässä vankilassa.

Ja tiedän , että minun vastuuni on rakastaa myös jopa puolisoani samalla tavalla kuin itseäni.
Kun meidän suhteemme alku oli hyvin rosoinen ja haavoituin tosi paljon, yhä saan kiinni itseni halveksunnasta sun muusta mihin oma olemukseni kykenee.

Ehkä muut ihmiset tietävät enemmän ihmisten välisestä rakkaudesta. Minulla se rajoittuu tuohon.
Myös vanhempieni suhteen. He olivat suunnitelleet abortoida minut. Äitini kertoi minulle kun olin 25 vuotias.
Hän kertoi että Jumalan esti hänet sen tekemästä. Hän oli pakannut laukkunsa ja odotti isääni hakemaan häntä tekemään laittoman abortin.Hän purskahdi itkuun kun kertoi minulle. Äitini myös kertoi että ei mummini aina tykännyt että asuin hänen luonaan vauvana. Olin itsessäni luottanut että mummin rakkaus on aina ollut.

Muistan olleeni hieman järkyttynyt ja menin yksin rukoilemaan ja muistan ajatelleeni, että onpa hyvä, että Jumala oli joku vuosi sitä ennen kertonut että olin olemassa hänen tahdostaan. :-\


Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 5718
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #635 : 24.08.23 - klo:14:32 »
Jätän keskustelun rakkaudesta tähän omasta puolestani.
Minulla ei ole oikein muuta sanottavaa. :D

Paikalla pax

  • Viestejä: 1327
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #636 : 24.08.23 - klo:17:32 »
Xxxxx
On asioita joita ei pysty edes käsittelemään, mutta onneksi kerran KAiKKi vajavuus lakkaa ja on täydellinen RAKKAUS läsnä.
« Viimeksi muokattu: 24.08.23 - klo:20:54 kirjoittanut pax »

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 441
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #637 : 24.08.23 - klo:19:16 »
En avaa omaa elämääni julkisella nettifoorumilla, mutta yleisen tason teksti alla nousee omasta kokemuksesta.

Kun puhutaan rakkaudesta, mielestäni ei voi sivuuttaa sitä, että Jumala loi ihmiseen kyvyn rakastaa. Tämä pätee, olipa ihminen kuka tahansa, siis se, että Jumala on antanut tämän kyvyn. On luontaista, että vanhemmat rakastavat omia lapsiaan ja lapset vanhempiaan. Ja ihmiset rakastuvat toisiinsa. Sekä se, että ystävystytään ja ystävät ovat rakkaita. Tällainen kaikki on lähtöisin Jumalasta, Hänen ihmeellistä luomistyötään, hyvin arvokasta ja kaunista.

Se ei tietenkään yllätä, että ihmiset osaavat tuhota ja tehdä vääryyttä toisilleen, syntiä siis, ajatuksissa, asenteissa, sanoissa ja teoissa. Jumalan luoma ihana elämän voima kuolee ja ihminen haavoittaa ja haavoittuu, särkee ja särkyy, tuhoaa ja tuhoutuu, eri laajuudelta ja syvyydeltä yksilöstä riippuen.

Jumalan armo ja rakkaus Jeesuksessa antaa uuden, vahvan toivon. Hän antaa synnit anteeksi, puhdistaa kaikesta vääryydestä ja sitoo särkyneisyyttämme, parantaa ja hoitaa koko olemustamme.