Jeesuksen ristintyöllään ansaitsema armo pelastaa kaikki,
jotka nöyrtyvät ristin juurelle ja ottavat henkilökohtaisesti vastaan armahduksen.
Tämä ei silti tarkoita, etteikö ihminen joutuisi kärsimään elämänsä aikana syntiensä seurauksista.
Jos on vahingoittanut toisia tai itseään synneillään,
Jumalan armo ei läheskään aina johda siihen, että syntien kielteiset vaikutukset kumoutuisivat.
Uskovalla on onneksi mahdollisuus tutkia itseään ja elämäänsä syvällisesti Jumalan edessä ja päästä usein selville siitä, mitkä asiat aiheuttavat hänelle ongelmia.
Joskus kyseessä on tunnustamaton synti, katumattomuus ja kieltäytyminen parannuksen teosta.
Näissä asioissa Pyhä Henki ohjaa eteenpäin ja oikeisiin toimenpiteisiin.
Joskus vaikeudet seuraavat siitä, että on aihettanut jotakin korjaamatonta vauriota
ihmisille, yhteisöille tai itselleen.
Entiset teot saa Jeesuksen vereen turvaamalla anteeksi, eivätkä ne enää aiheuta jatkuvaa syyllisyyttä.
Mutta silti niillä on usein konkreettisia seuraamuksia.
Toisen ihmisen hylkääminen, moraaliton elämä, vilpillisyys, ahneus, päihteiden käyttö (josta esim. minulla on runsaasti kokemusta) jne. saavat usein aikaan peruuttamatonta psyykkistä, fyysistä ja/tai sosiaalista vahinkoa.
Parannuksen teon jälkeenkään ei voi vaatia,
että kaikki entinen pyyhkiytyisi pois,
vaikka iankaikkisuuden kannalta teot onkin jo uskovan tapauksessa sovitettu.
Jokaisella on vastuu edesottamuksistaan, sekä uskovalla että uskottomalla.
Jos ei tunnista ja kanna vastuutaan, elämä rankaisee tavalla tai toisella.
Kannattaakin ottaa vakavasti se, ettei hyväksy elämäänsä entisten lisäksi uutta, vahingoittavaa sisältöä, eikä kannusta toisiakaan sellaiseen.
Siksi oman suhtautumisen esim. ahneuteen, kateuteen, homouteen, avioeroon, alkoholiin yms. pitää perustua Jumalan Sanaan
eikä esim. kirkon opetukseen tai median saarnaamaan yleiseen, kaiken sallivaan mielipiteeseen.