Olen aina kavahtanut kaikkia oppirakennelmia, joita Raamatusta on kehittetty
sitä selittämällä ja siihen asioita lisäilemällä.
Mutta oppeja on joka tapauksessa olemassa.
Vaikka kuinka haluaa uskoa vain Raamatun totuuteen, jotakin oppijärjestelmää
on suvaittava, jos haluaa kuulua johonkin seurakuntaan.
Ja seurakunta eli uskovien yhteys on Raamatun mukaan tärkeä asia.
Vaikka olen ollut suurimman osan elämästäni uskossa ja kuulunut luterilaiseen
kirkkoon, olen aina kyseenalaistanut sellaisia luterilaisia oppeja,
joilla on mielestäni kaukaa haettu tai "keksitty" raamatuulinen perusta.
En ole kuitenkaan löytänyt mitään muutakaan oppia, joka olisi täysin
Raamatun mukainen ainakaan toteutukseltaan.
Helluntaiopetus on ehkä lähinnä sellainen, ja nykyään käyn (osittain
olosuhteidenkin vaikutuksesta) aktiivisesti helluntaiseurakunnan kokouksissa.
En silti voi rehellisesti sanoa olevani sitä mieltä, että helluntaopin perustajat olisivat
löytäneet ainoan pelastavan, raamatullisen oppijärjestelmän.
Mutta helluntaiopetuksessa on näkemykseni mukaan vähiten Raamatun Sanaa muuntelevia
asioita, kun vertaan sitä joihinkin muihin jonkin verran tuntemiini.
Luen aina kaikki asiat suoraan Raamatusta ja yritän valttää suodattamasta mitään
kohtaa minkään ihmisten kehittelemän opin kautta.
Esim. kasteasian olen käsitellyt sekä luterilaisten, helluntailaisten että onneksi
myös Jumalan kanssa, eikä minulla vieläkään ole ehdotonta kantaa siihen,
onko uskovien upotuskaste aivan niin tärkeä kuin sen kokevat perinteiset helluntailaiset.
Se on kuitenkin niin lähellä Raamatun kaste-esimerkkejä, että olen antanut
kastaa itseni nyt syvässä keski-iässä ollessani.
Kaste ei ole pelastuksen ehto, enkä sen vuoksi mennyt kasteelle, vaan koin
sillä tavalla tottelevani Jumalan kehotusta.